Uuden hallituksen huhutaan laittavan bensaveroon alennuksia. Marinin hallitus laittoi alennusta sähköveroon, sitä ennen alennettiin ruoan alvia. Oli johdossa mikä puolue vaan, vasemmisto tai oikeisto, idiotismin muoto pysyy samana: rikkaita on kiva rahoittaa.
Hämäännyksen monta tasoa
Pitänee alkuun pahoitella jos jutun sävy on katkera, olen ehkä vähän katkerassa tilassa muutoin. Perusajatus kuitenkin on sama: yleiset veroalennukset ja -helpotukset jaksavat ihmetyttää minua monella tapaa.
Ensin hämää toki itse päätös. Periaatteessa olisi helpompi ymmärtää jos kovin lähellä oikeaa laitaa oleva puolue, kuten svenssonit tai kokkarit, olisivat ajamassa tällaista. Vaan kun samaa tekevät demarit ja kepu myöskin, sitä ei jaksa tajuta.
Sitten hämää kansan laaja hyväksyntä aiheelle. Hurraahuutoja satelee puolueelle, joka antaa köyhille pikkuisen ja rikkaille hurjasti. Tämä muistuttaa hieman jenkkilää, jossa rikkaille isoimpia veroalennuksia jakavat päättäjät saavat hurjan kannatuksen köyhimmiltä. Siellä ilmiötä on tutkittu ja perusteena on usko amerikkalaiseen unelmaan. Amerikkalainen köyhä ei halua päästä riistosta, vaan hän haluaa rikastua ja tulla riistäjäksi, kaikkine veroetuineen. Tämä sama tuskin pätee Suomessa, joten mistä kannatus? Noh, yksi arvaus toki on: kansa on aika tyhmää. Ikävää jos näin on.
Sitten hämää median kädenlämpöinen asenne asiaan. Tutkijat kyllä muistuttavat aiheesta ja isolle osalle voi nostaa hattua puolueettomuudesta: huonot ideat saavat haukut ehdottajan puolueesta riippumatta. Media mainitsee nämä sivulauseen verran ja sitten jatkaa tekemään toisen meripeninkulman mittaisen jutun siitä miten köyhä säästää nyt kaksi euroa. Siinä kohtaa sivulauseessa ei muistetakaan mainita että köyhä menettää kaksikymppiä toisaalla tai että rikas säästää kaksi tonnia.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suurten palkkatulojen verottaminen on typerää. Monet rikkaille suunnatut täsmäverot ovat yleensä vain tapa menettää valtion verotuloja, kuten taannoin Norjasta opittiin. Rikkaiden kiusaaminen on typerää. Niin on myös rikkaiden erityinen suosiminen. Faktat ovat ihailtavan yksiselitteisiä: summittaiset veroalennukset valuvat eniten hyödyttämään niitä, jotka kuluttavat eniten. Varakkaat ostavat enemmän bensaa, ruokaa, sähköä ja muutakin. He voivat saada monikymmenkertaisen hyödyn vähävaraisiin verrattuna. He eivät tarvitse sitä lainkaan.
Helpompaa kuin heinänteko
Vähävaraisia pitää auttaa pois vähävaraisuudesta. Kaikille työkykyisille ylivertaisesti paras tapa on työelämä. Köyhälle ei pidä antaa kalaa vaan opettaa kalastamaan. Sitten rahaa jää enemmän työkyvyttömille, joiden elintasoa voidaan nostaa riittävästi. Jos bensaan ei ole varaa vähävaraisella, helpotettakoon vähävaraisen perheen taloutta, ei kaikkien. Jos keskituloisten tilanne on heikko, säädettäköön tuloveron marginaalia keskikohdalta.
Verotuksen tulisi olla selkeää. ALV:ssä pitäisi olla vain yksi taso. Progression paikka on ansio- ja pääomatuloissa. Yksinkertainen olkoon kaunista ja ennakoitavuus olkoon yhä suurempi kansainvälinen etu jatkossa. Siinä samassa voisimme olla vähän vähemmän idiootteja ja vähän enemmän ihmisiä toinen toisillemme. Paljoa ei vaadita. Riittää, että joka ikinen puolue kaivaisi pään pois ahterista ja että toimittajat ottaisivat kylmän suihkun. Helppoa,eikö?
Jos elämä on vain taloutta, tuon ”ärsytyksen” voi jotekin ymmärtää, mutta kun elämä on myös elämistä varten, kaikilla, tuota ei voi mitenkään ymmärtää.
Talouden pitää palvella elämistä eikä elämisen vain taloutta.
Sama asia; raha on huono isäntä mutta hyvä palvelija eikä toisin päin.
Tuli on huono isäntä, mutta hyvä renki.
Asioilla on moraalinen tärkeysjärjestys.
Syökö rikas ihminen enemmän kuin keskituloinen tai vähävarainen? Jos ajatellaan että syövät suunnilleen saman verran niin ruuan ALVin vähennys merkitsisi molemmille esimerkiksi 30 euroa kuussa. Kumpi tällöin hyötyy enemmän, mitä merkitsee 30 euroa rikkaalle ja mitä köyhälle.
Tässä asiassa lienee jotain mitä en ymmärrä mikä sinänsä ei olisi ainutkertaista.
Rikas syö hyvälaatuista kalliihkoa valinnanvaraista ruokaa, kun köyhä syö kehnompaa höttöruokaa, joka lihottaa ja sairastuttaa.
Tutkitusti Itä-Suomen köyhät alueet ovat sairausten suhteen punaisella, kun taas etelä ja länsi rannikoineen vauraampaa ja terveempää. Tämä on iso kuva.
Ruoan laadulla on siinäkin merkitystä.
Entäs jos köyhä söisi parempaa ruokaa jos se olisi halvempaa.
Etteivät vaan rikkaat riskeeraa terveyttään jos syövät kalliita sisäfileitä ja metwursteja.
Ihan en usko että pääsyy alueellisiin sairastuvuuseroin olisi köyhyydestä johtuva ravinto vaan perinteet ja asenteet, tavat ja tottumukset.
Sekin, mutta halpa huono köyhän käyttämä ruoka on tutkitusti sairastuttavaa asuipa hän missä rahansa. Ja sen laatu on vain rahasta kiinni.
Nuoret mömmön ja pizzan vääntäjät ovat lähipommi maksoi mitä maksoi.
Eli halvempaa ruokaa ja valistusta, niin köyhille kuin rikkaille, pizzojen, hampurilaisten ja sokerijuomien turmiollisuudesta.
Halpa on usein terveellistä. Itse ongittua kalaa, itse poimittuja marjoja, perunaa ja kaurapuuroa.
Edelleen minun on hyvin vaikea nähdä, kuinka rahalla tai verotuksella ratkaistaisiin yhteiskunnallisia syvempiä ongelmia.
”Vähävaraisia pitää auttaa pois vähävaraisuudesta. Kaikille työkykyisille ylivertaisesti paras tapa on työelämä. Köyhälle ei pidä antaa kalaa vaan opettaa kalastamaan. Sitten rahaa jää enemmän työkyvyttömille, joiden elintasoa voidaan nostaa riittävästi.”
— Teoriassa kaunis ja hieno ajatus, mutta mikä puolue tai taho huolehtii aikuisten oikeassa maailmassa kasvattamiseen sekä työllistämiseen liittyvien ongelmien juurisyiden ratkomisesta, kun köyhien auttamisesta paasaavat tahot tahtovat samalla poistaa lapsilta koulupakon, jottei heitä kiusattaisi — ja ajavat kannabiksen tai muiden päihteiden laillistamista, joka ei ketään vaikeuksissa olevaa auta?
Vaikka syytäisit moni-ongelmaiselle ”köyhälle” rahallista apua, saattaa ihminen käyttää rahansa ensimmäisellä viikolla päihteisiin ja tupakkaan, koska ei mahda itselleen mitään. ”Rikas” voi ajautua yhteiskunnan pohjalle juuri syystä, ettei mahda itselleen mitään, vaikka olisikin koulutettu ja aiemmin työtä tehnyt. ”Rikas” voi myös toteuttaa karseita elintapojaan omassa kovassa elintasossaan, kunnes kupsahtaa sydänkohtaukseen tai syöpään, tuhlaten terveydenhuollon resursseja sekä aiheuttaen jonoja julkiselle puolelle, jossa joku hyperterveelliset elintavat omaava vegaani joutuu jonottamaan kuukausitolkulla saadakseen jonkun ei-itseaiheutetun vaivan hoidetuksi.
Minun kokemukseni suomalaiseen kansanluonteeseen liittyen on se, etteivät ihmiset niinkään ole tyhmiä, vaan hirvittävän itsekkäitä sekä välinpitämättömiä toisille kanssaihmisille, koska ydinperhe, individualistinen yksilökeskeisyys sekä tiedollisuutta ja kapea-alaista matemaattista ja loogista älykkyyttä painottava kollektiivinen ilmapiiri tekee sitä, etteivät ihmiset edes ymmärrä toisiaan saati kykene miettimään asioita muun kuin älyllisen suoriutumisen, suorittamisen ja oikeassa olemisen kautta, paheksuen sokeina toisten ihmisten osattomuutta, kun ei ole eikä synny siltaa tai kosketuspintaa eikä minkäänlaista kiinnostusta miettiä muuta kuin omaa suoriutumista ja pärjäämistä ja voittoja.
Akateemisetkin, oikein hyvin omillaan toimeentulevat ihmiset keskittävät vapaa-aikansa siihen, että pohdiskelevat ja kehittelevät itselleen harrastuksia, joiden kautta voivat vielä saada vähän lisätuloja tai hyötyä omaan elämään: viikonloppuisin vähän asuntosijoitussäätöjä, autokauppojen kautta pikku lisätulojen itselle hankintaa tai vaikkapa ovela keplottelu, jossa saa itsensä kirjoille jonnekin korkeakouluun niin, että työssäkäyvä aikuinen ihminen saa käyttöönsä opiskelija-alennuksia ja etuja.
Tällaisia ovat suomalaiset.
Liisa. ”Minun kokemukseni suomalaiseen kansanluonteeseen liittyen on se, etteivät ihmiset niinkään ole tyhmiä, vaan hirvittävän itsekkäitä sekä välinpitämättömiä toisille kanssaihmisille”
Samansuuntaiset näkemykset ihan ihmisen tuloista riippumatta.
Juu, olen miettinyt, että suomalainen ihminen vaan on kroonisesti tyytymätön, oli hän sitten ”köyhä” tai ”rikas” — vaikka miehellä olisi uskomattoman ihana ja kaunis ja hellä vaimo, lähtee hän pettämään, koska on paremmin kuin tietoinen niistä kaikista loputtomista mahdollisuuksista ja seikkailuista, joita elämällä vielä olisi hänelle tarjolla, ja joita tilaisuuksia hän ei tahdo missata eikä jäädä mistään vaille.
Jos bensa-asemalla on yhtäkkiä häiriö ja tilapäisesti bensiiniä myynnissä pilkkahintaan, rynnivät kaikki hyödyntämään tämänkin tilaisuuden ja se on osoitus nokkeluudesta, millä voi vähän kerskailla sitten, että ”hähhäähhää, sinäpäs et kekannut mutta minäpäs ehdin hyödyntämään tuonkin”.
Jos kykyjä on tai tarjoutuu tlaisuus murtautua toisen yksityisyyteen toisen selän takana, toisen tietämättä, niin epäröimättä aivan ”kunnollisina” pidetyt ihmiset tarttuvat uteliaina mahdollisuuteen naureskella sille, miten tietoturva-aukosta voi nähdä jotakin mehevää toisen yksityiselämästä, joka ei heille kenellekään kuuluisi — ja sitten jälkikäteen kiillotetaan oma sädekehä vetoamalla siihen, että jos toinen olisi huolehtinut paremmin OMISTA asioistaan, niin hänelle ei olisi naurettu.
Eikä paskankaan vertaa välitetä tai piitata siitä, aiheuttaako oma käytös toiselle haittaa ja masennusta niin, ettei hän enää tahdo nousta sängystä ylös saati mennä töihin tai tavata ihmisiä.
Tällaiset arvot Suomessa, josta syystä en itse tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka poikkeuksetta toimivat näin, olivatpa he narkomaanisia kleptomaaneja, perusjuntteja, pikkuporvareita tai akateemisesti koulutettuja huippu-osaajia.
Sama ontto ”arvomaailma” suurimmalla osalla ihmisistä, jotka vaan eivät välitä, koska ei ole muodissa eikä tätä aikaa.
Ymmärrän Kyuun tuohtumuksen ja osin siihen yhdyn, mutta jos nyt vaikka tuota polttoaineen pumppuhintaa pohtii.
Niin mikä olisi se tapa jolla maakunnasta keskustaajamassa työssäkäyvä lähihoitaja saisi sen kompensaationsa tavalla jonka seurauksena hänen ei tarvitsi omista vähistä rahoistaan nousevia hintoja maksaa juuri tankkaus hetkellä?
Koska kun rahat ovat vähissä niin ratkaisevaa on se mitä juuri sillä hetkellä on, ei niinkään se saako vuoden päästä veronpalautuksia tai kuukauden päästä Kelasta jotain ”bensarahat”,
Ja eikös ne tosi rikkaat suhistele sähköhärpäkkeillä, joten heihin ei pumppuhinta vaikuta millään tavalla.
Olen, ja oletan lukuisten muidenkin kokoomuslaisten olevan, sitä mieltä, että jyrkkä progressio vie halun tehdä enemmän työtä – ja on siten haitallinen Suomen kannalta.
Mitä tulee ruoan hintaan niin onko terveellinen ruoka ihan oikeasti kalliimpaa kuin epäterveellinen, kuten aiemmissa kommenteissa esitetään ?
Vai onko kyse ennen kaikkea valinnoista ja kuten Matti sanoi ”perinteet ja asenteet, tavat ja tottumukset.”?
On selvää, että sisäfile on kalliimpaa kuin kassler, mutta kuinka paljon terveellisempää se sisäfile on per annos per henkilö ja millainen vaikutus sillä erolla on vaikkapa 10 vuodessa?
Jos puhutaan ihan oikeasti terveellisesti ruoasta niin kyllä esim.kasviksia ja juureksia saa edelleen aika kohtuu hinnalla ja ovat takuulla terveellisempiä kuin se sisäfile jopa niin paljon, että sillä erotuksella on jo merkitystä muutamassa kuukaudessa.
No minä olen huono ruoan hinnasta puhumaan, meillä syödään niin paljon itse merestä, metsästä, pensaista ja puskista hankittavaa, että se vaikuttaa isosti myös kustannuksiin.
Ajattelen, että kapitalistisessa, yhä libertaristisemmaksi kehittyvässä yhteiskunnallisessa järjestelmässä yhteiskuntaluokat eivät poistu eivätkä lakkaa olemasta, vaan ottavat uusia muotoja sekä ilmentyvät uusin tavoin ainoastaan. Ja mitä enemmän niitä halutaan kumittaa näennäisesti pois omista silmistä, väittää ettei meillä muka olisi luokkayhteiskuntaa, painaa yhteiskuntaluokat silmistä pois uudistettuihin yhteiskuntarakenteisiin, sitä kompleksisemmiksi ongelmat sekä niiden tiedostaminen muuttuu.
Entis-aikojen aatelisilla sentään oli näkyvästi ilmentyneitä eikä piilotettuja vallan keskittymiä sekä myös käytöstavat ja etiketti, josta kiinni pitäminen oli heille kunnia-kysymys; ja jollaisen kunniallisuuden ja mutavellistä itsen nostamisessa on myös hyvät puolensa esimerkiksi yksilön moraalisuuden kannalta. Kun ihmisellä on kova paine ylläpitää omaa kunniallisuutta, tiettyjä käytöstapoja sekä tiettyä selkärankaa, ei se pelkästään ole huono asia.
”Anarkokapitalismi on poliittisen filosofian oppi ja yhteiskuntajärjestelmän malli, jossa valtiota ja muita poliittisia julkisyhteisöjä kuten kuntia ja maakuntia ei ole ja ihmiset kuuluvat valtioiden sijasta yksityisiin, itsenäisiin oikeusjärjestelmiin ja jossa yksityinen omistusoikeus ja sopimusvapaus ovat vahvoja ja kattavia eli vapaa markkinatalous vallitsee. Anarkokapitalismin synonyymi on markkina-anarkismi.
Anarkokapitalistien mielestä valtioton, yksityistä omistusoikeutta ja vapaita markkinoita tukeva yhteiskunta takaa parhaiten vapauden ja hyvinvoinnin. Anarkokapitalistien mielestä yhteiskunnan tulee perustua sopimuksenvapaudelle, tarkoittaen, että jokaisella on oikeus päättää omaisuudestaan, kehostaan ja siitä, miten niitä käytetään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että veronmaksuvelvollisuutta tai muitakaan pakkoon perustuvia säädöksiä ei ole. Esimerkiksi hyväntekeväisyys on kuitenkin sallittua, koska se perustuu vapaudelle valita. Anarkokapitalistit tapaavat kannattaa itävaltalaista taloustiedettä. Termin ”anarkokapitalismi” keksi yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja anarkokapitalisti Murray Rothbard. Anarkokapitalismi on oikeistolibertarismin toinen päähaara minarkistisen libertarismin kanssa.”
(Wikipedia)
Minarkismi:
”Minarkismi on klassisesta liberalismista johdettu liberaali poliittinen ideologia, jonka lähtökohtana on valtion minimaalisuus. Minarkismin mukaan ainoastaan minimi- eli yövartijavaltio voidaan sallia. Yhdessä anarkokapitalismin kanssa se muodostaa libertarismin.
Kaikista liberalismin aatesuunnista minarkismi muistuttaa eniten 1800-luvun klassista liberalismia. Se ei kaikkien mielestä kuitenkaan ole sama asia. Minarkismi käsitteenä on muotoutunut koherentiksi ideologiaksi vasta 1900-luvulla, jolloin sanan minarkismi (englanniksi minarchism) keksi anarkokapitalisti Samuel Edward Konkin III. Esimerkiksi Adam Smith kannatti kilpailulainsäädäntöä ja majakoiden valtiollista omistusta ja John Stuart Mill piti jonkinlaista sosiaaliturvaa tarpeellisena. Minarkismi muistuttaa kuitenkin enemmän tyypillistä klassista liberalismia kuin sosiaaliliberalismi tai anarkokapitalismi.
Minarkismi poikkeaa sosiaaliliberalismista siinä, että sosiaaliliberalismiin kuuluu sosiaalivaltio eli verotuksella rahoitettu sosiaalipoliittinen tulonsiirtojärjestelmä; tätä minarkistit pitävät yksityisen omistusoikeuden ja kehollisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena.
Minarkismin mukaan valtion ainoa tehtävä on torjua henkirikoksia, väkivaltarikoksia, yksilön vapauteen kohdistuvia rikoksia (kidnappaus tms.) ja omaisuusrikoksia sekä vieraiden valtioiden hyökkäyksiä tai kotimaisten ihmisoikeusrikollisten vallankaappausyrityksiä.
Rikollisuutta minimivaltio torjuu vain suoraan rikollisuuteen puuttumalla eikä esimerkiksi huumeiden kieltolailla tai muilla minarkismin mukaan yksilönvapautta vähentävillä keinoilla.
Yhteinen nimittäjä näille minarkismin kannattamille valtion tehtäville on kansalaisten hengen, vapauden, turvallisuuden ja omaisuuden puolustaminen. Mitään muita tehtäviä ei valtiolla pidä olla libertarismin mukaan. Minarkistisen talousmallin idea on siis pitkälle menevä kapitalismi.”
(Wikipedia)
Ruoka, vaatteet, koti ja lömpö ovat niin köyhälle kuin rikkaalle ovat välttämätyömyys, jos ei koko koko sosiaalisen kanssakäymisen ym kirjoa lasketa mukaan.
Nuo määrittelevät sen toimeentulon minimin.
Minä olen huono/ hyvä neuvomaan ruokapuolesta, koska ”talonpoikkais-herkkukokki” on minulle maan hevosen paskasta fileeseen tuttu tai merestä pöytään itse tehtyä.
Se vasta kallista puuhaa on ml. käytety aika, joka on pois muusta mukavasta.
Minkälainen olisi Suomi elellä pidemmän päälle jos ei olisi rikkaita ollenkaan. Uskoisin että monenlaista mielikuvaa ja viisautta löytyy, onnelasta johonkin aivan muuhun asiantilaan.
Luulen, että se ei olisi sellainen paratiisi kuin jotkut ehkä kuvittelevat.
Minusta Finnlaysonit, Notbäckit, Serlachiukset, Juuso Waldenit, Emil Aaltoset, Suomen teollisuuapatruunat ovat omaisuutensa ansainneet ja tehneet työn sadoilletuhansille. Ml. Nokia jne..Huippuarkkitehdit, taiteilijat…..
Hienoa. Minäkin olen palkkatyöllistänyt ihmisiä helvetin paljon välillisesti ja suoraankin.
Mutta mikä on rikas, jos pää on köyhä.
”Sosiaaliliberalismi on klassisesta liberalismista 1800-luvun lopulla kehittynyt aate, jossa otettiin mukaan hyvinvointivaltiolle kuuluvia tehtäviä. Sosiaaliliberalistisen moraalin mukaan yhteiskunnalla ei ole oikeutta moralisoida kansalaisiaan, mutta yhteiskunnan tehtäviin kuuluu mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen kaikille kansalaisilleen. Sosiaaliliberalismi kehittyi klassisesta liberalismista, kun teollisuusyhteiskunnassa alkoi esiintyä sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä ja työttömyyttä ja valtiolla nähtiin rooli ongelmien korjaamisessa.
Sosiaaliliberaalit puolueet ovat yleensä keskustalaisia ja keskusta-vasemmistolaisia. Suomen Keskusta ja Suomen ruotsalainen kansanpuolue määrittelevät ideologiansa sosiaaliliberalismiksi. Myös Vihreän liiton entinen puheenjohtaja Ville Niinistö ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen kuvaavat puolueitaan sosiaaliliberaaleiksi. Jopa ennen hyvin konservatiivinen Kansallinen Kokoomus on liukunut merkittävästi sosiaaliliberalismin suuntaan. Suurissa liberaaleissa demokratioissa kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa on suuria sosiaaliliberaaleja puolueita, kuten Yhdysvaltain demokraattinen puolue sekä Japanin demokraattinen puolue. Jotkut sosiaaliliberaalit puolueet ovat omaksuneet populistisia piirteitä kuten Viron keskustapuolue.
Sosiaaliliberalismista on, erotuksena edeltävästä klassisesta liberalismista, käytetty myös termiä uusi liberalismi, mutta sitä ei pidä sekoittaa termiin uusliberalismi, joka tarkoittaa klassisen liberalismin nykysovelluksia.”
—
”Uusliberalismi on 1940-luvulla syntynyt talouspoliittinen suuntaus, jonka mukaan yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia. Uusliberalismi on markkinoiden valtaa ja sääntelemättömyyden ihannetta. Uusliberalismissa politiikka ei saa ohjata yhteiskuntaa.
Uusliberalismi ei ole yhtenäinen eikä tarkkarajainen aatesuuntaus, mutta siihen on luettu kuuluvaksi mm. 1980-luvulla Margaret Thatcherin talouspolitiikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ronald Reaganin talouspolitiikka Yhdysvalloissa. Uusliberalismin tunnusmerkkeinä pidetään usein muun muassa tiukkaa talouskuria, pyrkimystä valtionomaisuuden yksityistämiseen sekä sääntelyn vähentämistä (deregulaatio) yksityisen sektorin toiminnan kannattavuuden parantamiseksi.
Uusliberaali talouspolitiikka pyrkii taloudellisen toiminnan normien vähentämiseen (talouden vapaus), verojen alentamiseen, omistusoikeuden loukkaamattomuuteen, kilpailuun, poliittisen toiminnan korvaamiseen markkinaohjauksella, tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion ja kansainvälisen kaupan esteiden purkamiseen.”
(Wikipedia)
Monikulttuurisuus on omiaan vähentämään keskinäistä solidaarisuutta ja luottamusta, koska käsitykset oikeasta ja väärästä poikkeavat.
Itse en kannata neoliberalistista kehitystä kuten en libertarismin lisääntymistäkään yhteiskunnallisella tasolla.