”Republikaanisenaattori Josh Hawley ilmoitti äänestävänsä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastaan”

”Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden käsittely on senaatin asialistalla maanantaina Yhdysvaltain aikaa. ”(01.08.2022 MTV)

Yllätyitkö, minä en. Trump ajoi neljä vuotta Yhdysvalloissa agendaa jossa NATO pitää kaataa tai siihen ei saa tulla lisää jäseniä. Putinia hän piti arvossa ja kuten arvata saattaa kusihan valuu aina ylhäältä alas ja tässä nähdään se kuinka oppi on mennyt republikaaneihin…Trump hymyilee onnellisena.

Tuon verran on tilillä ja eläkkeen maksupäivä vasta ensi perjantaina. Vielä löytyi kylmästä paketti broilerin koipireisiä, mutta sitten pitää olla muutama päivä syömättä jos en saa mistään vipattua vähän ruokarahaa.

Minun ennätys on 6 päivää syömättä aikoinaan kun olin opiskelija. Pari kaveria tuli silloin käymään ja veivät minut pikapikaa mcdonaldsin autokaistalle. Olin silloin kuulemma ollut valkoinen kuin lapin talvi.

Ei ole yllätys että Suomessa on rekisteröity ennätysmäisen vähän uusia autoja sekä vaihtoautojenkin myynti takkuaa….samaan aikaan Euroopassa on kokonaisuutena hybridien myynti lähtenyt rajuun laskuun. Eli välimallin palli ei uuden ostajaa kiinnosta. Veikkaa että alkaa eri ketjut ja jobbarit hakemaan puoli-ilmaisia hybridi malleja suomalaisille joille kelpaa kun rahat ei riitä muuhun…🤔

Kaikkineen on tiedostettava ettei tämä sähköautokuume ole ikuista…

Maailmassa on nyt isompiakin murheita kuin se millä kipolla jonkun täytyy ajaa.

 

 

 

 

 

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jonka kivijalan ovat sodanjälkeiset sukupolvet valaneet ja rakentaneet viimeiseen pläsilautaan asti.

Ja nyt nämä kivijalan valajat ja pläsilaudan naulaajat, siis eläkeläiset rasvaavat yhä kansantaloutemme rattaita ja pitävät pyörät pyörimässä kuluttajina.

Eläkeläiset ovat tällä hetkellä ainoa kansanryhmä, joka voi olla turvallisin mielin toimeentulonsa jatkumosta ja jotka yleisesti ottaen ovat velattomia, omistusasunnossaan asuvia kansalaisia ja jotka käyttävät eläkkeensä joko pakosta ( sairaus ) tai vapaaehtoisesti haluamallaan tavalla.

Tokihan monensortin kremppaa ja vaivaa karttuu iän myötä, mutta eläkeläiset harvoin ovat kuitenkin niitä, joiden perässä vouti juoksee.

Minusta yhteiskuntamme kuitenkin suhtautuu näihin ”raivaajasukupolviimme” kuin olisimme vain tuottamaton  ja kannattamaton kivi kauniiden ja rohkeiden kengässä.  Jatkuvasti toitotetaan medioissa, että kansantaloutemme ja kantokykymme on vakavasti uhattuna yhä kasvavan ”eläkeläisarmeijan” lisääntyessä ja tuntuu että yhteiskunta haluaa nopeasti päästä meistä eroon, mitä aikaisemmin sitä parempi, että nämä kauniit ja rohkeat voivat heidän omaisuudellaan pistää ”taseet töihin”.

Varmasti on suuri joukko niitäkin eläkeläisiä, jotka joutuvat harkitsemaan, jättääkö lääkkeensä ostamatta että ruokaa olisi kaapissa tai päinvastoin ja häpeä on, että ”hyvinvointivaltiossa” ikänsä veroja maksaneet joutuvat tällaista arpomista tekemään.

Nykyään eletään kuin viimeistä päivää, kun säästäväisyys luetaan synniksi ja vaatimattomuus sairaudeksi.

Olen usein miettinyt, että on se jumalan lykky että en ole nuori nyky-yhteiskunnan sirkusteltan trapetsilla, vaikka nykynuoret sanovatkin meidän tarinoitamme kuunnellessaan, että on teillä ollut kurja lapsuus ja nuoruus, kun teillä ei ollut nykyajan mukavuuksia.

 

 

Onkohan se ollut hyvinvointivaltion perusajatus, että sitten vasta kun ei tarvitse tehdä mitään, niin silloin vasta voimme nimittää maatamme hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Hyvää vauhtia tähän onkin menty, kun yritykset ja sitäkautta työpaikat myydään ulkomaille ja jonot Kelan ottoautomaatilla pisenee.

Marjankerääjät ja muut alkutuotannon työntekijät haetaan ulkomailta, että herrakansan otsalle ei vaan missään nimessä hikipisarat pääse nousemaan.

Rakennusyritykset menisivät konkkaan ilman vierastyövoimaa ja terveyspalvelut (kuten on nähty) pyörisi jos pyörisi ulkolaisen sisar hellä valkoisen tai tumman  käsin.

Saas nähdä kuinka pitkään valtio meidän suomalaisten ”kyydin maksaa” kun ennustelevat että tulossa on jonkinsortin pula-aika, kun kaupasta loppuu WC paperi ja sähkökin tulee töpselistä sykäyksittäin vain vilkkumalla.

Sehän on köyhyyden merkki, jos työ estää harrastamisen, sillä jos työ herkkua olisi, niin toki sitä herrakansakin tekisi.

Työt vähenee mutta pidot paranee, sen takaa pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka on hyvinvoinnissaan jo mennyt niin pitkälle, että huonovointisena oksentaa omiin kenkiinsä.

Taitaa olla lähes kaikille tuttua asiaa, rintamamiestalot. Tässä alimpana, juttuni alla, ote Ylöjärven Uutisista, paikasta, josta tunsin joka kiven ja kannon.

Tämä alueen ”asevelikylän” rintamamiestalot piirsi rekennusmestari Mertsi Mikama Lielahden ”Nilkkilän” Ollinojankadulta, Tuotannon kauppaa vastapäätä ( nykyisin olut pub), jotka Federleyn suunnittelemat talot on jo aikaa sitten tuhottu. Mertsi suunnittele lähes kaikki Lielahden ja Siivikkalan rintamiestalot: Kaikki olivat erilaisissa töissä Enqvistillä.

Rintamiestalo: Tontti oli noin 2 000 m2. Perustusmonttu kaivettiin käsin ja talkoovoimin. Kaikki muukin anturan valusta alkaen tehtiin itse ja talkoovoimin.

Pohjalle salaojat tiiliputkista, soraa ja  eristeeksi kivihiilen koksin kuonaa tehtaalta. Perustulauslaudoitus raudoituksineen. Betonivalu myllystä ja isoja kiviä betonin joukkoon täytteeksi. Pohjakannen valu. Kuivuminen peittein n. 1 kk. Laudoituksen purku ja naulojen poisto ja suoristus, laudat talteen. Perustusten pikeäminen kauttaaltaan. Täyttö: soraa ja ilmavaa koksin kuonaa eristeeksi muuria vasten. Kellarin lattia valettiin ja sliipattiin myöhemmin koksin kuonan päälle.

Piipun muurasi kunnon muurari, samoin kuin kakluunit. Savuryyppy tarjottiin.

Runkojuoksut 4×4 ” lankuista Niemen Sahalta. Tolpat 2×4 ”. Kosteuseristeeksi seinään molemmin puolin tervapahvia. Vinolaudoitus 45 astetta. Kuivat sahanpurut eristeeksi. Ulos poikittainen ilmarakolaudoitus. Pintalaudoitus ponttirimalalla 2 ” ja 5 ” laudoilla pystyyn. Öljymaali päälle.

Sisävaakalaudoituksen ja tervapahvin tai voimapahvin päälle haltex-levyt, kittaus ja pohjamaali. Päälle tapetti liisterillä. Ikkunan karmit passattiin kiiloin ja tilkittiin tappuralla. Männystä täyspuisia pokia ja lasit asennettiin itse paikalleen lankapiikein ja kitattiin kiinni.

Yläpohjan eristeet sanomalehtipaperia ja purua. Yläkerran rakenne samaa. Ullakko eristerttiin paksulla sahanpurulla.

Ulkokatto: Kurkihirsien 6×6 ”  ja alajuoksujen päälle 2×4″ kattotuolit 2×5″ ja 60 cm:n välein. Katoksi ala- ja yläeriste tervapahvia. Katto ja 4″:n poikittaislaudoitus ja tervahuopakatto kolmiorimoin, jonka päälle naulattiin huopalauloilla huopakateliuska.

Kellarissa: iso sauna, kertalämpiävä itse tehty pönttkökiuas, muuripata, ja muurattu vesiamme, jossa myös peseydyttiin ja pestiin pyykit. Pukuhuone.

Perunakellari, hillokellari, liiteri, 2 isoa kellaritilaa, jossa varasto. painevesisäiliö ja Mako-pumppu sekä työhuone ruuvipenkkeineen.

Asuinkerros: lasikuisti, kylmä eteinen, josta kulku ykäkerran rappusiin, pää eteinen, jossa ulkovaatteet ja kaapit. Kulku kellarinrappuun, keittiöön ja olohuoneeseen. Keittiössä puuhella ja tiskipöytä ja nostettava vaatteiden kuivaurälläkkä hellan yläpuolella katon rajassa. Koivupuulämmitys makuuhuoneessa ja olohuoneessa kaakeliuuneissa.

Yläkerrassa eteinen,  ullakot molemmin pitkittäispuolin,  keittiö, puuhella ja iso huone ja tiiliuuni.

Mertsi Mikama valvoi kaiken rakentamisen.

Tontilla viljeltiin kaikki, mitä tarvittiin juurekset, omenapuut, marjapensaat, ja kasvihuoneviljellyt kurkut, tomaatit jne… Tonttia kiersi orapihlaja-aita.

Oli 3 kyläkauppaa ja possunlihasta ja teurastuksesta huolehti Peltosen Eemeli.

Kotitalomme on edelleen jutussa mainitulla Kiertotiellä jo useammassa omistuksessa.

Alla juttu Raili Östringistä, joka oli niitä vanhempia asukkaita niin Lielahden Niemessä kuin Siivikkalan asevelikylällä.

—

” Lielahden tehdas lahjoitti sodan jälkeen ilmaisia tontteja Siivikkalasta, ja rintamamiestalojen kylä nousi talkoovoimin – Raili Östring asui talossaan 60 vuotta: ”Siellä pidettiin naapureista huolta”

Iiria LehtinenJulkaistu 15.4.2020 13:13, Ylöjärven Uutiset

Sotaorpo Raili Östringin, 82, halusi kasvattaa lapsensa Siivikkalan Kiertotiellä samassa talossa, jonka hänen äitinsä oli rakentanut talkoovoimin vuonna 1947. Tässä jutussa Östring kertoo muistojaan kylästä: sen rakentamisesta, lasten leikeistä, naapurin kissasta ja äitinsä kaupasta. ”

Olemme saaneet elää pitkän tovin aikaa jolloin vuosi vuodelta saimme enemmän palkkaa ja enemmän mahdollisuuksia ostaa ja kuluttaa oman hyvinvointimme kartuttamiseksi.

Maapallon luonnonvarat ovat olleet koetuksella samoin ilmakehämme.

Nyt alkaa itku ja hampaiden kiristys ja kilpailu siitä kuka selviää vähemmällä voiden jatkaa entiseen malliin ja se joka on jo lähtötilanteessa heikoimmilla joutuu yhä tiukemmalle.

Mitä enemmän tulee heitä jotka kärsivät eniten ovat sitä riistaa jotka äänestävät politiikan populisteja leivän toivossa.

EUn ja Naton rivit rakoilevat syynä politiikan pyrkyrit sillä oikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä äänestäjäkunnan menetyksen pelossa.

Pakotepolitiikalla sota ei lopu se ajaa itsemme kurimukseen.

 

Harvoin enään Suomalainen, kirkon penkkiin könyää, häät ja hautajaiset sentään, ateistin herkistää.

Saunaan menee Suomalainen, puhdistumaan ”synneistään”, vihkiraamattunsa sivuin, kiukaan pesän virittää.

Kossupullo korvaa viinin, mitä kirkois kumotaan, löylyin välis halkopino, tutun käden tunnistaa.

Vihtomalla tuorreeks terveeks, niinhän sitä sanotaan, kuuma paikka autuas on, helvetti voi odottaa.

Aamulla voi kalpeana, katumusta harjoittaa, pelästyi et ruumis hältä, arkkuun puhtaaks hangataan.

Mutta hetken epätoivo, piti häntä otteessaan, nyt jo katse siintä koivus, uuden vihdan sidontaan.

Metsään menee Suomalainen, marjat, sienet houkuttaa, Jumala jos vielä olis, täältä hänet tavoittaa.

Suomalaisten turvapaikka, metsä aina ollut on, sodassa ja rauhan aikaan, koti kallis verraton.

Jumalankin moni kieltää, mitäs noista saduista, metsässä hän salaa muilta, kiittää Isää kaikesta.

Raha taitaa nykyään se, olla jota palvotaan, viimeinen se arkun naula, tyhjä  taskun piilottaa.

Taivaalle se katse kääntyy, kohti pilven hattaraa, kirkas kyynel rinnuksille, silmänurkast putoaa.

Kiitollisna Suomalaiset, saavat olla kaikesta, että melle paratiisin, antoi Isä Jumala.