Tässä vaalien alla olen pohdiskellut äänestämistä. Olen tutustunut ehdokkaisiin lukuisista puolueista. Tämä matka on ollut täynnä pettymyksiä. Ei kai se mikään ihme ole, koska olemme kaikki yksilöitä niin tokkopa kenellekään ei-ehdokkaalle on täydellistä valintaa tarjolla.
Sokeat pisteet
Minua ärsyttää (turhaan?) sokeat pisteet. Esimerkiksi Ida Leino (kok) jota voin aivan vilpittömästi kehua erinomaiseksi, fiksuksi, tulevaisuuteen katsovaksi markkinaliberaaliksi. Sitten hän kannattaa pakkoruotsia. Toisin sanoen ”olen liberaali lähes 100% paitsi silloin kun olen illiberaali änkyrä”. Hirmu ikävä havainto. Edelleen, muilta osin erinomainen ehdokas, jolla on varmasti vielä paljon tehtävää. Voi kun Seida Sohrabi olisi täällä päin maata ehdolla.
Tietenkin olen katsonut Liberaalipuolueen ehdokkaita ja linjauksia. Heidän yksinkertaisesti myytävä ja melko seikkaperäisesti avattu kulujen leikkausohjelma on tyylikäs. Vaaleissa pitää toki sanoa asia terävästi ja ytimekkäästi, mutta ei saisi kompastua omaan logiikkaansa. Mielestäni liian vähän huomiota käytettiin kansantaloudellisesti kannattaviin hyvinvointi-investointeihin. Toisekseen tietyt kulut, kuten humanitaarisen maahanmuuton valinnaiset lisät, hyväksyttiin aateperustein, ilman loogista perustetta. Jos (eli siis kun) toimiva maahanmuuttopolitiikka on tulevan hyvinvoinnin edellytys, tulisi hyväksyä että nykymeno ei ole toimivaa.
Vihreillä on edelleen monta hyvää sanomaa. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ajatukset ovat erinomaisa ja pohjautuvat vankkaan tietoon. Jos hänen linja olisi puolueen linja, en edes harkitsisi muita. Kuitenkin puolueen nykyinen johto on, vastoin edellistä, lähtenyt korostamaan vastakkainasettelua, aggressiivisuutta ja suoraan sanoen hömppää, vaikka kovaa faktaakin piisaisi. Planeettamme on meidän yhteinen – miksi siis puolustaa sitä kylvämällä vihaa ihmisten välille?
Persujen tai demarien isoista linjoista en ole saanut totta puhuen selvää. En näe koherenssia. En tiedä mitä he ajavat. Persujen Joakim Vigelius on tosin selvästi haastanut itseään. Pahimmat ylilyönnit on takana ja terävän jämptejä kommentteja läheisistä aiheista tulee kuin apteekin hyllyltä. Demarien osalta en voi lakata kehumasta Lauri Lylyä, jonka linjoissa on paljon järkeä. Hänellä on myös täysin erinomaista kykyä tilannetajuun ja aitoihin, merkityksellisiin kohtaamisiin myös yli aaterajojen. Sen sijaan hänellä ei ole ollut yhdeksää euroa viestintävirastolle pitääkseen kotisivunsa verkkotunnusta voimassa.
Epätodennäköisistä optioista luin myös Eläinoikeuspuolueen linjoja. Totta puhuen arvostan hiton montaa näkemystä heillä. Annan ison bonuspisteen siitä, että he eivät lokeroi eläimiä niihin joista välitetään ja niihin joiden osalta ei o niin just. Keinot ovat kuitenkin totalitaarisia, eivätkä sellaiset ole koskaan, missään maailmanhistoriassa toimineet. Rivien välistä paistaa myös tiedevastaisuus, ainakin talouslinjauksissa ja metsästyksen kulmissa. Taloudellinen vastuunkanto puuttuu myös täysin. He voisivat olla jotain omaa, uniikkia ja persoonallista, eikä vain vasemmistoliiton vasemman siiven eläimistä välittävä alajaosto.
Todennäköisesti tässä käy niin, että pitää vain joko pohtia tai kolikolla heittää jotta mistä arvoista olen valmis eniten joustamaan. Onhan tässä vielä hetki aikaa. Sitten vain toivomaan että lääkäri antaa luvan liikkua vapaammin pian niin ehkäpä pääsisi ehdokkaita ihan tapaamaankin. Todennäköisesti oikea ehdokas löytyy kasvotusten.
Mielestäni on ihan okei peruste äänestää ihan vaan koska kallistuu tiettyyn naisen stereotypiaan, jolta puuttuu persoonallisuus ja jonka ohuet hiirenharmaat hiuksetkin on valkaisuainein ohennettu entistä olemattomammiksi.
Pystyn näkemään, miten tällaisissa ehdokkaissa vetoaa puhdas mitäänsanomattomuus, jota vasten älyllisesti ”toimivat” tai ”oikeat” argumentit ikään kuin korostuvat puhtaimmillaan, koska kaikki muu puuttuu/ mitään muuta ei ole häiritsemässä.
Valkoisella paperilla mikä tahansa väri näyttää helposti ymmärrettävältä — ja mitä vähemmän mitään muita värejä havaintoa on hämäämässä, sen helpompaa tavoittaa yksioikoisen ”totuuden” maailmasta.
Tietysti jokin muu väri, kuten pakkoruotsi heti monimutkaistaa ja luo ikävää kognitiivista dissonanssia tabula rasaan. Se on kuin seinälle levitetty maalitahra, joka saa viereisenkin värin vaikuttamaan yhtäkkiä ihan toiselta! Ja vielä kun yhtälöön lisätään eteläisen ilmansuunnan tai vuorokauden, jopa vuodenaikojen vaihtelusta syntyvä valomuutos, joka edelleen realisoi todellisuutta, niin onkin jo aika hylätä nuori ehdokas kuin neitsyytensä menettänyt, pilalle tahrittu nymfi, joka raa’assa päivänvalossa näyttääkin yhtäkkiä matamoituneelta tädiltä, jonka nuoruuden näennäinen kuulaus näyttääkin yhtäkkiä paksun meikkipakkelikerroksen alle hukkuneelta, muhkuraiselta stressiltä, näppylöiltä, masennuspöhötykseltä, paatuneisuudelta jne.
Äänestin itsekin nuorena silmälasisankojen vaikutelman perusteella!
Näin vaalien alla kun uskoo ihan kehen hyvänsä liian paljon on suoraan sanoen hullu toimen pide
Kukaan ei oikeasti puhu totta missään asiassa joka tuntuu hyvältä terv tepivaari
Valinnan vaikeus ja puolueissa on aina oma keskuspyroo joten se yksittäinen edustaja ei kesää tee. Enempi kannattaakin katsoa puolueohjelmaa.
Kannatusta on sitten mitattu puolueittain Pirkanmaalla:
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000009445040.html
Pitää katsoa henkilöä, mitä hän on saanut aikaiseksi ja saa muuta kuin puhetta. Mikään vaalikone ei kerro persoonan kyvyista viedä asioita maalin.
Täällä Tampereella demareiden on kova kalusto ykkösnimiä.
Ikonen ainoa kokoomuksesta.
KD:llä Tanus ja ”Kaukomaalaus”.
Kepulla Ovaska.
Vihreillä Suomela, mutta ei oikein ketään näkyvää aikaansaajaa.
Vasureilla Kontula.
Jospa se ehdokas on eka kertalainen pyrkimässä eduskuntaan on aika huonoa tietää mitä on aiemmin tehnyt
En usko että saarikkon porukka saisi Tampereelta mitään muuta kun kokemusta
Sillä nyt ei silti eduskuntaan mennä pitää saada ääniä vaaleissa
Noilla vaalikoneilla pyyhin peppuani terv tepivaari
PS tekee kovan nousun vaaleissa
Tuskinpa tekee terv tepivaari
PS:n äänet menevät hukkaputkeen !
En ikinä äänestä hukkaputkia mihinkään terv tepivaari
Ise en näillä näkymin aio äänestää. Koska puoluevaaleissa ei tiedä kenelle ääni menee.
Sitä paitsi nukkuva on ainoa joka saa äänestää kahteen kertaan, sekä ennakkoon että vaalipäivänä.
Kannustan etsimään vähiten huonon ehdokkaan, ellei löydy parasta.
Äänioikeutta kannattaa käyttää – rehelliset, demokraattiset vaalit ovat Maapallon mittakaavassa harvinaista herkkua.
Kontula on kyllä hyvä nimi, mutta hän onkin sen puolueen ainoa hyvä asia.
Juhanin vinkki lienee pätevimmästä päästä ja kyllä se Heikin pointti aikaansaamisestakin on pätevä. Näin se menee. Etsintä jatkuu.
Yksi hyvä valintakriteeri on ”äänestä sellaista puoluetta jonka listalla ei ole yhtään urheilijaa”. Sillä saa jo leikattua pois pahimmat idiootit.
Olin ajatellut jättää äänestämättä. En halunnut äänestää mitään puoluetta joka on joko liberaali, globalisti tai poliittisesti vasemmalla. Vaalikoneessa tyrkytettiin Vapauden liittoa, kun huvikseen kokeilin. Niille voisi ehkä antaa äänen. Tarpeeksi lähellä on omia näkemyksiä.
Kun saatas äänestys % päälle 70 % olis hyvä saa se toki isompikin olla
Nukkuvat saavatkin vaalien jälkeen suurimman puolueen tittelin melkoisella varmuudella
Muttei sillä ole mitään virkaa terv tepivaari