Tuo kesä on hiukan vielä kyseenalainen, mutta melkein kaikki sen merkit on jo näkyvissä.
”On siis köyhälläkin ystäviä”, sanotaan lorussa.
Juuri eilen lähti järvestä jäät, jokunen jäälautta siellä saattaa vielä seilata. Aika tarkkaan on maa paljastunut, joku valkoinen täplä lunta on vielä muistona varjopaikoissa. Maasta ponnistaa vauhdilla kukkaset, leskenlehdet, sinivuokot runsain mitoin. Joitain puutarhakukkasia penkeissään, ainakin krokukset.
Vesilinnut, sorsat, telkät ja lokit ja monet muut rakentelevat pesiään. Kuivan maan linnuista on tullut, melkein viimeisimpänä västäräkit, jotka hyppivät rantakivillä.
Juuri eilen katselin aurinkoisilla paikoilla perhosia, ainakin nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja suruvaippa. Niitä ei sitten näekään, kunnes uudestaan joskus loppukesällä.
Siis varmat kesän merkit on, tosin paljon muitakin saa kertoa.
