Tekijä: htiainen

 

 

Tiesin jo varhain

uunilenkki se on

makkaroista parhain

nälissään kun kieltä lipoi

makunystyrät jo taivaita hipoi

ruoka monipuolinen

uunilenkki tuo

muovikuorinen

 

Vatsaa kun isoa puristelin

nälkä mahassa kuristeli

mieleeni virisi muisto

kuinka iloisesti pannulla

herkku tuo tirisi

ei puhuttu

ruuasta muusta

kun kohta jo valui kuola suusta

 

Veitsellä haava vain

jöötiin kahteen

juustoa sipulia

makkaran sissään

ruokaa parempaa

et löydä missään

muistat vain

uunissa pellillä

pötköjä kääntää

niin illalla

huussissa tarvii ei

ripulia vääntää

 

 

 

 

 

 

 

Talo elää tavallaan – vieras lähtee ajallaan. Muistamme nuo presidentti Urho Kekkosen legendaariset sanat. Meidän kotiin (Kihniö) on vieras asettunut taloksi, ottaen sosiaali – ja terveyspalvelut haltuunsa. Olisi edes miniä tai vävy ottanut ohjat käsiin, voisi ehkä paremmin sietää ja koettaa ymmärtää vahdinvaihdon talossa, mutta kun komento siirtyy uppovieraalle, joka heti näytti uuden kaapinpaikan ja jonka sana on laki. Onko ihme jos murinaa ja purnaamista kuuluu vähän joka puolelta.

 

Noin voi kuvata tuntoja joita kuntalaisilta jatkuvasti saan erilaisten yhteydenottojen muodossa. Vihaisia, totta kai ymmärrettäviä soittoja tulee joissa halutaan tietää, eikö sitä Pihlajalinnaa saada kuriin. Esimerkkinä vaikka se, miksi kuntalaiset eivät pääse oman kunnan kuntoutusaltaaseen kuntouttamaan itseään. Kallis allas ison osan ajasta tyhjillään, koska Pihlajalinna kieltää yksittäisiltä ihmisiltä siellä käynnin. Tässä vain yksi esimerkki siitä kuinka raivoissaan ihmiset ovat.

 

Mitä vastaan kysyjille, tuohtuneille kuntalaisille? Minulta kunnanvaltuutetulta on kädet sidottu selän taakse. Voin nostaa ihmisten tuntoja tapetille esim. valtuuston kokouksissa, olla yhteydessä eri päättäjiin, mutta minkäs teet, Kolmostien terveys on yritys ja sillä sipuli. Meillä kuntien päättäjillä ei ole päätösvaltaa yrityksen asioihin, ainoastaan sanan säilällä voimme sivallella.

 

Mitä minä höpisen, onhan terveyskeskuksen aulassa Speden pelien kaltainen laite, johon voi nappuloita painamalla kertoa tuntojaan palveluiden laadusta, voi ottaa yhteyttä ohjausryhmään, kertoa huolet ja murheet yrityksen nettisivuilla tai jonkin muun monimutkaisen reitin kautta. Turha on myöskään mennä valittamaan kunnantalolle, ei kuulu meille!

 

Elävässä elämässä asiakas tilatessaan palvelun, voi sen vaihtaa jos palvelun tuottajan ja tilaajan toiveet ja toteutukset eivät käy yksiin. Nyt meillä sosiaali – ja terveyspalveluiden käyttäjillä eli asiakkailla on vain joku hemmetin vaikeakulkuinen valituskanava, joka ei edes välttämättä johda mihinkään. Onko ihme jos ihmiset ovat käärmeissään, varsinkin kun ulospäin esitellään mittareita asiakkaiden lähes 100 prosenttisesta tyytyväisyydestä palveluihin.

 

Ai niin, mutta onhan meillä sopimuspaperit joita aika-ajoin tarkistetaan. Mitäs luulette hyvät kuntalaiset, kuinka ovelasti lakimiehet ovat sopimustekstit sorvanneet? Luuletteko, että sopimustekstiin vedoten palveluja ei heikennetä, asiakasmaksuja nosteta tai työntekijöiden selkänahasta kiskota jotta yritys saadaan voitolliseksi?? Aivan, sitähän minäkin.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös – yhteislistan valtuutettu

 

 

 

 

 

 

 

 

Usein käytetään perusteluna asioiden jotakuinkin tolallaan olemisesta kuinka meillä ei nälkään kuolla ja verrataan jopa kaikkien köyhimpiin maihin tai peräti kauas taaksepäin. Näin ei tietenkään pidä tehdä. Jos niin tehdään, taannutaan ihan varmasti. Aina pitää verrata olemassa olevaan aikaan sekä muihin ihmisiin samassa yhteiskunnassa.

 

Jos lähdetään sille tielle, että erilaisia heikennyksiä, leikkauksia sekä vähäväkisen kansanosan kurjistumisia perustellaan vaikkapa kaikkein köyhimpään Afrikan maahan tai palkkojen alentamisia verrataan Aasian maiden palkkatasoon, mennään metsään ja rajusti.

 

Unohdetaan myös se miten köyhinkin suomalainen on saatu pidettyä kohtalaisesti hengissä. Hyvää hyvyyttäänkö porvaristo ja omistava luokka ovat muistaneet työväenluokkaa ja sen kaikkein heikoimmassa asemassa olevia?? Jos porvaristo ja oikeisto ovat muka kaiken kansan asialla, niin miksi meillä joudutaan käymään jokapäiväistä taistelua leivästä, miksi miksi??? Mikä se sellainen järjestelmä on jossa toiset elävät yltäkylläisyydessä ja toiset jätetään heitteille?

 

Suomalainen työväenliike on ollut se tae ja taistelun kärki, jonka ansiosta olemme edes siinä missä nyt olemme. Halutaan viedä unholaan se, kuinka monien monituisten taistelujen ja kamppailujen kautta nautimme sosiaaliturvasta (jota vallalla oleva vahva oikeisto ajaa alas), on työehdot, työttömyysturva ( joka myös on oikeiston hampaissa) ja erilaiset etuudet joiden kuvitellaan olevan itsestäänselvyyksiä.

 

Omistava luokka ja heidän edunvalojansa oikeisto eivät ole antaneet mitään ilmaiseksi. Jokainen silmiään auki pitävä näkee ja myös kokee tänä päivänä kuinka meitä rokotetaan armotta kun työväenliike ja vasemmisto ovat vähänkin herpaantuneet siitä tehtävästä jotka sille kuuluvat. Herpaantumisen myötä myös ihmiset ovat tuudittautuneet olemassa olevaan tilanteeseen, toivovat parasta ja ehkä jopa mieltään tyydyttääkseen yrittävät löytää tukaliin tilanteisiin selitystä, että huonomminkin voisi olla. Se on tietysti ymmärrettävää ja eräs selviytymiskeino elämän kovassa puristuksessa.

 

En lähde tekemään kapitalismin analyysia, mutta hyvät työläiset ja osattomat! Muistakaa aina kysyä, miksi on Hurstin ja eri kaupunkien hyväntekeväisyysjärjestöjen leipäjonot vaikka maamme on vauraampi ja rikkaampi kuin koskaan? Miksi meillä yli miljoona elää alle köyhyysrajan kun samaan aikaan jaetaan vuodesta toiseen osinkoina miljardeja ja taas miljardeja?

 

Kaikkien työläisten ja vähäväkisten ei voida olettaa jaksavan ottaa selvää kapitalismin luokkaluonteesta ja sen mukanaan tuomista riiston välineistä ja monista eri yhteiskunnallisista toimista joilla taataan omistavan luokan asema. Se on työväenliikkeen ja koko vasemmiston tehtävä, kertoa kansanomaisesti ja ymmärrettävästi työväestölle ja köyhyyteen ajetuille mistä tästä kaikesta on kysymys ja mitkä ovat keinot luoda puitteet uudelle uljaalle yhteiskunnalle jossa jokaisella on ihmisarvo sekä turvattu ja tasa-arvoinen elämä.

 

 

 

 

Herään

istun sängyn laidalle

aa ihanaa

mistään ei kivistä

astun keittiöön

kahvi tippumaan

iloista hyräilyä

avaan television

Sipilän naama

ja aktiivimalli

päivä pilalla

sammutan tv:n

sammutan keittimen

takaisin sänkyyn

valot pois

peitto korviin

onneksi on vielä sänky

onneksi peitto

ja luojan lykky

hyvät unenlahjat

 

 

Jos puolueella ei ole omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, niin eikö luulisi olevan erinomainen asia, että jäsenet käyvät avoimesti eri foorumeilla keskustelua eri vaihtoehdoista ja perustelevat kantojaan. Eikö se kerro puolueen vahvuudesta, demokratiasta ja suuresta sanan – ja mielipiteenvapauden arvostuksesta?

 

Mistä se taas kertoo, kun siis puolueella ei ole omaa ehdokasta ja siitä huolimatta puolueen johto keinoja kaihtamatta yrittää kaikin keinoin saada jäsenistön oman mieltymyksensä taakse? Kertooko se siitä, että puolueen johto elää omaa vierasta elämää jäsenistöstä? Kertooko kenties siitä kuinka johto olettaa kentän olevan vain lauma ”hyödyllisiä idiootteja” joita joudutaan kaitsemaan ja pitämään tiukassa ohjauksessa?

 

Tiukka kuri, ylhäältä alas sanelu, johdon täydellinen omaa erinomaisuutta kentästä ja kansasta tyystin vieraantunutta elämää viettävä eliitti on omiaan saamaan kylmänväreet selkäpiihin, kun puheeksi tulee miksi ihmiset karttavat poliittiseen toimintaan lähtemistä.

 

Miksi äänestää? Miksi lähteä mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan jos kerran asiat on jo valmiiksi ajateltu ja päätetty meidän puolesta? Olet antanut pienen piskuisen äänesi vaaleissa tai puoluevalinnoissa. Sen jälkeen sinua vaaditaan olemaan ns. kusi sukassa. Pulinat pois, viisaimmat ja älykkäimmät ovat saaneet valtakirjan, varokin astumasta heidän varpailleen.

 

Kansan enemmistö vastustaa Natoa. Kansan enemmistö aikoo näemmä äänestää istuvaa presidentti Sauli Niinistöä, joka taas on kovin Nato myönteinen. Presidenttiehdokkaista taas Paavo Väyrynen on ainoa ja varteenotettava, avoimesti ja rehellisesti Natoa vastustava ehdokas. Omakin puolueeni SKP vastustaa voimakkaasti Natoa ja suunnitelmia siihen liittymisestä.

 

Kuitenkin oma puolueeni, laajasta kentän mielipiteestä huolimatta tuomitsee Väyrysen. Yksissä tuumin puolueeni lyö kaikkien muiden puolueiden, siis uskokaa tai älkää, myös porvaripuolueiden mukana kiilaa Väyrystä vastaan, siis ehdokasta vastaan joka ainoana vastustaa Natoa jota siis oman puolueeni pitäisi vastustaa?

 

Mitä tästä pitäisi päätellä? Puolueeni kertoo kuka tai ketkä ovat oikeutettuja vastustamaan Natoa, euroa jne. Tyhmää kenttäväkeä ja kansaa kun pitää kädestä taluttaa. Ihmekös jos ovet käyvät tiuhaan pois puoluepolitiikasta ja ihmiset mutisevat, pitäkää perkele tunkkinne.

 

 

 

 

Sattuman oikustako hallitus päätti alkaa kurittaa todenteolla työttömiä? Taivaaltako tipahti hallituksen syliin keino Soten kautta yrittää yksityistää sosiaali – ja terveyspalvelut lopullisesti? Entä onko ajankohta ja yleinen kehitys vaan siinä mallissa, että ammattiyhdistysliike on aikansa elänyt ja joutaa heittää historian kirjoihin? Johdatustako lie, että raha nyt vain liikkuu vapaasti ja sen tähden kaikki on myytävänä – sekin josta jotkut muka fossiilit puhuvat kansallisomaisuutena?

 

On tietysti hyvä lyödä Sipilän hallitusta kuin vierasta sikaa. Samoin edeltäjää Kataisen hallitusta ja niin edespäin, mutta unohtuuko ”herrojen haukkumisessa” se tosiasia kuinka yhteiskunnallisessa toiminnassa, saati kapitalistisen järjestelmän talouspolitiikassa sattumilla ei ole sijaa. Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää Euroopan unionin talouskuripolitiikkaa jossa ei sallita jäsenmaiden potkia ”aisan yli”.

 

Yleismaailmallisen pitkään jatkuneen oikeistopuhurin aikana ovat kapitalistisen talouden ylivertaisuuden puolesta puhuneiden tutkijoiden opit otettu kaikella mahdollisella kapasiteetilla käyttöön. Yhtenä esimerkkinä vaikka julkisen talouden täydellinen alasajo, mörkö joka on ollut oikeistolaisten taloustutkijoiden piikkinä lihassa jo kauan.

 

Miksi sitten ihmisillä ja työväenluokalla on tapahtunut nousu kurjuudesta kohtuulliseen ja osin jopa yltäkylläiseen elintasoon jos kapitalistisen talouden tehtävänä on turvata vain omistavan luokan hyvinvointi, rikkaudet ja valta-asema? Yhteiskunnallisessa kehityksessä on tietyt vaiheet ja sitä kautta lainalaisuudet. Kapitalismi on yksi vaihe ja siihen olennaisena kuuluu myös kehitys tiettyyn asteeseen.

 

Kapitalismin yllätti vallankumous Venäjällä ja toisen maailmansodan jälkeen muodostunut sosialistinen leiri. Kolmansien maiden kiinnostus sosialismista pisti kapitalisteille vipinää kinttuihin. Oli alettava huolehtimaan paremmin työväenluokasta, annettava siimaa tai muuten kapitalismi lakkaa olemasta ennen aikojaan. Myös eri maiden vahvat työväenliikkeet loivat painetta kohentaa työläisten asemaa. Siinä lyhykäisyydessään ja pienenä yhteenvetona osasyitä siitä miksi erinäisten taistelujen kautta olemme siinä missä olemme.

 

Taitava kapitalismi romahdutti sosialismin, länsimaisten työläisten selkänoja mureni. Osa työväenliikkeestä katsoi tavoitteet saavutetuiksi. Sopeutui sulavasti kapitalistisen järjestelmän kannattajaksi, kuvitellen yhdessä oikeiston kanssa luotavan hyvä elämä ihmisille, sulkien silmänsä järjestelmän lainalaisuuksilta.

 

Nyt olemme pisteessä jossa oikeistopropaganda valtamedian myötävaikutuksella kertoo, ettei ole vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan ole sattumaa, oikeisto tekee mitä oikeiston tehtävä. Kapitalismi ottaa nyt väellä ja voimalla takaisin sitä mistä ne joutuivat aikanaan joustamaan. Jos työväenliike ja ei pian ryhdistäydy, kerro työväenluokalle perusasioita mistä kaikki johtuu ja tapahtuu, niin väistämättä murheen alhosta toiseen vaeltaminen jatkuu ja pahenee. Niin kauan kuin osalla työväenliikkeestä työväenaate on hukan teillä, on typerää haihattelua kuvitella saatavan muutoksia aikaan istuttamalla ns. vasemmistoa hallitusvastuuseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lasittunein silmin tuijotan

en mitään

järki ei käsitä

tunteet räjähtämäisillään

 

Tiedossa oli läheisen ystävän

parhaassa iässä olevan

vakava sairaus

poislähdön lähestyminen

kuitenkin

maailma pysähtyi

suruviestin saavuttua

 

Hetkellinen katkeruus viha

ymmärryksen puute

miksi miksi

iloinen reipas

elämää sen monimuotoisuutta rakastava

lämpöä hellyyttä

suurta rakkautta läheisille

ystäville hehkunut

otetaan hetkessä pois

 

Tulit vauhdilla yhdistykseemme

oven avattuasi

avasit sydämemme

sinetöit itsesi sinne

sielujen syvyyksiin

muistaen sinua Pirjo

ikuisesti suurella lämmöllä

haikeutta tuntien sinua suuresti

kaivaten

 

 

Puhelin pirahti

vastasin

todennäköisesti yhdeksän euron pakkotyöllistetty

pyysi rahallista tukea

mille lie järjestölle

tarvitaan valistusta kouluihin

alkoholin vaaroista

eduskunta kun päätti lisätä nuorten juomista

talouskasvu vaatii

 

Vuosi vaihtuu

työttömille aktiivimalli käyttöön

vihdoinkin laiskurit töihin

vaikka hevon kuuseen

orjapalkoilla tietenkin

eduskunta kun päätti työllisyysastetta nostaa

talouskasvu vaatii

 

Uusi vuosi

apteekkiin lääkkeitä ostaan

niitä kalliita

eduskunta kun päätti kestävyysvajeeseen vedoten

omavastuita nostaa

talouskasvu vaatii

 

Samalla reissulla marketista

kolme pakettia kahvia kympillä

osta osta osta

päässä soi

aivot kuiskii

talouskasvu vaatii

talouskasvu vaatii

 

 

 

 

 

 

Miksi työväenluokka joutuu yhä edelleen taistelemaan oikeuksistaan, jos omistava luokka on puhdas pulmunen ja työläisten parasta ajavia hyväntekijöitä? Moni Ylä-Satakunta lehteä lukeva työläinen varmaan hieraisi silmiään, luettuaan torstaina 14.12 eversti evp. Jorma Jokisalon kirjoituksen: Tammisunnuntain 100-vuotisjuhla.

 

Jokisalo veti lahjakkaasti mutkat suoriksi ja vääristeli vuoden 1918 tapahtumiin johtaneita syitä. Hän kirjoitti mm. ” Vallankumoukseen ryhtyneet olivat uhreja. Niinkin voi sanoa, mutta ennen kaikkea he olivat oman vallankumousjohtonsa kiihotus – ja vihapropagandan pelottelemia ja heitteille jättämiä onnettomia suomalaisia, joista tuli sijaiskärsijöitä. Todelliset syylliset onnettomuuteen, johon Suomen kansa ajautui talvella ja keväällä 1918, pakenivat aatekotinsa hameenhelmoihin”.

 

En muista koskaan lukeneeni noin halventavaa tekstiä vuoden 1918 luokkasotaan pakotetuista suomalaisista työläisistä ja heidän työväenliikkeestä. Tuolloin suomalaisen työläisen asema oli käynyt yhä sietämättömämmäksi. Porvariston ja omistavan luokan riisto ja sorto olivat ajaneet työtätekevän kansan epätoivon valtaan. Nälkäkuolemia ja puutetta koettiin, koska porvaristo panttasi elintarvikkeita, käyden ahneuttaan mustan pörssin kauppaa, piittaamatta vähääkään kasvavasta kurjuudesta. Suojeluskunnat perustettiin pistämään työväkeä kuriin ja herran nuhteeseen. Sotilaita lähetettiin jääkärikoulutukseen Saksaan, kuinkas muuten. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hajotettiin.

 

Kaikkea tätä olisi eversti evp. Jorma Jokisalon mielestä Suomen työväenliikkeen ja sen työläisten pitänyt katsella sivusta! On halpamaista väittää silloisten sorrettujen olleen työväenliikkeen johdon vietävissä ja harhautettavissa. Porvariston aiheuttama riisto, kurjuus, epäinhimillinen kohtelu ja lopulta päällekarkaus saivat työläiset, torpparit ym. taistelemaan oikeuksistaan ja paremman elämän puolesta.

 

Miten oli valkokaartilaisten laita? Lahtareiden johto vaikeni visusti sodan todellisen syyn ja siksi monille siihen osallistuneille tuli yllätyksenä, että he joutuvat tappamaan suomalaisia työläisiä, vaikka heidät muka lähetetään ajamaan venäläiset pois maasta.

 

Valkoterrorismin, sen raakalaismaisuuden, kidutuksen sekä keskitysleirien helvettiin joutuneiden omaiset eivät tule antamaan anteeksi, eivätkä unohda heitä jotka vain tahtoivat paremman ja inhimillisen elämän itselle, perheilleen ja turvatun tulevaisuuden lapsilleen. Sitä ei oikeisto halunnut heille suoda.

 

Oikeiston ja porvariston valkopesu on kovin valikoivaa. Mihin unohtui 100 vuotiaan Suomen juhlahumussa Lenin, joka myönsi Suomelle itsenäisyyden? Entä se, kuinka Suomen oikeisto halusi tehdä itsenäistyneestä maastamme kuningaskunnan ja hankkia kuninkaan Saksasta?

 

 

 

Eduskuntaa näytetään syyttävän alkoholinlain käsittelyn yhteydessä näpertelystä. Eikö muka tärkeimpiä asioita yhteiskunnassa olisi, arvostellaan. Minusta taas viinasta ja sen saatavuudesta käyty käden vääntö kertoo karua kieltä yhdestä esimerkistä kuinka kaikesta piittaamaton markkinatalous jyrää.

 

Millään ei ole väliä, eivätkä uhrit kiinnosta, kun pedataan joka puolella valmiita kiitorataa markkinatalouden etenemiselle. Kuuntelin kuinka kaupan ja panimoteollisuuden edustajat hehkuttivat tulevaa talouskasvua. Huolen häivää eivät tunteneet vaurioista joita viinalla läträäminen tuottaa – pääasia kun miljardit virtaa omistajien taskuihin.

 

Päättäjät puhuvat kauniisti ennakoivasta päihdetyöstä, varhaisesta puuttumisesta ongelmiin jne. Terveyden ennaltaehkäisevää työtä painotetaan, mutta kas kummaa, toimitaan juuri päinvastoin. Ei kuitenkaan mikään ihme kun lähes koko eduskunta vannoo markkinatalouden ihmeitä tekevään voimaan.

 

Kun on seurannut vimmaa jolla sosiaali – ja terveyspalveluita ajetaan markkinoiden syliin, niin ei tarvitse kuin vetää yhtäläisyysmerkit Soten ja uuden alkoholilain yhteyteen. Ei liene kaukaa haettu kuinka kohta pääosan päihdeongelmista hoitaa yksityinen sektori. Eihän sitä nyt herran jestas kannata alkaa yksityistä toimintaa harrastaa jos ei ole potilaita?

 

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan poliisin ja muiden viranhaltioiden yksityistämistä, sillä eihän oikeistolainen Suomi nyt, herra jumala, anna markkinoiden tyrehtyä. Yhtä mielenkiintoista on seurata kuinka kauan suomalaiset katselevat sivusta tätä nykyistä markkinavoimien mellastusta ja sen tukemista yhteiskunnan taholta.