Sain pari päivää sitten kuulla erään äidin hädästä.
Vaikka Äiti on jo ikäihminen ja lapsikin jo ikääntynyt, ei kai se silti mielivaltaan tarvitse johtaa?
Lapsella on Downin syndrooma. Aikuinen, omillaan toimeentuleva, vaikka ei ihan yksin pärjääkään.
Asuu palvelutalossa, omassa kämpässä.
Nyt siis itse asiaan, sosiaalityöntekijä väliaikaisesti vaihtunut, ja tämä tuuraaja on keksinyt, että pojan omaiuus on realisoitava.
Eli Poika on jakamattoman kuolinpesän yksi osakas (osakkaita kaikkiaan 4), joka omistaa saaren Teiskossa (siis kuolinpesä omistaa).
Nyt tämä sosiaalityöntekijä vaatii että pojan osuus pitää realisoida.
Perusteita ei ole, sillä pojalla, joka on reilusti täysi-ikäinen, on omalla pankkitilillään yli 20 000 euroa rahaa, siksi, kun ei hän käytä paljon rahaa.
Saari on hänelle rakas, vaikka siellä harvoin pääsee käymään. Lauleskelee ”vaarilla on saari se oma saari on”. Lapsena kävi siellä yhtenään. Saari oli tuolloin hänen vaarinsa.
Eli mikä nyt siis neuvoksi?
Voiko sossu todella aivan mielivaltaisesti vain päättää, ilman mitään perusteita, että omaisuus on realisoitava, vaikka kyseisellä henkilöllä on omaa rahaa yli omien tarpeidensa, eikä maksuvaikeuksia?
Oma äiti (yli 80v)ei ole enää edunvalvoja, mutta on hyvin ihmeissään tästä, ja alkanut ottaa selvää mistä on kyse, ja on sitä mieltä, että nyt ei mene oikein, eikä lain kirjaimen mukaan.
Lupasin auttaa ja ottaa selvää.
Kuka tietää ja mitä on tehtävä?
