Dosentti André Swanström sai viime vuonna markkinoille tutkimuksensa suomalaisten SS-vapaaehtoisista. Kirjan ivallinen nimi Hakaristin ritarit ennakoi jo sen sisällön. Swanströmin kirjaa voidaan pitää vastakirjana professori Mauno Jokipiin kirjoittamalle 1968 ilmestyneelle SS-vapaaehtoistemme historialle Panttipataljoona.
En päässyt hyvillä mielin 1. lukua Myytti ja sen luojat pitemmälle, kun siinä kerrotaan juuri sotatouhuista päässeen parikymppisen Jokipiin ja jääkärieverstin pojan, untersturmfūhrer Ensio Anttilan historian opiskelijoiden yhdistyksen Kronoksen hallituksessa 1945–1946 sopineen, että Jokipii kirjoittaa SS-miesten historian ”oikein”.
Swanström myöntää, ettei ole varmuutta Jokipiin ja Anttilan välisistä keskusteluista mutta päättelee samaan hengenvetoon Anttilalle olleen kuitenkin vaikutusta Jokipiin asenteisiin. Jokipiillä täytyi olla pitkä sihti, kun ensin tuli saada gradu valmiiksi ja kyllä hänellä saattoi väitöskirjakin jo väikkyä mielessä. Sen aiheeksi tuli Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat eli kovin kauaksi SS-vapaaehtoisaiheesta.
Swanströmin mielestä oli raskauttavaa, että tiedekunta määräsi keskiajan tutkijan Jalmari Jaakkolan Jokipiin väitöskirjan ohjaajaksi, kun tämä oli puolustanut Suur-Suomea 1941 pamfletillaan Suomen idänkysymyksessä.
Dosentin mielestä vielä synkempi varjo lankesi Mauno Jokipiin tutkijamaineen ylle, kun hänen isänsä rovasti A. E. Jokipii oli toivottanut kotiutuneille SS-miehille Jumalan siunausta.
Swanström toteaa loppuhenkosessaan: ”Tässä kirjassa SS-myytti on purettu historiallisten dokumenttien valossa”. Dokumentit eivät ole kovin vahvoja, kun lähdeluettelossa on arkistoista vain USA:n kansallisarkisto.
Dosentista tuli Jokipiin tutkijakunniaa loukkaava desantti. Panttipataljoona on tutkimus Suomen valtiojohdon päätöksestä sitoutua Saksaan ja kihlajaislahjaksi Suomi antoi Saksan käyttöön vapaaehtoispataljoonan. Myöhemmin Jokipii upotti vielä nk. ajopuuteorian ja osoitti valtiojohtomme tietoisesti hakeutuneen Saksan vasalliksi.
Äskeinen kansallisarkiston säätytalolla julkaistu selvitys perustui 76 SS-miehen päiväkirjaan tai vastaavaan.
——————————-
Blogini lähteenä olen käyttänyt: Ilkka-Pohjalainen, 15.2.2019, mielipidekirjoitus otsikolla ”Dosentti desanttina”, kirjoittaja Veikko Leväniemi.