Informaatiosota demokraattisia valtioita vastaan

Parhaillaan on käynnissä erittäin suurimittakaavainen informaatiosota demokraattisia valtioita vastaan – imperialistisen roistovaltion Venäjän toimesta.

Siis ei yhtä demokraattista valtiota, kuten Suomea, vastaan – vaan yleinen informaatiosota lukuisilla eri kielillä. Sen sodan kustannukset maksetaan Moskovan Kremlistä.

Kremlin ja Pietarin trollitehtaat keksivät jatkuvasti valtavan määrän valeuutisia ja uutta historiankirjoitusta (siis puhdasta valhetta). Sitten se käännetään lukuisille eri kielille ja syötetään hyväuskoisten demokraattisten maiden asukkaiden luettavaksi, kuultavaksi ja nähtäväksi suuren joukon eri medioita kautta.

Jotkut demokraattisten länsimaiden medioiden toimittajat ovat niin tyhmiä, tai tietoisesti osallistuvat, tämän valheen levittämiseen edelleen. Sitten jotkut typerykset levittävät sitä valhetta muka totuutena edelleen, toiset taas maksusta.

Nyt tarvittaisiin ihan aikuisten oikeasti faktantarkistusta ennen kuin painetaan nappia ”Lähetä”. Valitettavasti tavalliset toimittajat ja vielä vähemmän tavalliset kansalaiset eivät oikean tiedon puutteessa erota valhetta tosiasioista, vaan levittävät sitä valhetta edelleen.

Kun sama valhe on löydettävissä useista eri lähteistä, niin joku Leninin mainitsema ”Hyödyllinen idiootti” luulee asian olevan totta ja levittää sitä valhetta taas edelleen.

—–

Olen aiemmin pitänyt julkisesti älypuhelimia vähemmän hyvänä keksintönä, vaikka olen itse ollut sellaista kehittämässä. Nyt pidän somea vastaavasti vähemmän hyvänä keksintönä. Kuka hyvänsä voi anonyymisti kirjoittaa ihan mitä hyvänsä ja postittaa sen paskan ”ziljoonille” lukijoille, joilla ei ole tarvittavaa tietoa sen käsittämiseen onko kyseessä tosiasia, vaiko Kremlin syöttämä valhe (Maskirovka).

—–

Ne valheet Kremlistä eivät suinkaan ole sattumaa, vaan osa sotaa läntisiä demokratioita vastaan. Herätetään epäluuloa, jopa vihaa, omia demokraattisesti valittuja hallitsijoita kohtaan, koko järjestelmää kohtaan – ja kuinka ollakaan kiitetään ”rauhaa rakastavaa” imperialistista roistovaltiota Venäjää, jonka tavoitteena on valloittaa ”takaisin” orjuuteensa mm. Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina, Georgia, jne.

Tämä tietysti vain aluksi. Venäjän tavoitteena on valloittaa koko Maapallo Kremlin johtamaksi suureksi keskitysleiriksi.

Suomen Puolustusvoimien perustamisesta 100 vuotta

Lainaus: Suomeen oli joulukuussa 1917 palannut Venäjältä ansioitunut sotilas, kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim. Hän osallistui pariin suomalaisten upseerien perustaman sotilaskomitean kokoukseen, mutta arvioituaan ettei komitean haparoivasta työstä olisi tuloksia, Mannerheim sanoi sen kursailematta. Tämä vaikutti, ja komitean ehdotuksesta Svinhufvud valtuutti tammikuun 16. päivänä Mannerheimin järjestyksen säilyttämiseksi luotavien voimien päälliköksi. Kahta päivää myöhemmin kenraali matkusti Vaasaan mukanaan esikunnaksi muutettu sotilaskomitea, ja tammikuun 25. päivänä 1918 suojeluskunnat julistettiin hallituksen asevoimiksi, jolloin Mannerheimista tuli niiden ylipäällikkö. Senaatilla oli nyt armeija, tosin hyvin vaatimaton. ”[i]

”Ratkaiseva merkitys oli niin ollen Jääkäripataljoona 27:n miesten paluulla kotimaahan. Heistä 110 tuli Vaasan Vaskiluotoon helmikuun 18. päivänä laivoilla, joissa oli myös Suomen valtion Saksasta ostamaa materiaalia: 70 000 venäläistä kivääriä, 70 konekivääriä, 20 tykkiä ja runsaasti ammuksia. Suuri osa materiaalista oli sotasaalista mutta käyttökelpoisessa kunnossa. —

Helmikuun 25. päivänä saapui Vaasan satamaan kaksi laivaa mukanaan 950 suomalaista jääkäriä, ja myöhemmin tuli vielä toista sataa viivästynyttä jääkäriä, jotka ehtivät sotaan. — Suomeen helmikuuhun 1918 mennessä palanneista jääkäreistä 403 oli ylennetty upseerin arvoon, 13 suoraa päätä majuriksi, ja 661 aliupseeriksi. Matti Lauerma toteaa tämän vastanneen suurin piirtein Saksassa annettua koulutusta. — Taisteluissa jääkärit olivat urhoollisuuden ja velvollisuudentunnon esikuvana miehilleen, ja heitä kaatui vapaussodassa 127 miestä, joka kymmenes mukana ollut.”[ii]

”Armeijan miehistä eli vapaussotureista oli Rasilan mukaan talollisia ja heidän poikiaan 45%, torppareita ja mäkitupalaisia sekä näiden poikia 11%, työväkeä 23% sekä virkamiehiä, opiskelijoita ja yrittäjiä 17%. — Armeijan vahvuus näyttää olleen maaliskuussa noin 45 000 ja huhtikuun lopulla 70 000 miestä.”[iii]

[i] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 718

[ii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 734

[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 732

Jotkut osaavat tehdä samasta raaka-aineesta parempaa

On se vaan kummallista miten samasta raaka-aineesta voi tehdä joko tavallisen ruokatankkauksen tai aivan herkullisen aterian.

Yksi esimerkki on aivan viime päiviltä. Vuodenvaihtumisen jälkeen oli saatavana melkein kohtuulliseen hintaan sellaista kinkusta tehtyä leikettä, jota en olisi varmaankaan ostanut normaalihintaan. Olen nautiskellut siitä ostoksesta monta päivää, tänään viimeisen annoksen voilla voidellun ja mikrossa lämmitetyn Reissumiessiivun päällä. Se taisi olla Korpelan Suussa sulavaa savusaunapalvikinkkua, tai jotakin sinne päin. En ymmärrä miten kinkusta on savustamalla voitu saada niin erinomaisen makuista – ja monenlaista kinkkua on tullut tässä elämässä syötyä. Olisikohan tavallisten leppälastujen sijaan tai lisäksi ollut jotakin muuta, joka antoi niin upean maun? Kuvittelen, että se savustaminen on myös ollut erittäin pitkäaikainen, sillä maku ei ollut vain pinnassa, vaan hyvin suuret ohuet siivut olivat hyvänmakuisia myös ”sisältä”. Toki minä pistin monta ohutta siivua kerralla leivän päälle.

Toinen esimerkki on Tallinnasta. Olin marraskuun lopulla yön tavallista paremmassa hotellissa vanhassakaupungissa – kun seuraavana päivänä minun piti kouluttaa Suojeluskunnan päämajassa. Tiesin että aamulla pitää hotellissa tankata kunnolla kun koulutuksen valmistelun ja koulutuksen aikana ei ollut luvassa oikeaa ateriaa, vaan vain hilppeitä ja juotavaa.

Hotellin aamupalalla oli sen normaalin valikoiman lisäksi valtava määrä muuta erilaista valittavaa. Taisin kuitenkin silloinkin aloittaa puurolla. Mieleen on kuitenkin jäänyt, että sen tavallisen hotelliaamiaisen pekoni (raitasika) oli ilmeisesti parasta mitä olen koskaan saanut. Toisella kierroksella otin sitä hieman munakokkelin, lihapullien ja pikkunakkien kaveriksi.

Nimenomaan se pekoni oli niin hyvää, että tein santsikierroksen jossa oli iso annos sitä pekonia ja hieman myös munakokkelia. En osaa edes kuvitella miten siitä tavallisesta ”raitasiasta” oli saatu niin suurenmoisen makuista, mutta niin vaan oli. Kävin erikseen kiittämässä hotellin henkilökuntaa nimenomaan siitä pekonista.

Toki sen ylimääräisen kierroksen jälkeen hyödynsin vielä mm. erinomaista juustovalikoimaa.

Varmaankin arvaatte, että koulutuksen taukojen aikana minua ei kiinnostanut ”hilppeet” vaan join lasitolkulla vain ihan tavallista hyvää vettä (toki ”automaatista” kylmää, eikä tavallista kraanavettä). Ehkä se vesi oli verrattavissa lähdeveteen.

Trumpilta positiivista

Heti kun Trump valittiin USAn presidentiksi, niin minulta kysyttiin monelta taholta mielipidettä Trumpista – en suostunut kertomaan vaan sanoin että katsotaan mitä tapahtuu.

Pitkän aikaa on näyttänyt siltä että media yrittää väkisin löytää aihetta negatiiviseen uutisointiin Trumpista, eikä ole vahingossakaan uutisoinut mitään positiivista.

Aivan vähän aikaa sitten kuului, että Trump on myöntynyt toimittamaan Ukrainalle ”tappavia” aseita, ehkä jopa Javelin panssarintorjuntaohjuksia. Minusta se oli hyvä – kiitoksen arvoinen – päätös. Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun noin 4 vuotta sitten ja käy edelleen sotaa Ukrainaa vastaan. On jo aikakin toimittaa Ukrainalle aseita, jotta Ukraina voi paremmin puolustaa itseään.

Tänään kohistaan siitä, ettei Trump halua maahansa porukkaa ”persereikävaltioista” (”shithole country”, esimerkiksi Haiti ja Afrikan maat). Sananvalinnasta voidaan tietysti aina keskustella, että oliko se presidentillistä – mutta oleellista on se että Trumpin mielestä jenkkilään ei saa saapastella kuka hyvänsä ja mistä hyvänsä. Kyllä valtiolla pitää olla oikeus sanoa kuka saa tulla maahan ja kuka ei saa – eikä siihen saa olla muilla nokan koputtamista.

Vuosikertapuolukkamehu

Pari päivää sitten hiihtämään lähtiessä kävin mehuhyllystä valkkaamassa vuoden 2012 vuosikertaa puolukkamehupullon. Siis itse poimituista puolukoista vuoden 2012 syksyllä Mehumaijalla höyryttämäni ja pullottamani mehun. Mehuun ei missään vaiheessa laitettu mitään säilöntäainetta eikä edes pulloja tai kumikorkkia käsitelty kemikaaleilla.

Mehu oli edelleen aivan hyvää puolukkamehua. Väri oli muuttunut tummemmaksi, vähän kuin Bordeauxin punaviini.

Hiihtojuomaksi laitoin kahden desin pulloon noin 1,8 desiä mehua ja loput vettä. Yli kahden tunnin hiihtoretken käännepisteessä nautiskelin mehun naamariini.

Sitten kun hiihtäessä sylkäisi ladun varteen nii oli kuin siellä olisi verta.

Niin, Mehumaija on hyvä keksintö. Tänä syksynä tein poikkeuksellisesti Mehumaijalla omenamehua, kun hyviä makeita omenia tuli puutarhastani valtava määrä.

Kuvia sattumavoimasta

Kuten sanottua kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Ylläoleva kuva näyttää Suomen tuulivoimaloiden tuotannon joulukuussa 2017

Ylläoleva kuva näyttää Viron tuulivoimaloiden tuotannon joulukuussa 2017

Ylläoleva kuva näyttää Suomen aurinkovoiman tuotannon viikolla 1 vuonna 2018

 

Sirpaleita Irakin historiasta

Kovin moni muistaa Irakin historiasta vain sen että USA liittolaisineen hyökkäsi Irakiin vuonna 2003 ja vapautti Irakin verisestä diktaattorista Saddam Husseinista – muistaen erityisesti sen että USA ryssi sodan jälkihoidon.

Katsotaanpa joitakin yksityiskohtia Irakin historiasta ennen Saddamin kukistamista.

Irak on keinotekoinen valtio, jonka rajat on piirretty mielivaltaisesti välittämättä kansallisista rajoista. Irakin alueella asuu pääväestöryhminä kurdeja, sunneja ja shiioja.

Saddamin sunnivähemmistö oli vallassa sortaen shiioja ja kansanmurhaten kurdeja (mm. taistelukaasuilla).

Kuinka ollakaan nimenomaan Venäjä tuki erittäin voimakkaasti Saddamia, aseistaen Saddamin Irakin enemmän kuin hampaisiin saakka. Venäjän KGB auttoi Saddamin ”turvallisuuspalvelun” kidutuskammioiden rakentamisessa ja koulutti kiduttajat.

Iranin ja Irakin välisessä sodassa 1980- Irak oli hyökkääjä ja venäläiset ”sotilasneuvonantajat” käyttivät Irakin monimutkaisia asejärjestelmiä eli käytännössä Venäjä osallistui sotaan.

Irak hyökkäsi Kuwaitiin 1990 ryöstämään ja murhaamaan. Kun Irak ei suostunut vetäytymään Kuwaitista, niin USA kokosi liittouman ajamaan irakilaiset Kuwaitista. Siinä Persianlahden sodassa liittoutuneet ajoivat Saddamin joukot Kuwaitista, mutta valitettavasti kenraali Norman Schwarzkopfin ei annettu saman tien kaivaa Saddam Husseinia mutakuopastaan tuomiolle.

Kun Saddamin Irak rikkoi YKn asettamia pakotteita ja sorti kansaansa aiheuttaen valtavan pakolaismäärän Irakista, niin USA sen 911 terrori-iskun jälkeen kasasi taas liittouman ja hyökkäsi uudelleen vuonna 2003 Irakiin lopettamaan Saddamin verisen diktatuurin. Venäjä tietysti edelleen tuki liittolaistaan Saddamia. Kun USAn joukot valtasivat pääkaupunki Bagdadin, niin siellä oli kaksi venäläistä kenraalia organisoimassa Bagdadin puolustusta.

Kiitos Kyuu!

Kyuu lisäsi Pirkan Blogeihin tarpeellisen funktion. Halutessaan voi tilata sähköpostitiedotteen artikkeliin saapuneesta kommentista.

Se toiminto on erittäin tarpeellinen – Kiitos Kyuu.

Sää on ihan /Cstä, mutta eihän sille mitään voi

Tänne Varkauden seudulle satoi jo ihan mukavasti lunta, joten elättelin toiveita pääseväni hiihtämään sekä ladulle, että myöhemmin myös metsäsuksillani repun kera.

Lämpötila on kuitenkin ollut jo päiviä plussan puolella, joten ei tee mieli edes kävellä saati sitten hiihtää. Ampumaradalle menevä tiekin on luultavasti surkeassa kunnossa.

Poppamiehet ennustavat vielä huomiseksikin tätä samaa loskakeliä, mutta sitten muka pitäisi pakastua. Toivottavasti pakastuu ennen kuin lumet häviää – Grrr…

Olen Putinin kanssa samaa mieltä

Niin, ainakin yhdessä asiassa ja ainakin osittain.

Nimittäin Hannu Himasen uudessa ja mainiossa kirjassa Länttä vai itää sivulla 12 kerrotaan: ”Lokakuussa 2011 Putin antoi tv-haastattelun, jossa hän esitti itselleen retorisen kysymyksen: ”Mikä oli Neuvostoliitto? Se oli myös Venäjä, sitä vain kutsuttiin toisella nimellä.”_”

Monet venäjämieliset tai muuten Putinoidit ovat yrittäneet väittää ettei se neukkula ollut Venäjä. Tästä saavat isännältään ympäri korvia.