Rajat kiinni tai et ole suvakki!

Itsenäisyyspäivän modernien traditioiden mukaan Helsingissä ovat taas marssineet uusnatsit, anarkistit, ylioppilaat, kansallismieliset ja epäilemättä monet muutkin. Olen koittanut ammentaa aiheen uutisointia, analyysejä, seurantaa, mielipiteitä, ym. Olen valmis tekemään pari johtopäätöstä, mutta ne eivät ole kovin raflaavia tai vallankumouksellisia.

Matkaliput, olkaa hyvä

En ole koskaan osallistunut itsenäisyyspäivänä millekään marssille, joten olen mediatietojen varassa. Ymmärrykseni mm. edellisten linkkien pohjalta on, ettei 612-marssille tarvita pääsylippuja, rekisteröintiä tai esitarkastusta. Järjestää siteeraten, ”ryhmien tunnukset, omat liput ja banderollit ovat kiellettyjä” ja osallistujina on monenlaista väkeä, jälleen siteeraten ”mukana väkeä oikealta vasemmalle”. Toki on turvallista arvata että marssin osallistujissa on kohtuullinen yliedustus perussuomalaisten äänestäjiä ja melko pieni vähemmistö vasemmiston kannattajia.

Edelleen tuntematta osallistujia muuta kuin median arvioiden pohjalta, näen varauksin pientä viisautta Teemu Lahtisen vastauksessa, kun häntä vaaditaan marssin järjestäjänä irtisanoutumaan uusnatsien toiminnasta. Ylen haastattelussa hän toteaa, että…

Irtisanoutuminen on väärä sana. Sana tarkoittaa sitä, että on ollut jossain mukana, josta irtisanoutua.

Monia poliitikkoja on haasteltu samasta aiheesta heidän osallistuttuaan samoihin tapahtumiin uusnatsien kanssa. Se ei ole väärä kysymys. Uusnatsit ovat niin vaarallinen porukka että median on ehdottomasti kysyttävä moinen kysymys. Sen sijaan ovien pitäminen avoimena kaikille ei mielestäni ole väärä vastaus.

Ovet auki, ovet kiinni

612-kulkue ei herätä moniakaan tunteita minussa. Jos pieni happihyppely porukalla on jollekin oikea tapa juhlia itsenäisyyspäivää, siitä vaan, kansanterveys kiittää. Tiettävästi he ovat huutaneet typeryyksiä mutta eivät rikkoneet ihmisiä tai omaisuutta, eivätkä vaatineet demokratian tai ihmisoikeuksien tuhoamista. Heidän kanssa voi, ehkä pitääkin olla eri mieltä, mutta mielestäni kaikille avoimuuden periaate ei ole yksi niitä aiheita. Itse asiassa nykyisen polarisoivan somekratian aikana tuo on sangen terve ele.

Eikö tämä ovien auki pitäminen kaikille lopulta ole sitä suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärtämistä ja ovien avaamista mitä vastapuoli kovasti vaatii? Kun kansallismieliset haluavat inklusiivisuutta ja suvaitsevaiset ekslusiivisuutta, maailmassa on jotain pöhköä. Vaan ei hätää, itsenäiset suomalaiset. Se ei ole maamme ensimmäinen tai viimeinen pöhkö asia.

Kansallissosialistinen medikalisaatio

Työpaikan lähiseutujen liikennemerkit ja sähkökeskukset on taas peitelty uusilla ilmoituksilla, tällä kertaa vastustaen kansallissosialistisen puolueen nousua Suomen Turussa. Liikennemerkkien tuhrimista lukuun ottamatta energinen mielenilmaus on hyvä merkki demokratian tilasta, mutta viestinnästä pystyy havaitsemaan melkoista dramatisointia. Pahoin pelkään että medikalisoimalla väärät mielipiteet saatamme pahentaa ilmapiiriä.

Volyymikysymys

Tarkistamieni tietojen mukaan kansallissosialistinen puolue ei ole saanut vaaleissa ääniä viime aikoina, Turussa tai muissakaan kunnissa. Luonnollisestikin tästä vaarallisesta aatteesta lainauksia ottava vastarintaliike on olemassa. Kieltämättä he lienevät maamme toiseksi vaarallisin äärijärjestö aika lailla kaikilla mittareilla, heti Isisin jälkeen. Tippaakaan en väheksy vastarintaliikkeen vaaraa, myrkyllisyyttä ja tuhovoimaa, mutta me puhumme onneksi vain parista sadasta hengestä. Pidän sinänsä täysin kohtuullisena heidän kutsumista natseiksi – sama aate, samat keinot.

Kun kuuntelee mieltään ilmaisevien näkökulmia, natseja tuntuisi kuitenkin maassamme olevan seitsennumeroinen luku. Esimerkiksi jokainen joka ei tuomitse SVL:ää, jokainen persujen, kepun ja kokoomuksen jäsen, kaikki heidän kannattajat perheineen, leijonaosa blogaajista, läjä toimittajia ja lista jatkuu. Oikeastaan volyymikysymyksen voi tiivistää siihen, kun ryhmä aktiivisia anarkisteja nimesi Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontulan natsiksi hänen kritisoidessaan pientä yksityiskohtaa erään anarkistin toimissa. Voin olla Kontulan kanssa vahvasti eri mieltä hänen suhtautumisestaan yrittäjiin, mutta hän on jokaisella sanan kauniilla merkityksellä sivistyneen suvaitsevaisuuden malliesimerkki. Ja siis myös natsi. Anarkistit lienevät ottaneet George Bush tyhmemmän tunnetuksi tekemän mietelauseen: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Kontulalla on kiihkeitä mielipiteitä, mutta äärikastiin en suostu häntä asettamaan. Joku muu suostuu.

Ameriikoissa medikalisaation surullisia esimerkkejä on runsaasti. Eräs lääkeyhtiö päätti varoittaa vuorotyötä tekeviä, ajoin väsymyksestä kärsiviä että saattavat kärsiä oudosta oireyhtymästä. Lääketiedettä taustalla ei ollut mutta kyllä vain pillerit tekivät kauppansa. Yhtäkkiä oli kymmeniä miljoonia uusia sairaita jotka eivät kärsineet mistään lääketieteellisin mittarein havaitusta taudista. Se johti tarpeettomaan lääkitykseen ja massiivisiin sivuoireisiin sekä myös todellisten oireiden marginalisointiin. Se on ongelma jotta tässä murehdin. Meillä on ihan oikea ja todellinen ongelma vastarintaliikkeen kanssa. Jos heijastamme jokaisen anarkistien ajatusmaailmaa kritisoivan natsiksi, emme arvosta todellisen ongelman ydintä. Metaforan tasolla voisi sanoa että varhaisessa vaiheessa havaitun syövän hoitokeinoksi nähtäisiin vain potilaan tappaminen. Pienikin erimielisyys kiihkomielisen huutosakin kanssa diagnosoidaan kansallissosialismiksi. Lääke on nyrkinisku. Saisinko toisen mielipiteen?

Kuiskaus jää huudon alle

Mielestäni ylivoimainen lääke ääriajattelua vastaan on yhteinen mieli dialogin puolesta, vastaan äärimielisiä julistuksia. Toivon demokratian puolesta että puolueet ovat vastakin eri mieltä veroista ja soteista sun muista, mutta heidän sietäisi olla samaa mieltä vähintään keskustelun tärkeydestä. Mitä enemmän lisäämme huutoa, sitä harvemman puhe kuuluu. Mitä enemmän asetamme ns. väärien puolueiden ihmisiä ali-ihmisten lokeroon, sitä vähemmän keinoja meillä on sen ongelman korjaamiseen, jota näin toimien väitämme korjaavamme. Kyllä, tämä on myös puoluetason ongelma, sen verran tehokkaasti turhan kiihkeitä mietteitä puoluekoneistojen voimin pyöritetään. Minkä puolueen kanssa ei voi jutella, mikä puolue on uhka Suomelle. Arvon kansanedustajat, pystytte kyllä parempaan.

Nyt ei ole oikea aika kertoa kuka ei saa leikkiä kenenkä hiekkalaatikolla. Uskokaa tämä: joka ikinen eduskuntapuolueista pystyy yhteistyössä muiden kanssa hoitamaan maata tyydyttävästi, eikä mikään niistä ole tässä suvereenin ylivertainen tai absoluuttisen kelvoton. Eduskunnassa on ehkä 200 toheloa, mutta 0 kansallissosialistia. Se on hyvä asia josta sopii pitää kiinni. Yhtä kaikki, toivotan asianomaisille äänekästä mutta rauhanomaista mielenosoitusta.

Seksileluja ja viinaa!

No ei oikeasti, mutta joku Internetin viisas sanoi että trumputin on hyvä nimi seksilelulle. Toivottavasti asiaa varten on perustettu tutkimuskomitea. Siitä huolimatta ja sen myötävaikutuksella päätin kuitenkin ottaa vakavasti kantaa vakaviin asioihin. Ihan videokameran avulla.

Ensinnäkin mielenosoituksista totean sen että on hyvä kun ihmiset lähtevät kävelemään. Muistakaa pistää aurinkorasvaa ja venytellä. Kansanterveys kiittää mielenosoittajia. Some myös kiittää sitä kun miekkarireissun aikana ei ihan niin pitkällisesti ehdi raivoamaan somessa.

Sittemmin suurvaltojen tapaamisesta totean että vaikka en lähellekään Helsinkiä aio mennä, ymmärrän mitä on olla kahden tulen välissä. Järvellä ovat kuikat, pellolla joutsenet. Tässä välissä on aika ankeaa ja pelottavaa.

Lopulta rituaaleista sen verran että kävin tuossa ihan suurkaupungissa (Huittinen) piipahtamassa sen verran että ostin pitkäripaisesti rituaalituotteita. Minulla on venäläinen olut ja amerikkalainen olut. Aion ne juoda enkä aio nauttia kummastakaan. Hyi Venäjä! Hyi USA! Sitten aion huuhtoa sen hirveän maun pois kotimaisella vissyllä.

Tiivistän asian toteamalla että sen pituinen se. Hyvää trumputinta kaikille säädyille.

Pitäkää Behdad telkien takana!

Niin se vaan joskus käy että yksi tarkoitus johtaa kummasti aivan toiseen lopputulemaan. Olin kaupoilla tänään neljän korvilla Tullintorilla, kun kauppakeskuksen edessä alkoi mielenosoitus otsikolla ”Free Behdad”. Tietämättä asiasta pyysin saada jaossa olevan paperilapun, mutta lapun ojentamisen sijaan jakaja kävi päälle ja uhkaili. Hämmentyneenä, päätin ottaa selvää.

Heikot on hädät

Yleisesti nämä ”free xxx” -tapaukset liittyvät väärin perustein pidätettyihin tai kidnapattuihin journalisteihin, rötöksistä tietoja vuotaneisiin, yms. Muistan hyvin elävästi etenkin Alan Johnstonin kidnappauksen jonka takana oli joukko Li Andersonin hyviä kavereita Gazasta. Seurasin aktiivisesti myös Peter Gresten, Mohamed Fahmyn ja Baher Mohamedin pidätystä Egyptissä. Nämä mielessä olin melko lailla lähtökohtaisesti valmis tukemaan ajatusta ja meinasin näyttää peukkua marssijoille. Kun kuitenkin kävi miten kävi, päätin selvittää mikä ihme sai Tampereen vasemmiston sotajalalle. Taas.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole journalistista kyse, eikä ilmeisesti myöskään tekaistuin perustein pidätetystä henkilöstä. Kyse näyttäisi olevan subjektiivisemmasta tapauksesta. Varmistettua tietoa on olemattoman vähän, mutta vahvistamaton edistynyt spekulaatio osaltani näyttäisi viittaavan jotenkin ihmissalakuljetukseen, laittomaan maahantuloon ja väärän tiedon antamiseen viranomaisille. Iso media ei ole asiasta tehnyt mitään juttua ja ounastelen ettei se olisi helppoakaan. Se on hyvä niin, sillä mielestäni koko ”vapauttakaa henkilö x” tapaukset menettävät painoarvoaan jos jokaista pikkurikollista ruvetaan vaatimaan marssein vapaaksi. Sitä olisi etenkin Turkissa tyrkyn tällä hetkellä aikamoinen pino diktatuurissa vangittuja journalisteja, joita ei mielestäni kannata alentaa tuolle tasolle. Sananvapaushan toki antaa oikeuden marssia mille vaan ettei siinä mitään. Vaan olkoon tämä blogaus se tarpeellinen kysymys: miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Ehkäpä se sopii lisätä että mitään merkkiä en löytänyt sen puolesta että kyseistä Behdad-henkilöä olisi pahoinpidelty, kidutettu tai muutoinkaan kaltoin kohdeltu tai asetettu vaaraan. Mitenkäs kävikään pojalle joka huusi sudesta….

Oikeus päättäköön

No mutta, tämähän on ollut vain pohdintaa mielenosoituksesta. Entäpä tämä rähinöitsijöiden mielestä vapautusta kaipaava Behdad sitten? En tiedä. Minulla ei ole minkään asteen kompetenssia sanoa onko hän rehti vai rikollinen, laillisesti vai laittomasti siellä tai täällä. Ounastelen että n. 100% mielenosoittajistakaan eivät omaa tätä tietoa. Toki on tarinoita, kertomuksia, näkökulmia, googlen perusteella niin tallaajilta kuin terroristeiltakin. Mutta ne ovat tarinoita. Huhut syntyvät tarinan tarpeesta ja olenpa sellaistakin kuullut että ihmiset saattaisivat valehdella henkilökohtaisen edun saavuttamiseksi.

Lieneekin paras että tätäkään päätöstä ei tee väkivaltaan taipuvainen huutosakki, vaan virkavalta lakiin pohjautuen. Jos lait eivät tunnu oikealta, sitä varten on eduskunta. Heidän vaikuttamiseksi taas on parempiakin tapoja kun ohikulkijoiden päälle käyminen. Lopulta, katsoen miten mielipuolinen faniryhmä Behdadilla on, hän saattaa jopa olla paremmassa turvassa telkien takana kuin kadulla.

Kiitos natsit!

Kotikaupungissani Tampereella oli vaihteeksi ollut ihan ehta natsimiekkari ja heitä vastassa toki tuplat suurempi anarkisti/antifaryhmä. He saivat aikaan paljon henkilökohtaista hyvää minulle. Olisi epäkohteliasta olla kiittämättä siitä.

Maisemia oikealla budjetilla

Kiitos natsikekkereiden ja laajan oheisohjelman, päädyin päivän kävelylle pitkin eteläisemmän Tampereen alueita. Näin Valkaman, Lahdesjärven, Nirvan ja Koivistonkylän mukavia pientaloalueita ja paljon metsää. Sain hengittää paljon raittiimpaa ilmaa kun mitä aiemmin pohdittu keskustalenkki olisi tehnyt. Säästin samalla sen rahan, mitä keskustassa syöminen ja kahvittelu olisi vienyt. Pari tuntia raitista ilmaa ja 10-20 euron säästöt. Kaiken tämän saivat aikaan natsit!

Tämä johtaa minut pohtimaan kansanterveyttä vähän laajemminkin. Mielenosoitustoimintaa ja kansanterveyttä pitäisi mielestäni tuoda yhteen. Ehdotan, että seuraavat räyhääjämiekkarit kannattaisi järjestää metsäisessä maisemassa ja siihen pitäisi sisältyä vähintään parin tunnin luontolenkki. Tusinoiden poliisien sijaan valtiovalta voisi kustantaa paikalle oppaan joka kertoisi alueen luontoarvoista ja maisemista. Mielenosoituksen henki paranisi ja mielenosoittajien terveydelle tehtäisiin hyvää. Näkyvyys nyt kuitenkin tänä päivänä tulee somessa joten sille ei olisi mitään vaikutusta. Idea ei ole edes uusi – onhan varsin kiihkomielinen suviseuratkin käytännössä keskellä peltoa, eikä se tunnu bileitä heikentävän tai uhoa vähentävän.

Seuraavaksi voisimme siirtää myös osan vaalien äänestyspisteistä metsään telttoihin. Kunhan huonosti liikuntakykyisille tarjotaan optio, muut voitaisiin ohjeistaa kansanterveyden nimissä marssimaan maisemareitti. Perillä voitaisiin tarjota kuppi kahvia tai teetä – se nyt jotain maksaa, mutta todennäköisesti säästää yhteiskunnalta lääkärikuluja rutkasti enemmän. Jos idea saa tuulta purjeisiin, myös terveysaseman kiireettömien palveluiden ajanvaraus voitaisiin pitää keskellä metsää. Lisäksi metsään voitaisiin siirtää ilotulitukset, niin kaupunkien ilmanlaatu paranisi.

Ei tätä voi vakavasti ottaa

Ihan totta puhuen, ei sen paremmin murhamielisten natsien kuin järjestyshäiriöisten anarkistienkaan mielenilmauksia voi mitenkään vakavasti kommentoida. Kukaan oman ydinryhmän ulkopuolella ei heidän toimiaan arvosta tai kunnioita. Molemmat aiheuttavat häiriöitä ja suurta yhteiskunnallista rahanmenoa, joskin toki mittakaavassa on ero. Vaikka pidänkin esimerkiksi invalidin hakkaamista joukolla äärimmäisen törkeänä tekona, jää se kauas murhasta. Natsit voisivat puolestani hypätä koskeen ja anarkistit puolestaan lähteä em. metsäretkelle.

Vaan joku edellisiä ryhmiä yhdistää mitä varmimmin: kummallakaan ei ole mitään tarvetta käyttää Internetiä. Siellä molemmat ovat täysin tasa-arvoisesti äärimmäisiä paskiaisia. Metsä auttaisi tähänkin – kohmeisin sormin nettivihaa syntyy paljon rauhallisempaan tahtiin.

Mellakka ei ole mielenosoitus

Uutisissa on kerrottu mielenosoittajien heitelleen Hampurissa poliiseja kivillä ja polttopulloilla. Poliiseja on loukkaantunut ja jouduttu viemään sairaalahoitoon. Autoja on poltettu.

Minun mielestäni mielenosoitusvapauteen ei kuulu oikeus hyökätä poliisien kimppuun, vaan silloin tarvittaisiin kovia toimenpiteitä, eikä pelkästään vesitykkejä ja pippurisumutetta.

Esimerkiksi tarkka-ampujat katoilla voisivat olla sopiva lääke. Kun henkilö heittää poliisia jollakin esineellä, niin saisi automaattisesti luodista. Olettaisin sen vähentävän mellakointia ja ryöstelyä, joka usein liittyy mellakointiin.