Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ajatellaan tilanne että Marin tyystin luopuisi politiikasta, rupeasi vaikka tubettajaksi tai valokuvamalliksi. Kokoomus taas valitsisi paljon parjattua Orpoa valovoimaisemman puheenjohtajan. Olisiko tällaisilla tapahtumilla vaikutusta SDPn ja Kokoomuksen gallup ja vaalimenestyksiin? Ja jos olisi niin mitä siitä pitäisi päätellä?
Vai meneekö niin että ei sota yhtä miestä tai naista kaipaa, kaikki jatkuu juuri niin kuin on nyt??
Esimerkiksi kaikki Suomen yhdistetyn miehet telkkarin haastattelussa tuomitsivat jyrkästi nämä yhteislähdöt.
No lajien houkuttelevuutta mikä taas liittyy rahan liikkeisiin sitähän nämä johtajat tavoittelevat, en muuta selitystä keksi. Itseäni kehityksen suunta harmittaa ja seurauksena saattaa olla että entistä vähemmän annan arvoa kisoille ja esimerkiksi cup voittajalle joka voittaa siksi että on jaksanut kiertää eniten kisoja.
Kaikessa ylläkirjoitetussa saatan edustaa vähemmistöä mutta tuli nyt sanottua, purettua harmitusta.
Kaadoin tervalepän metsästäni, sahautin kenttäsirkkelillä, suunnittelin muodon ja toteutin. Keittiön nurkassa jonkun vuoden seissyt, ei sitä kukaan kehunut ole, joitakin kummastuneita katseita olen rekisteröinyt.
OlenTwitterissä, laitoin tämän kuvan ja tekstin sinne ihan piruillessani. Ovat siellä ottaneet kovin tosissaankin, moni katsonut ja joku kehunutkin mikä minua on suuresti huvittanut.
Paras kommentti oli kuitenkin eräältä julkisuudessakin tunnetulta naiselta: ”Jos asuisit meillä, lähtö olisi tullut ja härvelin olisin heittänyt perään!”
Luin pari päivää sitten Ilkka-Pohjalaisen yleisönostolta:
”Kannatan myös sähkölaskun ennallistamista 50-luvulle. Mökeissä paloi valot ilman siirtomaksuja, ALVia ja sähköveroja”
50-luvulla oli ainakin meidän kylällämme kunnanlääkäri jonka luokse pääsi oitis jos oli tarve. Enemmän jos oli kipeä tuli kotiin. Muistan kun minutkin pari kertaa kiskoi sängyn alta esiin kun olin mennyt pakoon penisiliiniruiskuaan.
Monenlaista hyvää ja kaunista on sitten noitten päivien rakennettu, byrokratiankin määrä varmaan kymmenkertaistettu.
Kaikki on suhteellista, kehityksellä on ollut hintansa.
Aikoihin ole tänne kirjoitellut, vika ei ole tässä blogissa vaan on omaa laiskuutta myös vähän innostunut tuonne twitterin puolelle julistamaan mikä on oikein ja kohtuullista. Äsken menin sinne vähän arvostelemaan YLEn touhua, lähinnä kyseenalaistamaan YLE veroa puhumattakaan että näinä kovina aikoina veroa korotettaisiin sen sijaan että toimintoja tiivistettäisiin. Yleä ja kohtuullista Yle veroa en vastusta. Kauhean viharyöpyn ja tahallaan väärinymmärtäjien ja vasemmistolaisten kynistä sain päälleni. Olin pahus ymmärtämättömyyttäni mennyt tabun omaista asiaa sohaisemaan.
Asiasta tykkänään toiseen. Muistui mieleeni lapsuuteni pihapiiri, oli siinä tontin rajalla Tammelan vehnämylly. Isännät siihen aikaan kävivät myllyssä hevosella, muutamat säkit olivat aina peitetty pienellä epämääräisen näköisellä vällyllä. Sarkaiset pussihousut jalassa ajoivat ylväästi seisten suitsista kiinni pitäen, usein savusi isännällä holkkitupakka suupielessä, siis nimenomaan suupielessä. Sitä sanottiinkin että on komeaa kun mies menee ja savu jää.
Hevoset olivat pitkästyksissään aikansa kuluksi järsineet kiinnityspuominsa monin paikoin liki poikki, mylläri Virtanen joutui niitä välillä uusimaan. Äiti oli innokas puutarhan pitäjä, hevosten jätökset olivat tervetulleita lannoitteita.
En tiedä että onko tällaisen tarinan paikka täällä mutta olkoon menneeksi, onhan se lukijan valinnassa hyppääkö yli.
Muisteltiin tuossa naapurin kanssa menneitä ja nousi siinä mieleeni kokemukset ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Toki kesä-, viikonloppu- ja iltatöitä olin pikkupojasta asti tehnyt vanhempieni puutyöverstaalla, vaateripustimia siellä valmistettiin koivupuusta.
Elettiin 60-luvun loppua, kesäaikaa, tapahtumapaikka Vieremän pitäjän sivukylä jonka nimeä en muista.
Kaksi viikkoa asustin siellä maatalossa vuokralla, puolihoidossa liki herroiksi. Syy oleskeluuni oli että kesätöiden työnantajani
Outokumpu Oy oli katsonut parhaaksi laittaa minut etsiskelemään malmikiviä, kuparikiisua. Oli jostain siltä suunnalta lähetetty lupaava kansannäyte. No metsiä ja niittymaita kiertelin, sammaleita raaputin kivien ja kallioiden päältä, jääkauden tekemät uurrokset kallioiden pinnassa piti karttaan merkitä, mainittavia löydöksiä en tehnyt.
Kerran kesähelteellä käyskelin suuren pitkäheinäisen niittymaan halki kun yhtäkkiä ympäriltäni nousi esiin isojen sikojen tankeakarvaisia selkiä. Olivat kai vaan uteliaita mutta hädissäni tulkitsin niiden eleet aggressiivisiksi, otin jalat alleni, hilpaisin niityn poikki ja loikkasin turvaan piikkilanka aidan yli kylätielle. Toisen kerran hevonen
seurasi minua toista tuntia maastossa, turpansa liki kiinni korvaani, onneksi oli humma ystävällinen luonnoltaan, varmaan vain yksinäinen.
Mutta miksi muistelen sitä aikaa syy on Spedevisio. Talossa jossa asuin oli kylän ensimmäinen ja kai ainoa televisio. Hyvissä ajoin ennen Speden lähetyksen alkua asetteli emäntä penkkejä ja tuoleja telkkarin eteen. Pian täyttyi katsomo viimeistä paikkaa myöden. Ohjelman ajan istuivat kyläläiset hiljaa hievahtamatta keskittyneinä ohjelman antiin. Tunnelma
oli jotenkin kummallisen harras, jotakin tykkänään toisenlaista kuin aikamme Sohvaperunat. Hyvät muistot näistä jäi.
Kyllä minua tämä Unkarin, aika pienen maan, käyttäytyminen alkaa ihmetyttää. Nyt siis tarkoitan tätä Putinin suosimista. Silmiinpistävimpinä penseä suhtautuminen Suomen NATO jäsenyyteen ja nyt tämä että Venäjän putkiöljylle ei saisi asettaa hintakattoa.
Onko Unkarin kansa kaiken tämän takana vai onko diktatuurin aste siellä jo niin pitkällä että kansan mielipiteestä ei tarvitse välittää. Niin tai näin kovasti surettaa myös Unkarin tulevaisuuden osalta. Tällä pelillä ehtyvät EUn avustusmiljardit ja kaikki se negatiivisuus jota muu maailma tai ainakin Eurooppa maahan kohdistavat.
Kovasti riskillä myös Erdogan pelaa sillä Putinin luhistuminen jättäisi hänet kovin yksinäiseksi ja vaikka Putin jotenkuten selviäisi ”voittajana” niin mitkä olisivat hänen mahdollisuutensa ja halunsa tukea Unkaria.
Tämän kaiken kerroin syvällisemmin asiaan perehtymättömänä, kadunmiehenä, ihmettelijänä. Voisiko täällä esimerkiksi joku persumielinen tai vahvasti vasemmistolainen auttaa minua ymmärtämään Unkarin (Erdoganin) toimintaa.
Olen katsonut ALFA TVtä mikä kai on tuomittavaa kovin monen mielestä.
No ALFA TVn ohjelmistoon ei minulla laajemmin ottaen ole kantaa kun en ole seurannut mutta uteliaisuuttani olen katsellut näitä haastatteluohjelmia joissa Timo Soini on vetäjänä. Ei minulla niistä ole pahaa sanaa, Soinin kielellinen lahjakkuus ja pitkä kokemus politiikan maailmasta antavat hyvän taustan. Hän saa haasteltavansa puhumaan rennommin kuin kireät ammattilaiset.
Rohkenen jopa sanoa että tässä toimessa ei Soini ole ollenkaan huonommasta päästä, ollen myös hyvä vaihtoehto ammattimaisille kirjanoppineille toimittajille.
Olen tyytyväinen itseeni kun pystyn näin pelotta puhumaan vaikka en toden totta persu ole. Olen yleensäkin sitä mieltä että perusu ei ole persu vaikka voissa paistaisi. Samanlailla ajattelen melkein kaikkien puolueiden jäsenistöstä.
Juustohöylääminen on politiikassa vaarallista, jo muutaman kymmenen tuhannen euron höyläys voi merkitä höylääjän puolueelle kymmenien tuhansien äänien menetystä.
Tämän tosiasian ymmärtää ihan jokainen puolue, ei toinen ole parempi toista vaan pelureita kaikki tyyni.
Kyllä soisin julkkiskokkien pidättyvän hampurilaisten valmistamisesta telkkarissa kansan silmien edessä vaikka ymmärrän että suuren yleisön suosion saa vain sen mielihaluja myötäilemällä. Vastuuta soisi heidän osaltaan kansanterveydestä kantavan. Huonoon suuntaan ollaan menossa, paremmin oli ennen, muistelkaa Jaakko Kolmosta ja Keijo Vanamoa, millään rahalla ei olisi heitä saanut julkisella paikalla saati TVssä hampurilaisen tekoon ja jos olisi saanut olisi sämpylä ollut 100 prosenttista ruista ja pihvi silkkaa lihaa eikä epämääräistä, mistä lie tehtyä jauhelihaa.
Hampurilaiset ovat roskaruokaa, lihottavia ja niukasti ihmiskeholle tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja sisältäviä. Liha on oikeasti ainoa kunnon komponentti niissä mutta sekin päivinämme kyseenalaistettu ihmisravintona.
Jos sieltä välistä pilkistää salaatinlehti niin on se rekvisiitta, tarkoitettu hämäämään ihmistä, omaatuntoa rauhoittamaan.
Ärsyttävin näky on silmissäni nämä autoilijoiden hampurilaispaikat, ei edes persusta istuimelta jakseta nostaa kun sivuikkunasta kauppa käydään, oitis sitten auton penkillä rasvaisesti röyhtäillen syödään silmät onnesta autuaasti muljahdellen.
Pizzat tekisi myös mieleni parjata mutta olkoon tällä kertaa kun itsekin joskus syyllistyn sellaisia tekemään, ihan pizzakivenkn Lidlistä kympillä ostin. Keventävänä tekijänä pizzan teossa on myös kohdallani että vaimoni niistä pitää.