Sotiemme jälkeen maahamme jäi jonkin verran amerikkalaisia ja englantilaisia raskaita ajoneuvoja, jonkin verran myöskin henkilöautoja.
Puolustusvoimiemme käyttöön saatiin runsaan kolmen kymmenen vuoden ajan oikeastaan vain venäläistä kalustoa. Tehtävänsä käyttivät kohtuullisen hyvin; tykinvetäjät, raskaat kuorma-autot, kevyet Gazit ja Uatsit.
Kaikista näistä minulla on paljonkin ihan henkilökohtaista kokemusta.
Sitten alkoi kotimainen teollisuus 70-luvulta lähtien tuottaa kotimaassa valmistettua kalustoa ja hyvää tuottikin.
Siviilikäyttöön tuotiin Neuvostoliitosta viisikymentä luvulta lähtien Moscwitz, Pobeda, Zim, Volga yms henkilöautoja. Silloisen Itä-blogin maista tuli kaksitahtiajoneuvoja, niin autoja kuin moottoripyöriäkin.
Ne olivat aikoja ne; kosolti kokemusta noista kertyi, eikä pelkästään huonoja.
Nyt meillä tulee kulkuneuvoja maasta ja maanosasta jos toisestakin; hyviä ja ehkä vähemmän hyviä. Ken elänyt ne vuosikymmenet, osannee arvostaa nykypäivääkin.
Gaz-69 oli aikanaan sellainen maasturi, että haki vertaansa, kokemuksia on. Sen pohjalta tuli Lada Niva, edelleenkin arvostettu maasturi, nimenomaan maasto-ominaisuuksiensa johdosta.
Nyt sitten alkaa Venäjältä pikkuhiljaa Renault-yhteistyön pohjalta tulemaan varteenotettavia maastureita.
Romanialainen Dacia on osoittautunut melko toimivaksi maasturiksi 4-vetoisena.
Autoja nykyään tulee idästä jos lännestäkin; hyviä ja vähemmän hyviä.
Volvoja minulla on ollut useampiakin, vain 4-volvo oli susi, muut todellisia työjuhtia, siis kuorma-autoja.
Volvo henkilöautoista ei kokemuksia ja tuskin haluankaan.