SDP:läisten ”Liike 2020” -ohjelma on EU-potaskaa

Yksi perusvirhe on läpistä ”arvokeskustelua” puhumatta IDEOLOGIASTA eli tosiasia- ja lakiolettamuksista mitään.

Kukaan sano julkisesti ”arvokeskustelussa” koskaan kannattavansa ”taantumusta”, ”epäoikeudenmukaisuutta”, ”eriarvoistamista”, ”diktatuuria”,”saastuttamista”, epädemokratisoitumista”, ”järjettömyyttä”, ”asiantuntemattomuutta”, ”epätieteellisyyttä”, ”moralittomuutta”, ”eristäytymistä”, ”köyhdyttämistä” …

Eri ARVOISTA ”näyttäisi oltavan laajasati kaikki ihan samaa mieltä…
Tai sitten kyseessä on aivan pelkkä BLUFFI”KESKUSTELU”.

http://www.timoharakka.fi/wp-content/uploads/2016/02/SSSL_Mustemaalari_2016_aukeamat_high.pdf

” Kansanedustaja TIMO HARAKKA

Liike 2020

Sosiaalidemokraatit ovat yltäneet mielipidetiedustelujen ykköspaikal- le. Syytä ylettömään ilakointiin ei ole, sillä seuraaviin vaaleihin on vielä pitkä aika.

Juhlatunnelmaa nakertaa myös aito kysymys: millä oikeutuksella voim- me väittää – ja vakuuttaa äänestäjätkin – että juuri SDP on vuonna 2019 se liike, joka johtaa Suomen turvallisesti tulevaisuuteen?

Turvallisesti tulevaisuuteen

Sanaparin molemmat osat ovat välttämättömiä. Ensinnäkin Suomea on luotsattava niin, että kansalaisten luottamus tulevaisuuteen säilyy, että yhteiskunta ei tärvele vahvuuksiaan. Luottavaisuus syntyy luottamuksesta: yhteiskunnassa vallitsee yhteistyön, sopimisen a keskinäisen kunnioituksen henki. Jokaisesta kannetaan vastuu – ja jokainen kantaa vastuuta.

Samalla on varauduttava tulevaisuuteen, jota ei voi hallita eikä hillitä. Kansalainen voi luottaa vain sellaiseen poliittiseen liikkeeseen, joka on valmis tulevaisuuteen, eikä pelkää muutoksia. Jos maailma uhkaa mennä, kuten se usein uhkaa, sosiaalidemokraattien kannalta väärään suuntaan, ei auta jarruttaa, vaan ohjata paremmalle reitille. Turvallisuus ilman tulevaisuutta on katteetonta nostalgiaa.

Tulevaisuus ilman turvallisuutta on rosvoparonien ratkaisu. Ensimmäi- nen on persujen huijaus. Jälkimmäinen on oikeiston illuusio. Mikä on sosiaalidemokraattien vaihtoehto?

Minulta kysyttiin ensimmäisessä vaalitilaisuudessa sama kiperä kysy- mys kuin Mauno Koivistolta aikanaan:  minkä  sortin  sosialisti  olet? Hätäpäissäni keksin vastauksen, johon olen vieläkin varsin tyytyväinen, enkä aio sitä muuttaa. Vastasin, että olen Supercell-sosialisti. Mitä se tarkoittaa, selviää kohta.

TH: ” … SDP:n väärät arvot

Mikä  estää  sosiaalidemokraatteja  olemasta tulevaisuuspuolue? Vää- rät arvot. Tarkemmin sanoen: arvot eivät ole  väärät,  mutta  ne  on  käsitetty  väärin. Jos kysyt SDP:n jäsenkirjan omistajalta puolueen tärkeintä arvoa,  hän  vastaa  todennäköisesti:  työ. Mutta työ on resurssi, eikä arvo. Myös  raha  on  resurssi.  On  hyvä,  jos on rahaa, mutta rikkaus ei ole arvo.  On  onnellista  olla  työssä,  mutta työ ei ole arvo. Jos  työn  näkee  arvona,  siitä  juontuu monta väärää päätelmää. ”

 

RK: Harakka on etäisesti oikeassa: hän tarkoittaa ”resursseillatuotantovoimia (työ; pääoma: tuotantovälineet, luonnonvarat; tiede).

Tuotantovoimien dialektinen vastakohta yhteiskunnassa ovat tuotan- tosuhteet kuten omistussuhteet. Niistä puhutaan yleensä politiikassa enemmänkin kuin tuotaovoimista, ja ne ovat poliittisesti vaikutettavissa helpommin.

Työhön voi suhtautua arvona, mutta se ei ole kovin hyödyllistä, kenel- lekään. Samalla kun työ on tuotteiden taloudellisen arvon lähde, se on myös samalla sellaista, jota aina pyritään minimoimaan. Työ ei välttämättä toimi todellisessa yhteiskunnassa siten kuin siihen suhtaudutaan politiikassa.

Jokin patatyhmä pakkotyö voi myös viime kädessä ja ennen kaikkea olla keino estää jotakin väestöryhmää tekemistä mitään itselleen ja yhteiskunnalle todella hyödylliseksi katsomaansa, vaikkapa todella paikkansa pitävää tiedettä tai uusia näkökulmia avaavaa taidetta. Jotta tallaistakin voisi tapahtua, ”työ” on jo täytynyt ”nostaa ylimmäksi julkilaustuksi arvoksi” VÄÄRÄLLÄ TAVALLA.

 

TH: ” Kun puolustamme työntekijöitä, kuvittelemme puolustavamme arvoja, vaikka puolustamme etuja.  ”

 

RK: Työn(tekijöiden) todellisten objektiivisten etujen puolustaminen ei suinkaan ole ”paha”, vaan sitä, mitä nimeomaan PITÄÄ tehdä…

 

TH: ” Kannattajien etujen ajaminen on puolueen yksi tehtävä, jopa tärkeä tehtävä. Pääoman ja työn välinen kamppailu ei ole kadonnut mihinkään.

RK: Taaskin Harakka on aivan oikeassa… Tosin hän surffaa työväenluokan etujen ajamisesta KANNATTAJIEN ETUJEN ajamiseen…

Tämä on kielellistä kusetusta, hälynpölytoimittajan ”ydinosaamista”…

TH: ” Mutta samalla menetämme toimintamme tärkeimmän oikeutuksen.  Oikeisto suosii suuryrityksiä ja suurituloisia, ja naamioi jakopolitiikkansa ”isänmaan eduksi”. ”

RK: Kaikki naamioivat. Yhtä ja yhtenäistä ”isänmaan etua” ei kuitenkaan ole olemassakaan. Sellaisesta puhuminen on sitä paitsi ennen kaikkea IDEOLOGIAA.

Harakka tarkoittaa, että demarit puhuvat retorisesti ”kannattajiensa eduista”, oikeisto ”isänmaan edusta”. Molemmat valehtelevat… Eikä kumpikaan aja isänmaan etua…

TH: ” Emme voi todistaa toisten kaksinaamaisuutta, jos itse teesken- telemme, että puolustamme kannattajiamme epäitsekkäistä syistä. Puheenjohtaja Antti Rinne on siis oikeassa, kun hän on nostanut puo- lueen tärkeimmäksi arvoksi vapauden. Haaste on, että annamme sa- nalle sisällön. Mihin ihminen on vapaa – ja mistä – kun hän toimii yhdes- sä toisten kanssa, menneitä, nykyisiä ja tulevia polvia kunnioittaen?

Meidän on vakuutettava suomalaiset:  jokaisen vapaus lisääntyy, kun kaikkien vapaus lisääntyy. 

RK: Varsinainen ”älynväläys”, jossa ei sanota mitään!
Missähän ja koska muuten Rinne olisi tuollaista esitteänyt…
Rinne on Harakan vastustaja ja kilpailija.

Tuollainen sanoille kuten ´vapaudelle´ SISÄLLÖN ANTAMINEN on IDEOLOGIAA.

MIKSI NOSKET EIVÄT HALUA KÄYDÄ AVOINTA IDEOLOGISTA KESKUTELUA -JA KÄYVÄT KUITENKINKOKOAJAN NAAMIOITUA SELLAISTA?

Ei kai vainsiksu, että heidän ideologiansa ei sietäisi titeellistä päivanvaloa?

(Sitähän ei meinaan tiedä, kun he eivät puhu siitä avoimesti… Komissaariehdokas Urpi on muuten uskovainen.)

Antti Rinteen vannominen vapauden nimeen korkeimpana arvona saattaa tarkoittaa, että hän kannattaa juristina Euroopan (norsunraato)neuvoston PERUSVAPAUSTEORIAA YK:n PERUSOIKEUSTEORIAN ASEMASTA. Edellistä teoriaa pidetään yleensä OIKEISTOLAISENA, UUSLIBERAALISENA. Sen mukaan ”kaikki mahdollinen oikeus rakentuu autonomisen vapaan yksilön varaan”. Teoria on väärä,ja SILLE kyhätty muka ”oikeusvaltio” on huijausta.

TH: ” Vapaus on tärkeä arvo juuri nyt, kun kansalaisille syötetään pak- koja. Talouden etu on se ylin pakko, jolle oikeisto haluaa uhrata ihmisten elämän. Taloudesta on pidettävä hyvää huolta, mutta taloudesta ei  voi  huolehtia,  jos  ihmisistä  ei  huolehdita. Vaikeus  on  siinä,  että  digitaali- nen  maailmantalous  on  vapauttanut pääomat, mutta ei ihmisiä. Sadat miljoonat ihmiset ovat vapaita vastoin  tahtoaan,  vapaita  työstä.  300000 suomalaista on vaikeuksissa  yhteiskunnassa,  joka  perustuu  työhön, mutta ei voi taata työtä. Siihen  eivät  sosiaalidemokraatitkaan  pysty.  Karu  totuus  on,  että  tavallinen  työ katoaa. Ei kerralla, vaan hitaasti. Se työ, joka ei ole huippuammattilaisten  korvaamatonta  aherrusta  tai  palvelualan  matalapalkkatyötä,  ulkoistetaan, siirretään ulkomaille, automatisoidaan tai robotisoidaan.

Kuitenkin vain korkea työllisyys voi rahoittaa korkeatasoiset julkiset  palvelut.  Ja  tässä  on  ongelma.  Tuleva  yhteiskunta  ei  ole  palkkatyön yhteiskunta. Kaikki merkit näyttävät, että digitaalisessa  maailmantaloudessa  ainut työväen liike on ovesta ulos. ”

RK: Talous, joka ei perustu palkkatyöstä saatavalle lisäarvolle, NIIN KANNATETTAVAA KUIN SE OLSISIKIN, ei ole kapitalistinen.

SDP on lähtenyt kovin jälkijättöisesti hihkumaan ”markkinatalouden (kapitalismin) ikuista autuutta”…

TH: ” Ei mitään epäselvää: EU edellyttää avointa markkinataloutta

Sosialidemokraatit oivalsivat 1990-luvulla olevansa markkinatalous- puolue. Se oli tärkeä ratkaisu. EU-jäsenyys  ja  siitä  seurannut  yhteis- valuutta edellyttivät, että talous  on  avoin  kilpailulle,  vaikka  monet suljetut alat joutuivat vaikeuksiin. Epäilemättä globalisaation raju  riento  ja  ennen  kaikkea  finanssikriisin aiheuttama  loputon  kuristus, sitkeä taantuma, ovat yllättäneet.  Vastavoimat  ovat  voimistuneet:  niin  nostalginen  kansallishenkinen  protestipopulismi kuin uusliberaali yhtiövalta – ja nykyisessä hallituksessa nämä kaksi taantumuksellista voimaa ovat löytäneet toisensa. Suomi eristyy ja umpioituu; kiristyvässä noidankehässä riidellään keskenämme ja riistetään toisiamme; talous supistuu ja työllisyys heikkenee; syöveri syvenee syvenemistään.

Koko Suomen kannalta on välttämätöntä, että SDP löytää Eurooppa-linjansa: johtajuuden, joka puolueella kiistatta oli 1990-luvulta finanssi- kriisiin asti. Emme voi hyväksyä sitä, että Paavo Lipposen, Erkki Tuomiojan ja Erkki Liikasen linja kestää vain hyvinä aikoina, mutta taantuman tullen SDP jää neuvottomaksi: mikä on EU:n tulevaisuus, mikä on euron tulevaisuus? ”

RK: Noiden pölkkypäiden linja on ollut ainakin 40 turhan velkamiljardin euron ja HAISTAPASKANTIETEEN linja! Heihin voidaan lisätä Manu Koivisto, Mara Sahtivaari ja last but not least Tarja Halonen!

TH: ” On jo tarpeeksi vaarallista, että Sipilän hallitus sulkeutuu Euroo- pasta. Suomella ei ole varaa siihen, että SDP on peräkammarin puolue. Hallituksen ideologiassa eristäytyminen ja kurilinja palvelevat toisiaan.  Kun  oikeisto  väittää,  että  kaikki talouden ongelmat ovat itse aiheutettuja, se photoshoppaa kuvasta  pois  Euroopan  taantuman,  jonka  se  on  itse  aiheuttanut.  Modernin  taloushistorian  pisin  kysyntälama  on  vaurioittanut  Suomen  vientiä  vakavasti.  Kuitenkin  on selvää, että jos EU ja rahaliitto eivät  toimi  myös  suomalaisten  eduksi,  kaikki  kotimaiset  leikkaukset ja supistukset ovat varmemmin  haitaksi  kuin  hyödyksi.  ”

 

T.: EU ja rahaliitto eivät tuli ikinä toimimaan Suomen hyväksi. Brexitin jälkeen EU ei edes välitä Suomen jäsenyydestä kauheasti.

Suomi pääsi EU:un Erkki Liikasen juonen avulla saada EU:n himoit-sema Norja unioniin aluevesineen ja strtegisine asemineen ja luonnonvaroineen, vivuttamalla Ruotsi Suomella ja ja Norja Ruotsilla sisään. Jos kansanäänestykset olisi aloitettu Norjasta, kaikki kolme maata olisivat jääneet ulkopuolelle, ja kaikki asiat olsivat paremmin varsinkin Suomessa!

TH: ” Suomen  ongelmat  eivät  ratkea,  jos  Euroopan ongelmat eivät ratkea. ”

RK: Suomi on hirttäytynyt TÄYSIN TURHAAN mukaan AIVAN MUIDEN TALOUSVAIKEUKSIIN!

Suomi ei pysty niihin vaikuttamaan millään tavalla!

Jos Suomi olisi ulkopuolella, NE OLISIVAT MAHDOLLISUUS EIVÄTKÄ UHKA: kilpailijat kusessa!!!

TH: ” Kun sosiaalidemokraatit valitsivat aktiivisen, rakentavan ja roh- kean linjan Euroopan kehittämiseksi, samalla  sitouduttiin  avoimeen  talouteen  ja  kansainväliseen  kilpailuun. Toista ei voi valita ilman toista, olivat ajat tai tunnelmat millaisia hyvänsä.

Suomi tarvitsee nyt kipeästi poliittista liikettä, joka puolustaa rahaliittoa ja yhteisvaluuttaa, haluaa kehittää sitä omalla näkemyksellisellä otteellaan.

 

RK: EI VAAN SELLAISEN, JOKA EROTTAA SUOMEN EU:N KONKKAPESÄSTÄ!

TH: ” Tytti Tuppuraisen johdolla  tehty  EMU-raportti  on  siihen ensim- mäinen askel. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei  ajatellut,  että  rahaliitto  on  epäonnistunut. ”

RK: AJATTELIPAS!

Nyt kukaan ei enää ajattele, että se olisi ONNISTUNUT!

TH: ” Siltä  varalta,  että  jälleen kymmenen vuoden päästä se on jälleen kaikkien mielestä onnistunut,  sosiaalidemokraattien  on  hyvä syy pitää kiinni alkuperäisestä kannastaan. Ei vesittää, pyydellä anteeksi, kainostella – vaan osoittaa suuntaa kansainvälisen yhteistyön menestykseen.  ”

RK: Sitä ei ole 10 vuoden päästä!

HT: ” Euroopan talousvaikeudet eivät ole EMU:n syytä

RK: Johan pomppas!

HT: ” Markkinatalous  ei  tarkoita  äärikapitalismia,  jossa  globaalit  suur- yhtiöt  ja  finanssijärjestelmä  määräävät maailmaa  vahvemman  oikeu- della. Yhtiövalta ei ole markkinataloutta, vaan sen vakavin uhka, aidon kilpailun este. ”

RK: EU tarkoittaa justiin sitä!

TH: ” … Eurooppalainen  oikeisto ajaa markkinatalouden tunnuksin suur-yritysten etua.  Suuret  pankit  pelastettiin  veronmaksajien  kustannuk- sella.  Siitä  aiheutunut  velkaantuminen  pantiin  valtioiden  tuhlaavai- suuden  tiliin:  seurauksena  leikkauksia,  jotka  entisestään  syventävät  euroalueen  taantumaa.  Oikeiston  ideologinen  tavoite  on  surkastaa  julkiset  palvelut:  sekä  heikentämällä etuuksia että luopumalla  vero- tuotoista,  joilla  palvelut  rahoitetaan. Kun rahaliiton vaikeuksista syytetään rahaliittoa, ollaan vakavasti väärässä.  ”

RK: ” Rahaliitto on just se, joka kirjoitelee liekkirahaa pankeille, joka sit- ten ”täytetään oikealla arvolla” verojan kautta työllä tuotetuista oikeista reaaliarvoista.

” Oikeisto vetoaa ”valuvikoihin”,kun se peittelee oman epäonnistuneen  talouspolitiikkansa  kohtalokkaita seurauksia. Vahinko olisi ollut huomat- tavasti vähäisempi,  jos  pankit  olisivat  joutuneet  kantamaan edes osittaisen sijoittajavastuun, jos Kreikalle olisi toteutettu velkasaneeraus, jos EKP olisi laskenut korkoja ajoissa ja hoitanut keskuspankin  velvoitteitaan.  ”

RK: ” Tämä osoittaa, että EU ei ole varsinaisest markkinataloustoimija, jkoska toiset toimivat oikeilla ja toiset leikkiarvoilla, jotka sekoitetaan.

TH: ” Erikoista on, että Suomen ja Euroopan  sosialidemokraatit vaati- vat vuonna  2010  toisenlaista  linjaa,  vastuullista  kasvun  ohjelmaa,  mutta  kärjistyneen  tilanteen  ja  mielipideilmaston nujertamina ovat unohtaneet omat vaatimuksensa. Vika  oli  väärässä  talouspolitiikassa,  ei  Emussa.  Sen  pitää  olla  SDP:n viesti. ”

RK: Se viesti on vale. Vika on EMUssa.

TH: ” … ”Valuvikoja” pyritään nyt korjaamaan  siten,  että  Emu  asetet- taisiin  komission keskusvallan ohjaukseen. Talouspolitiikka ulkoistet- taisiin teknokraateille  ja  samalla  kansallista  päätösvaltaa  kaven- -nettaisiin  entisestään. Tämä sopii kokoomukselle ja  liberaali-lestadiolaiselle  keskustalle,  ja  perussuomalaiset  pääsevät  taas kauhistelemaan kamalaa liittovaltiota. Liittovaltion käsitteeseen niputetaan kuitenkin kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa. On täysi syy vastustaa  kasvavaa  keskusvaltaa,  jossa  EU-komissio  määräisi  yhä  sitovammin  ”kilpailukyvyn”  nimissä jäsenmaiden  taloutta,  työllisyyttä  ja  viime  kädessä  sosiaalipolitiikkaa. Tämä utopia johtaa jatkuviin ristiriitoihin  suvereenien  jäsenmaiden  ja  Brysselin  pakkovallan  välillä, ja nakertaa EU:n jo finanssikriisissä  ja  pakolaiskriisissä  huvennutta luottamusta lisää.

Emme tarvitse yhteistä budjettipolitiikkaa, emme halua taata toisten velkoja.

Sen sijaan meidän pitää ajaa yhteistä talouspolitiikkaa – lisätään jäsen-valtioiden valtuuksia ja keskinäistä neuvottelutilaa. Nykyisin suuren jä- senmaan itsekkyys pakottaa kaikki muut toteuttamaan sen vaatimuk- sia, koska yhteisessä pöydässä ei ole velvollisuus ajatella ja toimia kaikin työkaluin koko euroalueen tasapainoisen kehityksen puolesta. Silloin voidaan lieventää suhdannevaikeuksia, jollaisia Suomikin on kokenut, yhdessä sovitulla tavalla – vaikka enemmistön hyväksymällä väliaikaisella poikkeamalla Maastrichtin kurisäännöistä. Jos pääomamarkkinat yhdentyvät aikanaan toivotusti, paikalliset häiriöt hälvenevät, mutta siihen kuluu helposti kymmenen pitkää vuotta. Meidän ei ole syytä jatkaa itse aiheutettua taantumaa omilla toimillamme yhtään pidempään.

SDP:n häilyvä eurolinja johtuu ennen kaikkea viestinnällisestä tappios- ta, johon puolue varautumattomana joutui ennen vuoden 2011 vaaleja. Kun populistinen propaganda on sekoittanut lähiöäänestäjien päät, on tyydytty myötäilemään ja mielistelemään älämölöä. Ajoittain on vedetty niin tiukkaa, likimain muukalaisvihamielistä linjaa, että solidaarisuu-den ystävät on karkotettu puolueesta. Jos omaa viestiä ei ole saatu läpi kaikessa metelissä, ei ole syytä vaihtaa viestiä, vaan kertoa se paremmin. Ja nyt on sen aika – jollei viesti ole tässä rytäkässä päässyt unohtumaan.

 

Markkinataloutta markkinatalouteen

Euroopan talousvaikeudet eivät johdu EMU:sta, vaan väärästä talouspolitiikasta. Tämä erottelu on välttämättä tehtävä.

Vielä tärkeämpää on,että SDP osaa kertoa kansalaisille,mikä erottaa suuryritysten edunvalvonnan ja aidon, toimivan markkinatalouden. Oikeisto saa ajaa rahavallan intressiä yleisenä etuna vain niin kauan, kun vasemmisto ei sitä haasta omalla markkinatalouden mallillaan. On ainakin näyttänyt siltä, että finanssikriisin jälkeen

SDP on entistä tiukemmin lukittautunut puolustamaan vähenevää vien-titeollisuutta ja sen työntekijöiden etua, hyvien vuosien julkista sektoria ja sen työntekijöiden etua – pitää kiinni menneisyydestä ja vastustaa tulevaisuutta.

Meidän vastauksemme on: lisää markkinataloutta markkinatalouteen, lisää kilpailua kilpailuun.

Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkisen vallan tehtävä on auttaa ja säädellä markkinataloutta – ja määrätä sille rajat. Yhteiskun- nan fyysiset ja sosiaaliset perusrakenteet eivät kuulu markkinoiden valtaan, siis ei vesihuolto, mutta ei kasvatuskaan. ”

” Suomen suurimpia vahvuuksia ovat aito meritokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo. ”

 

”Ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään riippumatta syntyperästä ja varallisuudesta, ennen kaikkea kaikkien ulottuvilla olevan korkeata- soisen koulutuksen ansiosta. Vahva sosiaalinen pohja ei kuitenkaan johda taloudelliseen menestykseen, jos taloutta hallitsevat hyvä veli –verkostot, perin-nöllinen valta, kartellit ja uutta luovaa liiketoimintaa kahlitseva hallinto. Omassa filosofiassani tärkeä käsitepari on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Tasa-arvo on kiehtova käsite, koska se on samaan aikaan vaatimus ja tavoite. Tasa-arvoa edellytetään kaikkeen ja kaikkialla, mutta koskaan sitä ei saavuteta, koska sitä pitää aina parantaa. Tämän vasemmisto on sisäistänyt – ehkä jopa liian hyvin. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, että sama ominaisuus pätee käsiteparin ensimmäiseen sanaan. Myös mahdollisuuksia täytyy tarjota tässä ja nyt mutta koskaan mahdollisuuksia ei ole riittävästi.

Jotta mahdollisuuksien tasa-arvo voisi edetä, meidän on lisättävä paitsi tasa-arvoa, myös mahdollisuuksia.

Fiksu valtio ja dynaamiset yritykset: tehtävänjako

Politiikan ja bisneksen yhteensovittaminen on aina ongelmallista. His- toriassa on ollut valta-aatteita, jotka ovat pyrkineet alistaman toisen toiselle. Sosialismi pyrki alistamaan talouden poliittiseen johtoon,ja sen kaaduttua uusliberaali markkinafundamentalismi haluaa alistaa politiikan talouden keinoille.

Molemmat ääriideologiat ovat täsmälleen samasta syystä väärässä – samoin Björn Wahlroos, sekä taistolaisena että äärikapitalistina. Politiikan keinot, tavoitteet ja vahvuudet ovat aivan toiset kuin talouden keinot, tavoitteet ja vahvuudet.

Sen sijaan, että toista alistettaisiin toiselle, julkisen vallan ja yksityisten markkinoiden pitää kunnioittaa toisiaan. Ilman toista ei ole toista.

Julkinen valta vastaa siitä, että markkinat voivat toimia, toisaalta yksi- tyinen liiketoiminta rahoittaa julkista valtaa. Ne ovat kuin juna ja rautatie: ilman rautatietä juna ei kulje, ilman junia rautatie on turha.

Viime aikoina on paljon vedottu Saksan esimerkkiin (joskin valikoiden ja vääristellen). Esimerkkiä kannattaa katsoa kauempaa: 1950-luvun ”sosi-aalisesta markkinataloudesta”, jossa valtion keskeisimmäksi tehtäväksi katsottiin kilpailun säänteleminen, valvominen ja varmistaminen. Sosiaali-demokraattien Karl Schiller – tuleva valtiovarainministeri – linjasi vuonna 1953: ”Niin paljon kilpailua kuin mahdollista, niin vähän suunnittelua kuin välttämätöntä.” SPD luopui tuotantovälineiden sosialisoinnista jo 1959.

Jos yritysten on kilpailtava aina ja kaikkialla, ihmisten ei tarvitse kilpailla aina ja kaikkialla. Näin syntyi sodan raunioille Wirtschaftswunder, sananmukaisesti talousihme. ”

” Saksalaisilta yrityksiltä vaadittiin paljon, mutta paljon ne ovat myös saa- neet. Kaikkein eniten hyötyy kuluttaja, asia-kas, kansalainen. Syntyy luot-tamus,jonka hyötyjä Saksassa tänäänkin nautitaan kodeissa ja työpaikoil- la.Uusi aika tarvitsee uuden tehtävänjaon julkisen vallan ja markkinoiden välillä. Se on keskinäisen kunnioituksen sopimus, jossa fiksu valtio ja dynaamiset yritykset toimivat vuorovaikutuksessa – jättävät toisensa rauhaan silloin, kun se on parasta, ja tukevat toisiaan, kun tarvitaan. Tehtävänjako on siis hyvin yksinkertainen.

Fiksu valtio ei edellytä yrityksiltä muuta kuin osakeyhtiölain 1. pykälässä määrättyä toimintaa: tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Jotta yritys voi tuottaa voittoa, sen on menestyttävä kilpailluilla markkinoilla. Se taas edellyttää taitavaa liikkeenjohtoa ja riittävää riskinottoa. Molemmista on pulaa.

Tätä tavoitetta julkinen valta auttaa tuottamalla monia satojen miljar- dien arvoisia yleishyvän palveluita: ylläpitämällä lakia ja järjestystä sekä infrastruktuuria, huolehtimalla reilusta kilpailusta sekä kuluttajaa ja työntekijää suojaavista normeista, ja panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen. Kaikki nämä palvelut yritys korvaa noudattamalla lakeja ja sopimuksia sekä suorittamalla voitostaan veroa, samoin kuin yrityksen menestyksestä hyötyvät työntekijät ja omistajat.

Siinä kaikki. Yritysten ei tarvitse rahoittaa lastensairaaloita. Yritysten ei tarvitse järjestää yritysvastuuseminaareja. Ne ovat yhteiskunnalle korvaamattomia pelkällä olemassaolollaan, täyttäessään omaa tehtäväänsä.

Fiksu valtio on mahdollistaja

Mikä sitten on se fiksu valtio,johon viittasin? Se on eurooppalainen ja kansainvälinen Suomi, joka on sitoutunut globaaliin avoimeen markki- natalouteen ja osaa sitä myös hyödyntää. Se tarjoaa yrityksille vapaut- ta, mutta vaatii myös paljon. Se haluaa taata reilun kilpailun. Se tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon niin ihmisille kuin yrityksille.

Fiksu valtio on aktiivinen.

Jokainen yritys ajattelee, ja sen kuuluukin ajatella, vain omaa etuaan. Julkisen vallan on huolehdittava määrätietoisesti ja kaukonäköisesti kansantalouden kokonaisuutta.

Julkiselle vallalle kuuluu vastuu kasvun investoinneista. Fiksu valtio aset- taa tavoitteen ja määrää suunnan, mutta ei pyri omistamaan tai pyörittä- mään suuria hankkeita itse. Juuri nyt, jotta pääsisimme irti taantumasta, tarvitaan isoja julkisia investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuote-kehittelyyn. Juuri nyt on lisättävä, ei leikattava, uusien, lupaavien yritysten tukirahoitusta.

Fiksu valtio uudistaa tuotannon, energiaketjun, liikenteen, asumisen ja jä-tehuollon rakenteet ilmastoystävälliseen suuntaan – ja samalla luo edelly-tyksiä uusiutuvan tuotannon in-novaatioille. Ympäristöteknologia-alan yh-tiöt saavat kotimaasta kunnon referenssitnäytöt osaamisesta,joiden avulla ponnistaa vientimenestykseen.

Markkinat tarvitsevat haastajia ja häiriköitä

Sosiaalidemokraatit eivät enää ole muinaisten luokkarakenteiden vankeja, vaan kansalaisten puolella kaverikapitalismia vastaan.

Julkinen ei ole aina ja kaikkialla parempi kuin yksityinen,jos kilpailu toimii aidosti ja tarkoitusta vastaavasti. Kartelleja, monopoleja ja rajoitettua kilpailua ei pidä hyväksyä niin rakennusalalla kuin ruokakaupoissakaan.

Ei ole mitään syytä, miksi elinkeinoja pitäisi suojata keinotekoisesti. Miten tavallinen suomalainen hyötyy siitä, että taksimatkat ovat kalliita? Miksi on oikein, että joka kunnassa apteekkarit ovat verotilastojen kärjessä? Kilpailulta ja samalla kehittymiseltä suojatut elinkeinot ajautuvat kaikkialla kriisiin,kun kekseliäät digitaaliset kilpailijat ilmestyvät haastajiksi. Suomalaiset kaupat eivät oivaltaneet verkon mahdollisuuksia, joten Stockmann romahti ja Anttila myytiin pilkkahintaan. Onnibussi soveltaa halpalentoyhtiöiden varaus- ja hinnoitteluinnovaatioita, ja ajoi laiskan VR:n hetkessä vakaviin vaikeuksiin.

Fiksu valtio on joustava sääntelijä ja innostava kumppani. Jos sosiaali- demokraatit kieltävät innovaatiot ja sietävät kartelleja, emme kykene johtamaan Suomea menestykseen maailmantaloudessa.

SDP:n pitää edistää aktiivisesti uutta liiketoimintaa, joka häiritsee ja haastaa markkinoiden nykyisiä valtiaita. Muutosta pitää ymmärtää, jotta sitä voi ohjata.

Talouskasvun ja työllisyyden yhteys katkeaa

Tehtävänjakoni fiksun valtion ja dynaamisten yritysten välillä oli varsin suppea. Olennainen ero perinteiseen sosialidemokraattiseen ajatteluun oli ehkä se ,että en aseta työllistämistä yritysten vastuuksi. Tämä onkin tärkeä näkökulmaero. Yritys ei ole vastuussa työllistämisestä – vaan yhteiskunta. Kun hallitus esittelee budjettiaan ja SDP omaa vaihtoehtoansa, luvataan aina kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Väitteet vaivaavat minua puolin ja toisin: ne tuntuvat epärehellisiltä.

Tuore kysely antaa karun kuvan todellisuudesta.Suomen 250 suurinta yritystä kertoi supistaneensa kolmessa vuodessa työvoimaansa 60000 hengellä – ja ilmoittivat supistavansa lisää. Samalla yritykset ovat paremmassa tuloskunnossa kuin koskaan: voitot ovat kasvaneet samassa ajassa yli 50 prosenttia. Edessä on ennätyksellinen osinkokevät. Entä jos epämiellyttävä totuus on, että nämä asiat eivät vain tapahdu yhtä aikaa, vaan liittyvät toisiinsa – jopa syy-seuraussuhteessa?

Entä jos yritysten tulos paranee työn tuottavuutta parantamalla, väkeä vähentämällä? Epäilemättä työväenliikkeelle on ongelma, jos työväkeä vähentämällä talous kasvaa.Kaikkein vaarallisinta on silti lakaista sivuun tämä epämiellyttävä ajatus,pitää kiinni työväenromantiikasta ja ihmetel- lä, kuinka kannatus kerran kukoisti, mutta nyt lakastuu. Suomalaisen teollisuuden arvonlisä on noin kaksinkertaistunut 25 vuodessa, samalla kun työntekijöiden määrä on laskenut 30 prosenttia eli 150000 ihmisen verran. Tuottavuus kasvaa työpaikkojen kustannuksella.

Monien tutkimusten mukaan Suomesta ovat kadonneet ja katoavat keskitasoiset, keskipalkkaiset, keskituottavat työt. Kysyntää on kor- keimman tuottavuuden ja matalimman tuottavuuden töihin, eli sellaisiin, joihin suomalaisten enemmistö ei joko pysty tai halua.

Digitaalisen maailmantalouden vauhdittama työmarkkinoiden polari- saatio jatkuu – ja vahvistuu. Jakautumista voi oikeastaan lievittää vain samalla keinolla, joka on taannut suomalaisen menestyksen viime vuosiin saakka, koulutuksella. Opetuksen ja työvoimakoulutuksen leikkaukset ovat tässäkin suhteessa järjettömiä ja tuhoisia. Jos esittämäni näkemys on tosi, kansantalouden kasvukaan ei lisää merkittävästi työllisyyttä. Parhaiden yritysten menestys lisää työpaikkoja vain välillisesti: suuri arvonlisä piristää yksityisiä palveluita ja verotulot pitävät yllä julkisia palveluita. Jotta hypoteesia voisi edes tutkia, olisi ensin saatava menestyjiä. Eikä hyvältä näytä. Digitaalisessa maailmantaloudessa Suomi on jäänyt alihankkijaksi. Esimerkiksi Kaipolan paperitehtaan kuutoskone keskittyi painamaan vain Ikean luetteloita. Sadoin tuhansin, miljoonittain.

Suomalaiset sijoittuivat arvonlisäketjun alapäähän,seuranaan romania- laiset, jotka ahkeroivat huonekalujätille loputtomiin lastulevyhyllyjä. Painokeikka siirtyi halvempaan maahan, kuutoskone suljettiin.

Varkaudessa paperikone muutettiin kartongille. Nettikaupan räjähdys- mäinen kasvu lisää pakkaamisen tarvetta, joten suomalaisia tarvitaan apureina tässäkin tuhannen miljardin bisneksessä, joka kaksinkertaistuu jo nykyisen hallituskauden aikana.

Mutta suomalaisen työn hinnalla ei kannata satsata globaaliin alihankin- taan. Ja varsinaiset voitot jäävät joka tapauksessa fiksummille ja rohkeammille.

Tuottavuuserot räjähtävät

Suomalaisia on työelämässä noin 2,4 miljoonaa. Kun tämän väen pitää elättää kolme miljoonaa muuta suomalaista, huoltosuhde on 44/100. Väestön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömyys kasvaa tänä vuonna vuosisadan korkeimpiin lukuihin, noin 370000 henkilöön. Heistä pitkäaikaistyöttömiä on peräti 130000, osin hallituksen määrätietoisen toimettomuuden ansiosta.

Pitkäaikaistyöttömien on vaikea palata työelämään. Kuva on vielä ka-rumpi, kun tutkitaan yksilöllisiä työllistymisen esteitä. Vaikeasti työllistyviä voi hyvinkin olla 250000, eli kaksi kolmasosaa kaikista. He eivät pääse töihin, vaikka talous ja tuotanto kävisivät punaisina.

Jokaista kymmentä työssä olevaa kohti on yksi, joka ei elinaikanaan enää saa työtä. Vaikka työllisyys paranisi, työelämästä syrjäytyneiden ja syrjäytettyjen määrä on jo itsessään niin suuri, että humaanissa yhteiskunnassa palkkatyö ei voi olla kansalaisuuden mitta. Olemme siirtyneet käsittämättömien tuottavuuserojen maailmaan.

30 MUSTEMAALARI MUSTEMAALARI 31

Peliyhtiö Supercell on 1,5 miljardin euron liikevaihdollaan yhtä suuri fir-ma kuin Valtion Rautatiet. VR:llä on töissä yli 10000 ihmistä, Supercellillä 150. VR:n työntekijän osuus liikevaihdosta on 15000 euroa, kun taas jokainen pelintekijä tuottaa bruttolisäarvoa tasan miljoona euroa. Ajan merkki on, että viime verotiedoissa pelisuunnittelija Lasse Louhento ohitti Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan Suomen suuripalkkaisimpana henkilönä: kuukausitulot puoli miljoonaa euroa.

Peliyritykset työllistävät Suomessa vain 2500 ihmistä. Yksinomaan K-kaupat työllistävät väkeä kymmenen kertaa enemmän.Peliteollisuus ei ole tyypillinen toimiala, eikä kansantaloudellisesti kovin merkittävä. Mutta se on niitä aloja, joissa Suomi menestyy avoimessa globaalissa kilpailussa. Ja avointa globaalia kilpailua luonnehtii se, että kaikkein arvokkaimmat yhtiöt eivät työllistä juurikaan väkeä. FANG eli Facebook, Amazon, Netflix ja Google saivat neljään pekkaan aikaan 95 prosenttia New Yorkin pörssi-in-deksin kurssinoususta vuonna 2015. Facebookissa on 12000 työntekijää, Googlella 60000 ja Netflixillä vain 2500.

Amazonin paketteja pakkaa sentään yli 200 000 täysi- ja osaaikaista lajittelijaa ympäri maailmaa – mutta sekin on vain 10 prosenttia tavarataloketju Walmartin työntekijämäärästä.

Tämä ei ole uutta.Talouskasvu ja työllisyys ovat erkaantuneet toisis- taan jo vuosia sitten. Nokialla oli Suomessa 25000 työntekijää vuonna 2000 – noin prosentti työllisistä. Nokian bkt-osuus oli kuitenkin nelinkertainen, nykyhinnoilla työntekijää kohti yli 250 000 euroa. Vaikka suomalaiset yritykset löytäisivät keinot menestyä digitaalisessa maailmantaloudessa, sadat tuhannet jäävät vaille palkkatyötä, jonka turvin rakentaa tulevaisuutta perheelleen ja merkitystä elämälleen.

Työ ei ole arvo, mutta monelle se ei ole edes resurssi.

”Markkinaehtoinen työ” on vaarallinen iskulause

Nykyinen hallitus vaatii, että on synnyttävä markkinaehtoisia työpaik- koja. Muut työt eivät ole ”oikeita töitä”: olkoot ihmiset mieluummin toi- mettomina kuin julkisella sektorilla. ”Markkinaehtoisuus” tarkoittaakin sitä, että markkinat sanelevat ehdot – joihin ei kuulu työsuhteen suojaa, sosiaaliturvaa tai palkkaa jolla voi tulla toimeen.

Tämä ei käy SDP:lle. Mutta sosiaalidemokraatit jakavat saman aatepoh- jan: vain työtä tekemällä ansaitsee yh-teiskunnan palvelut. Jos on uto- piaa, että 300000 ihmistä voi saada hyviä töitä – niin eikö silloin ole hyväksyttävä huonot työt?

Kysymys ei ole, toisin kuin hallitus inttää, edes työn hinnasta. Suuri osa ei kelpaa työnantajille millään ehdoilla. Näin ollen ”markkinaehtoisuus” on pelkkä veruke sille, että sosiaalitukia leikataan valtiontaloudellisista syistä. Kuri kovenee, valtio supistuu.

Sosiaalidemokraatit eivät voi, eivätkä saa, luottaa siihen, että vientive- toisella kasvulla suuret yritykset luovat merkittävästi työpaikkoja. Ta- louskasvu ja työllisyys pitää erottaa toisistaan myös ohjelman tasolla, kuten ne ovat erkaantuneet jo todellisuuden tasolla.

Se tarkoittaa, että suurelle osalle suomalaisista syntyy työpaikkoja vain sinne, missä liiketaloudellinen tulos ei ole tärkein.

2020-luvun työ ei ole markkinaehtoista työtä, vaan markkinoita täyden- tävää ja mahdollistavaa työtä. Uudessa tehtävänjaossa yhteiskunta hy- väksyy, että yritykset tavoittelevat voittoa, eivät työpaikkoja. Vastikkeeksi liike-elämä hyväksyy, että yhteiskunta rahoittaa työllisyyttä, jolla ei ole markkina-arvoa.

Ainakaan tavalla, jonka markkinat osaavat hinnoitella.

Työllistäminen jää julkisen vallan vastuulle

Jos yrityksiltä ei voi edellyttää työllistämistä, yhteiskunnan on kannet- tava siitä vastuu. Samalla on hyväksyttävä,että hallinnon tehokkuutta ei mitata markkinoiden mittarein,jotka aiheuttavat lopulta enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.

Aktiivinen työllisyyspolitiikka on ilman muuta julkisen vallan perusteh- täviä, ja sen laiminlyönti synti ja rikos.On saatettava kymmenet tuhannet ihmiset työstä työhön,koulutettava oikein ja oikea-aikaisesti uusiin tehtäviin. Lauri Ihalaisen tärkeitä saavutuksia olivat oikeus keikkatöihin ja opiskeluun työttömyyskorvauksen kärsimättä, ja myös yrittäjyys olisi sallittava.

Muutkin perin perinteiset sosialidemokraattiset keinot ovat paikallaan työllisyysasteen nostamiseksi. Eritoten naisten työmarkkina-asemaa on autettava. Eläkeläiset on houkuteltava jatkamaan työssä. Osa-aikatyön lisääminen auttaa molemmissa.

On hyväksyttävä, ja vaivihkaa hyväksytty-kin, se tosiasia, että useat eivät saa työstään riittävää toimeentuloa.Julkisen vallan perustehtävänä on tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kunnossapitotehtäviä, harjoittelua ja kesätyöpaikkoja.

Erityinen vastuu on nuorista.

Työllisen ja työttömän jyrkkää rajaa on syytä entisestään hälventää. Jul- kinen valta tukekoon ns. välityömarkkinoita, vapaaehtoistoimintaa ja kol-mannen sektorin työllistävyyttä. Tarvitaan myös ammattimaisesti johdet- tuja, isoja sosiaalisia yrityksiä, jotka osallistavat vaikeasti työllistyviä mie- lekkäisiin ja hyödyllisiin hankkeisiin. Kun keskitytään aloille, joilla ei ole kaupallisia toimijoita, ei ole aitoa pelkoa kilpailun vääristymisestäkään.

Tämä on sosialidemokraattien vastaus työehtojen polkemiseen matala-palkka-aloilla.Tämä on fiksun,aktiivisen valtion vastaus vastikkeettoman perustulon haikailijoille.Sosiaaliturva tarvitsee suuren remontin. Demarinuorten malli yksinkertaistetusta yleisturvasta on tärkeä avaus.

Työ ei ole arvo, mutta solidaarisuus on. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Käpylän menestystarina – ja sen loppu

Zoomaamme Helsingin Käpylään,syksyyn 2013. Olen tempomassa poi- kani kanssa lounasravintolan ovenripaa jo kolmatta kertaa sen jälkeen, kun paikka sulki kesänä. Jo ensimmäisenä keväänään ravintola oli turvoksissa tyytyväisistä ruokailijoista, jono ulottui joskus kadulle saakka. Yrittäjät olivat havainneet tarpeen, toivat oikean tarjonnan,ja uskolliset asiakkaat toivat rahansa päivästä toiseen. Mutta nyt ovi pysyi säpissä.

Paikalle ilmestyi omistajayrittäjä, joka kertoi,että paikka suljetaan. Olin tyrmistynyt. Miksi?

Koska heidän pitäisi palkata uusi työntekijä, ja se on liian kova riski, yrittäjä kertoi.

Palattuamme pakastepizzan kanssa kotiin päädyin toteamaan, että miehet olivat hyviä kotitaloudessa, mutta sitäkin heikompia liiketaloudessa. Jos joka päivä satoja annoksia myyvän ravintolan kate ei riitä palkkaamaan työntekijää, jotain on pielessä. Miksei kokeiltu halvempia raaka-aineita, korkeampia hintoja, lyhyempää lounasaikaa tai nopeampaa läpivirtausta?

Todennäköisempää on kuitenkin, että yrittäjäjärjestöjen levittämät le- vottomat legendat ja marina työn hinnasta oli sumentanut kokkien jär- jen. Perustelu, ettei ole varaa palkata työntekijää, on niin yleisesti hyväk- sytty, että häpeä huonosta bisnesosaamisesta jää toiseksi. Tämä on surullinen tilannekuva.

Mutta koska se on totta, siihen on suhtauduttava vakavasti. Pienyrittä- jien aito tai koettu kynnys työntekijän palkkaamiseen koituu kansanta- loudelle – ja työllisyydelle – kohtalokkaaksi. Fiksu valtio tekee kaikkensa, jotta kynnystä madalletaan – varsinkin,kun ihmeellistä kyllä,oikeistohallitus ei näytä tekevän mitään pienyritysten eteen.

Olen tähän saakka puhunut yrityksistä yhdellä määreellä,mikä on väärin. Eri kokoiset yritykset antavat yhteiskuntaan erilaista hyvää. Pienten yri-tysten tarpeet ovat toiset kuin suurten yritysten, kuten todistettiin SDP:n vaihtoehtobudjettiin kuuluvassa Yrittäjäpaketissa, jota sain olla tekemässä.

Alle 10 hengen yritykset työllistävät enemmän suomalaisia kuin yli 1000 hengen yritykset. Niiden tavoitteena ei ole ensisijaisesti kasvu, eikä riskiä ottamalla saatava

10-30 hengen yritysten työnantajavelvoitteita on kevennettävä. Niille on sallittava esimerkiksi pidempi koeaika, huojennuksia työaikasääntöihin ja YT-menettelyn normeihin. Nykyään raskaiden velvoitteiden välttäminen suorastaan rajoittaa työllistämistä. Entäpä, jos SDP olisi yrittäjäpuolue?

Tuottajakansalaiset työllistävät

Erityisen tuskaista työllistäminen on Suomen 170000 yksinyrittäjälle, joiden päämäärä on lähinnä työllistää itsensä.Jos asiakkaita tai toimeksi- antoja tulee kuitenkin enemmän kuin yksin voi hoitaa, useimmilta loppuu uskallus tai osaaminen ulkopuolisen avun palkkaamiseen. Yrittäjäpaketissamme esitämme verohuojennusta, jonka ansiosta ulkopuolisen työntekijän palkkakulut voisi vähentää tuloksesta määrätyn ajan.

Yrittäjiksi lasketaan tämän vuoden alusta myös kymmeniä tuhansia ammatinharjoitta-jia ja freelancereita. Olen tehnyt kirjallisen kysymyk- sen, jonka tavoitteena on, ettei itsenäisesti työllistyvän sosiaaliturva enää jäisi viranomaisten mielivallan armoille. Tässä on vielä paljon tehtävää.

Kuten työttömän ja työllisen välistä eroa on hämärretty, myös päätoi- misen ja sivutoimisen yrittäjän rajaa pitää tarvittaessa lainsäädännöllä hälventää. Fiksu valtio kannustaa ihmisiä kokeilemaan siipiään yrittäjinä ja tarjoaa myös turvaverkon vaikeuksien tullen.

”Epätyypilliset” työsuhteet ovat epäilyttäviä perinteisessä sosiaalide- mokraattisessa ajattelussa. Kuitenkin pää- ja sivutoimisten yrittäjien verkostoja, jotka luovat keskenään toimeksiantoja ja työtilaisuuksia, kannattaa tukea. Ne kannustavat ihmisiä ottamaan oman vastuun toi- meentulostaan – ja hyödyntämään mahdollisuuksia,joita jäykät yritysrakenteet eivät nyt osaa huomata. Mikroyrittäjät ovat aktiivisia,joustavia tuottajakansalaisia, jotka tuovat talouteen luo-vuutta ja dynamiikkaa.

Fiksu valtio toteuttaa nopeasti käytännölliset toimet, joilla mikroyrittä- jien verkostot voivat vaivatta hoitaa viranomaisvelvoitteensa. Varuste- lekan toimitusjohtaja Valtteri Lindholm on ehdottanut,että julkinen valta jakaa pilvipalveluna yhteisen alustan, joka sisältää kaikki yritystoiminnassa tarvittavat ohjelmat.

Digitaalinen talous on romahduttanut alalle tulon kynnyksen ja samalla kustannusrakenteet monilla perinteisillä sektoreilla.Sananvapaus kuului ennen niille,jotka omistivat painokoneen. Nyt mediaimperiumit taistele- vat henkensä edestä, samalla kun yksi nainen ja netti voivat saada aikaan suuren vaikutuksen.

Jälleen on kysymys keinotekoisesti kilpailulta suojattujen alojen romah-duksesta. Inter-net on toteuttanut Marxin haaveen: tuotantovälineet kuuluvat kansalle. Tuottajakansalaiset voivat lisätä työpaikkoja, hyvin- vointia ja myös kansantuloa aivan valtavasti aivan arkisilla varusteilla. Fiksu valtio huolehtii siitä, että heillä on tilaa – ja turvaa.

Yksi Suomi

Ulkomailla kerron aika usein illallispöydässä jutun, joka kertoo, miten erikoislaatuinen maa Suomi on.

1990-luvun puolivälissä Helsingissä järjestettiin konferenssi kehitysmai- den naisille. He olivat hyvin otettuja, kun itse Suomen ulkoministeri tuli pitämään tervehdyspuheen, varsinkin kun hän oli nainen.

Varsinainen hämmästys koitti lauantai-iltapäivänä,kun konferenssin osal- listujat matkustivat metrolla Itä-Helsinkiin. Vaunussa matkusti tuo sama ulkoministeri: verkkareis-sa ja kumisaappaat jalassa. Tarja Halonen oli menossa siirtolapuutarhamökille.

Suomessa etäisyydet ovat vain maantieteellisiä. Tasa-arvon kulttuuri on juurtunut niin syvälle, että kuka tahansa kansalainen voi esittää huo- lensa ministerille. Aito meritokratia ja kaikkien saavutettava korkeata- soinen koulutus johtaa kenet tahansa eliittiin, jos kykyä ja pyrkyä riittää. Tämä mahdollisuus on Suomen erityinen voima.

Suomessa vallitsee yhä voimakas yhteenkuuluvaisuuden, yhteisvas- tuun ja luottamuksen kokemus. Jokaisen päättäjän velvollisuus on lujittaa keskinäisen kunnioituksen sopimusta parhaansa mukaan.

Siksi ei ole ollenkaan mahdotonta kuvitella, että Suomen tuottavin yk- silö ja Suomen tuottamattomin yksilö istuvat samalla terassilla kalja- tuoppi kädessä. Toisella on peliyhtiön lippalakki, toisella Hankkijan. Heidän ei ole vaikea keksiä puheenaihetta, varsinkin, jos tuoppi ei ole ensimmäinen. Ainakin poliitikot voidaan haukkua hyvässä yhteisymmärryksessä.

Välimatkaa ei ole. Polarisaatiota ei ole – ihmisten kesken. On vain yksi Suomi, ja siitä yhteisyydestä on pidettävä kiinni. ”

HM: HEWONPASKAA!

Halonen on siis on myös VARSINAINEN PIERUVERKKARIPOPULISTI ainakin ”nuorten” aatteellisten seuraajiensa kuten tässä Timo Harakan (s. 1962) puheissa, joita he maailmalla organisoidusti ja vimmaisesti levittävät …

image-3.547559.6dd8c9d9fd.jpg

Toimittaja Timo Laaninen, dosentti Thomas Wallgren ja presidentti Tarja Halonen pohtivat humanismin tilaa ajatuspaja e2:n seminaarissa.

… ja ”DP:n herarhissi voi olla ”TIE ELIITTIINKENELLE HYVÄNSÄ!!!

 

” Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja maksoivat kumpikin 54 miljoonaa euroa myyntivoiton veroa vuonna 2013. Se on ylivoimainen veronmaksun Suomen ennätys. Kumpikin maksoi kerralla enemmän veroa kuin Björn Wahlroos 13 vuoden aikana. Verosuunnit- telulla he olisivat säästäneet valtavia summia, mutta Paananen totesi:

”Me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta,ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin.”

Paananen ja Kodisoja ovat suorittaneet yhteiskunnalta saamansa luot- tamuksen korkeilla koroilla: Supercell on tuottanut kahtena viime vuonna valtiolle reippaasti yli puoli miljardia euroa.

Tästä syystä olen Supercell-sosialisti.

Vakaumukseni on, että mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen tärkein kilpailukykytekijä – varsinkin kun sanaparin molempia osia painotetaan yhtä vakavasti.Vakaumukseni on,että yhteiskunnan ja markkinoiden kesken on luotavissa keskinäisen kunnioituksen sopimus, jota perinteinen etujärjestöjen kabinettikoneisto tukee, jos kykenee. Fiksu valtio takaa mahdollisuuden yksilöille ja yrityksille.

Fiksu valtio antaa kansalaisille tilaa ja turvaa.

Sosiaalidemokraattisella liikkeellä on nyt ratkaiseva hetki.

Jos haluamme vastuuta, meillä on oltava vastauksia.

Monet teollisen ajan uskomukset taloudesta ja työstä saavat luvan väis-tyä, meidän on katsottava todellisuutta silmiin. Seisomme meren rannalla, surffilauta kainalossa. Nyt on oltava valmis, sillä uusi aalto lähestyy. – ”

VASTAUKSIA EI OLE NOSKEILLA EIKÄ HALONPERLEKEELLÄ: EIKÄ ONGELMAAKAAN OLE TIETENKÄÄN TIEDESTETTU: SITÄ EUROPUOSKARI-HAISTAPASKANTIEDETTÄ, JOHON JUURI HALONPERKELE ON MITÄ SUURIN SYYPÄÄ!

… ”

Iltasanomilla on IKIOMA ”kvanttimekaniikkakin”!!!

https://www.is.fi/tiede/art-2000006065508.html

” 3. Stephen Hawking (1942–2018) teki elämäntyönsä mustien aukko- jen tutkimuksessa. Hänen teoriansa mukaan mustaan aukkoon virtaavan aineen sisältämä informaatio katoaa kokonaan, sillä mustat aukot pienenevät vähitellen olemattomiin.

Tämä on paradoksi, sillä

***kvanttimekaniikan lakien mukaan INFORMATIO ei voi koskaan kadota ***.

Uusimman tutkimuksen mukaan ainakin osa aineen informaatiosta kuitenkin säilyy. ”

ONKOHAN NYT TULLUT SEKOTETTUA ENERGIA JA INFORMAATIO?

MINKÄÄNLAISTA ”UNIVERAALISTA INFORMAATION SÄILYMISEN LAKIA EI OLE OLEMASSA SEN ENEmPÄÄ KVANTTIMEKANIIKASSA KUIN MISSÄÄN MUUALLAKAAN!!!

Paitsi, tietysti! – ”kreationismissa”!

https://apowiki.fi/wiki/Informaation_s%C3%A4ilymislaki

” Informaation säilymislaki

Informaation säilymislaki (ISL; engl. Law of Conservation of Information, LCI) on suunnitteluteoreetikko William Dembskin esittämä ja perustelema periaate, jonka olennaisena sisältönä on se, että mutkikkaan täsmäinformaation (MTI; engl. complex specified information, CSI1) synty ei koskaan ole millään tarkoituksettomalla prosessilla järkevästi selitettävissä.

Hesari-tyhmentymä on vaihtanut natsismista kreationismiin!

Mustasta aukosta julkaistaan kuvia ensi kertaa – ihmiskunta kurkistaa avaruuden suurimpaan mysteeriin

” Kansainvälinen yhteishanke paljastaa kuvia tähtitieteen mystisimmästä ilmiöstä kello 16 Suomen aikaa.

Meidän galaksimme eli Linnunradan keskustassa on supermassiivinen musta aukko. Astrofyysikot tietävät sen epäsuorien havaintojen perusteella, mutta nyt tästä mystisestä kohteesta on vihdoin saatu kuva-aineistoa. Keskiviikkona julkistettavat kuvat ovat tähtitieteellinen sensaatio.

Musta aukko sijaitsee Jousimiehen tähtikuviossa 26 000 valovuoden päässä meistä, ja se on nimeltään Sagittarius A*. Sen läpimitta on laskelmien mukaan noin 60 miljoonaa kilometriä. Vertailun vuoksi: Maan etäisyys Auringosta on vajaat 150 miljoonaa kilometriä.

Kansainvälinen yhteishanke on kerännyt aineistoa myös kaukaisessa M87-galaksissa sijaitsevasta mustasta aukosta. Tämä kohde on vielä huomattavasti kookkaampi kuin Linnunradan musta aukko. On mahdollista, että tutkijat ovat saaneet kuvia molemmista kohteista ja julkistavat ne keskiviikkona.

… ”

Tällaista hölynpölyä on kyllä ollut ajoittain.

Yksi tapa väittää tuota on, että muka ”aika voisi kulkea taaksepäin”, uudestaan toisin päin jo tapahtuneiden tapausten läpi…

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220348?page=2#220528

” RK
26.11.2006 00:08:48
220528

Prisman ”informaation säilymisen laki”

KRM: … Eilen tuli Prismassa. Hawking yritti
>ohjelman mukaan selittää informaation
>häviämättömyyttä
>multiuniversumimallilla. Osassa
>universumeita musta aukko oli
>olemassa, osassa ei. Kun jotain menee
>mustaan aukkoon, niin jossain
>toisessa universumissa, jossa musta
>aukko ei ole olemassa ei tapahdu
>informaation häviämistä. Kun kaikki
>mustat aukot ovat universumeista
>haihtuneet, jäljelle jää vain
>universumeita, joissa ei ole mustia
>aukkoja ja näin informaatio ei ole hävinnyt.

>Mitä tämä informaation
>häviämättömyys oikein tarkoittaa?

Siitä on pääsivulla oma keskustelunsa…

>Sitäkö, että kun fysiikan
>perusyhtälöissä käännetään ajan
>suunta negatiiviseksi, niin yhtälöjen
>muoto säilyy ennallaan, ja näin
>yhtälöitä voidaan periaatteessa
>ratkaista edestakaisin ja niissä
>olevan tiedon täytyy säilyä.

Juuri sitä sen väitettiin tapahtuvan.

Ja juuri siten rinnakain on päätelty myös mustien aukkojen ja alkuräjähdysteoriat.

>Tuo ei kyllä ole minkään kokemuksen mukaista.

No ei todellakaan.

Se on termodynamiikan toisen pääsäännön vastaista.

Se vaihtaa entropian kasvun lain ”informaation säilymisen lakiin”, joka on kuvitteellinen ”laki”, ja perustuu informaation (joka muuten SAATTAA liityä termodynamiikan pääsääntöön!) yleistämiseen TERMODYNAMIIKAN PERUSTEELLA alueille, jonne oikea termodynamiikka EI ULOTU.

Pitää siiten puhua materian attribuutista ”heijastuksesta”, jonka erikoistapaus informaatio on, ja hypoteettisesta dialektisesta vastapelurista ”muuntelusta”(?), josta ei ole missään kvarkkitasolla mitään takeita, että sillä olisi yhtäläisyyksiä termodynamiikan kanssa. Termodynamiikan ilmiöt ”nousevat esiin” aineesta vasta molekyylitasolla ja niille taas voikyllä rakentua kaikkiniin biologinen kuin tekninenkin informaatio.

Eli täysin turhaa yhdistää talojen sortumista ja muistinmenetyksiämme hurjimmissakaan teorioissa mustien aukkojen ominaisuuksiin.

>Hyvinkin pienessä laatikossa sen
>odottaminen, että ilmamolekyylit
>palaavat alkuperäisiin paikkoihin ja
>asentoihin mittaustarkkuuden
>puitteissa, vie ajan, joka on
>suunnattomasti paljon suurempi kuin
>nykyinen tunnettu maailmankaikkeuden
>ikä. Lisäksi se tapahtuu sattumalta,
>eikä näin ollen ole laskettavissa.
>Sen sijaan molekyylien
>nopeusjakautuma hyvin nopeasti alkaa
>seurata suurella tarkkuudella
>Maxwellin nopeusjakautumaa, jossa
>informaatiota on vain yksi luku, lämpötila.

>En tosiaan tunne asia. Ihmettelen
>vain, että jos lähdetään jostain,
>jota ei tunneta riittävän tarkasti,
>ja päädytään laskulla mihin tahansa,
>niin miksi tätä nimitetään
>informaation säilymiseksi.

Sitä voit kysyä niiltä muilta ohjelmassa esiintyneiltä jepeiltä kuin Hawkingilta.

Minusta nimittäin Hawking tarkoitti ”vain” luonnonlakien ja -”vakioden” sälymistä vakiona mustissa aukoissakin, mistä ei suinkaan seuraa ”informaation säilymisen laki”, VAAN SIITÄ SEURAA MASSAENEGIAN SÄILYMISEN LAKI.

Mikään suhteellisuusteoria ei edellytä, että aika todella kulkisi taaksepäin. Itse asiassa nolla toisessa päässä ja valon nopeus toisessa päässä ovat ilmeisimmin INFORMATIIVISEN SIGNAALIN absoluuttiset nopeusrajat.

PRISMAn ”informaation sälymisen laki” niemomaan edellytti, että aika todella voisi kulkea myös taaksepäin, ja silloin entropian kasvun laki vaihtuisi ”entropian pienenemisen laiksi”…

MISTÄ PRISMA oikein AINA keksii noin HELVETIN HUONOJA ja yksipuolisia Ohjelmia!

Onko sille YLEn luvallekin tehtävä sama kuin Hesarin ja Aamulehden tilauksille? ”

Tästä on nyt taas näemmä tosissaan ruvettu jauhaan…

https://tekniikanmaailma.fi/fyysikoiden-uusi-teoria-avaruuden-madonreikien-lapi-voi-matkustaa-mutta-niiden-avulla-ei-voi-oikaista/

|16.4.2019 16:36

Fyysikoiden uusi teoria: Avaruuden madonreikien läpi voi matkustaa, mutta niiden avulla ei voi oikaista


Madonreiät ovat avaruuden kaareutumisen mahdollistamia oikopolkuja. Fyysikot ovat esittäneet, että madonreiän yhdessä päässä on musta (josta mikään ei pakene) ja toisessa valkoinen aukko (johon mikään ei pääse).

Tieteisfiktiossa madonreikiä käytetään usein liikkumiseen kaukana toisistaan sijaitsevien paikkojen välillä. Käytännössä se ei tuoreen tutkimuksen mukaan kannata.

Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan madonreikien välityksellä matkustaminen on nimittäin hitaampaa kuin suora siirtyminen tähtien tai galaksien välillä.

Tämä johtuu tutkimuksen pääkirjoittaja Daniel Jafferisin mukaan siitä, että suora yhteys mustien aukkojen välillä on lyhyempi kuin varsinaisen madonreiän muodostama silta.

Jafferis yhdessä kollegojensa Ping Gaon ja Aron Wallin kanssa tuli tähän päätelmään tarkasteltuaan kvanttilomittuneiden mustien aukkojen toimintaa. Fyysikot Albert Einstein ja Nathan Rose esittivät jo 1935, että madonreiät syntyvät tällaisten lomittuneiden mustien aukkojen välille. Madonrei’istä käytetäänkin usein myös nimitystä Einsteinin–Rosen silta.

”Työmme todellinen hedelmä on kuitenkin mustan aukon informaatioparadoksin ja painovoiman sekä kvanttimekaniikan yhdistämisessä”, Jafferis kertoo.

Hänen mukaansa tutkimus on edistysaskel kohti kvanttigravitaation täydellistämistä.

Kari Enqvistin touhu ei kelpaa tieteellisen ajattelun ja toiminnan ”yleiseksi malliksi”

Kielellinen kusetus EI KUULU ”tieteelliseen menetelmään”, teorian-muodostuksen periaateisiin! Ihan päin vastoin:tehtävä on kammata kaäsitteellinen ja kielellinen KUSETUS POIS!

https://yle.fi/uutiset/3-10727419

Kari Enqvistin kolumni: Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä

Tutkijat ovat ajattelun ammattilaisia. Siksi heidän on näyttävä rohke-ammin julkisuudessa kertomassa mitä kriittinen ajattelu on, kirjoittaa Kari Enqvist.

julkinen keskustelu

Usein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutki- joiden tuottamiin faktoihin. Mutta faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua. Ja juuri tutkija on analyyttisen, kriittisen ajattelun ammattilainen.

Tutkija ei ole vain kapean erityisalan asiantuntija. Hänen ydinosaamis- taan on kyky kiihkottomaan pohdintaan. Hän on erikoistunut jäsentämään asiat oikeisiin suhteisiinsa.

Siksi tutkijoiden pitäisi näkyä enemmän julkisuudessa. Tutkijoita tarvitaan näyttämään esimerkkiä, miten ajatellaan. Eikä vain poliitikoille vaan kaikille kansalaisille.

Tärkeää kun ei ole luetella faktoja vaan miten faktoihin päädytään. Itse asiassa ei edes ole olemassa puhtaita faktoja, sillä faktat saavat merkityksensä asiayhteydestään. Tämä pätee erityisesti ihmisiä ja yhteiskuntia tutkivissa tieteissä mutta myös luonnontieteissä.

Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, faktat eivät ole saaria. Silloinkin kun ne näyttävät erillisiltä, niitä yhdistää tiedon ja kokemuksen mannerjalusta.

Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä

Siksi esimerkiksi ne ilmastonmuutoksen intohimoisesti kiistävät insi- nöörit, jotka viivoittimella mittailevat Kemijärven lämpötilakäyriä, katsovat metsän sijasta puita. Puut eli faktat huojuvat tuulessa, mutta niiden muodostama kokonaisuus pysyy.

Aukkoja näkyy journalistienkin ymmärryksessä silloin, kun he erehtyvät tiedon välittäjistä tiedon tuomareiksi.

Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä. Kun työ on tehty, pojan pitää kadota silmistä. Sillä kun tämä on poissa silmistä, poissa mielestä on myös maton alle lakaistu loka.

Syytä on tutkijoissakin. He kaihtavat turhaa julkisuutta. Tästä seuraa vakava imagohaitta. Kun he astuvat näyttämölle lausumaan kommenttejaan, heidät mielletään etäisiksi ja ylimielisiksi. Koska he eivät näy arkipäivässä, heitä pidetään arkipäivästä vieraantuneina.

Kun tutkijat sitten kertovat asioiden olevan monimutkaisia, heitä syytetään talibaneiksi ja punavihreiksi propagandatorviksi.

Tutkija puhuisi mieluusti vain omasta erikoisalastaan. Hän haluaisi kamppailla huuhaata vastaan pidättyvästi ja sivistyssanoin. Mutta fakta on, että valeinformaatiota ei selätetä faktoilla.

Tästä erinomaisen todistuksen tarjoaa Benedict Cumberbatchin täh- dittämä brexit-draama, joka sai televisioensi-iltansa tänä vuonna. Siinä Sherlock Holmesinakin tunnettu brittinäyttelijä esittää kansan- äänestykseen valmistautuvaa brexit-leirin kampanjapäällikköä. Tämä juonii häikäilemättömästi ja kylvää julkisuuteen valeuutisia mm. Turkin tulevasta EU-jäsenyydestä.

On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen

Elokuvassa brexitin vastustajien aika menee kannattajien levittämien tulipalojen sammuttamiseen. Oma viesti jää pimentoon. Seuraus – lapsellinen ja järjetön tragikomedia – on nyt kaikkien nähtävillä.

On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoa- miseen. Siksi tutkijoilta vaaditaan muutakin kuin passiivista reagointia. Heidän pitää olla kentällä jo ennen kuin tulipalot syttyvät. Tutkijan tulee ottaa aloite omiin käsiinsä.

Pyromaaninkin innostus viilenee, jos katujen kulmissa seisoskelee palomiehiä.

En tarkoita, että tutkijoiden pitäisi partioida julkisuuden sivukujia jon-kinlaisina akateemisina Odinin sotureina.Riittää,että he ovat läsnä ihmis- ten arkipäivässä tavallisina tolkun ihmisinä. Pubivisoissa ja tanssimassa tähtien kanssa, brändäämässä tiedettä yhteiskunnan luonnolliseksi osaksi.

Silloin he muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että on olemassa kriit- tistä ja pohtivaa ajattelua. Että sellaisen olemassaolo on sekä ihmiskunnalle että Suomen hallitukselle hyvästä.

Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jo- kainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija?

Suomi ilman tiedettä ja tutkijoita olisi maa, jossa vain kovimmin huutava saisi äänensä kuuluville. Se, jonka sanoma olisi härskein ja mainosarvo suurin.

Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tun- neherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija? Hän on sentään lukenut muutakin kuin nuotteja tai kiekkokaukalon mainostekstejä.

Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja läh- tekää julkisuuteen. Menkää ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslap- siksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.

Ja katso, silloin vaalit ovat aina tiedevaalit.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Olen kinaillut Enqvistin kanssa tieteellisen maailmankuvan perusteis- ta jo 90-luvulta, jolloin Enqvistkin oli pojustamassa hölynpölykäännettä Suomen titeessä kiistämällä ns. aidon emergenssi eli luonnolakien kehityksen olemassaolo ja väittäen, että ”kaikkin on pelkkää fysiikkaa”. Asiasta käytiin Enqvistin kirjan ”Olemisen porteilla” keskustelu Tieteellisten seurojen valtuuskunnan Tieteessä tapahtuu -lehdessä

Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin alkuvuodesta 1999 laajaa keskustelua kirjan Olemisen porteilla keskeisistä teemoista, emergenssistä ja reduktionismista.

https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871#eme

Emergenssi merkitsee, että luonnonlait evoluoituvat
(Risto Koivula)
Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty keskustelua emergenssin käsit- teestä. On väitelty siitä, onko emergenssi episteeminen (tiedollinen, heikko e.) vaiko ontologinen (objektiivinen, vahva e.) käsite. Emergenssi on usein samaistettu efektiivisen teorian käsitteen kanssa, joka merkitsee karkeistettua kuvausta jostakin yleensä fysikaalisesta ilmiöjoukosta itse ilmiöiden säilyessä muuttumattomina.
.
Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/99 Kari Enqvist kiteyttää vastustajiensa vahvan emergenssin kannattajien perusväittämäksi Matti Kamppista lainaten seuraavan:
.
”Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta uusia ominaisuuksia, joita alemmilta tasoilta ei löydy.”
.
Tämä lause on Enqvistin mukaan ”manifestisti” epätosi…
.
Tunnustaudun vahvan emergenssin kannattajaksi, mutta en tunnista tästä lauseesta maailmankatsomukseni ydintä.
.
Ensinnäkin lause pelaa tarkasti ottaen kahdella eri tasolla, pragmaatti- sella ja ontologisella: Kuvaukset koskevat aktuaalisesti havaittavissa, kokeellisen tutkimuksen ja teknologisen käytäntömme piirissä olevia ilmiöitä. Ilmaus ”ei löydy” puolestaan lienee synonyymi suurin piirtein ilmaukselle ”ei ole olemassa millään tasolla, siitä riippumatta, saammeko seuraavien tuhannen vuoden aikanakaan objektiivisia mittaustuloksia kyseisen tason ilmiöistä”. Jos lause oikaistaan muotoon ”Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta ilmiöitä, joita alemmilta tasoilta ei löydetä, niin ristiriita poistuu, mutta lausepa lakkaakin samalla olemasta manifestisti epätosi, vaikka sitten ”ei löydetä” olisi futuuri.
.
Jos taas puhutaan ontologisella tasolla siitä, mitä objektiivisesti voisi tai ei voi olla todellisuudessa nykyisistä tiedostusmahdollisuuksistamme riippumatta, ei kuvauksien ominaisuuksilla voida paljoakaan todistaa. Mehän emme tiedä, millaisten analogioiden avulla, millaista logiikkaa ja millaista integraalin määritelmää käyttäen ne kuvaukset tapahtuvat sitten, kun nämä nykyisten havainto- ja kuvausmenetelmiemme ulkopuolella olevat ilmiöt ovat lopulta tulleet teknologisten ja siten myös kokeellisten käytäntöjemme piiriin, tai pikemminkin viimemainitut nousseet niiden kuvaamisen vaatimalle tasolle.
.
Tarkastellaan vaikkapa hiiliatomia, joka sijaitsee esimerkiksi selluloosa-molekyylissä. Tämä sijainti, atomin suhteet molekyylin muihin osiin, ”heijastuu” varmasti jollakin tavalla tämän atomin elektronien todennäköisyyksissä tietyssä aika-avaruuden alueessa. Vasta jos meillä olisi myös näistä ohimenevistä, tilannekohtaisistakin objektiivisista todennäköisyyksistä tyhjentävät tiedot, atomitasolta integroimalla todella syntyisi sellumolekyylin eikä vain hiili- ym. atomien läjän, tai tärkkelysmolekyylin malli.
Hiili-, vety- ja happiatomit ovat kuitenkin aivan samoja kuin sanokaam- me neljä miljardia vuotta sitten, jolloin maapallon alkuainekoostumus ja auringosta saama säteilyannos jo olivat suurin piirtein nykyisenlaisia. Miksi sitten silloin neljä miljardia vuotta sitten maapallolla ei ollut eikä voinutkaan olla selluloosamolekyylejä eikä ilmeisesti myöskään sellaisia joidenkin hiiliatomien ohimeneviä, mutta objektiivisia ja lainalaisia piirteitä, jotka nyt seuraavat nimenomaan siitä, että atomit ovat selluloosamolekyylin osina? Tarkasti ottaen nämä ominaisuudet periaatteessa taisivat olla jo silloinkin epäolennaisina mahdollisuuksina (jotka eivät toteudu) olemassa, mutta ne eivät olleet silloin lainalaisia, tietyssä kokonaisuudessa yleisiä (aina ilmeneviä), olennaisia (sen kokonaisuuden kehitykselle) ja välttämättömiä.
.
Sellumolekyylin osana atomilla on ikäänkuin enemmän lainalaisia omi- naisuuksia kuin vapaana avaruudessa, eivätkä kaikki nämä lait ole fysikaalisia, vaikkakaan niitä ei ole olemassa ilman fysikaalisen tason olemassaoloa. Ne eivät ole myöskään mitään ”Herran henkeä”, vaan objektiivisia, tajunnastamme ja teorioistamme riippumattomia ilmiöitä.
.
Olemukseltaan ne ovat vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa muodollisissa ominaisuuksissa, heijastusta, informaatiota sen kirjaimellisessa merkityksessä, ”sisäänmuovautumista”. Se on objektiivista: esimerkiksi biologisen liikemuodon olemassaolo mahdollistaa luultavasti tuhansia kertoja suuremman kemiallisten yhdisteiden määrän olemassaolon Maan olosuhteissa kuin mitä ilman solua ja biologisia lakeja olisi mahdollista. Objektiivisina informatiiviset prosessit ovat periaatteessa empiirisesti testattavissa, kuten fysikaalisetkin.
.
Vaikuttaa siltä kuin emergenssissä ei lopulta pohjimmiltaan olisi sitten- kään kysymys kuvauksista, vaan siitä, että luonnonlait evoluoituvat, kehittyvät: ”alempi” taso toimii ikäänkuin kasvualustana ”ylemmän” tason ilmiöille omaten näihin marginaalisia vaikutuksia, jotka voivat olla suuriakin, mutta jotka eivät ilmennä niiden kehityslakeja lisääntyvän informaatiopitoisuuden, heijastusmuotojen monimutkaistumisen suuntaan. Vaikka integroiminen ”syvemmältä” kuvaustasolta ”pinnallisemmalle” vähentää kuvauksen informaatiota, niin kehityksessä uudenlaisten lainalaisten kokonaisuuksien kuten solun ilmaantuminen lisää suunnattomasti itse luonnossa objektiivisesti esiintyviä informaatioprosesseja. Enqvistin terminologiassa tämä informaatio kuuluu ilmeisesti kategorian reunaehdot piiriin.
.

Reunaehdoilla olisi siis sitä terminologiaa käytettäessä oletettava olev- an itsenäinen kehitysmahdollisuus. Kuvauksien informaatiotarve bitteinä on sitten hieman eri asia, se on tämän saman asian eräs yhteiskunnallisesti välittynyt muoto. Ilmiöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa niin osista kokonaisuuteen kuin päinvastoinkin, kokonaisuudesta osiin.

Kyse ei ole vain siitä, mitä kaikkea lainalaisesti on olemassa, vaan myös siitä, mikä taso on mihinkin ominaisuuksiin nähden määräävä. Tässä molekyyliesimerkissä se on ilmeisimmin solutaso, jossakin yhteiskuntatieteellisessä esimerkissä puolestaan esimerkiksi kielipohjaisen kulttuurin taso.

Jos ei ole emergentti materialismi vailla filosofisia ongelmakysymyksiä, ei sitä ole taatusti reduktionismikaan.
.
Reduktionismin perusmuoto ei ymmärtääkseni ole fysikalismi, vaan biologismi. Vaikka kaikki biologinen edelleen muka redusoituisikin fysikaaliseen, emme koskaan voisi sellaista reduktiota tiedoissamme suorittaa, jos johdonmukaisia reduktionisteja olisimme, koska logiikkamme ja matematiikkamme ja sitä tietä fysiikkammekin viime kädessä olisivat muka ainakin joiltain osin perinnöllisten psyykkisten mallien prosessointia, ja sitä etäämpänä todellisuudesta, mitä kauempana ruokapöydän ym. välittömän kokemuksen maailmasta älyllinen aktiivisuutemme liikkuu. Sen opin mukaan kvanttikosmologiakin olisi, edelleen jos loogisia oltaisiin, humpuukia… Vai voitaisiinko reduktiossa ikäänkuin oikaista biologisen tason ohi?
.
Erittäin mielenkiintoista olisikin kuulla, miten Enqvist tämän reduktio- nismin perusristiriidan ratkaisee. Ja mitä hänen maailmankatsomuksensa mukaan perimmiltään ovat logiikka ja matematiikka, mistä johtuu niiden operaatioiden ennustuskyky fysikaalisten ilmiöiden maailmassa?
.
Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja tutkija Lappenrannan
teknillisen korkeakoulun Konetekniikan osastolla. ”

Antti Rinne: ”Suomea ei oteta NATOon.”

Rinne puhuu todellista asiaakin eikä vain älytöntä höttöjargoonia ja löysää ”arvokeskustelua” – vaan keskustelua faktoista:

https://www.uusisuomi.fi/…/276758-antti-rinteen-nato…

Antti Rinteen Nato-lausunto nousi esiin: ”Hän taisi käytännössä irtisanoa Juha Sipilän kirjauksen”

Katja Incoronato

Luotu: 6.4.2019 09:55

Faktakulma

Hallitusohjelman linjaus Natosta:

– Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

– Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.

– Suomi toimii Euroopan unionin ja Naton yhteistyön kehittämiseksi ja ottaa huomioon Naton merkityksen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisenä foorumina.

Historioitsija, entinen diplomaatti ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi nostaa Puheenvuoron blogissaan esiin sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Nato-lausunnon.

Rinne arvioi tiistaina MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa, ettei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Suomi kelpaisi Naton jäseneksi.

”Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme”, Rinne sanoi.

Alpo Rusin mukaan lausunto tarkoittaa muutosta hallitusohjelman Nato-kirjaukseen, jos Rinne nousee vaalien jälkeen pääministeriksi.

”Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan ”Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä”. Mikäli seuraavan pääministerin nimi on Antti Rinne, hän taisi käytännössä irtisanoa Sipilän kirjauksen. Ei hän ole yksin tässä pohdinnassa. Mahdollisuus on olemassa, mikäli vaikkapa Turkki tai Puola löytäisivät omista syistään ongelmia Suomen jäsenyyden hyväksymiselle. Tämä tarkoittaisi, että asiasta olisi mahdollisesti sovittu Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välillä Helsingissä Presidentinlinnassa heinäkuun 16. päivä 2018. Pelkkä epäilyskin on ongelma. Silti huippukokouksen isännyys oli Suomelle eduksi”, Rusi kommentoi.

Hän ehdottaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka voisi olla parlamentaarisen komitean tehtävä.

”Tällainen komitea loi nykyisen turvallisuuspolitiikan perusteet 1971, kun maanpuolustus nostettiin ulkopolitiikan rinnalle toiseksi pilariksi, mikä perusratkaisu on pitänyt – kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä. Komiteassa voitaisiin tehdä lopulta arviota myös siitä, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi, kun Suomi suuntaa 2020-luvulle.”

Rusi linjaa myös, että Suomen ja Ruotsin on tehtävä läheistä yhteistyötä siten, että ne etenevät turvallisuuspolitiikassa käsi kädessä.

”Ne ovat vuoden 2014 jälkeen sekä geopoliittisesti että laajemmin turvallisuuspoliittisesti samassa veneessä. Ruotsi on johdonmukaisesti torjunut sotilaallisen liittosopimuksen naapurinsa Suomen kanssa, mutta rakentanut yhtä johdonmukaisesti yhteistyötä niin Suomen kuin Naton ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ja Ruotsin onkin löydettävä turvallisuuspoliittinen linja, joka lisää niiden omaa turvallisuutta ja Itämeren alueen vakautta. Mieluummin yhdessä kuin erikseen.”

Ruotsin Nato-kannalle pyyhkeet Suomen eduskunnasta: ”Umpiperä”

Suomen ja Ruotsin tilanteen nosti viikolla esiin myös Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteeri Anna Wieslander. Hän kehottaa blogissaan Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita.

Naton päämajassa vuosina  2015-2018 työskennellyt Catharina Candolin pitää ehdotusta kummallisena.

”Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja”, hän analysoi Puheenvuoron blogissaan.

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea”

Wieslander spekuloi myös sillä,  että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei Candolinin mukaan voi laskea ilman turvatakuita.

”Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta”, hän huomauttaa.

Candolin nostaa esimerkiksi Ukrainan, joka on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Ukraina on Candolinin mukaan muun muassa osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esimerkiksi sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa.

”Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle”, hän toteaa.

Myös historioitsija, valtiontieteen tohtori Jukka Tarkka on kiinnittänyt huomiota Wieslanderin ulostuloon.

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea. Sitä on ennen tarjottu eri tahoilta, ja aina torjuttu. Se on sitten ihan eri asia, jos Suomi pyytää joltakin saman mieliseltä tukea omalle itsenäisele kansalliselle puolustukselleen. Jos Suomi ilmoittaisi valmiutensa  liittyä Naton, ja Nato ryhtyisi valmistelemaan Suomen kutsumista jäseneksi, tämän kuvion asiasisältö olisi juuri tuo: Suomi saisi pyynnöstään tukea kansalliselle puolustukselleen”, hän kommentoi Facebookissa. ”

Kokoomuksen digiohjelman arvostelua: tiedettä ei pidä ”korvata digillä”!

Olen aloittanut aiheesta keskustelun täällä, mutta se ei ole tuulta purjeisiin.

https://www.tiede.fi/keskustelu/80431/kokoomuksen-digiohjelman-arvostelua-tiedetta-ei-saa-korvata-digilla?changed=1553953045

Eikä ”digistä” ole juuri mitään todellista hyötyä ilman paikkansapitävää tiedettä.

Kokoomuksen digi- ja ”tiede”linja on ollut katastrofi ainakin viimeiset 20 vuotta. Muut puoleet Vasemmistoliittoa ovat myötäilleet ja säes- täneet Kokoomusta ja ”tapelleet” nippeliasioista kuin määrärahojen tarkoista summista ja sijoitteluista ja hallintomalleista. Edes viroista en ole havainnut niiden pahemmin tapelleen – sellainen on mielltty ”vanha(naikaise)ksi politiikaksi”.

https://www.verkkouutiset.fi/kokoomukselta-digipoliittinen-ohjelma/

Puolue nimittäisi digipoliittisen vastuuministerin.

Kokoomus on julkaissut 13 toimenpiteen ohjelman digitalisaation edistämiseksi Suomessa.

Puolueen ohjelmassa linjataan, että digipolitiikka tulisi tunnistaa omaksi politiikan sektorikseen ja digitalisaatiota tulee edistää. ”

RK: Idea digipolitiikasta omana sektorinaan – esimerkiksi talouspolitii- kan, teollisuuspolitiikan ja tiedepolitiikan ja vaikka puolustuspolitiikan rinnalla – on hyvä.  Sehän ei ole selvästi pelkästään mitään noista.

K: ” Puolue haluaa myös korottaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaa- tiotoiminnan (TKI) osuutta bruttokansantuotteesta 4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nykyisellään osuus on noin 2,7 prosenttia.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Sanni Grahn-Laasonen pitää tärke- änä, että Suomi tarttuu digitalisaatiossa muutoksen mahdollisuuksiin. ”

RK: Tässä tullaan Kokoomuksen tarkastelutavan ydinvirheeseen: TIEDEPOLITIIKKA EI SAA OLLA ”DIGIPOLITIIKKAA, vaan näiden pitää nimenomaan olla ERI ASIOITA!

Kokoomuksen ehdokkaat ovat vaalikentillä puhuneet nimenomaan TIEDEMINISTERISTÄ ainakin yliopitojen paneeleissa Tampereella.

” – Kokoomus haluaa, että uuden teknologian käyttöönotossa ja kehit-tämisessä Suomi ja suomalaiset ovat maailman parhaita. Suomen on yhteiskuntana suhtauduttava uusiin menetelmiin uteliaisuudella ja innolla, Grahn-Laasonen linjaa. ”

RK: SUOMI EI OLE ”KÄRJESSÄ YHTÄÄN MISSÄÄN”!

On absurdi ajatus, että joku muu kuin jonkin teknologian kehittäjä tie- teelliseltä pohjalta olisi VAIN sen SOVELTAMISESSA ”kärjessä” – tietämättä mm. esimerkiksi että mitä kaikkea tietojaan se originaalikehittäjä panttaa…

Kaikki sellainen lörötys on joidenkuiden suomalaisten tilaamaa KUP- LAA! Se perustuu myös suoranaille tieteellisille kusetuksillekin.

K: ” Kokoomus nimittäisi tulevaisuudessa myös vastuuministerin, joka johtaa toiminnan muutosta, tiedon ohjausta, digitalisaation mahdolli- suuksien hyödyntämistä ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönottoa. ”

RK: DIGIMINISTERIÄ ILMAN TIEDEMINISTERIÄ Ei PIDÄ NIMITTÄÄ. Parasta olisi nimittää pelkkä tiedeminiteri – jonka pitäisi olla tohtori (todellisilla eikä HUHAA-ansioilla!) ja miellään professorikin.

K. : ” https://www.kokoomus.fi/digiohjelma/

Matkalippu tulevaisuuteen: Kokoomuksen digipoliittinen ohjelma


Julkaistu: 30.03.2019 Kannat

Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 20.3.2019

Matkalippu tulevaisuuteen

Kokoomuksen digipoliittinen ohjelma

”Kokoomus haluaa, että uuden teknologian käyttöönotossa ja kehittä- misessä Suomi ja suomalaiset ovat maailman parhaita.  Suomen on yh-teiskuntana suhtauduttava uusiin menetelmiin uteliaisuudella ja innolla.”

– Kokoomuksen periaateohjelma 2018

Johdanto

Viimeisten 100 vuoden aikana Suomi on noussut monissa kansainväli- sissä vertailuissa maailman kärkeen. Jotta pysymmekin kärjessä, mei- dän tulee valjastaa teknologinen kehitys koko maan eduksi ja uskaltaa hyödyntää teknologian uudet mahdollisuudet. Muuttuva maailma vaa- tii avointa ja uteliasta suhtautumista tulevaisuuteen. Tarve johtajuuden, yhteiskunnallisen näkemyksen ja politiikan uudistumiselle on suuri.

Meneillään olevan murroksen ytimessä on data ja sen liikkuvuus älyk- käiden sovellusten välillä, ihmisten, yritysten ja yhteisöjen parhaaksi. Vain tarttumalla muutoksen mahdollisuuksiin Suomi pystyy tulevai- suudessakin pysymään globaalissa kilpailussa mukana ja tarjoamaan kansalaisilleen toimivan hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen.

Digitalisaatio eli siirtymä analogisesta teollisuusyhteiskunnasta digitaa- liseen tietoyhteiskuntaan on lähtemättömästi täällä. Muutos on kiihty- vää, mikä tarjoaa suuria mahdollisuuksia mutta myös haastaa päätök- sentekoa ja nykyisiä toimintamalleja voimakkaasti. Yhteiskuntaan ja elämäntapoihin kohdistuva uudistuspaine aiheuttaa ymmärrettävästi myös pelkoja ja epävarmuutta. Tulevaisuuden voittajia ovat kuitenkin ne maat ja ihmiset, jotka pystyvät tarttumaan mahdollisuuksien kirjoon parhaiten. Digitaaliset ratkaisut ovat jatkossa yhä laajenevampi osa jo- kapäiväistä elämäämme. Rajanveto digitaalisen ja analogisen maailman välillä ei ole enää yksinkertainen tai edes tarkoituksenmukainen.

Digitaalista informaatiota kertyy valtavia määriä päivittäin sekä julki- seen hallintoon että yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Tietoa kerä- tään edelleen useita kertoja eri tietojärjestelmiin valtion, kuntien ja muiden julkisen sektorin toimijoiden työnä. Tarvitsemme digitaalisen informaation kokonaiskuvan. Ilman sitä luomme paljon turhaa ja pääl- lekkäistä tehotonta toimintaa ja teemme digitaalisista palveluista sirpaleisia. Teknologian kehitys ja myös digitalisaatiota käsittelevän politiikan ydin onkin asetettava suhteessa siihen, mitä nämä tarkoit- tavat ihmiselle: jokapäiväiseen arkeemme ja sen sujuvoittamiseen. Parhaiten julkisen hallinnon tehokkuutta lisätään johtamalla sitä tiedolla.

Kokoomus esittää tässä ohjelmassa näkemyksensä niistä teemoista ja toimenpiteistä,joita toteuttamalla Suomi ja suomalaiset pääsevät kiinni niihin mahdollisuuksiin, joita digitaalisuus ja sen hyödyntäminen voivat tarjota.


Kokoomuslaisen digipolitiikan 13 keskeisintä avausta

Tietopolitiikka ja digitalisaatio

1. Tunnistetaan digipolitiikka politiikan sektoriksi, jonka avulla Suomi viritetään yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä kansakunnista vuo- teen 2030 mennessä. Tiedon hyödyntäminen uusilla tavoilla palvelee ihmisten hyvinvointia ja yritysten menestystä. Tulevaisuudessa se on jopa niiden välttämätön edellytys. ”

RK: PELKÄLLÄ DIGILLÄ ei viritetä yhtään mitään – tai korkeintaan jokin sietämätön kyttäys- ja seurantasysteemi.

K. ” 2. Uudistetaan johtamisen toimintamalleja ja -kulttuuria mahdollis- tamaan ilmiöperustaista ja ihmiskeskeistä toimintaa. Nimetään vastuu- ministeri, joka johtaa toiminnan muutosta, tiedon ohjausta, digitali- saation mahdollisuuksien hyödyntämistä ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönottoa. ”

RK: ” DIGIMINISTERIÄ EI TIEDEMINISTERIÄ, joka olisi selvitysvelvolli- nen kaikista hallituksen ratkaisujen tieteellisistä perusteina – ja siitä, millä perusteilla hallitus kulloinkin mitäkin oppia TIETEENÄ PITÄÄ!

Tuollaiseen tarvittaisiin tiedeministerin lisäksi kokonainen virasto, jollai- nen saataisiin Suomen ”Akatemiasta” saattamalla tuon salakähmäi- sen hölynpölytieteen rahoitusjärjestön toiminta aidosti tieteelliselle kaikin puolin julkiselle ja tieteellisesti perustellulle pohjalle – vastuualuee- naan Suomen valtion käyttämän ja sen esimerkiksi yrityksille tarjoaman tieteen asianmukaisuus ja paikkansapitävyys, ja perustutkimuksen toimintaedellytykset.

K: ” 3. Vaikutetaan Euroopan Unionissa, jotta eurooppalainen digipoli- tiikka sekä tietotalouteen, alustatalouteen ja tekoälyyn nojaava liike- toiminta käynnistävät ja saavat vauhtiin digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan.  ”

RK: Suomi on saanut joidenkin muidekin hölmömpien takapajuisimpien EU-maiden tiedepolitiikka sotkettua sellaisilla pönttöjärjestelyillä kuin ”Euroopan tutkimusneuvosto ERC”, jotka on pantu Suomen suden mallin pystyyn – ennen kuin ”tulokset siitä ovat kunnolla kaatuneet niskaan. Myös ECR:n rahoittanat tutkimukset ovat paskaa.

K: ” Digitaalisten sisämarkkinoiden tulee perustua avoimeen markkina-talouteen, ihmisten itsemääräämisoikeuteen, mahdollistavaan säänte- lyyn, läpinäkyvyyteen, reiluun tietojen käyttöön, avaamiseen ja yhteistyöhön.  ”

RK: Mitä on ”mahdollistava säänetely”? Kuka sääntelee? Mitä se mahollistaa ja keille?

K. ” Varaudutaan tiedon vääristelyn ja tietorikollisuuden uhkiin. ”

Suomen meedia ja EU ovat TEHNEET noita eivätkä torjuneet.

K: ” Tieto- ja datatalous

4. Luodaan Eurooppaan yksilön itsemääräämisoikeuteen perustuvat data- ja tietomarkkinat kilpailemaan esimerkiksi Yhdysvaltojen yritys- lähtöisiä ja Kiinan valtiolähtöisiä markkinoita vastaan. ”

RK: Eli Kokoomus tekee siis digiohjelmaa EU:lle eikä (vain) Suomelle? ”Kokoomus” on tehnyt sitä jo. Ja tulokset ovat huonot. Mutta ”Kokoo- mus” on tehnyt sitä esimerkiksi ”tutkimusohjelman” nimellä. Sanaa TIEDE Kokoomus ei haluaa ääneen lausua. Se tietää itsekin, että kysyse ei olesiitä…

K.: ” 5. Varmistetaan, että myös julkisesti hallinnoitu data liikkuu ihmis- ten parhaaksi mahdollisimman monipuolisesti. Luodaan ihmisille edelly- tykset hyödyntää itseään koskevaa tietoa omilla päätöksillään myös julkisen järjestelmän ulkopuolella. Uudistetaan julkisuuslaki digiaikaan vaatimalla tiedon koneluettavuutta ja avataan sen pohjalta tieto avoimena datana kattavasti koko hallinnosta. Yrityksiä kannustetaan verkostomaiseen alustatalous- ja lohkoketjumaiseen toimintatapaan ja rakentamaan maailmanlaajuisia yhteismarkkinoita.

Yhteistyö ja avoimuus

6. Velvoitetaan kaikki valtionhallinnon digitaaliset kehittämishankkeet raportoimaan valtion hankesalkussa ja avataan se julkiseksi palveluksi, jotta tiedon puutteista johtuvien päällekkäisten kehittämishankkeit- ten määrää pystytään vähentämään. Nojataan julkisessa kehityksessä mahdollisuuksien mukaan avoimeen tietoon ja lähdekoodiin sekä kiihdytetään digitalisoinnin periaatteiden soveltamista kaikkialla julkisessa hallinnossa.

7. Varmistetaan valtion ratkaisuilla, että toimintaympäristö mahdollis-taa korkean teknologian sovellusten synnyn ja kehittämisen Suomes- sa. Julkisissa hankinnoissa lisätään innovaatiokriteerien käyttöä ja vah- vistetaan innovatiivisten ja ketterien hankintojen käyttöä. Sisällytetään myös kiertotalouskriteerit osaksi hankintoja. Nostetaan kansalliset TKI-panostukset vähintään 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. ”

RK: ” Tämä tarkoittaa, että pitäisi olla oikea toimiva tiedesysteemi!

K.: ” 8. Luodaan Suomeen lainsäädäntökehys, joka mahdollistaa digi- taaliseen palvelumarkkinaan liittyvät kokeilut tietoturvallisesti, yksilön oikeusturvaa suojaten ja eettisesti kestävällä tavalla.

Etiikka

9. Luodaan aloitteellisesti sääntelyä digipolitiikan alan etiikkaa ja mo- raalia koskevissa kysymyksissä ja viedään aktiivisesti oman työmme tuloksia Euroopan tasolle. Tehdään eettisesti kestävästä tekoälystä uutta kilpailukykyä Suomelle. ”

Mitään todellista. aitoa, ”kovaa” tekoälyä ei ole olemassakaan – eikä tule.

Sellaisesta puhuminenkin on EPÄEETTISTÄ.

Jos digi on suhteellisenitenäinen tekniikasta, taloudesta ja tieteestä, sillä on myös suhteellisen itsenäinen etiikka kelvollisen toiminnan kriteerit.

K.: ” Osaaminen

10. Tarjotaan jo perusopetuksesta alkaen oppijoille perusymmärrystä tavoista luoda uusia tietopohjaisia innovaatioita esimerkiksi sovellus- kehittämiseen, robotiikkaan sekä tekoälyyn.Varmistetaan perusosaa- minen digitaalisessa ympäristössä toimimiseen, kuten itseään koskevan tiedon turvalliseen hyödyntämiseen. ”

RK: ”Tekoläystä” ei pidä lässyttää. Se on maailmalla ruma sana.

K. ” 11. Tuodaan osaamisen päivittämiseen ja uudelleenohjaamiseen selkeät ja helposti saavutettavat toimintamallit,jotka varmistavat koko kansakunnan digiosaamisen työurien läpi. Varmistetaan erityisesti nyt työelämässä olevien ja työllistettävien digi- ja tietotaidot. Kehitetään helppokäyttöisiä palveluita ja työkaluja tiiviissä yhteistyössä kansalaisten kanssa.

12. Varmistetaan huippuosaamisen saatavuus kaikilla sektoreilla osaa- misen kehittämisen, koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton avulla, jotta osaajien määrä ja osaamisen laatu eivät muodostuisi kehityksen pullonkaulaksi. ”

RK: KUKAAN OIKEA HUIPPUASIANTUNTIJA EI TULE TÄNNE!

K. ” 13. Vahvistetaan virkamiesten jatkuvaa oppimista ja korkeaan osaamiseen liittyviä asiantuntijan urapolkuja. Ymmärretään, että erot tehtävien vaativuudessa ja henkilöiden osaamisessa voivat olla suuria ja tunnistetaan, että myös julkisen sektorin tulee pystyä houkuttelemaan kansainvälisen tason parhaita osaajia ohjaamaan kymmenien tai satojen miljoonien eurojen kehittämishankkeita. ”

RK: Kumpikaan sektori Suomessa ei sellaisiaulkomaista pysty houkuttelemaan.


K: ” Digitalisaatio, yritykset ja markkinat

Digitalisaatio vaikuttaa kaikkialla ja muuttaa ihmisten käyttäytymistä, yritysten liiketoimintaa sekä markkinoiden dynamiikkaa. Data, tieto ja osaaminen ovat digitalisoituvan yhteiskunnan pääomia. Tieto ja teknologia valjastetaan palvelemaan ihmistä ja auttamaan suurten ongelmien ratkaisemisessa.

Digiteknologiassa huomioidaan digitaalisen tiedon laatu, kokoaminen ja varastointi, digitaalisen tiedon liikkuvuus tietoverkkojen avulla, digitaali- sen informaation prosessointi supertietokoneiden laskentatehon avulla, ja tietojenkäsittelyn ohjelmointi sekä automatisointi.

EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen tarkoituksena on ollut var- mistaa Euroopan säilyminen maailman kärjessä digitaalisessa taloudes- sa, mikä edelleen edistäisi eurooppalaisten yritysten globaalia kilpailu- kykyä. Tosiasia kuitenkin on, että digitaalisten sisämarkkinoiden toi- meenpano ei ole edennyt niin vauhdikkaasti kuin on toivottu. Jotta digi- taalisista sisämarkkinoista voidaan käytännössä puhua, toimenpiteitä tulee käynnistää kaikissa Euroopan maissa, myös vähemmän kehittyneissä.

Suomi on ollut jo pitkään yksi Euroopan kärkimaista digitalisaatiossa, mutta maiden välisessä digitaalisessa yhteistoiminnassa on valtavasti tekemätöntä työtä. Esimerkiksi identiteetin hallinnassa ja tiedon liikkuvuudessa ollaan vielä aivan alkumatkalla. Suomen tulee varmistaa tavoitteiden toteutuminen omassa päätöksenteossaan ja Euroopan Unionin tasolla yhteistyössä toisten EU-maiden kanssa.

Kannustetaan julkista hallintoa, kansalaisia, yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita reagoimaan digitalisaation mahdollisuuksiin.

Houkutellaan tietointensiivisiä yrityksiä Suomeen ja kannustetaan suomalaisia yrityksiä rohkeasti kansainvälistymään.

Ajetaan aktiivisesti EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden rakentamiseen tähtääviä uudistuksia

Luodaan yksi rekisteri, jonne kuvataan tarkasti olemassa olevat julkisen hallinnon hallinnoimat tietovarannot ja rajapintakuvaukset sekä sisältö metatietotasolla koneluettavassa muodossa.

Edistetään langattomien verkkoyhteyksien kattavuutta ja seuraavan langattoman verkkoteknologian kehitystyötä.

Varmistetaan,että julkisen hallinnon palveluksessa on riittävästi toimin- nan uudistamisen ja ICT:n yhdistäviä osaajia,hanke- ja projektihallinnan sekä ohjelmoinnin ammattilaisia.Tavoitellaan yhä laajempaa yhteistyö- tä yritysten kanssa sekä ohjelmisto-osaamisen jatkuvaa kehittymistä.

Lisätään vahvasti julkisen sektorin toimijoiden tietoa ja ymmärrystä toiminnan uudistamisen ja tietoteknisten ratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista.

Uuden teknologian etiikka on kehityksen avainasemassa

Uusi teknologia liikkuu alueilla, joita on opittu pitämään vain ihmiselle ominaisina tai joiden ei ajateltu olevan edes mahdollisia. Uusi teknolo- gia ei lisää vain fyysistä suorituskykyämme,vaan ennen kaikkea täyden- tää kognitiivista kapasiteettiamme. Älykkäät koneet ja ohjelmistot ovat digitaaliselle tietotaloudelle yleiskäyttöistä teknologiaa, samaan tapaan kuin höyry ja sähkö aikanaan teolliselle taloudelle. Vaikutukset ulottuvat kaikille toimialoille ja elämänalueille, minkä vuoksi eettisiä suuntalinjoja tulee voida perinteisestä teknologisesta kehityksestä poiketen ratkaista myös ennakoivasti. ”

Mikä on, ettei perinteinen teollisuus olisipohtinut ettiisiä annakkoon – tai ainakin olisi pitänyt… Kaikkeahan ei tiedetä ennekkoon, eikä tiedetä kyllä digissäkään.

K:  ”Tekoälyä ja erityisesti koneoppimista käytetään tärkeiden päätös- ten tekemiseen monilla eri aloilla, minkä vuoksi algoritmien puolueetto- muuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä tarkoittaa esimer- kiksi sitä, että työhakemuksien tai pankkilainojen päätöksenteossa voi piillä suodatintyökalujen taipumus syrjintään, joka kohdistuu etniseen alkuperään, sukupuoleen tai muihin tekijöihin. Syy tähän algoritmiseen puolueellisuuteen on inhimillinen puolueellisuus tai piilevä ennakkoasenne itse datassa, jolla tekoäly on opetettu.

Varmistetaan, että eettinen arviointi tehdään jo teknisen kehittämisen alkuvaiheessa ja tarvittaessa jatkuvana prosessina läpi koko kehitystyön.

Käydään laajaa tutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua löytääk- semme yhteisesti hyväksytyt linjaukset, jotta datatalous voidaan rakentaa yhteiskunnan yhteiselle arvopohjalle ja eettisille periaatteille.

Ihminen kehityksen lähtökohdaksi

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää kääntää katse kohti kansalaisia ja palveluiden käyttäjiä – ihmisen on oltava kehityksen lähtökohta. Sa- malla myös parannetaan edellytyksiä parempien palveluiden luomiselle ja tiedon toissijaiselle hyödyntämiselle ihmisen parhaaksi. Kun pystym- me yhdistämään ihmisen itsensä määrittämällä luvalla hänestä kerätyt tiedot laajempiin tietomassoihin voimme tekoälyä hyödyntäen mah- dollistaa palvelut jopa jokaiselle ihmiselle yksilöllisesti ja ilmiölähtöisesti. Laajemminkin hyödyntämällä kokonaisvaltaista monista lähteistä rakentuvaa tietoa voimme siirtyä kohti yksilölähtöistä tietoperustaista päätöksentekoa, jossa yksilöllä on entistä paremmat edellytykset huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ennakoivasti.

Jokainen meistä synnyttää digitaalista jalanjälkeä, joka kasvaa nope- asti. Nykyään on vaikeaa hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, mitä tietoa organisaatioilla meistä on ja mihin näitä tietoja hyödynnetään. Tästä tiedosta suuri osa on henkilötietoa,jolla on suuri arvo yritysten liiketoi- minnassa, tieteellisessä tutkimuksessa ja julkisen hallinnon toiminnassa. Hyödyntämällä luovutettuja tietoja suostumuksen kautta voi syntyä uutta liiketoimintaa ja palveluja. Henkilötietojen avulla voidaan muun muassa kohdistaa palveluja sekä tuotteita entistä tehokkaammin kan- salaisten tarpeisiin. Henkilötietojen käytön ja niihin liittyvän arvonluon- nin kasvaessa on aloitettu keskustelu siitä, että ihmisen tulisi voida hallinnoida ja hyödyntää häntä itseään koskevia tietoja yhä paremmin, sillä nykyisellään henkilötietoja hallinnoivat eri tahot, kuten viranomaiset ja yritykset. ”

RK: Mitä Kokoomus tarkoittaa termillä ”arvonluonti”? Se on hölynpölymaakarien käyttämä termi, johon liittyy rasitteita.

Mille tuotteelle sitä arvoa luodaan, kenen toimesta ja miten?

K.: ” Omadata (MyData) on termi, joka viittaa ilmiöön ja ajattelutavan muutokseen, jossa henkilötietojen hallintaa sekä käsittelyä pyritään kehittämään ihmiskeskeisempään suuntaan. Termillä myös viitataan henkilötietoihin resurssina, jota kansalaiset voivat aktiivisina toimijoina hyödyntää ja täten lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa heitä itseään koskevien tietojen käyttöön.

Esimerkkinä voi ajatella henkilöä, joka asuu elämänsä eri vaiheissa eri kunnissa ja käyttää sekä julkisia että yksityisiä terveydenhuollon palve- luita. Hoidon sujuvuuden kannalta on tärkeää, että tieto liikkuu sujuvasti näiden välillä niin, että tiedon toimittaminen eri palveluntarjoajien välillä ei jää asiakkaan vastuulle. Digiminän avulla voi tulevaisuudessa päät- tää, miten omat potilastiedot liikkuvat näiden eri toimijoiden välillä. ”

RK: Tässä myydään nyt jotakin uutta jutskaa…

K.: ” Edistetään kokonaisvaltaista, tietoturvallista ja eettisesti kestävää tiedon avaamista ja laajempaa tiedonhallintaa sekä luodaan ratkaisuja, kuten yhteisiä standardeja, joilla varmistetaan tiedon saatavuus, liikkuvuus, tietoturvallinen käyttöoikeuksien hallinta sekä eri sovellusten yhteensopivuus ja toimivuus.

Vahvistetaan kansalaisen oikeutta ja mahdollisuuksia omien tietojen hallintaan ja hyödyntämiseen sekä selvennetään lainsäädännön antamia mahdollisuuksia toteuttaa omien tietojen hallintaa tietoturvallisesti.

Luodaan kansalaisille heidän itsensä hallittavissa oleva digiminä, jonka avulla kansalainen hallitsee omaa identiteettiään sekä luvittaa itseään koskevaa tietoa eri palveluiden käyttöön. ”

Osaaminen siltana tulevaisuuteen

Työnjako ja yhteistyö ihmisten ja koneiden välillä muuttuu vääjäämät- tä ja nopeasti. Koneet ja ohjelmistot muuttuvat asteittain passiivisista työkaluista aktiivisiksi työkumppaneiksemme ja helpottavat myös ihmisten välisen yhteistyön koordinointia ja syventämistä. Teknologia mahdollistaa kokonaan uusia tuotteita ja palveluita, mikä puolestaan synnyttää uutta työtä ja samalla osaamistarpeita. Se tarkoittaa niin korkeaa osaamista koodauksen ja data-analyysin puitteissa kuin kansalaisten digiosaamista ja -perustaitoja.

Tekoälyn merkitys yhteiskunnassamme tulee kasvamaan merkittävästi. Tekoäly tulee kuitenkin vielä pitkään olemaan ihmisen tukiäly, joka mahdollistaa tuottavuusloikan myös julkisessa hallinnossa. ”

RK: Yhteikunnallinen yhteityökumppani on aina jokin inhillinen taho… ”Tekoäly” tulee iukuisesti olemaan oikean älyn ”tukiäly”, josta sanan ”äly” käyttäminen on lähinnä älytöntä jankutusta.

K. : ” Yhteiskunnan, teknologian ja työn murros on myös korostanut jat- kuvan oppimisen tarvetta. Muuttuvien ja kehittyvien työmarkkinoiden sekä ammattikuvien uudistumisen keskellä yksilöiden oman osaamisen elinikäinen kehittäminen korostuu. Yhä tärkeämmäksi nousee yksilön ymmärrys omasta osaamisestaan, kyky hankkia uutta osaamista sekä täydentää sitä puuttuvilta osin.

Osaamisen päivittäminen on entistäkin tärkeämpää työmarkkinoilla, kun työntekijöiltä odotetaan jatkuvasti uuden oppimista osaamistar- peiden muuttuessa nopeasti. Tämä koskettaa niin yksilöitä kuin yrityk- siä ja organisaatioita.Digitalisaatiolla on täten tärkeä rooli jatkuvan op- pimisen kannalta etenkin alustojen suhteen. Koulutustarjontaa voitaisiin muokata eräänlaiseksi jatkuvan oppimisen alustaksi, jossa tutkintoja ly- hyemmät ja ketterämmät muut koulutukset tukevat ja toimivat yhdes- sä tutkintoon johtavien koulutusten kanssa. Tämä malli mahdollistaisi oppijalle erilaisten sisältöjen hakemisen osaamiseensa entistä yksilölli- semmin sekä joustavammin maantieteellisten ja oppilaitosrajojen ylittäen. Malli myös tukisi korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä ja mahdollistaisi nykyistä yhtenäisemmät työurat.

Teknologian nopea kehitys tuo mukanaan kansalaisten taitojen kehittä- misen ja päivittämisen tarpeen digitaitojen suhteen arkielämän muuttu- essa yhä moniulotteisemmaksi. Käynnissä olevassa murrosvaiheessa monen digitaalisen palvelun käyttäminen vaatii tietotekniikan perus- osaamista ja usein myös uuden oppimista. On siis erittäin tärkeää, että yhteiskuntana varmistamme sen, että kaikilla kansalaisilla on mahdolli- suus oppia riittävät taidot pysyäkseen kiinni digitalisoituvassa yhteis- kunnassa.Arki tuo tullessaan tilanteita,joissa meidän on opittava ja hyö- dynnettyä digitaitoja. Emme myöskään saa unohtaa niitä kansalaisia, joilla on erinäisiä haasteita käyttää digitaalisia yhteiskunnan tarjoamia palveluja.

Jotta osaaminen vastaisi kysyntää, tulee julkista koulutustarjontaa ke- hittää vastaamaan paremmin työelämän vaatimuksia ja tarpeita sekä huolehtia, että yksityinen koulutustarjonta kytketään vahvistamaan jatkuvaa oppimista.

Osaamisen turvaamiseksi on jatkettava laajamittaista jatkuvan oppimi- sen reformia, joka tarkoittaa koko koulutusjärjestelmän tarjonnan ja ky- synnän rahoituksen sekä järjestämisen yksinkertaistamista ja kehittämistä.

Jatketaan tietopolitiikan linjausten selkeyttämistä ja rakennetaan osa-alueittain toteutettava toimenpideohjelma tarvittavan tiedon avoimuuden, saatavuuden ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

Tarjotaan tukea digitaalisten peruspalvelujen käyttöön kaikille niitä tarvitseville ja huolehditaan siitä, että digitaaliset peruspalvelut ovat saavutettavissa esimerkiksi ikäihmisille

Korkea osaaminen ja avoin tiede

Digitalisaatio perustuu pitkäjänteiseen tieteen tekemiseen sekä sille pohjautuvaan teknologian turvalliseen kehittämiseen ja kestävään so-veltamiseen.Suomen kaltaisen maan talouden pitkän aikavälin kasvun ja hyvinvoinnin lähde on korkeassa osaamisessa ja sen hyödyntämises- sä. Tieteen,tutkimuksen ja innovaatioiden syntyminen vaatii myös da- tan ja tiedon hyödyntämisen edellytysten rakentamista. Suuret, kansal- liset rajat ylittävät haasteet, kuten ilmastonmuutokseen liittyvät ongel- mat, on mahdollista ratkaista vain tutkimuksen poikkitieteellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Datan liikkuminen ja uudelleenkäyttö eri tieteenalojen ja sektoreiden vä- lillä (tutkimus-julkinen-yksityinen) luo uudenlaisia mahdollisuuksia niin lii-ketoiminnalle kuin tutkimuksellekin. Avoin tiede laajentaa mahdollisuuk- sia osallistua tieteelliseen tutkimukseen. Avoin pääsy dataan edistää myös kansalaisten osallistumista tutkimusprosesseihin ja parantaa tut- kimuksen avoimuutta sekä poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokratiaa.

Luodaan tutkimuksen panostuksiin kannustavat olosuhteet, tehdään teknologianeutraalia sääntelyä sekä varmistetaan, että innovatiivisim- mat yritykset saavat tarvittaessa tukea kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Luodaan Suomelle selkeä kansallisen TKI-strategia, jossa linjataan sel- keästi visio ja painopistealueet, ja joka sisältää toimeenpano- ja arviointisuunnitelman.

Edistetään tutkimuksen tuottamien ja tarvitsemien julkaisujen, datan, menetelmien, osaamisen ja tukipalveluiden laajamittaista saatavuutta.

Tarjotaan konkreettista tukea EU-rahoitushakuihin osallistuville toimijoille mm. hankkeiden valmisteluun ja vastinrahoitukseen. ”

RK.: EU ja EN rahoittavat pelkkää paskaa. Eräs tamperelainen ”tutkija” sai kerran 1.4 miljoonaa euroa ”vauvojen rotumurhapeilineuroonin” ”tutkimukseen”…

K. : ” Digitalisaatio ja demokraattinen hallinto

Suomalainen yhteiskunta elää hetkeä, jossa monet ongelmat ovat mo-nimutkaisia ja hallinnon organisaatioita läpileikkaavia eivätkä ratkea pelkällä organisaatiolähtöisellä johtamisella tai organisaatioiden sisäi- sillä muutoksilla. Julkinen valta on yrittänyt edistää digitalisaatiota pit- kälti vanhoista teollisen yhteiskunnan tarpeisiin rakentuneista poliitti- sista asemista ja hallinnollisista lohkoista. Siiloutuminen, osaoptimointi ja päällekkäinen tekeminen aiheuttavat tehottomuutta ja hukkaavat arvokkaita voimavaroja.

Digitalisaation haasteiden ratkominen ja mahdollisuuksiin tarttuminen vaativat nykyistä läheisempää kumppanuutta ja uudenlaista yhteis- työtä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välillä. Tämän takia myös julkisen vallan ja hallinnon on uudistuttava, mikä omalta osaltaan edellyttää päättäjiltä määrätietoista ja näkemyksellistä poliittista johtajuutta.

Otetaan ilmiö- ja asiakaslähtöisen johtamisen rakentaminen seuraavan hallituskauden yhdeksi keskeiseksi teemaksi ja luodaan ilmiölähtöisen politiikan johtamisjärjestelmä. Mahdollistetaan uudella johtamisjärjestelmällä ihmiskeskeinen yhteiskunta.

Laaditaan strateginen näkemys, miten politiikalla ohjataan digitalisoitu- misen tavoitteita, tuotetaan asiakaskeskeisiä palveluja ja tuotteita sekä luodaan edellytyksiä osaamiselle, yrittäjyydelle ja luovuudelle myös tulevaisuudessa.

Luodaan olosuhteet, joissa pystytään toteuttamaan läheisempää kumppanuutta ja uudenlaista työnjakoa julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välillä.

Uudistetaan Suomen johtamisjärjestelmä ilmiöperustaiseksi ja ihmis- keskeiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa osoitetaan selkeästi yhden mi- nisterin vastuulle digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönotto koko valtion tasolla.

Teknologiateollisuus ry tyhmistää jäseniään ja heidän asiakkaitaan arvosta, digitalisaatiosta ja varallisuudesta

Asiantuntijana Teknologiateollisuus ry:n kasvun ja osaamisen johtaja Laura Juvonen. Kuva Jarkko Mikkonen.

Onnistunut digitalisaatio jonkin tuotteen valmistamisessa EI LISÄÄ VAAN VÄ- HENTÄÄ TUOTTEEN ARVOA JA SITEN HINTAA – ja myös kaikkien jo valmiiden samojen ja korvaavien tuotteiden – edetessään…

Teknologioilla sellaisenaan ei ole itseisarvoa, mutta PALAUTUMATTOMALLA TIETEELLÄ ON: se on myös ainoa yhteiskunnan alue, joka aidosti kumuloituu. Innovaatiot eivät perustu PELKÄSTÄÄN tieteelle – mutta yhä enenevässä määrin kuitenkin.

 

Teknologiateollisuus ry tyhmistää jäseniään ja heidän asiakkaitaan …

https://newspool.fi/asiantuntijat/digitalisaatiolla-kestavaa-arvonluontia/
Asiantuntijat: Laura Juvonen:

Digitalisaatiolla kestävää arvonluontia

MAAILMA ei enää koskaan tule muuttumaan yhtä hitaasti kuin se tänä päivänä muuttuu. Teknologioiden nopea kehitys, globaalien voimasuhteiden uudenlainen rakentuminen ja maapallon kantokyvyn vastaan tulevat rajat muuttavat väistä- mättä koko yhteiskuntaamme. Muutoksen keskellä on tärkeää kysyä millaista maailmaa olemme rakentamassa.  [Toki…, T.]

TULEVAISUUDESSA innovaatioita tarvitaan tuomaan ratkaisuja ihmiskunnan suuriin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, kaupungistumiseen, puh- taan veden ja ilman saatavuuteen sekä materiaalien mahdollisimman tehokkaa- seen kiertoon. Uusilla teknologioilla ei ole itseisarvoa, vaan meidän tulisi panostaa erityisesti teknologioiden soveltamiseen ja sellaisten kysymysten ratkaisemiseen, joilla on eniten merkitystä yhteiskunnan kannalta.

KESTÄVÄ arvonluonti on tulevaisuudessa myös menestyksekkään liiketoimin- nan edellytys. Esimerkiksi maailman suurimman varainhoitajan BlackRockin perustaja Larry Fink on avoimessa kirjeessään sanonut, että pelkkä talouskasvu ei enää riitä, vaan yrityksillä tulee olla pitkän ajan strategia kestävään yhteiskun- nalliseen arvonluontiin. Tarvitsemme myös uusia, monipuolisempia tapoja arvioida ja mitata arvonluontia, eli tutkia millaiset kehitettävän ratkaisun kokonaisvaikutukset ovat ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

[Tässä arvolla tarkoitetaan rikkautta, pääomaa, lisäarvoa, joka on eri asia kuin tuotteen arvo. Tätä ei voida kuitenkaan tarkastella oikein tarkastelematta tuotteen arvon käsittettä oikein. Käsitteiden sekoittaminen on kusetusta. RK.]

MITÄ DIGITALISAATION mahdollistama kestävä arvonluonti tarkoittaa käytän- nössä? Hyvä esimerkki on kiertotalous. Suomi loi kiertotalouden tiekartan ensim- mäisenä maana maailmassa.Viime vuonna yli 50 valmistavan teollisuuden yritystä kehitti Sitran ja Teknologiateollisuuden yhteisessä kiertotalousohjelmassa digi- talisaatioon ja asiakasarvoon perustuvia uusia liiketoimintamalleja. Jos yritys myy esimerkiksi valoa palveluna – sen sijaan, että se pyrkisi myymään mahdollisimman monta valaisinta – syntyy yritykselle selvät kannusteet valmistaa mahdollisimman kestäviä, vähän energiaa kuluttavia ja helposti huollettavia laitteita. Jotta voimme taas alkaa myydä asiakasarvoon perustuvia palveluita, tarvitsemme tämän mahdollistavia digitaalisia ratkaisuja.

[lienee käyttöarvo, taas käsitteitä sotketaan: se on taloudellisen arvon edellytys, mutta ei se itse. T.]

MERKITTÄVÄSTI arvoa luovat ratkaisut eivät synny yksin, ja parhaat oivalluk- set kannattaa jakaa.Kiertotalousohjelmassa syntyneet opit ovat kaikkien hyödyn-nettävissä avoimessa työkirjassa. Toinen esimerkki on syksyllä toimintansa käyn- nistänyt tekoälykiihdyttämö, jonka opit kootaan avoimeen tekoälyn soveltamisen käsikirjaan.

KUINKA sinä luot digitalisaatiolla arvoa –ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle? ”

MInä ainakin VÄHENNÄN SITÄ (ja siis hintoja ja lisään hyvinvointia) tekemällä paikkansa pitävää tiedettä, torjumalla vääriä teorioita ja näennäisiä ”faktoja”!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

” Risto Koivula, DI
Tampere

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista (1998)

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kommentoi marxi- laiseksi katsomansa Ari Ojapellon teknologiakriittisiä näkemyksiä tavalla, joka an- taa aiheen eräisiin kommentteihin. Allekirjoittaneella ei näissä talousasioissa ole Kanniaisen keskustelijoilta edellyttämää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta.

Kanniainen toteaa:

– Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esimerkiksi vielä viime vuosisadalla.Jos tulisi nimetä yksi tekijä,mikä tähän kaikkein merkittä- vimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä teknologinen kehitys… Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sormensa. Heille koulutus, tutkimus, tieto- koneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja. Niiden seurauksena läntiset kansanta- loudet ovat kulkemassa kohti tuhoaan… Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommunikaatio korvaavat ihmistyön… Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

– Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuuden nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä, niin ennen pitkää se hä- vittää sekä kotimarkkinoiden että vientimarkkinoiden ostovoiman…Jos automaa- tiolla aikaansaatu tuotto menee yhä harvempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoima, niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo.”

Kanniainen kiteyttää:

– Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät.

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöominaisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaatiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin.

Perusongelma näyttäisi olevan kuitenkin kysymys yhteiskunnallisen edistyksen olemuksesta, Kanniaisen mukaan sitä ovat tietokoneet, robotit ja telekommuni- kaatio, jotka ”luovat arvoa” ja joita mukamas vastustavat ”marxilaiset” koneiden- särkijät. Ojapellon mukaan nämä vehkeet ovat itsessään taantumusta, joka tekee suuresta määrästä ihmisiä ”turhaa” väkeä.

Mikä sitten on mainitun marxilaisen poliittisen taloustieteen todellinen näkemys yhteiskunnallisesta edistyksestä? Perusoppikirjoissa siteerataan yleensä Leninin kirjoitusta ”Sosialidemokraattien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905 – 1907 vallankumouksessa”, jossa Lenin määrittelee ”tuotantovoimien” kehitysasteen yhteiskunnan edistyksellisyyden kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoi- nen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto.

” Sellainen hyvinvoinnin tilapäinen tai paikallinen nousu, joka on saavutettu kepu- likonstein esimerkiksi luonnonvaroja ryöstöviljelemällä, tilapäisillä suhdanteilla surffailemalla ym.,tai joka on tapahtunut eriarvoistuvan kehityksen yhdessä koh- tiossa, johtamatta tieteellisen tiedon ja teknologian tason todelliseen nousuun aiheuttaen tulevai- suudessa enemmänkin uhkia kuin mahdollisuuksia hyvinvoinnille, ei ole yhteiskunnallista edistystä.

Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä ”ei-marxilainen”!

(Muistaakseni samassa kirjoituksessa Lenin todellakin kaiken varalta hahmotteli marxismin pohjalta myös tsarisminvastaisen kapitalismin mahdollista ”mallia”, väliaikaista, kuten kaikki yhteiskunnalliset mallit, jonka erikoisuutena oli, että maa ja luonnonvarat olisivat olleet yhteiskunnan omaisuutta, jota valtio olisi tarjouskil- pailun pohjalta vuokrannut muun muassa palkattua työvoimaa käyttäville viljelyurakoitsijoille… <:-C )

Toiseksi on kysymys taloudellisen arvon olemuksesta.

Mahtaisiko meillä esimerkiksi olla jokin sellainen ”arvontunnistusgeeni”, joka ker- toisi vaikkapa, että puhtaan hengitysilman taloudellinen arvo sen kiistämättö- mästä käyttöarvosta huolimatta ainakin vielä on nolla (ellemme ole avaruusaluk- sella tai sukelluksissa), ja timantinpalasen, jota ”tyhmempi” ei ilman apuvälineitä edes erota lasinpalasta, arvo voi olla miljoonia markkoja (anteeksi: euroja)?

Ainakaan minulla sellaista geeniä ei ole; minua ei yhtään hirvitä ostaa alihintaan, jos joku vain myy, ja joskus tulee hölmöyttään maksettua myös selvää ylihintaa…

Marxilaisen talousteorian perusväittämä on, että kaikki taloudellinen arvo on työstä peräisin, ja markkinoilla vertautuvien tuotteiden ainoa yhteinen ominaisuus (arvon ”lisäksi”!) on, että ne ovat laajasti ymmärrettynä työn tuotteita. Tuotteen taloudellisen arvon käsitteellä tarkoitetaan tässä sellaista ideaalista hintaa, jota tuotteen hinta pyrkii lähestymään markkinoilla ”vapaan kilpailun” olosuhteissa.

Perushypoteesin mukaan tuotteiden hintojen suhde pyrkii ”ideaalisilla” markki- noilla kohti näiden tuotteiden aikaansaamiseksi kaikenkaikkiaan keskimäärin, ja ”keskimääräisissä olosuhteissa”, välttämättömien työmäärien suhdetta. Työ voi- daan liittää tuotteeseen joko elävän tai ”varastoidun” työn kuten tuotantovälinei- den, koulutuksen jne. muodossa. Arvoa kohti ”pyrkii” vaihtoarvo, jolla loppukäyttäjä saa tuotteen.

Innovaatio otetaan pääsääntöisesti käyttöön, jos näin syrjäytettävä elävän ja varastoidun työn määrä on käyttöön otettavaa suurempi.

Tuotteen käyttöarvo on sen taloudellisen arvon edellytys, kun ensimmäinen me- nee, menee myös toinen, mutta se ei määrällisesti determinoi jälkimmäistä, sillä markkinoilla käyttöarvoja mitataan taloudellisilla arvoilla, työllä, ainakin Marxin teorian mukaan.

Valmiiden tuotteiden arvo ei muodostu toteutuneiden, vaan vaihtohetken odotusarvon mukaisten työtuntien mukaan vastaavantasoiselle tuotteelle.

Innovaatiot,jotka vähentävät tuotteen valmistamiseksi keskimäärin välttämätön- tä kokonaistyötuntimäärää, alentavat kaikkien valmiiden vastaavien tuotteiden arvoa, ja itse uudenkin tuotteen arvoa, joskin tätä toisaalta lisää hintaan siirtyvä tuotekehitystyö.

Juuri näin pitääkin tapahtua,eikä muutoin innovaatioihin satsaamisessa esimerkik- si yhteiskunnan taholta mitään itua olisikaan,sillä nimenomaan jonkin hyödyk- keen arvon ja sitä tietä hinnan lasku (ilman laadun laskua) on hyvinvointia lisäävä tekijä, eikä suinkaan näiden nousu, jonka käsityksen saa Kanniaisen innovaatiositaatista.

Jos vastaavasti jokin ”disinnovaatio”, vaikkapa päätön direktiivi esimerkiksi tup- laisi rakennuskustannukset,niin samalla hurjasti ja ansiottomasti nousisivat myös vanhojen rakennusten näin määritellyt arvot ja hinnat,ja hyvinvointi sen kun heik- kenisi, niin mieleistä kuin tämä tilanne joillekin tietysti olisikin. (Jokin disinnovaatio saattaa tietysti siirtää pienet kustannukset tältä päivältä suuriksi kustannuksiksi tulevaisuudessa. Sellainen voidaan estää ainoastaan ja vain objektiivisen tieteel- lisen tiedon avulla, jolla voidaan ennustaa toimenpiteiden tulevia vaikutuksia.)

Malli ei ole kovin arka markkinoiden ”ideaalisuudelle”, hintojen kehityksen suunta on sama myös monopolistisen kilpailun olosuhteissa, mutta mekanismit ja vuoro- vaikutukset muiden (korvaavien) tuotteiden, rahanarvon jne. kanssa ovat moni-mutkaisempia. Ongelmallisempi kohta ovat ”keskimääräiset olosuhteet”. Usein, esimerkiksi maanviljelyksessä, ne tarkoittavat huonoimpia olosuhteita, joissa markkinoille suuntautuva tuotanto vielä on kannattavaa. Hyvissä luonnonoloissa toimivat saavat lisävoittoa ns. maankoron muodossa, jonka odotusarvosta hyödyntämättömien luonnonvarojen ”arvo” muodostuu.

Kapitalismille, toisin kuin esimerkiksi feodalismille, on ominaista, että myös työ muuttuu ”markkinoita varten tuotetuksi” hyödykkeeksi, jonka hinta määräytyy tulevan yhteiskunnan vaatimusten mukaisen työkyvyn tuottamisen ja uusintami- sen vaatimien tuotteiden ja palvelusten sisältämän työn näkökulmasta.

Työnantaja siis ostaa työn sen ainakin suurin piirtein ”oikeasta” arvosta, ja myy työn tuloksen, jonka arvonlisä pääsääntöisesti on paljonkin suurempi kuin sen osalle tulleiden työtuntien ”tuotantokustannukset”. Erotus on se paljon puhuttu lisäarvo, taloudellisin termein jalostusarvo miinus työvoimakustannukset, josta muodostuvat pääomatulot.

Tämä on juuri sellainen ideaalimalli, jollaisia professori Kanniainenkin on kertonut mm. tässä Yliopisto-lehdessä kaikkien taloustieteellisten mallien olevan. Se on joillekin tuotteille suorastaan triviaali, joillekin sen ei ole ehkä tarkoituskaan pitää paikkaansa, varsinkin jos niputetaan tuote-, pääoma- ja valuuttamarkkinat, joista arvoteoria sellaisenaan koskee vain ensin mainittuja, muiden ollessa arvon uudelleenjakoa.

Mitä tulee Suomen taloustilanteeseen vuosikymmenen taitteessa,jolloin työ vähe- ni, kun idänkauppa ja varsinkin sieltä saatavat maksut jo olivat lähteneet romahta- maan, pörssikurssit ja kiinteistöjen hinnat yhä sen kun nousivat, ja pankit myivät valtion ”takauksella” valuuttalainaa tahoille, jotka sitä vapailta markkinoilta eivät olisi missään tapauksessa saaneet, niin jokainen marxilaista talousteoriaa tunteva, oli hän sitten porvari tai kommunisti, tiesi tarkkailla tilannetta tietyltä kannalta, ja molempien ideologioiden tunnustajia oli myös varoittamassa mitä ilmeisimmästä kuplasta.

Ojapellon maalaamat kauhukuvat koskevat tilannetta,jossa suuri osa kansalaisista ei saa työvoiman uusintamiseksi välttämätöntä osuutta, työnsä taloudellista ar- voa vastaavaa hintaa, työn luomasta arvosta työpalkkana, tulonsiirtoina, yhteis- kunnallisina palveluksina jne.Toisen maailmansodan ja 90-luvun alun välisenä aika- na sellainen tilanne ei liene ollut aivan tavallinen sen paremmin Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossakaan, kaikissa näissä tiedon,työvoiman ja teknologian taso kohosi,vieläpä nopeasti, mainittuna aikana. (Eroja vallitsi palkan ja palvelusten suhteissa.)

Kanniainen lienee Euroopan ainoa taloustieteen professori, jolla ei ole harmainta haisuakaan marxilaisen talousteorian todellisesta sisällöstä. Tämä puute on kyllä professorismiehelle melko helposti korjattavissa. Ehkä Kanniainen tarkoittaa ´ar- volla´ jotakin muuta kuin hinnanmuodos- tuksen, kansantulotilastojen jne. pohjalla olevaa arvoa, mutta mitä, siihen pystyy vastaamaan yksin talousprofessori itse.

Sitäkin paremmin professori on EMU-asiantuntijana aivan varmasti perehtynyt siihen, millaiseen arvo- ja talousteoriaan nojautuen tämä rakenteilla oleva EU:n Keskuspankki aikoo ruveta päättämään kannaltamme tärkeimmistä asioista, pa- himmassa tapauksessa vailla sen paremmin poliittista, markkina- kuin tieteellis- täkään kontrollia. Mitä korkeammalta tasolta nuotit on annettu, ja mitä vähem- män ne ovat ”vain” omia näke myksiä tai tuloksia, sen parempi, tällä kertaa. Ei ole kysymys nyt siitä, ovatko ne teoriat oikeita vai vääriä, me tavalliset kansalaiset haluamme ensisijaisesti tässä vaiheessa kuulla vaikkapa Teiltä, herra professori, nimenomaan, mitä ne teoriat ovat.

Älkää viitatko paksuihin käsittämättömiin vieraskielisiin teoksiin, sellaista tekevät vain ns. laiskat professorit, vaan tiivistäkää, popularisoikaa, kiteyttäkää!

Professori Kanniainen, näyttäkää asiantuntijuutenne!

[HM: Kanniainen ei selviytynyt tästä ”tehtävästä” kunnialla… Kantansa hän kyllä toi julki.

Professori Kanniainen on asettunut sittemmin euron vastustajaksi ja Suomen euroeron kannattajaksi.

Mitä perustavinta laatua olevia taloustieteen perusteita koskevia väärinkäsityksiään ei ole korjannut.] ”.

***

PS: KOLMISONTA ON OLLUT OLEMASSA AINAKIN NIIN KAUAN KUIN KAPITA-LISMIKIN AINAKIN 1500-LUVUN FIRENZESTÄ ALKAEN – JA USEIN ENNENKIN SE ON OLLUT YHTEYDESSÄ JUURI HAISTAPASKANTIETEESEEN:

Siellä oli muitakin ”kumman” nykyaikaisia piirteitä kuten ”finassivalta” (de Medi- cit, jotka johtivat myös ”Kansanpuoluetta”) ja nykyaikainen progressiivinen vero- tus. Myöhemmin se progressio oli usein toisin päin, mm. Englannissa ja autono- mian ajan Suomessa. Kolmikanta myös yhdistyi sanoisinko ”outoon” ”tieteeseen” – jolla oli myös vastaansanomattomalle todelliselle tieteelliselle näytölle nojaava vastavoima: Galileo Galilei:

https://www.tiede.fi/comment/197843#comment-197843

” Impetusteoria oli antiikin suurten fyysikoiden Aristarkhoksen ja Arkhimedeen erehdys, johon sitten renessanssin Italian kolmisontapomot (Kruunu, Kirkko, Ammattikuntamestarit) tarttuivat kuin siat limppuun ja jälkimmäiset erityisesti ”laskeskelivat” ja ”sopivat” kuinka paljon ketkäkin ”siirtävät impetusta yhteiskun- nassa mihinkäkin, eli kuin ”kakku pitäisi jakaa”… (Tätä se Tampereen rohvessyöri mm. olikin tutkinut.)

Jostakin tuollaisesta on kysymys myös ”totalitarismi”- / ”vaskistille-perää-jutsku”- Hannah Arendtin ”Yleisessä (=seko)työteoriassa”…

Meikäläisen tiedot ideologisiat taisteluasemista Galilein ajan Italiassa perustuvat mainitsemani tamperelaisprofessorin tutkimuksiin, eikä niihin mitenkään ”abso- luuttisena totuutena” luottaa.Kysymys ei ollut ainakaan pelkästään siitä,että vas- takkain olisivat olleet aristoteelinen maailmankuva ja Galilein tiede, vaan kuvio on monimutkaisiempi. Niklas Kuurilainen oli julkaissut aurinkokeskisen maailmanku- vansa, ja kirkko oli julistanut sen kerettiläiseksi, erityisesti siksi, että sen mukaa Maapallo pyörii, jota kantaa kirkko aivan erityisesti kammosi, koska se oli kirkon ”vaarallisimpina” pitämien pakanaoiden kanta.

Mutta Kopernikuksen maailmankuva ja tarkka astronomia eivät kumonneet impe-tusteoriaa, SILLÄ MYÖS SEN FORMULOIJA ARISTARKHOS SAMOSLAINEN OLI HÄNKIN KANNATTANUT AURINKOKESKISTÄ MAAILMANKUVAA:se puoli oppia oli vain tehokkaasi hävitetty ja pimitetty, kenekäs muun kuin kirkon toimesta. Sitä oli mitä ilmeisimmin kannattanut myös Arkimedes, ja vain hänen kirjoitustensa kautta se tunnetaankin. Ja se oli säilynyt paikalliten lahkojen ”harhaoppina” Arkimedeen kotiseudullakin Sisilian kreikkalaisten keskuudessa.
.
Kopernikuksen malli saattoi aivan ensi alkuun jopa vähän ”vahvistaakin” impetus-teoriaa,koska se herätti siitä väittelyä,onko ”pääimpetuslähde” Maa vai Aurinko, ja antaa sille valheellista ”edustyksellistä” ja ”puolueetonta” hohdetta erityisesti siiten, Kopernikuksen malli oli ”kriminalisoitu”, kirkko ”hirttäytyi” kysymykseen ”Maan pyörimättömyydestä”, vaikka sen palloluonne oli ollut pitkään selvillä, ”perstuntumatkin” alkoivat kääntyä pyörimisen hyväksi varsinkin hyvin asiosta perillä olevilla tahoilla kuten merimiehillä.

Se, mitä Galilei lopulta nimenomaisesti ja yksin kumosi, oli impetusteoria.

Ja se ei sopinut poliittisesti kenenkään pirtaan, ei kirkon eikä ammattikuntien yhtään sen enempää… ”

 

ROTUMURHAPIERUPEILINEUROONIPUOSKARIREHTORI ja -KANGSLERI KARI RAIVIO PÄIVITTELEE ”KUN KANSA JA PÄÄTTÄJÄT EIVÄT USKO EIVÄTKÄ KÄYTÄ ”TIEDETTÄ”!!!!

Hävyltä on taas katkaistu häntä.

Raivio oli peränatinalistilääketieteen professori.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006044520.html

Herätys, päättäjät!

Päättäjät eivät osaa eivätkä halua hyödyntää tutkittua tietoa, väittää Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio. Tiedepolitiikan radikaali kertoo nyt, miten hän uudistaisi järjestelmän – ja mylläisi myös yliopistot.

 

Kari Raivio ravistelee tiedepolitiikkaa uudessa kirjassaan Näytön paikka – tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/167889?page=1#167920

” Risto.Koivula
08.03.2005 02:12:00
167920

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>Tätä pitää seurata, mitä tuleman
>pitää:

>http://boojum.hut.fi/seminars.php3

RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>Tätä pitää seurata, mitä tuleman
>pitää:

http://boojum.hut.fi/seminars.php3

Vastaväittäjä on ainakin täysin ”pelisolumiehiä”, omat lähdeviitteet lähinnä Rizzolattia.

http://psyche.cs.monash.edu.au/v5/psyche-5-21-gallese.html

Eli minä vain kysyn, miten tuo ”väitös” varsinaisesti on TARKASTETTU!?

Helsingin yliopiston kansleri, lääketieteen tohtori Raivio, teidättekö mahdollisesti Te?

Ei tuo samanmielisten ketkujen yhteensuitsuttaminen mitään _tarkastamista_ ole!

SEN ”tarkatuksen” tulos kyllä tiedetään kokeilemattakin!!

http://web.unife.it/proge…/neurolab/lavorinostripdf/2226.pdf

http://web.unife.it/progetti/neurolab/curr_fadiga.html

Että oikein vastuussa Europan komission perustamasta ”Toiminnan ymmärtämisen aivomekanismien yksikön” toiminasta:

Luciano Fadiga was principal investigator in CNR projects on reaching-grasping, he is actually responsible of a Unit founded by the European Commission for the study of the brain mechanisms at the basis of action understanding, he is co-investigator in Human Frontier Science Program and McDonnel-Pew founded projects. ”

EIKÄ TAVUAKAAN YHDESSÄKÄÄN JULKAISUSSA SEN PAREMMIN TOIMINNANKUIN SEN YMMÄRTÄMISENKÄÄN _OIKEISTA_ AIVOMEKANISMEISTA, eli ehdollistumisjärjestelmästä!!!

(Onneksi Helsingin yliopistossa onmyös todellinen Toiminnan teoria huippuyksikkö:

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php… )

http://www.interdisciplines.org/mirror

http://www.cambridge.org/aus/catalogue/catalogue.asp…

http://brain.oupjournals.org/cgi/content/full/124/3/571

http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/tv/humaninstinct/programme4.shtml

” None of us would hesitate to help someone who has had a bad fall. And it’s this same instinctive reaction which often leads to feats of great heroism. We all feel empathy when we see someone else in trouble, and at the University of Ferrara Luciano Fadiga may have found the reason why. Mirror neurones in our brains may help us mimic the actions and emotions of others. ”

Juuri tämä herra on siis sen idean isä että ”peilisolut tietävät kaiken toisten toiminnasta”…

..mikä on ko. ”teorian” ehkä pöyristyttävin yksittäinen typeryys…

http://ofer.sci.ccny.cuny.edu/baldissera_2001.pdf

On harvainaisen sisäänlämpiävää jengiä, samat pierut joka jutussa: Fogassi, Gallese, Fadiga, Rizzolatti

Yksittäisiä henkilöitä kahdesta ”muusta huijatusta”, eli Japanista ja Suomesta:

http://biomag2000.hut.fi/papers/0331.pdf

(Euro?)Robotiikan konferenssin järjetelykomiteassakin sitä heilutaan, ja mikä ettei, jos ihminenkin kerran on selsinen ”robo”…

Ei ihme, että USA johtaa robotiikassa.

http://arti.vub.ac.be/~tony/

HEH: ” The talk by Luciano Fadiga on mirror neurons was very enlighte- ning: finally a first hand account on what mirror neurons are and what they aren’t. What surprised me was that there exist neurons which also fire according to the affordances of objects; to which extent the object is graspable could be read from the firing of a single motor neuron! ”

Että ”yhedessä ainoassa neuronissa”!!!

Kaikki mikä on geenissä todella on poetentiaalisena myös yhden ainoan solun geeneissä…

Miksiköhän niitä sitten niin perkeleesti kuitenkin siellä aivoissa ollenkaan tarvitaankaan, kärpänen esimerkiksilentää ohjauksen puolsta todellakin vainmuutamalla gangliosolulla!

Ettei vain sittenkin olisiniin, että järjestelmät ovat juurta jaksain ja perusteelisesti aivan erilaiset…

http://www.paed.uni-muenchen.de/…/weite…/KW25/Castiello_2003

Nimet muistiin:

http://adam.cmbl.washington.edu/people.html

Täällä ”yhteenveto”:

http://assets.cambridge.org/052180/6852/sample/0521806852WS.pdf

Tällä kasvatetaan ”Homo europeticusta”, ja kaikki on Keenissä ”valmiina”…

ja täällä sitten ”psykiatriaa”:

http://www.oup.co.uk/isbn/0-19-852576-1

Ja miten kieli, ajattelu, äly, KAIKKI ”selittyy” ”peilisoluilla”:

http://www.benjamins.com/cgi-bin/t_bookview.cgi…

”Mielen lukeminen”:

http://groups.msn.com/PsychicAdventuresOnline/mirrorneurons.msnw

Onpa porukka suorastaan saanut yhden jutun aivan omanpiirinsä ulkopuoliseenkin lehteen, New Scientistiin:

http://www-inst.eecs.berkeley.edu/…/readings/ns/article.html

Valitettavasti myös yleensä terävä kalifornian san Diegon yliopisto on sotkeutunut farssiin:

Vilayanur Ramachandran of the University of California at San Diego goes further. He believes that mirror neurons will answer important questions about human evolution, language and culture-and may take us to the heart of what it means to be human. ”

Ja ”peilisoluihin” ”tiivistyy” se kuuluisa ”ihmisluonto”….

Ja vaarallista uuskieltä, joka tekee muille mahdottomaksi ymmärtää ”peilisoluteoreetikkojen” tekstiä: ”theory of mind” -termi EI TODELLA- KAAN tavalliselle kansalaiselle tarkoita ”kykyä lukea muiden ajatuksia”, vaan ihan muuta…

” Mind-reading, or theory of mind, is an ability that all healthy humans possess. We are particularly good at representing the specific mental states of others. These can be basic, such as seeing someone crying and understanding that they are sad, or realising that when someone is yelling and gesticulating wildly at you they may be angry and might even mean to harm you. But we intuitively understand more complex mental states too. When a mother loses a baby, other parents get lumps in their throats. When you hear that a colleague has been cheating on their spouse, you share the hurt and shame. ”

(EHDOLLISTUMISTEORIAN VALOSSA MUUTEN ”MIELENLUKEMISES- SA” EI OLE MITÄÄN ”ONGELMAA”: EHDOLLISTUNUT ÄRSYKE, REAK- TION ”MERKKI”, NOSTAA MIELEEN EHDOLLISTUNEEN REAKTION MALLIN, REPRESENTAATION, JA SITEN VARSINKIN ELÄIMILLÄ AI- HEUTTAA MYÖS ITSE REAKTION, MUTTA KOSKA EHDOLLISTUMISIL- MIÖT OVAT AINA KAHDENSUUNTAISIA, NIIN (ULKOISESTIKIN AIHEU- TETTU) REAKTIO TUO MYÖS MIELEEN SEN SIGNAALIN (ESIMER- KIKSI ÄKKIÄ KURKUSTA JONKIN ESINEEN ESINEEN LAUKAISEMANA AIHEUTUNUT OKSENNUTUS SANAN ”YRJÖ!” JA MIELIKUVAN PRO- SESSISTA, JA REAKTION YRJÖTÄ ESIMERKIKSI JONNEKIN MUUALLE KUIN JONKUN VARPAILLE…

ELI KOKONAISUUDESSAAN KAIKENLAINEN LÄPINÄ MUKA MYSTI- SESTÄ ”AJATUSTENLUKUKYVYSTÄ” ON TYHJÄÄ TÄRÄHTÄNEIDEN LÄSSYTYSTÄ, JA KERTOO, ETTÄ HE EIVÄT OLE IKINÄ KUULLEET EIVÄTKÄ YMMÄRTÄNEET MITÄÄN EHDOLLISTUMISJÄRJESTELMÄS- TÄ, TAJUNNAN TODELLISESTA BIOLOGISESTA PERUSTASTA!!!!

”Mielenlukemisen peilisoluteorian” ísä on Arizonan yliopiston filosofian professori Alvin Goldman. Nimi kannattaa painaa mieleen ja huuharirekisteriin.

New Scientistin jutussa viitatannkin ”kahteen teoriaan”: ”teoriateori- aan” (sosiobiologistien nimitys), jonka mukaan ”toimintamalien muo- dostuminen matkii fysikalista teorian muodostusta koke(muks)ellista tietä” (”-muks-” koskee siis vain ”tavallista” psyykkistä mallintamista), ja Goldmannin simulaatio(eli geenipeilisolu-)teoriaan. Tuo ”fysikaalisen teorianmuodostuksen matkiminen on muuten harvinaisen taitavasti yleensä hyvin tyhmänkankeilta ja samalla peruspöyhkeiltä ”evoluutio- psykologeilta” oivallettu, noiden välillä ei todellakaan varsinaista peri- aattellista eroa ole, ne ovat lainalaisuuksiltaan yhteneväisen tiedostusprosessin ERI TASOJA!

Eli ”teoriateoria” on se oikea teoria, ehdollistumisperustainen teoria!

Ja Gondmannin/”peilisolu”-teoria ON SE VÄÄRÄ!

Ja SIIHEN ne uerotiederahat kaadetaan, komission välittlömssä valvon- nassa, sillä meidät ”eurot” on tarkoitus TYHMISTÄÄ, kuten ne asian poliittiset kuviot tuolta linkeistä ilmenevät!

Tämä kok farsii on toisaalta MAHTAVA NÄYTTÖ ITALIALAISTEN KY- VYSTÄ KUPATA EU:N RAHAT, joka tunnetaan monelta muultakin elämänalueelta!

” Luciano Fadiga, now at the University of Ferrara in Italy, was the first to find some evidence that humans may have a system analogous to that found in monkey brains, when he measured the excitability of particular muscles in the hand. ”

ja tämä on sitten se kohta joka tosiasiassa TODISTAA VYGOTSKIN TEORIAN ihmisen toiminnaohjauksen(kin) ja havaintojen KIELIPERUSTAISUUDESTA:

” An even more recent study by Marco Iacoboni at the Los Angeles School of Medicine confirmed that Broca’s area was active while volunteers either watched images of someone drumming their fingers, and when they also tried to imitate the movement they saw (Science, vol 286, p 2526).

Finding the words

The finding that Broca’s area was activated was doubly intriguing. For one thing, F5 in monkeys is considered an analogue for Broca’s area in humans. But even more suggestive was the fact that, while F5 is associated mainly with hand movement, Broca’s area is traditionally thought of as a speech-production area. This raised questions about what a mirroring system might have to do with language-and language with mind-reading. ”

Minä nyt lopetan tältä erää tähän, vaikka asiaa olisi enemmänkin.

Vanha totuus huomataan, että kun ”on just tultu huomaamaan”, että jokin ”uusi asia selittääkin kaiken” (kuin vaikkpa ”jumala”), niin sinnä samassa on tultu huomaamaan, että se itse asiassa EI SELITÄKÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN (eikä sellaista ole olemassakaan)! ”

 

RK
08.03.2005 02:12:09
167929

Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikean psyykenteorian väärentämisestä!

MPH kirjoitti 08.03.2005 (167905)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>>Tätä pitää seurata, mitä tuleman pitää:

>>http://boojum.hut.fi/seminars.php3

>Enpä paljon tiedä noista peilisoluista, mutta jos tutkija on
>niitä havaitsevinaan tutkimuksen aiheeseen asti, ei kai asiaa voi
>katsoa sen mukaan ”mitä tuleman pitää”? Ehkäpä paras
>arvioimasen lähtököhta on, että tutkija on paneutunut työhönsä. Se
>mitä tuleman pitää, se tulee.

Tutkija on paneutunut ihan muhun kuin tietelisen totuuden etsintään tästä asiasta.

Hän on pnaneutunut valitsevan teorian pimittämiseen ja väärentämiseen, rahasta.

Havainnot ”peilisoluista” eivät ole päteviä, koska ”havainto” perustuu valitsevan teorian ”unohtamiselle”, jonka valitsevan teorian oletusten mukaisia nuo mittaukset täysin ovat, ILMAN MINKÄÄNLAISIA ”PEILISOLUJA”!

Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

RK

vemputti
08.03.2005 02:12:11
167931

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>”väitös” varsinaisesti on
>TARKASTETTU!?

Nykyisinhän suurin osa väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja, ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan. Teepä nopea haku medlinesta, niin näet, että tämän väitöskirjan tekijä on julkaissut artikkelit kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä. Näytti olevan vielä oikein hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä siellä. Muille tämä on väitöksen laadun tae, mutta sinä tietenkin epäilet salaliittoa 😉 Ajatteles, ne on evoluutiopsykologit ja kaiken maailman peilisolututkijat soluttautuneet jo kautta maailman.

Sinua varmaan kiinnostaa, että väitöskirjassa käsitellään muunmuuassa työkalujen käyttöä (”Activation of the human primary motor cortex during observation of tool use”). Nyt taitaa kyllä Vygotski joutaa jo historian romukoppaan 🙂

Muutenkin peilisoluista löytyy aika paljon tutkimuksia kun nopeasti viitetietokannoista hakee. Vaikka kyseessä on aika uusi tutkimusalue, niin medlinestakin löytyi 240 osumaa. Sieltä löytyi lisää peilisolusalaliiton osallisia: amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia jne. Noin ne salaliitot leviävät nopeasti mantereiden välillä erityisesti tiedemaailmassa.

Et ole muuten edelleenkään kommentoinut aikaisemmissa keskusteluissa sinulle esitettyjä artikkeleita ja tutkimuksia. Taidat olla täällä vain saarnaamassa omituisia teorioitasi etkä harrastamassa tieteellistä keskustelua…

… Voisit muuten jättää tällaisen kielenkäytön pois, tämä varmaan kohta moderoidaan pois täältä kun tällä tavalla sekoilet.

Tutkijoiden.pomo
08.03.2005 02:12:22
167942

RK:n älämölötystä

RK,
Millä ihmeen, opeilla, tiedolla tai kokemuksella yleensäkään voit puhua yhtään mitään tieteen tekemisestä yliopistoissa tai muuallakaan.

Katsottuani muutamia sinun älämölö-kirjoituksiasi mielestäni olet viitannut kaikenmaailman järjettömyyksiin ja kommunistis-revanssihenkisiin sivustoihin. Mielestäni yleensäkään mistään et tunnu tietävän mitään, ainoastaan pintapuolista populaarivaahtoamista tuot esille.
Joko olet puhtaasti häirikkö trolli tai sitten olet fundamentalisoitunut aatteesi akitaattori. Mielestäni kummassakin tapauksessa moderaattorit voisivat vetää sinut alas omiesi pariin. Mielestäni kaltaistesi rääväsuuprovokaattoreiden kulta-aika oli tuossa 1900-luvun alkupuoliskolla, ei todellakaan nyt.

 

peepeepavlov
09.03.2005 02:12:58
167978

Re: Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikeanpsyykenteorian väärentämisestä!

RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>Tutkija on paneutunut ihanmuhun kuin
>tieteellisen totuuden etsintään tästäasiasta.

>Hän on pnaneutunut valitsevan teorian pimittämiseen ja
>väärentämiseen, rahasta.

>Havainnot ”peilisoluista” eivät ole päteviä, koska
>”havainto” perustuu valitsevan teorian
>”unohtamiselle”, jonka valitsevan teorian oletusten mukaisia
>nuo mittaukset täysin ovat, ILMAN MINKÄÄNLAISIA
>”PEILISOLUJA”!

>Eurohaistapaskantiede vittuun
>yliopistosta.

>RK

Samaan paikkaan toivon sinut ja älyttömät HUUTAMISESI.

Et näytä ymmärtävän tästä asiasta MITÄÄN etkä näköjään edes OPI. Olet kai PIRUN KATEELLINEN siitä että JOTKUT tekevät asiallista tutkimusta ja saavat suunaukomisen sijaan TULOKSIA. Tiede ei etene vallittsevaa teoriaa ja standardimalleja kunnioittamalla. PISTE.

 

H5
09.03.2005 02:12:59
167979

Kuinka lukea RK:ta

RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>Eurohaistapaskantiede vittuun
>yliopistosta.

Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

RK:lla on muutama sokea piste joiden yli hän ei näytä pääsevän eikä siten pysty ymmärtämään käytyä keskustelua. Yksi on on kvanttifysiikassa. RK ei pysty ymmärtämään tiettyjä kf:n kysymyksenasetteluja koska hän ei pysty/kieltäytyy hyväksymään / ymmärtämään usean alkeishiukkasen kvanttitiloja. RK lupasi palata asiaan luettuaan asiaankuluvat artikkelit, ei ole kuulunut kiireiden taikia.

Toinen on tämä ehdollistuminen. RK olettaa naivisti että ehdol-listumismekanismi ei tarvitse hienosäätöä. Siinä ei siis ole para-metrejä joiden säätö (lokaalisti eri aivoalueilla) olisi edellytys tiettyjen asioiden oppimiselle. RK:n käsityksen mukaan aivokuori on homogeeninen kasa neuroneita (tämä oletus ei muuten ole täysin väärin) Aivokuoren topologinen rakenne ei ilmeisesti saa myöskään vaikuttaa mitenkään. Myöskään kaikki erilaiset radat aivokuorelta, limbisestä järjestelmästä ym. eivät voi vaikuttaaa aivojen toimintaan koska nehän saattaisivat neuronit eriarvoiseen asemaan. Aivokemian vaikutus muuten homogeenisiin neuroneihin ei ole myöskään mahdollista, koska se voisi aktivoida geenejä eri alueilla TÄYSIN HOMOGEENISTA aivokuorta ja johtaa tilanteeseen jossa neuronien reagointi ärsykkeisiin muuttuisi ja saattaisi muuttaa ehdollistumisjärjestelmän parametrejä paikallisella tasolla.

Summa summaarum. On olemassa vain yksi ehdollistuminen, ei ole muita ehdollistumisia. Koiran ja ihmisen ehdollistumismekanismi ja sen parametrit ovat identtiset. Myöskään yksilönkehityksen eri vaiheissa ei tapahdu muutoksia ehdollistumisjärjestelmän toiminnassa.

Ehdollistumista saa tutkia vain holistisena kokonaisuutena jänniin yksityiskohtiin kuten peilineuroneihin asti ei saa mennä (muuten kuin selittämällä ne triviaalisti yksinkertaistetun ehdollistumisjärjestelmän aikaansaannoksiksi).

Menikö oikein RK?

 

MM
09.03.2005 02:13:29
168009

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

vemputti kirjoitti 08.03.2005 (167931)…

>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>>”väitös” varsinaisesti on
>>TARKASTETTU!?

>Nykyisinhän suurin osa väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan. Teepä nopea haku medlinesta,
>niin näet, että tämän väitöskirjan tekijä on julkaissut artikkelit
>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä. Näytti olevan vielä
>oikein hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä siellä.

Lisaksi vaitoskirjan tarkastavat (ennen julkaisuluvan saantia) kaksi alan asiantuntijaa. Ketka he tassa tyossa ovat olleet selvinnee kirjan alkulehdilta.

 

Lassi.Hippeläinen
09.03.2005 02:13:56
168036

Re: Kuinka lukea RK:ta

H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin
>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

>RK:lla on muutama sokea piste …

Ei taida olla kyse niin yksinkertaisesta asiasta. Enemmänkin koko elänämasenteesta.

http://www.sciscoop.com/story/2005/3/3/41324/14791

RK ei ole ainoa tämän palstan kirjoittaja, joka tuosta artikkelista tuli mieleen.

— Lassi

 

RK
11.03.2005 02:17:20
168240

Re: RK:n älämölötystä

Tutkijoiden.pomo kirjoitti 08.03.2005 (167942)…

>RK, Millä ihmeen, opeilla, tiedolla tai kokemuksella yleensäkään voit
>puhua yhtään mitään tieteen tekemisestä yliopistoissa tai >muuallakaan.

Olen tehnyt tiedettä, itse asiassa melko menestyksellisesti tieteliseltä kannalta katsottuna, noin 25 vuotta.

Silloin, kun välillä olen ollut muissa tehtävissä, olen tehnyt ja seurannut sitä vapaa-ajallani.

>Katsottuani muutamia sinun älämölö-kirjoituksiasi mielestäni olet
>viitannut kaikenmaailman järjettömyyksiin

???? saiko linkin johonkin ”järjettömyteen”?

>ja kommunistis-
>revanssihenkisiin sivustoihin.

Miten niin ”revanssihenkisiin”? MISTÄ sinä nyt olet ottamassa (tai sinulta on etettu) ”revanssia”?

Kommunistisiin sivustoihin, esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin teoksiin viittaan kyllä mielelläni, vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi, koska niitä kokemukseni mukaan uskotaan paremmin kuinjoitakin vähemmäntunnetuja henkilöitä.

Sinänsä esimerkiksiluonnon- ja teknisissä tieteissä ei olenkaan ole kysymys ”kapitalismista ja kommunismista”, niistä voi olla kysymys lähinnä jos taloutiede ja valtio-oppi (ja joskus myös historia) jotka eivät ole minun allani, ovat kuviossa mukana.

Sitä ”kommunismia ja kapitalismia” sekoittavat joka p…leen luonnontieteliseen tai psykologiseenkin asiaan tavallisesti ihan muut kuin minä, ja yleensä höyrähtäneessä muododssa.

>Mielestäni yleensäkään mistään et tunnu tietävän mitään,
>ainoastaan pintapuolista populaarivaahtoamista
>tuot esille. Joko olet puhtaasti häirikkö trolli tai sitten olet
>fundamentalisoitunut aatteesi akitaattori.

Minun aatteeni on objektiivinen tiede ja minä olen sen ”akitaattori”.

>Mielestäni kummassakin tapauksessa moderaattorit voisivat
>vetää sinut alas omiesi pariin.

Modet tietävät, ettei minun pistamiseni listalta auta varsinaiseen ongelmaan. Minä siirryn vain muille listoille, ja nostan sitten niiden tieteellistä tasoa.

>Mielestäni kaltaistesi rääväsuuprovokaattoreiden kulta-aika
>oli tuossa 1900-luvun alkupuoliskolla, ei todellakaan nyt.

Saattaa olla, että siloin oli melko hyvä aikan ainakin josakin, tieteellisen edistyksen kannalta.

Yhtä masiivista edistystä ei ole enen nähty, eikä oikein jälkeenkään.

Mutta toivottavasti kohta taas paistaa, lähinnä kuitenkin muualla kuin EU:ssa…

RK

peepeepavlov kirjoitti 09.03.2005 (167978)…

>>RK Samaan paikkaan toivon sinut ja älyttömät
>HUUTAMISESI. Et näytä ymmärtävän tästä asiasta MITÄÄN
>etkä näköjään edes OPI. Olet kai PIRUN KATEELLINEN siitä
>että JOTKUT tekevät asiallista tutkimusta ja saavat
>suunaukomisen sijaan TULOKSIA. Tiede ei etene vallittsevaa
>teoriaa ja standardimalleja kunnioittamalla. PISTE.

Ei se etene myöskään vallitseva ja ainakin toistaiseksi mitenkään kriisiytymätöntä teoria PERUSTETTOMASTI (ja seinälle nostetuna sekavasti ”ryssäntieteestä” sössöttäen) (muka) TUNKIOLLE HEITTÄMÄLLÄ!

Minulla ei ole mitään kadehtimisen aihetta KENENKÄÄN tulosten suuntaan tieteessä. Minä olen omiin tähänastisiinkin tuloksiini ENEMMÄN KUIN TYYTYVÄINEN, vaikka tietysti pyrinkin koko ajan myös uusiin.

RK

H.Vuori
11.03.2005 02:17:28
168248

Re: RK:n älämölötystä

RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>Kommunistisiin sivustoihin, esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>teoksiin viittaan kyllä mielelläni, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi,
>koska niitä kokemukseni mukaan uskotaan paremmin kuinjoitakin
>vähemmän tunnetuja henkilöitä.

Merkillinen ajatus. Ainakin historialliselta kannalta Stalin oli systemaat- tinen valehtelija, joka syötti puhdasta potaskaa ja propagandaa niin sisä- kuin ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä edistämiseksi. Voisinko saada jonkin linkin tutkijapiireihin tai tutkimuksiin, joissa Stalinia pidetään luotettavana lähteenä?

P.P
11.03.2005 02:17:32
168252

Re: RK:n älämölötystä

H.Vuori kirjoitti 11.03.2005 (168248)…

>RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>>Kommunistisiin sivustoihin,
>>esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>>teoksiin viittaan kyllä mielelläni,
>>vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi,
>>koska niitä kokemukseni mukaan
>>uskotaan paremmin kuinjoitakin
>>vähemmäntunnetuja henkilöitä.

>Merkillinen ajatus. Ainakin historialliselta kannalta Stalin oli
>systemaattinen valehtelija, joka syötti puhdasta potaskaa ja
>propagandaa niin sisä- kuin ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä
>edistämiseksi. Voisinko saada jonkin linkin tutkijapiireihin tai
>tutkimuksiin, joissa Stalinia pidetään luotettavana lähteenä?

Olen lukenut Stalinista melkoisesti tekstiä ja olen saanut käsityksen, että hän vihasi intellektuelleja sen verran, että murhautti niitä astro- nomisen määrän rahvaan ohella. Mistähän em. voisi kertoa? Tieteen rakastamisesta? Missään vaiheessa, ainakaan minulle, ei ole tullut käsitystä, että Stalin olisi saanut MITÄÄN tieteellistä aikaan – paljon muuta kylläkin.

Sinänsä uskomatonta, että joku pitää Stalinin kirjoituksia tieteellisesti lukemisen arvoisina… tai no meneehän ne siinä kuin vaikkapa Maon ja Ceausescun stooritkin, joita kansa luki ”hulluna”.

 

RK
11.03.2005 02:17:36
168256

Re: Kuinka lukea RK:ta

H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin
>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

Ei suinkaan. mutta ”peilisolu”-europuoskarit OVAT väärässä.

>RK:lla on muutama sokea piste joiden yli hän ei näytä
>pääsevän eikä siten pysty ymmärtämään käytyä keskustelua.
>Yksi on on kvanttifysiikassa. RK ei pysty ymmärtämään
>tiettyjä kf:n kysymyksenasetteluja koska hän ei pysty /
>kieltäytyy hyväksymään / ymmärtämään usean
>alkeishiukkasen kvanttitiloja. RK lupasi palata asiaan luettuaan
>asiaankuluvat artikkelit, ei ole
>kuulunut kiireiden taikia.

Minä ymmärrän käytyä keskustelua, mutta minä en dialektisena materialistin hyväksy energetismin näkökantaa, että ”kaikki on energiaa/aaltoliikettä”, senkään vertaa kuin hyväksyn mekanistisen/vulgaarinmaterialimin kannan ”kaikki on ainetta”.

Aaltoliike-energetismi edellyttää, että olisi olemassa ”eetteri”, joka varsinaisesti aaltoilee, ja se taas on vielä mahdottomampi ajatus erityisen suhtellisuusteorian valossa kuin että olisi olemssa ”absoluuttinen avaruus”, ”aineeton tosiolevainen”, joka olimekanistisen hiukkasfysikalismin, esimerkiksi valon ”puhtaan hiukkasteorian” perätön apukäsite.

Energia, jota se aaltoliikeluonne sinänsä epäilemättä ilmentää, on ”liikkeen mitta” (ja [hidas] massa on sitten ”aineen mitta”), ja ”materia ja liike” ovat dielektismaterialistisen hypoteesin mukaan ”dialektinen vastakohtapari”, joita ei voida muodolisloogisin toisensa kategorisesti pois sulkevin käsittein erottaa toisistaan (että ”tuo on nyt ainoastaan ja vain tuota ja tuo taas tuota”), vaan ne myös aina edellyttävä aina toisiaan, toista ei ole ilman toista. (yhteys voi sinänsä olla vielä tuotakin paljon monimutakisempi, mutta EI yksinkertaisempi…)

>Toinen on tämä ehdollistuminen. RK
>olettaa naivisti että
>ehdollistumismekanismi ei tarvitse
>hienosäätöä.

Minä väitän A) että EHDOLISTUMISMEKANISMI ON OLEMASSA (minkä ”evoluutiopsykologit” ja ”peilsoluteoreetikot” kieltävät), ja B) että juuri se on ihmisen TAJUNNALLISTEN psyykisten prosessien BIOLOGINEN PERUSTA.

”Hienosäädöt” jätän varsinaisten asiantuntijoiden huoleksi.

>Siinä ei siis ole
>parametrejä joiden säätö (lokaalisti
>eri aivoalueilla) olisi edellytys
>tiettyjen asioiden oppimiselle.

Jos puhutaan aivokuoresta, niin sanoisin, että noin on asia. Periatteessa millä osalla tahansa voitaisiin oppia mitä tahansa (varsinkin jos kiinnitetäisiin vähän ylimääräisiä ”kaapeleita” eri osien välille).

Mutta tuoei ole kauhean olennainen kysymys.

Olennainen kysymys on, onko asiasisällöltään ei-genotyyppi- nen ja ei-fenotyyppinen ”yleislaite” olemassa vai ei. (Korostan edellä sanaa ”asiasisällöltään”, ”laite” ainvokuori, sinänsä on ominaisuuksiltaan geno- ja fenotyyppinen, niihin ominaisuuksiin ei vain kuulu ”valmiiksiohjelmoitu tieto”, joka käsittenäkin on jo tietelisen ´tiedon´ ksäitteen vastainen.)

>RK:n käsityksen mukaan aivokuori on
>homogeeninen kasa neuroneita (tämä
>oletus ei muuten ole täysin väärin)
>Aivokuoren topologinen rakenne ei
>ilmeisesti saa myöskään vaikuttaa
>mitenkään.

Se topologia ei sisällä sekään informatiota aivojen prosessoimista ”asiasisällöistä”. Se kyllä vaikuttaa siihen, mihin mitäkin oletusarvoisesti asettuu.

>Myöskään kaikki erilaiset
>radat aivokuorelta, limbisestä
>järjestelmästä ym. eivät voi
>vaikuttaaa aivojen toimintaan koska
>nehän saattaisivat neuronit
>eriarvoiseen asemaan.

Ne voivat asettaa alun perin homogeeniset neuronit ”eriarvoiseen asemaan”, mutta vasta siinä itse ehdollistumisprosessissa. ja aijheuttaa sitä kautta niihinneuroneihin fenotyyppisiä hankittuja erojakin. tuo ei ole mahdotonta, mutta se ei myöskään ole ehdollistumista. Aivoalueiden leimautumista johonkin tarkoitukseen se voi olla.

>Aivokemian
>vaikutus muuten homogeenisiin
>neuroneihin ei ole myöskään
>mahdollista, koska se voisi aktivoida
>geenejä eri alueilla TÄYSIN
>HOMOGEENISTA aivokuorta ja johtaa
>tilanteeseen jossa neuronien
>reagointi ärsykkeisiin muuttuisi ja
>saattaisi muuttaa
>ehdollistumisjärjestelmän parametrejä
>paikallisella tasolla.

Aivokemia vaikuttaa neuroneihin, mutta jos se aktivoi joitakin ”käyttäytymisgeenejä”, ne ovat sitten EHDOTTOMIEN eivätkä ehdollisten refleksien rakenuspalikoita (esimerkiksi yksilönkehityksessä). Eli eivät aiheuta ehdollistumista vaanmuita imiöitä. paitsi että ne laukeavat ehdottomat refeksit sitten kyllä kuvautuvat myös ehdolistumisjärjestelmään, ja vaikuttavat MYÖS (ja jopa ensisijaisesti sieltä).

>Summa summaarum. On olemassa vain
>yksi ehdollistuminen, ei ole muita
>ehdollistumisia.

On olemassa ”yksi ehdollistuminen”, kyllä. Voisi sanoa, että per laji.

>Koiran ja ihmisen
>ehdollistumismekanismi ja sen
>parametrit ovat identtiset.

Mekanismi on perusperiaateiltaan, laieltaan, samanlainen, parametrit ovat erilaisia.

>Myöskään
>yksilönkehityksen eri vaiheissa ei
>tapahdu muutoksia
>ehdollistumisjärjestelmän toiminnassa.

Ei mitään kauhea radikaalejamuutoksia, niinkauan kuin se järjestelmä voidaan katsoa ”terveeksi”.

>Ehdollistumista saa tutkia vain
>holistisena kokonaisuutena jänniin
>yksityiskohtiin kuten
>peilineuroneihin asti ei saa mennä
>(muuten kuin selittämällä ne
>triviaalisti yksinkertaistetun
>ehdollistumisjärjestelmän
>aikaansaannoksiksi).

>Menikö oikein RK?

Periatteessa aikan hyvin sinne päin.

Ei pitäisi ollenkaan puhua ”peilineuroneista”, ne eivät ole millään tavalla periaatteellisessa erikoisasemassa muihin aivokuorenneuroneihin nähden, eikä ehdolistumisessa välttämättä ole kyse nimenomaan solutason vaan kudostason, ja myös solujen välisten ilmiöiden tason ilmiöistä.

RK
11.03.2005 02:17:37
168257

Re: Kuinka lukea RK:ta

Lassi.Hippeläinen kirjoitti 09.03.2005 (168036)…

>H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>>Psykologi kutsuisi ylläolevaa
>>reaktiota taantumiseksi.

>>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n
>>puolelta olisi varmaankin
>>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa
>>kaikki muut väärässä.

>>RK:lla on muutama sokea piste …

>Ei taida olla kyse niin
>yksinkertaisesta asiasta. Enemmänkin
>koko elänämasenteesta.
>http://www.sciscoop.com/story/2005/3/3/41324/14791

>RK ei ole ainoa tämän palstan
>kirjoittaja, joka tuosta artikkelista
>tuli mieleen.

>– Lassi

Että niinkuin ”peilisolut vinksallaan”, vai?

Heh-heh…

Tunnut tietävän,miksise ”peilisolujan” käsite ”varsinaisesti” on hihasta ravistettu…

Europuoskari”tiede” vittuun yliopistoista, ja muustakin terveydenhollosta.

Muuten menee hyvin äkkiä kaikilta muiltakin se alan ihmisltä ja organisaatioilta (loppukin) luotettavuus…

RK

 

RK
11.03.2005 02:17:40
168260

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

vemputti kirjoitti 08.03.2005 (167931)…

>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>>”väitös” varsinaisesti on
>>TARKASTETTU!?

>Nykyisinhän suurin osa
>väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan.
>Teepä nopea haku medlinesta, niin
>näet, että tämän väitöskirjan tekijä
>on julkaissut artikkelit
>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa
>lehdissä. Näytti olevan vielä oikein
>hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä
>siellä. Muille tämä on väitöksen
>laadun tae, mutta sinä tietenkin
>epäilet salaliittoa 😉 Ajatteles, ne
>on evoluutiopsykologit ja kaiken
>maailman peilisolututkijat
>soluttautuneet jo kautta maailman.

Minä hyökkäsin tuossa ennenkaikea vastaväittäjää vastaan, joka on pesunkestävä puoskariteitelijä julakisujensa perustella. Ja ”ihmiskuvagangsteri”, joka käyttää perusteettomasti ”tieteellisen ihmiskuvan” ominaisuudessa muuta kuin vallitsevaa teoriaa, ja fuskaa täten siinä, mitä pitäisi erikseen todistaa ja mitä ei (tarvitse aina toistaa, kun voidaan katsoa muualla todistetuksi).

Vallitseva kulloisenkin normaalitieteen ihmiskuva on sen normaalitieteen METODOLOGIAN osa, ja jos sille vain 2heitetään pussi päälle”, rikotaan tietenalan metodologiaa, eikä kyseessä ole oikea ja asianmukainen tiede, vaan jokin muu kotkotus.

>Sinua varmaan kiinnostaa, että
>väitöskirjassa käsitellään
>muunmuuassa työkalujen käyttöä
>(”Activation of the human
>primary motor cortex during
>observation of tool use”). Nyt
>taitaa kyllä Vygotski joutaa jo
>historian romukoppaan 🙂

Miten niin?

Ei hän joudu ”romukoppaan” MILLÄÄN KEINOLLA sen paremmin kuin edeltäjänsä Darwin ja Pavlovkaan, biotieteiden puolelta: joitakin uusia ilmiöitä saattaa ilmetä, mutta vanhat eivät ”lakkaa olemasta”.

Vain uskonnolliset käsitteet, kuten ”(epämateriaalinen) sielu” ”lakkavat kokonaan olemasta, EIVÄT tieteelliset.

Työkalut sitten ovat erityisesti A. N. Leontjevin, ”neuvsotopsykologian” ”paavin” alaa.

>Muutenkin peilisoluista löytyy aika
>paljon tutkimuksia kun nopeasti
>viitetietokannoista hakee.

Juuniin löytyy, janiistä on tälläkin palstalla niistä tutkimuksista paljon keskusteltu. Sanoisin, että akikki keskeiset on läpikäyty.

Pane hakuun otsikkoon ”peilisolu”, ja katso, mitä kaikkea löytyy. Löytyy myös kovaakin krtiiikkiä.

>Vaikka kyseessä on aika uusi tutkimusalue,
>niin medlinestakin löytyi 240 osumaa.
>Sieltä löytyi lisää peilisolusalaliiton osallisia:
>amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia jne. Noin ne
>salaliitot leviävät nopeasti mantereiden välillä erityisesti
>tiedemaailmassa.

Eivätkä vaikuta loppujen lopuksi yhtään mitään siihen, miten se tiede oikein varsinaisesti etenee.

Loisia esiintyy kaikissa järjestelmissä,ja niitä vastaan PUOLUSTAUDUTTAESSA järjestelmät vahvistuvat (jos eivät katoa).

>Et ole muuten edelleenkään kommentoinut aikaisemmissa
>keskusteluissa sinulle esitettyjä artikkeleita ja tutkimuksia. Taidat
>olla täällä vain saarnaamassa omituisia teorioitasi etkä
>harrastamassa tieteellistä keskustelua…

Pane nyt se ”peilisolu” otsikkoon hakuun, äläkä valehtele.

RK

 

RK
11.03.2005 02:17:44
168264

Re: RK:n älämölötystä

H.Vuori kirjoitti 11.03.2005 (168248)…

>RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>>Kommunistisiin sivustoihin,
>>esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>>teoksiin viittaan kyllä mielelläni,
>>vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi,
>>koska niitä kokemukseni mukaan
>>uskotaan paremmin kuinjoitakin
>>vähemmäntunnetuja henkilöitä.

>Merkillinen ajatus. Ainakin
>historialliselta kannalta Stalin oli
>systemaattinen valehtelija, joka
>syötti puhdasta potaskaa ja
>propagandaa niin sisä- kuin
>ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä
>edistämiseksi. Voisinko saada jonkin
>linkin tutkijapiireihin tai
>tutkimuksiin, joissa Stalinia
>pidetään luotettavana lähteenä?

Jos tarkoitat, että häntä käytettäisiin auktoriteettina tieteessä, niin se olisi dialektisen materialismin periaatteiden vastaista, koska hän käytti ideologista kirjoitustapaa silloikin kun todistetua tieteellistä faktaa olisi ollut perstaskussa.

Kuten esimerkiksi siinä tunnetussa ideologian määrittelevässä kirjoituk- sessaan ”Problems of Marxism in Linguistics”, joka osaanut väärän suo-menkielisen suoraan tieteseen viittaavan käännösnimen ”Kielitieteen ky-symyksiä”. (Kääntäjä lienee hiukan ”nuolaissut” ”korottamalla tieteeksi”, vaikka onkin tosiasiassa tehnyt karmaisevan tieteenfilosofisen mu- nauksen tarkoin harkittuun esitykseen…) Ja toki sitä tietellisenäkin auktoriteettina käytännössä oli takoitus käyttää… Jokainen fakta oli kuitenkin tietelisessä tutkimuksessa perusteltava jotakin muuta kautta, viime kädessä empirian, kuin ideologiseen auktoriteettiin vetoamalla. Tuosta asiasta Vygotski kävi ison sodan, josta syystä häntä jotkut yhä luulevat muka ”toisinajattelijaksi”, vaikka hn oli tuon periaatteen selkeä muotoilija marxilaisessa traditiossa, mm. pääteoksensa Kieli ja ajattelu (Obshtshestvennyi myslj, Mind in Society) esipuhessa (löytyy ehkä netistäkin). Minä olen nämä asiat sinullekin moneen kertaan selittänyt, mutta sinne päähän ei vain millään tunnu jäävän mitään, kun on kyse joistakin tietyistä asioista, jotka ovat toisin kuin olet niiden tähän asti luullut olevan, ilmeisesti ”höpsistien” kirjoitusten perusteella.

RK

RK
11.03.2005 02:17:48
168268

Re: Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikeanpsyykenteorian väärentämisestä!

RK kirjoitti 11.03.2005 (168242)…

Sorry että sekaannun teidän väliseenne mutta…

>Ei se etene myöskään vallitseva ja
>ainakin toistiseksimitenkään
>kriisiytymätön teoria PERUSTETTOMASTI
>(ja seinälle nostetuna sekvasti
>”ryssäntieteestä”
>sössöttäen) (muka) TUNKIOLLE
>HEITTÄMÄLLÄ!

Antaisitko sinä puolestasi linkkiä siihen suuntaan, jossa jotain asiaa olisi tällä palstalla kritisoitu ja tunkiolle heitelty pelkillä ”ryssäntiede” -argumenteilla.

Ainakin minulle on (lähes) samantekevää, mistä ilmansuunnasta totuus tulee, jos sellaiseen, siis totuuteen, joskus sattuisin törmäämään.

>Minulla ei ole mitään kadehtimisen
>aihetta KENENKÄÄN tulosten suuntaan
>tieteessä. minä olenommin
>tähänastisiinkin tuloksiini ENEMMÄN
>KUIN TYYTYVÄINEN, vaikka tietysti
>pyrinkin ko0ko ajan myös uusiin.

Minua kiinnostaisi muuten päästä lukemaan julkaisusi nimeltään ’Marxilaisuus ei riko koneita’ jonka olet nettitietojen mukaan laatinut Lappeenrannan Teknisessä Yliopistossa. Mistä sen saisi?

 

RK
11.03.2005 02:17:51
168271

Re: RK:n älämölötystä

>Missään vaiheessa, ainakaan minulle, ei ole tullut
>käsitystä, että Stalin olisi saanut
>MITÄÄN tieteellistä aikaan – paljon
>muuta kylläkin.

Ei hän toki mikään tutkija ollutkaan, eikä väittänyt olevansa, mutta osasi kyllä yhteiskuntatietessä mielestäni taitavasti erottaa höpölöpön kehityskelpoisesta tieteestä.

>Sinänsä uskomatonta, että joku pitää
>Stalinin kirjoituksia tieteellisesti
>lukemisen arvoisina…

Kokemukseni mukaan ei noista kuitenkaan varsinaista haittaakaan ole.

Riippuu ehkä siitä, mitä nimenomaisia teoksia lukee.

Stalinin jos kenen uskottavuus makasi sataprosenttisesti sen varassa, että häntä pidettiin ”tieteellisenä”, ja se uskottavuus oliyllättävän hyvä odottamattomissa paikissa, kuten joidenkin johtavien ydinfyysikoiden keskuudessa, jotka henkensä kaupalla välittivät hänelle hänen tarvitsemiaan tietoja, ja joiden joukossa esimerkiksi Saksan ja Suomen johdon arvovalta oli nolla pilkku nolla nolla (tai pitäisikö sanoa suorastaan miinus ääretön).

RK

RK
11.03.2005 02:17:51
168271

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

MM kirjoitti 09.03.2005 (168009)…

>vemputti kirjoitti 08.03.2005
>(167931)…

>>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005
>>(167920)… >
>>Eli minä vain kysyn, miten tuo >
>>”väitös” varsinaisesti on >
>>TARKASTETTU!?

>>Nykyisinhän suurin osa
>>väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan.
>>Teepä nopea haku medlinesta, niin
>>näet, että tämän väitöskirjan tekijä
>>on julkaissut artikkelit
>>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa
>>lehdissä. Näytti olevan vielä oikein
>>hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä
>>siellä.

>Lisaksi vaitoskirjan tarkastavat
>(ennen julkaisuluvan saantia) kaksi
>alan asiantuntijaa. Ketka he tassa
>tyossa ovat olleet selvinnee kirjan
>alkulehdilta.

Varmaan Riitta Hari ja Mikko Sams.

Ihan niin kuin olisi ”tarkastettu” väitös aiheesta ”Enkelin tanssin lainalai- suuksia neulankärjellä” tai ”Oliko Aatamilla napa” sadan vuoden takaisessa teologisessa tiedekunnassa…

Mutta minä korostan hyökänneeni ennen kaikkea ”vastaväittäjän” per- soonaa vastaan, hänen ”tuotantonsa” on haistapaskantietellistä laatua, koskien tosin apinoita eikä ihmisiä, joten ´puoskari´-sanaa pitää (siellä) vältellä.

RK

Harmaa.Eminenssi
11.03.2005 02:17:52
168272

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

RK kirjoitti 11.03.2005 (168271)…

>Ihan niin kuin olisi
>”tarkastettu” väitös
>aiheesta

”Enkelin tanssin
>lainalaisuuksia neulankärjellä”

Vau, tuohan oli melkein runollista…alat kehittyä.

Minäkin olen joskus kokeillut pöytälaatikkoon ja tännekin:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=163764

 

Harmaa.Eminenssi
11.03.2005 02:17:53
168273

Re: Kuinka lukea RK:ta

1) En oikein usko että kukaan järkevä ihmistieteilijä kieltää ehdollistumisen

2) En ole varma siitä, onko ns. peilisoluteoria sinänsä ehdollistumisteo- rian vastainen, vaiko pikemminkin sitä filosofi Pavlovia ja Vygotskia ei-filosofisemmin eli fysiologisemmin mallintamaan pyrkivä ”uusi” tieteenala.

3) En ole varma ettetkö sinä hyvä RK tahallasi yrittäisi pitää tätä keino- tekoista kaksijakoa yllä eli se kuka keksi asian periaatteessa ensin on se jonka nimeä ptää kantaaa koko ajan siinä sivussa mikana, varsinkin kun se oli… jne..
… ”

Juttu on uskomatonta sontaa.

Jos jollakulla on Hesarin tunnukset, niin kopsaiskaa näkyviin.

Hän vaatii kaiken tutkimuksen keskittämistä Helsingin ”yliopoiston” haistapaskan- ja muille ”tieteiteilijöille” (sellaisille kuin hän itse) ja muille.
Erityisesti hän hyökkää entistä opetusminiteriä, sairaanhoito-oppilaitoksen rehtori Maija Raskia (SDP) vastaan – joka oli tietysti yrittänyt vetää kampoihin puoskarImafialle

Opetusministeri 15.4.1999 – 16.4.2003 Maija Rask, SDP, ammattikor-keakoulusysteemin kehittäjä, vaihdettiin 2003 patayhmaaä ja umpi-asiantutemattomaan Holonperkeleen (ja Kari Raivion) ohjukseen Tuula Haataiseen-Huuhaiseen.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rask-ei-peraanny-reaalikokeessa/491332/

Yksi yksityiskohta pistää silmään:

” Kun Kari Raivio valittiin Helsingin yloiston rehtoriksi 1996, …

… Entinen vastasyntyneiden ja lääketeieteellisen tiedekunnan dekaani oli yllättäen pompannut ennakkosuosikkien ohi Helsingin yliopiton rehtoriksi.

… ”

JA KENEN TOIMESTA ”POMPANNUT”? Kuka häet nimitti? Tasavallan presidentti, Martti ”MOKA” Sahtivaari!

https://www.tiede.fi/comment/1042055#comment-1042055

Arkkis

 

Arkkis

 

Arkkis

 

Jos HP-”tiede”-Marja nyt valitaan, niin hän johtaa kahta Suomen suurinta yliopistoa, ja sen lisäksi EU:n (hölynpöly)tiedeneuvostoa (joka on Suomen akatemian tapaan väärin organisoitu ”perustutkimuksen” RAHOITUSJÄRJESTÖ periaatteella

”RAHALLA ”SOPIVIA” ”TULOKSIA”, MUILTA TURPA KIINNI!

Neuvostosta käsin hän määräisi kaikesta Suomeen tulevasta EU:n rahoituksesta.

Sitä tulisi pelkälle haistapaskallle, sillä NOIN VANHAT ÄMMÄT EIVÄT OPI UUSIA TEMPPUJA kuten tiedetään…

Kai hänet nyt sitten vielä valitaan Turun, Tampereen, Oulun, Joesuun ja Lappeenrannakin yliopistojen johtoon…

Linnaan se pitäisi panna Helsingin yliopiston tiederikoksista kuten ”peilisoluväitöskirjoista” hänen toimiessaan ”tutkimuksesta” vastaavana vararehtorina!

Ja voidaan joskus vielä laittaakin.

Ajat muuttuu.

TV2:n ”Mansikkapaikka” -ohjelmassa Mikko Kuustonen haastatteli Sota-Mara Ahtisaarta, joka päästeli mielenkiintoisia myös tiedettä ja ylipistoja koskien.Hän kertoi itsensä sekä tieteen ”VASTAKOHDAKSI” ja ”VAIHTOEHDOKSI” nostetun kaupallisen ”innovaatioajattelun” (jonka aivopierun ”isä” hän ei suinkaan ole, minä tunnen ne ”isätkin”, valitettavasti, melko hyvin… toinen on jo Herrassa mennyt edes, mutta toinen varmaan elää…) yksi päällepäsmäri Aatto Prihti (yritti järjestää mm. pojallensa erityisen meheviä tukia…) ja Helsigin yliopioston silloisen ”peilisoluaikaisen” rektorin ja sittemmin kangslerin, perinatinaalilääketieteen professotin Kari Raivion muodostaneen urheilullisen kaveripiirin (joka ei varmaan keskutellut treenien lomassa pelkästään muskeleista ja lisäravinteista…)

Mahtaakohan olla niin, että tässä se yliopistokatastrofin varsinainen ”aivoriihi” olikin, ja tanttarallaaämmiä kuten NURINKÄÄNETYSTI hirohitolaista Halosta, Makarowia ja Haria käytettiin julkisivuna, jonka tarkoitus oli mm. leimata hölmöyksien vastustus ”naisten syrjinnäksi”, ja kerätä naisia muutenkin touhuun, jotta sitten oikein konkreettinen arvostelu voidaan leimata vaikka ”seksuaaliseksi häirinnäksi”! (Trikkiä on käytetty asiaan yhtään mitenkään liityymättömilläkin aloilla, joten miksipä ei sitten puoskaripsykiatriassa!)

Asiasta varoitettiin rehtori Raiviota kurkku putkella, julkisesti ja yksityisesti, ja joskus härskissäkin äänilajissa.

Lienee ollut maailman ainoa professoritason perinatinalisti JONKA TIEDOT NEUROFYSIOLOGISTA OLIVAT TÄYDELLISTI PERSEESTÄ, alle valistuneen neuvostoliittolaisen maallikkotason viisitoista vuotta aikaisemmin!!!

Ei ole sitten todellakaan ihme, jos tapahtuu turhia aivovaurioita synnytyksissä!

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? … #msg168366

Henki oli jopa vähän sellinenkin, että tavallinen kansalainen ei oikein uskalla enää pannakaan ainakaan ilman välineitä, kun on kaikenlaisia peränatinalisteja, jos ongelmia sattuu…

Mitenkähän se on nykyään Raiviolla itsellään tuo mielenterveyspuoli…

(Että meinaan onko niinkun parantunut…. Hulluikisihan mm. tuolla puoskaroinnilla MEITÄ MUITA oli tarkoitus leimata…)

EU on omaksunut NATO.n vanhan roolin tiedepolitiikassa, joten NATO ilmeisesti puuhailee nykyään jotakin muuta, tai ei ehkä kohta puuhaile enää ainakaan yhtenä kappaleena yhtään mitään, mikä olisikin kaikkein parasta:

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lissabonin-sopimus-nurin-tai-ei-ehka-sittenkaan-t31164-440.html

” PS: EU muuten vaatii ainakin noiden suomalaisten organisoimien (hölynpölytieteen) rahotusorganisaatioiden kautta vähintään 60%:n yksityistä, käytännössä suurfirmoilta tulevaa rahoituksosuutta kaikelle rahoittamalleen ”perustutkimukselle” (jollaiseksi he nimittävät vähän kaikkea tutkimusta ja selvitystä), kun taas USA:n todellisessa maailmankärjessä olevat tieteenharjoittajat pitävät kunnia-asianaan TALOUDELLISTEN SIDONNAISUUKSIEN PUUTTUMISTA huipputieteeseen.

Tässä esimerkkis tajunnan biokemiallis-fysikaalisen perustan osalta neurofysiologiassa (joka ei todellakaan ole ”spesiaalisti Keenistä ajattelevat/reagoivat” ”peilisolut”:

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1464.html

” Conflict of Interest Statement

The authors declare that the research was conducted in the absence of any commercial or financial relationships that could be construed as a potential conflict of interest. ” ”

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=RaivioHS DIGILEHTI – maksullinen palvelu
12 OSUMAA

Tiedeyhteisön velvollisuus on varmistaa, että luotettavaa tietoa on saatavilla

Kun potilas kääntyy vaivoineen lääkärin eikä poppamiehen puoleen, hän odottaa saavansa hoitoa, joka perustuu tutkittuun tietoon. Maailmalla syntyy joka vuosi tuhansia lääketieteellisiä julkaisuja, jotka voivat olla arvokkaita, tyhjänpäiväisiä, harhaanjohtavia tai jopa virheellisiä.

23.6.2010 Mielipide ”

Tämän mielipiteen ”takana” ovat ”Suomen tiedekatemia”-nimisen KANSALAISJÄRJESTÖN edellinen puheenjohtaja Kari Raivio, joka raivoisasti yritti pimitellä tieteellistä pavlovilaista ihmiskuvaa Helsinkin yliopiston kangslerina, ja julistipa sen yhden alaisensa suulla ylipiston vuosijuhlien kunniaksi ”kumotuksin”…, sekä tuon kansalaisjärjestön nykyinen puheenjohtaja syöpätutkija Sirpa Jalkanen.

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi-t45261.html?hilit=julisti

MYös ”yhdysvaltainen tiedeakatemia” on vastaavanlainen bluffijärjestö verrattuna oikeisiin kuten Venäjän, Kiinan ja Ruotsin Tiedeakatemioihin. (Sellaisia ei kauheasti ASIANMUKAISESTI ORGANISOITUINA ole, eräät oikeatkin kuten Serbian (/ex.-Jugoslavian) ovat lisäksi joutuneet eurohaistapaskattajien potaksi… On vähän ikävää omaa ammaillistieteellistä kokemusta… ”

NL:n akateemikko, fysiikan nobelisti 2000, Venäjän kansanedustaja (kom) Žores Alfjorov in memoriam

Žores Alfjorov (15.3. 1930 – 1.3.2019) oli kvanttiyysikko, jonka tukimustulokset ja keksinnöt ovat löytäneetsovellutuksia niin tietoliikennetekniikasta kuin rakennutekniikastakin -ja siltä väliltä.

Hänet tunnetaan todellisena ja päättäväisenä tieteen ideologisena ja poliitisena puolustajana niin esimerkiksi uskontoa kuin valemarkkinamekanimiakin vastaan, jotka tuhoavat tieteen.

Hän valmistui Leningradin Säkhköteknisestä instituutista 1952 ja ryhtyi toimimaan NL:n Tiedeakatemian Fysioteknisen instituutin palveluksessa, jossa vaikutti koko työikänsä. Vuonna 1972 hän sai NL:n akateemikon arvon kirjeenvaihtajajäsenenä ja vuonna 1979 täysjäsenenä. Hän oli vuodesta 1989 vuoten 2017 Tiedeakatemian varapuheenjohtaja ja sen Leningradin osaston puheenjohtaja.

Vuonna 1965 hän liittyi NL:n kommunistiseen puolueeseen, josta kuitenkin Gorban aikana vieraantui ja toimisettemmin Kotimme on Venäjä -porvaripuolueessa, josta valittiin 1995 myös kansanedustajaksi duumaan, mutta vuoden 1999 vaaleissa hän palasi Kommunistien riveihin ja valittiin puolueen toiseksi suurimmalla äänimäärällä Duumaan.

Hän vastusti presidentti Putinin akatemiauudistusta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%BDores_Alfjorov

  1. Žores Ivanovitš Alfjorov (ven. Жорес Иванович Алфёров, 15. maaliskuuta 19301. maaliskuuta 2019[1]) oli venäläinen fyysikko, joka sai vuonna 2000 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Herbert Kroemerin ja Jack Kilbyn kanssa työstään puolijohdekomponenttien, erityisesti nopeiden transistorien, laserdiodien ja integroitujen mikropiirien kehittelystä. Näihin komponentteihin voidaan sanoa perustuvan nykyisen informaatioteknologian.

    Alfjorov on Oulun yliopiston kunniatohtori. Hän on vieraillut Oulun yliopistossa useita kertoja 1980-luvulta alkaen. [2]

    Poliittinen toiminta

    Alfjorov valittiin 1995 Venäjän duumaan Jeltsiniä tukeneen Kotimme on Venäjä -puolueen ehdokkaana. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut duumassa kommunistien ehdokkaana. Hänet valittiin uudelleen 2003 ja 2007. Vuonna 2007 hän oli kommunistien listan kakkosehdokkaana vain puoluejohtaja Gennadi Zjuganovin jälkeen ja ennen Nikolai Haritonovia. Valtioduuman vanhimpana jäsenenä hän oli väliaikainen puhemies viidennen duuman kokoontuessa.

    Alfjorov oli mukana kesällä 2007 mukana kymmenen Venäjän tiedeakatemian jäsenen allekirjoittamassa avoimessa kirjeessä presidentti Vladimir Putinille, jossa he arvostelivat häntä kirkon ”soluttautumisesta” valtion elimiin, koulutukseen ja tieteeseen.[3]

    Lähteet

  2. Умер Жорес Алферов (venäjäksi)
  3. ee.oulu.fi
  4. Open letter to the President of the Russian Federation Vladimir V. Putin from the Members of the Russian Academy of Sciences scepsis.ru. , alun perin Kentavr, No. 3, pp. 1-2

 

Akateemikko Alfjorovista löytyy hakusana jo vuoden 1979 Sovjetskaja entsiklopedijasta, joka on uutena jenkkikäännöksenä netissä:

Alferov, Zhores Ivanovich

Born Mar. 15, 1930, in Vitebsk. Soviet physicist. Corresponding member of the Academy of Sciences of the USSR (1972). Member of the CPSU since 1965.

Upon graduating from the Leningrad Electrical Engineering Institute in 1952, Alferov joined the staff of the Physicotechnical Institute of the Academy of Sciences of the USSR, where he still holds a position. He was named a professor at the Leningrad Electrical Engineering Institute in 1972.

Alferov’s principal works have dealt with the study of hetero-junctions in semiconductors and with the development of hetero-junction devices. He discovered the phenomenon of superinjection in heterostructures and advanced a theory for the use of heterostructures in semiconductor electronics.

Alferov received the Lenin Prize in 1972 and has been awarded two orders and various medals.

 

https://ria.ru/20190302/1551496774.html?utm_source=yxnews&utm_medium=desktop&fbclid=IwAR1GQVLq60IuX2E0wxitiN3R2cRRGHSpB_w0fBy0q1eZqQWYeBCResQixMU

МОСКВА, 2 мар — РИА Новости.

Нобелевский лауреат, академик Жорес Алферов скончался в Санкт-Петербурге, сообщила РИА Новости его супруга Тамара.

Ему было 88 лет.

Причиной смерти Алферова стала острая сердечно-легочная недостаточность, рассказали РИА Новости в Санкт-Петербургском национальном исследовательском академическом университете РАН. Дата и место прощания с ученым пока не определены, сейчас семья решает этот вопрос, добавил собеседник агентства.

В конце ноября Алферов попал в больницу после того, как ему стало плохо на заседании РАН. Первоначально сообщалось об инсульте, однако затем в Академии наук пояснили, что это был гипертонический криз.

Жорес Алферов родился 15 марта 1930 года в Витебске. Окончил факультет электронной техники Ленинградского электротехнического института, с 1953 года работал в Физико-техническом институте имени Иоффе.

Занимался разработкой полупроводниковых гетероструктур и созданием быстрых опто- и микроэлектронных компонентов. За это в 2000 году его удостоили Нобелевской премии по физике (вместе с американцами Джеком Килби и Гербертом Кремером).

В 1991-2017 годах Алферов был вице-президентом РАН.
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/venajan-kommunistien-arvostelua-putinia-kohtaan/
***

Puun uudet ominaisuudet voivat mullistaa puurakentamisen Suomessa – nanopinnoitteiden avulla syntyy palamatonta puuta ja kevyttä betonia

Hiilinanopartikkelin rakenne muistuttaa munkkirinkilää. Pietarin polyteknillinen yliopisto

https://yle.fi/uutiset/3-10689278

Puun uudet ominaisuudet voivat mullistaa puurakentamisen Suomessa – nanopinnoitteiden avulla syntyy palamatonta puuta ja kevyttä betonia

Palamatonta puuta voidaan käyttää esimerkiksi rakennusten pintamateriaalina. Se toisi merkittävän parannuksen paloturvallisuuteen.

Yliopistotutkijat kehittävät puuta, jota on käytännössä mahdoton saada syttymään. Tavoitteena on käsitellä puuta niin, että sille saataisiin rakennusmateriaalien vaativin paloluokitus A tai B. Sellaisia ovat tällä hetkellä muun muassa vuorivilla tai lasi.

Palamattomalle puulle on paljon käyttökohteita. Sitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän vaikkapa julkisten tilojen pintamateriaalina.

– Voimme parantaa palonkestoa, ja tälle ominaisuudelle on puukerrosrakentamisessa kova tarve, sanoo professori Timo Kärki Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.

Palamaton puu osa isompaa tutkimusta, jota tekevät yhdessä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto ja Pietarin polyteknillinen yliopisto. Tutkijat kehittävät nanorakenteiden avulla tutuista rakennusmateriaaleista aiempaa kestävämpiä ja kevyempiä tuotteita.

– Perustana on nanohiili, josta valmistettua pintakäsittelyainetta sivellään esimerkiksi puuhun, sanoo professori Timo Kärki.

Nanopinnoite pohjautuu venäläisen fyysikon Zores Alfjorovin ja tutkijoiden löytämästä nanorakenteesta, joka muistuttaa munkkirinkilää. Yleensä nanorakenteet ovat pitkulaisia ja putkimaisia – tai jalkapallon muotoisia.

Erikoinen rinkilämäinen rakenne tuo ainutlaatuisia lisäominaisuuksia esimerkiksi betoniin.

Nanohiilen poikkeuksellinen rakenne tuo lujuuden

Nanohiilen valmistusprosessi on patentoitu, mutta Pietarin ja Lappeenrannnan–Lahden teknilliset yliopistot kehittävät sille kaupallista käyttöä ja markkinoita EU-alueella.

– Teemme tuotehyväksyntään liittyviä mittauksia puupuoleen liittyvissä hankkeissa. Vastaavia on venäläinen kumppani tehnyt betonin osalta, sanoo professori Timo Kärki.

Nanorakenteen löytäjä fyysikko Zores Alfjorov tunnettiin elinaikanaan paremmin työstään nykyisen informaatioteknologian kehittäjänä. Siitä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2000.

Alfjorov ehti käydä luennoimassa työstään Lappeenrannassa järjestetyssä EU-Venäjä-innovaatiofoorumissa vuonna 2012. Alfjorov menehtyi (siirryt toiseen palveluun) 88-vuotiaana Pietarissa maaliskuussa 2019.

Edelleen veneetit: gintaras, dzintars, amber,bernstein – muinaisen rahan (?) etymologiaa

Pistän myös tänne siksi, jos aukisi paremmin eräissä muissa maissa kuin mun varsinainen blogini.

Sana lienee ollut kantaindoeuroopaksi *gʷʰen-t-ar-o verbin *gʷʰen- = puristaa (”kui-vaksi”), ajaa (ulos, takaa), tislata (viinaa), polttaa (tervaa), lyödä, tappaa, sen passivin partisiipin preteritistä *gʷʰen-to adjektiivin päätteellä -ar-= kaltainen:”tislatun, tervaksi poltetun kaltainen”.

Tuosta sanasta tulee suunnatomasti kaikenlaista muutakin sanastoa niin IE- kuin SU-kielissäkin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

” … East Baltic Balanovo and Finno-Uralic Volosovo peoples apparently mixed well without much conflict, as they did with steppe peoples with whom they they had contact via trade with the Caucacus metalworkers. Chuvaš ”jandar” and Hungarian ”gyentar”- amber, ”gyenta” – resin = pihka, reflect an archaic adjectival ”-tar” neuter suffixed East Baltic ”gentaras”< ”*gentar”- amber< ”*genta” – resin,gum [< nasal PIE *gʷet, (HM: väärin: ei mene näin päin, vaan *gʷen-*gē- (g´en-,*gei-, *gai-)] – resin (re: Skt jatu – resin, aśvatara- mule). East Baltic Balanovo metallurgy would provide significant impetus to Seyma-Turbino metallurgy.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

*gʷʰen-  to press; to strike, slay, kill (etc.)

Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati, Russ. жать; гнать (žat’; gnat’), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm. գան (gan), ջնեմ (ǰnem), ջնջեմ (ǰnǰem), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani

https://new-etymology.livejournal.com/25176.html?fbclid=IwAR0eXHE2WvkHz1ZMbmwsbS7zIoixpY4G8R78mZnR20m5En5Lyas7_pH8MqE

http://mediaknowledge.ru/606e5077289fd06.html

March 3rd, 2019, 06:36 pm

Kalju Patustaja

ЯНТАРЬ, GINTARAS, DZINTARS, AMBER, GLAESUM, SUCCINUM, ΗΛΕΚΤΡΟ, BERNSTEIN, YANARTAŞ

82324_600.jpg

На побережье нынешней Калининградской области в районе поселка Янтар-ный (Palweniken (1398), Palmenicken (1491), до последнего переименования – Palmnicken) сосредоточено 95 процентов мировых запасов янтаря: http://www.allfun.md/article/39318

Янтарь здесь естественно вымывается морем,”съедающим” береговую линию.

Ценившийся наравне с золотом, янтарь приносил несметные богатства тем, кто контролировал его торговлю.

О добыче янтаря на прусском побережье, как можем проследить через сравнение слов и названий, известно, как минимум, со времён шумеров.

В ассирийской повести о Гильгамеше говорится про [abala; абала] – янтарный берегянтарь называется [ABARUMMA; АБАРУММА]; откуда, вероятно, да- лее [anbar;анбар] (араб.),ambra [амбра] (ит.), amber [эмбэ(р)] (англ.) – янтарь.

Как уже рассматривалось в статье ”ЯБЛОЧНЫЕ” ГОРОДА ”КЕЛЬТОВ” и ДО- ”КЕЛЬТСКАЯ” ТОПОНИМИЯ И ГИДРОНИМИЯ ЕВРОПЫ,

https://new-etymology.livejournal.com/21921.html :

Aba, Abala, Abalus, Abalum [Аба, Абала,Абалус,Абалум] (согл. Пифея (Питеаса), греческого купца, путешественника, географа, 4 век до н.э.) – открытый залив за песчаной косой на Балтийском побережье, впоследствии ставший известным как область проживания Aestii и Pruzzi, Пруссов.

abala [абала] (ливон., арх. эст.), avola [авола] (фин.) – открытое место, открытое пространство, место на заливе, в устье; öböl [öбöл] (венг.) – залив; -la суффикс обозначение места, местности в приб.-фин. языках (а также в тюрк., картвел., монг., тунгус., дравид. языках).

Корневые:

[aba, ab; аба, аб] (шумер.) – море, озеро;

[HM: Suomen ”aava” tulee vasarakirveskielen sanasta *akwa, joka tulee kantaindoeuroopan sanasta *h₂ékʷeh₂

*h₂ekʷeh₂ = water Lat., Ven. aqua, Welsh aig, Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha / Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa ]
ava(ma), ava(da), avan [ава(маж), ава(да), аван] (эст.), avata [авата] (фин., водск., карел.), avada [авада] (ижор.),avaitta [авайтта] (чуд.),avaita [авайта] (вепс.), ovātõ [оваты] (ливон.) – открывать; avoin [авойн] (фин.), ava [ава] (эст.) – открытый; ovi, р.п. oven, в.п. ovea [ови, овен, овеа] (фин.), āwi [аави] (манс.) – дверь, вход; aba-, ava- [аба-, ава-] – основа в прибалтийских топонимах с кругловатыми формами ландшафта или водяной местности.

Ср. open [оупн] (англ.), öffnen [ёффен] (нем.), öppna [ёппна] (шв.), ouvrir [ууври] (фр.), aprire [априре] (ит.), abrir [абрир] (исп.) – открывать; open [оупн] (англ.), offen [оффен] (нем.), öpna, öpet [öпна, öпет] (шв.), ouvert [уувер] (фр.), aperto [аперто] (ит.) – открытый.

82611_900.jpg

Карта из исследований Эдрага Сакса (Edgar V. Saks) ESTO-EUROPA: A Treatise on the Finno-Ugric Primary Civilization in Europe, 1966.
https://www.digar.ee/viewer/en/nlib-digar:352121/307333/page/1
https://www.digar.ee/viewer/et/nlib-digar:352123/307335/page/1

Про топоним ABALA также находим в исследованиях Андреса Пяябо в работе RHEA AT BOTH NORTH AND SOUTH ENDS OF THE ANCIENT VENETIC AMBER TRADE, http://paabo.ca/papers/rhea3.pdf :


81469_original.jpg

Андрес Пяябо выше также рассматривает этимологию греческого названия янтаря ΗΛΕΚΤΡΟ, сопоставляя c:

helme, helmes [хельме, хельмес] (эст.), eļm, ēļmaz [эльм, ээльмаз] (ливон.), elmi [эльми] (водск.), helmi [хелми] (фин., ижор., карел.), hölmü [хёльмю] (чуд.) – ЖЕМЧУЖИНА, ЯНТАРЬ, КАПЛЯ;

heljad [хельяд] (эст.) – «ТАНЦУЮЩИЕ ОГНИ» (например, ИСКРЫ СОЛНЦА НА ВОЛНАХ), где -d – окончание мн.ч. в эстонском;

Heliades, Гелиады – дочери Гелиоса, Hλιος, Helios – гр. бога Солнца (по легенде, ГЕЛИАДЫ РОНЯЛИ СЛЁЗЫ В ВОДУ, И ОНИ ПРЕВРАЩАЛИСЬ В ЯНТАРЬ);

HELLEKEDE RIDA [ХЕЛЛЕКЕДЕ РИДА] (эст.) – ОЖЕРЕЛЬЕ ИЗ ЖЕМЧУЖИН, ЯНТАРНЫХ БУСИН (от трения которого получаются сильные электрические разряды);

[elektron, elektridas; электрон, элекридас] (гр.), electrum [электрум] (лат.) – янтарь – якобы ”неизвестного происхождения”:

https://www.etymonline.com/word/electric

Андрес добавляет: ”Интересно предположить, что современное слово «электричество» (англ. electricity [электрисити], ит. electricitá [электричитá]), в конечном счете, родилось в древней торговле в Греции янтарём с балтийских берегов”.

83142_600.jpg

В этом же семантическом поле:

helotta [хелотта] (фин.) – светить (о солнце); helle [хелле] (фин.) – жара, зной; heledus [хеледуз] (эст.) – светлость, яркость; helenda(ma) [хеленда(ма)] (эст.) – светлеть; helendus [хелендуз] (эст.) – свечение, сверкание, блеск;

hele, heleda [хеле, хеледа] (эст.), õ’ldzi [ылдзи] (ливон.), eliä [элиа] (водск.), heleä [хелеа] (фин.), helliiä [хеллиия] (ижор.), heľei [(х)элей] (карел.), heleäd [хелеад] (чуд.), heled [хелед] (вепс.) – 1) светлый, светлая, яркий, яркая; 2) живой, звучный, звонкий, звучная, звонкая;

hell, р.п. hella [(х)элл, (х)элла] (эст.),ellä [элля] (водск.),hellä [хэлля] (фин., ижор.), hellü [хеллю] (карел.) – ласковый,ласковая,нежный, нежная, любовная, ласкова- я, чуткая, чувствительная, уязвимая, ранимая (напр., в эст. hell tunne – нежное чувство; hell pilk нежный – ласковый взгляд,умильный взор; hellad sõnad – ласко- вые слова; laul tegi hinge hellaks – песня растрогала, умилила душу; puhus mahe ja hell lõunatuul – дул нежный и ласковый южный ветер);

helakka [хелакка] (фин.) – яркий, сверкающий, ярко-красный;

Ср. Эллада, Hellada; Eλληνες, еллины, эллины;

Ср. helg [хельй] (шв.), holy [хоули] (англ.) – свелый, светлая; священный (Индо-германисты, однако, связали с whole [хоул] (англ.) – целый;

Ср. имена Ольга, Хельга; Елена, Helena, Ἑλένη [элени], Λενιώ [ленио], Лена, Олена, Олёна, Алёна, Еления, Илена, Илления.

—–

Следующие имена для янтаря – славянск. ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ, лит. GINTARAS, лтш. DZINTARS, лат. SUCCINUM, венетск. SOCCI, лат. GLAESUM, GLESUM – имеют в своих названиях привязку к словам, обозначающим ”слёзы”, ”живицу”, ”древесный сок”, ”смолу”.

82166_600.jpg

Янтарь, как и лит. гинтарас, лтш. дзинтарс – слова многосложные, и второй корень:

tõrv, р.п. tõrva [тырв, тырва] (эст., водск.), tȭra [тыра] (ливон.), terva [терва] (фин.,ижор.),tervu [терву] (карел.), ťerv(e͔) [търв(е)] (вепс.,чуд.), darva [дарва] (лтш.), derva [дерва] (лит.), Teer [тейер] (нем.), tjära [тяра, чьэра] (шв.), tjære [тярэ] (норв., дат.), teoru, teru [теору, теру] (арх.англ.), tar [тар] (исл., англ., фр., лат., азер.) – смола, живица, древесный сок;

tear [тиа(р)] (англ.), tår [тор] (шв.), tåra [тора] (норв.), tár [тар] (исл.) – слеза; tåras [торас] (шв.) – слезиться;

[diri; дири] (шумер.) – наполняться; разбухать; ронять слёзы.

Ср. соломенный бычок – смоляной бочок – Тараска.

См. более полное семантическое поле в статье Бескрайние крона и корни ДРЕВА, ДЕРЕВА: https://new-etymology.livejournal.com/11659.html

Примечательно, что Игорь Калиниченко усматривает этот же очевидный корень TAR в названиях ЯНТАРЬ, GINTARAS, DZINTARS: https://trueview.livejournal.com/199518.html .

Аналогично:

glaesum [глезум] (лат.) – янтарь <-> glass [гласс] (англ.), glas [глас] (нем., шв.) – стекло; glace [гляс] (фр.) – лёд; Ср. глаз; Ср. слеза (с лишь измененным преформантом, с- вместо г-) – См. более полное семантическое поле здесь: https://new-etymology.livejournal.com/23230.html .

succinum [суццинум] (лат.), [socci; соцци] (венет.), [saccal; саккал] (египет.) – янтарь <-> сок, сiк, сочиться; suci, sucus [сучи, сукус] (лат.), succo [сукко] (ит.) – сок, влага; [saka; сака] (араб.) – поить водой; и т.д. – См. более полное семантическое поле здесь: http://newlit.ru/forum/index.php?topic=6117.0 .

—–

Однако что есть начальное ЯН-, ЕН- в ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ ?

Для этого опять необходимо обратиться к финно-угорским языкам, являвшимся основными языками до-кельтской Европы:

jää, jääd [яаа, яаад] (эст.), jej [йей] (ливон.), jää [яаа] (водск., фин., ижор.), jiä [йиа] (карел.), jä [яа] (вепс.), ďiä [дьйиа] (чуд.), jiekŋa [йиэкнга] (саам.), jεŋk [йенгк] (манс.), ij [ий] (мари), je̮ [йе] (удм.), ji [йи] (коми), jég [ийег] (венг.) – лёд.

jäine, jääne [яйнэ, йээну] (эст.) – ледяной, оледенелый, обледеневший; jää(ma) [йээ(ма), яаа(ма)] (эст.) – оставаться, остаться; jäänu [яаану; йээну] (эст.) – оставшийся.

JÄÄNELUMI [ЯЯНЕ ЛУМИ] – льдистый снег, JÄÄNEMAA [ЯЯНЕ МА] – обледеневшая, застывшая земля, JÄÄNE TÕRV [ЯЯНЕ ТЫРВ] – ЗАЛЕДЕНЕВШАЯ СМОЛА.

82751_300.jpg

У сегодняшних эстонцев для янтаря используется слово MEREVAIK [МЕРЕ ВАЙК] – досл., ”МОРСКАЯ СМОЛА”, но сохранились корневые слова JÄÄNE и TÕRV ( = англ. TAR, TEAR), из которых, скорее всего, и сложилось слово ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ.

N.B. По Тациту, пикты (исконное племя на севере сегодняшней Великобрита-нии) говорили на языке, понятном народу Aestii, Аэстии (жившему на террито-рии будущей Пруссии, и обслуживавшему вместе с венедами торговый Янтар-ный путь). А рунические письмена венедов исследователь А.Пяябо очень спокойно расшифровывает с помощью эстонского и финского словарей, Cм. исследования Andres Pääbo PALEO-VENETI. The Venetic Language: An Ancient Language From a New Perspecive: http://paabo.ca/papers/pdfcontents.html

—–

Макс Фасмер и другие индо-германисты сравнений с финно-угорскими языка-ми не производят, равно как не замечают и того, что ЯНТАРЬ – двух-корневое слово, и -ТАРЬ означает ”слёзу”, ”живицу”, ”древесный сок”, ”смолу”.

По Фасмеру, русское ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ ”позаимствовано” у литовцев и латышей – от ГИНТАРАС и ДЗИНТАРС:

http://vasmer.info/яя/янтарь/

Переход ГИН-, ДЗИН- в ЯН- Н.М.Шанский и Т.А.Боброва (2004) поясняют тем, что в литовском, наряду с ГИНТАРАС использовалось диалектное слово ЙЕН-ТАРАС, сравнивают далее с литовским глаголом gìnti [гинти] – «защищать», и приводят дополнительный аргумент, что янтарь и считался оберегом. Также приводят сравнение греч. ēlektron «янтарь» с гр. alexō «защищаю»:

http://vasmer.info/яя/янтарь/

HM: Jantars tulee muinaiskuurin sanasta DZJENTARS [dzjäntars], jossa dz- putoaa alusta pois lainattaessa johon toiseen, vaikka SU-kieleen.

” Каковая причинно-следственная цепочка между названием янтаря – gintãras [гинтарас] (лит.) – и литовским глаголом gìnti, оставлю для рассмотрения носи-телям литовского языка. Касательно связи ήλεκτρο [электро] (гр.) и гр. alexō «защищаю» – стоило бы ещё доказать фонетическую связь, она вовсе не очевидна.

HM: On kaksi eri verbia ginti:

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=923536&r=10631062&lid=923536&g=2&q=ginti&h=2816

giñti  a (gẽna, gìnė) dzīt = puristaa (”kuivaksi”), ajaa (ulos, takaa), tislata (viinaa), polttaa (tervaa)

banga gena bangą – vilnis vilni dzen = aalto ajaa aaltoa
du bėga, du gena – divi skrien, divi dzenas pakaļ = kaksi pakenee, kaksi ajaa takaa (?)

gìnti  b (gìna, gýnė) = puolustaa, pitää puol/iaan/ensa, vartioida, varjella

1. aizstāvēt; = kestää, aizsargāt = puolustaa, kieltää tekemästä, varjella (usk.)
ginti šalį nuo priešų – aizstāvēt zemi no (pret) ienaidniekiem = puolustaa maata
kongresas taikai ginti – miera aizsardzības kongress = rauhankongessi
ginti savo pažiūras – aizstāvēt savus uzskatus = puolustaa mielipiteitään
ginti disertaciją – aizstāvēt disertāciju = puolustaa väitöskirjaa
ginti kaltinamąjį – aizstāvēt apsūdzēto = puolustaa syytettyä
ginti vartus – aizsargāt vārtus = vartioida porttia
2. /aiz/liegt  = kieltää
ginti vesti – liegt precēties = kiltää (läpi)ajo

gink Dieve! – nedod Dievs! pasarg Dievs! = Herra varjele!

Etymologiat löytyvät täältä.

Осмелюсь только выдвинуть гипотезу, что литовское слово ГИНТАРАС может иметь следующий финно-угорский начальный корень:

KINNITA(MA) [КИННИТА(МА)] (эст.) – ”скрепить, закрепить, зафиксировать”; KINNITU(MA) [КИННИТУ(МА)](эст.) – ”скрепиться, закрепиться, зафиксиро-ваться”; KINNI(S) [КИННИ(С)] (эст.) – ”неподвижный, недвижимый, закреплён-ный, зафиксированный” (напр., KINNIS JÄÄ [КИННИС ЯАА] – ”КРЕПКИЙ ЛЁД”, KINNIS TÕRV [КИННИС ТЫРВ] (эст.) – ”ЗАКРЕПШАЯ СМОЛА”).

Ср. КЫНТЫ(НЫ) – заморозить; КЫНМЫНЫ (удм.) – мёрзнуть; КЫНМЕН (удм.) – замерзший; КЫНМОН (удм.) – замерзание (напр., ШУРКЫНМОН – ноябрь, досл., ”замерзание рек”).

—–

С ЯНТАРЬ, вероятно, также связаны:

GYANTA [ГЬЯНТА] (венг.) – смола;
ЯНДАР (марийск.) – светлый, чистый, прозрачный;
оз. ИНТАРЬ – в Судогодском уезде на Владимирщине.

—–

В латышском ДЗИНТАРС начальной основой ДЗИН- могли послужить слова с семантикой ”день”, ”свет, солнце””слёзы солнца”?:

diena [дьена] (лит., лтш.) – день, дневное время, солнце; dzień [дзень] (пол.), день (рус., укр.), deň [день] (словацк.), ден (болг., маке-донск.), den [ден] (чеш.), дзень (блр.), дан (серб.),dan [дан] (хорв., словен.) – день; täna [тэна] (эст.), tänään [тэнээн] (фин.), туннэ (удм.) – сегодня; таң (каз., тат.), dan [дан] (азер.), tan [тан] (тур.) – рассвет; утренняя заря;dawn [дон] (англ.) – рассвет; दिन [din; дин] (хинди), [dina, дина] (санскр.) – день; 天 [tiān, тьян] (кит.) – день, небо, небеса, Бог; 太阳 [Tàiyáng; тайян] (кит.), 太陽 [Taiyō, таййоо] (яп.), 태양 [taeyang, таеян] (корейск.) – солнце; 天堂 [Tiāntáng, тьянтань] (кит.), 天 [Ten, тэнь], 天国 [Tengoku, теньгоку] (яп.) – рай, небеса;
[Tina; Тина] (этрусск.) – дух небесный; и т.д.

—–

Похоже назван янтарь в немецком: BERNSTEIN [БЕРНШТАЙН] – ”горюч-камень” (он же бурштин в укр.), от burn [бёрн] (англ.), brennen [бреннен] (нем.) – жечь, гореть.

Соответственно, нельзя исключать и контаминацию в названии ЯНТАРЬ тюркского: YANARTAŞ [ЯНАР ТАШ] (тур.) – жгучий, горючий камень (yanmak – гореть, жечь; taş – камень); название горы Янарташ (гр. Химера), рядом с пос. Чирали и развалинами античного города Олимпос – с выходом на поверхность постоянно горящих природных газов.

83205_300.jpg

Veneetin ja itämerensuomen hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä.

Veneetit olivat Rooman toiseksi tärkein kansa sen muodostuessa suurvallaksi II puunilaissodan aikana n. v. 200 e.a.a. (Hannibal vs. Fabius Cunctator). He ratkaisivat tuon sodan ensin olemalla liitty- mättä sen mm. kelttiläisten naapuriensa tapaan Karthagon armeijan ylipäällikön Hannibalin johtamiin vihollisiin, ja sitten liittoutumalla Rooman kanssa ”tasavertaisesti” ilman alistetun äänetön kumppani -”liittolaisen” vaihetta. Vaikka veneetit asuivat varsin lokoisia paikkoja viljelyn, karjanhoidon ja kalastuksen kannalta, heidän ratsuarmeijansa oli teräkunnossa, koska he olivat jatkuvasti harrastaneet vaarallista hevoskaravaanikauppaa pitkin Eurooppaa.

Tuossa vaiheessa Rooman kansalaisuudesta tehtiin tavoiteltu ”hyö- dyke”, ja samalla linjalla jatkettiin roomalaisten kunnioittamien kreik- kalaisten suuntaan. Roomalaiset eivät pitäneet veneettejä keltteinä, mutta he olivat huolissaan näiden kelttiläistymisestä. Sellaisen kat- sottiin pitkälle jo tapahtuneen – paitsi kielen osalta. Oliko kieli säilynyt omillaan – vai vaihtunut pitkälle latinaan, sitä tarina ei kerro.

Veneetit olivat sotavaunukansojen jälkeläisiä kuten latinalaiset ja kel- titkin. Kreikkalaista ja germaaneista ei niin ole varmaa. He olivat asut- taneet Aigeian meren pohjoisrantaa viimeitään edellisestä vuositu- hannen vaihteesta, ja käyneet siitä alkaen pronssi- ja meripihkakaup- paa aikaisempien asuinsijojensa suuntaan Baltiaan ja Tanskaan. Heidän kielessään on paljon sanoja kantaindoeuroopasta, jotka ovat muuntu- neet samalla tavalla kuin latinassakin. Mutta on paljon myös muuta sanastoa.

Jos edes jotkut heistä, vaikka vanhojen sotavaunujumalien (Reitia-jumalatar, mahdollisesti sotavaunukansan tammajumalatar Ratainitsha (eli ”Rattaiska”) papit, olisi puhunut suomalsiperäistä kieltä, se tarkoittaisi, että myös sotavaunukansaan oli osallistunut kielellisesti uralilaisiakin heimoja omana itsenään eikä vain Volgan vasarakirveskansan (Fatjanovon kulttuuri) kielessä ja geeneissä ”lisämausteena”. Tätä kandanvirolainen Angres Pääbo tulee väittäneeksi. Sotavaunukansa siis ei puhunut kantaindoeurooppaa, sellainen oli hajonnut jo ainakin tuhat vuotta aikaisemmin.

Veneettien tärkeitä vanhoja kaupunkeja olivat Tergeste (”Torille asti”, Trieste),  (At)Este , Opiterge (”Ruokatori”, Oderzo), ja mahdollisesti etruskeilta vallattu Padua (Po-joen etruskinkielinen nimi, Padova, josta Rooman aikana tuli pääkaupunki). Venetsian kaupunki perus- tettiin vasta 400-luvulla balttilaiseen tapaan suoalueiden keskelle linnakkeeksi ja turvapaiksi hunneja vastaan. Latinalaistuneita asukkaita nimitettiin ilmeisimmin edelleen veneeteiksi.

Andres Pääbon tulokset eivät osoita varmuudella, että veneetti olisi koskaan ollut SU-kieli, sillä vastaavanlaisia yhtäläisyysluetteloja on joidenkin balttikieltenkin kuten kuurin  kanssa. Mutta niiden kanssa on myös ratkaisevia eroja kuten nominien suvut ja verbien aspektit, liettuan tooni ja liikkuva paino jne. Pääbo väittää, että sellaisa ei ole ollut veneetin kanssa. Mutta verbisysteemiä, joka ratkaisee, ei huippuhyvin tunnetakaan.

Aukštaičių Ratainyčia

http://www.paabo.ca/papers/veneticgrammar+dots.pdf

PART TWO: GRAMMARA DESCRIPTION OF VENETICGRAMMAR

Expanding the Discussion from “THE VENETIC LANGUAGE

An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” (rev 6/2015)

Andres P ä ä b o (Ontario, Canada)

The following paper is from the chapter on Venetic Grammar docu- mented in “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective:  FINAL” in order to present a summary of the Venetic Grammar as discovered in the study – with some improve- ments and expansions from the original, wherever some further observations could be made. As explained in the above document, this grammar is basically achieved directly from the Venetic inscriptions. The methodology required first the discovery of word stems with the same meaning across all the inscriptions in the study which then produced grammarless sentences of the kind ‘Man –duck– elder’.Along he way,I keep an eye on the grammatical endings and manage to determine meanings as I go, but the final results for grammatical ending functions is only reached when arriving at the end. The methodology of deciphering involved a great deal of attention to the context as determined by archeology, in which the sentences must appear so that whatever meaning is assigned has to resonate with the context; and also context within the sentence.

Thus the methodology did not project any known language onto the Venetic. However,once it was clear Venetic was Finnic,I began to take notice of parallels in Estonian and Finnish and – discovered some ma- jor grammatical endings were close to the same. In languages, gram- mar changes most slowly, and that is why more distant languages will still be similar in grammatical features. And that is also why for any suggestion that Venetic was genetically connected to Estonian or Finnish, we MUST find similarity in grammar. The similarities were also noted since if Venetic was Finnic, Estonian and Finnish grammar can now be used for further insights. The following is intended for the average educated reader who has used common grammar descriptions. My work contains little linguistic jargon and this paper should be easy to read.

1. INTRODUCTION

1.1 The Most Comprehensive Description of Venetic

So Far Created Grammar cannot be directly discovered. It is neces- sary to include its discovery in the generalpursuitofword stems, and meaningful sentences that agree with the archeological context. It is only during the discovery of sentences and maintaining a constancy in word stems, that it is possible to look for the grammatical endings thatfunctionin the same way in all the sentences.

32

It is only inthe final stagethat the gaps in terms of grammatical mar- kets get filled inand we havean organized description. That is the reason I did not create this description of grammar until thevery end.

See “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” for the word stems and translations of the exis- ting sentences on the archaeological objects. They say that the only way to prove that you have discovered a real language is if you have identified sufficient word stems (lexicon) and grammar that you can form new sentences that have not existed before. I have achieved this, as will be clear in some examples in this paper. However, there will be some critics who say that it is possible to invent a language and that I have invented all this. After all it is well known that some fantasy movies have hired linguists to create new languages for the movie (example ‘Klingon’). I agree that it would be easy to invent a language using some of the structures of existing languages. But it would be impossible to invent a language so that if applied to real ancient texts, it consistently produced translations that were sui- table for the context in which the sentences appeared, unless this invented language was the real language of the ancient texts. In the recent traditions of interpreting the Venetic inscriptions via Indo-European Latin or (more recently) Slovenian, the methodology has been to project the known language onto the unknown. Linguists participating do nothing other than try to vaguely ‘hear’ the known language in the unknown and then do some rationalizing to give it legitimacy. Not only is there a projecting of Indo-European word stems onto the Venetic inscriptions, but also desperate attempts to project Indo-European grammar onto the inscriptions.

In the Latin approach,there was nothing that actually could be inferred from the inscriptions themselves other than the “dative” suggested by a number of inscriptions associated with giving an offering to a deity. Otherwise there was mostly a projecting of Indo-European features onto the Venetic sentences (see Lejeune).

Recent Slovenian attempts to interpret Venetic did not even attempt to identify word stems and grammatical elements to build a lexicon and grammar, but obscured the problem by pretending the Venetic sentences were all very poetic and complex and generally similar to Slovenian. The following extensive rationalization of grammar from the inscriptions themselves, is completely new.

You will not find any rationalization even to a tenth the degree in any previous investigations. Our inventory of words from the Venetic inscriptions is not presented here, but we will make use of the min the illustrations and explain the words we use. The purpose of this paper is to discuss Venetic grammar and to show how Venetic grammar resonates with common Estonian and Finnish grammar. Anyone who claims Venetic is genetically related to a particular language family must be able to do this. Linguists have established that as languages from the same origins diverge from each other, grammar changes most slowly. Common grammar is in constant use. It is transferred generation to generation with little or no change. For that reason, when linguistics tries to find genetic connection between two languages whose common parent existed very long ago, many thousands of years ago, too distant for conventional comparative linguistic is applied to words, then a comparison of grammar is very revealing. For example, it is difficult to determine a genetic connection between Estonian and Basque purely from comparing words, but when one looks at the grammatical structures, the Estonian grammar and Basque grammar look very similar.

33

1.2 Proposed Theory of How Venetic could be a Finnic Language

Finding in our investigation documented in “THE VENETIC LAN- GUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” that the Venetic in the Adriatic Venetic inscriptions was a Finnic language, will inevitably raise questions as to how this can be the case. The fol- lowing is a brief account of my theory. Archeological finds in the last century has found that there were strong trade ties between the Jutland Peninsula and the north Italic region. In addition archeology has traced, from dropped amber, an amber route that began at the Elbe River and eventually came down the Adige River tothe center of the Venetic colonies at Este (ancient Ateste). Another amber trade route came south from the southeast Baltic amber source, went via the Vistula and Oder to the vicinity of Vienna and then south to the Adriatic Sea.It stands to reason that if there was a Finnic language at the sourced of amber, then if the northern traders with a monopoly on Baltic amber established trade routes and markets towards the Mediterranean, than they would have established these with their own people, hence would have established their northern Finnic language.

Archeology confirms, as I already mentioned, that there was an am- ber trade route from the Baltic to the Adriatic Sea. Ancient historical texts also confirm that the Adriatic Veneti were known for dealing in amber. This then is the connection between Venetic and the Finnic north. What was the character of the Finnic language in the north? All evidence suggests that the Finnic language was derived from the first hunter-gatherer peoples across northern Europe,who, because the north was flooded by the melt water of the Ice Age glaciers as they retreated to the mountains of Norway, were highly developed in living in a watery landscape and using dug out canoes. Archeology identifies this culture as the “maglelmose” culture. When later in history, the highlands of central Europe became settled with farming peoples, there was a growing demand for trade to connect the settled peoples to one another through trade. The obvious source for traders in a world with not other long distance transportation routes than river, were the aboriginals who were already travelling long distance in their annual rounds of hunting and fishing. The ori- ginal Finnic peoples of northern Europe became quite varied. In the remote north, they remained primitive well into historic times, but those who became involved as professional traders with southern Europe became quite advanced. My theory is that it is the advanced groups who took on the role of professional long distance traders for the sedentary civilizations, that produced the peoples ancient historical texts have called “Veneti”.

(The word, as VENEDE, is a genitive plural of VENE, meaning ‘boat’)

1.3 Limitations of Linguistics in Basic Interpretation of Unknown Language

Scholars often have a false idea that the deciphering of an unknown language,is a task for linguistics.This is not true.Linguistics is the stu- dy of language, and that means it can only study known languages, since if a language is unknown it is nothing but meaningless sounds. Thus it is necessary to at least partially decipher the language before linguistic methodologies can be applied. In the tradition of deciphe- ring the Venetic inscriptions, linguists have been too quick in trying to apply linguistics–making observations and pronouncements before the language has been revealed. Since all languages have various patterns, it is possible for linguistics to identify 34 patterns and then completely misinterpret those patterns. A good example is a complex theory to explain the location of the dots in the Venetic writing, whereas in my study I found the dots were simply markers for palatalization and similar features that were probably not relevant linguistically (since when written in the Roman alphabet, the dots disappeared, and instead there were the normal Roman dots to separate words.) In addition, when Indo-European was forced on the inscriptions, what I found to be a case ending, was interpreted by linguists as female gender markers. The result was that linguists worked with rather arbitrary determinations, without the reever being any solid results in the basic interpreting of the sentences.

Most people assume that since we are dealing with language, then the matter of deciphering language is a linguistic one. But the fact is that if you give a linguist a recording of an unknown language, he or she will just hear meaningless noise. The most he or she can do is to identify the repeated patterns. But what do those patterns mean. You can only determine the meanings of those patterns by obser- ving it in actual use. In order to determine the meaning of a word like “Phikbith” he or she has to watch the word in action and infer its meanings, like any child does. Or use gestural language with a questioning look – for example point to a tree and say “Phikbith” with a questioning look and recieved a nod. While it is true that the linguist can propose that the unknown language is related to a known one and try to project the known one  into the unknown, this is a specula- tive approach that can be wrong and great success is needed to prove it is true. The number of Venetic inscriptions is too limited for this approach to work. The tendency has been to make an assump- tion and then not let it go even if there is no real success. It is not difficult when the data is limited to use imagination to justify not letting the hypothesis go.For example even though the Venetic lan- guage has non-Indo-European Etruscan to the south and Ligurian to the east, nobody actually tested non-Indo-European. The tradition of analysis became obsessed with ancient Latin for no other reason than that most analysts knew Latin and could participate. We must understand how limited linguistics is if the language is unknown and if there is no‘informant’ to give translations in a known language. We must also recognize that simple proposing the unknown language is related to a known language is nothing more than a hypothesis to be tested, and that being the case, if there is not significant success, the option of the hypothesis being wrong must be recognized and the analysts must let it go.

On the other hand, when the language is deciphered from direct analysis of it in actual use, then all results will tend towards the truth because they are based on direct observation. For example, if you point to a tree, and the speaker says Pthigluk, then the probability is high that Pthigluk means ‘tree’. As you saw in my document of my methodology, even though Venetic is no longer spoken and that one cannot ask a speaker, the fact is that the Venetic language appears in short sentences on archeological objects that strongly suggest the nature of the sentences written on them. By cross-references across the body of objects, we can make very good guesses as to meanings of words, and then refine the meanings.

See “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” for a detailed description of the ideal methodo- logy I used, and which eventually revealed the Venetic language was Finnic.

1.4 Basic Characteristics of Finnic Languages

Because in the end,we found that the Venetic language looked Finnic, I organized my description of Venetic in a form that makes reference to Finnic languages. Since most readers will know very little about Finnic language (the best known are Finnish and Esto- nian), here is a basic summary of characteristics of Finnic languages.

35

If Venetic is Finnic we will expect similar characteristics in Venetic and I will identify them.We will also structure our description of the Vene- tic grammar with similar grammatical terminology as is used with Fin- nish and Estonian today.The moment I claim that Venetic looks Finnic, I am obliqued to find that its grammar is similar to the grammar of Finnish and Estonian. Linguists say that basic grammar changes very slowly in langua- ges, and therefore if Venetic is Finnic, we MUST find Venetic to have basic similarity. If we fail to find the similarities that will then prove we are wrong, and that similarities in words are probably from borrowings. For example, in my deciphering of the inscriptions I found evidence of some words that seemed of Germanic origins, but since the grammatical structure was Finnic in nature, those Germanic words would have been borrowed. There would also be other borrowings too. It is only the grammar that reveals genetic descent. The following is an introduction to characteristics of Finnic languages which we will identify in Venetic.

MANY CASE ENDINGS/SUFFIXES, ADDED AGGLUTINATIVELY.

Venetic as a Finnic language would be agglutinative. That means case endings (or suffixes),can be added to case endings to express comp- lex thoughts. This is actually a degeneration of the most primitive forms of language which have a relatively small number of stems, and an abundance of suffixes, affixes and prefixes. Linguists call a language that is extremely of this nature ‘polysynthetic’ . The Inuit language is a good example. There are indications in some Inuit words and grammar that it has the same ancestor as Finnic languages. Finnic languages are best understood if they are seen as having such a ‘polysynthetic’ foundation, and then being influenced towards the form of language seen in Indo-European. (It is important to note that the modern descriptions of Finnic languages like Estonian and Finnish are some what contrived in that they modeled themselves after grammatical description models similar to what had already been done in other European languages. The reality is that Estonian or Finnish case endings are merely selections of the most common endings from a large array of possible suffixes. Thus even though in the following pages we are oriented to specific formalized case endings in Estonian and Finnish, there remains also suffixes that could have been case endings if the linguist who developed the popular grammatical descriptions had chosen to. The difference between ‘derivational suffixes’ and ‘case endings’ is merely in the latter being commonly applied in the opinion of the linguists who described the grammar.

PREPOSITIONS, PRE-MODIFIERS, CASE ENDINGS & SUFFIX MODIFIERS

It seems as if in the evolution of language, the ‘polysynthetic’ form degenerated in the direction of our familiar modern European lan- guages, where there are less and less case endings, and more and more independent modifiers located in front. Finnic languages are not as ‘primitive’ as Inuit, and have developed through millennia of being influenced from the languages of the farmers and civilizations – some premodifiers, adjectives, prepositions and otherfeatures placed in front. Venetic, like modern Finnic, present some instances of prepositions and pre-modifiers, like va.n.t.– and bo– but in general there are very few modifiers in front. It appears that instead of adjectives, Venetic liked to create compound words, where the first part – a pure stem without case endings – was somewhat adjectival.

36

NO GENDER. NO GENDER MARKERS ON NOUNS

There is no gender in Finnic languages. There is no ‘la’ or ‘le’ in front, nor any gender marker at the end. English too lacks gender in nouns, so that will not be a problem for English readers here. But there is only one pronoun in Finnic for ‘he, she, it’. In Venetic we do not mistakenedly consider some repeated ending to be a gender marker, but we always look for a case ending or suffix.

NO ARTICLES. USE PARTITIVE INSTEAD OF INDEFINITE ARTICLE

In English and many European Indo-European languages, there are definite and indefinite articles. For example French has un or une as the indefinite article and le or la as the definite article. Finnic does not have it. Instead the indefinite sense as in ‘a’ or ‘some’ is expressed via the Partitive. The Partitive is a case form that views something as being part of something larger. For example “a” house among many houses. or “some” houses among many houses.

PLURAL MARKED BY T, D or FOR PLURAL STEMS I, J

Plural in Estonian and Finnish is marked by T,D or I, J added to the stem according to phonetics requirements. Finnish only uses the Tin the No- minative and Accusative, and then uses I, or J to form the plural stem. Estonian uses T for plural stem, and then uses I or J if necessary where phonetics calls for it. Venetic appears to have both plural markers too, but perhaps more like Estonian. As we will see, there is more reason to attribute Estonian conventions than Finnish conventions to Venetic. (There is reason to believe that Estonian and Venetic / Suebic have the same ancestral language – see later.)

CONSONANT AND VOWEL HARMONY, GRADATION

Venetic shows evidence of consonant gradation and vowel and conso- nant harmony. For example if a suffix/ending is added to a stem with high vowels or soft consonants, the sound of the suffix may be altered to suit – with a lower vowel going higher, or a soft consonant going harder. For example ekupetaris has hard consonants P,T,  hence the K in eku instead of G as in.e.g.e.s.t.s. We can find similar situations with vowels, unforunately the Venetic inscriptions are phonetic and capture dialectic variations, and the number of examples is very small.

COMPOUND WORDS – FIRST PART IS STEM, SECOND PART TAKES ENDINGS

A compound word occurs when a word stem is added to the front of an- other word stem. Thecase endings then are added to the combined word. We can detect them in Venetic when we see a naked word stem in front of another word stem but the latter taking the case endings.

WORD DEVELOPMENT

Generally all words develop in the following way, but this is less noticable in the major languages today. Words began with very short stems with broad, fluid, meanings.

37

As humans  evolved, they needed to name things more specifically, and did so by combining them with additional elements – suffixes, infixes and prefixes. As the new word came into commonuse, the new word would become a stem in itself, taking its own grammatical endings. Because of abbreviation and other changes in the stem, the fact that the stem arose from a simpler stem, becomes obscured. For example in Estonian we might create the word puu-la-ne ‘tree-place-pertaining to’ as a poetic word for an animal who lives in trees. If this word were to come into common use, such as describing a squirrel, we might have puulane = ’squirrel’ which then over time might degenerate topulan. Puulane > pulanthen is a stem for endings, such as pulanest ‘from the squirrel’. This is invented for illustration, but a real example might be how the word vee might have developed into the word for ‘boat’ as follows: vee (‘water’) > vee-ne (‘pertaining to water’) > vee-ne-s (‘object pertaining to water’) > reducing to vene (‘boat’). (In our analysis of Venetic, we looked into the internal construction of words for additional insights into meaning.)

1.5  If Venetic is Finnic, it must be looked at in a different way Finnic languages are NON-Indo-European language, and therefore most readers of this will be entering foreign territory.

Most scholars know absolutely nothing about Finnic languages, and that is and has been an obstacle to proper investigation of the Venetic inscriptions. When Veneticis regarded as Latin-like, or generally Indo-European, then a million scholars can try to relate toit. But when Venetic is viewed as NON-Indo-European, the number of scholars both educated and interested in the subject drops to merely handfuls. That is the reason why it will be far easier for some scholars to reject this work outright, so as not to have to enter the foreign world of Finnic languages. Basically Finnic languages are strong in case endings, and case endings can be added to case endings. This is a very old manner of constructing sentences. The only more primitive language forms can be seen in either ancient Sumerian, or today’s Inuit of arctic North America – where ideas are formed by combining small syllabic elements. In the course of the evolution of languages case endings became incorporated into word stems, and the freedom to play with case endings decreased. Also modifiers became separate words placed at the front.There has been a steady conversion of human kind’s language from short syllabic words freely combined, to today’s large number of independent words. It can be compared to making soup from raw vegetables compared to buying ready-made soup in a can.

Modern words are the consequence of the ‘canning and cooking of basic elements’. In Estonian and Finnish it is possible to see the consituent elements in words. For example the word Eestlane, ‘Estonian’ or in Finnish Eestiläinen, is regarded as a word, but already adds two elements onto the stem Eesti. We have –la meaning ‘place of’ (Eesitla = ‘Estonian place’) and then –aneor –ainen meaning ‘pertaining to, of the character of’ These are not recognized as case endings because they are not freely added in actual usage, but poetic authors could do so. For example I already pointed out that using puu ‘tree’, one can say puulane and could use it to mean ‘animal of the tree’ such as a squirrel or monkey or even a human who lives in a treehouse. Today a large number of endings are not regarded as adding case endings but as ‘derivational suffixes’ I think part of the problem was that past Finnic linguists did not want to stray too far from the grammar descriptions of Indo-European languages. Thus, using the above examples, Eestlane or puulane are wordsin themselves and to this wecan add more case endings. We can thus have Eestlastele from Eestlane–t–ele ‘to the Estonians’.

38

But from a more polysynthetic view, we have Eesti-la-ne-t-ele. A great deal of the Estonian and Finnish words already contain many of the abovementioned ‘derivational suffixes’ which to a great extent can be case endings too if an author wants to play with them. It shows the progression – that as structures with case endings become used so often they seem like words in themselves, the constituent case endings become frozen into them. It is howall the words in all languages evolved. All that has happened is that some languages progressed slowly on this path, which other progressed slowly. From a Finnic perspective, some Venetic words produce revealing results when broken down into their elements. For example the goddess is addressed with $a.i.na te.i. re.i.tiia.i. 2 I interpreted $ a as the basic stem meaning ‘lord, god’ -.i.- is a pluralizer, and –nais a case ending meaning ‘in the form, nature, of’. The resulting meaning is to describe the goddess having ‘the character of gods’. It resonates a bit with Etruscan eisna ‘divine’ and with Estonian issa- ‘lord’ and we can form a parallelissa -i-na The intent was to address the goddess in the praiseful way so that the whole $a.i.na te.i. re.i.tiia.i. means ‘joining with You, Rhea, of the nature of the gods’ (‘of the nature of the gods’ can be stated simply with ‘divine’.) Words that were difficult to decipher from context, became easy when broken apart into Finnic-type elements, but often resulted in abstract ideas whose precise meaning needed some imagining of what went on in the actual context. For example V.i.rema.i.stna.i. (v.i.rema = v.i.-re-ma-and then v.i.rema-.i.-.s.t-na-.i.) which is very abstract but because it was used in place of $a.i.nait has to be praisful, and so I decided it meant something like ‘uniting with Rhea in the nature of arising from the land of life energy’. Similar sentences in the same context plus the context of the sentence, helped move towards the more precise meaning. Note that ancient language was always spoken in context, so that the context would help in making the meaning clearer. Thus in this section of describing the results of my determinations of case endings, you have to think in a different way than when thinking of Indo-European languages.

1.6 Some Notes on reading Venetic Writing

(For More Detail SeePart A) Venetic writing was peculiar in that dots were added between characters, whereas Etruscan and Latin used dots only to mark word boundaries. Analysts puzzled over these dots for a long time, and finally there was a complex theory. But to me, the dot use had to be very simple. If it had not been simple, then scribes would have followed the Etruscan convention of marking word boundaries. I hit on the idea that the dots were like phonetic markers added when speech is transcribed phonetically – marks for pauses, length, etc. –  except that I found the dot was an all-purpose mark. If the writer sensed that his mouth was palatalizing or something similar, he threw in a dot on both sides of the alphabet character.  Most often it was a plain palatalization, but it could also signify “S” being “SH” by writing the character for .s. Or “R” could become trilled with .r. The convention is to write the Venetic text in small case Roman, introducing the dots in thecorrect places. 2 The $ represents in my approach a long S as in ‘hiss’. The small case Roman letters represent the Venetic characters. The dots are as found in the original sentences, and in my results mostly are phonetic in intent andmostly represent palatalizations. For details about the Venetic writing see the appropriate section in THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL

2. VENETIC CASE ENDINGS2.1CASE ENDINGS IN GENERAL

2.1.1. Static vs Dynamic Interpretations of Some Case Endings

When one first looks at Venetic the first thing one notices are endings of the form-a.i.or-o.i.or-e.i. Sometimes there is a double II in front, as in-iia.i. A good example isre.i.tiia.i. The context of the sentence, even when it was viewed from a Latin perspective from imagining dona.s.to was like Latin donato, is that it was like a Dative – an offering was being given ‘to’ the Goddess. This remains true when viewed in our new Finnic perspective – something is brought ‘to’ Rhea. But is it a Dative? I was fully prepared to grant that ending, (vowel) .i.a Dative label, but the more I studied it wherever it occurred it seemed to most of the time have a meaning analogous to how in modern religious sermons, the priest might say ‘to join God’ or ‘to unite with the holy’ and so on. I eventually found this idea of uniting with has to be correct because in the prayers written to the goddess Rhea at sanctuaries, written in conjunction with burnt offerings, one is not giving the offering to Rhea, but rather releasing the spirit which then joins or unites with Rhea up in the clouds. But what was this case ending if it was not Dative? What case ending would mean ‘uniting with’? But then I saw the ending from time to time in a context where it seemed to be like a regular Partitive. If a regular Partitive has a meaning ‘a thing’ or ‘some things’ and can be described as something ‘being part of’ a larger whole, then if it were viewed in a dynamic way, would that not mean ‘becoming part of, to unite with’? If this is the case, then we would have to discover Venetic having a static vs dynamic interpretation in other case endings.

But let us assume the Partitive has two forms – the normal static form and a dynamic form (‘becoming part of, uniting with, joining’) Over- looking similar endings for the Terminative -na.i. or used for the infinitive use of (vowel) .i., we can find the example .lemeto.i..u.r.kleiio.i. – [funerary urn-MLV-82, LLV-Es81] ‘Warm-feelings. To join the oracle’s eternity’ In this describing of Venetic grammar we will not explain the entire laborious process of establishing the word stems. That information is extensively discussed in the main documen t- “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL”. Here the first word, a plural of lemecan only be a static Partitive – ‘Some warm-feelings’, while the second expresses a dynamic Partitive conveying the sense of ‘towards’ in the sense of ‘joining’ (‘becoming part of’) an infinite destination, the infinite future with which the oracle deals with. One may wonder if the double I (-ii-) is an infix that makes it dynamic. (See later discussion of the –ii-)

41

If it is possible for a language to allow a case ending to be interpreted in both a dynamic and a static way, what more can we say about it? What I mean by dynamic vs static meanings of a caseform? An example of dynamic vs static can be seen in how English uses ‘in’. One can say “He went in the house” and it would be clear the meaning is he went ‘into’ the house. And then I do un that Venetic appears to have both dynamic and static ways of interpreting ‘in’ as well. The Venetic Inessive (‘in’) is marked by .s. – often the meaning, as a result of context, ‘into’ not ‘in’ as Inessive requires. The only difference between the concept ‘in’ and the concept ‘into’ is whether there is movement. Thus one case can be used for both static and dynamic intepretations. The correct interpretation is determined from the context. Modern Finnic languages have developed explicit static vs dynamic interpretations – perhaps from the development of literature which promoted more precision. For example modern Finnic will have an explicit ‘in’ case in the Inessive and and explicit ‘into’ case in the Illative. But perhaps originally it was not that way. One indication of it is the fact that, for example, the Estonian and Finnish Inessive (‘in’) case endings are similar (Finn. -ssa versus Est. –s) and yet the Estonian and Finnish Illative (‘into’) case endings are different . This suggests that the Illative case is a more recent development and they do not have a common parent.

The common parent would have had an Inessive case that could have a dynamic meaning if the context required it. Then I think the use of the language – probably about a thousand years ago-putpressure on being more explicit and that lead to Finnish and Estonian developing an Illatie eachin their own separate way. Finnish has an Illative case (‘into’) that looks like it was developed out of the Genitive (‘of’) for example Finnish talo-Genitive talon, Illative taloon. Meanwhile Estonian has an Illative that looks like it was an enhancement fromthe originalInessive in that –s becomes –sse. Estonian (using talu) the Inessive (‘in’) talus, Illative (‘into’) talusse.

In summary, it appears that the ancestral language of Estonian and Finnish only had the Inessive, and that the Illative developed when Estonian and Finnish had branched away fromeach other, and perhaps onlyless than the last two millenia. In short, the Illatives being very different, are not related, while Inessives are similar, hence are related and must have been in the common ancestral language.

If Venetic only has the Inessive for both usages, then Venetic precedes any development of an explicit Illative. The development of the Illative described, indicate that they developed from a lengthening ofa static case. This lengtheingis a natural development when we wish to indicate movement. Forexample, Estonian Illative -sse can easily arise from the speaker of an original –ss implylengthening it to emphasize movement, as in talus > talusse. What is peculiar is that the Finnish Illative was developed by adding length to the Genitive! It is possible when you consider thatyou can start with a Genitive (talon ‘of the house´) and exaggerate it to get the concept of ‘becoming of’ (taloon ‘becoming of the house’ = ‘into the house’)

Thus, technically the Estonian Illative and Finnish Illative have different underlining meanings! This shows that if originally Finnic had static case endings that would assume dynamicmeanings (from movement) from context, the dynamic forms could be spontaneously implied bythe speaker simply lengthening it. We take any static case and add into the meaning ‘becoming’ as for example ‘into’ = ‘becoming in’. Thusif we accept that Venetic cases could be interpreted in both static and dynamicways, we have to allow all the static case endings the possibility of having dynamic meanings.

42

Returning to the Venetic Partitive. Depending on the context, the listener would interpret the Partitive ending either in a static way ‘part of a’ or a dynamic way ‘become part of a ’ideally interpreted in English as ‘unite with, join with’ . That is the reason, I interpret re.i.tiia.i. with ‘join with Rhea’ instead of simply ‘to Rhea’. I believe the intended meaning was that the item brought to the sanctuary and sent skyward as a burnt offering was intended to join Rhea, become part of Rhea – the Partitive case assuming a dynamic meaning here that had a more complex implication to it – that of the offering travelling into the sky and joining, uniting with, becoming part of Rhea. As I said above, the idea is reflected in modern religious ideas of ‘uniting with God’. We have above now identified two Venetic case endings that can be interpreted either statically or dynamically. (v means ‘vowel’) – v.s. can mean either ‘in’ or ‘becoming in’ = ’into’ -v.i. can mean either  ‘a (part of)’ or ‘becoming part of’ = ‘join, unite with’ and an added –ii-may emphasize the latter.  I notice that often the seeming dynamic interpretation of the Partitive in Venetic is preceeded with the double ii as in the example re.i.tiia.i. This insertion of the long ii sound may be an explicit development, analogous in the psychological effect of lengthening, to how Finnish achieves the Illative meaning by lengthening the last vowel (example taloon). It can therefore be interpreted with its psychological quality. The possibility exists that the double ii can serve as an explicit way of making the following ending dynamic. That is to say perhaps – iia.i. instead of just – a.i emphasizes the fact there is movement. We will consider the –ii-infix further later.

The following sections describe case endings, in the order of presence in the Venetic. The case endings names are inspired by Estonian case endingnames. We will reveal examples in theVenetic inscriptions and note them. However, case endings are really frequently used suffixes, and Venetic may have some additional suffixes which could be considered additional case endings for Venetic. A summary of our investigation of case endings and comparisons with Estonian and Finnish case endings will follow this section in the table at the end of section 22.

1.2. Introduction to Est. / Finn. Case Endings and the Presence of these Case Endings in Venetic.

Since we will structure our description of Venetic case endings in the standard descriptions used for Estonian and Finnish, and since we will make comparisons between Venetic and Estonian and Finnish case endings, we should first summarize the common case endings in Estonian and Finnish. The list is oriented to Estonian and the modern order in listing them. This is by way of summary of the ones we have looked at, showing which ones do and do not have resonances with Venetic. See also the chart given in Table 2. The following is an introductory overview of the possible case endings based on Estonian and Finnish. This will be followed by more detailed study of each, and how it is represented inVenetic.  Nominative – identified by a finalizing element that has to be softened when made into astem. Even if the last letter may be hardened over the stem, there is no formal suffix or caseending. Genitive ‘of’ (Estonian) [stem], (Finnish) -n identified by a softened ending able to take case endings Venetic seems to have gone the direction of Estonian – ie Genitive given by stem

43

Partitive ‘part of’(Estonian) -t (Finnish) – a

Venetic appears to have evolved to convert the –tin the parental language of Estonian and Venetic/Suebic into –j(.i.) Inessive ‘in’ (Est.) -s (Finn.) –ssa Appears in Veneti as-.s., but Venetic uses it in both astatic way to describe something and a dynamic way with meaning of Illative ‘into’ Illative ‘into’ (Est.) –sse (Finn) –vvn NOT in Venetic, meaning the explicit Illative maybe a development since Venetic times, as I described above. Venetic allows –.s. to assume this dynamic meaning according to context needs.

Elative ‘out of’ (Est.) –st, (Finn) –sta strong in Finnic languages including Venetic but appearing mainly as a nominalizer and therefore must be very old Adessive ‘at (location)’ (Est.) -l (Finn.) -lla. Due to similarities between Est. and Finn. versions is another very old ending, hence expected within Venetic (and is as -l) Allative ‘to (location)’ (Est. and Finn.) -lle. Because it is found in both Est. and Finn. also very old, and we found it in Venetic as –le.i..

Ablative ‘from (location) (Est.) –lt (Finn.) –lta. Probably also in Veneticat least embedded in words like vo.l.tiio.

Translative ‘transform into’ (Est.) -ks (Finn.) -ksi Not identified yet in Venetic, but if it exists in both Estonian and Finnish one might expect it does exist in Venetic too. One watches for evidence.

Essive ‘as’ (same in all three languages) -na This is one of the endings that must be very old to appear in all three.

Terminative ‘up to, until’ (Est.) -ni (not acknowledged in Finnish grammar) This seems itmay exist in Venetic as Essive plus dynamic Partitive -na.i.–ne.i.

Abessive ‘without’ (Est.) -ta Not noticed in the Venetic, but could be there somewhere.

Comitative ‘with, along with’ (Est)-gaVenetic definitely presentedk’orkein themeaning ‘and,also’ as in Estonian ka,-ga. Unclear if it occurs as a suffix in Venetic. The following go through the above in more detail:

2.1.3. Nominative Case

In Estonian the nominative has a hard ending as it lacks case ending or suffix. If there is a case ending, there is a stem with a softened ending since more will be added to it. Common inEstonian is the softening of a consonant too.

For example Nom. kond, and stem becomes konna – Since we find in Venetic -gonta as well as-gonta.i. etc this character may not exist in Venetic. I expected in Venetic too the Nominative may show a harder or more final terminal sound than when it becomes a stem for endings. It may depend on the nature of the stem. But in the Venetic inscriptions I simply looked for the stem without endings and that would then be the nominative. It may seem strange, but the appearance of the Nominative in the Venetic inscriptions is very rare – almost always there was some kind of ending – because most of the sentences have the following as the subject (The nominative occurs only as the subject)

44

dona.s.to ‘the brought-thing’ dona.s.to however contains endings, as the primitive stem isdo- See discussion in section 1.2 Some other Nominatives (underlined)… ( Spaces added to show word boundaries)

5. K) .a.tta- ‘the end’ [urn-MLV-99, LLV Es2]

7. A) ada.ndona.s.tore.i.tiia.iv.i.etiana.o.tnia- [MLV-32 LLV-Es51]

Above we see the ending –ia Such an ending is indicative of the Nominative. It resembles the –ia ending used in Latin, but did not come from Latin since Venetic is older than Latin.

7. B) v.i.o.u.go.n.talemeto.r.na[.e.]b[.]|  – “The collection of conveyances, as ingratiation producers, remains” [MLV-38bis, LLV-ES-58]

Above we see v.i.o.u.go.n.ta which is unusual since this word usually occurs with an endingand hence is not nominative – and ending like v.i.o.u.go.n.ta.i

In general, once you determine the word stem from scanning all words for the common firstportion, you can assume when that word stem occurs without any such ending, it is Nominative.Later we will see something similar when studying verbs. When a verb appears not to have anyendings, then we regard it as thecommonimperative. (See later section onverbs) For verbs wedetermine the verb stem by removingthe endings (The present indicative, past participle, infinite, imperative…)

2.1.4. Partitive Case -v.i. ‘part of; becoming part of’ This is the case ending that earlier analysis from Latin or Indo-European was thought to be “Dative” because by coincidence the mistakened idea thatdona.s.towas related to Latin donato, the prayers to the goddess seemed to speak of an offering being given to the goddess. (In realitynothing was being given directly to the goddess, but something was being burnt andits spirit wasbeing sent up to join with the goddess in the clouds, and that needed a different kind of caseending than simply giving.) Practically any static case ending could become a dynamic one which can be interpretedbroadly with ‘to’. A good example a Genetive ending meaning ‘of, possessing’’ in a dynamic sentence with movement can become ‘becoming possessed by’ as in ‘coming to be of, coming to possess’ which in a general way can be interpreted as ‘to’ in the sense that when something is given ‘to’ someone, it is becoming possessed by them. Similarly giving something ‘to’ someone can also mean ‘becoming part of’ (from Partitive) or ‘becoming inside’ (from Inessive, turning into an Illative meaning) or ‘coming to the location of’ (from Adessive, becoming Allative inmeaning).

As I said in 2.1.1, I believe that in actual real world use, the dynamic in-terpretation was dictated by context. But with the arrival of literature much context was lost and it wasnecessary to be more explicit in terms ofwhether a meaning was static or dynamic. And sometimes a meaning could shift.

45

I believe that Finnish Illative ‘into’ developed from its Genetive – that the dynamic Genetive meaning ‘becoming of, becoming possessed by’ came to be used in the sense of ‘becoming inside’. Similarly a dynamic Partitive ‘becoming part of, uniting with’ could shift its meaning towards the Dative idea of giving something ‘to’ someone. The main reason for my regardingthis case endingas a Partitive rather than another case thatwill also reduce to a Dative-like ‘to’, is that in some contextsin the inscriptionsit appears in aregular Partitive fashion much like in Estonian or Finnish. That means that the dynamic meaningof the ‘to’-concept actually means ‘becoming part of’, or ‘uniting with’, etc.

Comparing with Estonian Partitive.

Here is more evidence that this case ending in Veneticof the form -v.i. was intrinsically Partitive: we can demonstrate that the Venetic Partitive can beachieved if an Estonianlike Partitive (which may have existed a couple millenia ago in thecommon language) was spoken in an intensely palatalized manner. I explain it as follows: The Partitive in general can be viewed as a plural treated in a singular way (one item beingpart of many), and so the plural markers come into play.

The plural markersin Finnic are –T-, –D-, and –I-, –J-; hence the replacement of T, D with J, I is already intrinsic to Finnic languages. When speakersof the ancestor to Venetic–Suebic–began to palatalize a great deal, they found the -J ending more comfortable than –T. Estonian marks the Partitive with a –T-, –D– and therefore it isn’t surprising that you can get a Venetic Partitive by replacing the –T-, –D-ending with –J-, as in talut > taluj (= “talu.i.”).

While it ispossible in this way to arrive at the Venetic Partitive ending from the Estonian one, one cannot do so from the Finnish Partitive. This suggests that both the Estonian and Venetic / Suebic languages had a common parent. Perhaps the Estonian Partitive came first. Then, with strong palatalization, the Venetic / Suebic Partitive, converted the –T-, –D-, to –J (.i.)

This and observations of the Inessive as well, give us a family tree of Finnic language descent which agrees with both archeological knowledge and common sense. I have shown it on the nextpage in a tree diagram. In it I show how we can arrive at the Estonian Partitive and modern Finnish Partitive from an ancient one, and then arrive at the Suebic/Venetic Partitive from highly palatalized speaking ofthe Estonian-like Finnic that was presumably the first language usedamong the sea-traders across the northern seas.Follow the Partitive in the chart. We begin with –TA which then loses the T in the descendants going towards Finnish, and loses the A in the descendants going towards Aestic and Suebic (as I call the two ancient dialects of the east and west Baltic Sea).

The common Baltic-Finnic language then on the west side interracts with “Corded-ware” Indo-European speaking farmers, and becomes a little degenerated and spoken with a tight mouth that results in intensified palatalization, rising vowels, and that the –T Partitive is softened to a frontal H or Jsound, which is what the Venetic Partitive ending -v.i. means.

46
Fig. 2.1.3.
This chart also describes how the Estonian and Finnish Illatives must be developments inhistoric times, as Venetic shows no presence of an explicit Illative (‘into’) but uses the Inessive (‘in’) in a dynamic context to express the Illative idea. I show above how the Estonian Illative developed out of emphasis on the Inessive, while Finnish derived it from emphasis on the vowelin the Genetive. See later discussions of the Inessive case in Venetic. Thus the Venetic Partitive could be interpreted in a static or dynamic wayas follows: Static interpretation (‘part of’): This is the normal use of the Partitive – where something is part of something larger. It is indefinite andis equivalent tousing the indefinite article “a” in English.
The static Partitive appears a number of times in the body of Venetic sentences, such asrako.i.inpupone.i.e.gorako.i.e.kupetaris but because so many of the inscriptions aresending offerings to Rhea or a deceased person to eternity, the following dynamic interpretationtends to dominate. Maybe this is just an illusion created from the fact that most of theinscriptions involve conveying something to the goddess. Dynamic interpretation (‘becoming part of, joining with’): Perhaps dynamic interpretationwas less in everyday use of Venetic, but very few inscriptions show everyday sentences. If wegave the Partitive a dynamic meaning, it would be ‘becoming part of many’. The best concept is ‘to join with ’or‘ unite with’. For example giving an offering to the Goddess in re.i.tiia.i does notmean giving in a give-recieve way, but rather for that offering is to unite with her, become partof her. It resonates with modern Church expressions of ‘uniting with God’.

Further Discussion: From an Estonian point of view, one can understand how there can be a dynamic interpretation because of the alternative Partitive and Illative in Estonian 3, where, using the stem talu, both the alternative Illative (a dynamic case meaning ‘into’) and alternative Partitive have the same form tal’lu based on lengthening. This suggests that the language from which this alternative form came must have had a dynamic Partitive interpretation like we see in Venetic, and its usage was so much like a newly created Illative that it was linked to the Illative.In thatcase the so-called Estonian alternative Illative is not an Illative at all, but a dynamic interpretation of the Partitive. Sometimes the only indication of the alternative Partitive in Estonian is emphasis or length. But this only underscores the fact that explicit dynamic case endings can easily shift their meaning

.One of the sentences discussed in THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL was.. (a).e..i.k.go.l.tano.s.dotolo.u.dera.i.kane.i- [container-MLV-242, LLV-Ca4] Here we see dera.i.kane.i ‘a whole container’ in the static Partitive interpretation. In Estonian the normal Partitive is to use –T-, –D– instead of the J (.i.) as in Est. tervet kannut but it is also common to say in Estonian terv’e kann’u adding length. Considering that Estonian was converged from various east Baltic dialects, in my opinion this alternative Partitive form in Estonian comes from ancient Suebic (the parent of Venetic) from the significant immigration from the west Baltic to the east during the first centuries AD when there were major refugee movements caused by the Gothic military campaigns up into the Jutland Peninsula and southern Sweden. The Suebic grammatical forms needed to converge with the indigenous Aestic grammatical forms, and so an original tervej kannuj (for example) evolved among these speakers into terv’e kann’u instead of reverting to the indigenous tervet kannut (which would sound unusual to people used to tervej kannuj)The following sentence below shows the general form used in regards to an offering being made to Rhea. It shows the most frequent context in which the dynamic interpretation is desired. (b)mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s. iiuva.n.t.s .a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i. – [bronze sheet MLV-10LLV-Es25] Our brought-item ((ie offering), skyward-going, in the infinite direction, into the airy-realm[?], to (= unite with) you of the Gods, to (= unite with) Rhea When you think about it, the idea of uniting with or joining with a deity, or eternity, is more involving than merely moving to that location or giving something to it – which is the reason in religion today, it is more satisfying to ‘unite with God’ . In the case of the Venetic context it is the spirit, rising to the clouds via the smoke of burning, that unites with the deity. 3 Estonian has preserved alternative Illatives and Partitives that look similar or the same. Lengthening the next to last syllable as in talu > tal’luis a grammatical form that can be used either as a Partitive (normally talut) and as an Illative (normally talusse). Since this phenomenon does not exist in Finnish, it may have come from the south and west Baltic dialect spoken by the “Suebi” of Roman times, carried to the east Baltic by refugees from the Gothic military expansions of the early centuries AD. Suebic in turn can be linked via the amber trade to Venetic.

48

2.1.5. “Iiative” Infix -ii-‘extremely (fast or far or large)’
As we saw in the example above (b) one of the Partitive endings, the one inside re.i.tiia.i. is preceeded by –ii– It is possible to regard the –ii– as a separate infix giving motion, or the entire thing iia.i. as an explicit expression of the dynamic Partitive. It could represent a way by which the speaker emphasized the dynamism. However, the double-ii-appears elsewhere too and theexample shows it twice as well. Note the double “I” under the underlined parts:
mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s.iiuva.n.t.s .a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i.
While there may have developed some degree of an explicit dynamic Partitive in -iiv.i. the appearance of the double i iin non-Partitive situations, made me decide that this was a more widely applicable infix that added a sense of extremeness and or motion. See our discussions about the infinite as well in the lexicon (ie the meaning of .i.io.s.). In the above .a.riiun.s. the stem is probably .a.riu- and three elements are added: -ii-, -nand,-.s. We note that the –ii- occurs also in a similar way vo.l.tiio which describes movement to the heavens overhead, where we see no other ending. Here it seems that the -ii-is intended to exaggerate the size of the realm above. As funny as it may seem, it could have the same psychological basis as when an Estonian says ‘hiiiiigla suur’ emphasizing the I’s in the word meaning ‘gigaaaaaaantic’. Humans do this extension naturally, and it is certainly possible that such inclinations could be formalized in a language (ie systematically used, rather than purely on whim)
Note that in our determination that the dots were phonetic markers, we determined that Venetic writing was highly phonetic – which means this kind of doubling of the “I” could simply reflect the actual speech, even if the sound in reality had no grammatical significance.

2.1.6. Inessive Case -v.s. ‘in; into’ (In dynamic meaning equivalent to Illative).

Static interpretation (‘in’): In today’s Finnic, the Inessive and Illative cases are considered different, but as we decribed in 2.1.1 above, it seems originally, in the parent language of Finnish, Estonian, ancient Suebic (from which the inscriptions Venetic came) there was only the Inessive, interpreted in both a static and dynamic way. And then in recent millenia, it became necessary to explicitly distinguish between the two. But Venetic, remaining an ancient language does not show this distinguishing, and for Venetic we determine whether it is the static ‘in’ or dynamic ‘into’ from the context. Was the action simply happening, or was the action being doneto wards something else? Was something merely‘being’, or‘acting on something’? An object that simply was, and did nothing onto anything else, would take thestaticmeaning. I already  mentioned how in modern English, we can useinand the context could suggest it means ‘into’. For example “He went in the water” is technically incorrect, but from the context the listener knows the intent is “He went into the water”. This shows how easily the correct idea is understood from context, and why in early language it wasn’t necessary to have two different case endings. Also, in early language, all speaking was done in the context of things going on around the speakers and listerners. If language became separated from being used in real contexts – such as when it was used in storytelling or song even before written literature – it became more important to explicitly indicate the required meaning. There was another usage forthe staticform – as a namer. Many Estonian names of objectsend in –s seeming to be a nominalizer.

49

For example we could begin with vee ‘water’ form veene ‘in the nature of water’ and then add the –sto get veenes ‘an object associated with water’. This could very well be the origin ofvene‘boat’ (same smaller boat which acquired the name rus as well in Scandianvia) Venetic too appears to have such naming purposes for the static Inessive. Because here, the –s creates a new word, the whole word is now a stem, a nominative form. For example, the word .i.io.s. (see full sentence below) appears to be a word for ‘infinity’ formed from adding the -.s. and therefore we do not interpret it as‘in the eternal’ but simply ‘eternity’ If an additional Genitive is added, we arrive at a place name. Modern maps of Estonia andFinland show a historic practice of creating place names by adding either -se which is like the Inessive and Genitive, or –ste which is like Elative plus Genitive, as for example from silla- ‘bridge’, giving town names Sillase or Sillaste. I like to view these respectively as a name based on the sense ‘in the bridge’ versus‘ arising from the bridge’. In other words, the choice depended on what suited the situation. We could take the veenes example above, and adding a Genitive sense with veenese, it becomes a name of a place ‘(place) associated with the boat ’This can be found in some Venetic place names too. In Venetic, the Adige River was called on Roman references Atesis and the market was called Ateste. Our lexicon indicated that AT-meant ‘terminus’ and therefore we can interpret Atesis as ‘(The river) in the terminus (of the trade route)’, and Ateste as ‘(The market that )arises at the terminus’. Another Venetic town was Tergeste, at today’s Triest. This information comes from Roman texts, so we do not know exactly how it was said in Venetic. How did the Roman form change the ending? Dynamic Interpretation (‘into’ = Illative) But if that object was either entering or leaving that state, it would take the dynamic meaning. We discussed the absence of an explicit Illative in Venetic in 2.1.1 This interpretation is common in the inscriptions, once again perhaps because the abundant cemetary and sanctuary inscriptions speak of the deceased or smoke travelling intothe sky. Note that the difference between ‘to’ in an Inessive situation, in the sense of physical movement ‘into’, whereas ‘to’ in a Partitive situation has a sense of uniting with, which is quite abstract. Thus while English has the all-purpose ‘to’, in Venetic, that ‘to’ has different meanings depending on the case ending. It makes the English translation a little challenging. The Inessive case is underlinedin the following. Note I interpret it both with ‘in’ and ‘into’ as required: mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s.iiuva.n.t.s.a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i Our brought-item ((ie offering), skyward-going, in the infinite direction, into the airy-realm[?], to (=unite with) you of the Gods, to (=unite with) RheaThe following is a good example showing the Inessive in a prominent role, and in this case it is borderline whether the interpretation should be ‘in’ or ‘into’ (hence I translate with in(to)):
.o..s.t..s.katus.ia.i.io.s.dona.s.to.a.tra.e..s.te.r.mon.io.s.de.i.vo.s [MLV-125,LLV-Vi2; image afterLLV]
50
expanded: .o..s.t..s. katus.ia.i.io.s.dona.s.to.a.tra.e..s.te.r.mon.io.s.de.i.vo.s. ‘Hoping (alt. Out of being) the offering, would be disappeared, in(to) the eternity end, in(to)the sky-heaven terminus ’There seem to be two parallel word pairs (Finnic requires the same case ending on connected words) .i.io.s. .a.tra.e..s.andte.r.mon.io.s.de.i.vo.s. The two versions seem to be Venetic inthe first pair and loanwords from Indo-European in the second.This example shows how theinterpretation as ‘in’ or ‘into’ is not particularly crutial.

2.1.7. Elative Case -v.s.t ‘arising from; out of’

I include this next because we have already above discussed how –ste can be used to name some- thing. It is actually not so common in the body of inscriptions. Static Interpretation (‘arising from’) This is similar to the Inessive, in that the static form seems to have most often served the role of naming. Today Estonian and Finnish tend to view the Elative case in a dynamic way – something is physically coming out of after being in something. Thus as the table of case endings (Table 2 at the end of these case ending discussions) shows, it is the static form that is less known and less used today, which logically comes from the idea of something being derived from or arising from something else. This static form is the one that names things. As mentioned under the Inessive, where the static form also names things, a town with a bridge silla – could acquire a name two ways – with the static Inessive as a description Sillase, and with the static Elative with Sillaste.

Just as we referred to A tesisf or our example with the Inessive, there was also the town, Ateste at the end of the amber route. In this case the meaning is ‘derived from, arising from, the terminus (of the trade route)’. Another major Venetic city was Tergeste, which suggests‘arising from the market (terg) ’Interestingly the market at the top of the amber route, in historic times called Truso was probably in Roman times called Turuse (or Turgese or Tergese) in that case using the static Inessive manner of naming.)

Of course, as mentioned under the Inessive, it was not just used for place names, but to derive a name for something related to something else. I gave the example earlier of vee > veene > veenes which could refer to a boat and eventually reduce to vene. We could also have veenest but it would name something arising from water (like maybe a fishing net?) The difference between naming with –s(e) and naming with –st(e) is whether the item named is integrated with the stem item, or arising out of the stem item and separate from it. In the Venetic sentences, there are nouns that were originally developed from this static Elative ending. For example .e.g.e.s.t- is one. .e.g.e.s.t- could be interpreted as ‘something arising from the continuing’ = ‘forever’. The common dona.s.to could be interpreted as ‘something arising from bringing (do- or Est. / Finn too/tuo)’ Another is la.g.s.to which Iinterpreted as ‘gift’ but internally means ‘something arising from kindness’. (The reader should review my interpretations of the –ST words in the lexicon from this perspective – the stem word plus the concept of ‘arising from’.) Dynamic Interpretation (‘out of’)This is the common modern usage in Estonian and Finnish and this is the meaning we will find in their grammar describing case endings. The dynamic interpretation of the Elative in the body of Venetic inscriptions depends on our determining there is movement involved. The static meaning ‘arising from’ is abstract and there is no movementm but the dynamic meaning ‘(moving) out of’ involves movement.

51

Perhaps the .o.s.t..s. in the recent example sentence in the last section is one, as movement occurs in that sentence. In general the Elative is less common in the known inscriptions because the concept of something travelling ‘out of’ or even ‘arsising from’ something else was not particularly applicable to offerings towards the heavens or the Goddess when in things are going ‘into’ not ‘out of’. Most often, whenever the -.s.t appears in Venetic, it appears to be the static kind where there is no movement, and it produces a new noun stem from the more basic stem.
2.1.8. Genitive Case –n OR [naked stem] ‘of, possessed by ’Static Interpretation (‘of’) vs Dynamic Interpretation (‘coming into possession of’).
Estonian today lacks the –n Genitive which is standard in Finnish. Estonian simply uses the  naked stem. For that reason (considering also the tree chart of Fig 2.1.3) we must investigate the inscriptions to determine if Venetic had an –n Genitive, a naked stem, or both. What I found in the Venetic sentences was that the idea of possession seems often to be expressed by what seems to be the compound word form. In a compound word, the first part is the stem and takes no endings, while the second part takes the endings. But given that in modern Estonian the Genitive is purely the naked stem, these first parts of compound words are indistinguishable from Genitives. For example Venetic kluta-viko-.s. is a compound word, the first part interpreted from context as ‘clutch’ (of flowers) and the second as ‘the bringing’. But the first element, kluta, could very well be seen to be in the Genitive. It may be exactly such overuse of compounding, that developed the use of the naked stem as Genitive in Estonian, with the consequential abandoning of the –n at the end, while it endured in Finnish which derives from the earlier ancestor language. Nonetheless, the –n does appear a number of times in a way that makes it seem to be joining concepts. For example in iiuvant v.i.ve.s.tiniio.i.– [MLV-138, LLV-Pa8] we see the –n appearing in a way that makes it seem Genitive (v.i.ve.s.tiniio.i. seems like ‘the conveyance’s infinity’). The same occurs in pilpote.i. k up. rikon.io.i.- [MLV-139, LLV-Pa9;] in which rikon.io.i. seems like ‘nation’s infinity’. We also see the –n appearingin the example mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s. iiuva.n.t.s.a.riiun.s.$a.i.nate.i. re.i.tiia.i. Other examples include  kara.n.mnio.iandvoltiio.n.mnio.i. To summarize it seems more common to find in Venetic the bare stem in a situation that looked like a compound word. It is possible that while the n-Genitive was still in usein the inscriptions; however, the use of the bare stem in a fashion almost like a Genitive was also inuse. The disappeance of the n-Genitive in Estonian may have occuredin this way, that is to say, from the latter becoming more and more common. My conclusion is that Venetic had the –n Genetive, but lazy speakers dropped it. (Linguistic change often arises from lazy speech whereendings are dropped.)

2.1.9. Essive -na ‘as, in the form of’; ‘becoming as. ’

This ending is almost as common in the body of inscriptions as the Partitive and Inessive. We will assume for the sake of argument that this case ending too had both a static interpretation and a dynamic one, depending on context. I propose this was the case for all the Venetic case endings; but some case endings were more-dramatic in the difference between the static interpretation versus dynamic-for example case endings about location interpretation versus dynamic – for example case endings about location.

52

Here were are speaking of form, appearance and the differentiation between static and dynamic meanings is not significant in this case as it is a more abstract concept, and abstract concepts are quite static by nature compared to concepts involving actual physical movement or lack of movement.

Static Essive: In the static interpretation this ending has the meaning ‘as, in the form of, inthe guise of’ For example it appears in $a.i.nate.i.where$a.i.nais seen as ‘in the form ofthegods’ It appears more commonly in the inscriptions with an additional Partitive attached, giving -na.i This added Partitive usually results in a very dynamic meaning, which appears to be like Estonian Terminative ‘till….’

Dynamic Essive: I do not know if there is a clear example of this in our body of inscriptions, except for the situation in which an additional.i.is attached as mentioned above – as in -na.i. The dynamicinterpretation would mean ‘assuming the form of’ It would need to have a verb behind it, such as ‘he changed into….’ It is purely a question of whether there is a motion towards. In any event, I believe the speaker or listener understood what was intended from the context.
2.1.10. Terminative -na.i.-ne.i. ‘up to, until, as far as ’
This ending appears often. It looks like a Partitive ending added to an Essive ending and ori- ginally my interpretations tried to combine the Essive meaning with Partitive and got confusing complex results like ‘in the form of joining with’ and then one day I hit on the simpler idea of the Terminative – ‘up to, until, as far as’ –which exists in Estonian but not Finnish. Already we have evidence that Estonian and Venetic / Suebic were related through a common parental language, and so something found in Estonian could be represented in Venetic, evenifnot represented in Finnish. (We have already seen for example, that we cannot transform a Finnish Partitive to Venetic, while we can transform an Estonian Partitive to Venetic by changing the – T, D ending to – J (.i.)) Without much rational justificationI applied the Terminative meaning everywhere it occurred and it fit better than my complicated combining of Essive and Partitive concepts.This case ending might also have static and dynamic interpretations. If so, I would say that – the static interpretation is as in pupone.i. – something (the duck rako) is physically given to, inthe examplepupone.i.e.gorako.i.e.kupetarisTo(‘til)the elder remain a duck, Bon Voyage. This static intepretation seems very much like a Dative. Meanwhile the dynamic interpretation would be to physically travel until somewhere which is how Estonian uses the Terminative. The Estonian Terminative can be seen in Ta läks taluni ‘he went as far as the farm’ In Venetic, for example in a funerary urn inscription v.i.ugia.i.mu.s.kia.l.na.i. ‘to convey mydear (?) until down below ’the word a.l.na.i. appears to be in a context with physical movement. (Hmm. Perhaps the static form is –ne.i. and the dynamic form is na.i.?? There remains a questionas to the signifance of using e instead of a. )

2.1.11. Adessive -l ‘at (location of)’ & Allative -le.i. ‘towards (location of)’

The Adessive in the meaning ‘at (location of)’ represents the static interpretation. In this case it seems Veneticdoeshave anexplicitdynamic form which parallels what is in relation to Estonian and Finnish called the Allative ‘towards (location of)’.

53

One may ask, why does Venetic have the explicit Allative, when it did not have the explicit Illative? To understand what Venetic is expected to have and what not, we can look at what iscommon in Estonian and Finnish. If a case ending exists inbothEstonian and Finnish in asimilar way then it is very old, and must exist in Venetic. Our tree chart of Fig 2.1.3 showed the descent of Inessive, Partitive and Illative. If we were to add Adessive and Allative, we would show both existing at the common ancestor of all three languages – Estonian, Venetic / Suebic, and Finnish. ’
These two separate forms could have developed in an early stage of Finnic perhaps because in the lives of early hunters of northern Europe, it was important to distinguish withbeing at a location versus going towards a location. Too important to clarify via context. In Estonian Adessive is reperesented by -l, Finnish by –lla which is essentially the same (Est. has lost terminal a’s on case endings). And the Allative, which is equivalent to a dynamic interpretation of the Adessive, is found both in Estonian and Finnish as –le and –lle respectively. Unfortunately in the body of inscriptions available to study, the Venetic Adessive and Allative occur only a couple of times, so we do not have many examples. The most significantsentence is the following. It is written on one of the Padova round stones left at the bottom oftombs, and on which most of them are telling the deceased spirit to fly up out of the tomb. The first underlined ending I think is the Allative and the second is Adessive .(a) tivale.i.be.l.lene.i.- [round stones-LLVPa 26] ‘towardswing, on(at) top of, to fly! (Est. tiivale peal lendama!)(=tiiva peale lendama!)I propose that the ending –le.i.ontivale.i. is an Allative (‘to location of’) while the -.l.onbe.l. is the Adessive (‘at’). Note that the stem of tivale.i. is tiva, and its meaning is confirmed by the handle-with-hook that has kalo-tiba on it (=Est. ‘kallu tiib’ ‘wing for pouring’ ) The latter is in the Lagole dialect. Here is another example with tiva in the inscription and here it appears with the Adessiveending (-l) to which is added aniio.i. which seems to mean ‘to infinity’) (b) vhug-iio.i.tival-iio.i.a.n.tet-iio.i.eku.e.kupetari.s.e.go- [figure 8 design with text-image of Pa26] ‘Carry infinitely, upon wingto infinity, the givings to infinity, so-be-it happy journey, let it remain ’We can interpret tivaliio.i.astiva + l + iio.i.

2.1.12. Ablative -.l.t ‘out of (location of)’

The Ablative also exists in both Estonian and Finnish in a similar way and therefore must exist in Venetic from its origins in the northern Suebic. The Ablative (-.l.t) to Adessive (-l) and Allative (-le.i.), is similar to the Elative (-.s.t) in relationto the Inessive / Illative (-.s.). The difference is that one deals with physical location, while the other (-.s.t) deals with interiors. Static Interpretation of the Ablative (‘derived from location of”) Similarly to the Elative (.s.t) the Ablative (-.l.t) probably was mostly used to create nouns, to name things, but inthis case related to a location – on top of it, not inside it. An example in Venetic is the word vo.l.tiio Could it have originated with AVA ‘openspace’? AVALT would then mean‘derived from the location of the open space’ This seems to accord with the apparent meaning ofvo.l.tiioas‘sky, heavens’.

54

But like –.s.tindona.s.to, it is not a free case ending, but now incorpo- rated in the word. Dynamic Interpretation of the Ablative (‘from the location of’) This is the common usagein modern Estonian and Finnish – to physically move away from a location. Ta läks talult eemale ‘he went away from the farm’ Do any of the inscriptions indicate movement from one location to another? We can presume Venetic/Suebic had it, but we have not yet identified common use in the dynamic meaning in the body of inscriptions, as opposed to the form being- integated into a word stem, discussed above.But then the body of usable Venetic sentences is very small and examples of less commoncase endings will be few if any.It is obvious that if the number of sentences we can study islimited, we will tend to see the most commonly used case endings.

2.1.13. Other Possible Case Endings, Suffixes Suggested from Estonian Derivational Suffixes

The above listing of Venetic case endings has com- pared Venetic case endings to Estonian / Finnish as summarized in 2.1.2. This comparison is absolutely necessary becauselinguisics has found that grammar changes very slowly and that if Venetic is really Finnic, thenwhat we found in the interpreting of Venetic from first principle, MUST show significant similarities to modern Finnic languages that were at the top of the amber routes to the AdriaticVeneti. Even though Estonian and Finnish is over 2000 years in the future or Venetic, the similarities must be demonstrable. But this idea of grammar having longevity is really part ofthe basic idea that commonly used language tends to endure. The common everyday languagetends to endure because it is in constant use. That means not only is basic grammar preserved from generation to generation, but also everyday words. Linguists have always known that some words – words relating to family relationships, for example – have great longevity. I have pointed out how the Venetic word .e.go and stem.e. is practically identical to Estonian jäägu and stem jää- and how this is understandable considering that even today the jää-stem is used all day. On the other hand, the Venetic word rako for ‘duck’ has no survival in Estonian or Finnish ‘duck’ is part and anka respectively. But how often is the word ‘duck’ used. Unless you keep a flock of ducks, only a few times a year. When a concept is rarely mentioned, alternative words can be used, at the whim of the speakers.. For example ‘duck’ could be expressed by a word meaning ‘water-bird’ or ‘wide-bill’. (Venetic rakosounds like it came from the quacking sound, and Finnis hanka, sounds like it actually originated with geese that go “honk!” The origin of the Estonian part is a mystery) So unless one word is used often the word lacks stability. But the same applies to grammar. The most common grammar – the grammar taught to babies – has greatest longevity. Thus we will find similarities to the most common grammatical features, andless so in rarely used grammatical features. The point is that longevity is proportional to usage, and therefore if someone compares a modern language with an ancient genetically related one, the correctness is more probable if the comparison is with very common words or grammar, and it helps if you learned the modernlanguage as a child, as then you will have an intuition about the core language. Such wisdom isnot available for those analysts who simply look up words in a dictionary, because in adictionary a very rarely used word can be beside a commonly used one. There is no filter. Although in this description of Venetic grammar follows the modern model for describing Estonian and Finnish, there can be other ways of constructing the descriptive model. As I have

55already mentioned, in reality in Finnic,the concept of case endings is artitificial–selecting themost common of a large spectrum of endings. The original primitive language might have beenvery much like modern Inuit of arctic North America. Linguists have not handled Inuktitut according to common ways of describing grammar, and they called it ‘polysynthetic’ (a system where the speaker simply combines short stems with many suffixes, infixes, and prefixes). The modern manner of describing Estonian and Finnish, is really a selection by linguists developing a description, ofthe most common, most universally used, suffixes. But there aremore. What they chose was to a large degree influenced by how grammar had been described inthe most common Indo-European languages. This means that there are other suffixes that couldhave been included with the stated “case endings”. But these further suffixes are in modernEstonian and Finnish, generally not identified in the grammar but rather incorporated into the common word stems in which they appear and so the suffix portions are not identified. There are many such suffixes that are common enough that a creative speaker could combinethem and in effect revivesome amount ofthe original polysynthetic approach of speaking. Many words with the suffixes built into them, are so common and so old, that speakers of Estonian or Finnish no longer think of how they were derived.

For example the word kond, ‘community’ is one an Estonian would not even think about in terms of its internal components. But when you think of it, it is in fact a combination of KO plus the suffix –ND, and the intrinsic meaning is ‘together’ + ‘something defined from’. Thus what we have is not only recognizable suffixes including “case endings”, but suffixes that have frozen onto the stem and assumed aquite particular meaning. In Venetic there some we have mentioned where the endings are incorporated into a new word stem (.e.ge.s.t, vo.l.tiio, etc, etc ) With Venetic too, there is a constant issue as to whether an apparent case ending is stuck onto a stem, or whether a new word has been established, which of course can add case endings itself. I believe that in the evolution of language, the polysynthetic constructions that were constantly used, became solidified from constant use. And then with people using it often, fromlaziness, it becomes contracted. Once contracted, the original construction is no longer apparent. Starting with mere tens of basic syllabic elements, evertually we end up with thousands of new stems that cannot be taken apart. The longer the language has followed this experience, the more new word stems arise, and thegrammatical elements become fewer and fewer. If we wish to use modern Estonian or Finnish to detect further case endings in Venetic, wecan reverse the evolution of Estonian or Finnish by noting still-detectable suffixes within words,and then see if Venetic has repeated use of one of them. So what kinds of suffixes are still apparent in modern Estonian or Finnish that are stillidentifiable as suffixes and not disappeared into new words stems?Today these suffixes are called ‘Derivational Suffixes’. Poets are free to create new words with them, but they are not recognized as case endings as they are not in regular use. But as we go back in time, it is likelysome of them were more commonly applied and if linguists had described Estonian or Finnish a few thousand years ago, they would have claimed more case ending. (The Finno-Ugriclanguage of Hungarian is an example of a language in an older state, and so linguists haveclaimed many more case endings.). There are about 50 suffixes enumerated in A Grammatical Survey of the Estonian Language by Johannes Aavik, most readily found within Estonian-English Dictionary complied by Paul F. Saagpakk, 1982 .It was and is important for us to be aware of these suffixes when looking at Venetic, to find resonances, since the ‘case endings’ definitions arbitrarily selected by linguists, may have excluded important suffixes that appear in Venetic.

56

For example, the ending –nd seems to be common enough in Venetic that maybe we ought to put it into the case endings list. However, what we have done here, is to use the well-established descriptions of Estonian and Finnish as our template. Those who are familiar with Estonian or Finnish can then process theVenetic grammarmore easily.Stillit is possible that since Venetic is over 2000 years old, it maycontain more of the free-combinations of suffixes, infixes, and prefixes. That is the reason in our analysisof the Venetic inscriptions documented inTHE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL*, we were keen to look inside word structure to help determine meanings. For example v.i.ougonta seems like ‘carry’ + ‘community, grouping’, and we have to determine what it really meant from the context in which it was used. But if there was no kond in Estonian, we could still breakgonta down further with ‘grouping’ from KO ‘together’ and ND ‘entity connected to’ (”Koonto”, RK).

For our purposes in deciphering Venetic, there was nothing to be gained by looking at morethan a few Estonian derivationalsuffixes in the listgiven by Aavik – those that we found worthyof consideration in our analysis ofthe Venetic. They also allow us to look at the internal makeupof a word, to determine in a general or abstract sense how the word originated, to assist innarrowing down its meaning. The following is a limited list of the Estonian derivational suffixes that I considered inanalyzing the Venetic. Some were very significant. -ma (= Venetic –ma?)Estonian 1st infinitive, is believed to have originated in Estonian as a verbal noun in the Illative. Something of this nature seems to be found in Veneticsuch as inv.i.rema. I believe it meant something like ‘in the state of v.i.re’-m (=Veneti  –m?) where this appears inEstonian words it appears to have a reflective sense. It is psychological. It is a nominalizer too that may also produce the idea of ‘state of’ as in –maabove. Possibly it appears in the donom of Lagole inscriptionswhich obviously from how itis used means ‘something brought’, and a synonym for dona.s.to-ja suffix of agency, equivalent to English ending –eras inbuyer. I did not find anything solid in Venetic in this regard, perhaps because Venetic is likely to write it -.i.i and how wouldone distinguish it from all the other uses of “I” within Venetic! I believe that Venetic turned in another direction to express the idea of agency –o.r. see next. Estonian has it in the derivational suffic –ur so it is not entirely foreign. The way languages from the same origins evolve is that there may be two words or endings that mean the same, and one branch popularizes one and the other branch popularizes the other. Thus we can conclude that -ja maight have been found in Venetic, but that –o.r. was preferred. Nonetheless, the ending –ur is still recognized within Estonian. -ur (= Venetic -o.r.) indicating a person or thing which has a permanent activity orprofession, equivalent to English –or as in surveyor. Would appear in Venetic as –or. I foundthis onevery useful as it perfectly explained a word likelemetornaassociated with a stylus left as an offering ‘as a producer of warm-feelings’ – ie the object continues to be an expression fromthe giver after it is left behind. An example: v.i.o.u.go.n.ta lemeto.r.na .e.b.- [stylus-MLV-38 bis, LLV-ES-58] ‘The collection-of-bringings, as ingratiation-producers, remains ’Note how lemeto.r.na is composed of plural plus two suffixes leme-t-o.r.-na

57

Another simple example is a fibula (used top in togas together) with the word augar on the back. This was appropriate if aug- was ‘hole’ (as in Est. auk) thus giving the Venetic word for a fibula as literally ‘hole-producer’ (= ‘pin’) This word survive elsewhere too as we can evenfind it surviving in English auger.
-nd (=Venetic -nd,- nt) attached to nouns, verbs, and participles to form derived nouns with meanings related to the stems of words. In my view the best interpretation for this is ‘entity made from’ or ‘entity, something, defined from’ and similar. The use of –ND, NT is apparentin Venetic and seems widely used in ancient pre-Indo-European substratum of Europe (as the Atlant is example suggests 4) For example it appears in va.n.t.s. in the sentence mego va.n.t.s.e.ge.s.t.s dona.s.tore.i.tia.i ‘Our bringing , in the direction of the everlasting, to Rhea But asmentioned above, this ending was now incorporated into the word. But let us take va.n.t.s. appart. Then we get (A)VA (‘open up’) NT (‘entity of’) S ( ‘in, into’) giving us ‘entity in the direction of the opening’ But this is very abstract, and obviously its final meaning developed from usage. As I say above with gonta, the suffixes, from contant use, disappear into the the brand newmeaning.
-kond (konna-)(=Venetic –go.n.ta) ‘a group of things or persons related to a certainplace or area’. This is an important component in the Venetic inscriptions. It appears in Venetic often as v.i.ougo.n.ta, but also elsewhere too.
-us (Venetic–o.s.(?)k.o.s.(?))a suffixthat may have ancient Roman influence behind it.This probably would not appear until Roman times. It may be represented inside the – ko.s. in Lagole inscriptions which already have Latin elements mixed in. Estonian certainly acquired it asa result of theRoman influences.
-ik (Venetic-?) is a suffix that hasPartitive properties in that the K sound suggests breaking off something from a whole.I did not identify an example in the inscriptions other than the fact that the conjunction ke employs the psychology of breaking off. Possibly it occurs and Ifailed to see it.
-la– (Venetic –LA) place or residence. I saw it in one place, the ending on ‘Crete’ in the Roman period urn inscription – CRETEILA-M-ENNIO-GRAICI-F– [urn-MLV-120-02,LLV-Es II] -la would have served the same function as the Roman use of -iaat the ends of place names, as in “Venetia” Perhaps it is rare in Venetic because Venetic had replaced it with –ia. As I said, Aavik presents about 50 ‘derivational suffixes’ in Estonian, bound into words and not used as frequently as the formally set aside ‘case endings’.
Since Venetic is 2000 years old and closer to the common ancestor of Estonian and Venetic, it is more likely that Estonian has LOST some forms that Venetic had . For example, we noted earlier how an original wider use ofendings on (A)VA had Venetic creating va.n.t which has vanished if it was in the common ancestor, and somehow Estonian has only preserved va-stu. We can also propose that Estonian lost the use of bo- in a wider fashion and it only survives today as poo-l ’half, to the side of’ (in effect POO in the Adessive case). In Venetic we find bo-, along with va.n.t- used as a preposition, but Venetic also appears to use -bo- as an ending (example in SSELBOI, SSELBOI) and I have included it in Table 24 ATA- ‘end’ –LA ‘place, location’ –ND ‘entity, thing’ –S (namer element)- ‘Entity (ie sea) at the end-place