Kuten aiemmasta avauksestani kävi ilmi, olen tässä hieman tutustunut nykyautojen ominaisuuksiin. Huomio kiinnittyy väkisinkin niihin istutettuun vempeleviidakkoon, josta ajattelin perjantain ratoksi raapustaa muutaman sanan.
Autojen turvallisuus on parantunut huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Rakenteellisilla ratkaisuilla parannetun passiivisen turvallisuuden lisäksi on kehitetty melkoinen määrä elektronisia vempeleitä, oikein viidakoksi asti. Niiden merkitys on nostettu todella suureksi niin turvallisuustesteissä (esim. NCAP) kuin arvosteluissa (mikä tahansa autoalan julkaisu). Jäin kuitenkin pohtimaan eräiden vempeleiden todellista arvoa Suomen olosuhteissa.
Turvallisuus- ja mukavuusvempeleiden välimaastossa seilaa vakkari eli vakionopeuden säädin. Sellaisenaan vempele on varmasti ihan käyttökelpoinen USA:n ja Saksan pitkillä valtatietaipaleilla, joilla ajetaan tuntikausia tasaista nopeutta. Se on varmaan käyttökelpoinen myös Suomessa, jos ajaa paljon isoilla valtaväylillä ns. normiliikenteessä. Adaptiivisena eli sopeutuvana versiona se pitää näppärästi vakioetäisyyden edellä ajavaan, kun liikenne on ruuhkautumatonta ja melko tasaista. Kaupungeissa ja pikkuteillä vempeleen hyöty on aika olematon.
Etutörmäyksen estojärjestelmä (Front Assist tms.) on varmasti hyödyllinen, jos ajaa paljon ruuhkaisessa kaupungissa. Sen tarkoituksenahan on reagoida hyvin hiljaisissa nopeuksissa automaattisesti hätäjarrutuksella, jos eteen ilmaantuu yllättävä este, tyypillisesti jalankulkija. Maantieajossa hyödyt ovat tässäkin aika olemattomat. Joissakin autoissa on jo tähän yhdistetty liikennemerkkien tunnistus, joka tuo mittaristolle voimassa olevan nopeusrajoituksen (liikennemerkistä luettuna). Tämä voi olla ihan näppärä apuväline, jos sitä käytetään oikein (ja se toimii luotettavasti).
Kaistavahti voi olla hyödyllinen Keski-Euroopan hyväkuntoisilla teillä,kun talvi ei häiritse. Näissä meikäläisen olosuhteissa se on ensinnäkin puolisen vuotta täydellisen hyödytön, kun kaistamaalaukset ovat lumen tai jään peitossa. Pikkuteillä, joilla itse suurelta osin liikun, kaistamaalaukset ovat usein erittäin kuluneita tai niitä ei ole lainkaan, joten jolloin hyöty on sama nolla. Vähiin jäisivät meikäläisellä hyödyt.
Pysäköintitutkat ja poikittaisliikenteen varoitusjärjestelmät vaikuttavat ihan hyödyllisiltä vempeleiltä, jos joutuu liikkumaan ahtaissa paikoissa vilkkailla parkkipaikoilla. Niiden hyöty liittyy tietysti pitkälti ”itsetehtyyn tarpeeseen” eli siihen, että nykymuotoilun seurauksena monesta nykyautosta on melkoisen heikko näkyvyys muualle kuin suoraan eteen. Samoin auton ulkomitat ovat vaikeasti arvioitavissa, varsinkin jos autolla ajaa vähän.
Hauskaa viikonloppua!
P.S. Perjantaina ei mitään kannata lukea pilkuntarkasti 🙂
Tässä taannoin erään autotehtaan insinööri sanoi, että vanhempi pieni ihminen ei opi ikinä näitä uusia autoja käyttämään. Oli täysin oikeassa, suuri osa niistä ”vempaimista” jää käyttämättä, tai sitten niitä käytetään väärin.
Monta kertaa on tullut eteeni vanhempi paljon ajanut kuljettaja, joka sanoo ajaneensa paljon ja osaavansa ajaa aukaisematta manuaalia. Ja pöh sanon minä.
Itse arvostan adaptiivista vakkaria, se on ihan perus VW Golfin kamaa nykyään ja käytän aivan päivittäin. Pysäköintiavustinta olen käyttänyt muutaman kerran. Ihan kätevä mutta harvemmin tarvittava.
Adaptiivinen vakkari opettaa paljon ihmisistä. Koska se pitää turvavälin aina, sillä oppii ketkä vihaavat turvaväliä. Moni olettaa minun hidastelevan kun en suostu ajamaan kiinni puskurissa. Tämä on yksi väline autoissa joka voi vähentää monia peltikolareita jos yleistyy.
Pentti, eihän takasumuvalojakaan osaa käyttää juuri kukaan. Palavat kirkkaassa päivänvalossa, mutta eivät vahingossakaan räntämyräkässä tai hernerokassa.
Kyuulle sen verran, että jos auton ostaisin, niin adaptiivisen vakkarin voisin raksia lisävarusteista mukaan (jos ei valmiina), vaikka suhteellisen vähän sellaisilla teillä liikunkin, missä sen hyöty parhaiten näkyisi.
Adaptiivinen vakkari ja sen jättämään väliin jatkuvasti tunkevat ohittajat….
Tavallinen vakkari riittää.
Juhak, oli vakkaria tai ei, niin kyllähän tuolla tien päällä riittää niitä, jotka roikkuvat pakoputkessa. Erityisen ikäviä ovat jotkut raskaalla kalustolla liikkuvat ammattiautoilijat, jotka pyrkivät ajamaan rajoittimeen nojaten oli rajoitus mikä hyvänsä. On varsin hermostuttavaa nähdä peilistä muutama kymmenen tonnia terästä onkivavan mitan päässä takana.