Avainsana: YLE

Julkaistu

Kenestä kolumnisti Ylelle?

Siitä paljon puhutaan kun Ylen kolumnisteissa tuppaa olemaan vähän värittynyttä. Valittamisen sijaan ehdotan vapaata pohdiskelua siitä, ketä joukkoon pitäisi laittaa tilanetta auttamaan. Mietteitä mahtuu maailmaan, vaan mistä on suurella medialla puutetta?

Ei nyt ihan ketä vaan…

Vaikka toki sana on tuttuun tapaan vapaa, ehdotan että vähän reunaehtojakin peliin. Kolumnistina ei voi tuossa paikassa nähdäkseni olla päättäjä, eli ei kansanedustaja, aluevaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja tai vastaava. Epäpoliittisuus on epärealistinen vaade, mutta ei kuitenkaan sellainen joka päättää suoraan monien asioista.

Entä mistä aiheita? Ylen kolumnisteissa on jo monenlaista jututtajaa. Toki aihepiireissä valitettavasti on vähän se että joka toinen päivä aiheena on vihreä feminismi, joka toinen päivä vihreä vasemmistolaisuus. Myös vahva etuoikeutetun asema ja sen ylpeily on mielestäni aika yleistä, toki se korostuu erityisesti tiettyjen kirjoittajien, kuten esimerkiksi kolumnisti Nuorgamin kohdalla. Välissä on aina piristäviä tapauksia, kuten Kari Enqvistin rikkaaseen kielenkäyttöön punottu inhorealismi.

Mielestäni joukkoon tarvittaisiin laajempia kokemusaiheita. Akateemikko, akateemikko, akateemikko ja akateemikko. Ei akatemiassa ole mitään vikaa, mutta maailma tarvii muutakin. Tänä päivänä sotataidon tuntijalle olisi käyttöä, mutta toisaalta myös eri alojen asiantuntijoille. Muistelen että tietoturva-alan monibisnesmies Jarno Limnéll joskus kirjoitti pari sanaa, mutta pääpiirteittäin tietojärjestelmät ovat aiheista poissa. Entäpä teollisuus? Työ? Sisäinen turvallisuus? Rakentaminen? Missä ovat isännöitsijät, kirvesmiehet, saati hoitajat?

Mielestäni…

Jotta nyt joku ehdotus tulee osaltani niin pelaan reilusti kotiinpäin. Minä haluaisin nähdä Juhani Putkisen kolumnistina. Juuri tällainen syvä, opittu, koettu, kerrattu ja kirjattu oppi Venäjän ja sodan historiasta olisi tarpeen. Tarvittaisiin kontekstia, ymmärrystä siitä että tämän päivän tapahtumat ovat pitkän ajan tapahtumien summa.

Mutta kenet SINÄ pistäisit Ylen kolumnistiksi jos saisit päättää?

Julkaistu

Paljonko maksaa vihapuhelupa?

Olemme seuranneet kuukausitolkulla valtionsyyttäjän ja Päivi Räsäsen välistä henkilökohtaista riittaa, jota on käyty oikeudessa asti. Perusjuttua on juteltu someissa ja blogeissa väsymiseen asti, mutta tarinan Yle-sivuhaara muuttuu mielenkiintoiseksi. Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta tänään ja rupesin lukemaan rivien välistä.

Tärkeä ihminen, tärkeä mielipide

Yleisradion, viime aikoina hurjasti kyseenalaista mainetta kerännyttä juristiarmeijaa edusti tällä kertaa asianajaja Martina Kronström, jonka ulosanti oli kiitettävän selkeää ja määrätietoista. Siteeraan tässä hänen lausuntoaan, jolla hän perusteli miksi Ylen ei tulisi poistaa Räsäsen mielipiteitä ohjelma-arkistostaan.

Kronström sanoi, että Stiller-ohjelman teema kristinuskosta ja homoudesta liittyi laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Räsänen puolestaan on kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja entinen ministeri.

–Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen, Kronström sanoi.

Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen sanoi siis Ylen ääni. Minua pelottaa tuo lause aivan helvetisti. Tässähän käytännössä halutaan vetää linjaa, että jos olet tarpeeksi hienoon asemaan itsesi ostanut, sinulla on oikeus ilmaista ihan mitä tahansa. Siitä suoraan johdetaan, että jos et ole yhteiskunnan eliittiä, sinulla ei ole oikeutta julkaista mielipiteitäsi. Mitä sananvapautta tuommoinen nyt on? Jos sananvapaus koskee eliittiä mutta ei maija- ja mattimeikäläisiä, se ei ole sananvapautta vaan diktatuuria.

Vaarallinen porno-Päivi

Toinen groteskilla tapaa mielenkiintoinen heitto tuli melkoisen kovalla vihalla valtionsyyttäjä Anu Mantilalta. Hän vertasi Räsäsen mielipiteitä lapsipornoon. Eli se, kun Päivi puhuu pöhköjä on yhtä vaarallista kuin lapsipornon levittäminen? Niin no, Pelastakaa Lapset -järjestöhän vuosia sitten levitti sivuillaan (tiettävästi tahtomattaan) lapsipornoa eikä saanut siitä seuraamuksia että jos nyt tätä linjaa jatketaan niin asia lienee taputeltu? Minä haluaisin taputella Mantilalle rauhallisen, rentouttavan parin kuukauden mökkiloman keskellä metsää, jotta stressi helpottaisi. Hän vaikuttaa aika tiukkaan viriteltyltä viulun kieleltä juuri nyt.

Samoilla vanhoilla mietteillä

Oma mielipiteeni itse pääasiasta on yhä sama: Päivi on ihmisvihamielinen, vihaa ja typeryyksiä alati laukova paskiainen, jonka jälkiä olen henkilökohtaisestikin saanut siivota liian usein. Minun sananvapausmallini kuitenkin koskee kaikkia, myös ja erityisesti paskiaisia, joten mielestäni hänellä on oikeus laukoa juuri niin typeriä mielipiteitä kuin haluaa. Päättäköön kukin itse ovatko samaa vai eri mieltä.

Jos joku tuomio hänelle pitäisi antaa, ehdotan perinteistä: pestään suu saippualla.

Julkaistu

Siedätyshoitoa syämmelle!

Kannattaa kuunnella kerran viikossa YLEN radion Pyöreä Pöytä, vaikka vastentahtoisestikin. On se sellaista koeponnistusta verenkiertojärjestelmälle, että seuraavana aamuna kannattaa lääkkeet tuplata.

Joku miespuolinen panelisti, esim. Pekka Seppänen saattaa joskus sanoa jotain järkevääkin. Mutta Kaarina Hazard tai Maija Vilkkumaa laskettelevat sellaista vihervassariapulantaa, että ihmettelee, missä todellisuudessa elävät. Jatka lukemista ”Siedätyshoitoa syämmelle!”

Julkaistu

Jari Korkki sai potkut

Yle sitten antoi potkut Korkille, taannoin myös tähtitoimittajat  Jan Andersson, Johanna Vesikallio ja Susanne Päivärinta ovat poistuneet Ylen palkkkalistoilla ja Kirsi Heikelkin siirretty A-studio hommista jonnekin muualle.

Pitääkö minun, Ylen rahoittaja kun kumminkin olen, olla huolissani. Pitääkö minun olla tyytyväinen uuteen päätoimittaja Juha Jokiseen, se vasta epäilyttääkin.

Kas siinäpä kysymyksiä, nyt kun en tarkemmin taustoja tunne olen pahoillanii ja epäilen löytyykö vastaavan tasoisia toimittajia tilalle, varsinkin Anderssonia arvostin.

Toivottavasti Ylä-Anttila osoittautuu tolkun johtajaksi, häneen nyt kumminkin on toivo laitettava.

Julkaistu

Näinkö laatumedia toimii?

YLE julkaisi (monen muun tavoin) pari päivää sitten uutisen, jossa vedettiin repiviä otsikoita: ”Yli sadan vuoden tilastot: neljä suomalaiskaupunkia on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa” (YLE:n juttu).

Luulisi, että toimittajalla/toimittajilla olisi hieman kellot kilkattaneet.

On täysin selvää, itsestään selvää, että Suomen olosuhteissa pitkän aikavälin vuotuiset lämpötilakeskiarvot eivät heittele useita asteita alle sadan kilometrin matkalla. Eivät todellakaan. Näin YLE:nkin lainaama juttu kuitenkin väitti.

Pelkästään edellä mainittu fakta kertoo, että joko datassa tai käsittelyssä on paha virhe, luultavimmin jokin systemaattinen virhe, koska vastaava virhe toistui useiden kaupunkien kohdalla.

Toinen asia, jonka olisi pitänyt kilkutella kelloja, on, että jutussa ilmoitetut luvut eivät alkuunkaan vastaa Ilmatieteen laitoksen tilastoja, jotka toimittajakin olisi löytänyt parilla klikkauksella.

Ai niin, huomasin juuri kun tätä rupesin kirjoittamaan, että alkuperäislähde on jo korjannut ilmiselvät virheet poistamalla räikeimmin metsässä olevat kaupungit kokonaan datasetistään.

Jäämme odottamaan, koska YLE korjaa uutisensa ja millaisilla otsikoilla…

 

 

Julkaistu

Miksi valtamedia suoltaa jatkuvasti täyttä puppua ylikulutuksesta?

YLE toistelee valheita. Suomi ei ole pahiskuluttaja.

Jutun (YLE 14.7.2018) kertoma tulos saadaan aikaan käyttämällä asukasta kohden laskettua kulutusta suhteessa hypoteettiseen keskiarvoon, mikä on täyttä humpuukia.

Otetaanpa esimerkki: 
– valtio A, 5 milj. asukasta, kulutus 10 yks/asukas;
– valtio B, 50 milj. asukasta, kulutus 2 yks/asukas.

YLE:n jutun umpipimeällä logiikalla valtio A on pahempi kuluttaja, koska sen kulutus henkeä kohden on viisi kertaa niin suuri kuin valtion B. Kuka tahansa peruskoulun matematiikan edes auttavasti sisäistänyt näkee kuitenkin sillä pimeimmällä silmälläänkin, että valtion B kokonaiskulutus on kaksinkertainen valtioon A verrattuna.

Maapalloa rasittaa kokonaiskulutus, todellinen kulutus.

Muistutuksena vielä jalanjäljet eri alueilla (jalanjälki eli kulutus GFN:n tilastoista eli samasta mistä jutunkin luvut, mutta absoluuttisina eikä per capita, aluejako maailmanpankin tilastojen aluejaosta):

Miksi, oi miksi, YLE jatkaa tämän täysin perättömän humpuukin toistamista vuodesta toiseen?

Julkaistu

Yleisradio esittää: Amatsoonin pilven alla

Amazonin omistaja on ihana, Amazon mullistaa Suomen kaupan, Amazonin tekoäly on uusi perheenjäsen – enkä edes käynyt Areenassa etsimässä. Yle on ollut aivan rähmällään maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin jättifirmaan ja oikeastaan ainoa vähäinen kritiikki tuli pyöreästä pöydästä. Alan suhtautumaan tähän ihastukseen hieman skeptisesti. Vaikken salaliittoihin usko, näen tässä hieman ns. heikosti kontrolloitua julkisen talouden hoitoa ja löyhää kykyä toimia puolueettomasti.

Olet pilvessä!

Oletko koskaan käynyt Ylen verkkosivuilla, tai kuunnellut tai katsellut mitään Areenasta? Onneksi olkoon, olet käyttänyt amerikkalaisen Amazonin palveluita. Ehkäpä olet maksanut kotimaisella maksunvälityspalvelulla jotain verkossa? Sama lopputulos. Esimerkkejä kotimaastakin löytyisi tuhansia. Luit varmaan Yleisradion uutisen siitä miten kaikki kotimainen uutistuotanto ja viihde siirrettiin USA:n lainsäädännön alaisuuteen? En minäkään. En todellakaan ole salaliittoteorioiden ystävä mutta osaan katsoa eteeni. Samaan aikaan kun Yle siirsi kaikki palvelunsa Amazonin alaisuuteen ilman kilpailutusta, alkoi uutispuolella loputon tarjonta Amazonia ylistäviä artikkeleita. Ehkä se on sattumaa mutta näyttää rumalta.

En kiistä etteikö Amazonin tarjoama ”AWS” pilvipalveluympäristö olisi teknisesti erittäin pätevä. Se on pilvipalveluiden Sveitsin linkkuveitsi: kaiken saa hetkessä ja helposti eikä alkuun hintakaan ole kova. Pian alkaa kuitenkin Poppaloora-ilmiö, AWS on tässä se halpa auto jolla ajaminen on kallista. Nimittäin heti kun palvelusi suosio kasvaa, kasvaa myös hintalappu melko jäykästi. Mutta kun se on niin ihanaa ja helppoa ja mm. Yleisradion merkittävin osin kustantamat markkinointiseminaarit kotimaassa lupaavat että kaikki on ihanaa ja ongelmatonta. Yle ei edes harkinnut kotimaisia optioita eikä takuuvarmasti uutisoi heistä sanaakaan. Ehkä tämä on EU-lainsäädännön tahtotila, mutta en arvosta sitä.

Amazonin omistaja Bezos kertoo olevansa Trumpin vastustaja, mutta ainakin CIA:lle hän on taivaan lahja. USA:n laki sanoo että kaikki amerikkalaisten firmojen hallussa oleva tieto on USA:n tiedustelun omaisuutta, riippumatta missä päin maailmaa se sijaitsee. Snowdenin paljastukset kertoivat USA:n harjoittavan tiedustelua myös teollisuusvakoilun nimissä, ei siis suinkaan ainoastaan terroristien etsintään. Iso osa suomalaisistakin startup-yrityksistä käyttää Amazonin palveluita. Kovin moni epäonnistuu koska kilpailija jenkkilästä sattui patentoimaan vastaavan tuotteen nopeammin. Ehkäpä kilpailija oli fiksumpi tai ehkäpä kilpailija sattui tietämään hieman enemmän. Ehkä sekin oli sattumaa, mutta ainakin pelinappulat on aseteltu mielenkiintoisella tavalla.

Kilpailu piristää

Ei ole huono juttu että Amazon kiristää verkkopalveluiden kilpailua. Terveen kilpailun merkki on kuitenkin vaihtoehtojen tarjonta. Se, että markkinoilla on maailman kahden rikkaimman miehen omistamia amerikkalaisia palveluita ei ole kilpailua. Moni EU:ssa toimiva kilpailija on teknisesti pätevä ja moni pohjoismaalainenkin tarjoaja pystyy kisaamaan erinomaisesti. Alma Media esimerkiksi käyttää kotimaisia tarjoajia. Nämä tarjoajat eivät kuitenkaan voi kisata medianäkyvyydessä jenkkien kanssa. Tavalla tai toisella, likaisella pelillä tai sattumalla, Amazon on ostanut Ylen markkinointitarkoituksiin. Se ei ole kilpailulle oikein.

Arvon lukijat, teillä on kaikki oikeus pistää tämä vastarannan kiisken piikkiin. Minä en juurikaan tarvitse Amazonin tai kilpailija Microsoftin pilvipalveluita. Näen niiden tekniset ominaisuudet mutta en pidä asiallisena siirtää kaikkea maamme tietoa Trumpin hoiviin. Toivoisin kovasti näkeväni edes joskus valtamediassa hieman kritiikkiä tälle estottomalle rakkaudelle jenkkiläisiä palveluntarjoajia kohtaan. Jos ei muuta niin edes vaihtotaseen alijäämän hillitsemiseksi.

Julkaistu

YLE = laatumedia?

Lukaisin YLE:n otteluseurannan Kärppien ja Tapparan tänään pelatusta finaaliottelusta. Laatumedialla oli ottelujutussaan sekä lukumääräisesti että palstamillimetreinä enemmän ties kenen Twitter-viestejä kuin toimituksen omia selostuksia/kommentteja pelitapahtumista.

Tähänkö on todella menty? Surkeaa.

Julkaistu

Tilaa valemedialle!

Venäläiset trollaavat, kiinalaiset ja amerikkalaiset trollaavat, valemediat jylläävät ja oikea journalismi kärsii. Tämän me tiedämme. Minä alan tulla siihen tulokseen, että perinteinen media tekee tämän liian helpoksi – enkä puhu nyt journalismin tasosta, vaan uutisoinnin määrästä. Kerrankin meillä on ongelma jonka voisi helposti korjata.

Ylen minuutit

Heitetäänpä alkuun lukua prioriteeteista. Yle Puheen keskivertopäivässä vie politiikkaradio 30 minuuttia ja vastaavasti urheiluradio 222 minuuttia (lähde). Yle on myös kautta linjan lyhentänyt uutislähetyksiä. Päivän pitkät uutislähetykset olivat 20 minuuttia, sitten 15, nyt 10. Perusuutiset olivat 5 minuuttia, sitten 3, nyt lyhimmillään hieman yli minuutin. Uutisten saama tila ohjelmassa on entistä pienempi. Uutisten sisällöstä uutisia on yhä vähemmän, kun julkkisjutut ja vastaavat tunkevat lähetyksiin. Asiaohjelmat vähenevät ja korvataan lifestyle-ohjelmilla, vai mitä on esimerkiksi saatu Ajankohtaisen Ykkösen tilalle?

Aamulehti ei ole pöllömpi sanomalehti, mutta uutisten määrä vähenee. Uutisasialle on tilaa enää viitenä tai kuutena päivänä viikossa ja uutiset saavat mahtua yhä pienemmälle määrälle palstamillimetrejä. Sen sijaan fiilisjuttuja ja ”julkkis kertoo miten ihanaa/kauheaa kaikki on” tarinoita. Toki ajoittain näiden sijalla on täysin erinomaisia taustoittavia historiallisia artikkeleja tai vastaavia, mutta niiden osuus pienenee. Myös kulttuurin perinteiset teos- ja luomiskertomukset ovat tehneet tilaa somejulkkisten fiilistelylle.

Isäni antoi hieman kritiikkiä Talouselämä-lehdelle sen osalta miten asiantuntijatekstien osuus oli vähentynyt, siinä missä ”esittelyssä kaveri jolla on fiilis” -tyyppisten juttujen määrä lisääntyy. Ei tuottanut suurta vaikeutta saada vastaavia kommentteja useilta eri ikäisiltä, eri talouslehtien lukijoilta. Asiantuntijatekstin määrä vähenee kun kokemusasiantuntijat valtaavat alaa. Miksi analysoida taloutta kun voidaan kuulla miten startup-pomo yhdistää joka aamu mäkihyppyjoogan ja paljasjalkamaratonin.

Annan tuomion

Kritisoimme siitä miten kokemusasiantuntijat laitetaan samalle viivalle oikeiden asiantuntijoiden kanssa. Käskemme ihmisiä lukemaan ja kuulemaan oikeita uutisia somemyllyn tai vastamedian sijaan. Varoitamme että ei pidä uskoa propagandaan vaan luottaa faktoihin. Hyvät maamme journalistit, joita arvostan suuresti, antakaa siihen mahdollisuus! Älkää leikatko uutisia. Älkää vähentäkö faktoja. Älkää tunkeko sisältöä täyteen hömppää. Tehkää enemmän asiaa eikä jatkuvasti vähemmän. Älkää antako valheelle hyvin petattua kasvun paikkaa.

On tietenkin mahdollista että kuulun vain johonkin sammalta kasvavaan, häviävään ryhmään ihmisiä jotka arvostavat uutisointia. Täten media siis vain tuottaa sitä mitä kansa nykyään haluaa. Jos näin on, mikäs minä olen kansan tahtoa kieltämään. Se tosin tarkoittaa myös sitä, että media voi katsoa ihan itse peiliin etsiessään syitä valheen ja vihan kasvulle ihmisten uutisvirrassa.

Julkaistu

Linssiluteet

Netissä luin tällaisen kommentin Kari Salmelaisen suusta:

– Jos tänä päivänä haluaa viihdetaiteilijaksi, pitää olla kotoisin Riihimäeltä tai olla riihimäkeläisen kaveri, tai olla sukunimeltään Salminen tai Kuustonen, tai olla kirjailija.

Saman havainnon olen tehnyt niinkuin kai moni muukin. Enkä ota kantaa ovatko nämä etuoikeutetut viihdetaiteilijat hyviä vai huonoja.  Sitä ihmettelen että eikö löydy varteenotettavia taiteilijoita Salmelaisen luettelon ulkopuolelta.  Edelleen kummastelen että mikä on se taho, ne päättäjät jotka viisaudessaan ovat rajanneet  tuon yhden ja saman ryhmän viihdyttämään meitä.