https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2019/03/15/rakas-nuori/
”Monet ärsyyntyvät kun puhutaan päästöjen suhteellisista osuuksista, mutta ne antavat ongelmalle aivan välttämätöntä mittakaavaa. Suomen osuus globaaleista päästöistä on noin 0,1 % eli promille. EU:n osuus on kymmenen, ja vuonna 2040 sen arvioidaan putoavan 4 prosenttiin. Ei siksi, että olisimme niin hirveän hyviä. Pääsyy osuutemme pienenemiseen on, että muiden osuus nousee yhä edelleen. Juuri tähän nousuun tulisi löytää keinot puuttua, jos haluamme onnistua lopputuloksen kannalta. Ja eikö lopputulos kiinnosta?”
Ilmastohihhuleita ei lopputulos kiinnosta, vaan se, kuinka ”oikeaoppisesti” ihmiset syyllistetään
”Kiusallinen seikka on, että samalla kun vähensimme tuotannon päästöjä, kulutuksen päästöt kasvoivat sitä enemmän, jos otetaan huomioon lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta. Toimme entistä enemmän hyödykkeitä EU ulkopuolelta, missä tuotettiin likaisemmin. Tämä käy ilmi kansainvälisen kaupan tilastoista. Kun saksalaiskomissaari Günter Verheugen tajusi tilanteen kymmenkunta vuotta sitten, hän tokaisi turhautuneena: ”Mehän viemme saasteita ja tuomme työttömyyttä. Eikö tämä ole typerää?””
Ilmastohihhuleita ei tämä kiinnosta ja sama sakki huudettuaan hysteerisesti CO2:sta nauttii itsensä tärkeänä tuntien saatuttavasti laivoilla tuotuna Chileläistä punaviiniä ja Aasiasta tuotuja eksoottisia hedelmiä ja kasvisruokia.
