Kaikki blogaukset

No eipä ole ainoa kerta kun noinkin on käynyt mutta syksyllä saa taas uusia syksyyn tosin on pitkä aika

Mutta sitten haen niitä vähän enemmän viistoista litraa meni talven aikana puolukoita

Tein viimeisistä puolukka vispipuuroa kieli sanoi onpa vaari hyvää tee toistekkin

Kun teen teen siitä sellata että se kelluu maidon päällä silloin se on vatkattu tarpeeksi

Mutta jos tuossa ennen syksyä alkaa mieli teko aina voi piipahtaa kaupan pakaste altaalla

Ostamassa puolukkaa noin selviää  syksyyn

Mutta itse tehtyä vispipuuroa ei kaupan  tuotteet voita jos nyt ei paljon muissakaan tuotteissa

Kyllä kotiruoka on sitä parhainta kukin sitten tekee asioita omilla taidoillaan  seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo  Mast

En ole koskaan tullut pohtineeksi, miten uteliaita kissat oikeastaan ovat.

Koirat kyllä tunnen ja niiden metkut.

Tänään kun menimme postia hakemaan; Mirri halusi ehdottomasti tutustua ajoleikkuriin ja sen salaisuuksiin.

Näinhän sitä Mirriä jaksavat kiinnostaa lähes kaikki pihalla; koneet, kopit, sokkelot ja kaikki mahdollinen ennenkokematon.

Ihme kyllä, uteliaisuudessaan se ei koskaan ole joutunut ongelmiin; Mirri siis on älykäs, ei välttämättä viisas.

Älykäs selviytyy siitä mihin viisas ei koskaan edes joudu.

Eilen vuorossa Halla-Aho.
Suosittelen katsomaan ajatuksen kanssa vailla ennakkoasennetta.
Itse olen puolueeton sanottakoon jo ennakkoon.
Tähänastisista selkein ja perustelluin puheenvuoro.
Mm.
– Nykyiset kuntarakenteet
– Työperäisen maahanmuuton edut ja haitat

On suuri joukko kansalaisia, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella ja jotka ovat ilman omaa syytään köyhyysloukkuun joutuneet, työttömyyden, sairauden ja joidenkin itsestä riippumattomien syiden vuoksi.

Mutta väitän, että vielä suurempi joukko on joutunut/päässyt tähän köyhyyteen aivan omien valintojensa puitteissa, kun on juotu ja syöty enemmän kuin on tienattu ja otettu vekseleitä ja pikavippejä oman elintason ylläpitämiseksi, ajattelematta, että ne tulee vielä voudin muodossa vastaan kotiovellasi.

Ei kukaan niin suuria tienaakkaan, etteikö niistä eroon pääsisi ja säästäminen ja varautuminen pahan päivän varalle on tuntematon käsite näiden kulissiensa pystyssäpitävien filosofiassa.

Jotenkin pelonsekaisin tuntein seuraan nytkin kotitalouksien holtitonta velanottoa, jossa lomamatkat, autot, huviveneet, huvilat jne. rahoitetaan velkarahalla ja asuntolainojakin otetaan monikertaisesti tarpeeseen nähden.  Pankkien toimintaakin suuresti ihmettelen, kun näille ”elintasosurffareille” myönnetään vapaavuosiakin lainojensa lyhentämiseen.

Tiedän, että on riskaapelia lähteä moraalinvartijaksi tässä asiassa ja yhteiskunnan apua tarvitsevat kaikki, mutta ensisijaisesti ne, joita on elämä potkinut kaltoin ilman omaa syytään.

Mutta olen sitä ikäluokkaa, että jos velkaa joutui ottamaan esim. asuntolainaan, niin se pyrittiin maksamaan pois niin nopeasti kuin suinkin ja jos tulot syystä tai toisesta alenivat, niin silloin sitten vähennettiin rasvaakin vastaavasti leivän päältä, jos tällainen kielikuva sallitaan.

Laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen, eli ensin työ ja lepää pöytään ja sitten huvit jos varaa on.  Nykyään taitaa useat asettaa etusijalle huvit ja hurvittelut ja jos vielä jotain jää, niin sitten leipää.

Huomenna 19.5 saamme asettaa vaalijulisteet. Siitä viikon päästä alkaa ennakkoäänestys. Veikkaan koronan takia ennakkoon äänestävien runsasta kasvua. Jos tähän mennessä ei ole tehnyt vaalityötä, nyt alkaa olla kiire.

Pitäisikö nyt siis ehdokkaiden alkaa kilvan kehua itseään? Suomalaisten on tunntetusti kovin vaikeaa itse alkaa mainostaa, kehua retostella rinta rottingilla omaa erinomaisuuttaan. Meillä pienissä kunnissa olemme hyvissä asemissa, koska täällä tunnetaan toinen toisemme.

Toisen puolueen ehdokas, ystäväni kertoi sosiaalisessa mediassa, ettei aio kampanjoida, muuta kuin sen kirjoituksensa verran. Tuumin, että olen miettinyt ihan samaa. Kerron nyt kuitenkin Kyykystä ylös vaalijulisteemme kahdesta teemasta. Avoimuudesta ja yhteistyöstä kuntalaisten kanssa.

Avoimuus

Koko nelivuotisen valtuustokauden olen vaatinut lisää avoimuutta, jopa valtuustoaloitteen muodossa. Se oli myös edellisten vaalien yksi pääteemamme. Olen huomannut kaikkien puolueiden hehkuttavan avoimuuden puolesta.

Kysyn, riittääkö se, kun kehotetaan käymään lukemassa kunnan sivuilla eri hallintojen pöytäkirjoja? Valitettavasti ne eivät kerro oikeastaan muuta kuin päätösehdotus/päätöksen. Ja jos asia tulee valtuustoon, on ne käyty ryhmissä läpi ja itse kokouksessa kuulemme tosi harvoin valtuutettujen puheenvuoroja. Pois sulkien talousarvio ja tilinpäätökset. Näissäkin yleensä vain yksi puhuja ryhmää kohti käyttää puheenvuoron. Valtuuston kokoukset pitäisi olla myös puhujalavoja kuntalaisten suuntaan.

Valtuuston puheenjohtajistolle kiitokset, että työjärjestykseen on laitettu ”muut esille tulevat asiat” jolloin ryhmämme on voinut nostaa esille asioita joista olemme halunneet tarkempaa tietoa, koska emme kuulu kunnanhallitukseen. Näin myös asukkaat ovat päässeet edes hieman perille, kun paikallismedia on kiitettävästi uutisoinut esille nostamiamme asioita.

Ei avoimuutta yksin ole se, että paikallislehtemme esittelee kuntamme tulevaisuuden suunnitelmia, jossa kunnanjohtaja avaa vastauksillaan näköaloja eri toimiin. Avoimuutta olisi, että eri ryhmät, kunnanhallituksen jäsenet ja valtuutetut kertoisivat mitä hahmotellaan, mihin aiotaan ja miksi. Siksi yhä enemmän kuntalaistilaisuuksia. Mielestäni tämän valtuustokauden aikana on tapahtunut edistystä.

Yhdessä kuntalaisten kanssa

Olen pyrkinyt olemaan tiiviissä yhteydessä kuntalaisiin. Tunnustan epäonnistuneeni osin, koska tarkoituksena oli pitää tilaisuuksia joihin asukkaat voisivat tulla kertomaan huolia ja murheitaan, kysymään kunnan tilanteesta ja eri suunnitelmista, mutta resurssini ei oikein riittänyt aktiiviseen toimintaan sillä taholla. Toki olen kirjoittanut, tavannut paljon ihmisiä ja avoimesti tuonut niitä asioita keskusteluihin, jotka ovat olleet sallittuja.

Itseäni on suunnattomasti häirinnyt, kun olen joutunut usein sanomaan, etten voi puhua keskeneräisistä asioista. Aina pitäisi olla lakikirja kädessä tai kysellä mikä on sallittua ja mikä ei. Tärkeintä olisi jo ennakkoon tehdä yhteistyötä kuntalaisten kanssa, eikä vasta sitten kun asiat ovat jo pitkälle valmisteltuja. Tästä yksi esimerkki oli tällä valtuustokaudella oman vuodeosastomme lakkauttaminen. Esitin tilaisuuden järjestämistä muutamia kertoja, mutta kun se ei edennyt, niin ryhmämme sellaisen järjesti. Kuinka ollakaan, Puumila veti väkeä paikalle, käytiin avoin ja antoisa keskustelu, jossa ihmiset saivat kertoa huolensa sairaalan kohtalosta.

Yhteistyö kuntalaisten kanssa on myös yhteistyötä kunnan ja erilaisten yhdistysten kesken. Kihniö 100 puitteissa tehtiin hyvää yhteistyötä, kun suunniteltiin juhlavuodelle ohjelmia. Tiedän päättäjien toimivan monien yhdistysten toiminoissa, hyvä niin. Yhä enemmän kaipaan kunnalta tukea ja yhteistyötä ns. kolmannen sektorin kanssa. Eri järjestöissä tapaa kuntalaisia ja heidän kuulumisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää järjestöjen välille yhteistyötä, koska väki vanhenee ja vähenee.

Vaikka nuo kaksi teemaa nostin esille, totta kai jos saamme valtuustopaikan/paikkoja, tulemme olemaan kaikilla tasoilla aktiivisia ja pitämään kuntalaiset ajantasalla sekä yhteistyötä tehden.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan

Kunnallisvaaliehdokas.

Puheenjohtajatentit alkoivat kokoomuksen Orpo ekana.
Maallikkona ja puolueettomana yritin saada puheesta tolkkua
jotta voisin päättää mitä puoluetta äänestäisin?
– Veroja ei saa nostaa. Siitä on helppo olla samaa mieltä paitsi,
jos ajattelee että millä maksetaan sosiaalimenot.
Rakenteellisia muutoksia joilla säästöjä. Hyvä slougan kun ei sano mitä,
sillä leikkaustoimet kirpaisee.
-Sote ei kelpaa, kun ei päästetä yksityisiä rahastamaan. Tuli mieleen
noi yksityiset vanhustenhoitopaikat, joista on ollut sanomista.
–
Pitänee odottaa seuraavia lupauksia?

Ei ala tämä aamu kovikaan mukavasti, sillä kohta pitää suunnistaa kohti Tamperetta ja siellä Keskussairaalaan. Pitäisi aloittaa ”sytostaattihoito”. Se ei kuulosta ollenkaan mukavalta, eikä edes helpolta. Sytostaatti on myrkky, jolla on oheisvaikutuksia enemmän, kuin tarpeeksi.

Nyt ollaan pyydystämässä jotain olematonta ihan varmuuden vuoksi, tietokonekuvat ovat puhtaita, eikä mitään oireitakaan ole. Tarkoitus on kuitenkin antaa neljän myrkytyskerran kuuri kolmen viikon välein. Aiheuttajana on kerran leikattu kymmenen millin imusolmuke.

Toivotaan nyt parasta ja elämää eteenpäin.

Uskomaton Gallup tuli eilen Tampereelta, että Sanna-suuren kotipesää tuleekin johtamaan valkoinen Kummola eikä punainen Lyly.

Eipä taida sillä suutarin lapsella niitä kenkiä ollakkaan ja Sanna-suuri taitaakin olla rajojemme ulkopuolella suositumpi kuin suomineidon vainioilla.

Niin tai näin, tokko sillä Tampereen kerska muuttaa muotoaan nykyisestä inhimillisempään ja ihmisläheisempään suuntaan, olipa pääkäskijänä toveri tai ”majuri”.

Mutta se mieltäni lämmitti, kun perussuomalaisille näytti Gallup 12%  korotusta Tampereella edellisiin kuntavaaleihin verratessa ja jos trendi on sama koko maan osalta, niin silloin suurimman puolueen tittelistä ei liene epäselvyyttä.

Eilen kun kuuntelin Orpon kuntavaalitenttiä televisiossa, niin totean vain, että paljon puhetta vähän villoja.