Mikä on mielipide ja mikä on valhe?

Jos joku kertoo vaikkapa tykkäävänsä kaurapuurosta, se on mielipide. Jos kertoo, ettei voi sietää urkumusiikkia, niin sekin on mielipide.

Jos joku kertoo vihaavansa kommunismia, kun kommunismin uhreja on enemmän kuin 100 000 000 ja antaa lähteet, mistä se tieto uhreista on peräisin, niin onko kyseessä mielipide vaiko kenties vihapuhe?

Jos joku väittää, että Suomi oli Jatkosodan aloittaja, hyökkääjä – niin minun mielestäni kyseessä ei ole mielipide, vaan Suomea vahingoittava valhe. Kyseessä on historiatiede – historiatieteessä esitetään asioita tapahtuneina tosiasioina. Ei tieteessä ole mielipiteillä mitään merkitystä. Kerrotaan tapahtuma, päivämäärä, kelloaika ja annetaan tarkat lähdeviitteet luotettaviin lähteisiin. Ei historiatieteessä ole sijaa luuloille, mielipiteille ja kaikkein vähiten valheille.

37 vastausta artikkeliin “Mikä on mielipide ja mikä on valhe?”

  1. Valheen alkuperäkin voi hyvin olla median tuottamaa jonka sitten joku laittaa someen .
    Eikä kaikkia median uutisointia kukaan ei kykene tarkistamaan . terv tepivaari

  2. Venäjä käy kovaa informaatiosotaa länsimaita kuten Suomea vastaan. Informaatiosota on osa hybridisodankäyntiä.

    Valehdellaan täysin tietoisesti ja tarkoituksella asioista. Niiden valheiden levittäjä toimii Venäjän hyväksi ja Suomea vastaan.

  3. Saattaapa olla. Vaan tuskin kukaan uskoo Venäjän valheisiin. Mutta Amerikassa on valheet uponneet hyvin.

  4. Eemeli, ryssän taktiikkana on se vanha Göbbelsin taktiikka: Kun valhetta toistetaan riittävän usein, niin se lopulta uskotaan.

    Kun joku suhteellisen luotettu tiedotusväline erehtyy julkaisemaan sen valheen, niin se valhe lähtee leviämään räjähdysmäisesti – lähteenä se suhteellisen luotettu tiedotusväline. Siinä onkin sitten lähes mahdoton työ saada valhetta enää kumottua. Valheelle löytyy monta eri lähdettä.

    Minä olen ollut mukana tässä sopassa todistetusti vuodesta 1968 saakka kirjoittaen julkisuuteen tosiasioita omalla nimelläni ja vain omalla nimelläni – myös synkimmän suomettumisen aikana.

    Talvisodassa hyvin moni kommunisti taisteli vihan vimmalla Venäjää vastaan – Venäjä oli pettänyt heidät. Jatkosodan jälkeen moni kokoomuslainenkin lähti ryssien kelkkaan. Grrr…

  5. Valhe muuttu toistettuna muka totuudeksi se on aivan noin mutta kaurapuurosta pitäminen on mielestäni makua asia . terv tepivaari

  6. Teuvo, toki kaurapuurosta tykkääminen on myös makuasia – mutta myös mielipide.

    Sitä mielipidettä kaurapuurosta voi mielestäni vapaasti julistaa kaikilla foorumeilla – mutta valehtelemista sotahistoriasta minä en suvaitse.

  7. Tässä ajassa on oltava hyvin tarkka esim. median suhteen siitä, mikä on faktapohjainen uutinen ja mikä on mielipide, koska uskallan väittää, että suurempi osa valtamedian kirjoituksista on mielipiteitä.

  8. Jatkosodan alusta on historiallinen tosiasia, että Venäjä hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05 Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan.

    Sille tosiasialle on taatusti riittävän monta luotettavaa lähdettä:

    Kun silloin tällöin kysellään, että minkä lähteiden mukaan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05 alkaen, niin lainaan tähän joitakin kirjoituksia, jotka kertovat mitä tapahtui Jatkosodan aluksi:

    1. Eversti, Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen: ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse.
    Näistä räikeistä rikkomuksista Suomen ulkoministeriö lähetti tiedot ja maininnan, että Suomen tarkoituksena on pysytellä puolueettomana, mutta puolustautuisi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi. Tiedotus vastaanotettiin Moskovassa ja Berliinissä. Varmuuden vuoksi se toistettiin vielä kaksi kertaa. Venäjän Helsingissä ollut lähettiläs ei vastaanottanut annettua vastalausenoottia vaan väitti, ettei mitään pommituksia ollut tapahtunut. Seuraavana päivänä venäläiset katkaisivat lennätinyhteydet Helsingin ja Moskovan välillä.
    Neuvostoliiton lentokoneet ylittivät rajat 23. ja 24.6.1941 kolmessa kohdassa ja tunkeutuivat maamme ilmatilaan. Tämä oli seuraavan päivän suuren pommitusoffensiivin valmistelua: 25.6.1941 Neuvostoliitto heitti Suomen ilmatilaan 500 konettaan pommittaen täysin rauhallisia kaupunkeja ja teollisuuskeskuksia, muutama pommitus kohdistui myös lentotukikohtiimme. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun. Päivän ilmataisteluissa ammuttiin 27 viholliskonetta alas. Omia koneita ei menetetty.
    Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.

    Näiden pommitusten jälkeen eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa.”[i]

    2. Presidentti Risto Ryti: ”Heti kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyivät venäläiset sotavoimat hyökkäyksiin Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo 6.05 aamulla sanottuna päivänä venäläiset ilmavoimat pommittivat panssarilaivojamme Sottungan luona; klo 6.15 venäläiset ilmavoimat pommittivat Alskärin linnaketta Turun saaristossa; klo 6.45 venäläiset ilmavoimat pommittivat suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 venäläinen tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22 p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.”[ii]

    3. Professori Mauno Jokipiin mukaan tämä Hangosta Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle suuntautunut tykistötulitus olisi alkanut jo klo 6.50.[iii] Sinänsä Jokipii esittää kello 6.05 tapahtumat kuten edellä – ja toteaa vielä, että Alskärin linnakkeen pommitukset sytyttivät siellä tulipaloja, kuin myös tykkiveneemme Uusimaa pommitusyrityksen Korppoon länsipuolella.[iv]

    4. Marsalkka Mannerheim esittää myös Venäjän hyökkäyksen 22.6.1941 kello 6.05 alkaen muistelmissaan.[v]

    5. Bror Laurla: ”Kun Neuvostoliiton ilmavoimien koneet 22 päivänä klo 6 ja 6.45 välisenä aikana pommittivat Turun saaristossa olevia panssarilaivoja, tykkivene Uusimaata, miinaproomua ja Alskärin linnaketta ja kun tämä tapahtui pari tuntia ennen kuin Hitler piti jäljempänä selostetun puheensa voidaan tämä tulkita vain siten, että sota Saksaa vastaan tarkoitti neuvostohallituksen mielestä samalla myös sotaa Suomea vastaan. Tähän viittaa myös Hangon vuokra-alueen tykistön toiminta. Tämä ryhtyi nimittäin klo 6.50 tulittamaan Porsön ja Söderholman saaria sekä mantereella olevia kohteita. Merivoimien johdon pyydettyä oikeutta vastata tuleen siihen saatiin klo 8.15 lupa.”[vi]

    6. Historian professori Arvi Korhonen: ”Niinpä klo 6.05 venäläiset lentokoneet pommittivat Sottungan luona olevia suomalaisia panssarilaivoja, klo 6.15 Alskärin linnaketta Turun saaristossa ja klo 6.45 suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona. Hangon tykistö tulitti klo 7.55 monia kohteita, joista Porsön linnake sai luvan vastata tuleen. Suomen kaakkoisrajalla Immolanjärven luona venäläiset sotilaat olivat avanneet tulen suomalaisia rajavartioita kohti. Petsamon Pummangissa taas venäläinen tykistö ampui muutamia kymmeniä laukauksia suomalaista miinanraivaajaa kohti.”[vii] ”Operaatioon osallistuneet lentokoneet näyttävät lähteneen sekä Leningradin että Viron suuntien lentokentiltä, ja kohteina oli ainakin 15 paikkakuntaa Etelä-Suomessa aina Turkua ja Mikkeliä myöten, niistä 7 kaupunkia. Pommitusten aiheuttamat vauriot olivat hyvin suuria. Mitään kohdetta ei voitu pitää sotilaallisena eikä missään niistä ollut saksalaisia.”[viii]

    7. Sotahistorioitsija Juhani Putkinen: ” Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun sotaa julistamatta
    Entä sitten kirjoitukset siitä, että Suomen alueelta olisi pommitettu Venäjän aluetta saksalaisten toimesta ennen kuin venäläiset pommittivat Suomen alueita (eli 22.6.1941 klo 6.05 alkaen)?

    En ole löytänyt todisteita siitäkään, että saksalaiset olisivat pommittaneet Venäjän alueita Suomesta käsin ennen tätä 22.6.1941 klo 6.05. Sen sijaan on viitteitä siitä, että Suomen taholta olisi nimenomaan kielletty saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ennen kuin Venäjä on hyökännyt Suomen alueelle ja että tämä olisi myös toteutunut. Esimerkiksi professori Mauno Jokipiin perusteellinen tutkimus Jatkosodan synty vuodelta 1987 antaa nimenomaisen esimerkin tällaisesta saksalaisesta käskystä: ”Venäjän raja saataisiin ylittää vasta divisioonan nimenomaisesta käskystä ja silloinkin vain, jos vihollinen on suuremmalla kuin komppanian vahvuisella joukolla tai panssarivoimilla tullut Suomen rajan yli”(Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 389) Ja vielä uudelleen mm. sivulla 415.”[ix]

    8. Eversti, tietokirjailija Erkki Nordberg: ”Punailmavoimien toiminta kohdistui 22.6. kello 06.00 Kihdin selällä olleita suomalaisia panssarilaivoja, Alskärin linnaketta sekä Korppoon länsipuolella kellunutta tykkivene Uusimaata vastaan. Tulokset vain jäivät vähäisiksi. Hangon rintamalla aloitettiin aamulla tykistötuli. Suomalaiset vastasivat siihen ja katkaisivat samalla tukikohdan kauttakulkuliikenteen.”[x] Tämäkin lainaus on tärkeä, vaikka eversti Nordbergin kirjassa onkin harmillinen painovirhe (6.05 on muuttunut 6.00:ksi) – mutta se ei muuta itse asiaa miksikään – Venäjä hyökkäsi Suomen alueita vastaan 22.6.1941 kello 6.05 alkaen.
    Eversti Nordberg esittää myös syyn Venäjän hyökkäykseen: ”Neuvostojohdon ajatukset menivät sitäkin pitemmälle. Ideana oli antaa Karjala Suomelle, joka samalla liitettäisiin Suur-Suomena Neuvostoliittoon. Karjala olisi silloin noussut 16. neuvostotasavallaksi. (Susiluoto 1999,35.) Se oli myös selvästi tavoitteena neuvostojohdolla, joka aikoi ”ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen” uuden tasavallan avulla. Ensisijainen tehtävä oli kouluttaa Karjalassa kaadereita, jotka hallitsivat suomen kielen. Heitä tarvittiin Suomen valtionhallinnon, talouden ja kulttuurin eri aloille. Utopistisesta tavoitteesta luovuttiin ilmeisesti lopullisesti vasta Porkkalan palauttamisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1956. (HS 29.12.1999, C9.) Viivoittimella piirretty uusi raja oli kolmanneksi erittäin sovelias hyökkäyksellisille sotatoimille riippumatta siitä, kummalta puolen rajaa asiaa tarkastellaan.
    Neljänneksi on vielä otettava huomioon Josif Stalinin omat sanat: ”Me suostuimme näihin [Moskovan rauhan] ehtoihin, koska saimme melkoisia myönnytyksiä, jotka turvaavat pohjoisessa, etelässä ja lännessä Leningradin ja asettavat uhanalaiseksi Suomen elintärkeät keskukset. Nyt Helsingin uhka toteutuu kahdelta suunnalta, Viipuri ja Hanko.” (Nummela 1997,9.)

    Johtopäätöksinä ja havaintoina voidaan todeta, että valloitussota oli ensin päätynyt ryöstöretkeksi ja sitten ajautunut uuden valloitus sodan lähtökohdaksi. Puna-armeijan tähän lähtökohtaan viittaa sekin, että neuvostojohto ajoi vielä vuosina 1940-1941 salaisesti ja poliittisesti Suomen liittämistä Neuvostoliittoon.”[xi]

    9. Puolustusvoimain Sota-arkisto:
    Kun sotahistoriaa tutkittaessa pidetään arvokkaimpana tietona – primäärilähteenä – arkistodokumentteja, niin annoin Puolustusvoimain Sota-arkistolle tehtäväksi toimittaa minulle kopiot asiaa koskevista arkistodokumenteista (”sellaisten suomalaisten sota-alusten sotapäiväkirjoista ja/tai lokikirjoista päivämäärällä 22.6.1941, joissa asiakirjoissa kerrotaan kyseisestä ilmahyökkäyksestä kello 6.05. Paikalla olivat ilmeisesti ainakin molemmat panssarilaivamme Ilmarinen ja Väinämöinen.”). Sota-arkistosta löytyi vain Panssarilaiva Väinämöisen sotapäiväkirjasta maininta kyseisestä hyökkäyksestä. Ilmarisen, eikä muiden paikalla olleiden alusten dokumentteja siltä ajalta ei ollut Sota-arkistossa.

    Sitä sotapäiväkirjaa on päivämäärältä 22.6.1941 kahdeksan sivua.

    Kuinka ollakaan tämän sotapäiväkirjan mukaan venäläiset pommikoneet eivät hyökänneetkään kello 6.05 vaan kaksi osastoa 4 konetta ja kolme konetta hyökkäsi etelästä kello 6.06 – pommittivat suomalaisia laivoja (osumia ei mainittu). Suomalaiset avasivat tykistötulen 06.08 ja lopettivat sen kello 06.12. Kello 06.16 koneet katosivat näköpiiristä ja taisteluhälytys lopetettiin kello 07.40, mutta täysi sulkutila jäi voimaan.[xii]

    10. Tohtori Heikki Jalanti: 
    ”Klo 6.05 venäläiset lentokoneet pommittivat suomalaisia sotalaivoja Sottungan lähistöllä, klo 6.15 Alskärin linnaketta ja klo 6.45 kuljetuslaivoja lähellä Korppoota. Klo 7.55 venäläinen tykistö alkoi Hangon tukikohdasta tulittaa Suomen aluetta, ja Porsön linnake sai luvan vastata tuleen. Suomalaisten laskujen mukaan ainakin 14 venäläistä konetta oli osallistunut välikohtauksiin.

    Lounais-Suomessa ei ollut saksalaisia joukkoja. Niitä ei myöskään ollut Immolan järven lähistöllä itärajalla, missä venäläiset sotilaat tulittivat suomalaisia rajavartijoita. —
    Witting ilmoitti sattuneista välikohtauksista Neuvostoliiton lähettiläälle Orloville kesäkuun 22. päivän iltana ja esitti hänelle niiden johdosta virallisen vastalauseen. Orlov kieltäytyi ottamasta sitä vastaan kiistäen asian ja väittäen, että Suomesta tulleet lentokoneet olivat ylittäneet Neuvostoliiton rajan. Witting huomautti, että kysymyksessä olivat luonnollisesti venäläisten omat koneet, jotka palasivat pommitusretkiltään, ja uudisti vastalauseensa.”[xiii]

    ”Kesäkuun 23. päivänä Witting otti jälleen vastaan Orlovin ilmoittaakseen hänelle, että Suomi oli vuoden 1921 kansainvälisen sopimuksen mukaisesti lähettänyt sotajoukkoja Ahvenanmaalle. Hän kertoi samalla Neuvostoliiton konsulin esittäneen toivomuksen, että hänet evakuoitaisiin henkilökuntineen Maarianhaminasta Helsinkiin. Lopuksi Witting esitti vastalauseen Immolassa edellisenä päivänä sattuneesta välikohtauksesta.”[xiv]

    Jos Suomi olisi halunnut sodan Venäjää vastaan, niin ”jo kesäkuun 22. päivänä venäläisten toimesta sattuneet välikohtaukset olisivat suoneet Suomelle aivan riittävän tekosyyn ’sodanjulistukseen’.”[xv] 

    Kannattaa huomata tohtori Jalannin käyttäneen erittäin varovaista kielenkäyttöä kirjoittaessaan tutkimustaan vuonna 1966 – suomettumisen kulta-aikana. Hyökkäystä sanotaan välikohtaukseksi ja puhutaan tekosyystä. Hyvä esimerkki on Jalannin kuvaus Mainilan laukauksista, jossa Venäjä ampui omiaan saadakseen tekosyyn hyökätä Suomen kimppuun. Jalannin lähes valehtelulta tuntuva varovainen esitys asiasta kuuluu: ”Marraskuun 26. päivänä Mainilassa ’sattuneen’ rajavälikohtauksen jälkeen Neuvostoliitto sanoi irti Suomen kanssa v. 1932 solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen, katkaisi diplomaattiset suhteet ja, 30. päivänä, hyökkäsi Suomea vastaan ilman sodanjulistusta.”[xvi] 

    Kannattaa huomata, ettei Jalanti ”hienotunteisuudessaan” mainitse sitäkään, ettei kyseistä Venäjän ja Suomen välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta voinut irtisanoa – vaan Venäjä rikkoi sitäkin sopimusta hyökätessään Suomen kimppuun. Sopimuksen teksti ja jatkosopimuksen teksti.

    11. Uusi Suomi 23.6.1941:
    ”Pääesikunta tiedoittaa: — klo 6.05 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat kahtena ryhmänä suomalaisia panssarilaivoja. — klo 6.15 neljä neuvostovenäläistä lentokonetta pommitti Alskärin rannikkopuolustuslaitteita. Muutamia tulipaloja syttyi. –”[xvii]

    12. Professori Ohto Manninen:
    Venäjän ”ilmavoimat aloittivat sotatoimet Suomea vastaan 22.6. klo 6.15 pommittamalla suomalaisia aluksia Korppoon vesillä ja Alskärin linnaketta Lounais-Suomen saaristossa.”[xviii]

    13. Tohtori Jukka Seppinen:
    ”Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon 22.6.1941 Suomi vedettiin pian mukaan sotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi suunnitelmiensa mukaisesti; se ei ollut luopunut Suomen valloittamistavoitteestaan. Suomi eli näinä vuosina veitsi kurkulla, totaalisen tuhoutumisen uhan alla. Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat sotatoimet Suomea vastaan samana päivänä 22.6. jo kello 6.05 aamulla pommittamalla suomalaisia panssarilaivoja Sottungan luona. Kello 6.15 tapahtui ilmahyökkäys Alskärin linnaketta vastaan ja kello 6.45 koneet tulittivat suomalaisaluksia Korppoon luona. Neuvostoliitto aloitti samana päivänä sotatoimet myös Petsamon alueella. Kaikki tapahtui ennakkosuunnitelmien mukaisesti, niin kuin myös Ohto Manninen on selvittänyt.”[xix]

    14. Helsingin Sanomat 23.6.1941:
    ”Venäläiset lentokoneet pommittaneet Suomen alueita 
    Törkeitä alueloukkauksia useissa paikoin maatamme varhain eilen aamulla – – Klo 6.05 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat kahtena ryhmänä suomalaisia panssarilaivoja. — Klo 6.15 neljä neuvostovenäläistä lentokonetta pommitti Alskärin rannikkopuolustuslaitteita. Muutamia tulipaloja syttyi. Klo 6.45 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat suuresta korkeudesta suomalaisia laivoja Turun saaristossa.”[xx]

    [i] Joppe Karhunen; Taistelulentäjien Jatkosota; 1994; sivu 14
    [ii] Risto Ryti; Risto Rytin puolustus; 1989; sivu 50
    [iii] Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 589
    [iv] Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 559
    [v] G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 313
    [vi] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 445
    [vii] Arvi Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961, sivut 332-333
    [viii] Arvi Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961, sivu 334
    [ix] Juhani Putkinen, Imperialistinen Roistovaltio, 2005, sivu 90
    [x] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 200
    [xi] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 166
    [xii] Puolustusvoimain Sota-arkisto, Panssarilaiva Väinämöisen sotapäiväkirja (SPK 19114) 22.6.1941, 8 sivua
    [xiii] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 355
    [xiv] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 356
    [xv] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 363
    [xvi] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 19
    [xvii] Pentti Pirhonen, Suomen kesäkuu 1941, 1981, sivu 68
    [xviii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 146
    [xix] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 153
    [xx] Helsingin Sanomat, Maanantaina kesäkuun 23. pnä, N:o 166 – 1941 – 5

  9. Olen muutaman vuoden seurannut muutamia keskustelupalstoja. Ja aina kun tulee eteen nimi Juhani Putkinen loppuu kiinnostus palstaan. No miksi?? Alkaa tämän omaa hyvyyttään/nerouttaan kehuvan muiden mielipiteitä halveksivan tyypin show. Samat hänen omaan suunnattoman suosion saaneen kirjan (ehkei jopa Nobelin arvoiseen kirjaan ) viittaavat hyvin pitkät viitteet ja Putkisen väkivaltainen suhtautuminen muiden mielipiteisiin tappaa keskustelun..ilmeisesti se on tarkoituskin. Se on vaan todella ikävää koska kyse on nimeenomaan mielipideblogeista.

    1. Ilpo, muistan Aamulehden blogeista erään henkilön aikanaan, aina kun se kirjoitti, välttelin blogausta – moni muu hyppäsi innolla koska oli kiire mennä kertomaan miten väärässä hän on. Itse välttelin sitä koska silloin antaisin vain pisteitä henkilölle jonka tarkoitus oli aiheuttaa eripuraa, tiettävästi maksua vastaan.

      En suinkaan sano että tässä on samasta ilmiöstä kyse, mutta reaktioiden osalta ehdotan että kaikkien blogauksia ei tarvitse lukea jos tietää että niistä tulee stressiä.

      Mielestäni on hyvä merkki, että blogeissa on myös tekstiä jota ei voi sietää. Se tarkoittaa, että mielipiteen ilmaisulle on tilaa.

    2. Kaikenlainen menneen ajan ja tapahtumien todistelu tuskin koskaan onnistuu täysin, edes todelliselta tutkijaltakaan. Historiaa on, varsinkin jos aikaa on kulunut lähemmäs sata vuotta, ehkä paljon enemmänkin, jokainen ymmärtänee sen haastavuuden. Tuskin on yhtä ehdotonta totuutta. Jos suhtautuu hieman tai enemmänkin toisesta näkökulmasta tarkasteluun, ei se ole valehtelua, ensin pitäisi olla ehdoton totuus.
      Minulla on se käsitys, että historia on ja tulee olemaan aina ko tutkijan näkemys kokonaisuudesta, ei yksittäisestä tapahtumasta.

  10. Jos minäsanon, että keltainen on ainoa nätti väri mielestäni, se on mielipide.
    Jos sanon, että keltainen on ainoa nätti väri kaikkien mielestä, se on valhe.

  11. Kun pääministeriSipilä sanoi loikikariministereiden astuttua sisään hallitukseen, että ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa asian tiimoilta, niin oliko se mielipiden vai valhe?

    Monet tehot väittävät, että asian tiimoilta oli hyvinkin pitkälle menevät suunnitelmat. Jos niin on miltä näyttää pääministeri valehteli.

  12. Sotahistoria on tiedettä, siellä ei ole sijaa mielipiteille.

    Kun on todistettu fakta että Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, niin jotta väitteelle jonka mukaan Suomi olisi aloittanut Jatkosodan olisi muuta kuin valheen nimike pitää väittäjän esittää todisteet siitä että Suomi olisi hyökännyt Venäjän alueelle ennen sitä maagista kello 6.05.

    Kyseisiä todisteita ei ole kukaan kyennyt esittämään. Väite ei ole todiste.

    Jos joku väittää Suomea hyökkääjäksi sillä perusteella että Suomi valmistautui sotaan se on täysin hölynpölyä. Mikään valmistautuminen mihinkään ei ole hyökkäys.

  13. Onhan tuo nyt jo monesti todistettu, että Suomi miinoitti ennen ko päivämäärää kansainvälistä vesialuetta sekä vieraan valtion aluevettä.
    Ainakaan minä en ole väittänyt, enkä omaa mielipidettä, että Suomi olisi aloittanut sodan; termi lienee jokseenkin tulkinnanvarainen. Tosiasiassa Suomi lähti hyökkäyssotaan Saksan imussa ja se on kiistaton tosiasia.

  14. Historia on tiedettä, mutta se on harvoin sataprosenttista tiedettä. Mikäli meillä ei ole ollut videokameraa paikalla jokaisessa asian taustaan liittyvässä paikassa, emme voi olla varmoja. Niin kauan kun ihminen kirjoittaa ylös havaintojaan, tieto on subjektiivista.

    Tietyt suuret ilmiöt on helpompi varmistaa, yksityiskohtia ei. Tulee mieleen vuosien takaa eräs vääntö jostain päin keskistä Eurooppaa. Eräs tutkija esitti, että natsit olisivat tappaneet hieman vähemmän juutalaisia leirillä x kun mitä historia väittää. Hänet vietiin käräjille samantien – tämä siitä huolimatta, että hän itse asiassa arveli kuolleita olleen kokonaisuudessaan enemmän, ainoastaan eri sijainnissa.

  15. Putkisen ylläoleviin väitteihin sanoisin; suomalaiset ja saksalaiset laskivat Jumindan matalikolle ja kansainväliselle merialueelle n 18oo miinaa 21.6. aamuyöllä. Moinen operaatio vaati varmaan melkoisen määrän valmisteluja mm sukellusveneiden siirtyminen Emäsalon alueelle, saksalaisvalmisten miinojen kuljetukset jne. Nämä asiakirjat löytyvät laivapäiväkirjoista (merenkulussa pakollisia), sotapäiväkirjoista (jo rauhan aikana kirjattiin operaatiot). Ei liene epäselvää tapahtumista mutta syyt siihen antavat ehkä paljonkin tulkinnanmahdollisuuksia.

    1. Suomi oli taysin mukana Barbarossassa, ollut suunnittelussakin jo jo vuoden 1940 alusta, eli tämän toteutunnenmuotoisen suunnittelussa alusta pitäen.

      https://wiki.aalto.fi/download/attachments/58942273/Antti%20Valkonen%2007%2003%202011%20Miinasotaa%20Suomenlahdella%201941%20LUONNOS.pdf?api=v2

      1 Miinasotaa Suomenlahdella 1941 Miinasotaa Suomenlahdella 1941

      Antti Valkonen

      3.3.2011 11:56

      2 Miinasotaa Suomenlahdella 1941

      1. Suomi valmistautuu sotaan

      2. Miinasota Suomenlahdella alkaa

      3. Suomalaiset sukellusveneet laskevat miinoja Viron rannikolle
      4. Saksalaiset laskevat miinoja Porkkalan kapeikkoon

      5. Saksalaiset laskevat miinoja Hiidenmaan vesille

      6. Saksalaiset pudottavat miinoja Kronstadtiin ja Leningradiin

      7. Operaatio Kilpapurjehdus

      8. Neuvostoliittolaiset alukset saksalais-suomalaisissa miinakentissä

      19.06. Rannikkolaivasto aloitti operaatio Kilpapurjehduksen kaluston lastaamisen

      20.06. Malmin lentokentälle saapui saksalaisia joukkoja

      20.06. koko Sukellusvenelaivue oli Emäsalon vesillä, kun myös pienet sukellusveneet (Vesikko ja Saukko) sekä emälaiva (Sisu) saapuivat sinne

      20.06. Suomessa olevat saksalaiset saivat tiedon operaatio Barbarossan H-hetkestä (sunnuntai 22.06. klo 03.15), ja tieto välitettiin suomalaisille

      21.06. aamuyöllä Utin lentokentälle saapui saksalaisia joukkoja

      21.06. päivällä op. Kilpapurjehduksen päävoimat siirtyivät Turusta ja Naantalista lähelle Nauvoa ja Korppoota

      21.06. iltapäivällä sukellusveneiden päälliköille annettiin käsky
      sotatoimien aloittamisesta

      1. Suomi valmistautuu

      La 21.06.

      klo 16.45 operaatio Kilpapurjehduksen Etukomennuskunta lähti Turusta
      klo 17.00* sukellusvene Vetehinen lähti Emäsalosta

      klo 19.00* saksalainen miinalaivaosasto 2. MSG lähti Nauvon saaristosta

      klo 19.19* saksalaiset torpedoveneet S 42, 44, 104 ja 105 lähtivät Pensarista
      klo 20.38* saksalainen miinalaivaosasto 3. MSG lähti Inkoon saaristosta

      klo 21.00 sukellusvene Iku-Turso lähti Emäsalosta

      klo 21.45 sukellusvene Vesihiisi lähti Emäsalosta

      klo 21.48 aurinko laski Söderskärin majakalla Suomenlahdella…

  16. Pohjolan väitteet merimiinoituksesta on helppo kumota faktoin. Vahinko etteivät linkit kopioidu kommentteihin.

    Internetfoorumeilla on väitetty nimimerkkien takaa, että suomalaiset sukellusveneet olisivat miinoittaneet Viron rannikkoa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

    Jopa Suomen puolustusvoimien kotisivulla nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja antaa asiasta harhaanjohtavaa tietoa. Virheellisten tietojen oikaiseminen – totuuden kertominen – on tärkeätä. On mieletöntä ylläpitää kuvaa Suomesta syyllisenä Jatkosotaan ja/tai Jatkosodan aloittajana. Niinpä tätä asiaa kannattaa tarkastella omassa artikkelissaan perusteellisesti antaen tiedoille tarkat lähdeviitteet.

    Miksi miinoitettiin?

    Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli varma siitä, että Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.

    Venäjän laivasto oli Suomen laivastoon (ja myös Saksan laivastoon) nähden täysin ylivoimainen. Esimerkki: Saksaa pidetään sukellusveneiden suurvaltana Toisen Maailmansodan aikana, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 21.6.1941 valtava ylivoima Saksaan nähden myös sukellusveneissä. Venäjällä oli 21.6.1941 212 valmista sukellusvenettä, joista Itämerenlaivastossa 68.[i] Lisäksi noin 100 sukellusvenettä oli rakenteilla.[ii] Valitettavasti Saksan sukellusveneiden tarkka lukumäärä juuri 21.6.1941 ei ole tiedossani, sillä niitä sekä valmistui, että upotettiin sodan aikana. Saksalla oli 1.9.1939 kaikkiaan 57 sukellusvenettä, joista 22 valtamerikelpoisia. Vuonna -39 valmistui lisää 19 ja vuonna 1940 54 kpl. Vuonna -39 niistä tuhoutui 9 ja vuonna -40 26 kpl.[iii] On huomattava, että Saksan heikko laivasto oli sidottuna lähes kokonaan sotaan lännessä Englannin mahtavaa laivastoa vastaan, joten Itämerelle ei liiennyt mitään merkittäviä taistelualuksia. Jopa Hitlerin huvijahti oli otettu rahtaamaan miinoja.

    Siksi erilaisilla merimiinoituksilla oli tarkoitus häiritä Venäjän laivaston toimintaa. Yksi tärkeä syy miinoituksiin oli Suomen strategisesti erittäin tärkeä Ahvenanmaa. Se ei saanut joutua Venäjän haltuun. Siksi oli suunniteltu (ja toteutettiin 22.6.1941) miinoitusten lisäksi myös mm. Operaatio Kilpapurjehdus, jossa Suomen piti ennättää valmistautua puolustamaan Ahvenanmaata ennen kuin Venäjä hyökkää sinne.

    Näitä miinoituksia suunniteltiin ja harjoiteltiin jo ennen Talvisotaa yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Suomen kanssa. Tästä on kirjoitettu hyvä kirja.[iv]

    Kun Venäjä sitten miehitti Viron ennen Jatkosotaa, niin Suomen puolustautumismahdollisuudet heikkenivät entisestään (Venäjällä oli suuria laivastotukikohtia Viron alueella). Niinpä miinoitustarve edelleen korostui.

    Hyvänä esimerkkinä tästä puolustautumistarpeesta Venäjää vastaan on se, että Saksa laski täysin puolustuksellisen miinoituksen Memelistä (Klaipeda) Öölantiin 18-21.6.1941 ”tarkoituksena venäläisten tunkeutumisen estäminen Saksan rannikon suuntaan.”[v]

    Venäjän uhkasta Ahvenanmaalle voisi vielä lainata Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Talvisodan aikana, tammikuussa 1940, neuvostolaivasto laati Ahvenanmaan miehityssuunnitelman, joka olisi edellyttänyt noin 20 000 miehen siirtämistä Ahvenanmaalle Virosta ja Latviasta. Perusajatuksena oli maavoimien hyökkäyksellä Oulun korkeudella katkaista Suomi ja laivaston hyökkäyksellä Ahvenanmaalle riistää Suomelta myös sen meriyhteydet. Ahvenanmaalle sijoitettaisiin kevyiden laivastovoimien, sukellusveneiden ja lentokoneiden tukikohdat.
    – –
    Tarkemmassa Ahvenanmaan valtaussuunnitelmassa (10.9.1940) operaation kohteena olivat Eckerö, varsinainen Ahvenanmaa ja Lemland. Sitten piti vallata muut Ahvenanmaan saariston saaret. – – Isku oli suoritettava nopeasti ja riittävän voimakkaasti, jotta Ruotsista Suomelle tulevat apuvoimat eivät ehtisi paikalle. Yllätyksen onnistuminen oli mahdollisuuksien rajoissa, koska Suomi syksyllä 1940 pakotettiin purkamaan Ahvenanmaan talvisodanaikaiset puolustusjärjestelyt.”[vi]

    Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan

    Lainaus 14.2.2007:
    ”Suomen Merivoimien sukellusveneet olivat Jatkosodan aattona 21.6.1941 Emäsalon selällä. Saman päivän iltana saivat veneet Merivoimien Esikunnalta käskyn aloittaa miinoitustoiminta suunniteltuihin kohteisiin Viron rannikon edustalla. Veneisiin lastatut miinat olivat saksalaisvalmisteisia, jottei miinanlaskijoiden kansallisuus selviäisi Neuvostoliitolle miinoitteen mahdollisesti paljastuessa. Suomihan ei vielä virallisesti ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Miinoitteiden laskeminen alkoi kello kahdeksan illalla 21.6.1941, ja 22.6.1941 mennessä olivat kaikki kolme sukellusvenettä kukin laskeneet 20 miinan miinalastinsa.”[vii]

    Kerrataan. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan suomalaisten sukellusveneiden aloittaneen miinoitteiden laskemisen jo 21.6.1941 kello 20.

    Sotahistoriallinen kirjallisuus

    Iku-Turso suoritti miinanlaskun 22.6.1941 klo 08.15-09.06 ja Vetehinen (nopein) klo 07.38-08.26.[viii] Professori Mauno Jokipii esittää tutkimuksessaan Jatkosodan synty  näiden molempien sukellusveneiden päälliköiden kertomukset kyseisistä matkoista ja pitää kertomuksia aitoina. Hän myös haastatteli kommodori Kalervo Kijasta, joka oli silloin sukellusveneen Vesihiisi päällikkö. Kalervo Kijanen on kirjoittanut kirjan Sukellushälytys, jossa hän selostaa tätä miinoitusmatkaa hyvin yksityiskohtaisesti. Siten ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö kyseiset kelloajat pitäisi paikkaansa. Mainittakoon tässä, että Kijasen Vesihiisi lähti Emäsalon Glosholmasta 22.6.1941 kello 02.30 ja palasi miinoituksen jälkeen Vaahterpään ankkuripaikalle 22. 6. klo 19.45.[ix]

    Lainaan Per-Olof Ekmanin Sukellusvenesotaa
    Itämerellä: ”Vetehinen lähestyi päämääräänsä Kundaa. Miinat laskettiin kello 07.38-08.26 Louna-Uhtin ja Kundan lahden itäniemen Letipään väliin. — Iku-Turso laski miinansa kello 08.15-09.06 Mohnin saaren luo ja Vesihiisi omansa 09.05-10.25 Vaindlon ja Kalgrundin väliin. Matkan aikana ei havaittu mitään mielenkiintoista ja 22. 6. illalla kummatkin olivat palanneet tukikohtaansa.”[x] Mainittakoon sekin, että Per-Olof Ekmanin vanhemmassa kirjassa Meririntama on painovirhe kello-ajassa: ”Vetehinen lähti liikkeelle Hamnholmista 21.6. kello 22.00 ja laski seuraavana aamuna kello 01.38-08.26 miinansa Viron puolella Kundan edustalle.”[xi] Että kyseessä on todella painovirhe selviää pienellä loogisuustarkastelulla kun verrataan saman tekijän myöhemmässä kirjassa olevaan tietoon (01.38-08.26 / 07.38-08.26). Myöskin aikalaskelma osoittaa mahdottomaksi, että Vetehinen olisi ennättänyt Hamnholmista Kundan edustalle kolmessa ja puolessa tunnissa (ja sitten laskenut miinoja noin 7 tuntia kun todellisuudessa veneet laskivat miinansa suuruusluokkaa yhdessä tunnissa).

    Sota-arkiston dokumentit

    Kyseiseen miinoitusoperaatioon osallistuivat kaikki kolme Suomen miinoituskykyistä sukellusvenettä. Niiden päälliköt saivat käskyn kirjoittaa matkoistaan taistelukertomukset. Ne taistelukertomukset kirjoitettiin käsin välittömästi matkan jälkeen ja liitteenä on peitepiirrokset, joista selviää sukellusveneiden reitit mennen tullen sekä miinoitusten tarkat paikat. Peitepiirroksissa on myös kello-ajat siitä milloin kyseinen miinanlasku alkoi ja päättyi. Annan jokaiseen taistelukertomukseen tarkan viitetiedon. Jokainen halukas voi tilata Sota-arkistosta kopiot kyseisistä dokumenteista itselleen tai käydä tutustumassa niihin arkistossa.
    Sukellusvene Iku-Turson päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kauko Pekkanen. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 08.15 ja 09.06 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 23.6.1941.[xii]

    Sukellusvene Vetehisen päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kaarlo Pakkala. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 07.38 ja 08.26 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiii]

    Sukellusvene Vesihiiden päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kalervo Kijanen. Kertomuksen tekstissä ei mainita kelloaikoja, jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui, vaan sanotaan, että ”Miinat laskettiin oheisten piirrosten mukaisesti”. Kelloajat 09.05 ja 10.25 esiintyvät peitepiirroksessa. Kijanen on allekirjoittanut kertomuksensa emälaiva Sisulla 22.6.1941. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiv]

    Yhteenveto

    Siten suomalaiset sukellusveneet suorittivat Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikon miinoituksen alkaen 22.6.1941 kello 07.38, eli sen JÄLKEEN kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Siten nimenomaan Venäjä aloitti Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan. Venäjä on siten myös syyllinen Jatkosotaan.
    Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että puolustusvoimat korjaisivat kotisivullaan esiintyvän virheellisen tiedon. Se virheellinen tieto ei suinkaan ole omiaan parantamaan puolustusvoimien arvovaltaa – suomettumisen ajan on aika päättyä myös puolustusvoimissa.
    Jos suomalaiset sukellusveneet tai edes yksi niistä olisi ollut miinoittamassa Viron rannikkoa jo 21.6.1941 kello 20 (kuten plv:n kotisivulla väitetään), niin ne/se ei olisi mitenkään ennättänyt enää takaisin Suomeen noutamaan uutta miinalastia ja sitten laskemaan uusia miinoitteita yllä olevien taistelukertomusten mukaisesti. Suomalaiset sukellusveneet olivat tavallisia hitaita sukellusveneitä (normaali nopeus neljä solmua[xv], lyhytaikainen maksiminopeus yhdeksän solmua sukelluksissa), eikä mitään ”lentosukellusveneitä”.

    Kiitokset

    Mitä parhaimmat kiitokset Tuula Höltälle hänen avustaan tämän artikkelin tekemisessä oleellisesti paremmaksi kuin olin luonnostellut.

    [i] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 79
    [ii] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 218
    [iii] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 70
    [iv] Jari Leskinen, Veljien valtiosalaisuus, 1999, sivulta 128 eteenpäin
    [v] Per-Olof Ekman, Meririntama, 1983, sivu 40
    [vi] Ohto Manninen, Talvisodan salatut taustat, 1994, sivu 49
    [vii] http://www.mil.fi/merivoimat/joukot/slmepa-5.milv/sisalto/1939_11.htm
    [viii] Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987, sivu 575
    [ix] Kalervo Kijanen, Sukellushälytys, 1977, sivu 94
    [x] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivut 281-282
    [xi] Per-Olof Ekman, Meririntama, 1983, sivu 58
    [xii] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 163
    [xiii] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 164
    [xiv] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 165
    [xv] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 164

  17. Kyuu, toki historiasta löytyy tapahtumia, joista ei voida olla varmoja miten se todellisuudessa meni. Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan alun tapahtumista on kuitenkin runsaasti faktatietoa – esimerkiksi sotapäiväkirjoja.

    Suosittelen kiinnittämään huomiota asiaan, että minulta löytyy väitteilleni todisteet pitkin suorin lainauksin luotettavista lähteistä – sekä tarkat lähdeviitteet niihin lähteisiin. Sen sijaan esimerkiksi Pohjolalta vain hänen väitteensä ilman vähäisempiäkään todisteita väitteensä tueksi. Todisteet vastaan väite. Jos ”opponenttini” joskus viittaavat johonkin lähteeseen, niin se on poikkeuksetta anonyymiä roskaa.

    Esimerkiksi Pohjola väittää Suomen miinoittaneen aamuyöllä – ennen 22.6.1941 kello 6.05. Minä sen sijaan todistan (mm. allekirjoitettujen sota-arkistosta löytyvien dokumenttien avulla), että miinoitus alkoi vasta 22.6.1941 kello 07.38. Kello 07.38 on selvästi kello 06.05 jälkeen. Sitäpaitsi Venäjä ei edes huomannut miinoitusta, joten se ei voinut olla syynä Venäjän jatkuviin hyökkäyksiin Suomen kimppuun.

    Lue alkuperäinen artikkelini täältä:
    http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomi_miinoitti_Viron_rannikkoa.htm

  18. Kun imperialistinen roistovaltio Venäjä oli Talvisodassa ryöstänyt Suomelta Suomen ikiaikaisia laillisia alueita, niin suomalaisilla oli täysin oikeutettu ajatus, että se rikos vaatii hyvittämistä.

    Kuitenkin Suomen poliittinen johto ja sotilasjohto lähtivät siitä, ettei Suomi tule aloittamaan sotaa Venäjää vastaan. Suosittelen pitkää ja perusteellista artikkelia, pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin:
    http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/ehto_sotaan_lahdolle.htm

    Kun Venäjä sitten hyökkäsi jälleen ENSIN Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, niin luonnollisesti Suomi puolustautui. Vastahyökkäyksellä ryssät ajettiin niin kauas, että Suomen puolustautuminen olisi jatkossa mahdollista.

  19. Uskoahan on monenlaista. Niin myöskin näiden viitteiden suhteen. Millä sinä Putkinen todistat sen , että antamasi viitteet ovat niitä ainoita todellisia faktoja. Nuo nimet kertoo lähinnä poliittisen suuntauksen..
    Toisenlaisiakin kirjoituksia/käsityksiä ko. asioista on olemassa.
    Mutta nehän Putkinen törkeästi nimitellen väittää valheeksi.
    Eikös tällainen yhden totuuden olemassa olo viittaa nimenomaan siihen kommunismiin.eli pitääkö tästä vetää johtopäätös..

  20. Ymmärtääkseni kaikkien sotien ensimmäinen uhri on totuus ja korjatkaa jos olen väärässä:
    On kuitenkin ikävää, että otsikon ”lupaama” pohdinta keskittyy sotahistoriaan, kun samaan aikaan otsikosta voisi pohtia ”tässä ja nyt” tilannetta, tänä ”informaatiosodan” aikakautena.

  21. Putkinen huutaa pää punasena ”arvovaltaisimpia läheteitään (täysiä hörönlörtyksiä!) esimerkiksi jostakin dokumentista, VAIKKA SE ITSE DOKUMENTTI OLISI LEVEELLÄÄN HÄNEN EDESSÄÄN netissä:

    http://www.tiede.fi/keskustelu/25608/ketju/pyysiko_molotov_hitlerilta_lupaa_vallata_suomi_1940?page=1

    ” Vierailija
    31/47
    klo 13:52 | 27.3.2008

    Edellisiin liittyen, samasta lähteestä:

    ” > > >>Molotov pysyi sitkeänä alkuperäisessä asiassa: hän
    > > > > katsoi velvollisuudekseen selvittää Suomen kysymyksen
    > > > > elokuun 1939 paktin mukaisesti.

    > > > Eli saksan sotilaallisen läsnäolon kysymyksen Suomessa!”

    > > > — Ei, vaan miehittää Suomen, kuten Venäjä oli tehnyt
    > > > Virolle, Latvialle ja Liettualle.

    > > Hän kiistää tekstissä sodalla uhkaamisenkin, saati
    > > ”miehittämisen”, useaan kertaan, kun Hitler
    > > harmistuksissaan sellaista ”väärinkäsitystä”
    > > jankuttaa.

    > Näille nimimerkin takaa esitetyille väitteille olen
    > esittänyt vastapainoksi jo suoria lainauksia hyvin
    > arvovaltaisilta tutkijoilta, jotka ovat tutkineet
    > marraskuun 1940 neuvotteluja.

    Ääliö.

    Sinä esität ”arvovaltaisten professorien suoria lainauksia Molotovin tekstistä”,

    MUTTA MINÄ ESITÄN SITÄ ITSE MOLOTOVIN TEKSTIÄ, joka on ihan muuta!

    Munaa vaan kaikki ”arvovaltaiset professorisi”, minä pistän heidän ”lainauksensa” eräille muille palstoille, joilla keskustellaan Suomen tieteen ja mm. juuri sen Helsingin ”eurolallaa-yliopiston” tilasta!

    > Otetaan vielä yksi professori lisää:

    > ”Hitlerin painostaessa Molotov kertoi kuvittelevansa,
    > että Suomen kysymys ratkaistaisiin »samalla mitalla
    > kuin Bessarabiassa ja naapuri- (Baltian)
    > valtioissa». 75

    Täällä on ihan muuta siinä yhdessä kohdassa, missä Bessarabia mainitaan, eikä tällä tekstillä ole mitään tekemistä ”professorisi” horinan kanssa:

    ”” Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement within the framework of the agreement of last year. In reply to a question of the Führer he declared that he imagined this settlement on the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries, and he requested the Führer to give his opinion on that. ”

    Lainaan aikaisempaa viestiäni:

    ” Ei Molotov tässä sellaista sano, että ”Baltiassakaan ei ollut sotaa”, vaan että ”KYSE EI OLE OLLENKAAN SODASTA ITÄMEREN ALUEELLA”, eikä myöskään että ”Suomenkin kysymys pitäisi ratkaista lopullisesti samalla tavalla kuin Bessarabiassa”, vaan että ” SUOMEN KYSYMYKSEN (eli siis Saksan joukkojen ”sopimuksenvastaisen läsnäolon” Suomessa!) ”SOPIMINEN” MAIDEN EDELLISVUOTISEN ”ETUPIIRISOPIMUKSEN” PUITTEISSA ON SAMAN MITTALUOKAN (scale) KYSYMYS ”kuin Bessarabiassa ja sen naapurimaissa”.

    http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov%20Meetings.htm#GERMAN%20DRAFT%20TREATY%20PROPOSAL

    Eikä täällä puhuta ”jollakin (vaikka ”Porvoon”) MITALLA RATKAISEMISESTA”, joka on kummallinen puhtaasti suomalainen kansallinen SANONTA tarkoittaen vielä eri murteissa vähän eri asiaa, vaan puhutaan ”SKAALASTA”, (strategisesta) tärkeydestä, laajuudesta, mittaKAAVASTA, eikä mistään ”keinoista” eikä ”menetelmistä”.

    Ja kuten sanottu, tuo oli arvaamattoman totta: Suomen ja Romanian asema Barbarossassa riippui niistä tosistaan: jos Suomi otettiin mukaan, oli otettava Romaniakin, koska muuten etelässä loppuvat Hitleriltä sotilaat kesken.

    > Koska on historiallinen tosiasia, että Bessarabia
    > ja Baltian valtiot oli liitetty tuohon mennessä
    > Neuvostoliittoon ja koska Molotov ilmoitti täysin
    > selvästi, että Suomen kysymys selvitettäisiin
    > samoin,

    EIKÄ SANONUT, lue uudestaan!

    > on erittäin vaikeata ymmärtää kenenkään
    > väittävän, että on mahdotonta varmasti tietää ennen
    > kuin päästään tutustumaan Neuvostoliiton arkistoihin,
    > aikoiko neuvostohallitus syksyllä 1940 liittää
    > alueeseensa Suomen.

    Ei varmasti aikonut.

    > Tuollainen väite voidaan vain
    > kuvata viisasteluksi. Molotovin keskusteluista tehdyt
    > yksityiskohtaiset saksalaiset muistiinpanot eivät
    > jätä mitään epäilyksiä hänen vierailunsa
    > tarkoituksesta tai Neuvostoliiton Suomea koskevien
    > suunnitelmien luonteesta.

    Täysinpä tuntuu selvä asia olevan sinulle ja ”professoreillesi” epäselvää.

    Lisäksi on muistettava, että Hitlerin kirjuri kirjaa päänsä uhalla asiat muistiin ettei suorastaan munaa Hitleriä, mutta että sodanjohto voi kuitenkin saada todellisen eikä täysin väärennetyn kuvan Molotovin sanomisista, nuo ”liitot” kun olivat (ainakin olevinaan) avainkysymys strategian kannalta, ainakin Saksalle.

    > Molotovin kanssa
    > neuvotteluihin osallistunut neuvonantaja Gustav
    > Hilger Saksan Moskovan-suurlähetystöstä kertoi
    > myöhemmin Yhdysvaltain suurlähettiläälle Laurence A.
    > Steinhardtille, että Molotov »oli tehnyt aivan
    > selväksi» että hänen hallituksensa toiveet
    > »kohdistuivat lähes yksinomaan aluehankintoihin . . .
    > jotka olivat yhteydessä Suomeen». 76

    KYSYN VIELÄ KERRAN: MIKSI MOLOTOV OLISI TODELLA HUOM! TODELLA ”asettanut Suomen hallaiset tunkiot ”Persian valtaistuinta” korkeammalle”??? (Arkhimdestä vapaasti lainatakseni…)

    > Berliinin keskustelut osoittivat, että
    > suomalaisten epäluulot Neuvostoliiton aikeita kohtaan
    > olivat oikeutettuja.

    Olkoon vaan, mutta kusetus oli Molotovin tarkoituskin.

    Ja siinä hän totisesti myös onnistui…

    > Siitä seuraa, että heidän
    > päätöksensä etsiä tukea Saksalta, ainoasta paikasta
    > josta sitä oli löydettävissä, oli oikeata politiikkaa
    > noissa olosuhteissa. Molotovin keskustelujen
    > päätyttyä oli myös selvinnyt, että tämä politiikka
    > oli ollut menestyksekästä. ” [Hans Peter Krosby, Suomen
    > valinta 1941, 1967, sivu 82]

    Molotovin ja Staliinin tarkoitus oli, että Saksa hyökkää ”tunturiahaukan persiiseen”, eikä Bakuun, olisi se Baku sitten sillä toisella keinolla päätynyt saksalaisille, englantilaisille, turkkilaisille tai jäänyt venäläisille.

    Eli että Saksa todella ottaa Suomen mukaan Barbarossaan, JA MYÖS ROMANIAN, vaikka tämä äkkiseltään saattaa kuulostaa vaikealta uskoa.

    Toisten kanssa on kerta kaikkiaan parempi olla huonoissa kuin hyvissä väleissä, ja tuollaisiin maihin kuuluivat tuolloin vähän eri syistä NL:n kannalta sekä Suomi että Romania. ”

  22. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan…
    Lainaus J P.
    Aika vahva väittämä.
    …y21.06. iltapäivällä sukellusveneiden päälliköille annettiin käsky sotatoimien aloittamisesta
    Lainaus Miinasotaa Suomenlahdella. Aalto.
    Ylläoleva lainaus Koivulalta oli jäänyt pois.
    Toisin sanoen, veneiden päälliköt saivat taistelukäskyn, jonka perusteella he tunkeutuivat naapurimaan aluevesille miinoitustehtävässä.

  23. Mikään käsky ei ole sotatoimi – tiedoksi Pohjolalle.

    Esimerkiksi Japanin ja USAn välinen sota ei suinkaan alkanut käskystä japanin laivastolle purjehtia Pearl Harboriin, vaan vasta noin viikkoa myöhemmin 7.12.1941 kello 8 kun pommit ja torpedot putoilivat jenkkien niskaan.

    Talvisodan syttymiseen ei uskonut kovinkaan moni, mutta Venäjä hyökkäsi silti. Siperia opetti, joten Jatkosodan syttymiseen varauduttiin monin tavoin – ja hyvä niin.

    Venäjä yksiselitteisesti hyökkäsi ensin, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan. Venäjän ”pääministeri” Molotov myönsi Paasikivelle Moskovassa Venäjän aloittaneen Jatkosodan.

  24. Eipä tullut Viitaseltakaan vähäisintäkään todistetta siitä, että Suomi olisi aloittanut Jatkosodan. Vain tyhjänaikaista paskanjauhantaa.
    Ohto Manninen, Maanpuolustuskorkeakoulun professori.
    Mauno Jokipii, professori.
    Kalervo Kijanen, sukellusveneen päällikkönä Jatkosodan alkaessa.
    Sota-arkiston allekirjoituksin varustetut dokumentit sukellusveneiden päälliköiltä ja heidän päälliköltään.

    Esittämieni todisteita ei kykene kukaan kumoamaan.

  25. Kyllähän se on taistelukäsky (n 1/2 tuntia ennen h-hetkeä, riippuen joukon koosta); jalkaväkitoiminnassa se annetaan lähtökynnyksellä, tässä sukellusveneiden kohdalla se annettiin Emäsalossa se tarkoitti tunkeutumista vieraan valtion aluevesille; kyllä se on mielestäni sotatoimi.

  26. Koko avaus on taipunut väärille raiteille. Ei kukaan ole väittänyt, että Suomi olisi aloittanut jatkosodan, kyllä sen aloitti Neuvostoliitto mutta Suomen toimenpiteet ennen presidentin puhetta ja ilmoitusta sodan alkamisesta; niissä löytyy runsaasti spekulaatioiden sijaa.
    Kuriositeettina; suomalaisten sota-alusten (taistelualukset) laivapäiväkirjoja ei Kansallisarkisto edes kopioina luovuta yksityishenkilöille.
    Jos joku tämän asian todistaa muuksi, myönnän erehtyneeni. Sota-alusten laivapäiväkirjat kun ovat ns punaleimaisia (salaisia).

  27. ”sukellusveneiden kohdalla se annettiin Emäsalossa se tarkoitti tunkeutumista vieraan valtion aluevesille; kyllä se on mielestäni sotatoimi.”
    Ihan pilkun mukaisesti se toimi ei tapahtunut neukkulan aluevesillä, vaan Viron aluevesillä, jonka neukkula oli rikollisesti miehittänyt.

  28. Pitää paikkansa mutta… se oli kuitenkin vieraan valtion aluevettä. Oikeutuksesta huolimatta. Se oikeutus on sitten aivan eri asia kuin valtiorajan loukkaus.

  29. Minulla on Sota-arkiston (uudella nimellä Kansallisarkisto) minulle toimittamia sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, jne. melkoinen määrä. Salainen leima ei tarkoita ikuista salaisuutta.

  30. Aluevesiloukkaus on vain aluevesiloukkaus, ei sotatoimi. Sama koskee ilmatilan loukkauksia. Virolaisilla ei ollut mitään miinoituksia vastaan – päinvastoin niitä oli harjoiteltu yhdessä jo ennen Talvisotaa.

    Venäjä teki valtavan määrän Suomen ilmatilan loukkauksia Välirauhan aikana.

    Venäjä yritti Talvisodassa valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään surkeasti. Välirauhan aikana Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun ja harjoitti Suomea kohtaan törkeää painostusta, puuttuen Suomen sisäisiin asioihin.
    Osana valmistautumista ja painostusta Venäjä loukkasi Suomen rajoja ja ilmatilaa jatkuvalla syötöllä.
    ”V. 1941 oli kesäkuun 21. päivään mennessä merkitty suomalaisten kirjoihin 109 neuvostoliittolaisten suorittamaa rajaloukkausta, lähinnä partioiden ja tiedustelijain rajanylityksiä, ammuntaa rajan takaa yms. Lentokonein olivat venäläiset loukanneet Suomen ilmatilaa vastaavana aikana 85 kertaa.”[i]
    ”Pitkin vuotta 1941 venäläiset olivat MBR-2-lentoveneillään valvoneet erityisesti Suomen pitkiä rannikkoja ja tällöin tehneet ainakin 59 kirjattua rajanloukkausta. Venäläisten ilmassa suorittamia rajanloukkauksia luetellaan tammikuussa 8, helmikuussa 5, maaliskuussa 19, huhtikuussa 5, toukokuussa 13 ja kesäkuussa 8. Kaikista näistä oli rajavaltuutettujen kautta huomautettu venäläisille, mutta harvoin saatu mitään vastausta.”[ii]
    Vastaavat tilastot rajaloukkauksista löytyy julkisista asiakirjoista. Rajaloukkauksista tehtiin Suomen rajavaltuutettujen toimesta viralliset ilmoitukset Venäjän viranomaisille.[iii]
    Bror Laurla on analysoinut rajaloukkauksia: ”Ilmatilan loukkauksia tapahtui samana aikana 85 joista 58 eli 68.2 % vuoden 1941 tammikuun 1. päivän ja 45 eli 47.9 % kai­kista maaliskuun 1. päivän jälkeen. Tämä kertoo siitä, miten ilmatiedustelun avulla hankitun aineiston tarve kasvoi lähestyttäessä vuoden 1941 kesää.”[iv] Venäjä hankki tiedustelutietoja hyökätäkseen uudelleen Suomen kimppuun – ja hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
    Niinpä se, että esimerkiksi jotkut suomalaiset pakolaiset kävivät omin lupinsa noutamassa kotiensa luokse kätkemiään arvoesineitä ja siten muka loukkasivat Venäjän rajaa ei ollut suinkaan yksipuolista toimintaa.

    [i] Pentti Pirhonen, Suomen kesäkuu 1941, 1981, sivu 41
    [ii] Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987, sivu 475
    [iii] Sinivalkoinen Suomi 1939-1941, Osa II, 1979 (alunperin julkaistu 1941), sivut 42-43
    [iv] Bror laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 27

  31. Aluevesiloukkaus on usein tahaton. Sitä vastoin sota-aluksen vieraan maan vesialueelle tunkeutuminen ja sotavarustuksessa on aina aivan eri juttu. Kyllä se eittämättä on sotatoimi.
    Siltikään en väitä, että Suomi aloitti jatkosodan. Samoihin aikoihin muuten Saksan pommikoneet olivat jo Utissa, Saksan miinalaivat + lentokoneet laskivat miinoitteita kansainvälisille vesialueille. Suomen kaukopartiot olivat tiedusteluretkillään pitkin itä-rajaamme, varsinkin pohjoisessa.

  32. Utista tai muualtakaan Suomen alueelta EI lennetty operatiivisia lentoja Venäjän alueelle ennen kuin vasta Sen jälkeen kun Venäjä oli jo hyökännyt Suomen alueelle alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

    Luvan operatiivisiin lentoihin Suomen alueelta Suomi antoi Saksalle alkaen 25.6.1941 perusteena se, että Venäjä oli jo hyökännyt Suomen kimppuun.

    Tiedustelulentoja toistensa alueille lensivät sekä Suomi että Venäjä.

    Samoin tiedustelupartioita liikkui puolin ja toisin – paitsi saksalaisille ei annettu oikeutta tiedusteluunkaan Suomen alueelta ennen kuin Venäjä oli jo hyökännyt Suomen kimppuun.

Kommentoi