He veivät meiltä kaiken tutun

Brunbergin pusut, eskimopuikot, riisipaketin setä Ben, Elovena-neito ja vaikka mitä muuta on meiltä julmasti viety. Nauramme kulttuurimme tuhoamiselle ja suutumme sille. Vaan olemmeko koskaan kysyneet asioita kuten ”miksi” tai ”entä sitten”?

Pöhköä? Ehkä. Vaarallista? Tuskin

Pohdiskelin tässä päivänä muutamana niitä kaikkia kertoja, kun olen ihmetellyt tätä julmettua kiirettä pistää niin monet brändit, tuotteet, paikannimet ja konseptit uusiksi. Onhan se lista pitkä. Ja olenhan minäkin muutamia näistä pitänyt aika toheloina tempauksina, joille en löydä tarvetta. Vaan kun oikein kaivamalla kaivoin, en minä oikeastaan löytänyt mitään haittaakaan. Totta puhuen en oikein edes tajua, miksi asialle suutuin. Samat suklaat, jäätelöt, riisit ja hiutaleet löytyvät yhä kaupoista, samalta hyllyltä, samalla hintaa. Mitä minun elämästä on oikeastaan viety? Syönkö minä aamiaiseksi puuroa vai brändin visuaalista ilmettä?

On täysin luonnollista nostaa hieman karvat pystyyn, kun jotain itselle tuttua ja turvallista viedään pois, tai kun tuntuu että moraalipanikointi rullaa ylikierroksilla. Kansalaisten pieni murahtelu näistä aiheista on perusteltua ja ymmärrettävää. Niin kauan kun asiaa ei ilmaista henkilökohtaisella vihalla, mikäs siinä vähän kirotessa tai vaikka firmaa boikotoidessa. Taannoinen pidempi tutkimukseni (video) yrityksen maineen ja tuloksen puuttuvasta suhteesta tosin ehdottaa että maineasioihin ei kannattaisi ladata liikaa toiveita suuntaan tai toiseen.

Kumarra yhdelle, pyllistä toiselle

Kun lasten televisiosarjasta poistettiin intiaanihahmo, monet hurrasivat ja kertoivat olevansa tyytyväisiä – paitsi intiaanit, eli siis amerikkalaisten alkuperäiskansojen jälkeläiset. Heitä asia otti päähän, monikaan ei pitänyt siitä että heidän olemassaolo haluttiin vaieta. Kun BLM-liike kerää voimia Yhdysvalloissa, moni on tyytyväinen – paitsi liikkeen alullepanneet mustat vaikuttajat, heitä liikkeen kaappaus vaaliaseeksi ottaa päähän. Vastaavia esimerkkejä on vino pino ja rapiat päälle – kolmas osapuoli riemuitsee, asianomainen on surun murtama. Kenties eskimopuikon eliminointi myös saa jonkun tyytyväiseksi. Ehkä pohjoisten alkuperäiskansojen edustajat ovat tyytyväisiä siihen ja jos näin on, se riittää minulle perusteeksi koska vaan. En vain ole aivan varma, että heitä tässä autetaan.

Kieli muuttuu. Tuotteet muuttuvat. Käsitteet muuttuvat. Asioiden nimiä on vaihdettu halki historian ja vaihdetaan vastakin. Se ei ole merkki sen paremmin maailmanlopusta kuin feministisestä vallankumouksestakaan. On kuitenkin tervettä pohtia jokaista muutosta. Ei siksi, että se pitäisi estää tai sitä pitäisi kiihdyttää, vaan ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Onko muutos perusteltu vai onko se vain hyvesignalointia tai valkopesua? Mihin se johtaa? Mihin muutoksen peruminen johtaisi? Pelkän pikareaktion sijaan käytän ainakin itse mieluummin aikani tällaisten turhien asioiden pohdiskeluun. Turha pohdiskelu kun on paitsi erittäin turhaa, myös elämän suola.

Ketutus vai kevyt kenttähaaste?

Mitä asiat sinua suututtavat uutisissa ja tapahtumissa? Onko seassa kenties sellaisia sinänsä pieniä asioita, jotka eivät totta puhuen vaikuta elämääsi millään tapaa? Älä huijaa itseäsi, ystävä hyvä, varmasti sellaisia on! Mikset tekisi elämästäsi mukavampaa helpolla vinkillä: Älä murehdi aivan kaikesta, keskity parantamaan maailmaa pari palasta kerrallaan.

”Niin muuttuu maailma, Eskoni” kirjoitettiin tutussa teoksessa jo vuonna 1864. Se muuttuu edelleen. Siinä mukana muuttuu myös tuttuja asioita. Parempi pitää vain kiinni maailmasta ja pysyä kyydissä. Ei hätää, kaurapuuro on kanssamme iäti. Paitsi kunnes ei enää ole.

17 Replies to “He veivät meiltä kaiken tutun”

  1. Niin, totuus on katsojan silmissä. Jos kaikkia pitää miellyttää ei ole elämää. On vain kasa ”jees henkilöitä”, näitäkin johtaa aina joku älykkäämpi.

    Niin, siksi olen sitä mieltä itse kuin olen, vitut mitä muut minusta ajattelee, se on heidän heikkous.

  2. Tottahan on, että puuroa syödään eikä tuotemerkkiä. Kuitenkin tuttu brändi johtaa helpoimmin ostopäätökseen kilpailutilanteessa.

    Jos olisin yritysjohtaja harkitsisin kahdesti, ennen kuin menen vaihtamaan muutaman vauhkon vaatimuksesta brändiä, johon on satsattu vuosikymmenet.

    1. Aivan oikein, Heikki. Jokunen sana tästä logopelleilystä, jota Stockmann harrastaa ikonisella paikalla, Aleksanterinkadun lipan päällä uudella #meidänstocka- kyltillään.

      Amatöörit ovat siellä asialla Yhtiön logomerkin tulee olla pyhä ja pysyvä. Brändiä ei peukaloida tuulien mukana. Vakaa brändi ja sen logo edustavat asiakkaalle #uottamus­ta, hyvää laatua ja palvelua. Logon ei väriteä sateenkaariväreillä jonkun pride­-päivän vuoksi. Puhumattakaan, että naistenpäivänä muuttivat sen muotoon StockWOMAN!

  3. Ehkä minua mietityttää ennemminkin se, kenen lähtökohdista näitä muutoksia tehdään.

    Ovatko inuiitit tai jupikit saaneet sanoa sanottavansa eskimo brändin tai sen poiston suhteen. Eskimo nimitys ylipäätään on ongelmallinen. Sitä pitävät jotkut alkuperäiskansojen edustajista halventavana.

    Ovatko turkkilaiset ottaneet yhteyttä Valioon ja vaatineet fetsipäisen miehen kuvan poistamista purkin kyljestä? Fetsikieltohan oli aikoinaan keino länsimaistaa Turkkia. Kemal Atatürk kielsi fetsin käytön, mutta samalla hän kielsi myös hunnut ja muut perinneasut. Joten?

    Joka tapauksessa rasittavaksi elo käy, jos jokaisen kohtaamani asian kohdalla pitää alkaa pohtia loukkaanko kentien jotakin henkilöä tai ihmisryhmää.

    1. Valitettavasti se tuntuu useimmiten loukkaavan lähinnä näitä enemmistöön kuuluvia ”suvaitsevaisia”.

        1. Niinpä, he luulevat olevansa muita parempia loukkantuessaan toisten puolesta, vaikka nämä varsinaiset asianosaiset eivät loukkaantuisikaan.

  4. Se ei minua juurikaan haittaa jos neekerillä mainostettua lakritsipiippua ei enää ole.

    Se minua haittaa, että liikennemerkkejä muutetaan sukupuolineutraaleiksi – siihen palaa verorahaa pirunmoinen määrä ihan turhaan.

    1. Boikotoin ennen Turun Sinappia, kun se siirtyi monikansallisen Unileverin haltuun ja valmistus Ruotsiin. Myöhemmin valmistus meni Puolaan ja nyt ilokseni huomasin, että taas tehdään Suomessa.
      Tervetuloa, paluumuuttaja!

  5. Unileverissä osataan brandiajattelu, jos jossakin. Kehun taas joiden kiusaksi, että olen mm. sen kansainvälisen pitkän koulutuksen käynyt elävässä työelämässä.

    1. Kehun tässä itseäni myös. Olen suorittanut MBAn USAssa ja työskennellyt johtotehtävissä amerikkalaisen yrityksen pääkonttorissa markkinointiosastolla. Kommenttini yllä sinulle vieri kai ohitse, joten toistan sen:
      _________________________________
      Aivan oikein, Heikki. Jokunen sana tästä logopelleilystä, jota Stockmann harrastaa ikonisella paikalla, Aleksanterinkadun lipan päällä uudella #meidänstocka- kyltillään.

      Amatöörit ovat siellä asialla Yhtiön logomerkin tulee olla pyhä ja pysyvä. Brändiä ei peukaloida tuulien mukana. Vakaa brändi ja sen logo edustavat asiakkaalle luottamus­ta, hyvää laatua ja palvelua. Logoa ei väritetä sateenkaariväreillä jonkun pride­-päivän vuoksi. Puhumattakaan, että naistenpäivänä muuttivat sen muotoon StockWOMAN!

      1. Logoon liittyvä yksi juttu Unileveristä:

        Rexona- logoa yrittivät ”edistykselliset” nuorehkot markkinointigurut freesata. Rahaa ehdotuksiin paloi miljoonia. Kansainvälinen ”board” pani kapulat rattaisiin Rexona-logon tekstin ja värien muuttamiseen. Itse board käänsi tunnusviirit ns. toisin päin, ei muuta. Sekin sai hirveän hulaballoon koko Euroopassa.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Unilever

        Minun tuoteryhmiini kuuluivat:

        – Pepsodent, Rexona, Lipsil, Denim- sarja jne..
        – Keskitetty suunnittelu, COP= Central Operations Planning

    2. Vähän lisää brandäyksestä:
      Yli 20 vuotta pyöritin netissä saksofonin ympärille rakennettua nettisaittia
      https://forum.saxontheweb.net/

      Sen logossa on epiteetti ”by Harri Rautiainen”. Olin todella yllättynyt, kun olin luopumassa saitista, niin kanadalainen ostaja vaati saada oikeudet myös nimeeni. Se kertoo jotain sinnikkäästä brändinrakennuksen voimasta.

      Onneksi saan kuitenkin tänmne postata omalla nimelläni.

Kommentoi