Tekijä: Juha U

Onko rakas naapurimme Ruotsi tästä käypä esimerkki noin yleisemminkin?

Iltalehden artikkelissa kerrotaan kuinka Ruotsissa on julkaistu satoja Marinia koskevia artikkeleita eri lehdissä. Eli hyvä, hyvä?

Kuitenkin samassa IL:n artikkelissa Suomen Tukholman-suurlähetystön lehdistöneuvos Elna Nykänen Andersson toteaa, että eivät ruotsalaiset silti Marinin tai hänen hallituksensa poliittisia mielipiteitä juuri tunne. Suosio kohdistuu Mariniin henkilönä.

Nahkatakki ja bilevideot. Nahkatakki ja farkkushortsit Ruisrockissa. Marin lentokoneessa. Marin diplomaattiauton kyydissä. Jne. Pääosassa henkilö Sanna Marin, ei pääministeri Marin.

Itse vedän yllä olevasta sen johtopäätöksen, että Marin on tyypillinen some -ajan tähti, joka taitavalla somen käytöllään on brändännyt itsensä ihmisten mieliin niin täällä kotimaassaan kuin myös ulkomailla. Sopivasti muokatuilla kuvilla ja poseerauksilla on onnistuttu saamaan aikaan se julkisuus mikä hänellä on.

Laajan julkisuuden myötä hänet listataan usein myös vaikutusvaltaisten ihmisten joukkoon. Mutta kuinka vaikutusvaltainen on henkilö, jonka mielipiteitä ei laajemmin edes tunneta?

Noh, kaikkea sitä tuleekin mieleen näin maanantaiaamuna.

 

29.10.2022 oli Aamulehdessä ympäristöpolitiikan tutkijatohtori Nina Nygrenin mielipidekirjoitus koskien EU:n ennaltamisasetusta. Kirjoituksessaan hän kritisoi voimakkaasti Suomen metsien hoidon tilaa. Se hänelle suotakoon.

On kuitenkin yksi kohta hänen kirjoituksessaan, jota en oikein sulata.

Tutkijatohtori Nygren kirjoittaa: ” Metsää on hakattu niin paljon, että metsät ovat viime vuonna muuttuneet ensimmäistä kertaa nettonielusta nettöpäästölähteeksi.”

En tiedä onko kyse ”lipsahduksesta” vai tahallisesta väärinymmärryksestä, mutta tuo väite ei pidä paikkaansa. Metsät olivat vuonna 2021 edelleen nettohiilinieluja (6,7 milj.t CO2 ekv.), vaikkakin nielun suuruus pienenikin vuoteen 2020 verrattuna.

Koko  LULUCF -sektori kylläkin oli viime vuonna ensimmäistä kertaa nettopäästölähde, mutta tällöin puhutaan paljon laajemmasta asiakokonaisuudesta kuin pelkät Suomen metsät. Tällöin mukaan lasketaan viljelysmaat, ruohikkoalueet jne sekä maankäytön muutoksista johtuva metsäkato ( tiet ja muut väylät, rakentaminen ym.)

Mielestäni olisi suotavaa, että tohtoritasoinen henkilö ei julkisesti lähtisi jakamaan väärää tietoa. Joku saattaa jopa uskoa hänen väitteitään, koska ”tohtoriusko” on Suomessa perinteisesti vahvaa.

Pääministeri Marinin johtama valtioneuvoston kanslia jatkaa salailevaa linjaansa.

https://yle.fi/uutiset/3-12246808

VNK ei ole luovuttanut STT:lle sen pyytämiä tietoja koskien kulttuurialan tukien leikkausten perumista.  Näin ollen ei voida arvioida, mitkä seikat ovat vaikuttaneet pääministerin päätökseen leikkausten perumisesta.

Minun on vaikea uskoa, että virkamiehet toimivat asiassa omin päin ilman pääministerin tietoisuutta asiasta.

VNK kyllä kerkeästi julkistaa viestinnän pääministerin esiintyessä asiassa positiivisessa valossa, mutta toisin on silloin kun pääministeriin kohdistuu arvostelua. Silloin vaietaan.

 

 

”Monelle lokaation näkyminen kuvissa on pääasia, mutta me olemme alusta asti halunneet kehittää industrya. ”

Edellä oleva sitaatti on poimittu tänään ilmestyneessä ilmaisjakelulehti Tamperelaisessa olleesta artikkelista, jossa käsiteltiin Tampereella tehtäviä/tehtyjä elokuvatuotantoja. Lausuma oli peräisin Film Tampereesta vastaavalta ohjelmajohtaja Ilkka Rahkoselta.

Toki tuolla taidemaailmassa tai sen liepeillä pyöriessä pitää yrittää näyttää fiksulta ja filmaattiselta, mutta kyllä tuo jo menee naurettavan puolelle. Ja pahasti.

Lokaatio sanan käytön voisi jotenkin vielä hyväksyäkin, koska se on jo aika vakiintunut käytössä, mutta industry -sanan käyttöä ei voi kyllä ymmärtää ollenkaan.

No tämmöinen purkaus nyt pääsi ilmoille täältä Härmälän lokaalista lukaalista iltacoffeeta juodessani. Ei vaan voi yhtään ändörstänttiä, miksi hieno suomen kieli ei kelpaa.

Oikeuskansleri ja oikeuskanslerinvirasto valvovat hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Valvottaviin kuuluvat myös viranomaiset ja virkamiehet sekä muut julkista tehtävää hoitavat tahot.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että valvojan oma toiminta ei ole aina ollut lainmukaista.  KHO:n maanantaina antama päätös koski tapaus -Berneriä ja julkisuuslain noudattamista. Toki jo hallinto-oikeus antoi aiemmin langettavan tuomion, josta OKV valitti.

On enemmän kuin poikkeus, että niin valtioneuvosto, oikeuskanslerinvirasto, eri ministeriöt kuin myös yksittäiset virkamiehet pyrkivät kiertämään julkisuuslain periaatteita vetoamalla siihen, että asianomaisten keskinäiset viestit ja aiheeseen liittyvät asiakirjat ovat viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjoja, jotka eivät kuulu julkisuuslain piiriin.

Toinen käytetty keino kiertää julkisuuslakia on toimia suullisesti. Jos esim.  oikeuskanslerilta pyydetään oikeudellisia neuvoja tai lausuntoja suullisesti, jäljelle ei jää mitään konkreettista dokumentaatiota, asiakirjaa, jota esim. tiedotusvälineet voisivat julkisuuslain perusteella pyytää nähtäväksi.

Minusta on hämmentävää, että ne tahot, joiden tulisi valvoa lakien noudattamista, ovat itse ensimmäisinä rikkomassa lakeihin perustuvia toimintaperiaatteita.

En voi välttyä siltä, että tästä nyt KHO:ssa käsitellystä Berner -keissistä tulee mieleen Tytti Yli-Viikari ja VTV. Yli-Viikarinkin tapauksessa valvoja unohti lait ja sovitut toimintatavat. Myös VTV:n tapauksessa oikeuskansleri Pöysti oli vahvasti esillä.

Julkisuuslain osalta tulee mieleen, että se on olemassa vain siksi, että sitä voidaan ja ennen kaikkea sitä pitää kiertää kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Kansalaisten tiedonsaantioikeudella pyyhitään surutta pöytää.

Pikkuhiljaa oma luottamukseni eri viranomaistoimijoita kohtaan alkaa painua pohjamutiin ellei ole jo uponnut syvälle liejuun.

Tampereella on vallalla ajatus, että suuri on kaunista. Tämä tuli jälleen tänään mieleeni, kun luin Aamulehdestä uutista ratikan liikennöinnistä.

Aamulehti tiesi kertoa, että Tampereen joukkoliikenteessä tehtiin ratikan ensimmäisen liikennöintikuukauden aikana 2,69 miljoonaa matkaa. Vastaavana aikana viime vuonna tehtiin 2,31 miljoonaa matkaa. Ratikan ensimmäisen kuukauden aikana matkoja on tehty 16% enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Tuosta voi päästä käsitykseen, että ratikka olisi tuonut tuon lisäyksen joukkoliikennemääriin. Ei siis esim. se, että koronarajoituksia on helpotettu,  etätöitä on vähennetty ja että yleensäkin liikkuminen on vapaampaa. Ei, ei, ratikka on syy lisääntyneisiin matkustajamääriin.

Kun sitten noita Aamulehden ilmoittamia lukuja hieman pyörittelee, niin aika karu totuus sieltä paljastuu.

Ratikalla matkusti elokuussa runsaat 530 000 matkustajaa. Lähtöjä oli yhteensä 11 458. Yhden ratikan suurin kapasiteetti on 264 matkustajaa.

Kun noilla luvuilla, matkustajamääräksi otin 535 000, laskee, niin saa seuraavat tunnusluvut aikaiseksi.  Matkustajia per lähtö keskimäärin 47 kpl, Tällöin yksittäisen ratikan keskimääräiseksi käyttöasteeksi tule 17,7%.

Huomion arvoista on se, että nuo luvut ovat keskimääräisiä. Parina aamun ja iltapäivän työmatka-ajan tunteina matkustajia on toki enemmän, mutta suurin osa ajasta ajetaan korkeintaan tuolla käyttöasteella tai huomattavasti matalammalla. Varsinkin linjalla 1, Sorin aukio – Tays – Sorin aukio.

Yllä olevan perusteella tuntuu vähän hullulta, eikä niin vähänkään, että molemmilla linjoilla suhaa ratikka noin seitsemän minuutin välein suuntaansa. Koko päivän. Se aiheuttaa melkoista vilskettä esim. ongelmalliseen Sammonaukion risteykseen, joka on koko ajan tukossa, joilloin muu liikenne seisoo valoissa antaen etuajo-oikeutetun ratikan mennä.

Pidentämällä hieman vuorovälejä hiljaisena aikana saataisiin liikenne sujumaan paremmin koko kaupungissa ja varsinkin tuossa ongelmaristeyksessä. Lisäksi käyttömenoissa saataisiin säästöä.

Toinen huomion arvoinen seikka on se, että kolmivaunuiset ratikat olivat melkoinen alkuinvestointi. Vaunujen runsas määrä aiheuttaa myös suuremmat ylläpito- ja käyttökustannukset. Kaksivaunuisillakin olisi pärjätty.

Onhan se toki hyvä, että varaudutaan tulevaa varten, mutta olisiko kuitenkin visionääreille  käynyt niin, että Tampere -nimisen ”metropolin” kasvuvauhtia hieman suunnitelmissa yliarvioitiin.

Se tässä vain on ikävää, että nämä ylisuuret investoinnit joutuu aina artisti maksamaan.

No eipä ole uutta Tampereella.

Viisaammat sanoo heti, että ensimmäinen ongelma ilmeni jo siinä vaiheessa kun noin seitsemän vuotta sitten tein päätöksen ostaa Acerin koneen. No tehty mikä tehty.

Mutta itse tämän hetkiseen ongelmaan.

Varovainen (liiankin) kun olen, niin lähtiessäni pois kotoa pidemmäksi aikaa minulla on tapana sammuttaa virrat koko koneesta kytkimellisellä pistorasialla. Toki sammutan ensin koneen normaalisti ja sitten vasta kaikki virrat pois.

Pari viikkoa sitten alkoi käynnistyksessä ilmetä seuraavanlainen ongelma. Kun laitan virrat päälle ja käynnistän koneen, niin mustaan ruutuun ilmestyy seuraava teksti. ( Valitettavasti hieman epäselvä, kun puhelimella ruudulta otettu kuva)

Kun painan F1 -näppäintä, niin tulee teksti

Kun sitten sammutan koneen ”väkisin”  virtakytkimestä ja sen jälkeen laitan saman tien virrat uudelleen päälle, niin kone avautuu normaalisti.

Kone siis herjaa seuraavaa: Error: CMOS checksum error – Defaults loaded.

Kysynkin nyt näistä asioista enemmän tietäviltä mistä kenties voi olla kyse.

Onko emolevy kenties rikki? Onko ongelma tuossa CMOS -puolijohdekomponentissa? Vai onko vain niin, että koneessa on ? pieni paristo ylläpitämässä käynnistysproseduuria virran ollessa katkaistuna, ja nyt tuosta paristosta olisi virta loppu?

Koska itselläni on näissä asioissa peukalo täysin keskellä kämmentä, niin kysynkin nyt apuja, jos joku tietää mitä tehdä, ennen kuin lähden omin päin netin sivustojen avulla yrittämään ongelman korjaamista.

Ps. Esim. puolen tunnin virtakatkos ei ongelmaa nosta esiin, mutta jo yön yli kestävä virraton tila aiheuttaa moisen ongelman.

Hämäläinen, tarkemmin sanottuna itä-hämäläinen kun olen, niin kaksikymmentä vuotta olen pohtinut tuota Millenium -juhlintaa.

Vuoden 1999 lopussa uudenvuoden aattona maailmassa vietettiin Millenium- juhlallisuuksia. Juhlittiin kolmannen vuosituhannen alkua. No minä en juhlinut, vaan minulla vuosituhat vaihtui vasta vuotta myöhemmin eli vuoden 2000 lopussa siirryttäessä vuoteen 2001.

Perustelen tätä seuraavasti.

Ensimmäisen vuosi tuli täyteen vuoden 1 lopussa. Kymmenen vuotta täyttyi vuoden 10 lopussa. Sata vuotta täyttyi vuoden 100 lopussa jne, kunnes vuosituhat tuli täyteen vuoden 1000 lopussa. Näin tultiin vuoden 1999 loppuun, jolloin minun päätelmieni mukaan toinen vuosituhat oli vielä vuoden vajaa.

Kysymys arvon blogikollegat kuuluu; Onko minun logiikassani pahakin virhe? Olenko ollut kokonaiset kaksi vuosikymmentä täysin väärässä? Jätättääkö minun ajanlaskuni kokonaisen vuoden? Olenko aivaan turhaan kuluttanut suunnattomat määrät kahvia ja tupakkaa  moista pohtiessani?

Aikanaan tästä asiasta esiintyi asiantuntijoidenkin kesken kahtaa mielipidettä.

Sinänsä tälläiset pohdinnat lienevät omalta osaltani turhia, koska seuraavaa vuositunnnen vaihdetta tuskin näen, joten on se ja sama juhlitaanko sitä vuoden 2999 vai vuoden 3000 lopussa.

Jotta ei aina niin negatiivista, niin kerrottakoon, että pääministeri Marinilla on kaiken kiireen keskellä onneksi ollut myös aikaa antaa haastattelu Trendi/Lily -lehdelle ja samalla osallistua suomalaisen koruteollisuuden myynninedistämistyöhön.

Kuva: Trendi/Lily -lehden Instgram sivustolta

Rohkeana naisena Sanna on asettanut itsensä täysillä peliin ja esiintyy ilman paitaa Trendi-lehden sivuilla.

Positiivista on myös se, että artikkelin myötä pääministerimme todennäköisesti nousee jälleen maailman johtavien mediatalojen ykkösuutiseksi. Naisvaltaa ei näet voita mikään.

Ja jos ei pääse asioiden hoidon myötä riittäväst esille, niin riisutaan paita. Tuo konstihan on ollut ikiaikainen tapa hommata näkyvyyttä.

Toki joku tiukkapipoinen saattaa ajatella, että onko nyt tuollainen poseeraaminen pääministerin arvovallalle sopivaa.

Höpsis sanon minä. Mikäs tuon parempaa ja eihän siitä nyt arvovalta vähene, että käyttää naisten ikiaikaisia konsteja itsensä esiintuomiseen. Eihän?

Toki toinen puristi voi mielessään miettiä, että mitenkäs tuollainen poseeraus sopii feministisen ajatusmaailman omaksuneelle ihmiselle, joka on tuonut useasti esiin paheksuntansa naisten esineellistämisestä ja ylipäätään sukupuolittuneesta toiminnasta ja ajattelusta.

Kyllä se vaan sopii, vastaan minä. Tuollainen on vain osoitus ihmisen kyvystä luovaan ajatteluun ja toimintaan. Ei pidä kahlita itseään ahtaisiin raameihin, ainakaan kun kyse on itsestä. Toisten kohdalla onkin sitten jo aivan toinen juttu.

Lopuksi todettakoon, että näin koronakriisin aikoina kaikenlainen suomalaisen työn ja työllisyyden edistäminen on hyvästä. Eikö vaan?

Riittääkö Ohisalon pokka vielä yhteen selkeään poliittiseen virkanimitykseen?

Lokakuun alussa valitaan Keskusrikospoliisin päällikkö. Virkaan on kuusihakijaa, joista kolmella on työhistoriaa poliisihallinnossa toimimisesta. Virkaa hakee myös nykyinen KRP:n päällikkö Robin Lardot.

Iltalehden Näkökulma -kolumnissa Mika Koskinen nostaa esiin muutaman huomionarvoisen seikan tuosta hakuprosessista.

Hakuilmoitus on laadittu painotuksiltaan niin, että virkaa voi hakea kuka vaan. Vaikkapa vastaanottokeskuksen johtaja. Näin kirjoittaa Mika Koskinen.

Kun lukee nuo  hakuilmoitukseen kirjatut pätevyysvaatimukset, niin ei voi kyllä olla eri mieltä kolumnistin kanssa. Pääsyvaatimuksissa ei sanallakaan viitata osaamiseen poliisityön johtamisen osalta. Hakuilmoituksessa painotetaan hyvin yleisluontoisia seikkoja, jotka joka tapauksessa pitäisi sisältyä valituksi tulevan osaamiseen.

Kuin tyhjästä hakijoiden joukkoon on noussut Porin vastaanottokeskuksen johtaja Niina Mitikka. Hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta poliisin työhön liittyen. Kosketuspintaa alaan ei ole. Ei kokemusta tehtäväalaan liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä, jota kuitenkin hakukriteereissä painotetaan.

Näyttääkin siltä, että jälleen kerran on hakijoiden joukkoon nostettu henkilö, joka on esittelevän ministerin mielestä sopiva, mutta ei suinkaan viranhoidon kannalta pätevä. Vrt Kirsi Pimiän nimitys sisäministeriön kansliapäälliköksi.

Päivän Iltalehdessä SDP:n Eveliina Heinäluoma varoittaa sotkemasta valintaan ”minkäänlaista puoluepolitikointia tai politiikkaa”. Hänen mukaansa poliittinen nimitys vaarantaisi suoraan niin KRP:n toimintaedellytykset kuin kotimaista ja ulkomaista luottamusta laitokseen.

Jää nähtäväksi kuinka asiassa edetään, mutta jos valinta päätyy Mitikkaan, niin eipä sitten osaamisella ole enää mitään väliä korkeita virkoja täytettäessä.