Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Ensimmäisessä osassa kerroin somen ulkopuolelta käsin tekemistäni havainnoista. Tällä kertaa käsittelen somekuplan vaikutusta ihmisen psyykkeeseen.
Teoria huumeista
Ainoat kokemukseni huumeista ovat pieni paketti panacodeja, hitosti liikaa kahvia sekä pieni pino alan kirjallisuutta ja journalismia. Väitän tietäväni perusidean, mutten tietenkään ole ammattilainen. Metaforaksi ehdotan että baarikeskustelu oman piirin kesken on kuppi teetä, perinteiset keskustelufoorumit muki suodatinkahvia ja somekuplat kofeiinia suoraan suoneen. Kofeiini on huumeista miedoimpia mutta jo se tarjoaa opit vierotusoireista ja toleranssista. Vuosia kahvia kitannut on viimeistään toisena kahvittomana päivänä jäätävän päänsäryn vallassa. Samainen henkilö myös jatkaa kahvin juontia vaikkei se enää aamuisin herätä, eikä pidemmän päälle oikeastaan edes hidasta väsymistä. Pahaan hetkeen kitataan neljä espressoa ja purkki energiajuomaa mutta vaikutus on lähinnä sama kun sahdilla: väsymys kasvaa ja huussi kutsuu. Silti unien jälkeen kupponen taas maistuu.
Ihminen on mukavuudenhaluinen. Mukavuus on mitä subjektiivisinta mutta lopulta iso osa kaikesta tekemisestä on henkilökohtaista hyvän olon tavoittelua. Facebookin algoritmit tietävät tämän ja syöttävät hyvänolontunnetta tehokkaasti. Se saa meistä jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi, sitten oikeutetuksi, sitten aatteessaan ylivertaiseksi ja niin edelleen. Mitä syvemmälle tässä kaivaudumme, sitä kovempi on toleranssimme. Sisällön on oltava kovempaa, rajumpaa, sitä on oltava enemmän. Vähä kerrallaan eri mieltä oleva muuttuu vastapuoleksi, vastapuoli muuttuu ikävästä ihmisestä viholliseksi, pahiksesta eeppisestä pahikseksi ja lopulta pelkäksi maalitauluksi. Oma puoli taas fokusoituu ydinasiaansa kuin tehokas organisaatio ikään, vaatien ehdottomuutta, luoden tiukkoja sääntöjä ja nostaen esiin uusia kuninkaita. Kuten huumetutkimuksesta tiedämme, ensin niitä otetaan jotta voitaisiin hyvin ja lopulta jottei voitaisi aivan niin huonosti. Lopulta sitäkään vaikutusta ei enää saada ja jäljellä on vain riippuvuus. Kuten myös tiedämme, some on jo pitkään aikaa sitten luokiteltu päihteeksi ja tutkimus etenee. Kansantaudiksikin joku kutsuu, mutta en haluaisi tätä allekirjoittaa.
Teoria huumeiden käyttäjistä
Huumeiden käyttäjälle on ominaista vetää mukaansa myös muita ihmisiä. En ymmärrä täysin mistä tämä lähtee psykologisesti mutta ilmiö on tosi. Ilmiön huomaa myös somekuplassa. Ystävät ja tuttavat on saatava siihen mukaan. Sellaiset jotka eivät liity samaan someyhteisöön tai ehkäpä edes koko someen pidetään sivummalla. Itse olen ihmeen kaupalla kärsinyt tästä kovin vähän, mutta esimerkkien haku ei tuota päänvaivaa. Aiemmin avoimesti sovittuja asioita siirretään suljettuun someryhmään. Jos et voi osallistua ryhmään, et voi enää osallistua kaveriporukan harrastuksiin, kerhotoimintaan tai moneen muuhunkaan. Jos yrityksen someyhteisöä ylläpitää pahasti someaddiktoitunut henkilö, hän voi rajata myös yrityksen kampanjoinnin vain yrityksen someyhteisön sisälle ja siten aiheuttaa haittaa liiketoiminnalle. Mediatalotkin ihan Yleä myöten alkavat vaatia yhä useammin yhteydenpitoa somekuplan ehdoilla. Aniharvoin tässäkään on kyse pahansuopaisuudesta, ainoastaan laiskuudesta, opituista tavoista ja tiedostamattomista valinnoista.
Somekupla toimii myös monelle tärkeimpänä tai jopa ainoana ajankohtaistiedon lähteenä. Miten suuri osa uutisista voikaan tulla oman somekuplan kautta? Tämä kertoo oppimistamme tavoista, eikä sinänsä kerro paljoa – joku kuulee kaiken yhdeltä radionkanavalta, toinen luottaa vain tuttuun sanomalehteen. Haastavaksi kysymys tulee kun pohtii voisiko metodia vaihtaa. Itselläni on säännöllinen tapa seurata jotain uutta, eri mediaa ajoittain aktiivisemmin ja samalla jättää jokin aiempi seuraamatta. Se tuntuu vaikealta, mutta lopulta yleensä palkitsee. Moniko kokee ongelmattomana ajatuksen luopua somesta viikoksi ja sen korvikkeeksi kuunnella radiota, lukea lehtiä tai katsoa tv-uutisia – siis ihan kokonaisina, ei vain niitä juttuja mitä kupla eteesi onkii? Entäpä mitkä mediat valitsisit somen korvikkeeksi? Oletko tottunut johonkin oman sektorisi pienempään toimijaan somen myötä? Mikä johtaa päätöksentekoasi mediavalinnassa? Kuinka kuplassa olet jopa kuplan ulkopuolella? Tai sama toisin muotoillen, ovatko huumekaverisi ainoa jäljellä oleva yhteisösi?
Vaikutukset ovat samoja
Minulla ei ole kompetenssia vertailla huumeiden vaarallisuutta, mutta sekä subjektiiviset havainnot että lukuisat tieteellisesti pätevät artikkelit tuntuvat puhuvan yhtä ja samaa: somekupla on totta ja some on huume. Tarinat tästä huumesta vieroittumisesta ovat myös aikamme pieniä sankaritarinoita. Onko yhtään syytä olettaa, etteivät tähän huumeeseen pätisi samat kriteerit kun muihinkin? Ensi kerralla on aika jatkaa johtopäätöksillä.
Linkit kaikkiin sarjan osiin:
Tää Heikki K on elävä esimerkki kuinka some juovuttaa ja ”suusta” tulvii rumia sanoja.
Aamulehden puolella kukaan ei hillinnyt purkauksia, pitäisikö täällä katsoa perään ??
Kyllä noita purkauksia on täällä jo vähäsen siivoiltukin kun vastaan on tullut. Ihan joka ikistä blogausta ja kommenttia ei päästä lukemaan.
Toki, mikäli vapaaehtoisia moderaattoreita ilmenee lisää, se auttaa. Tämä on yhteisövetoinen palvelu. Sen saamme minkä itse rakennamme.
Teho, mikä on ruma sana ? Sekö, että kutsuu Halla-Ahon mamupolitiikkaa ml. Ruotsin rajalle passitarkastus
kusipäiseksi ?
”Teho, mikä on ruma sana ? Sekö, että kutsuu Halla-Ahon mamupolitiikkaa ml. Ruotsin rajalle passitarkastus
kusipäiseksi ?”
Ei suinkaan, tämä on erinomaisesti perusteltu viiltävä asiantuntija-analyysi.
”Aamulehden puolella kukaan ei hillinnyt purkauksia, pitäisikö täällä katsoa perään ??”
Kyllä näiden ja teidän, sekä muiden perään katsellaan. Eikä se silti aina näy päälle päin. Eikä se aina tarkoita sitä että ”ruma sana sanotaan niin, kuin se on”. Eikä aina olla ”Taikayössä” menossa Huittisiin ”.