Päiväkirjani korona viruksen ajalta on ilmestynyt yli kuukauden. Paljon on mahtunut tapahtumia koronan osalta. Omia, lukijoiden, ystävien ja tuttujen tuntoja olen kirjannut ylös. Olen myös pyrkinyt nostattamaan mielialaa kevyillä kommelluksilla ja vitsinpoikasilla.
Osin on ollut hämmentävää seurata median uutisointia viruksesta ja sitä vastaan taistelua. Totta kai median tehtävä on kaivaa plussat ja miinukset esiin, raportoida niistä. Kuitenkin varsinkin iltapäivälehtien on tarkoitus myydä mahdollisimman paljon ja siksi negatiiviset uutiset lisäävät mielenkiintoa ja lehtiä luetaan ja ostetaan.
Myös politiikka on aina tavalla tai toisella mukana kun yhteiskuntaa ravistellaan. Sekin kuuluu asiaan. Silti kaikki eduskuntapuolueet kilvan vakuuttelivat ”samassa veneessä” oloa, kansankunnan hädän hetkellä. Siitä huolimatta osaa valtakunnan laajaa mediaa ja poliitikoita kaihertaa ihan silmiinpistävästi väärien puolueiden hallituksessa torjuvan korona pandemiaa.
Välillä on ihmetyttänyt kun itse olen kokenut ja tilastoja meiltä ja muualta seurannut, kuinka erinomainen tilanne meillä on koko ajan ollut muihin maihin verrattuna. Kun naapurimaa Ruotsissa on kuollut koronaan n. 1600 ihmistä – meillä suunnilleen 150, siksi tuntuu kohtuuttomalta sättiä hallitusta ja jopa vaatia ministereiden eroja.
Varsinkin kun tiedämme miten kovan paineen alla koko virkakoneisto ja muu organisaatio ovat olleet jo pari kuukautta. Ei levon hetkeä, onko siis ihme jos myös virheitä on tullut. Ihmeen vähän kuitenkin siihen nähden kuinka ennalta arvaamattomasta ja vaarallisesta viruksesta on kysymys. Valtavalla kiireellä on haettu keinoja sen pysäyttämiseksi ja kansalaisten pelastamiseksi kavalalta taudilta.
Sitten myönteistä pohdintaa. En voi olla hämmästelemättä kaikkien työntekijöiden valtavaa uurastusta, jonka ovat uupumatta antaneet näissä poikkeusoloissa. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat jälleen kerran näyttäneet sitkeytensä kun ihmisten pelastamisesta on kysymys. Ei voi edes kuvitella kuinka väsyneitä he ovat, terveytensä uhmaten päivästä toiseen jaksavat lähteä antamaan arvokkaan panoksensa.
Pois ei voi missään nimessä jättää muitakaan, kuten kauppojen työntekijöitä ynnä muita jotka ovat laittaneet oman kortensa kekoon yhteiskunnan rattaiden pyörittämisessä. Pienyrittäjät jotka ovat etsineet keinoja selvitäkseen vaikean ajan yli.
Me tavalliset kansalaiset olemme myös kiitettävästi antaneet oman osamme, rajoituksia ja suosituksia noudattamalla kiltisti, taudin nujertamiseksi ja pitämällä huolta lähimmäisistämme. Aina on joukossa vapaamatkustajia jotka eivät piittaa rajoituksista tai suosituksista. Ylipäätään suomalaiset ovat mallikelpoisesti käyttäytyneet.
Kokonaisuutta ajatellen, olemme selviytyneet hyvin. Hanskoja ei missään nimessä ole syytä heittää tiskiin. Korona virusta ei suinkaan ole vielä voitettu. Kyllä me jaksamme vaikka välillä poikkeuksellinen tilanne tuntuu saavan pään halkeamaan ja toivoisi tavallisen arjen palaavan ihan pian.
Kiitän kaikkia ystäviäni ja lukijoita ja muita kannustavista kommenteista ja myötäelämisestä korona päiväkirjan tekemisessä. Kieltämättä päiväkirjan pitäminen joka päivä on välillä raskasta henkisesti, myös ihan vaan niska – ja hartialihaksille. Kesken ei hommia jätetä, eihän, itse kukaan.