Kyuu Eturautti

7.8.2023

Media ylläpitää muotiteollisuuden ongelmia

Media on kiitettävän halukas puhumaan pikamuodin ongelmista – paitsi isoimmasta, eli itsestään. Epämiellyttävä totuus on, että vaatteiden tarpeeton ylikulutus on laajalti median luoma, ylläpitämä ja kasvattama ongelma. Myös ratkaisu on median käsissä, jos vastuullisuus sattuisi kiinnostamaan.

Linnan juhlien puvut

Väliotsikko kertoo jo liikaakin. Media on täynnä tarinoita missä kerrotaan puolitoista sivua henkilön pukeutumisesta ja pari lausetta ihmisestä itsestään. Aivan sama onko poliitikko, muusikko, rötösherra vai kätilö, vaatetus kiinnostaa aina. Toki tätä rikastetaan sosiaalisessa mediassa. Osta uusi vaate jota et tarvitse niin sinut huomataan! Jos poliitikko ei pääse muuten lehtien sivuille ennen vaaleja, asiaan auttaa uusi takki tai kaunis mekko. Jos poliitikko taas on pääsemässä ikävien juttujen takia sivuille vääristä syistä, sopivan kantaaottava takki tai hattu päätyvät otsikkoon isommalla kuin itse asia.

Media luo kuvaa, että kaikki on elämässä saavutettavissa ostamalla uusi vaate. Ja taas uusi. Huomenna taas. Kas kun ei Aamulehti kerro etusivullaan miten tärkeäksi avuksi ovat Bangladeshin pikkulasten työllisyysasteelle. Voin auttaa ilmoituksen muotoilussa, kokeilkaapa vaikka tällaista: ”Ilman muotisivujamme nämäkin lapset kävisivät koulua”. Jo syöksyisi joka ukko ja akka Stockalle siltä istumalta.

Tulkaamme sokeaksi turhuudelle

Eräs tuttava kertoi minulle, miten Yle oli taannoin uutisoinut jalkapallo-ottelusta mainitsematta pelaajien sukupuolia. Sehän on ihan hyvä se, tokkopa sukupuoli peliin mitenkään vaikuttaa. Media oli päättänyt, ettei anna naisista alempiarvoista kuvaa. Se oli ja on oikea teko. Vastaavasti media on muuttanut ajan mukana katsantakantaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisiin, seksuaalivähemmistöihin ja eri uskontoihin. Media voi myös muuttaa kantaansa muotiuskovaisuuteen niin halutessaan. Lupaan, vannon, takaan ja alleviivaan että juttuja piisaa yhä. Jos oikein villiksi heittäydytte, voitte halutessanne jopa kertoa ihmisen teoista, mielipiteistä ja suunnitelmista.

Kun huomio kääntyy pois vaatteiden muodikkuudesta, alkaa yhdellä jos toisellakin ihmisellä muistumaan mieleen perusasiat. Vaatteen pitää olla sopiva ihmiselle, eli oikea koko, tuntuu mukavalta ja sopiva säätilaan. Vaatteen tulisi olla pääpiirteittäin ehjä ja hyvin pidetty, toisin sanoen sen ei pitäisi haista pahalle. Siinä on rima ja sen reilumpi ylittäminen olkoon jokaisen oma asia, ei ylhäältä määritelty ihannetila. Bangladeshin lapset menköön kouluun ja vaatteiden tekemisestä tulkoon jälleen arvostettu ammatti, jolla voi elää. Sukkia ja kalsareita saataneen robotitkin pian tekemään.

Suurin shokki pikamuodin uhrilla voi kuitenkin olla sama kuin tupakoinnin lopettavalle ketjupolttajalle. Yhtäkkiä tilillä on rahaa useita satasia kuussa enemmän. Yhtäkkiä kaksiossa onkin kaappitilaa kaikelle tärkeälle. Yhtäkkiä ulos lähteminen on helppoa ja nopeaa. Yhtäkkiä stressitaso laskee. Moiset muutokset ovat pelottavia ja ehkäpä niiden pelossa onkin suuri syy ongelmaamme?

3.8.2023

Yleisötapahtumien vastuullisuudesta

Japanin pop-kulttuurin harrastajien yleisötapahtumien kentälle palannut, kaupallisesti järjestetty Animecon World -tapahtuma on herättänyt närää jo lukuisin tavoin. Lukuisista heidän virheistään omaan nenääni osui kuitenkin eniten heidän väite ympäristövastuullisuudesta, joka on emävale. Vastuullisuus on monimutkainen ja vaikea, mutta äärimmäisen kiehtova aihe johon haluan tarttua. Avaan tässä hieman niitä tapoja, joilla alan tunnetuimmat, epäkaupalliset tapahtumat ovat asiaa lähestyneet.

Termi venyy laidasta laitaan

Olen keväällä työstänyt tutkimusta tietotekniikan vastuullisuudesta ja yksin siitä tuli pelkkiä päätason otsikoita useita kymmeniä. Asiaan liittyy ihmisiä ja laitteita, palveluja ja konsepteja, lainsäädäntöä, hyviä käytäntöjä, tieteellisesti päteviä laskentakeinoja sekä arvopohjaisia valintoja. Etenkin isommat yritykset tarvitsevat vastuullisuuden toteutukseen ulkoisia sertifiointeja ja selvityksiä. Vastuullisuutta voi kuitenkin toteuttaa aivan jokainen yksilö ja yhteisö. On hyvä ymmärtää mitkä teot ovat merkityksellisimpiä, mutta ei kannata murehtia vaikka monimutkaisimpiin laskelmiin ei olisikaan rahkeita. Vastaavasti on myös hyvä muistaa sudenkuopat. Ikävänä esimerkkinämme toimivassa animecon worldissa vastuullisuusväitteet pohjautuvat päästökompensaatioon, joka on verrattain ongelmallinen konsepti.

Sosiaalisesta vastuullisuudesta saa yksin kirjoitettua paljon. Se on ihmisistä välittämistä, erilaisuuden hyväksymistä, turvallisen kokemuksen luomista niin kävijöille kuin vapaaehtoisillekin. Tämä on äärimmäisen laaja aihe ja myös sellainen, jossa tapahtumat alati sparraavat toisiaan sekä sisäisten että kävijälähtöisten ideoiden pohjalta. En mene siihen syvemmin, sillä aiheesta on paljon parempia osaajia, ja jutusta tulisi äkkiä meripeninkulman mittainen.

Ympäristövastuu

Ympäristövastuun osalta conitapahtumat ovat mielestäni tehneet oikeita liikkeitä. Yksi sen kulma on kiertotalous. Tapahtumat lainaavat tarvikkeita toinen toisilleen ja pyrkivät kasvattamaan käyttöastetta. Moni tarvikkeista on alun perinkin hankittu tai saatu käytettynä tai muutoin epäkuranttina. Lopputuloksena jokaisen tapahtuman ei tarvitse hankkia samoja tarpeita, ainakaan kaikkea. Usein liikkuvia tavaroita ovat vaikkapa järjestyksenvalvojien liivit, A-kyltit, kahvinkeittimet, erinäiset työkalut, jatkojohdot, toimistotarvikkeet ja lukuisat muut pientarvikkeet.

Tieto- ja av-tekniikan vastuullisuus on itselleni tärkein aihe. Leijonaosa tarvittavaa tekniikkaa on kiertotalouslähtöistä. Ne on saatu yrityksiltä lahjoituksina, kunnostettu ja laitettu yleiseen lainapooliin conien, larppien ja muiden epäkaupallisten toimijoiden käytettäväksi. Joukossa on läppäreitä, näyttöjä, kameroita, valoja, mikrofoneja, äänentoistolaitteita ja muuta. Läppäri on hyvä esimerkki avata paremmin: kun sitä ei enää poolissa tarvita, se kunnostetaan vielä kerran ja lahjoitetaan kolmannelle sektorille, esimerkiksi sosiaalitoimien kautta vähävaraisten käyttöön. Tämän myötä käyttöikä laitteilla pyörii kymmenen vuoden paremmalla puolella. Elektroniikkaromua tulee hyvin vähän. Valitettavasti mobiililaitteille ikä jää vielä tätä lyhyemmäksi, mutta EU:n korjattavuutta vaativien asetusten voi toivoa parantavan tilannetta.

Verkkopalvelut kuluttavat myös resursseja. Verkkopalveluiden vastuullisuus on verrattain uusi trendi, josta laajempaa tutkimusta on tehnyt lähinnä Greenpeace. En lupaa tai kiellä ettenkö saattaisi tästä aiheesta julkistaa materiaalia joskus tulevaisuudessa. Em. animecon world -tapahtuman päätös käyttää kaikkein ympäristövastuuttominta toimijaa verkkosivujensa toteutukseen oli ensimmäinen varma merkki heidän vilpillisyydestään. Pääosa maamme conitapahtumista käyttää kotimaisia palveluntarjoajia ja puhdasta energiaa. Kotimaisuus parantaa myös tietosuojan vastuullisuutta. Lisäksi verkkopalvelun taustalla olevien laitteiden käyttöikää hilataan yhä pidemmäksi. Hyvä osa tapahtumissa käytettävistä verkkolaitteista ovat kiertotalouslähtöisiä, pohjautuen kotimaisten konesalioperaattorien lahjoituksiin.

Pilvipalveluitakin conit toki käyttävät, joista merkittävin tarjoaja on Google. Googlen työtä ympäristövastuun pidetään laajalti suurista toimijoista parhaana sekä jatkuvaa kehitystä positiivisena. Googlea voi myös kehua sosiaalisesta vastuullisuudesta, sillä moni heidän kaupallinen palvelu on saatavilla maksutta epäkaupallisten toimijoiden käyttöön.

Kiertotalous tuo myös sosiaalista vastuullisuutta merkittävien kulusäästöjen muodossa: koska voiton tavoittelu ei yhdistykselle kuulu, kulusäästöt näkyvät aina lopulta pääsylippujen hinnoissa.

Kertakäyttötavaran vähentäminen

Valitettavasti kertakäyttötavaraakin on. Nestehukan välttäminen kävijöissä on kriittisen tärkeä osa sosiaalista vastuullisuutta, mutta sen kääntöpuolena on ympäristövastuun kärsiminen kertakäyttömukien muodossa. Omien juomapullojen tuomiseen rohkaistaan, mutta muutos vie aikansa. Vapaaehtoisia rohkaistaan tuomaan omat mukit matkaan. Ohjelmalehdet ovat toinen ikävä kertakäyttötuote, mutta yleisön halukkuus siirtyä sähköisiin versioihin ei ole suurenmoinen. Sähköisen ohjelmalehden suosion kasvattaminen on kuitenkin mahdollista. Tämän vuoden Tampere Kuplii -sarjakuvafestareilla iso viestintäkampanja sähköisen ohjelmalehden puolesta tuotti pieniä, mutta havaittavia merkkejä muutoksen mahdollisuudesta. Painosmääriä voisi kenties hieman tarkastaa alaspäin lähitulevaisuudessa.

Muilta osin paperin määrää on kohtuullisesti pyritty vähentämään. Laminointia on myös ainakin Tampere Kuplii- ja Tracon-tapahtumissa vähennetty pieneen murto-osaan muutaman vuoden aikana, käyttämällä hieman paksumpaa paperia ja rajaamalla laminointi vain ulkokäyttöön tuleviin tarpeisiin. Osa tällaisista lapuista, kuten opasteet ja ohjeet, on uusiokäytettäviä. Sen sijaan esimerkiksi kilpailijoiden numerolaput ovat kertakäyttöisiä. Kertakäyttöisiä ovat myös muoville tulostetut vapaaehtoisten tunnisteet ”badget”, joihin ei ole vielä löytynyt realistista vaihtoehtoa. Muovikorttien hävikin pienentämisessä on kuitenkin nähty positiivista kehitystä. Tässäkin sosiaalinen ja ympäristökulma haasvat toisensa, sillä selkeät tunnisteet ovat osa vastuullista turvallisuussuunnittelua.

Kumppanivastuu

Yleisötapahtumaa ei rakenneta yksin. Isoimpien tapahtumien suurin kuluerä ovat tilat ja sen palvelut, jolloin kumppanina on laitoksia kuten Messukeskus, Sibeliustalo tai Tampere-talo. Tilojen osalta valinnanvara on pieni, mutta toisaalta vastuullisuus on näillä pääpiirteittäin hyvässä mallissa. Tämän ulkopuolella tulevat vaikkapa painotalot, joissa pyritään yhä enemmän käyttämään vastuun ymmärtäviä kotimaisia toimijoita. Otan vapauden kehua tamperelaista PK-Painoa tässä kohtaa. Sanoisin, että kumppaniyhteydet ovat yksi kohta, jossa coneilla on mahdollisuus kehittyä. Helppo idea on vaikkapa vastuullisuuskysymysten esittäminen rutiniiniomaisestikin kaikille potentiaalisille tavaran ja palvelun toimittajille.

Kansainvälisissä kumppanuuksissa on tullut osumaa. Cosplayn mm-kilpailuja järjestävä World Cosplay Summit on saanut reilusti lunta tupaan aloitettuaan äärimmäisen vastenmielisen yhteistyön Saudi-Arabian kanssa. Kyse on urheilupesuun verrattavasta toiminnasta. Suomen mm-karsintoja hoitava Tracon on nostanut aiheen esille ja on selvää että pyykkiä ei ole vielä pesty, ei Suomessa eikä globaalisti. Keskimäärin kansainvälisen yhteistyön ongelmat ovat olleet melko pieniä vastuullisuuskulmasta katsoen, mutta huomio ei saa herpaantua vastakaan. Yhdysvalloissa kuohunta aiheen ympärillä on yleisempää, yleensä keskittyen tapahtumaan kutsuttuihin kunniavieraisiin.

Kehittyvä vastuullisuus

Vuonna 2002-2003 Suomen cosplayhteisö kokoontui ja keskustelunaiheisiin nostettiin mm. eri sukupuolivähemmistöjen huomiointi. Conien ulkopuolinen tapahtumakenttä seurasi viisitoista vuotta perässä. Häirintäyhdyshenkilöiden käytössä oltiin myös etunenässä ja lainatarvikkeiden yhteiskäyttöä aloitettiin jo vuonna 2005. Monta asiaa on tehty oikein, mutta edelläkävijyyden ylläpitäminen vaatii työtä. Tällä hetkellä paljon on verkkoja vesillä etenkin turvallisemman tapahtuman suunnittelussa. Viime päivät myös osoittavat, että halua suorituksen parantamiseen on reilusti.

Minulla on perusteltu syy uskoa, että vastuullisuustyö epäkaupallisten conien parissa jatkuu tehokkaasti. Perustelen tätä ennen kaikkea yhdellä syyllä. Vastuullisuus on asia, jota pyöristysvirheellä kaikki tapahtumien tekijät haluavat kehittää. Se on positiivinen haaste, jonka onnistumisista tulee hyvä mieli.

26.7.2023

Löysivätkö tutkijat suprajohteen Graalin maljan?

Viime päivät on näkynyt pienoista pöhinää tuoreesta tutkimuksesta USA:n New Yorkissa sijaitsevasta Cornell-yliopistosta. Ryhmä tutkijoita kertoo valmistaneensa huoneenlämmössä toimivan suprajohteen, joka perustuu lyijystä johdettuun materiaaliin. Materiaali on myös verrattain helppo valmistaa.

Potentiaalia on

Vielä ei kannata juosta torille, kunnes selviää onko keksintö kelpo suuren mittakaavan tuotantoon, mutta potentiaalia voi pohtia. Käytän jutun apuna Princeton-yliopiston fysiikan laitoksen Alex Kaplania, joka kirjoitti aiheesta X:ssä (ent. Twitter).

Energiahäviö lämmön muodossa lienee meille kaikille tuttua. Sähköä jää matkalle kantaverkoissa, ylipitkällä antennijohdolla näkyy TV-kuva huonosti, tietokoneet lämpiävät käytössä ja tarvitsevat jäähdytystä. Sairaalan magneettikuvauslaite on myös monelle tuttu esimerkki laitteesta, joka edellyttää suprajohtavuutta ja on siten verrattain arvokas ja ylläpidoltaan työläs diagnoosiväline. Sen merkitystä lääketieteessä, toisin sanoen ihmisten hengen pelastamisessa, on vaikea vähätellä. Myös moni muu voimakkaisiin magneetteihin perustuva teknologia tarvitsee suprajohtavuutta, kuten suurnopeusjunat tai aina muutaman vuosikymmenen päässä olevat fuusiovoimalat. Esimerkkejä piisaa. Tähän asti suprajohtavuus on onnistunut vain erittäin matalissa lämpötiloissa, lämpimimmilläänkin siinä n. -200C:n tienoilla. Tuollaisen kylmyyden ylläpito vaatii hurjasti energiaa ja insinöörityötä.

Entäpä siis jos massiivisia, monimutkaisia, kalliita ja helposti hajoavia jäähdytysratkaisuja ei enää tarvittaisi? Entäpä jos kantaverkkojen häviöstä päästäisiin eroon? USA:ssa häviöksi lasketaan 100 miljardia (!) kilowattituntia vuodessa. Entäpä jos tehokkaista, mutta ylläpidoltaan liian kalliista superkondensaattoreista saataisiin edullinen ja kestävä energian säilytysratkaisu massiiviseen mittakaavaan? Entäpä jos magneettikuvauslaitteet saataisiin käyttöön myös syrjäseuduille ja köyhille alueille? Entäpä jos suurnopeusjunien kustannuksesta leikataan hurja siivu pois? Ehkäpä kvanttitietokoneissa saadaan otettua uusia askelia ja siten löydettyä lääkkeet toistaiseksi parantumattomiin sairauksiin?

Silmät auki

Kaplan käyttää termiä ”a huge deal”, eli ”tosi iso juttu” ja referoi myös aiempiin vastaaviin tutkimuksiin ja niiden ongelmiin, joita ei tällä kertaa näy. Tietelijöiden into vaikuttaa käsin kosketeltavalta. Toki, matkaa on vielä paljon. Koe pitää toistaa, skaalata, testata eri käyttöympäristöissä, sitten toistaa tämä sama vielä tuhat kertaa sadassa laitoksessa. Osa haastetta on myös materiaalissa, sillä lyijy on tunnetusti äärimmäisen myrkyllistä kaikelle elolliselle.

Potentiaalia ei voi kuitenkaan kiistää. Puhumme usein miten tarvitaan parempia akkuja, tehokkaampia tietokoneita tai uusia lääkkeitä. Puhumme liian harvoin niistä taustateknologioista, toilla nämä onnistuvat. Suprajohtavuus on yksi niistä. Suprajohtavuus huoneenlämmössä on ehdottomasti tieteen Graalin malja. Jääkäämme innolla odottamaan.

25.7.2023

Riikka Purra ja Valo Vesikauris

Mikä yhdistää perussuomalaisten johtajaa ja valtionvarainministeri Riikka Purraa sekä Trans ry:n puheenjohtajaa ja ihmisoikeusaktiivi Valo Vesikaurista? Vastaus on se, että he molemmat ovat oikeassa, mutta erittäin väärällä tavalla. Koska molemmat ovat täysin eri kohdalla poliittista spektriä, on epätieteellinen vertailu oudolla tapaa kiehtovaa.

Näin he sanoivat

Riikka Purra kirjoitti äärivanhoillisen islamin karmeasta tilasta naisten ja tyttöjen oikeuksien osalta. Tässä kirjoituksessa on juuri se mediassa tunnetuksi noussut lainaus mustia säkeistä.

Valo Vesikauris kommentoi sukupuolineutraalien wc-tilojen haasteista, joista monet johtuvat huonosti käyttäytyvistä miehistä. Tästä on siteerattu laajalti ohjeistusta, että cis-sukupuoliset miehet pitäisi ohjata käytöskouluun ongelman korjaamiseksi.

Näin siinä kävi

Molemmat ovat oikeassa. Monissa islamin haaroissa on sietämättömän surkea, absoluuttisen anteeksiantamattoman surkea tila naisten oikeuksissa. Miesten käytös wc-tiloissa on verrattain usein äärimmäisen surkeaa ja pistää ihmettelemään jäikö käytöstapojen oppiminen väliin.

Molemmat ovat väärässä. Islamin ongelmia ei takuuvarmasti korjata sillä, että lähdetään herjaamaan suuria ihmisryhmiä. Myöskään transsukupuolisten ja cis-miesten välisiä ymmärryksen puutteita ei korjata herjaamalla toista osapuolta leveällä pensselillä.

Kaava on sama: todetaan todellinen ongelma, sitten tehdään kaikki mahdollinen ongelman pahentamiseksi. Arvaan jo seuraavat askeleet: kun ilmapiiri pahenee, uhriudutaan ja nostetaan panoksia. Toistetaan kunnes löytyy joku toinen ongelma jonka ratkaisu halutaan ryssiä.

Ilman dialogia ja kohtaamisia ei synny kestävää rauhaa eikä todellisia ratkaisuja. Ei koskaan.

24.7.2023

Lapset jäävät jalkoihin

Ylen tuore juttu lapsivihamielisyydestä ei varsinaisesti ollut uutinen, mutta hyvä muistutus. Juttu herätti myös hurjasti monentasoista keskustelua. Ongin itse muutaman kulman asiaan.

Lapsenkorvikkeiden yleisyys

Yhä useampi haluaa perheeseen mieluummin koiran tai kissan kuin lapsen. Moni myös aivan avoimesti sanoo, että valinta on juuri näiden välillä. Lemmikkien määrän kasvu on hurjaa. Syiden spekuloinnin jätän muille, mutta selvä havainto tässä on. Tästä irtoaa myös väkisinkin toinen havainto. Jos julkaistaan uutinen lapsen pahoinpitelystä tai kuolemasta, ja sitten toinen koiran pahoinpitelystä tai kuolemasta, haluatteko arvata kumpi näistä herättää enemmän tunteita? Tunne vaikuttaa kuitenkin pinnalliselta, esimerkiksi boikotteja koiria tai kissoja kaltoin kohtelevien maiden suuntaan ei näy. Psykologinen tutkimus aiheesta on kiehtovaa. Tästä lukisin mieluusti lisää, sillä tutkimusta tehdään lähinnä USA:ssa.

Väärinymmärretty lapsi

Tässä aiheessa siteeraan lastenpsykologian eksperttejä, kuten monesti mainitsemani Liisa Keltikangas-Järvinen ja Ville Ojanen. He, monen muun rinnalla, muistuttavat tuon tuosta että lapsi ei ole pieni aikuinen. Kuitenkin olemme rakentaneet päiväkodit, koulut, ja yhä useammat osat yhteiskuntaa tälle virheelliselle oletukselle. Näemme lapset pikkuaikuisina koulusta harrastuksiin, vaatetuksesta viestintävälineisiin. Sitten kummastumme ja suutumme kun lapset eivät käyttäydykään kuten aikuiset. Toisin sanoen, me aikuiset teemme typeriä oletuksia väärällä tiedolla ja kun huomaamme virheemme, syytämme siitä uhrejamme.

Anakronismi on ajatonta

Ylen uutisjutun kommenteista näkyi useampiakin tapauksia ns. moraalisaarnan jakajista. Kyllä, lasten kännykän käyttö voi olla erittäin ongelmallista ja vanhempien osalta räikeää huolimattomuutta. Kyllä, lasten kännykän käyttö voi myös olla hyödyllistä, kuten eräässä esimerkissä luontokuvaston keräämistä koulutehtävänä. On aina yhtä typerää katsoa ns. vanhojen ja viisaiden julistavan miten lapset ja nuoret ovat hunningolla. Tuota on muuten tehty jo useiden tuhansien vuosien ajan. Koskakohan opimme siitä tavasta irti? Vai onko lasten fiksun kasvamisen edellytyksenä se, että he joutuvat aikansa käsittelemään fossiilien valitteluja?

Kasvatuskipuja

On valitettavan totta, että lasten käytöstavoissa on ongelmia. Se on sitten makuasia haluatko syyttää tästä yhteiskunnan yleistä kiirettä, suorituspaineita, opettajien vallan poistamista vai mitä. Leijonaosa lapsista toki käyttäytyy fiksusti ja heistä myös kasvaa merkittävästi meitä fiksumpi sukupolvi. Syystä tai toisesta pahoihin haasteisiin joutuneita yksilöitä on kuitenkin enemmän ja heille tehdään vähemmän. Samalla kun hallitus pohtii lapsiystävällisen maan luontia, siihen pitäisi sisällyttää myös määrätietoisempien rajojen ylläpitoa. Lapsi tarvitsee rajat ja säännöt, sillä ne luovat myös hänelle turvallisen kasvuympäristön.

Kiina ja vähän muutkin tekevät tuhoa

Kiinan hallinnon yksi tehokkaimpia aseita länsimaita vastaan on somepalvelu Tiktok. Jos palvelua käyttää länsimaissa, se jakaa lapsille ja nuorille hengenvaarallista materiaalia yhtä syöttöä. Jos palvelua käyttää Kiinalle ystävällismielisessä maassa, se jakaa heille neuvoja hyvinvointiin, liikkumiseen, ravintoon, ym. Psykologit ja maailmanpolitiikan tutkijat näkevät ongelman, mutta jostain syystä emme tee mitään. Pienemmässä mittakaavassa samassa kelkassa on myös etenkin yhdysvaltalainen Meta (ent. facebook), jonka liiketoimien on todettu useissa tutkimuksissa johtaneen lasten itsemurhien kasvuun. Korostettakoon kuitenkin, että sinänsä sosiaalinen media ja verkkoviestintä eivät ole lapsille ja nuorille vaaraksi, jos vain palvelut ovat turvallisia ja vastuullisia.

Jutun juureen tämä edellä mainittu liittyy kahdella tavalla: toisaalta some saa lapset käyttäytymään entistä huonommin ja siten aikuiset reagoimaan heihin entistä voimakkaammin. Toisaalta samaiset somet myös opettavat aikuisille lapsivihaa. Tämä, ja monet muut johtaa Ylen jutun ilmiöön. Kommenttien perusteella ilmiö on vielä verrattain harvinaista, mutta yhä yleistyvää. Se on vaarallinen suunta, jonka korjaamiseksi tarvitaan yhä enemmän toimia.

19.7.2023

Kyllä, natseja kaikkialle!

Ei natseja Turkuun, ei natseja minnekään! Näin ovat julistaneet sekä rauhan- että räyhänomaiset mielenosoittajat pitkän aikaa. Heillä on erinomainen peruste ja hatunnoston arvoinen aate. Heidän nyt hetken aikaa villiä utopiaa täysin päinvastaiseen kulmaan. Kontekstiksi voi lukea taannoisen keskustelun yleisötapahtumien sisäänpääsystä.

Varoitus: Tämä kirjoitus on äärimmäisen spekulatiivinen, utopistinen ja/tai dystooppinen. Se on tarkoitettu gedankenexperimentin polttoaineeksi.

Natsit ja punikit kesäfestareilla

Olipa kerran torilla kesäfestarit, jossa soitettiin musiikkia sekä myytiin olutta ja hodareita. Pääsylippu oli vitosen. Koska olutta myytiin, ikärajatarkastusta tehtiin mutta muilta osin lipun myynti oli simppeliä: vitonen kassaan, pääsylippu kouraan. Portista saattui astua sisään useita rikostuomioita kärsinyt uusnatsi, maanpetosta suunnitteleva venäjämielinen kommunisti, koko ikänsä lainkuuliaisesti elänyt Siiri 83v sekä juuri 18 vuotta täyttänyt putkimiesopiskelija Teppo. He menivät festareille, ottivat juomaa, nauttivat musiikista ja lähtivät kotiin. Kukaan ei tiennyt että joukossa oli rikollisia. Kaikki jorasivat kilpaa samalle hienolle biisille. Saattoivatpa jopa hymyillä toisilleen.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: olisiko Suomi parempi paikka, mikäli joku heistä ei olisi ollut tervetullut festareille, eikä lippua olisi hänelle myyty?

Jos vastaus on kyllä, miten tämä toteutettaisiin? Mihin vedettäisiin raja? Onko pääsyn eston syynä henkilön mielipide? Miten mielipide todistetaan? Miten toteutuu perustuslaillinen yksityiselämän suoja? Vai pitäisikö perustuslakia muuttaa jotta voidaan varmistua, ettei natseja pääse minnekään?

Väitän, että koko ajatus on mahdoton. Natsit ovat tervetulleita festareille, kunhan käyttäytyvät tapahtuman järjestyssääntöjen mukaan. Säännöissä voi luonnollisesti kieltää vaikkapa tiettyjen symbolien käytön vaatetuksessa.

Mitä siis tehdään yhdessä?

Kannatan ehdottomasti natsien päästämistä jokaisille avoimille festareille ja muille kekkereille. Edellinen lause ei ole painomusteensa arvoinen. Tuo on vähän kuin sanoisin että kaikilla vasenkätisillä on oikeus kävellä jalkakäytävällä.

Mielestäni on erinomaista polarisoitumisen vastaista työtä, että yhä useammassa paikassa, yhä useammin, yhä erilaisemmat ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan rauhanomaisesti. Nyt haaste on että miten saadaan tästä eniten irti. Miten saisimme ymmärrettyä sen suuren ilon erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Tätä ei joka maailman maassa tapahdu enää näin helposti. Meillä on Suomessa hyvät kortit kääntää suunta pois polarisoitumisesta. Se vaatii kohtaamisia, dialogia. Mitä enemmän näemme, että ne väärää mieltä olevat ovat myöskin ihmisiä, sitä vaikeampi meidän on hyökätä heitä vastaan.

Tarvitseme lisää Erätaukoa, lisää elävää kirjastoa, lisää tuhatta ja yhtä muuta kohtaamisen menetelmää. Me haluamme ihmiset näkemään toisensa ihmisenä.

Vain yksi askel

Se, että eri äärilaitojen mielipiteitä omaavat ihmiset kohtaavat rauhanomaisesti, on hyvä asia. Se on alku, ei loppu. Mutta sen alun merkitystäkään ei voi vähätellä. Dialogi on ainoa tapa kestävään rauhaan. Samaa mieltä ei pidä olla, se on totalitaaristen valtioiden juttu. Se on sinänsä helppoa: noudata diktaattorin sanaa tai kompastu luotiin. Demokratialla on paljon vaikeampi haaste, koska täytyy ylläpitää rauhanomaista yhteiseloa. Se on myös paljon palkitsevampaa.

Siten näen, että ainoa tapa elää fiksusti tässä yhteiskunnassa on muuttaa sanontaa: Kyllä natseja Turkuun, kyllä natseja kaikkialle! Kunhan sääntöjä noudatetaan.

13.7.2023

Persuille on vaihtoehtoja

Media toisensa jälkeen on intoutunut lisäämään parin tunnin välein lisäadjektiiveja persujen äärinatsikansallisrasismimielisyyteen. Okei, ei savua ilman tulta, mutta suhteuttaakin voi. Persut on oikeastaan melkoisen kesy porukka eurooppalaisessa mittakaavassa. Ehkäpä kompromissi ei olekaan pöhköin idea?

Kesyjä äärimmäisyyksiä

Persut saavat tietenkin vastata mediassa ja eduskunnassa perusteltuihin huolenaiheisiin. Heillä on pyykkiä pestävänä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että pesulaan on pitkä jono. Jo parin vuoden ajan on näkynyt perussuomalaisten avainhenkilöiden joukkopakoa puolueen lähellä olevista sellaisista järjestöistä, joita media voisi herkästi kutsua äärimielisiksi. On esitetty arvioita (joita en osaa vahvistaa), että monet maltillisemmat kansallismieliset järjestöt ovat tämän myötä muuttuneet käytännössä uusnatsijärjestöiksi. Kas, niissä ryhmissä persuaktiivi on useimmiten ollut porukan maltillisin. Toisaalta, järjestöjen luvatussa maassa niitä tulee ja niitä menee.

Persuilla on mielipiteitä, jotka saavat monella tukan pystyyn ja on tietenkin hyvä että ihmiset ilmaisevat erimielisyytensä sanoilla nyrkkien sijaan. On toki ikävää, että osa tästä palautteesta on annettu erilaisten uhkauksien ja herjauksien muodossa, mutta sanat ovat silti turvallisempi optio. Tarpeellista kritiikkiä ei tule koskaan lopettaa, mutta vihan voi antaa laantua. Sen jälkeen voi huomata, että perussuomalaiset on monella tapaa turvallisempi optio. Kun lukee heidän vaatimuksiaan, siellä on paljon pöhköilyjä ja irtiottoja, mutta demokratia heille kelpaa, seksuaalivähemmistöt eivät heitä häiritse, maahanmuutollekin on toimivia malleja, Venäjää ei siedetä tippaakaan ja naisten oikeudet tuntuvat suorastaan pyhiltä

Miksi edes mainitsen tätä? Siksi, koska Eurooppa näyttää minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Espanjan Vox, Viron Ekre, Kreikan Ellinki Lysi, Ranskan Rassemblement National, Saksan AfD, Puolan PiS – näitähän piisaa. Ja mitä näiden joukoista löytyy? Laajat naisten oikeuksien polkemiset kuten aborttivastaisuus, homovastaisuus, venäjämyönteisyys, demokratiavastaisuus, antisemitismi, täydellinen maahanmuuttovastaisuus ja enemmän kuin vähän myötämielisyyttä väkivaltaa kohtaan asioiden ajamiseksi. Yhtäkkiä persut, kaikkine töppäyksineenkin, alkavat tuntumaan melko turvallisilta.

Johonkin huolet kanavoituvat

Tosiasia on, että isolla osalla kansastamme on huolia esimerkiksi maahanmuutosta ja naisten oikeuksista, sekä muista persujen avainaiheista. Tämä vaikuttaa äänestyskäytökseen. Kun äärimielinen Soini heivattiin pihalle, ovat persut saaneet tilaa yrittää muuttua nakkikiskatappelijoista rosoisiksi parlamentaarikoiksi. Tie on ollut ja tulee olemaan kivinen. Pahoista valheista kärähtävät ministerit muistetaan pitkään ja yleinen poliittinen kompurointi pääsee taatusti lööppeihin. On kuitenkin erinomaista, että aiheesta kiinnostuneille kansalaisille on näinkin demokraattinen ja turvallinen optio. Jos se optio poistuu, tilalle tulee paljon ikävämpiä vaihtoehtoja.

Ehdotan siten, että on oikea liike ottaa persut mukaan politiikkaan tasavertaisina kumppaneina. Heitä pitää vahtia ja kritisoida kuten jokaista puoluetta. Sen sijaan heitä ei kannata maalata ilmestyskirjan petoina, tai keskittyä kritisoimaan heitä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Ehdotan myös, että jos emme ole enää valmiita hyväksymään anteeksipyyntöä yhteiskunnassamme, ongelmamme ei ole persut tai nykyhallitus. Tällöin ongelma on, että demokratiamme kuolee. Ilman muttia. Ilman eteenpäin menemistä, virheistä oppimista ja inhimillistä myötämielisyyttä meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia.

6.7.20236.7.2023

Kannatan väestönvaihdosteoriaa, kannata sinäkin!

Minä haluan puhua ja kirjoittaa väestönvaihdoksesta. En salaliittoteoriasta nimeltä väestönvaihdos, en persujen laitasiiven huuruisista visioista, vaan väestönvaihdoksesta. Aiheesta, joka on yhtä vanha kuin yhteiskunnat ja joka on täysin luonnollinen osa yhteiskuntien kehitystä, koska aika menee eteen- eikä taaksepäin.

Pelko sataa toheloiden laariin

Tässä on havaintoni ongelmasta: kyvyttömyytemme puhua – edelleen, täysin luonnollisesta – väestön vaihtumisesta ja muuttumisesta antaa yhdelle äärilaidalle monopolin keskusteluun. Miksi tämä huolettaa? On sangen todennäköistä, että persut siivoavat itsensä tästä keskustelusta pihalle ja aihe siirtyy sinimustien kaltaisille toimijoille. Euroopassa se on jo nähty: persuista reippaasti autoritäärisempään suuntaan olevat puolueet ovat nousseet. Puhumme puolueista joita ei epäillä kytköksistä äärijärjestöihin, vaan puolueihin jotka ovat suoraan äärijärjestöjen osia. Tämä on riski jonka emme saa antaa toteutua. Emme saa antaa ääriryhmille monopolia termiin, joka on suunnilleen yhtä vaarallinen kuin puun kasvaminen metsässä.

Väestö siis muuttuu ja vaihtuu. Edelliset polvet siirtyvät ajasta iäisyyteen, uusia tulee tilalle. Suomen rajojen yli on muutettu niin kauan kun on ollut asioita kuten a)Suomi b)rajat. Noin viisi tuhatta vuotta sitten muutettiin minoalaisten rajojen yli. Joskus rajat ovat olleet tiukempia, joskus avoimempia. Niin kauan kun on rajoja ollut missään poliittisessa mielessä, on aina ollut joitain ehtoja jotka helpottavat, vaikeuttavat tai jopa estävät sen ylitystä. Yhtä kauan rajoituksia on myös kierretty.

Lähtökohtia

Pidetään lähtökohtana sitä, että on tasavalta nimeltä Suomi, jolla on selvästi määritellyt rajat ja perustuslaki. Perustuslaista nostan kaksi avainkulmaa, toisen luvun yhdeksännestä pykälästä.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan[…]
Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla.

Tietenkin aiheeseen vaikuttaa myös moni muu asia. Perustuslakikin tarkentaa ym. kohtia. EU:sta tulee omat kulmansa, kuten myös YK:sta ja monista muista järjestöistä. Ajan säästämiseksi tiivistin kuitenkin oleellisen.

Toisin sanoen, on olemassa Suomi ja on olemassa eduskunnan enemmistöllä säädettävissä oleva laki, mitä tulee ulkomaalaisten oikeuteen tulla Suomeen. Asia on siis politiikkaa. Päätöksenteko on demokraattista. Toimiva demokratia on avointa ja keskustelevaa. Toisin sanoen, kaikkea muuta kuin Vanhasen ”avoimista asioista ei keskustella” -linjaa.

Johtopäätöksiä ja esimerkkejä

Ehdotan siis, että jokainen demokratian hippunen vaatii meitä puhumaan väestönvaihdoksesta. Väestö tulee vaihtumaan ja moneen osaan siitä, kuten ajan kulkuun, emme voi (vielä?) vaikuttaa. Voimme kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi maahanmuuttolainsäädäntöön tietyissä puitteissa. On esimerkiksi esitetty ja perusteltu, että työperäistä maahanmuuttoa pitäisi lisätä. Se johtaisi väestönvaihdoksessa tiettyihin tilastollisiin muutoksiin. On myös esitetty vastakkaista mielipidettä, joka johtaisi toisenlaisiin muutoksiin. Laskenta on haastavaa, jossa pitää pohtia tulijoiden ikää, kulttuuria, koulutusta, työmarkkinatilannetta, integraatiopalveluita, asuntotilannetta ja vaikka mitä. Tämän pohjalta saadaan numeroita auttamaan päätöksenteossa.

Työperäinen maahanmuutto on yksi osa väestönvaihdoskeskustelua. Jokainen muu maahanmuuton tyyppi vaatii oman keskustelunsa, jossa on pelissä eri faktorit. Asiaan vaikuttaa myös yhteiskunnan sisäinen kehitys. Onko Suomi sellainen maa, jossa suomalaiset taustastaan riippumatta haluavat olla, elää, asua, opiskella, tehdä työtä ja hankkia perheitä. On koulutuspolitiikka, lapsipolitiikka, työllisyyspolitiikka ja moni muu. Kaikki asioita, jotka vaikuttavat väestönvaihdokseen.

Lähihistoriastamme löytyy monensuuntaisia esimerkkejä. Suomalaisia muutti aikanaan Ruotsiin töihin, koska Suomessa ei työtilanne houkutellut. Viron saatua takaisin itsenäisyytensä muutti sieltä paljon ihmisiä töihin Suomeen. Pienemmässä mittakaavassa tapahtuu koko ajan, esimerkiksi suomalaisen hoitohenkilökunnan muutto Norjaan paremman palkan ja parempien työolojen perässä. Väestönvaihdosta tämäkin.

Toive

Haluan mitä iloisimmin mielin haastaa etenkin median ja opposition keskustelemaan täysin avoimesti ja ennakkoluulottomasti väestönvaihdoksesta. Hallitusta ei rohkene pyytää, heillä kun tuntuu menevän kaikki aika ja energia äyskäröintiin. Lakatkaa pelkäämästä termiä. Riisukaa sen väärinkäyttäjät aseista. Tehkää salaliitoista naurunalaisia ja palauttakaa tämä täysin luonnollinen asia arkiseksi yhteiskuntakeskustelun osaksi.

Väestö vaihtuu. Sitä ei pidä pelätä. Siihen kuitenkin kannattaa varautua, sillä varautuminen on viisautta. Juuri se on työtä, jolla vältämme polarisaatiota ja väestöryhmien vastakkainasettelua. Se on myös työtä, jolla viemme voimaa oikean reunan ääriryhmiltä. Se on työtä, jossa me kaikki voitamme. Kyllä, myös perussuomalaiset, joskin ensimmäinen palanen voi olla aika karvas nielaistava. Kukapa hallitusvastuuta helpoksi väittikään?

3.7.2023

Paskiaisen sananvapaus

Kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) mielipiteet ovat ikäviä. Hänestä jää kuva henkilönä, joka ei lainkaan pahastu loukkaavien ilmaisujen käytöstä. Kenties suun peseminen saippualla auttaisi. Yhtä kaikki, totean kaksi asiaa: En pidä Mäenpään mielipiteistä mutta puolustan yksiselitteisesti hänen oikeutta niihin.

Toki kutsun voi perua

Tietenkin tapahtuma voi perua esitetyn kutsun. Voidaan toki kysyä miksi kutsu alunperin edes esitettiin, koska hänen mielipiteensä olivat hyvin tunnettuja jo ennalta. Mielestäni perustelut siihen, ettei häntä kutsuta ovat täysin päteviä. Sen sijaan perusteet viime minuutin linjanmuutokseen ovat järjestäjiltä hataria, hutiloituja ja opportunistisia. Tuo oli huonosti hallittua PR:ää.

Monet tapahtumien järjestäjät ovat sen sijaan riemuissaan, koska heidän silmissään Mäenpäällä on sangen ikäviä mielipiteitä ja häntä on helppo vihata. Kyllä, hänellä on sangen ikäviä mielipiteitä. Ongelma vaan on, että tähän kelkkaan hypätessä lasten osuus pesuvedestä on huolestuttavan korkea. Ovatpa eräät poliittiset aktiivit ehdotelleet Provinssin esimerkin perässä että tapahtumista voisi heitellä pihalle myös ikävää mieltä olevia kävijöitä, tekijöitä ja muitakin. Nauraisin tuolle jos se olisi mustaa huumoria, mutta jotkut näyttävät olevan aika vakavissaan. Kieltäydyn linkkaamasta lähteisiin, koska en halua maalittaa ketään – etenkin kun uskon monilla heistä olevan ihan oikeasti vilpittömän hyvät motiivit. Ongelma ei ole sydämen asennossa, vaan lapuissa silmillä. Jos säännöt ovat eri ”hyviksille” ja ”pahiksille”, olemme tukevasti jokaisen historian diktatuurin alkukappaleilla.

Tapahtumien on oltava turvallisia

Näin 25+ vuotta yleisötapahtumia järjestäneenä pidän tapahtumien kulmakivenä turvallisuuden tunnetta kävijöille. Sen toteutumisessa on paljon maalaisjärkeä. Ohjeista kävijöitä käyttäytymään kohteliaasti toisiaan kohtaan ja kirjaa se järjestyssääntöihin. Varmista, että järjestyksenvalvojia on tarpeeksi ja he ovat fiksuja. Tee asialliset opasteet. Hoida asiakaspalvelu säntillisesti. Huolehdi ensiavusta. Auta hätään joutunutta kävijää. On myös hyvä idea tehdä vetää rajat siihen, minkälaisia työläisiä/vapaaehtoisia paikalle otetaan, esimerkiksi kieltämällä väkivalta- tai seksuaalirikostuomion saaneita osallistumasta. Se, mitä nykyään kirjoitetaan esimerkillisen selkeästi turvallisemman tilan periaatteissa, on lopulta vain uusi painos ajattomista neuvoista. Ole ihminen toiselle ihmiselle.

On päivänselvää, että vaikkapa toisen kävijän seksuaalisuutta tai ulkonäköä loukkaavaa kommenttia heittävä kävijä (tai järjestäjä!) ohjataan tapahtuman ovesta ulos. Sääntöjen rikkomisen on johdettava tarvittaessa seurauksiin, tai säännöillä ei ole arvoa. Siinä kohtaa on aivan sama olisiko sääntöjen rikkoja kansanedustaja vai kukkakauppias, herra, rouva tai joku muu, nimeltään Mäenpää tai Istvan Pölöstnik. Korostettakoon, että Mäenpäätä ei ole syytetty tapahtuman sääntöjen rikkomisesta. Status ei kuitenkaan tee immuuniksi säännöille. Olen todistanut, kun kunnia-arvoinen vieraskin talutetaan tapahtumasta ulos järjestyssääntöjen rikkomisen vuoksi. Juuri niin pitää toimia.

Tapahtumien on oltava monimuotoisia

Väitän, että minulla on liian pitkä kokemus ns. cancel-kulttuurista tapahtumien ympärillä. Minua on koitettu savustaa pihalle useista tapahtumista, kymmeniä kertoja. Joissain tapauksissa allekirjoitan kriitikoiden huolet ja tiedostan että sanomani ovat olleet surkeita. Näitä pyysin anteeksi. Joissain tapauksissa savustusoperaatio on ollut niin säälittävää pelleilyä ettei tosikaan. Nämä tapahtumat ovat yhä mielessäni ikävinä, ennen kaikkea siksi että niin moni kollega joutui näkemään tarpeetonta vaivaa ja murhetta. Olisin jättänyt monen mielipiteeni ilmaisematta vain siksi, että olisin säästänyt tuttavat siltä sopalta.

Toisaalta tiedän, että monissa tapahtumissa on järjestäjien pöydässä melkoisen lavea aatekirjo. Persu, kansallismielinen, demari, antifasisti, vihreä, aseharrastaja, pasifisti. Vuosikymmen sitten ihmiset olivat hyvin avoimia näistä erilaisuuksistaan. Se johti upeaan yhteistyöhön, ymmärrykseen ja lopulta siihen, että tapahtumasta tuli turvallinen kohtaamispaikka myös kävijöille yli aaterajojen. Tänä päivänä yhä useampi pitää mielipiteensä ominaan ja salailee aatteitaan, pelätessään seurauksia vain siksi, että hänellä on mielipiteitä. Se on surkea juttu tapahtumille, yhteiskunnalle, demokratialle ja tulevaisuudelle. Tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, emme vähemmän. Uskokaa kun sanon tämän: tulipunaisin antifasisti ja jäyhin kansallismielinen voivat monissa tapahtumissa istua sulassa sovussa vierekkäin ja tulla aivan hyvin juttuun – jos vain päätämme suvaita näin tapahtuvan.

Väärä valinta

Provinssi tuskin rikkoi mitään lakeja, mutta yhteiskuntaa he rikkoivat. Heillä olisi ollut tilaisuus pelata asiaa Voltairen (et.al.) hengessä, mutta he päättivät että lihava riita on parempaa bisnestä kuin laiha rauha. Heillä oli täysi oikeus päätökseensä, mutta se oli typerä, haitallinen, tuhoisa. Näin tehden he nostivat Mäenpään aivan liian monessa piirissä sankariksi ja sananvapaustaistelun ikoniksi – asema, johon hän ei mielestäni sovellu erityisen hyvin.

Tällä hetkellä Provinssin järjestäjiä pommitetaan vähintään ala-arvoisella, usein myös törkeästi lainvastaisella vihapostilla, Mäenpäälle rakennetaan patsasta ja ajatuspoliisien hankkimista tapahtumien suunnitellaan vimmatusti. Onko tämä nyt jukolauta se mitä kukaan haluaa? Vastaan: ei ole. Kuten pari kappaletta sitten sanoin: tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, enemmän siltoja yli aaterajojen. Se ei ole vastakohta turvallisille tapahtumille, vaan turvallisten tapahtumien luoma mahdollisuus. Nyt tarkkana!

3.7.2023

Fantasia- ja scifikirjallisuutta Tampereella

On maksamattoman tapahtumamainoksen vuoro. Scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma Finncon palaa ensi viikonloppuna vihdoin Tampereelle, koronan takia poikkeuksellisen pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Tapahtuma pidetään Tampereen Yliopiston keskustakampuksella (se wanha tuttu yliopiston päärakennus) ja sinne on vapaa pääsy.

Historiaa ja tulevaisuutta

Finnconilla on kiitettävän pitkä historia joka ulottuu vuoteen 1986 asti. 1990-luvulta alkaen se on kiertänyt aktiivisesti Suomea, useimmiten pk-seudun, Turun, Jyväskylän ja Tampereen välissä. Vuosien varrella se on nähnyt monia muotoja ja kiintoisia kunniavieraita. Ohjelmaa on välillä formaalin akateeminen luento ja riemullisen vapaamuotoiset kilpailut sekä työpajat. Kun genreinä ovat fantasia ja scifi, aiheeseen nousevat niin perinteiset kuin alati uudetkin lajin ilmentymiset juuri tässä ajassa.

Kirja on ikuinen, mutta sen ympärillä tapahtuu. TV-sarjat ja elokuvat ovat tuttua juttua, mutta yhä enemmän pitää keskustella myös peleistä, somesta ja fanitaiteen alati kehittyvistä muodoista. Oman ajan aiheiden heijastaminen on tyypillistä genrelle, joka näkyy useallakin tapaa. Toisaalta scifi on hyvä tapa käsitellä tämän ajanhetken yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita. Toisaalta tieteen kehittyminen tarjoaa aina uusia ns. vakavan scifin (hard scifi) materiaaleja, kuten toisaalta myös uusia haasteita spekulatiiviselle puolelle. Ja kun tulevaisuudesta on saatu mehut irti, muistetaan historiaa – Kalevalasta ammennetaan tänäkin päivänä irti uutta materiaalia fantasian tueksi.

Vakava voi olla myös hauskaa, tai sitten sen ei tarvitse olla lainkaan vakavaa. Vuosia sitten naurunhörähdyksiltä ei voinut välttyä, kun kovan tieteen asiantuntija kävi läpi kuuhun laskeutumisen salaliittoteorioita ja ampui ne palasiksi yksi kerrallaan. Juuri tässä Finncon onnistuu usein: timantinkovasta tieteestä tehdään kaikille sopivaa nautittavaa, josta voi saada elämyksiä ilman pisaraakaan akateemista taustaa. Tänä vuonna aiheista löytyy vaikkapa avaruusalusten moottoreita, aikamatkustusta, siirtokuntia vierailla planeetoilla, ihmissusien mytologiaa, alkemian historiaa ja… noh, tuollahan ne lukevat.

Välissä voi nauttia kuorolaulusta, naamiaisista tai vaikkapa keskiaikaisen tanssin näytöksistä. Jos tekee mieli paeta hetkeksi yliopistolta, voi aina harjoittaa oheisohjelmaa. Luonnollisesti iltajuhliakin on tiedossa.

Finncon 2023, 7.-9. heinäkuuta, järjestää Finncon-yhdistys ry lukuisten vapaaehtoisten voimin. Allekirjoittanut on yksi heistä.