Vuosi 2017 jää historiaan vuotena, jolloin Suomen itsenäisyys täytti 100 vuotta. Juhlia oli paljon ja kiitettävästi oli muisteloa jos minkälaista kuluneilta sadalta vuodelta.
Sotavuodet 1939-1944 sai paljon huomiota ja aivan oikein. Sotaveteraanit, ne jotka vielä ovat keskuudessamme saivat ansaitsemaansa arvostusta. Sotaveteraanien rivit ovat jo harventuneet, kun nuorimmatkin ovat jo yli yhdeksänkymppisiä.
Paljon on puhuttu viime vuosina itsenäisyyden luovuttamisesta Brysselin byrokraateille ja jopa liittovaltiosta tai paremminkin Suomesta liittovaltion syrjäisenä osavaltiona. Ne puheet jäivät juhlavuonna taka-alalle.
EU on tienhaarassa. Jottain pitäs tehrä, sanoi presidentti Koivistokin. Yhteinen raha euro määrää tahdin. Kun niin monta maata on sitoutunut samaan rahayksikköön, niin homma ei toimi, kun maat ovat niin erilaisia mm. taloudenpidossa. Siksi monet ovat sitä mieltä, että liittovaltio olisi paras ratkaisu.
Mutta kun kansalaiset joka maassa haluavat pysyä itsnäisinä, niin mitäs teet? Talouselämä haluaa säilyttää euron, mutta se voi osoittautua vaikeaksi.
Tuleva uusi vuosi voi olla ratkaiseva EU:n suhteen. Me suomalaiset olemme lunastaneet itsenäisyytemme suurin uhauksin. Sitä ei voi eikä saa luovuttaa vain rahan vuoksi.
”Kun niin monta maata on sitoutunut samaan rahayksikköön, niin homma ei toimi, kun maat ovat niin erilaisia mm. taloudenpidossa. Siksi monet ovat sitä mieltä, että liittovaltio olisi paras ratkaisu.”
——————-
Ei siinä liittovaltiorakenne mitään auttaisi, vaan tarvittaisiin tukea eri valtioiden välillä.
Jos esimerkiksi Ranskassa palkat nousevat liikaa, josta seuraa työttömyys, kun ei voi devalvoida, niin muut maat joutuvat antamaan Ranskalle tukea työttömyyskorvauksia ja kohonneita sosiaalimenoja varten.
—————————-
USA:ssa joissakin osavaltioissa on ollut halua omaan valuuttaan tuotannon näivettymisen takia, koska valuutan arvo ei vastaa paikallisia suhdanteita. Osavaltion laki kuitenkin kieltää oman valuutan. Jos osavaltio kuitenkin ottaisi oman valuutan käyttöön, niin varmaankin asiaan ryhtyneille henkilöille rätkäistäisiin pitkät tuomiot.
Niinhän tuo juhlavuosi meni, eikä missään tuntunut. Ei tarvinnut yhdessäkään tilaisuudessa ”pönöttää”.
Kunniavartiossakaan ei ole vuosiin tullut seistyä ja miekkakin taitaa olla ruostunut tuppeensa; ne kunniavartiot ovat nykyään jo nuorempien hommia.
Itsenäisyyttämme puolustivat sotaveteraanimme ja nostivat maamme hyvinvointiin sodan jaloista itsenäisinä tulevaisuuden rakentajina. Nyt juhlivat sataa vuotta enemmistönä ne jotka ovat ajaneet maamme hyvinvoinnin mieron tielle sata vuotta taaksepäin katsoen kansan kahtia jakautumiselle työttömien vähäosaisten kyykyttämiseen.
Minulle maamme itsenäisyys on iso asia, jota kunnioitan suuresti. Kunnioitan isiemme ja esi- isiemme taistelua suurta ja mahtavaa vastaan, myös kaikkia niitä naisia, jotka olivat edesauttamassa tavalla tai toisella itsenäisyytemme säilyttämisessä.
Jälkipolvet rakensivat hyvinvoivan yhteiskuntamme, josta nykyisin saamme nauttia. Kyllähän moni yrittää sitä nakertaa, kuka sisältä kuka ulkoapäin, mutta totuuden nimissä vertaista saamme hakea, kaikista maailman maista.
Kaikillakin mittareilla mitattuna Suomi on kaikessa kärjessa, tai sen lähituntumassa. Suomi on hyvä maa, katsotaan sitten itään, tai länteen (varsinkin nykyiseen )
Pentti, hyvin sanottu.
En ole väittänyt väheksyväni Suomen itsenäisyyttä; arvostan todella korkealle, aiempia sukupolvia, jotka sen mahdollistivat ja kalliisti lunastivat.
Puhuin omalta, käytännön tasoltani, en muusta.
Nyt alkaa itsenäisyyden elvyttämisen riemuvuosi. Siispä kaikkien asiasta kiinnostuneiden tulee hankkia itselleen leijonapaita ja muuta tarpeistoa, jotta voi lähteä aika ajoin riemuitsemaan elpyvän itsenäisyytemme puolesta!
Kansallisia arvoja korostavana pitäisin hyvänä, että Ahvenanmaa saataisiin kohtuullisin ehdoin myytyä Ruotsille jo ennen vuoden loppua. Pääsisivät saarelaiset vihdoinkin omiensa pariin yli kahden sadan vuoden odotuksen jälkeen.
Koska Ruotsi luultavasti saisi maakunnan militarisoida, niin se olisi arvokkaampi Ruotsille kuin Suomelle.
Suomen kieli voitaisiin kauppaehdoissa sopia Ahvenanmaan vähemmistökieleksi, jos asianomaiset ruotsalaiset reunaehdot niin sallisivat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_kielipolitiikka
Sanoisin että EU:ssa pitäisi panostaa laatuun määrän sijaan. Tehtäisiin muutama asia fiksusti.
Ja herran tähden ammutaan alas se oletus että enemmän pykäliä on parempi. EU:n tietosuojalainsäädäntö – itselle läheinen – on raamatun paksuinen kirja. Suomen vastaava oli lähinnä mainoslehtisen paksuinen. Tämä on nyt ”parempi” koska… koska enemmän on parempi! Juristi kiittää.
EU on yksi askel lähemmäksi lopullista päämäärää eli yhden maailmanhallitusta. Kaikki muu on toiveajattelua.
On se marxistinen maailmandiktattuurikin toiveajattelua, jos vain kaikki kansallismieliset heräävät tukemaan toisiaan.
On se marxistinen maailmandiktatuurikin toiveajattelua, jos vain kaikki kansallismieliset heräävät tukemaan toisiaan.