Kaikenlaista kilpailua sitä kaupan alalla on ollutkin.

Sattumoisin tämän löysin tuolta netin syövereistä yrttitietouttni kartuttaessani.

Minulle kun vuosikymmenet nuo terveysvaikutteiset luonnonyrtit  ja kasvatettavat ovat olleet ikään kuin harrastuksena. Nytkin vielä minulla on tuolla yrttilaatikossa kasvamassa tuoretta rosmariinia ja timjamia.

Mielipiteeni mukaan tuoreesta yrtistä saatavat hivenaineet ja vitamiinit ovat monin verroin pillereitä parempia.

Sota-ajan Helsingissä kasvatettiin kaniineja ruuaksi, jotkut pitivät possuja kerrostaloasunnoissa

Luinpahan tämmöisen uutisartikkelin tänä aamuna. Paljon siinä minulle oli tuttuakin, outoa sitäkin enemmän.

Kun ravintoa oli saatavissa kovin niukasti, piti keksiä itse lisää.

Kaniinin kasvatus, villiyrtit, kalastus, ”laskisiat”, … jne. Kansa oli kekseliästä.

Olen minäkin kasvattanut kaneja ihan ruuaksi, vielä täällä Tammelassakin. Kalastus toki on aina kuvassa kuin myöskin marjat, sienet sekä villiyrtit. Niin, ja onhan minulla nuo ”seurustelukananikin”, muniakin tuottavat.

Luin tänään myöskin artikkelin, jossa tutkija totesi saavansa 15€ viikkohintaan ruuat. Kertoili samalla mitä kaikkea pihillä ruuanlaittajalla aina pitää kaapissa olla.

Tuo ruuan kalleus voisi olla varsin suhteellinenkin käsitys; omatoimisuutta, kekseliäisyyttä jne sitä pitää pihtailijalla mielestäni olla.

Olen muuten kasvattanut kanejen lisäksi myöskin nutriaa eli rämemajavaa. Siinä on yksi maailman hienoaromisimmista lihoista; voisi vertailla esim vasikanlihaan.

Näin vanha mies ei enää kaikkeen ehdi mutta jotain kuitenkin.

Avaukseni aiheena on, ei elokuva, vaan kirja.

Kirjan luettuaan siitä voi monikin lukija muodostaa oman käsityksensä; mielestäni kirja on selkeästi pasifistinen, ei sotakirja.

Eilen uutisoinnissa kysyttiin neljältä suomalaiselta käsitystä kirjasta. Vanhin oli 78v, nuorimmat kaksi n 18 ja 17v. Yllättävän moni koki kirjan hieman tai täysin pasifistiseksi,  puhtaasti sotakirjana sitä ei kokenut kukaan. Mielenkiintoinen toteamus, jota en ihan siltä kannalta ole tullut ajatelleeksi kuin vasta eilen.

Elokuvana oikeastaan jokainen versio antaa sotaelokuvan ilmeen.

Tänään siis lippu salkoon, Tuntematonta sotilasta en ole vuosiin katsonut enkä katso tänäänkään.

Laivateollisuus on monasti pelastanut Suomen vientiteollisuuden; muutaman kymmenen vuotta ja tilanne onkin toinen. Laivateollisuus on iso suomalaisia työllistävä elementti, toisaalta, enää ei telakkateollisuus kymmeniin vuosiin ole ollut suomalaisessa omistuksessa.

Helsingin telakan suurtilaus on pienen piirin junailema kauppa – ”brittiläinen” varustamo on telakan venäläisten omistajien pikavauhtia pystyttämä luomus.

Kovin monia ajatuksia tuo uutisotsikko herättää mielessäni, joskin ehkä tärkeintä on se, että suomalainen ”rautakoura” ja muutkin saavat työtä.

Minulle kyllä tuo uutinen herätti muistoja siitä, miten suomalainen telakkateollisuus heräsi henkiin. Sotakorvaukset.

Aluksi puurakenteiset kaljaasit ja jaalat, sittemmin jäänmurtajat, kuivarahtilaivat ja viimeiseksi risteilijät.

Pääomittajat, ehkä varsin tuntemattomatkin mutta yhteinen nimittäjä on; ei suomalainen omistus mutta pääasiassa suomalaisia työllistävä.

Maailman meno näyttäisi nyt vaan olevan tämmöinen,  tämä teollisuus kyllä suomalaisia työllistää mutta ansioverojen ulkopuolelta ei Suomeen mitään verotuloja jää.

Tähän kait meidän pienenä toimijana lienee tyytyminen.

Jenny Matikainen: Usko tai älä, vuosi 2020 on ollut myös hyvä

Kerrankin täysin positiivinen kolumni tältä aamulta. Olisikohan meidän tämän sivuston blogisteilla jotain oppimista, asennoitumista.

Olen yrittänyt varsin paljon vältellä kriittisiä avauksia, negatiivisia asioita ja yrittänyt keskittyä elämisen hyviinkin asioihin.

Sodat (harjoitukset), olen sotinut, omista kriiseistäni selviytynyt, kohtuullisesti vaimoni kanssa tulemme toimeen ja yllättävän hyvin tuo terveyskin on säilynyt.

Positiivisuutta arvon blogistiystävät.

Ruokaahan voi tehdä lähinnä kahdella tavalla; lämmittää raaka-aineita ja ehkä lisätä jotain, lopputulos ei kovinkaan kaksinen ole mutta lähteehän sillä nälkä. Toinen vaihtoehto on maukkaan ja herkullisen ruuan valmistamisen opetteleminen sekä erilaisten maustamistapojen opettelu. Pitää myöskin tässä jälkimmäisessä tapauksessa opetella erilaisten salaattien valmistaminen, salaatit ja vihannekset meillä ainakin kuuluvat jokaiselle aterialle; ovat myöskin perusedellytys terveelliselle ruokailulle.

En myöskään lähtisi toisen ruuanlaittoharrastusta nimittelemään konstailuksi; en tosin ole kokki mutta toisaalta, olen melko perusteellisesti yrittänyt perehtyä perheemme arkiseen ruuanlaittoon.

Tällä hetkellä opiskelen lähi-idän, aasialaisen ja ylipäätään Välimeren maiden maustamisen ja maustetahnojen valmistamista ja maustamisen  perusteita. Muutama onnistuminenkin on ollut.

Edellisen lisäksi arvostan aivan tavallisen perinneruuan valmistamista; karjalais/venäläistä ruokaperinnettä, perinteisiä arkiruokia, erilaisten kalojen ja kalatuotteiden valmistamista jne.

Jos yrittää opetella valmistamaan maukasta ja ravitsevaa ruokaa; ei siinä todellakaan ole kyse kikkailusta vaan itsensä kehittämisestä ruuanlaiton vaativalla areenalla.

Paljon olen eläinten kanssa touhuillut, koirallista elämääkin yli 60vuotta. Koirista uskoisin tietäväni paljonkin ja näyttää siltä, että kissoista on vielä paljon oppimista.

Se, tuo Mirri (vanha Mirri, kuten vaimoni ilmaisu on) kun ilmaantui hiukan runsaat kolme vuotta sitten pihapiiriimme, aluksi luulin, että sitä houkutteli ruoka, ehkä vähän mutta huomasin muutakin. Mirri istuskeli tai makoili päivät pitkät tuolla saunan terassilla, silmät viiruilla, melkein näytti nukkuvan. Oli siis tekemättä mitään, oli vain. Siihen muuten harva ihminen pystyy, siis olemaan vain ja ainoastaan istumaan paikallaan. Koiraltakaan tuo ei aina onnistu.

Minua muuten viehättää se, että tuo Mirri on omalla tavallaan seurallinenkin, vaikka muita ihmisiä väistää.

Nyt viimeinen havaintoni on Mirrin käyttäytymisessä se, että kun menemme saunalle ruokailemaan (Mirrit, en minä), Mirri kulkee edelläni häntä ”lipputankona”, Pikkumirri perässä ja minä jonon viimeisenä. Postipolulla järjestys käännettynä.

Mirrin ensimmäisen hiirihyökkäyksen (myyrä) havaitsin parisen vuotta sitten. Siitä teimme kontrahdin, Mirrille on työtään vastaan sapuskat taattu (ruokapalkka) lopun ikäänsä. Saas nähdä kuinka Pikkumirri omaksuu samat hommat, havaintoa ei vielä ole.

Pikkumirrillä on muuten uskomaton kyky. Se seuraa kyllä minua kaikkialle mutta kun olen lähdössä autolla, Pikkumirri palaa mökilleen, ei tule lähellekkään autoani. Kun palaan, Pikkumirri on vastassa siinä talon nurkalla ja saattelee minut pihaan. Ilmeisesti tunnistaa auton äänen.

Tässäpä tämän aamun Mirrit.

Viikottain ja lähes päivittäin kaupoissa on tarjolla banaania, hieman mustunutta, tarjouksessa.

Kenellä edes nyt jonkinlainen kuivuri on olemassa. Kannattaisi ostaa banaania, siivuttaa ja kuivata.

Uskomattoman hyvä snäksi maukas, ei rasvaa .

Meillä näitä on tehty jo vuosia-

 

 

 

 

 

 

 

Kun nyt koronatilanne on ehkä pahimmillaan, on tullut uusi ilmiö, koronaväsymys.

Muutamien suomalaisten on näköjään pakko päästä ulkomailla käymään, huolimatta vakavasta tilanteesta.

Eestin tilanne, varsinkin Harjumaalla on aika ihmeellinen, esim Tallinnassa oli pakko säätää maskin käyttö pakolliseksi. Helsingin ja Tallinnan tilanne on hyvin samanlainen, tosin meillä on ainoastaan maskisuositus.

Pari päivää sitten mailailin ystäväni kanssa tuosta Tallinnan – Helsingin tilanteesta. Tuttavani palvelee rajavartiolaitoksen kapteenin virassa Tallinnan satamassa ja johtaa sisärajatarkastuksia satamassa. Kertoilipa, että päivittäin jopa viisi suomalaista käännytetään takaisin Suomeen siitä syystä, että ei ole ollut osoittaa, että olisi työpaikka Eestissä tai, että olisi perhe ja vakituinen asunto Eestissä. Nimittäin kaikki muut matkat ovat suomalaisten osalta vapaa-ajan matkoja. Suomen kansalaisella, tai kaksoiskansalaisella  on oikeus matkustaa Suomesta mutta kohdemaa mm Eesti, ei ota maahan Suomesta turisteja ja turistejahan kaikki muut ovat kuin em syistä.

Lukumäärät osoittavat täydellistä piittaamattomuutta kanssaihmisistä.

Toinen asia on sitten täällä rakkaassa Suomessamme; ohjeista ja määräyksistä lipsutaan oikein urakalla. Hyvänä esimerkkinä tuttavapariskunta (+70v), lapset ilmoittivat suunnitelmastaan tuoda Helsingistä lapset isovanhempien luo joulunpyhiksi, että vanhemmilla olisi mahdollisuus lähteä jouluristeilylle. Eipä silti, kyllä sieltä pääkaupunkiseudulta melkoisesti esim tänne Kanta-Hämeeseenkin tullaan, vaikka meidän sh-piirimme tilanne on korotettu Uudenmaan kanssa samaan luokkaan, eli leviämisvaiheeseen.

Saa sitten nähdä, millainen tilanne on joulun- ja uudenvuoden pyhien jälkeen.