Tekijä: htiainen

 

 

Oikeistolainen puhuri on puhaltanut pitkin Eurooppaa jo pitkän rupeaman, liian pitkän. Huolestuttavasti puhuri on saanut myös äärioikeistolaisia muotoja. Edes kapitalistisen talouden jatkuva rämpiminen ei ole horjuttanut sanottavasti oikeiston asemia. Samaan aikaan vasemmistolainen työväenliike on vaeltanut varjojen mailla. Sosialidemokraattinen vasemmisto on koettanut pysyä pinnalla myötäillen oikeistolaista talouspolitiikkaa, kommunistit ja muu vasemmisto yhä lamassa sosialismin romahduksen jäljiltä, etsien uutta suuntaa muuttuneessa Euroopassa ja koko maailmassa.

 

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen, lausui Karl Marx aikoinaan. Ajattelevatko Euroopan unionissa toimivat sosialidemokraattinen vasemmisto sekä Euroopan Vasemmisto saavansa EU: ssa vaikuttaen työläiset yhteisrintamaan, murskaten tai ainakin horjuttaen suurpääomien ja kapitalistisen järjestelmän eurooppalaista linnaketta? Historian valossa sosialidemokraateilla tuskin on tulevaisuudessakaan hinkua edes horjuttaa kapitalismia saati murskata sitä. Euroopan nujerrettujen työläisten ja osattomien usko sekä toivo Euroopan Vasemmiston kykyyn taistella pääomia vastaan ovat olematonta.

 

Onko siis kansallisesti ja kansainvälisesti vasemmistolaisen työväenliikkeen nostettava kädet pystyyn – ei suinkaan. Eri maiden työväenliikkeiden on hankittava kunkin oma työläistensä luottamus takaisin. Vasemmiston on tunnustettava yksissä tuumin luokkaristiriitojen olemassaolo, joka ei osalle työväenliikettä muka ole tätä päivää. Vain siten voidaan harjoittaa työväestöä ja köyhien puolesta tehtävää politiikkaa, tarjota kovalle oikeistolaiselle politiikalle uskottava ja varteenotettava vaihtoehto.

 

Työväestön edustajien tulee erottautua kyllin selvästi, niin poliittisesti kuin moraalisesti oikeistolaisesta arvomaailmasta. Työväenliikkeessä ei saa olla porvarilliseen yhteiskuntaan kuuluvia väärinkäytöksiä mallia VVO: n rajujen vuokrien asumistukikikkailuja, poliittisia lehmänkauppoja, kuten Tampereen pormestarin Golf – kenttähankkeet, Teknologiateollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon järkyttävä 60 prosentin palkankorotus jne. Puhumatta työläisille vahingollisista sopimuksista, kuten Kiky – sopimus yhtenä esimerkkinä. Sitten vielä ihmetellään työläisten ja vähäväkisten uskon loppumista työväenliikkeeseen ja kannatuksen hiipumista.

 

Työtätekevän kansan ja heikoimmassa asemassa olevien, hyvien elinolojen turvaaminen on tae hyvinvointiyhteiskunnalle, julkisen sektorin toimivuudelle. Tämä kaikki taas on aloitteellisen, aatteellisesti ja moraalisesti vahvan kansallisen työväenliikkeen tehtävä. Rohkeasti vasemmistolaisin tunnuksin, yhteisrintamassa kaikilla tasoilla luottamus työväenliikkeeseen palautetaan. Vain siten työväenliike voi olla vahva myös kansainvälisesti taistelussa ylikansallisia pääomia vastaan.

 

Tein runon itsemurhan tehneiden muistotilaisuuteen 19.11 Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatuvalle. Julkaisen sen ennakkoon näin Pyhäinpäivän kunniaksi.

 

Syntyä maailmaan

mukana

elon velvollisuus

lahja tai taakka

elettävä on

kuolemaan saakka

 

Toiselle elämä kuin unelmien tarusta

ihanaa satua

toisen osana henkinen tuska

uupuen kulkea

loputonta

surujen katua

saamatta rauhaa

päivistä karuista

 

Elämä on haavoilla

sydäntä raastaa

herkän mielen

särkyvä sielu

jaksa ei enää

kytevä

henkien hiillos

syttyä tuleen

aika on riisua

elon viitta

vaipua uneen

päästää irti

henkinen piina

 

Tänään kynttilän sytytän

oman tahdon kautta

elämänsä päättäneille

en tuomitse

en syytä

itken ja suren

miettien

tänne jääneiden

yhdessä jaksamista

julmaa elämää vastaan

 

 

 

 

Sinä tuet minua

kaikessa

siedät

sietämätöntä

pelastat

henkiseen nurkkaan

ahdetun sieluni

 

Sinä yllytät

uupumukseen vajoavaa

valon kokemaan

vaipumasta muumioksi

epätoivoon vaeltamasta

ilon helmen

löytämään

 

Sinä ymmärrät tuskani

maailman saamattomuudesta

yksinäisen lapsen itkusta

rauniokasan juurella

 

Sinä olet outo

kummallinen

mitä muuta voisit olla

meidät yhteen kietova

rakkauden sidontaliina

 

 

 

Jopa oli tällätty tienvarteen Virrat – Kihniö välille 80 kilometrin nopeusrajoitukset. Siinä sitä taas ihmetellään mateluvauhdissa torkkuen seuraavan puolivuotta millä vaihteella oikein ajaisi. Vitosvaihteella meinaa yskiä ja köhiä, tukkia röörit, nelosella taas tuppaa ujeltamaan lainkuuliaisesti eteenpäin junnatessa.

 

Herätys siellä kokoomuksessa, tehän rakastatte valinnanvapautta, eikö juu? Teillä kun on kokemusta viinan vapauttamisesta ja olette aktiivisia olleet terveyspalveluiden valinnanvapauden ajamisessa, niin pliis, voisitteko ottaa hellään huomaanne myös liikenteen valinnanvapauden.

 

Heitän ajatushautomollenne idean jota voisitte alkaa työstää – eikä maksa mitään. Ensiksi perustetaan kahdeksan Autohallintokeskusta, joihin vaaleilla valitaan autohallintovaltuutetut. Autohallintokeskuksen tehtävä on taata kaikille alueella liikkujille tasavertainen mahdollisuus liikkumiseen sutjakasti.

 

Ja nyt hyvät kokoomuslaiset se tärkein, miten Autohallintokeskuksen alueella taataan valinnanvapauden toteutuminen. Autoilijan on saatava valita millä nopeudella haluaa liikkua ja suorittaa matkantekoaan. Ehdotukseni valinnanvapaudesta on seuraava: Autohallintokeskus asettaa teille julkisen 80 kilometrin nopeusrajoituksen. Sen rinnalla valinnanvapaus mahdollistaa autoilijan valita vapaasti nopeutensa.

 

Eli rautalankaversio: Vuoden alussa autoilija siis valitsee vuodeksi millä nopeudella hän haluaa ajaa. Jos valitsee julkisen, kieltämättä hitaan ja tehottomaksi mainitun 80 kilometrin nopeuden, niin sitä ei saa ylittää kuluvana vuonna, hitaammin toki saa ajaa. Ne taas jotka valitsevat toisen vaihtoehdon, tehokkaan, kilpailukykyisen ja säästöjä autoilijoille tuovan, voivat oman mielen mukaan valita nopeuden jolla ajavat.

 

Sitä olen pohtinut, kuuluisiko erikoisliikenne kuten rekat, bussit jne. valinnanvapauden piiriin ja kuinka laajasti, poistetaanko kuorma-autoista nopeuden rajoittimet? Ei kait perustuslaki aiheuta ongelmia, eikö sillä muutenkin jo pyyhitä pöytää, ainakin kova halu siihen on. Jos te nyt kokoomuksessa kääritte hihat ja alatte asiaa viedä kohti päätöksentekoa, niin milloinkahan voidaan olettaa sen lähtevän lausuntokierrokselle? Sen jälkeen uuden lainvoimaisuuden myötä saamme painaa valinnanvapauden autuaaksi tekemällä voimalla tallan pohjaan ja nauttia vauhdin hurmasta – markkinavoimien ihmeellisyyksiä ihmetellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valinnanvapaus, tuo ihanuus, on vihdoin koittamassa maakuntahallinnon myötä vasemmistolaisen julkisen sektorin pakkovallan jälkeen, kiitos ja kumarrus kokoomuksen sitkeydelle. Ettei ole ollut valinnanvapautta, miten ihmeessä suomalaiset ovat selvinneet hengissä? Ennen kaikkea, voi niitä yksityisiä lääkäriasemia ja terveyspalveluiden tuottajia, kun ovat joutuneet kitumaan vain rikkaiden ja hyväosaisten käyntien varassa, miljardien lipuessa ohi, massojen täyttäessä julkisten palveluiden odotustilat.

 

Mikäs hätä meillä Parkanon – Kihniön talousalueella on. Pitkän julkisen sektorin korpivaelluksen jälkeen, on meille vihdoin koittanut onnen aika – hieno ja mahtava valinnanvapaus. Kuten tiedämme sosiaali – ja terveyspalvelumme tuottaa Kolmostien terveys Oy, jonka suuromistaja on Pihlajalinna konserni.

 

Paikallislehdestä saimme lukea kuinka Parkanoon on avattu uusi lääkäriasema, ah sitä valinnanvapauden riemua, nyt on mistä valita. Uuden lääkäriaseman perusti Pihlajalinna konserni. Voiko ihminen enempää toivoa terveyspalveluilta, saa valita käyttääkö Pihlajalinnan omistavaa Kolmostien terveyden palveluita vai Pihlajalinnan lääkäriaseman palveluita.

 

Valitettavasti emme voi leuhkia olevamme edelläkävijöitä. Mänttä – Vilppula ennätti tehdä saman jo aiemmin. Sosiaali ja terveyspalvelut hoitaa Pihlajalinna, josta taas ohjataan esim. työterveydenhuoltoa Pihlajalinnan lääkäriasemalle. Kyllä valinnanvapaus on saanut ihmeitä aikaan ja mitä tulee aikaansaamaan jos maakuntahallinto pyörähtää käyntiin.

 

Markkinauskovaisilla ja rehelliseen kilpailuun luottavilla on vahva usko, että vajaan 10 000 talousalueella toimivan Kolmostien terveyden ja Pihlajalinnan rinnalle perustetaan uusia lääkäriasemia kuin sieniä sateella. Attendo, Terveystalo, Mehiläinen ja mitä heitä onkaan, rientävät maltaita maksavine lääkäriasemineen tuomaan valinnanvapauden ilosanomaa Parkanon ja Kihniön terveyspalveluiden käyttäjille. Vai onko yksi toimija luonut määrätietoisella toiminnalla alueellemme monopolin johon ei muiden palveluntuottajien kannata tulla kilpailemaan. Hetkinen, missä paikka julkisen sektorin toiminnalle?? Jokainen voi sitä miettiä tykönään – valinnanvapauden kiemuroita ihmetellessään.

 

 

 

Voi talouskasvuparkaa. Ilman maaseutua talouskasvu kukoistaisi, tiesi kertoa ruotsalainen tutkija aamun uutisissa. Tietty suurta uutista hoetaan iltaan asti ja ehkä ihan ajankohtaisohjelmia myöten. Me maalla asuvat olemme itsekeskeisiä paskiaisia kun emme piittaa talouskasvusta pätkään. Sitkeästi ja muun yhteiskunnan kiusaksi ja turmioksi asumme maalla.

 

Talouden ja talouskasvun alttarille on jo uhrattu työläiset, vähäosaiset ja muut pienituloiset. Talouskasvu on keppihevonen jonka varjolla voidaan ryöstää ja riistää, ilman uskallusta todellisiin vastaväitteisiin.

 

Nyt sitten on vuoro maaseudun ja sen väestön joutua yhä kiivaammin talouskasvun hampaisiin. Mitäs siinä sitten, jos kerran talouskasvu vaatii maaseutujen tyhjentämistä, niin ei muuta kuin toimeksi. Äkkiäkös puolitoistamiljoonainen väestö kaupunkeihin siirretään.

 

Kaupungeissa on varmaan tyhjillään paikkoja vanhusväestölle, joihin linja-autopatteristot kuskaavat maaseutujen kurjuuksista vanhukset onnen kultamaille kaupunkien sykkeeseen. Samalla kyydillä kuskataan työttömät, koululaiset ja lapsiperheet ihaniin lähiöiden betonikennoihin asumaan.

 

Maataloudesta elannon saaneille löytyy varmaan tekemistä elintarviketeollisuudesta. Kuinka kotoisalta tuntuukaan teurastamoissa käsitellä vaikka sikaa, sitä ulkomailta tuotua. Olla leipomossa töissä leipomassa jauhoista, niistä ulkoa tuoduista leipää ja pullaa, ihan kuin omassa pirtissä silloin aikoinaan kun vielä ei talouskasvun piru kolkutellut ovella.

 

Teolliset työpaikat ajetaan tietysti alas ja työläiset asettuvat kuka mihinkin kaupunkiin työttöminä työvoimareserviksi suurpääomien käyttöön. Kaikki nämä puolitoistamiljoonaisen väestön siirrot tulevat valtiolle ja kaupungeille edullisiksi ja ylpeinä saavat viisaat päättäjämme esitellä talouskasvumme yhä vain hulppeimpia lukuja.

 

Ja mikä parasta, kaupungeissa ihmiset tutkitusti elävät lyhemmän elämän kuin maaseudulla ja sekin talouskasvua hidastava asia saadaan pois päiväjärjestyksestä. No, onnettomimpia ihmisiä elää kaupungeissa kuin maalla, mutta mikä etuoikeus maalla olevilla on onnellisuuteen. On hyvä olla kollektiivisesti onneton, pääasiahan on talouskasvu, vai onko joku eri mieltä?

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitan nykyään Pirkan blogiin jonka ympärille lyötiin leimakirves jo alkumetreillä. Miksi syntyi Pirkan blogi ja mistä syystä se sai nuivaa kritiikkiä. Valaisen siis hieman taustoja. Aamulehti päätti kesällä lopettaa pitkään jatkuneen bloginsa. Osa siellä kirjoittaneista alkoi pohtia missä jatketaan ja päätyivät ratkaisuun perustaa oma alusta johon voi kirjoittaa – syntyi Pirkan blogi.

 

Leimakirves heilahti syystä, että AL: n blogissa oli saanut yhä enenevässä määrin jalansijaa ns. halla-aholaiset ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ja moni epäili uudesta Pirkan blogista tulevan heidän puhujalavansa. Kun blogia perustamaan pyydettiin oman yrityksen kautta alan ammattilainen, AL; n blogissa alusta asti vaikuttanut Kyuu Eturautti, niin soppa alkoi kiehua yli äyräiden.

 

Eturautti on persoona joka ei jätä ketään kylmäksi, ei kannattajia tai vastustajia. Hän kyseenalaistaa lähes kaiken ja haastaa ihmisiä laidasta laitaan väittelyihin ja välillä rankkaankin keskusteluun. Valmiita vastauksia hän ei suostu nielemään. Hän oli AL: n blogissa niitä harvoja itseni lisäksi joka puolusti homojen oikeuksia ja tasa-arvoista kohtelua. Olen lähes kymmenen vuotta ”ottanut yhteen” hänen kanssaan, jopa välillä suuttuen. Olemme aikoinaan soitelleet ja tavanneetkin, kun olimme mukana Pelastetaan Tampere asukkaille – liikkeessä. Siirtyminen Piraattipuolueesta Muutos 2011 teki hänestä joissain piireissä epähenkilön ja kun hän kaiken lisäksi osallistui Homma – foorumin keskusteluihin, niin asia oli sillä selvä, fasisti mikä fasisti. Hassua kaikessa tässä on, että MV – lehdessä häntä haukuttiin suvakkimädättäjäksi ja toiselta laidalta saman viikon aikana äärioikeistolaiseksi. Jos en ihan väärässä ole, on hän sittemmin ollut kokoomuksen riveissä, siis paikkaansa hakeva kuin Päätalon Herkon uuni.

 

Kyuu Eturautin suostuttua meidän erilaisten maailmankatsomuksen omaavien pyynnöstä laittaa alulle blogi ja muutamat saivat hänet suostumaan ylläpitäjäksi, niin sen seurauksena myös Pirkan blogi leimattiin fasistiseksi. Kun leima oli lyöty ja oikeaksi todettu oli luonnollinen jatkumo, mitä kommunisti (minä) veljeilee fasistin kanssa. On jo aikoihin eletty, ennen joitain työväenedustajia syytettiin herrojen kanssa marjaan lähtemisestä ja nyt marjareissulla ovat fasisti ja kommunisti.

 

Me kommunistit olemme historiamme lukeneet, nuoret ja vanhemmat. Me tiedämme mitä mm. Lapuan liike ja IKL tekivät kommunisteille ja muille työväenliikkeessä toimineille. Tiedämme, totta kai natsien ja fasistien historian ympäri maailmaa. Emme koskaan tule sivuuttamaan heidän tekojaan olankohautuksella. Itse juuri kommunistiseen liikkeeseen tulleena koin pelottavia tunteita, kun Tiedonantajan kirjapaino Kursiiviin fasistit iskivät tuhopoltolla.

 

Äärioikeisto on voimistunut ja nostanut kannatustaan ja nimenomaan maahanmuuttoa vastustamalla. Vastustamalla siten, joka on kuvottavaa ja raukkamaista. Sitä vastaan on taisteltava, monin eri keinoin. Kuitenkin on myös niitä jotka haluavat asian nostaa keskusteluun vuoropuhelun keinoin ja siihen olen aina valmis.

 

En tunnista Kyyu Eturauttia fasistiksi, enkä Pirkan blogia fasistien temmellyskentäksi. Ajattelen asioita omilla aivoillani ja sillä kokemuksella joita vuosikymmenien saatossa olen oppinut ja havainnut. Valitettavasti puoluejohdossa eräs toveri antoi ymmärtää, etten voi linkittää Pirkan blogin juttujani Facebookin SKP: n ryhmään, koska ylläpitäjänä on hänen mielestään fasisti. Olen hyvin surullinen. Minuun, useat taistelut ja kamppailut käyneeseen toveriin ja arviointikykyyni ei enää luoteta. Yhä enemmän annan arvoa Pirkko Saision ajatuksille ja pohdinnoille punavihreästä kuplasta. Mutta tietäkää se, aatteeni ei ole kaupan eikä koskaan tule olemaan.

 

 

 

Kulissien takana päättävät he

piirissä pienessä

korulausein paperille painettuna

kertoa meille päätösten valmistelun

avoimuuden

kansalaisten kuulemisen

tarpeesta

avoimesti median edessä

kansalaisia kuulematta

mielipiteitä huomioimatta

tietysti

kansalaisia ajatellen

aina

kansalaisten parhaaksi

avoimuutta ylistäen

demokratiaa korostaen

samalla

kansan selän takana

avoimen salassa

kansan vastaisia päätöksiä tekevät

 

 

En pidä juhlista. Suomen hoiperteleva sadan vuoden itsenäisyys ei ole houkuttanut myöskään juhlimiseen. Mitä nyt runon kirjoitin, palkinnon toivossa, heh heh. Juhlimattomuus ei tarkoita, ettenkö arvostaisi eri asioita, muun muassa synnyinmaatamme.

 

Kroppani sen sijaan aloitti 100 vuotiaan Suomen juhlimisen jo viime vuoden lopulla, jolloin sinnikkäästä vastustelustani huolimatta nosti painon tasan 100 kiloon. Mukamas hauska oivallus – Suomi sata vuotta, paino sata kiloa. Arvatkaa onko joulun jälkeen naurattanut yhtään?

 

Kasvatti mokoma kroppa ihan salaa vyötärön seudulle sellaisen ihrakerroksen, johon ei pääse millään puuttumaan ja naureskelee läskit löllyen toivottomille yrityksilleni hilata painoa alaspäin, siedettäviin ysillä alkaviin lukemiin.

 

Ei pääse juhlavuosi unohtumaan ei. Heti aamusta peilin edessä harvoja hiuksia ojennukseen laittaessa, kaksoisleuka muistuttelee mitä vuotta elellään. Kenkiä jalkaan laittaessa, hengitys puuskuttaen, hikeä otsalle pukaten, haluaa kroppa ilmeisesti kertoa itsenäisyytemme kovasta taipaleesta. Housun nappien poksahdellessa tämän tästä, suur- Hannusta unelmoiden, haluaa se muistuttaa eräästä historian ajankohdasta, mutta mistä, täytyypä oikein pohtia.

 

No, juhlikoon nyt loppuvuosi satakiloisena, jos siitä hyvän mielen saa. Virnuile vielä tovin kun alastomana seison puntarissa, mutta älä luulekaan juonesi onnistuvan enää ensi vuonna. Tiedän halustasi nostaa painosi 101 kiloon ja siitä eteenpäin kilo kerrallaan, itsenäisyytemme vuosien tahdissa.

 

Turha kuvitellakaan moisesta, luulet päässeesi niskanpäälle, kun en enää kykene tarpeeksi kuntoilemaan, mutta kyllä tässä keinot keksitään. Jollei muu auta, niin huijaan lähtemään maalikylään, vienkin rasvaimuun, mitäs siihen sanot. Ala vaan suosiolla valmistautua luopumaan rasvakerroksistasi ja antaa navan lähestyä rakasta selkärankaa josta olet heidät karkottanut, tuottaen etenkin lantion seudun rangalle tuskaa ja kipua.

 

Ensi vuosikymmen alkaakin tässä torpassa henkien taistelulla – minä vaiko ihraan sokeasti rakastunut kroppa. Edessä on luvassa tiukkaa vääntöä, itkua ja hammasten kiristelyä. Olen valmis jopa lakkoon – syömälakkoon – ainakin siihen asti kunnes nälkä yllättää.

 

 

 

 

 

 

 

Uskokaa tai älkää, suomalainen talousnobelisti Bengt Holmström puolustaa työläisiä ja antaa ymmärtää itsekkyyden olevan nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnallinen ongelma, ellei jotain tehdä. Moni varmaan hieraisee silmiään, voiko olla totta, vihdoin löytyy rohkea vaikuttaja joka puuttuu ahneuden ytimeen. Oli lama tai nousukausi, suurpääomat tahkoavat miljardituloksia, joita jakavat vuodesta toiseen osinkoina omistavalle luokalle. Valitettavasti tuosta ahneudesta ei talousnobelistin mielestä ole kyse.

 

Vastakkainasettelun aika ei kuitenkaan ole ohi, tietää talousnobelisti Holmström. Bengt Holmström ei olisi tänään talousnobelisti jos hänen mielestään vastakkainasettelu olisi yhä pääomien ja työläisten välillä. Hän asettaakin vastakkain loppuun palaneet, hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet, tyhjätaskuina eläkkeelle siirtyneet työläiset nykyisiä työläisiä vastaan. Me työelämän pienillä palkoilla tehneet, kädestä suuhun eläneet, nykyisin olemattomia eläkkeitä saavat, olemme syypäitä nykyisten työläisten kehnoihin toimeentuloihin.

 

Talousnobelisti Bengt Holmströmin mielestä perustuslakia pitää voida muuttaa, jotta eläkkeitä voidaan laskea. Joo, o, onhan se todella kohtuutonta kuinka osa eläkeläisistä kykenee ostamaan kuukauden eläkkeestään sekä verenpaine, että kolesterolilääkkeet. Jotain rajaa pitäisi eläkeläisten itsekkyydelläkin olla. Iso kirja kuulemma pyytää antamaan meille jokapäiväinen leipämme, mutta talousvaikuttajamme mielestä eläkeläisille riittää leipä joka toiselle päivälle.

 

Holmström haluaa ottaa mallia Ruotsin eläkejärjestelmästä, jossa, jos oikein ymmärsin, huonoina aikoina eläkkeitä voidaan laskea ja hyvinä aikoina taas nostaa. Tämä malliko sopisi myös meille, hei haloo talousnobelisti Holmström! Elämme nousukautta ja mitä laulua suurpääomien edustajat ja oikeistolaiset päättäjämme laulavat kuin yhdestä suusta? Malttia, malttia ja jakovaraa ei ole, vaikka täysiä tunteja tekevät työläiset hädin tuskin tulevat palkoillaan toimeen, puhumattakaan osa-aikaisia töitä tekevistä. Miten muuten kävi taitetun indeksin kun sitä leikattiin, korjattiinko se hyvinä aikoina, mietipä sitä talousnobelisti Holmström, kun seuraavan kerran esität eläkkeiden leikkaamisia meiltä työläiseläkeläisiltä.