Conikuvauksen välinesaarna

Olen harrastanut epäkaupallisten yleisötapahtumien valokuvausta pitkään, viimeisen kymmenen vuoden ajan erityisesti pukuharrastajien (cosplay/rope/larp) kuvaamista osana Conikuvat.fi-yhteisöä. Viime viikonlopun Desuconissa teimme lauantain iltapäivästä parin tunnin kepeän moraalisaarna-erikoiskuvaussession, josta saarnaan nyt lisää.

Infoa: Jutun lomassa on tapahtumassa ottamiani kuvia, joissa on ohjaajana toiminut Tiina ”Chiina” Uusi-Rasi. Löydät kaikki tapahtuman kuvat täältä. Jos haluat jakaa minun tai muiden kuvia edelleen, klikkaa kuva auki Conikuvat-palvelussa (kaikissa ao. kuvissa linkki) ja valitse oikeasta alareunasta latauspainike (nuoli alaspäin). Sitä klikkaamalla saat tiedot siitä, millä oikeuksin ja ehdoin saat juuri sitä kuvaa käyttää. Epäkaupallinen käyttö on järjestäen sallittua, mutta kuvaajan nimi pitää mainita.


Suosikkiotokseni Desuconissa – pukuilijat, hahmot ja ohjaus yksinkertaisesti osuivat nappiin.

Välineet ovat kivoja

Normaalisti kun matkaamme porukalla tarjoamaan kuvauspalvelua yleisötapahtumaan, pakkaamme mukaan sekalaisen kokoelman yhteisiä tarvikkeitamme. Siihen kuuluu studiosalamavaloja, valon ohjaimia (sateenvarjoista softboxeihin, octasta strippiin, kuvusta snoottiin), jalustoja, taustoja (kangas tai vinyyli), sekä erinäisiä mekaanisia ja elektronisia tarvikkeita lähettimistä jatkojohtoihin. Kuvaaja tuo sitten oman kameransa tai pari sekä linssit, läppärin sekä muuta tarvetta. Esimerkiksi Desuconissa tuo tarkoitti tavaramäärää, joka piti kuljettaa pakettiautossa ja jonkin verran arvoakin kokonaisuudella on.

Pidän kovasti studiosalamavaloilla kuvaamisesta. Pidän myös kamerasta joka sanoo KLAK kun sillä ottaa kuvan, eli siis peilillinen järjestelmäkamera on suosikkini. Itse käytän Nikonin kameroita ja nykymallini on D5. Jotkut kerettiläiset toki saattavat koskea Canoniinkin mutta tämän blogauksen tarkoitus ei ole uskonpuhdistus. Paljon pienemmällä ja hiljaisemmalla peilittömällä kamerallakin olen kuvannut, mutta se ei tunnu samalta. Itse pidän isoista ja painavista asioista. Kamerareppuuni koskeneet ihmiset tietävät mitä tarkoitan.


Tämä kuva ilahdutti kuvattavia suurenmoisesti, ja sekös kuvaajaa ja ohjaajaakin riemastuttaa.

Laihdutuskuurille

Optimisti pakattuna em. kaltainen varustesarja, pienin kompromissein, mahtuu ison farmariauton peräluukkuun. Se on monesti riittävä ratkaisu. Joskus pitäisi kuitenkin saada kuvattua vähemmällä roudauksella. Siten tulimme myös hankkineeksi kompakteja, ladattavia salamavaloja, joita on käytetty mm. monien larppien hahmokuvauksissa. Yksi salkku salamavaloja, yksi pussi jalustoja ja kolmas pieniä valonohjaimia. Tarvittaessa kuvausvälineet saa mahtumaan nyt pienempäänkin autoon ja niitä voi kantaa yksi henkilö yhdellä kertaa.

Tämä ratkaisee monia logistisia ongelmia ja tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa keveämpää valokuvausstudiota helpommin. Kyse on kuitenkin edelleen jonkin verran maksavista laitteista ja tarvikkeista, eli tarvittavaa välineistöä voi kutsua vakavan harrastajan paketiksi.


Perinteikkäät perhepotretit ovat perinteikäs ja ilahduttava osa kuvauspisteen toimintaa.

Moraalikuurille

On jo pitkään tiedetty fakta, että paraskaan kamera tai varuste ei tee hyvää kuvaa. Oikeissa käsissä huonoilla välineillä voi tehdä hyvää, mutta väärissä käsissä paraskaan ei takaa laatua. Halusimme tämä mielessä lähteä haastamaan itseämme. Desuconin lauantaina klo 17 alkaen koko studiovarustuksemme mahtui yhteen salkkuun. Siinä oli varsin edukkaita RGB-valopaneeleja, joita saa hankittua jo parilla kympillä. Ne kiinnitettiin tavallisiin kamerajalustoihin. Taustana oli rapattu betoniseinä. Tuhansien eurojen järjestelmäkameran sijaan kamerana käytimme tavallisia kännyköitä ja tabletteja. Kännykälle latasimme Adobe Lightroom -ohjelman, jonka perusversio on maksuton. Jos kännykkä jo löytyy, muut osat studiosta saisi ostettua alle satasella.


Kuvattu iPadilla: Tämä otos taisi olla oma suosikkini ns. moraalisaarnakuvista.

No, miten kävi? Mielestämme tämä oli hauskaa. Itse kuvasin iPad-tabletilla, sillä käteni eivät ole riittävän vakaat säätämään kuva-asetuksia kännykän pieneltä näytöltä. Mielessäni oli tietynlainen sarja perusasetuksia kuville: hieman hämärämpi ja hieman pehmennetty tausta. Muilta osin kävimme kuvattavien kanssa läpi asetuksia heidän toiveiden mukaan.


Kuvattu iPadilla: Syväterävyyden kanssa ei mobiililaitteella pääse samaan kuin isolla kameralla, mutta esimerkiksi varjojen kanssa leikittely sujuu mainiosti.

Sanoisin omalta osaltani merkittävimmäksi eroksi sen, että tietokone laski sen mikä monesti toteutetaan ns. analogisin välinein. Perinteisesti tausta pehmennetään lyhyellä syväterävyysalueella ja apuna on erityisesti valokuvauskäyttöön tehty tausta, kuten kangas, kartonki tai vinyyli. Perinteisesti valaistuksen hienosäätö tehdään studiovalojen lisävarusteilla ja asetuksilla. Nyt kaikki tuo tehtiin modernilla ohjelmistolla, jonka ovat mahdollistaneet nykyisten kännyköiden kasvaneet suoritintehot.


Kuvattu iPadilla: Muutamassa tapauksessa kuvattava toivoi taustan värityksen mukauttamista. Senkin voi tehdä parilla klikkauksella.

Tästä eteenpäin kaikki on toisin?

Viikonloppuna halusimme paitsi haastaa itseämme, mutta myös muistuttaa hauskan studiovalokuvaamisen olevan mahdollista äärimmäisen pienellä budjetilla. Käytämme näitä oppeja jatkossa, kun tarve on toteuttaa jotain kivaa hyvin pienellä logistiikalla ja tiukalla aikataululla. Se laajentaa sitä, mitä voimme tehdä, mutta se ei korvaa kaikkea muuta. Perinteisen jylhässä studiovarustuksessa on lukuisia etuja, jotka tulevat vastaan etenkin kuvan kasvaessa isojen proppien tai ryhmäkuvien myötä. Myös tietyt efektit, kuten liikkeen pysäytys, onnistuvat merkittävästi paremmin suurin välinein. Salamavalojen hurja valoteho myös kestää olosuhteita paremmin, siinä missä pienten valopaneelien kanssa ympäristön muulla valaistuksella on suuri merkitys.


Liikkeen pysäyttäminen on yksi perinteisen studiokuvauksen temppu. Henkilö siis pyörähti ympyrän saadakseen mekon ja hiukset liikkeelle.

Tarinan moraalinen opetus on kuitenkin pohjimmiltaan sama vanha: välineet eivät tee valokuvaa. Päivitimme opetusta siltä osin, että jos välineitä haluaa, budjetista voi säästää 99% ja silti pystyä tekemään monenlaisia hauskoja asioita.


Kun otetaan porukalla iloisesti, sitten otetaan porukalla iloisesti. Kuvaustiimilläkin on hauskaa.

Repertuaari on siis laajentunut, mutta mukavien ihmisten ja eeppisten pukujen kuvaaminen jatkuu edelleen. Tiimimme jäseniä voi seuraavan kerran bongata heinäkuun 9.-10. päivä Kuopion Nekoconissa.

5 vastausta artikkeliin “Conikuvauksen välinesaarna”

  1. Valokuvauksesta haluaisin oppia lisää, tässäkin hyvin kiintoisa kosketus välineisiin ja rekvisiittaan, jollaisen käytöstä ja tarkoituksesta mieluusti lukisi lisää. Tavallaan kuvan konstruoiminen ulkoisen kokonaisen arsenaalin avulla kameran lisäksi myöskin ulkotiloissa tuo kuvaamiseen hallittavuutta ja varmuutta? Studiokuvauksen vieminen vaikka jonnekin metsään, vahvistaen metsän omaa tunnelmaa ja tuoden sellaiseen jonkun täysin luonnontilaan kuulumattoman mielikuvituksellisuuden vaikkapa puvustuksen kauttahan voisi olla suorastaan satumaista… 🙂 Ihmisen versio siitä miten Sami Karjalainen kuvaa ötököitä hohtavine korennon siipineen-väreineen… 🙂
    Itseäni kiehtoo myös käsityöläisyys kuvaamiseen liittyen, mitä myöskään en itse ole kokeillut, mutta esimerkiksi dagerrotypia on jotenkin todella siistiä prosesseineen. Lopputuloksessa tiettyä mystiikkaa siinä mulle.
    Oon salaa haaveillut Leicasta, ehkä jostain käytetystä jonkun entisestä, koska sellainen kuulemma intuitiivinen kamera, mistä joku joskus sanoi että voisi sopia mulle, mut hiton hintavia! 🙂

  2. Ulkona on useimmiten hyvä ja huono puoli että valoa piisaa, ainakin päiväsaikaan. Joskus varjot voivat olla kovia ja esim. puolet kasvoista on tummia, jolloin valoa pitää myös ohjata, heijastaa. Siihen on ammattivälineitä, mutta toisaalta heijastimen voi askarrella vaikka kartongista ja alumiinifoliosta.

    Isommissa kameroissa on se hyvä puoli että käytettyjä on paljon liikkeellä ja vähänkin paremmissa kameroissa lähes kaikki on huollettavaa.

  3. Ehkä joku peruskurssi kuvauksen teoriasta voisi tehdä poikaa ja tyttöä.
    Painavat/ kovin suuret laitteet ei mulle toimisi, mutta huomionarvoinen pointti välineiden huollettavuudesta kameran hankintaa ajatellen… 🙂

  4. Minä en ymmärrä mitään tuosta lajista eli conikuvauksesta.
    Ainoa, minkä ymmärrän on jotakin kuvauksen perustekniikasta:

    – pitää olla tajua, mitä kuvaa, missä, koska ja mistä aiheesta tai kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa ( kuvajourmnalismi).

    – sitten se perustekniikka kuten valotus, sulkijanopeudet, etäisyys, zoomaus, taustavalasitus.
    – salamat alkaen magnesium-pöläyksestä, salaman polttimot, kehittäminen, lasinegat, posanegat, musta-valko vai väri, liuokset, pimiö, kuivaaminen, albumi.
    – filmikamera, kinofilmikamera, laatikkokamera, Yashica, Kodac, Nikon, Leica, Canon, Rolleiflex, Aurum tai Mamiya, valotusmittari, salamalaite, moottrorikamera, olkapään videokamera, tv-kamera, ohjaus.
    – ja kuvausta on nyt joku kännykkä ja ikoni avata näpykkä ja painaa sormella kuva, selfie tai video ja se on siinä, sitten kuvia tulee miljoona johonkin galleriaan tai watstuppiin

    …CONI ???

Kommentoi