”Neuvostoliiton uhka ja Puna-armeijan määrällinen ylivoima ohjasivat suomalaisen taktiikan kehitystä ennen sotia. Yleisiä taktisia periaatteita pyrittiin soveltamaan maastoon ja vallitseviin olosuhteisiin nähden mahdollisimman tehokkaasti ja taktiikka kehittyi alivoimaisen taktiikaksi. Tärkeintä oli olla taitavampi kuin vihollinen ja määrällistä alivoimaa pyrittiin tasoittamaan ennen kaikkea laadullisella ylivoimalla.”
”Omaperäisen suomalaisen taktiikan keskeisenä pyrkimyksenä oli saada saarrostettava hyökkäys vaikuttamaan tiestöön sitoutuneen vihollisen sivustaan ja selustaan mahdollisimman tehokkaasti – liikkuvuudella ja tulivoimalla. Ratkaisua haettiin siis hyökkäyksellä.”
Kirjoitus: Majuri Lassi Piirainen.
Näitä päätelmiä on tehty taisteluista taktiikan näkökulmasta. Kirjoitus olisi pidempi mutta otan haltuun tämän alun herra Marjurin kirjoituksesta. Siinä selitetään lyhyellä oppimäärällä mihin perustuu edelleen meidän vahva puolustus, se on nimittäin hyökkäys.
Oikeastaan mikään mikään muu maa ei ole moista taktiikkaa osanut hyödyntää toisessa maailmansodassa näin laajamittaisesti.
Meillä on edelleenkin hyvä armeija ja hyvät välineet lyödä ylivoimainen vihollinen sen omalla aseella…hyökkäyksellä.
