Tekijä: arvi.

Olin eilen keskusteluissa yhden jo eläkkeellä olevan toimitajan kanssa, joka oli ollut toisen suuren iltapäivälehtemme palkkalitoilla politiikan toimittajana.

Kysyin häneltä että pitääkö se ”tarina” paikkansa, että valtaosa, eli suuri enemmistö ammattikuntasi edustajista edustaa katsannoissaan sitä vasemmistolaista aatesuuntaa.  Tämän hän allekirjoitti vaikka samaan hengenvetoon sanoikin itse olevansa sitoutumaton ja lähinnä sitä ”sydän on oikealla” ajattelua.

Hän sanoi Suomessa näiden politikkojen ja poliittisten toimittajien piirit olevan niin pienet, että siinä syntyy usein kaveri ja ystävyyssuhteita, jotka sitten heijastuvat väkisinkin painetussa lehdessä valikoidusti,  negatiiviset asiat unohtaen ja positiiviset asiat yli korostaen.

Mainitsi vielä, että silloin kun hän oli vielä toimituksessa, niin heillä oli jatkuvasti voimassa oleva sauna,-ja illanistujaiskutsu voimassa kokoomuksen, kepun ja demareiden kekkereihin, eli piikki oli auki ja totuuden nimissä on kyllä sanottava, että hänen kohdallaan ikä jo rajoitti osallistumisen minimiin.

Ja tietäen minun perussuomalaisuuteni, niin en sitten tiedä että sanoiko piruiluna vai peräti vihjeenä, että perussuomalaisten suunnalta heihin päin sauna oli ja pysyi kylmänä ( mistähän lie johtunut/johtuu )

Mainitsi paljon nimiäkin joissa tuli kaverista toveri ja päin vastoin, mutta  ne jääköön  minun ja hänen välisiksi ”salaisuuksiksi”.

Nykytilannetta hän ei tunne, eli onko perussuomalaisten hallitusvastuu saanut saunankin lämpiämään.

 

 

Kyllä Suomen kansan enemmistö on sentään vielä tolkun kansaa, kun poliittiset puolueet ja valtiojohto painaa päätään pensaaseen.

Hyvä esimerkki tästä on, kun kansalaiset ottivat oikeuden omiin käsiinsä tässä Nato kysymyksessä ja osittivat päättäjille suuntaa mitä kohti kulkea.  Joten politikoita en ketään kiitä tästä jäsenyydestämme, kiitän kansalaismielipidettä, joka antoi päättäjillekin uskalluksen tehdä tarvittavat päätökset jäsenyyden toteutumiseen.

Sitten kiitän kansaa siitä, että kevään eduskuntavaaleissa äänestitte neljän vuoden takaiset sirkustaiteilijat oppositioon ja en rohkene edes ajatella sitä, että jos nämä Charlien enkelit olisivat saaneet uuden avoimen valtakirjan äänestäjiltä, viedäkseen kansankotimme lopullisesti savuavaksi rauniokasaksi.

Se on suorastaan irvokasta katsella ja kuunnella tätä vasemmiston riekkumista ja anarkiaa Orpon hallitusta vastaan, vaikka oikea kohde olisi kyllä edellinen hallitus, joka eli kuin pellossa kun rahaa oli, tuli ja meni, eikä oltu köyhiä eikä kipeita.  Nyt sitten itketään kun paskat on housuissa ja syyllinen etsitään nyt niistä, jotka tätä vasemmiston aiheuttamaa katastrofia parsii kasaan.

Aina vasemmisto pyörittää sitä samaa levyä, että mutta kun oli se korona ja että mutta kun se Ukrainan sota.   Mutta totuuden nimissä on kyllä sanottava, että koronan hoitokaan ei kyllä hurraa huutoja saa aikaiseksi, kun ministeriöt taisteli vallasta ja pääministeri puolusti reviiriään presidenttiä vastaan. Vain kansalaisten nöyryys antoi avaimet koronan kukistamisessa.

Nyt vasemmisto ja koko ulkoparlamentaarinen korporaatti hännystelijöineen ja medioineen itkee kun Orpon hallitus joutuu ottamaan velkaa tämän kestävyysvajeen taittamiseksi kestävälle uralle ja lopettavan uskomisen syömävelan autuaaksi tekevään voimaan.

Hurstin leipäjonossa ihmetellään, kun kaduilla marssitaan punaliput hulmuten, jossa hyväosaiset huutavat heidän nimeään köyhä köyhä köyhä, vaikka heti marssin loputtua nauravat pankkiin menessään.

Sen neuvon annan hallitukselle, että jos nyt annatte painostuksen ja uhkailun vaikuttaa päätöksiinne, niin parlamentti ja sen ylin päätösvalta ei ole teille se paikka mihin kuulutte, parempi olisi että liitytte hulikaanien joukon jatkoksi huutamaan köyhän nimeen.

Puhelin soi…

– Sanna Marin

– Onko pääministerillä

– En ole enään pääministeri

Menee tovi ja taas puhelin soi

– Sanna Marin

– Onko pääministerillä

– En ole enään pääministeri, uskokaa nyt

Kolmannenkin kerran soi puhelin

– Sanna Marin

– Onko pääministerillä

– Ettekö te nyt usko, että  EN OLE ENÄÄN PÄÄMINISTERI.

– No tiedänhän minä sen, mutta kuinka hyvältä se tuntuu aina kuulla yhä uudestaan ja uudestaan.

Kokoomus jo värisuoraa, oottaa kuuta nousevaa, kunhan vielä Mäntyniemeen, saadaan Stubbi ”kiusaamaan”.

Eipä sitä moni tiennyt, arvannut ei ollenkaan, kuinka kova luu se onkaan, Orpo nuijan varressaan.

Vaikkei rieku kaikensortin, julkkiksien riennoissa, työnsä hoitaa harkitusti, ilman jengein tukea.

Vasemmisto ei vaan tahdo, ymmärtävän ollenkaan, Miksi heidän velkavivut, rasisteihin vaihdetaan.

Jos nyt joku epäilikin, hallituksen ohjelmaa, vasemmiston huutomyrsky, hyväksi sen vahvistaa.

AY liike köyhän kansan, kaduille nyt komentaa, herne sopan tuotoksista, proletaarin tunnistaa.

Demarit ja vassarit ne, nimensä vois vaihdattaa, uuden liiton myötä sitten, AY lapsi parahtaa.

Vihreät ne toki sopis, tähän liittoon yhtymään, myrkyn keitoksista kaappi, kooman täyttyy itsestään.

Riikka Purra sanoo että, nyt on juhlat juhlittu, neljän vuoden sirkushuvit, työksi vihdoin vaihdettu.

Marinikin tiesi että, velka veli odottaa, proletaari pakkas laukun, kapitaali naurattaa.

Ison Antin luultiin että, oikealle suuntautuu, mutta vielä Sannastakin, vasemmalle ohjautuu.

Eipä silti oikeakin, vahvemmaksi muodostuu, Orpo kun vain uskoo Riikkaan, silloin Suomi pelastuu.

En tiedä sitten, että olenko ainoa joka en pidä sellaisesta satiirista jota Ville Ranta edustaa piirroksillaan.

Se on ilkeätä ja kohdettaan rienaava, ne eivät ole sellaisia jotka pistävät ajattelemaan ja niistä puuttuu humoristinen ote, olipa sitten kuinka synkistä asioista hyvänsä kysymys.

Jokainen  hänen iltalehden piirroksensa on tuonut itselleni lähinnä myötähäpeän tunteen.

 

Maahanmuutto on rikkaus ja ainakin sellainen maahanmuutto joka kestää keväästä syksyyn ja palaa lähtömaahansa suurempi lukuisena  kuin se oli tänne tullessaan.

Eilen minäkin siivosin 19 asumusta valmiiksi ensikevään tulijoille ja usein tulija onkin sama kuin se joka asumuksesta lähti.

Nämä ”kausityöntekijät” tulevat tänne lentäen omin siivin, ei tarvitse humu Pekankaan uhkailla virkamiehiä heidän tänne saamisekseen.

Hyvin paljon on muuttajia juuri niistä maista, jotka maitse saapuessaan ovat haitaksi koko yhteiskunnalle, mutta lentämällä tulijat toivotan lämpimästi saapuvaksi taivaan täydeltä ja mitä enempi on tulijoita, niin sitä parempi.

Toki näitä kämppiä ei ole koskaan liikaa ja nyt kun rakentajat ovat kortistossa, niin puhdetöinään voisivat näitä värkätä valmiiksi ensikevättä silmällä pitäen, se ei suuria kustanna, vähän viiden tuuman raakalautaa ja naulat päälle.  Mieluimmin pöntön teossa, kun pönttönä lakkorintamassa.

 

Muutaman kuukauden kuluttua Suomessa järjestetään presidentin vaalit, niin vähän jo raapaisen pintaa syvemmältä tätä kavalkaadia mitä on tarjolla.

Koska Venäjä tulee olemaan jatkossakin naapurimaamme, tahdoimmepa tai emme, niin nykyisistä presinttiehdokkaista lienee vain yksi, joka ei ole ollut sinisilmäinen Neuvostoliiton/Venäjän suuntaan.

Jussi Halla-aho sai kuraa tuulettimeensa niin oikealta kuin vasemmaltakin puolelta, kun hän näki mikä Venäjä on, on aina ollut ja on jatkossakin, eli totalitaristinen valtio, käytettiinpä siitä mitä nimitystä hyvänsä ja on pysyvä uhka läntisille demokraattisille naapureilleen, myös Suomelle, vaikka täällä suomettuneisuuden piikillä rokotetut uskoivat hyvään vastattavan hyvällä vanhan YYA.n hengessä.  Nyt sitten kuulee monensorttisia selityksiä kaikilta muilta paitsi Jussilta, että miksi he ovat kotiryssää hyysänneet povellaan ja selitykset saavat ainakin itsessäni aikaan naurun remakan.

Ja vaikka sisäpolitiikka ja sisäinen turvallisuus ei varsinaisesti kuulu presidentin rooteriin niin sanon kuitenkin, että lienee Jussi siinäkin ollut ainut joka jo kaksikymmentä vuotta sitten näki mihin johtaa nykyisenkaltainen rajat auki taivasta myöden maahanmuutto politiikka, josta Ruotsi hyvänä esimerkkinä ja johon mekin olemme olleet sinisilmäisiä, kuten edellämainitsemaani Venäjäänkin nähden.  Vielä nytkin meillä hyssytellään maahanmuuton ongelmia ja edelleen saa rasistin ja ihmisvihaajan leiman, jos ja kun rohkenee kissan nostamaan pöydälle.

Jussi Halla-aho olisi varmasti presidentti, joka ei kumartelisi sen paremmin itään kuin länteenkään, vaan hän kumartaisi Suomelle ja Suomalaisille AINA, niin sodan kuin rauhankin kysymyksissä, eli olisi isänmaan asialla, eikä olisi ulkomaisten ”pikavippi-mannekiinien” houkutuksille perso.

Mutta tiedän kyllä senkin, että Jussi ei Saulin saappaita saa täytettäväkseen, sillä kansallismielisyys ei vielä  TOISTAISEKSI  ole se aate ja arvo jolla presidentiksi Suomessa kohoaa, ikävä kyllä.

Mutta niin tai näin, niin meidän ruokakunnasta Jussi saa äänemme ja jos hän ei ole mukana toisella kierroksella, niin nyt esillä olevilla ehdokkailla ei ole niin nokon nuukaa kenelle ääneni antaisin, jos nyt yleensä annankaan, kaikki ovat Globalisteja, maailman parantajia ja hyvän mallioppilaan nimeen vannovia, sekä fiskaali unionin ”aisankannattajia”.

Nyt kun saamme seurata päivittäin edellisen pääministerimme sauhuamista pitkin maailmaa monen sortin pintaliitäjien ja muotomogulien kanssa, niin nyt hän on osaamisensa  ydinalueella ja olen varma, että hän kiittää mielessään Suomen kansaa siitä, että eivät enään uudeksi nelivuotiskaudeksi häntä löysään hirteen valinneet, se oli onni hänelle ja onni Suomen kansalle.

Huonon perinnön hän jätti jälkeensä ja taloudellinen katastrofi on pientä sen rinnalla minkä hänen pääministerin kautensa aikaan sai moraalin ja arvojemme alasajossa ja se tulee olemaan ylisukupolvista kun seuraa tätä hulinointia oppilaitoksissamme, työpaikoilla ja jopa päiväkodeista lähtien.

Jos syyllistä etsitään tähän yhyteiskuntamme kahtiajakoon hyviin ja pahoihin, niin suurin hajoittaja ja alkuunpaneva voima oli Marin ja vaikka hän nyt onkin karistanut taantumuksen pölyt jaloistaan, niin kultti jäi elämään ja nyt se onkin haavoitettuna vaarallisimmillaan ja nyt tuleekin demokratiamme ottaa itselleen se mikä sille kuuluu, eli valta ja voima minkä se on kansalta saanut.

Sitä minä kaikista enempi ihmettelen, että vakaasta ja harkitsevasta Suomen kansasta osa hairahtui tähän Mariinin kulltiuskoon ja olisi ja on yhä valmis kumartamaan vieläkin sitä toteemia ja esittämään sadetanssia kuivuuteen tuomitussa autiomaassaan.

Nyt kun ammattiliitot yksi toisensa perään marssivat kesken työpäivän ulos työpaikaltaan ja olipa se ulosmarssi sitten miten pitkä tai lyhyt tahansa, niin portti pysyvästi kiinni niin pitkään niiltä kaikilta, jotka sopimuksien voimassaolon aikana lähtevät osittamaan mieltä hallitusta vastaan.

Tehköön sen vapaa-aikanaan, mutta ei yrityksien ja yrittäjien kustantamana työ aikana.

Eiköhän se pian routa porsaat aja takaisin työpaikalleen, kun ovet ovat säpissä ja palkkakuitti näyttää ei oota.

Olkoon vaan Suomessa lakko-oikeus, mutta se ei ole sellainen oikeus kuitenkaan, että anarkia pääsee kuin koira veräjästä.

 

 

Täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen kun Orpon neljän puolueen enemmistöhallitus sai ohjelmansa painatettua keltaisen kirjan kansien väliin, niin on riittänyt kyllä kauhistelua ja paskaa on lentänyt tuulettimeen monelta suunnalta ja se on ollut herttaisen yksimielistä.

Esim. media toistelee toistelemasta päästyänkin samaa valhetta  kuin mitä vasemmiston trollitehtaatkin, siitä pilkkuakaan muuttamatta ja kova kilpailu on käynnissä, että kuka sen nyyhkytarinan köyhän, työmiehen/työttömän , sairaan, opiskelijan, maahanmuuttajan, kehitysvammaisen, soten, jne jne jne kohtalon nopeammin  ja julkeammin hallitusohjelman kauheuksista painattaa lehtiensä sivuille, totuudella ei ole niin kovin nokon nuukaa, pääasia että lehti myy ja kansalaiset saadaan kiihottuneeseen tilaan lakkoilemaan ja marssimaan…….itseään vastaan.

Minua huvittaa edellisen esimerkin lisäksi sekin, kun tuntuu että media on nyt niin kovin huolissaan perussuomalaisten kannatuksesta, että kuinka se tulee kestämään sen jälkeen, kun hallitusohjelma saa lihaa luunsa ympärille.

Mutta voin kyllä lohduttaa mediaa, että se teidän massiivinen vihakampanjointinne rasismistakin perussuomalaisten suuntaan itseasiassa vain lujitti ja lisäsi meidän yhtenäisyyttä ja niin tulee käymään nytkin, kun hallitusohjelma tulee osoittamaan oikeellisuutensa köyhien puolustajana, vasemmiston valhepopulismin vastaisesti.

Työ ja yrittäminen on ainoa asia jolla saadaan köyhätkin kyykystä ylös ja väitän, että tienattu euro,  joka on omalla työllä ansaittu on monien päänupillekkin parempi lääke,  kuin sohvalla makoillen ”tienattu” euro pillerihumalassa.

Ruotsissa vaaditaan jo armeijaa kaduille yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi ja olisikohan se meilläkin edessä, kun vasemmisto lähtee toteuttamaan oikeuttaan sirpit ja vasarat työkaluinaan ja johtajaksi valikoituu ne jotka kovimmalla äänellä huutavat.