Entä jos he ovat molemmat oikeassa?

Monet perussuomalaiset, kärjessä Jussi Halla-aho katsovat Suomen ympäristöasioiden olevan kohtuu hyvällä mallilla ja ongelmien löytyvän muualta. Monet vihreät puolestaan katsovat että Suomelta pitää vaatia hurjasti enemmän ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Täydellisiä vastakohtiako? Ei, sillä mielestäni molemmat ovat oikeassa.

Useita intressejä

Itse katson asiaa useiden intressien ja näkökulmien kannalta. Mielestäni vasta siten päästään lähemmäksi vaikean asian kokonaiskuvaa.

  • Suomessakin on ympäristörikoksia, saastuneita alueita ja esimerkiksi huonon ilmanlaadun aiheuttamia suoria kansanterveydellisiä haittoja jotka kääntyvät euroiksi. Meillä on paljon tehtävää.
  • EU:n ilmastotavoitteissa hankaavat vastaan itäisen Euroopan maat, ei Suomi. Pitäisi keskustella suoraan siitä miten heidät saa mukaan, aiheuttamatta tarpeettomia levottomuuksia ja vihanpitoa. Niin historialliset kuin maantieteellisetkin syyt ovat johtaneet eri maat eri energiapolitiikkaan. Siten myös siirtymä parempaan tapahtuu eri tavoin, eri ehdoin ja eri aikatauluin.
  • Päättäjien pitää luopua fiilistelystä ja siirtyä koviin faktoihin, selviin lausuntoihin. Ydinvoiman kanssa jatkuva soutaa-huopaa-liike pitäisi pysäyttää, ajoneuvoliikenteen kehityksen tahtotilat pitäisi lausua selvästi, ym. On aivan liian helppoa olla sekä puolesta että vastaan samoja asioita, koska linjanvetoja ei viitsitä tehdä.
  • Yritykset, joilla on vahva asema kotimarkkinoilla, ovat vahvemmalla pohjalla vientimarkkinoilla. On erittäin mielekästä käyttää nykyistä laajemmin kotimaisia innovaatioita, jotka toimivat ilmastonmuutosta vastaan. On myös mielekästä edelleen pyrkiä vähentämään teollisuuslaitostemme päästöjä, vaikka ne ovat globaalisti katsoen varsin hyvässä tilassa. Tähän on hyvä peruste: kunnianhimo tulee globaalisti yhä kasvamaan ja kilpailu kovenee. Huipulla tuulee, pitäkäämme siis kiinni etumatkastamme.
  • Turvetuet ovat häpeällisiä ja turpeesta pitäisi luopua kymmenen vuotta sitten. Toisaalta, hosuen tehdyt muutokset eivät tee hyvää, isot voimalat eivät muutu paremmiksi yön yli. Tehkäämme rauhassa viisas valinta.
  • Maaseutu saastuttaa yhä liikaa, Itämereen valuu liikaa maaseudun päästöjä. Maaseutu ei ole ongelma vaan mahdollisuus ja kotimainen maanviljely on jatkossa yhä tärkeämpää, mutta työtä on paljon. Tukekaamme maaseutua kehittymisessä pelkän hedelmättömän haukkumisen sijaan.
  • Suurimmat saasteet tulevat Kiinan, Yhdysvaltain ja Intian tapaisista maista, mutta rehellisesti sanoen meillä ei ole yhtään suoraa vaikuttamiskeinoa heihin. Toisaalta, jokaisessa näissä maista on vahva sisäinen paine muutokseen. Meidän paras peliliike voi olla tarjota sopivaa teknologiaa ja näyttää esimerkkiä.

Mielestäni edelliseltä listalta löytyy pointteja joita persut ovat sanoneet, sekä pointteja joita vihreät ja monet muut ovat sanoneet. Ne eivät poissulje toisiaan. Luonnollisesti politiikan aateviholliset murisevat, mutta tässä asiassa tarvittaisiin mielestäni ennennäkemättömän laajaa parlamentaarista harmoniaa (ei hanuria, toim huom). Koska mistään jo puhutusta ei tietenkään voida olla samaa mieltä, ehdotankin yhteiseksi keihäänkärjeksi uutta teemaa.

Usko tulevaisuuteen

Tässä ehdotukseni: Nyt tarvitaan uskoa puhtaampaan ja parempaan huomiseen sekä positiivista taistelutahtoa sinne pääsemiseen. Haudataan pois poliittisten erimielisyyksien sivulauseet ja keskitytään ytimeen, siihen miten Suomi on huomenna mahdollisuuksien maa. Enemmän kyllä-sanoja, vähemmän vastustamista. Ei vastusteta teollisuutta, tehdään siitä vaan yhäkin vastuullisempaa ja puhtaampaa. Ei vastusteta vihreää energiaa, vaan tehdään siitä myös vähävaraisille realistinen valinta. Ei kiistetä muiden maiden isompaa vastuuta, muttei livetä myöskään omastamme. Ei hukuta itkuvirsiin vaan huomataan miten vastuullisempi toiminta voi parantaa elämänlaatua hurjasti.

Soveltaen erästä tämän vuosituhannen rakastetuimmista poliittisista, iskulauseista, me voidaan tienata tällä! Jos yhdistämme osaamisen, uskon, suomalaisen sisun, globaalin asenteen ja terveen taistelutahdon ison haasteen edessä, Suomesta ei tule vain puhtaampi, vaan myös toiveikkaampi ja varakkaampi maa, jolla on varaa jopa vanhustenhoitoon.

Jaa käyttäen:


2 Replies to “Entä jos he ovat molemmat oikeassa?”

  1. Minun mielestäni ympäristönsuojelu ei sinänsä ole Suomessa kirosana kenellekään. Puhdas ilma hengittää, puhdas ympäristö ilman roskia ja saasteita, puhtaat vesistöt, jne. Kukapa voisi olla niitä vastaan.

    Erimielisyydet syntyvät siitä mitä pitäisi tehdä. Joidenkin mielestä pitää rakentaa lisää tuulivoimaa – joka minun mielestäni on täysin haitallista ja idioottimaista.

    Toisten mielestä metsästä pitää viedä latvukset, oksat ja kannotkin poltettavaksi – joka minun mielestäni on täysin haitallista ja idioottimaista.

    Jne.

    Kävelin eilen maastossa melkoisen lenkin. Ei ole pitkää aikaa kun kävelin siinä samassa maastossa viimeksi. Se alue on minun makuuni. On hakattu suuri alue, mutta sinne tänne on jätetty siemenmäntyryhmiä ja myös yksittäisiä muita puita kuten koivuja, sekä haapoja.

    Olen kulkenut siellä vuosia ja taas vuosia. Nyt edellisen käyntini jälkeen siellä oli ajettu raivaussahalla sinne luonnostaan kasvanutta taimikkoa harvemmaksi. Vaikka käveleminen siellä ristiin rastiin kaadetussa taimikossa oli hankalampaa, niin silti oli tehty oikein, kun kaikkea sitä ei kerätty pois, vaan annettaneen maatua.

  2. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitää pyrkiä puhtaampaan tuotantoon vaikka se ei maailman päästöihn juurikaan vaikuta. Monessa tapauksessa omat saasteemme pilaavat juuri lähiympäristöämme, tosin ei hiilidioksidin osalta. Maatalouden saastuttavuus oli ainakin osittain väärin laskettu, fosforia ei päässyt vesistöihin lähellekään sitä määrää kuin väitettiin. Aina voi tietysti parantaa.

Kommentoi