Tällä alla olevalla ”kirjoitelmallani” ei ole mitään tekemistä Kyuun hyvän blogipohdinnan kanssa, vaan innostuin kommentoimaan ja kiinnittämään huomioita kirjoittamisen motorisen tekniikan murrokseen suhteessa sanomaan.
Osio 1.
Entiset mestarikirjoittajat ja runoilijat kirjoittivat kaikki käsin aina alkaen sulkakynästä lyijy- ja mustekyniin omalla käsialallaan.
Kirjoitus oli persoonallinen jo käsialaltaan, jota on käytetty luonnetulkintoihinkin ja, jopa kritisoimalla kirjoitusta käsialan kautta.
Kirjoitus syntyi yhdellä kädellä sormien pitäessä kiinni kynästä, sitäkin persoonallisella tavallaan joko oikealla tai vasemmalla kädellä. Edelleen sitäkin, kummalla kädellä on kirjoitettu, on pidetty merkkinä luonteesta ja, jopa luovuudesta ja älykkyydestä.
Käsialalla kirjoitettaessa täytyi harkita jokainen kirjain muodoltaan ja jokainen sana harkiten oikeinkirjoitettuina, ”ään” ja ”iin” merkit, pilkut ja muut merkit oikeilla paikollaan.
Virhe korjattiin yliviivaamalla tai pyyhkimällä pois.
Seurauksena tuosta käsin kirjoittamisen tavasta tekstit olivat harkittuja, punnittuja ja ilman turhia ilmaisuja. Jokaisella sanalla oli oma paikkansa.
Siksi niitä on pidetty edelleen huippulaadukkaina ja tarkkaan pohdittuina aina antiikin ajoista lähtien ml. raamattu kaislakynällä papyrukselle ”riimukirjoitettuna”.
Ja, kirjoitukset allekirjoitti kirjailija/ kirjoittaja persoonallisella nimikirjoituksellaan.
Osio 2.
Nyt suollamme tekstiä koneellisesti koneaivoillamme ja kymmensormijärjestelmällä, deletoimme virheelliset kirjaimet, sanat, lauseet tai koko tekstin helposti. Sanoman tulos voi olla mitä tahansa, koska sen tuottamien on helppoa.
Aikaisemmin ei ollut ”copy-paste” järjestelmää paitsi seuraava:
”Konelaatua” mitattiin sihteeriopistoissa konekirjoituksen nopeudella ja virheettömyydellä. Nopeus ylsi jopa yli 10 000 merkkiä / 10 min. . Mutta nopeinkaan kirjoittaja ei pärjännyt huippusihteereille, jotka pikakirjoittivat käsin luennoitsijan joka sanan virheettömästi suoraan paperille erikoisella ”salakirjoituksellaan”- siis edelleen käsin. Se oli ”copy”-osuus puheesta paperille, josta käännettiin sama ”paste”-osuutena ymmärrettävälle kielelle.
Osio 3.
Mutta, kaikista vaativin kirjoituslaji on se, mitä Valitut Palat opetti toimittajilleen:
Kirjoita viisi A4-liuskaa aiheesta xyz. Ota tekstin pituudesta puolet pois ydinsanoman kärsimättä; typistä edelleen siitäkin puolet ja edelleen typistä niin, että jäljellä on tasan yksi A4, mutta tekstin ydinsanoman pitää tulla selkeämmin ja laadukkaammin esille kuin se alkuperäinen viisi liuskaa.
Nykyään se pätee toimituksissa niin, että annetaan määräala, mihin niin kirjoituksen kuin kuvienkin pitää mahtua lehdissä. Sitä ei voi ylittää eikä alittaa, koska lehden rakenne on suunniteltu etukäteen.
Osaako kukaan teistä enää kirjoittaa käsin muun kuin oman allekirjoituksenne, joka sekin lienee jotain muuta kuin käsiala, vaan enemmänkin taideteos- ainakin minulla ?
Käsialalla kirjoitan tarvittaessa omalla sovelletulla tekstaus-käsialallani.
