Avainsana: propaganda

Julkaistu

Ex-ante: Turtiainen Venäjän mediassa

Innostuin haastamaan itseni tekemään videoita ajankohtaisista aiheesta sillä kulmalla, että pohdin vain siihen johtaneita asioita. Samaan vaivaan sitä aiheesta kirjoitteleekin. Ensimmäisenä aiheena on männä viikolla tehty havainto persuista potkut saaneen Ano Turtiaisen esiintymisestä Venäjän mediassa. Mikä tähän johti – tai mitkä?

1/2: Venäjän median tyyli

Kirjoitin aiheesta kuukausi sitten, joten en koko tarinaa kertaa. Avainasiana Venäjän media kaipaa tarinoita jotka eivät ole toimituksen puolesta valheita, mutta sisältönsä puolelta länsimaista yhteiskuntaa murentavia. Harva asia on niin arvokasta heille kuin jonkinlaisessa asemassa olevat länsimaiset henkilöt, joilla on mennyt sukset ristiin yhteiskunnan johdon kanssa. Tähän joukkoon kuuluu niin kansanedustajia, kansalaisjärjestöjen johtajia, uskonnollisia johtajia ja muita. Heitä etsitään erityisen aktiivisesti Brittilästä, Saksasta ja Ranskasta, mutta muukin kelpaa.

Venäjän media koittaa saada katsojia ja lukijoita napattua koukkuun juuri tällaisella sisällöllä, joka ei ole ilmiselvää propagandaa heidän päästä. Tässä kohtaa he esiintyvät pelastavina enkeleinä, tarjoten puheenvuoroa henkilölle jota oman maan mediaeliitti sorsii. Kun sopiva kohde löytyy, he ovat valmiina levittämään hienonkin punaisen maton sopivan hyödyllisen idiootin eteen. Vähän korupuheita ja kaunistelua ”ei tässä mitään politiikkaa, puhutaan vaan yhteiskuntakehityksestä”. Kaikki sanotaan joka kuulijaa miellyttää. Jos kaikki tuo ei riitä, luvataan vielä että nyt saa puhua sensuroimattomasti omia ajatuksiaan.

2/2: Vakaan yhteiskunnan kaksi kulmaa

Suomi on verrattain vakaa demokratia ja kehitys täällä on suuressa kuvassa melko ennustettavaa. Sen haittapuolena voi pitää vahvaa kallistumista hyväksytyn tarinan puoleen. Tahot, jotka koetaan ikävällä tapaa yleisen hyvän vastaisena, koitetaan pitää poissa mikrofonin edestä. Mediat eivät ole halukkaita antamaan tilaa tällaisille tahoille, etenkään niin että he saisivat sanoa mielipiteensä suoraan. JSN:n säännöt ovat jo iso osa rajoitusta, mutta myös ajatus siitä että median tehtävä ei nyt vaan ole ihan mitä tahansa sontaa päästää pihalle.

Tätä toimintatapaa voi perustella, jos nyt vertaa vaikkapa jenkkilään jossa mikä tahansa pääsee illan ykkösuutisiin. Haittapuoli kuitenkin on, että sopivasti yhteiskunnan sivuraiteille joutuneilla tahoilla on käytännössä mahdotonta päästä näkyville. Kun medioiden ovet sulkeutuvat nenän edestä kerta toisensa jälkeen, alkaa usko menemään. Kun samalla pitäisi saada lisää näkyvyyttä jotta seuraavissa vaaleissa ei käy huonosti, alkaa epätoivo kasvamaan. Epätoivoisten ihmisten kasvattaminen yhteiskunnassa on aina riski.

1+1

Toisessa kädessä taho, joka tekisi mitä tahansa saadakseen näkyvyyttä. Toisessa kädessä taho, joka tekee mitä tahansa saadakseen tämän henkilön näkyville. Traagisella tapaa tässä on täydellinen pari, liitto jossa molemmat himoitsevat toisiaan estoitta. Tapaus Turtiainen ei ole ensimmäinen tai sadas esimerkki, vaan lähinnä kertaus tämän propagandamallin toiminnasta.

Mihin se johtaa tai mitä pitäisi tehdä – sen jätän fiksummille. Minua kiehtoo taustatarina enemmän.

Julkaistu

Venäjän median tyyli

Sängyn pohjalle flunssan (perinteisen) myötä joutuneena mitään järjenjuoksua vaativaa ei pysty tekemään, joten optiot ovat aivottoman mediasisällön kuluttaminen ja blogien kirjoittaminen. Edellistä edusti Venäjän valtiollinen propag…mediakanava RT, jonka kansainvälistä sisältöä kuuntelin useita tunteja viime päivinä. Heillä on aika vakiotyyli sanomassaan, jonka ohessa tiivistän.

Etsitään median luomia aukkoja

Varsinainen leipä uutissisällössä tulee kahdesta asiasta: etsimällä länsimaissa tehtyjä virheitä ja tutkimalla länsimaisen median herättämiä vihastuksia. Edellinen muodostuu lähes yksinomaan Yhdysvalloista ja materiaalin haku on helppoa: yritysten tekemät ja lobbauksen tai lahjonnan takia vastaamatta jääneet ympäristötuhot yksin takaavat materiaalia pitkäksi aikaa. Myös veteraanien huono kohtelu, aselainsäädännön outoudet ja monenlaiset taloushuijaukset tuovat kosolti materiaalia. Jutut ovat dramatisoituja, vähän liioittelevia, mutta pääpiirteittäin tosiasioihin perustuvia. Se on sellaista nykyajan Karpo-materiaalia joka saa ihmisten huomion heräämään ja vihan nousemaan pintaan.

Länsimaisen median poliittiset tempaukset luovat pohjan toiselle puoliskolle. Asiat kuten nk. cancel culture, kristinuskon vastaisuus, maahanmuuton haasteiden vähättely ja monet arvoliberalismin nimissä tehdyt ylilyönnit luovat mainiota maaperää. Uutisarvoahan näissä jutuissa ei ole ensinkään, riittää että kerrotaan mitä pöhköä joku länsimainen media, päättäjä, yliopisto tai muu laitos on sanonut tai tehnyt. Mukaan liitetään sopivan valikoivia tutkimuksia, kyselytuloksia sekä tarkasti valikoituja katuhaastatteluita. Tätäkään ei voi pitää valehteluna, lähinnä köyhän miehen opportunistisena pseudojournalismina.

Kun kekkerit on kutsuttu…

Kun edellisen tyyppisillä jutuilla on saatu ihmiset kiinnostumaan, on pöytä katettu propagandalle. Nyt ollaan siinä kohtaa missä Nato pommittaa päivittäin Itä-Ukrainan siviilejä jotka haluavat vain rauhaa. Nyt kerrotaan miten Kiina on hätää kärsimässä merialueillaan USA:n uhittelun johdosta. Nyt keskustellaan lännen luomasta sodan uhasta Euroopassa. Vuosien varrella on tehty selväksi että Al-Assad ei käyttänyt kemiallisia aseita ja että länsi itse tiputti MH17:n Ukrainassa omilla aseillaan, sekä paljon paljon muuta. Tämä on sataprosenttista propagandaa eikä faktoja ole kuin mausteeksi, koostuen lähinnä kontekstista irroitetuista pätkistä länsijohtajien puheista.

Namusetä-markkinointia

Venäjän median tyyliä voisi verrata stereotyyppiseen namusetään: pahaa aavistamattomia houkutellaan asioilla, joihin heidän on helppo samaistua ja kun heidät on saatu kyytiin, alkaa kivulias osuus. Namusetiä vastaan tarjotaan neuvoja ja varoituksia, kuten propagandaakin vastaan. Se on paras keino, sillä en hetkeäkään luota sensuuriin ratkaisuna. Joko ihminen oppii terveen mediakritiikin, tai ihminen ei voi elää yhteiskunnassa, niin simppeliä se on. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muutakin voisi tehdä.

Sanoisin, että oma mediamme voisi lakata tekemästä omia maaleja. Meidän on turha helpottaa Venäjän propagandaa yhtään enempää. Liberaalin journalismin henkeä ja kirjainta tulisi noudattaa paremmin. Tasapuolisia näkökulmia pitäisi tuoda pinnalle enemmän niistä aiheista, joissa eri näkökulmille on olemassa kestäviä perusteluja. Media voisi myös hieman vähemmän näytellä marttyyriä päivästä toiseen. Puolueettomuuden ja puolueellisuuden ero olisi myös syytä ymmärtää paremmin, tehden selväksi milloin haastateltava edustaa poliittista aatetta ja milloin ei. Nämä ovat helppoja ja suoraviivaisia vaatimuksia, joilla voisimme paitsi tukea omaa demokratiaamme, myös kehittää suojaustamme rajan väärältä puolelta tulevaa sontamyrskyä vastaan.

Asia joka jäi vastaamatta: mitä RT:n katsominen teki flunssalle? Eilen kulutin sitä paljon, tänään oli kuumetta melkein aste enemmän. Propaganda on terveydelle haitallista.

Julkaistu

Putinin trollit – Päivitys

Russian troll factory
Jessikka Aro: Putinin trollit.
Jessikka Aro: Putinin trollit.

Nyt, kun olen kirjaa hyvän matkaa lukenut, niin täytyy sanoa, että se on ennakkokäsitystäni parempi. Suomen Kuvalehden mainitsema Aron itsekorostus on kyllä vahvasti läsnä, mutta sehän tuttua myös Soinin ja Väyrysen kirjoissa.

Julkaistuaan YLE:llä reportaasin Pietarin trollitehtaasta, Jessikka Aro joutui vakavan trollauksen ja vainoamisen kohteeksi. Odotin, että kirja on 450 sivua itsesääliä. Mutta kyllä Aro on pätevästi kirjoittanut myös muista journalisteista maailmalla, jotka ovat kokeneet saman kohtalon idästä päin kuin hänkin.

Alkup. artikkeli, julkaistu 18.10.2019 
Kovasti on kohkattu viime vuosina uudenlaisesta sodankäynnin muodosta, hybridisodankäynnistä.  Teknologian kehitys sallii mm. verkon kautta tapahtuvat vihollisuudet.

Tähän on myös liitetty ns. trollaus. Onhan propagandaa aina ollut, mutta tietenkin sen laajuus ja muodot ovat lisääntyneet uuden teknologian myötä.

Kohutoimittaja Jessikka Aro on nyt julkaissut kirjan Putinin trollit, minkä Suomen Kuvalehti on napakasti arvostellut:

Trolliarmeijan kynsissä

Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.

Yhdyn täysin SK:n näkemykseen. Aro teki yhden tv-jutun YLE:lle ns. Pietarin trollitehtaasta. Jutussa ei itse asiassa ollut mitään sellaista, jota muualla ei ollut julkaistu aikaisemmin. Tästä nousi Suomen putinistien parissa ns. sontataifuuni, josta J. Aro taitavasti uhriutui, aina oikeusastetta myöten. Sittemmin hän on taitavasti markkinoinut itseään ulkomaita myöten Putinin trollien uhrina.
Lisää Suomen Kuvalehti:

Kirjaa leimaa tarpeeton itsekorostus ja oman roolin suurentelu. Palkinnoillaan, konferenssiesiintymisillään ja haastatteluillaan kehuskeleva Aro puhuu toistuvasti ”tutkimuksistaan”, vaikka kyse on normaalista journalistisesta työstä.

Julkaistu

Uuskommunistiseen aikaan lapsitähtien johdolla

Kuka olisi uskonut, että tämän päivän merkittävimmät tiedemiehet ovat yleisen käsityksen mukaan Greta Thunberg ja Atte Ahonen.
16-vuotiaita lapsukaisia ja koululintsareita molemmat, mutta kuten Josef Stalinin, Adolf Hitlerin ja Mao Tsedongilla, tämän päivän lapsukainen kelpaa erinomaisesti ideologian lipunkantajaksi, koska uuskommunistit ajattelevat lapsukaisten olevan kritiikiltä suojattuja.
Lainaukseni lähde: Oikea Media, 27.9.2019 Heikki Porkan blogi, jonka otsikko sama kuin tässä.

Julkaistu

Ja pikkulapsi on johdattava heitä

Lapsiaktivistien hyväksikäyttö on puhtaasti vasemmistolainen stragetia.
Näin toteaa elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija, kulttuurikriitikko ja populaarikulttuuriin perehtynyt Mark Tapson David Horowitzin Freedom Centeristä Frontpage Magazinen artikkelissaan ”Ja pikkulapsi on johdattava heitä”.
Pikulapsella Mark Tapson viittasi punavihervasemmiston tämänhetkiseen lempilapseen ”ilmastonmuutoshysterian kuolemanvakavaan ilmentymään”, ruotsalaiseen koulutyttöön, Greta Thunbergiin, joka nuoren ikänsä vuoksi ja ansiosta 15-vuotiaana herätti maailmanlaajuista huomiota tiedotusvälineissä ilmastoaktiivisuudellaan ja maaliskuussa tyttöä esitettiin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Miksi sitten lapsiaktivistien hyväksikäyttö on yksinomaan punaviherradikaalien suosima toimintamallai?
”Yksinkertainen vastaus on, että vasemmisto on kaikenikäisiä lapsia varten ja oikeisto kaikenikäisille aikuisille” Mark Tapson kiteyttää humoristisesti, mutta tarkentaa vastaustaan ottamalla esimerkiksi poliittiset aktivistit, 16-vuotiaan Greta Thunbergin ja 88-vuotiaan vasemmistomiljardöörin George Sorosin.
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt Oikea Median artikkelia,20.5.2019, otsikolla ”Vasemmisto valjastaa lapset erilaisten agendojensa aturintamaan”:

Julkaistu

Natseilla on vahva brändi – mutta miksi?

Petteri Orpo on oikeassa perustellessaan ongelmia natsilipun kanssa, mutta myös Jussi Halla-ahon väite symbolikieltojen ongelmista kestää kriittistä tarkastelua. Maailma on täynnä monia väkivallan symboleita, mutta vain yhdellä on näin vahva brändi. Miksi natsisymboliikka on näin vahvaa, vaikka mitattavin suurein kuvittelisi sen jo hävinneen kilpailijoilleen?

Historian rikastaminen

Väitän, että hakaristilipun voimasta vain osa tulee sen natsipuolueen aikaisesta historiasta Saksasta. Tokihan heillä oli maailmanluokan propagandakoneisto, mutta se kaikki tuhoutui hirveästi ja vielä moneen kertaan. Ensin, kun he hävisivät sodan ja tuhosivat kansansa samalla. Pian sen jälkeen uudestaan, kun heidän rikokset ihmisyyttä vastaan tulivat kaikkien kansojen tietoon. Se, mitä jäi kytemään, ei ollut yksin riittävän vahva jäädäkseen näin suureksi voimaksi näin pitkäksi aikaa.

Suoraan sanoen osa ongelmaa on tapa, jolla etenkin viime vuosikymmeninä on käyty natsiaatteen kimppuun. On päivänselvää että natsirikolliset eivät saa paeta rikosvastuuta, mutta esimerkiksi Simon Wiesenthal -järjestön toiminta ei jää tähän. Heidän, ja muiden vastaavien järjestöjen toimesta on lausuttu ukaaseja, tehty länsimaista oikeuskäytäntöä huonosti kestäviä tempauksia ja käyty aika lailla jokaisen tahon kimppuun joka ei osoita aktiivista, oikeaoppista vihaa natseja kohtaan. Toiminta on räväkkää, yhdistäen kaupallisuuden ja politiikan ikävät puolet – ja samalla tarjoten tarpeetonta brändiarvon nostoa aatteelle, jonka olisi pitänyt kuolla pysyvästi jo vuonna 1945.

Historiallisesti Neuvostoliiton symboliikka implikoi paljon suurempia joukkotuhoja ja raakuuksia kuin hakaristi. Vielä raaempia lukuja löytyy maolaisuudesta. Tietyt ääri-islamin symbolit taas ovat paljon kurantimpia kuin mikään historian optioista. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole pystynyt haastamaan hakaristin massiivista brändiarvoa. Miksi? Ehkäpä siksi, että niistä yhtäkään vastaan ei olla käyty niin lujaa, niin suurella rahaa, niin suurella poliittisella painolla ja niin globaalisti. Liittoutuneet ja neukut ampuivat natseja tykillä vuoteen 1945 asti. Sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa pistooliin, kuten tehtiin kommunismin haudalla.

Tavoite edellä

Tietenkään kansanmurhaa ei pidä unohtaa eikä suhtautua millään muotoa välinpitämättömästi natsilippujen heiluntaan Suomen kaduilla. Välttäkäämme kuitenkin yliampumista. Viiva natsismin tuomitsemisella ja sen brändiarvon korottamisella ei mielestäni ole veteen piirretty. Vähän vähemmän oman moraalin korostamista, vähän vähemmän yleistyksiä ja vähän enemmän huomiota haluttuun lopputulokseen.

Lopputuloksena nimittäin se mitä lähes jokainen suomalainen haluaa on saada SVL ja muut uusnatsit pois kaduilta, pois toreilta ja pois muustakin toiminnasta. Se on tärkeä ja kunnioitettava tavoite, joka vaatii monen ammattilaisen työtä. Älkäämme siis lähtekö soitellen sotaan.

Julkaistu

Järjenkäyttöä ei voi ulkoistaa

Informaatiovaikutusta tai -sotaa, ahdistelusyytöksiä ja ahdisteluun syyllistyneitä, veronkiertäjiä ja oman elämänsä sankareita. Mikäli ruoaksemme riittäisivät lööpit olisimme paksumpia kuin koskaan. Informaatioähky ei ehkä näy vatsassa vaan päässä, mutta minun päähäni sattuu eniten ajatus siitä että valtio tai EU voisi hoitaa ajattelun puolestamme.

Paljonko huudosta on tyhjää?

Esitän ensin kysymyksen ja spekulaation. Kun puhutaan viime aikojen isoista jutuista, kuten seksuaalinen häirintä, paratiisin paperit tai USA:n vaaleissa vaikuttaminen, kuinka paljon näistä on syntynyt täysin tyhjän päälle? Kuinka paljon esim. Clintonin tai Trumpi vastaiset lööpit ovat rakentuneet ilman mitään todellisuuspohjaa? Väitän että puhtaat valheet ovat sangen pieni vähemmistö metelistä. Toki jutut ovat päätyneet usein sivuraiteille ja ison jutun vetovoimalla matkustavat myös mielikuvituksen tuotteet, mutta itse isossa jutussa on mielestäni aina vähintään hieman faktoja taustalla. Tullaanpa hetkeksi lähemmäksi ja puhutaan EU:n huolesta populistipuolueiden osalta. Ovatko populistit vain valheella ratsastavia tuholaisia, vai voiko niiden asiassa olla myös totuuden siemen? Mielestäni edes trollisavua ei ole ilman pientä tulta, tai vähintään kipinää. Lisäksi esitän soppakattilan pohjalle vielä yhden valmistusaineen: huhuja on ollut aina. Ihminen ei ole oppinut valehtelemaan vasta Internetin myötä.

Huolestuminen ei ole huono asia. Kyllä minua huolettaa ajatus siitä, että maamme ottaa takapakkia vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa, tai että yritysvihamielisyys tuhoaa hyvinvointivaltion pohjan. Populismi, niin politiikassa kuin muuallakin, on hälytyssireeni. Se tarkoittaa että jotain on mennyt vikaan. Älyllinen reaktio on tutkia syitä, varmistaa niiden olemassaolo, selvittää niiden synty ja tehdä ratkaisuehdotus. Mielestäni niin Suomen johdon, EU:n kuin muidenkin korkeiden elinten vaientamisreaktio on sanalla sanoen älytöntä. Jos katsotaan vain välitöntä, yksittäistä tilannetta, on epäilemättä kaunis ajatus poistaa kansalaisten korvista vähään totuusarvoon perustuvia huuteluja. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti tehokasta eikä yhteiskunnallisesti kestävää. Kun valtiovalta ryhtyy mainostamaan kansalaisille ns. yhteisen hyvän totuutta, se voi vain epäonnistua hirveästi tai vielä pahemmin.

Kun tämä ongelma puretaan tarpeeksi pieniin osiin, keskiössä on ajatteleva ihminen. Ihmiselle on luonnollista ajatella eikä ajattelun kieltäminen voi toimia. Siinä tulevat jo geenitkin vastaan. Parempi ratkaisu olisi tukea tätä ajattelua, rohkaista elinikäiseen uuden oppimiseen, kasvattaa nahkaa ja opettaa terveen skeptisyyden parhaat puolet. On aiheellisesti sanottu että ansaittu leipä maistuu paremmalta, vaan sama pätee myös ajatustoimintaan. Tutkimalla ja oppimalla hankittu ratkaisu maistuu makoisalta siinä missä valmiiksi pureskeltu vastaus on kuivaa. Eihän matematiikan tunneillakaan päntätä ulkoa yhtälöiden tuloksia vaan opetellaan niiden ratkaisemista. Yhteiskunnan hahmottaminen on samaa logiikkaa vaativaa ajattelua ja tietänemme ettei yhden Pravdan malli johda onnelaan.

Juhlistakaamme järjenkäytön saavutusta

Vaikkakin maltilla ja järjellä rakennetusta koulujärjestelmästämme ollaankin tekemässä kikkailujen koelaboratoriota, on pohja jalkojemme alla yhä melko vakaa. Olemme kouluttaneet kansaamme käyttämään järkeä. Arvon päättäjät, se on hyvä asia. Se on voimavara jota ei pidä hyödyntää vain talouskasvun juhlapuheissa, vaan yhteiskuntamme jatkuvassa kehityksessä. Meillä ON fiksu kansa joka osaa ajatella. Sen sijaan että lähtisitte sotaan ajattelua vastaan, ruokkikaa tätä voimavaraa. Rohkaiskaa ajattelua, juhlistakaa sitä, nostakaa hattu monen sukupolven mittaiselle työlle jonka ansiosta kansamme osaa erottaa huhut faktoista. Jotkut teistä päättäjistä pelkäävät ajattelevaa kansaa, vaikka juuri se pitää teistä suoraselkäisimmät virassa ja antaa teille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä politiikkaa. Sota ajattelua vastaan on vain korruptoituneen päättäjän etu, eikä yhdenkään vastuullisen toimijan pitäisi moista harkitakaan.

Jotta ei nyt mennä historiassa määräänsä pidemmälle, todettakoon että esimerkiksi koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan maailmanpolitiikan kaksi suurta tunaria käyttivät mittaamattomat määrät ruplia ja dollareita vaikuttaakseen poliittisiin mielipiteisiin, vaalituloksiin ja mielialoihin. Se ei ole mitään uutta ja olemme jo erittäin tottuneita siihen. Me tiedämme, että raha haluaa puhua saadakseen lisää rahaa ja valta saadakseen lisää valtaa. On kiva, että huolestutte valheista, mutta emme me keskivertokansalaiset nyt ihan niin avuttomia ole mitä annatte ymmärtää.