Tekijä: Kalle Pohjola

Aamulla kävin avaamassa kanalan ovet uloshalukkaita ei näyttänyt löytyvän.

Kello tuli hieman yli puolenpäivän; ykskaks parvi kanoja lensi ulos kanalasta, korkeimmillaan parvi n viiden metrin korkeudessa.

Nämä maatiaiskanat nyt vaan ovat aivan oma ryhmänsä-

En ollut uskoa silmiäni kun puolenyön aikoihin heräsin WC-reissulle.

Ei rakettiakaan ja koko illan aikana en tuolla etelä – lounaisella taivaalla, välähdystäkään nähnyt. Aivan uskomattoman rauhallista.

Tässä aamusella oikein mietiskelin, mistä johtuneekaan. Vaikeatapa tuohon on oikeastaan syytä löytää ja tarvinneekohan edes.

Tämän aamun koronalukuja lueskellessa, ei oikein valoisalta näytä.

Joulukuun alusta näytti oikeinkin hyvältä, tartunnat vähenivät aika reipasta vauhtia runsaat kaksi viikkoa; sitten tulivat joulunpyhät. Ihmiset säntäsivät, varoitteluista huolimatta kuka minnekkin, jopa ulkomaille. Lappiin suunnattiin lomailemaan, joulunviettoon toiselle paikkakunnalle ja nyt alamme kerätä satoa.

Jo kolmena peräkkäisenä päivänä edellisen päivän tartuntaluvut ovat enemmän kuin tuplaantuneet ja mitähän tulossa lieneekään.

Yleinen välinpitämättömyys näkyy jopa tämmöisellä pikkupaikkakunnallakin, suosituksista ja säännöistä viis veisataan; noin yleisesti ottaen. Ihan omasta tuttavapiiristämme, sinne vaan Lapin hiihtokeskuksiin lomailemaan, laivaristeilyille ja ostosmatkoille.

Kun noista tartuntatapauksista olen lukenut, suurin osa johtuu matkailuista ja ravintolaelämästä.

Koronaväsymys ja välinpitämättömyys näyttävät iskeneen koronaakin pahemmin.

Et pihaamme ilmestynyt

kaksi vuorokautta, ikävää

etsin jälkiä, löytöeläinkotiin yhdistellen; ei tulosta.

Pikkumirri, missä lienetkään

Olit parhainta kokemaani

Ystävyyttä lämmintä., pyyteetöntä.

Jäljellä Mirri, vuosien takainen ystäväni.

Tulit kesällä pihaamme yllättäin

nälkäisen pikkuisen kissan näin toki pienelle ruokaa laitoin

ihan parasta menua näin.

Niinpä jäit pihaamme elävöittämään

kanssa kaimasi vanhan Mirrin.

Kesä kului ja ystävystyimme

ihan elämässämme lähennyimme

aamuisin postia yhdessä haimme

joskus seuranaimme vanha Mirri

vuosien pihatuttavamme.

Tuli syksy, Sinulle lämpimän pesän tein

Mökiksi sen ristin, moderni lämpöpatja.

Vuoden viimeisiä päiviä elimme

uutta vuotta odottelimme.

Vaan eilisnä aamuna nähneet emme

yksin postilaatikolle kävellen.

Päivän oottelin kaipaillen, toivon hiipuellen.

Jos Pikkumirri vielä ilmestyt lienet toiveeni täyttymys.

Periaatteessa elämä on helppoa; minulla ei ole huolta, mitä tekee Putin, tai Trump; ei se huoleta minua pätkääkään. Minun huoleni ovat arkisia.

Viikko sitten haukka hyökkäsi kanalaumani kimppuun, jäljelle jäi sulkarypäs. Kanoista ei näkynyt jälkeäkään, olivat piileskelleet talon alla pari päivää. Sitten kaikki vahingoittumattomina kanalassa.

Nyt on murheena Pikkumirri, ei havaintoja eilisestä.

Siis tätä huolehtimisluokkaa normaalilla ihmisellä on, politiikka, varsinkaan maailmanpolitiikka tuskin moniakaan kovin paljon kiinnostaa. Ei ainakaan minua.

Tänä aamuna kun lähdin ulos; pikkuisen oli tiputellut lunta; Pikkumirriä ei missään, ei edes jälkiä ja kamerassakaan ei merkkiäkään näkynyt. Olipa yksinäinen lehdenhaku.

Vaimo kyllä kertoili nähneensä auton vieressä lumessa ikään kuin tappelun jälkiä, isompia ja pienempiä jälkiä. Tiedä sitten?

Moneen kertaan olen pihalla käynyt huutelemassa; tyhjää.

Pahoja aavisteluja.

Tuoreimmat | Yle Uutiset | yle.fi

Niin sitten Puolangan Suolijärvellä kaksi miestä hukkui autonsa kanssa 26.12.

Puolangan korkeudella jään paksuus oli alle 20cm, ei pitäisi olla mitään asiaa auton kanssa jäälle.

Suomalainen ei usko ennen kuin kokeilee; niin tässäkin.

Pilkille palaa monenkin mieli, ainakaan Etelä-Suomessa ole viikkoihin asiaa jäälle; saas nähdä.

Toisaalta, sanotaan; 5cm jää kantaa ihmisen, 3cm jää kantaa pilkkimiehen.

Meillä ei täällä esim näillä lähimmillä järvillä ole vielä edes mitattavaa jäätä.

Malttia kaikille pilkkimiehille ja oikeastaan kaikille.

Tuoreimmat | Yle Uutiset | yle.fi

Varsin ajankohtainen uutisointi tältä aamulta. Kuulun siihen ikäpolveen, jolla on joskus ollut aivan oikeasti nälkä, kaupastakaan ei kaikkea saanut. Joku syyttää liian suuria pakkauskokoja jne. Liekkö joillekkin uutinen, että pakkauksia voi kotona esim puolitella ja sitten pakastaa tai muuten säilöä. Em syistä en jaksa ymmärtää, että ruokaa hamstrataan esim jouluksi sellaisia määriä, että kelvollista ruokaa heitetään jopa roskiin.

Toisaalta, meillä on vielä sellaisia ”lisäsuita” joille kelpaa lähes kaikki, on kesyjä sekä villejä.

Tämä yli tarpeen ostaminen on siksikin käsittämätöntä kun meidän seudulla isoja marketteja on läpi pyhien auki päivittäin.