Ensinnäkin se oli esityslistan ensimmänen aihe Bilderberg-salaseuran konferenssissa Sveitsissä, joka päättyi eilen.
Strateginen järjestys saavutetaan vain siten, että kaikki toisinajattelijat vainnetaan. Miten se vaientaminen voi tapahtua? Se voi tapahtua vain sensuurin avulla, joka tarkoittaa , että kaikki mitä somessa aiotaan julkaista millä vaan alustalla ensin sensuroidaan ”jossain”.
Totaliraalisissa valtioissa on kokemusta siitä, miten toisinajattelijat on vaiennettu. Esim. Pohj. Koreassa ei poikkipuolisia ääniä saa kaivamallakaan esiin.
Stalinin Neuvostoliitossa ei kukaan uskaltanut avata suutaan edes hammaslääkärissä.
Miksi sitten jotkut haluavat tukkia muiden suut. Siksi, että suuret yhteiskunnalliset muutokset vaativat sen.
Jos pahin skenaario toteutuu, on edessä ankeat ajat.
Kirjoittakaa siis ihmiset nyt tuntojanne. Aika voi olla lähelläkin, kun ei kirjoiteta tai ainakaan julkaista yhtään poikkipuolista sanaa virallisesta totuudesta.
Koskas oikeisto on työläisen asialla ollut? Niinpä. Viime viikkoina nuo ajatukset ovat nousseet tapetille. Siksi rajua on ollut valtamedian ja kokoomuksen juoksupoikien ryöpytys Rinteen johtamia hallitusneuvotteluja kohtaan.
Luin eilen Iltalehdelle vuodetun hallitusohjelman ylimalkaisesti. Totta mooses se kipakoitakin ajatuksia herätti. Onhan se kuitenkin monilta osin aivan toisesta maailmasta kuin edellisen oikeistohallituksen kova ja raaka talouspolitiikka työtätekevää ja heikompiosaista kansaa kohtaan.
Mutta mitä tässä nyt pitäisi ajatella vasemmistolaisin silmin katsottuna? Että eduskuntavasemmisto, vasemmisto jonka pitäisi takoa miekat auroiksi, on hankkimassa hävittäjiä miljardeilla, kun samaan aikaan köyhyysrajan alapuolella elää arviolta noin miljoona suomalaista?
Vihreät puhuvat ja myös hallitusohjelmassa korostetaan ilmastonmuutoksen torjumista. Eilen uutiset kertoivat raideliikenteen vaihtoehdosta lentämiselle. Ei näemmä koske tappokoneiden lentoja ilmatilassamme! Myös ulko – ja turvallisuuspolitiikassa olisin kaivannut jämäkkää irtiottoa Natosta, maaperällämme jatkuvista suoritettavista sotaharjoituksista sen kanssa.
Jos nuo asiat hiertävät vasemmistolaista, niin toki paljon näyttäisi olevan myös plussaa. Hoitajamitoitusta nostetaan, lääkäreitä lisätään julkiselle puolelle, aktiivimallista luovutaan ja muitakin inhimillisiä toimia kansalaisia kohtaan on luvassa. Mikäli siis on uskominen vuodettuun hallitusohjelmaan.
Elämme kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa. Vasemmistoliitossa joudutaan nyt todenteolla puntaroimaan hallitukseen menoa. Mennäkö mukaan punamulta hallitukseen jossa voidaan pienin teoin helpottaa ihmisten arjessa pärjäämistä. Ovatko sittenkään toimet riittäviä ja lähelläkään vasemmistolaista arvomaailmaa?
Entä vaihtoehto? Jatkuisiko seuraavat neljä vuotta kokoomusjohtoinen kova oikeistopolitiikka? Saisiko vasemmisto luotua vahvan opposition joka yhdessä joukko – ja kansanliikkeineen saisi voimakkaat muutosvaatimukset vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnan muuttamiselle?
Tiedän laitavasemmiston (kommunistien, johon itsekin kuulun) olevan erittäin kriittinen mahdollista Rinteen punamultaa kohtaan, ainakin oletan niin. On totta, että asetelma Vasemmistoliiton kohdalla mahdollisen hallitukseen menoon on ”upporikas tai rutiköyhä”.
Antautuako sosialidemokraattis/keskustalaiselle pieniä askeleita ottavalle reformipolitiikalle vai luottaa perinteiseen vasemmistolaiseen työläiskansan yhdessä tekemisen voimaan?
Miten käy joukkovoimaliikkeen? Tuleeko siitä punamultahallituksen vasemmistosiiven aisankannattaja joka vaikenee jos ja kun hallitus tekee kipeitä ratkaisuja työläisille ja vähäosaisille? Haluaako edes vasemmisto tukeutua joukkovoimaliikkeeseen taisteluissa ihmisten perustarpeiden parantamisen puolesta hallituksessa? Nyt olisi aika kaivaa ne vahvat keinot esille, keinot joilla
aikanaan taisteltiin muun muassa sosiaaliturvan ym. puolesta.
Eli siis, monta on monessa. Antakaa nyt toverit hyviä neuvoja ja keskustelun avauksia, miten pitäisi edetä, miten suhtautua mahdolliseen hallitukseen ja sen hallitusohjelmaan. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.
Halonen on varmaan jotekin tuunannut nenänsäkin just samanlaiseksi kuin Mårranilla, sillä tämä Tove Janssonin piirros on vanhemmalta ajalta …
Kuvassa on Tove Janssonin Muumi-kirjojen hahmo, joka suomennoksis- sa tunnetaan nimellä Mörkö. Tämä kuva vaikuttaisi olevan Janssonin al- kuperäisiä töitä, ei niistä kammottavista muovisista syndikaatti-ani- maatioista (tai niiden pohjalta tehdyistä kuvakirjoista ja fanituotteista), jotka ilmeisesti suurimmalle osalle suomalaisista nyky-ään ovat niitä ”oikeita” lapsuuden muumeja. Muumi-kirjojen Mörkö, alkukielellä Mår-ran, on kuitenkin varsin kaukana sekä suomalaisen kansanperinteen että uudemman lastenviihteen möröistä.
Kaikkien huulilla viimeistään eilisestä lähtien: MÖRKÖ, Suomen voittoi- san jääkiekkojoukkueen kapteenin Marko Anttilan lempinimi. En tiedä, mistä ja miten Anttila on tämän lempinimen saanut, mutta voisin kuvi- tella, että se liittyy siihen pelkoon, jota kaksimetrinen kaveri kaukalossa lähikontaktissa voi herättää.
Sanana mörkö lienee kaikille suomalaisille tuttu. Se esiintyy varmaan useimmissa suomen murteissa, ja karjalan kielestäkin – tosin aivan kie- lirajan takaa, Suistamo-Impilahti-Korpiselkä-akselilta – sitä on merkitty muistiin.Ikivanha sana mörkö ei ole,vaan selvästikin nuorehko, kuvaile- va muodoste,jonka ilmaisuvoima perustuu nuoren,tyypillisesti ekspres- siivisanoissa esiintyvän ö-vokaalin käyttöön sekä sukulaisuuteen semmoisten sanojen kanssa kuin möreä ja möristä.
Mörkö-sanalla on suomen murteissa vanhastaan tarkoitettu erilaisia pelottavia olen-toja. Sitä on käytetty karhun tai kenties muidenkin petoeläinten nimityksenä; tällaisia kiertoilmauksiahan piti entiseen maailmanaikaan tabusyistä käyttää, kiertoilmaus on meidän karhu-sanammekin, joka liittynee karhea-sanaan.
Toinen tyypillinen entisaikojen käyttötapa tämmöisille sanoille olivat täiden tai muiden syöpäläisten nimitykset.Kansanperinteestä tunne- taan erinäisiä pelottelutarinoita, joilla lapsille yritettiin tähdentää tukan kampaamisen ja pään puhtaana pitämisen tärkeyttä.
Kolmanneksi mörkö-sanaa voitiin käyttää ylipäätään merkitsemään jonkinlaista pelottavaa, epämääräistä uskomusolentoa,joka entisaiko- jen ns. mustassa kasvatuksessa oli yleinen apukeino: ”mörkö vie”, jos et ole kiltisti. Kaikissa näissä merkityksissä on käytetty muitakin sanoja: sekä täitä tai karhua että kammottavaa uskomusolentoa ovat merkinneet myös esimerkiksi kouko ja pöppö.
Kun taikauskoinen karhupelko ja täillä pelotteleminen lakkasivat jossain vaiheessa olemasta ajankohtaisia, mörkö-sanan kolmas merkitys jäi käyttöön kiltiksi lastenviih-teeksi kesyyntyneenä.Satukirjoissa ja lasten- lauluissa on seikkaillut erilaisia hupaisia mörköjä, joiden pelottavuus on pehmentynyt hullunkuriseksi rosoisuudeksi.1980-luvulla eläneiden mie- leen varmaan ensiksi muistuu Marjatta Pokelan lastenlauluihin perustu- va Mörköooppera sekä raivostuttava korvamatorenkutus ”Mörkö se lähti piiriin, tinttantanttan tallallei…”
Mutta kun nykysuomalaisille puhutaan möröstä, useimmat varmaan näkevät silmissään tämän hahmon, jonka ympärille rakennettuja meemejä on tänään tunkenut minunkin varsin epäurheilulliseen somekuplaani.
Muumi-kirjojen Mårran on suuri ja jyhkeä mutta ei lyö sisään. Se ei käy päälle karvat pörrössä ja hampaat irvessä, eikä sille tulisi mieleenkään lähteä piiriin tinttan-tallaa-maan. Se istuu ja tuijottaa, sen katseesta huokuu kylmyyttä, yksinäisyyttä ja toivottomuutta, ja siitä kohdasta, jossa se on istunut, ruoho ja kukat paleltuvat kuoliaaksi. Se on pelottava mutta ehkä enemmänkin onneton kuin paha.
Taikurin hatussa Mårran ilmestyy hiljaisena ja hyytävänä hinkumaan it- selleen Tiuhtin ja Viuhtin(Tofslan och Vifslan)salaista aarretta, suurta rubiinia (jota sittemmin on tulkittu kahden naisen, Tove Janssonin ja Vivica Bandlerin,välisen rakkauden vertauskuvaksi). Muumipappa ja meri -kirjassa Mårran on jonkinlainen muumiperheen tunne-elämän on- gelmien heijastaja; sen näyttäytyminen kertoo, että jotakin on pielessä, ja kun Muumipeikko voittaa ahdistuksensa ja pelkonsa, myös Mårran väistyy ja katoaa.
Kaiken kukkuraksi Mårran on naispuolinen; siihen viitataan alkukie- lessä pronominilla hon, mutta tämäkin merkityspiirre on suomennok- sessa kadonnut.Näin arvoituksellisesta,yksinäisyyttä ja onnettomuutta, kenties jopa avutonta lesbolaista lemmenkaipuuta huokuvasta nais- puolisesta hahmosta on tullut nykysuomalaisille kömpelönnäköinen hassunhauska kuvatus, jonka avulla nyt sitten juhlitaan hikisten äijän- köriläiden hilpeää homososiaalista toverihenkeä. [Sitä aina luulee muistakin, mitä itse on…, RK]
Positiivisesti tämän voisi nähdä kivana sukupuolirajaa ylittävänä kier- teenä, joka antaa uutta säväystä jääkiekkosankarien perinteiseen kök-kömiehekkääseen imagoon. Mutta koska olen auttamaton tosikko ja negatiivinen vänisijä, jupisen tässä itsekseni ja puolivakavissani, että Tove Janssonin Mårran-kuvien käyttäminen jääkiekkoilija ”Mörkö” Ant- tilan kultin kuvitukseen on jonkinlaista kulttuurista gender-omimista, pahimmillaan samanlaista Tove Janssonin syvällisen elämäntyön raiskaamista kuin ne kammottavat syndikaatti-animaatiomuumit ylipäätäänkin.
En tiedä, mikä sai suomentajan aikoinaan kääntämään Mårranin Mörök- si. Olisiko syynä mielleyhtymä murisemiseen (morra) ja mörisemiseen? Joka tapauksessa tämä on loistava esimerkki siitä, miten tärkeä ja vai- kea, aivan liian vähän huomiota saanut kysymys kirjallisuuden kääntä- misessä on nimien kääntäminen. (Harvoja ansaittua huomiota saaneita poikkeuksia on Jaana Kapari-Jatan tunnustettu työ Harry Potter -kirjojen ja erityisesti niiden hahmojen nimien suomentajana.)
Käännöksessähän nimiltä katoaa osa niiden ”merkityslaahusta”, niihin liittyviä kulttuurisia assosiaatioita. Kääntäjä voi alistua tähän – tai sitten hän voi yrittää korvata menetyksen kääntämällä nimen, lisäilemällä tai muokkaamalla sitä.
Fantasiakirjallisuudessa, missä nimen ei tarvitse noudattaa minkään to- dellisen kielimaailman lakeja, tämä on erityisen helppoa. Ja juuri siksi har- mittaa, että Muumi-kir-jojen suomentajalle on tässä kohdassa aikoinaan mennyt pupu pöksyyn. Hän ei ole luottanut siihen, että Mårran-hahmon arvoituksellinen mutta hyytävä pelottavuus välittyisi lukijalle tarinan ta- pahtumista ja toisten henkilöiden reaktioista.Hän ei ole luottanut siihen, että Mårranin nimen ympärille rakentuisi itsestäänselvässä outoudes- saan uskottava hahmo,niin kuin monien muiden hahmojen kanssa on käynyt:ei Vilijonkasta (Filifjonkan) ole tarvinnut tehdä ”Hössöttäjää”,ja Hemulen on onneksi vääntynyt sormella osoittelevaksi ”Hommuliksi” vain yhdessä Tove Jansson-suomennoksessa, kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään.
Suomen jääkiekkojoukkueen menestystä juhlitaan nyt Tove Janssonin fantasiahahmon kuvalla siksi,että Muumi-kirjojen suomentaja aikoinaan valitsi helpon ja ilmeisen vaihtoehdon ja samalla leikkasi Mårran-hah- mosta pois sen jännittävimmät puolet.Jostain kumman syystä näin kävi nimenomaan Muumi-kirjojen kaikkein epätyypillisimmälle naispuoliselle hahmolle.Ja jostain kumman syystä tämä yhteensattuma minun mieles- säni oudosti yhdistyy siihen, että nyt juhlitaan miesleijonien maailman- mestaruutta, kun taas Suomen naisten jääkiekkojoukkueelta hieman oudosti jäi saavuttamatta se moraalisesti jo saavutettu voitto. ”
SETAn uskomattoman häijyn noita-akan näköinen yllätyspuheenjohtaja v. 1980 … Ei ollut kaikki muumit oikein päin siinäkään kanootissa…
Presidentin mukaan sopimuksiin ja sääntöihin perustuva maailma on murentumassa.
Presidentti Tarja Halosen mukaan maailmanpolitiikan epävarmuus heijastuu myös Suomeen ja Viroon.
– Vanha perinne on ollut, että olemme uskoneet, että suurvalloilla on myöskin suuri henkilökohtainen vastuu, jota ne haluavat kantaa maailmanpolitiikasta. Nyt olemme nähneet, että kovalla työllä aikaansaatu yhteinen maailma, joka perustuu yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin, alkaa murentua.
– Kaikkein pahinta on tietysti ollut USA:n presidentti Donald Trumpin vaalikampanja sen looginen pyrkimys päästä eroon kansainvälisistä sopimuksista, Halonen sanoo Viron yleisradioyhtiö ETV:n haastattelussa. ”
” – Pienten etu on se, että ne pitävät yhtä keskenään. Me saamme yhdessä suuremman vaikutusvallan, ja myös toivon mukaan yhdessä vahvistamme Euroopan neuvostoa, Euroopan unionia ja YK:ta sekä muita kansainvälisiä järjestöjä. ”
EN ja EU ovat ”YK:n kilpailijoita” ja sen nakertajia kuten esimerkiksi sotilasliitotkin. Se, koka on vahvistunut, on todellisuudessa ollut YK. Paitsi että se on valinnut aikaisempia tyhmemmän pääsihteerin.
Virossa Hölösestä on muodostunut ”suomalaisen naisen” ”arkkityyppi”…
Sellaisen sain minäkin, luonnokset, melko laajat sellaiset.
Sain ne siksi, että olin vielä keväällä 2019 Lempäälän osaston puheenjohtaja, kunnes osasto lopetettiin, ja kaikki osaston jäsenet erosivat puolueesta, lukuunottamatta itseäni. En ollut eroamisen kannalla, ja hyväksyin lopettamisen, koskapa itseäni lukuunottamatta muut olivat lopettamisen kannalla. En jättänyt eriävää mielipidettä. Osaston rahat menivät käytännössä vasemmistoliitolle (työväenyhdistys).
Siirryin Kaukajärven osastoon.
Luonnokset ovat minusta varsin hyvät, ja selkeät. Olen kaikesta samaa mieltä, enkä osaa niihin lähes ollenkaan tehdä tai esittää muutoksia.
Luonnoksissa tulee selkeästi esiin työväenluokkaisuus, Natovastaisuus, irrottautumisen pyrkimys EU:sta jne…
Toimintamuodoistakin ja tavoista, niiden kriittisyydestä,
sen suhteen on puhuttu jo vuosia, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan.
Eli jäänyt vain puheen tasolle.
Edustajakokoukseen en enää tule, koska se ainut jossa olen koskaan ollut mukana oli 2016 ja se oli pöyristyttävää seurattavaa.
En edes halua muistella edustajakokousta Turussa, tulee niin paha mieli.
Silti, seison noiden luonnnosten takana, ne ovat juuri sitä mitä niiden pitääkin olla.
Niiden sisältöä en ala analysoimaan tai referoimaan, jutusta tulisi älyttömän pitkä, siksi pysyn näin yleisellä tasolla.
Pilkun paikat osaa siirtää joku muu, mutten minä…edes halua.
Kaukajärven osasto on aikoinaan erotettu Tampereen piiristä, laittomasti, ja piirimme johdon kanssa ei ole mitään mahdollisuuksia toimia.
Kaukajärven osasto on yritetty erottaa piiristä jo 3 kertaa aiemminkin, samojen kekkeruusien toimesta, paperit ovat tallessa, joten voidaan todistaa…
Tämä erottaminen oli 4. kerta.
Piirimme johdon aiheuttamien umpisolmujen aukaisemiseen tarvitaan ja on pyydettykin johtoa Helsingistä, mutta tulokset jäivät laihoiksi, sanalla sanoen nollaksi.
Helsingin johto pani päänsä syvälle maahan piiloon, josta yritti piipittää, että me tulisimme mukaan toimintaan, ja näyttäisimme mihin kykenemme.
Mihin toimintaa? Keiden kanssa? Piirin johdonko? Me emme ole eronneet, emmekä hävinneet mihinkään. Piirimme johdon kanssa ei voida tehdä mitään yhteistyötä, sillä he eivät halua.
Meidän haluista se ei ole ollut kiinni.
Me olemme toiminta haluisia ja kykyisiä, siksi osallistumme vaaleihin, aina kun niitä on.
Mutta ei meitä HUOLITA SKP:n listoille Tampereella.
Olemme näyttäneet kyntemme jo aikaa sitten mihin kykenemme ja mitä osaamme.
Meidän Kaukajärven osastossa on 3 kirjailijaa. KOLME!!!!
Itseasiassa, kun me emme ole eronneet piiristä, emmekä ole harjoittaneet rinnakkaista toimintaa ennenkuin se oli välttämätöntä, piirin oman toiminnan takia, emme ole tehneet mitään väärää, kuten piirin johto on tehnyt, olisi piirin johdon pyydettävä anteeksi meiltä, jotka olemme joutuneet vainon kohteiksi, piirin näytettävä kykynsä, jotka ovat toiminnan kannalta pysyneet piilossa vuosi kymmeniä (Esko Malmbergin jälkeen), heidän, siis piirin on näytettävä kyntensä ja kykynsä meille eikä toisinpäin.
Eroani puolueesta ei hyväksytty, 2015 syksyllä olleessa Lempäälän osaston kokouksessa , joten olen puolueen jäsen, ja olen sitä ollut vuodesta 1980 kesäkuusta.
Haluni eroon oli piirimme johdon vaino ja kiusan teko sekä itseäni että monia muita tovereita kohtaan. Piirin johto on vaiennut Lempäälän osaston päätöksestä, vaikka pöytäkirjasta lähtettiin ote piirille (samoin kuin Helsinkiinkin). Piirimme piti ja pitää edelleenkin minua eronneena puolueesta.
Sääntöjemme mukaan osasto hyväksyy ja erottaa jäsenen puolueesta.
Kaukajärven osasto on puolueen jäsen, mutta ei piirin jäsen, puolueen johdon vetoomuksista huolimatta.
Puolueen johdolta puuttuu auktoriteetti, arvovalta. Piirimme pyyhkii pöytää koko Helsingillä, jos niikseen tulee.
Luonnoksen se osio, jossa käsitellään toimintaa ja sen muotoja, sai nyt sen mitä pitikin, eli kovaa kritiikkiä, konkretialla maustettuna.
Monet monituiset kerrat on minua arvosteltu siitä, että julkisuudessa puhun puolueen sisäisiä asioita.
Ensinnäkin: Lenin sanoi samasta arvostelusta itseään kohtaan: ”meillä ei ole mitään etuja, jotka poikkeavat työväen eduista”.
Toiseksi, meillä ei ole mitään foorumeita, missä keskustella, sillä kaikki avoin keskustelua on nujerrettu jo aikaa sitten.
Jos väitätte, että foorumeita on, niin kehotan tällaisia väitteitä esittävän menevän peilin eteen!!!!!
Markkinointitermein ns. toisen kotimaisen pakottaminen lukio-opiskelijoiden riemuksi oli jotain mitä saattoi odottaa demarihallitukselta, mutta silti se on shokki. Kyse ei ole pienestä tahrasta hallitussopimuksessa tai mitättömästä kompromissista. Se ei ole tippaakaan vähempää kuin sodanjulistus tätä maata vastaan, suuri tulevaisuuden toivon tuhoaminen, eikä siihen kovin paljoa tätä lievemmin pidä vastata.
Tarvitsemme tietoa!
Tieto on toden totta valtaa, varsinkin osaamiseen luottavassa maassa. Oppilaitoksilla on kädet täynnä jatkuvasti esiin nousevien uusien tieteenalojen kanssa. Asiaa ei yhtään auta suuri määrä hömppätiedettä ja poliittisia aatesuuntia, joita koitetaan tieteeksi naamioida. Minulla on sinänsä väkevä usko opettajiin ja koulutukseen yhtenä vahvana osaamisen lisääjänä, mutta apuakin tarvitaan. Sinänsä opettajatkin ymmärtävät rahan päälle, sillä ruotsin opettajat ovat ainoa ryhmä jotka ilahtuvat tästä – tuohan muutos heille lisää tuloja ja valtaa. Opiskelijat sen sijaan ymmärtävät tulevaisuuden haasteet sekä tiedot joita tarvitaan tänään ja huomenna. He vastustavat muutosta väkevästi, sillä he kärsivät tästä loppuikänsä. He tietävät että muutos aiheuttaa jo lyhyellä aikavälillä syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Olkaamme jälleen harvinaisen selväsanaisia: demarit julistivat sodan nuoria vastaan ja tulevat tällä muutoksella tuhoamaan nuorten tulevaisuuden.
Minulla on lähes joka asiassa sijaa diplomatialle, ymmärrykselle ja eri näkökulmille. Osaan arvostaa lukuisten puolueiden ristiriitaisia näkemyksiä, sillä niille on perusteita. En tietenkään ole samaa mieltä, mutta kunnioitan vakaita mielipiteitä jotka rakentuvat vakaalle pohjalle. Pakkoruotsi rakentuu mädälle pohjalle. Sille ei ole ensimmäistäkään perustetta joka kestää päivänvaloa. Manner-Suomessa on ehkä parituhatta kansalaista jotka puhuvat ruotsia, mutta eivät suomea tai englantia. Ei viisi prosenttia eikä edes viisi promillea. Vaikka heistä jokainen saisi tulkkausapua, säästäisimme silti.
Kaiken AY-jääräpäisyyden ja äijäpolitiikan alla luulisi jopa Antti Rinteen ymmärtävän, että tämä maa elää viennistä. Meidän on opittava maailman kieliä ja kulttuureja. Olemme osa suurta maailmaa, emme Ruotsin kuningaskuntaa. Ruotsi maana ymmärtää tämän. Siellä koulutetaan nuoret maailman taitoihin, eivätkä he odota kenekään puhuvan heille ruotsia kansainvälisessä kaupassa. Aivan turha meidänkään kuvitella että sen paremmin suomi kuin ruotsikaan olisivat kaupan kielinä. Sen edelle menee satakunta muuta kieltä, englannin lisäksi vaikkapa kiina, ranska, espanja, hindi, arabia, ehkäpä venäjäkin. Tarvitsemme näitä kieliä. Jokainen tunti ruotsin kielen opetusta on tunti pois hyödyllisten asioiden opettamisesta. On naurettavaa kehua miten ruotsin osaaminen helpottaa muiden kielten osaamista – eiköhän saksaa opita paremmin saksan tunnilla eikä ruotsin. Opiskelijamme koittavat kaikin keinoin maksimoida osaamisensa tärkeämmissä aiheissa, mutta heille lyödään märkää rättiä päin kasvoja. Heidät laitetaan istumaan satoja tunteja opiskelemassa aihetta joita heistä ehkä yksi prosentti koskaan tarvitsee. Heidän tulevaisuutensa altistetaan sellaisen aiheen osaamiselle, jota he eivät elämässä koskaan tarvitse. Miten voisin ilmaista tällaista asiaa maltillisesti?
Sota käydään politiikan keinoin
Seison sanojeni takana, tämä on sodanjulistus, alalajina informaatiosodankäynti. Siihen on vastattava viisaudella. Kuten eräs taannoinen oikeusministeri Henriksson opetti, rkp:lle väkivalta on täysin sallittu keino kielisodassa, mutta meidän ei pidä koskaan alentua siihen. Suomi on kaikkien suomalaisten maa, oli sitten täällä syntynyt tai muualta tullut yhteiseen hiileemme puhaltamaan. Meidän on otettava siitä kiini vaaleissa, mielenilmauksissa ja arjen päätöksissämme. Meidän on tehtävä selväksi että Suomi on itsenäinen, viisas ja kansainvälisyyttä ymmärtävä sivistysvaltio, joka ei hevin alistu pienen paskiaisryhmän rahanahneen pelin uhriksi.
Pitäkäämme siis ääntä. Boikotoikaamme rkp:n jäsenten yrityksiä, etsikäämme jokaisen rkp:n jäsenen kaapeista kaikki luurangot ja tuokaamme ne median valokeilaan. Paljastakaamme heidän rötökset. Vakuuttakaamme kaikki muut puolueet ymmärtämään pakkoruotsin tuho. Olkaamme ystäviä toisillemme. Keskustelkaamme suomenruotsalaistenkin kanssa ja etsikäämme ymmärrys siitä, että meitä yhdistää ihmisyys, ei veroja ja vastuuta kiertävä, rotuoppia ylistävä, absoluuttisen pahuuden laitos. Voimme voittaa sodan vain sisulla ja järjellä.
Kamala Harris kauhistelee siirtolaislasten erottamista vanhemmistaan rajalla.
Julian Castron mielestä rajanylitys ei ole rikos. [ Toisen polven siirtolainen Meksikosta ]
Toini Hinkkanen Pasadena
Demokraattien kilpa ehdokkuudesta Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaaleihin on jo täydessä vauhdissa. Perjantai-iltana Kalifornian Pasadenassa esittäytyivät Kamala Harris, Julian Castro, Bernie Sanders ja Jay Inslee.
Nelikko löysi siirtolaisuudesta yhtymäkohtia muihin epäkohtiin. Kalifornialaissenaattori Kamala Harris, 54, tuomitsi presidentti Donald Trumpin siirtolaispolitiikan.
– Voitteko kuvitella, että vanhemmat, jotka koettavat tuoda lapsensa turvaan väkivallalta, erotetaan toisistaan rajalla. Siinä ei ole kysymys rajaturvallisuudesta, vaan ihmisoikeuksien rikkomisesta, Harris soimasi. [ Ketkä tekee olon turvattomaksi Meksikossa? – meksikolaiset. Pitäisikö kaikkien maansa turvattomaksi tehneiden ihmisten päästä muuttamaan Yhdysvaltoihin? Mikä olisi lopulta tulos? Turvattomuuden leviäminen alueille jotka vielä ovat jotenkuten turvallisia.]
*
Biden johtaa
Demokraattien ehdokas-kisan kärjessä on gallupien mukaan ex-varapresidentti Joe Biden 35 %n kannatuksella.
• Toisena on Bernie Sanders 16,5 %:LLa.
• Kolmantena on Elizabeth Warren 9 %:n kannatuksella.
• Kamala Harris on neljäntenä 7,5 %:lla ja Pete Buttgieg viidentenä 5,8 %:n kannatuksella.
• Julian Castron kannatus on 1,2 %.
• Jonkinlainen suosiolukema on saatu 20 tarjokkaalle.
• Jay Insleen kannatus on liian pientä näkyäkseen gallupeissa.
• Tiedot on kerännyt RealClear Politics. Ne ovat eri mielipiteenmittausten keski-arvoja.
TEEMOJA Demokraattiehdokkaiden esittämiä vaatimuksia ovat muun muassa:
• Täydellinen siirtolaislainsäädännön uudistus.
• Kansalaisuus laittomien siirtolaisten Yhdysvalloissa syntyneille nuorille.
• Polku kansalaisuuteen maassa oleskeleville 11 miljoonalle laittomalle siirtolaiselle.
• ICE pois poliisivoimista
• Yksityiset vankilat katkolle.
• Yhdysvallat takaisin Pariisin ilmastosopimukseen.
[ Kuusi kohtaa, joista vain kaksi on muuta kuin Meksikon pakolaisuuteen liittyvää. Onko pakolaisuus Meksikosta näiden ehdokkaiden tärkein asia?]
[ Ovatko yllä esitetyt tavoitteet myös Joe Biden’n mielipiteitä? – kannatus 35 % ]
The U.S. Immigration and Customs Enforcement (ICE) is a law enforcement agency of the federal government of the United States tasked to enforce the immigration laws of the United States and to investigate criminal and terrorist activity of transnational organizations and aliens within the United States.
Rinteen hallituksesta tulee heikko jo siksi, että siinä on viisi puoluetta. Kuherruskuukauden jälkeen alkaa arki ja silloin vasta näemme, miten Rinne pitää joukkonsa kasassa. Kepun kenttä on arvaamaton ja Sipilä ei ole suosiossa takametsien miesten joukossa. Se voi aiheuttaa paljon unettomia öitä Rinteelle.
Opposition rooli on myös tärkeä. Sanoihan Kekkonen aikanaan Kokoomukselle, jota pidettiin kelpaamattomana hallitukseen yli 20 vuotta Kekkosen toimesta, että ”kyllä oppositiossakin voi maataan palvella”.
Nyt on kaksi vahvaa oppositiopuoluetta, jotka takuulla pitää Rinteen hallituksen varpaillaan jatkuvasti. Kunhan eduskuntatyö pääsee vauhtiin, niin saamme nähdä ja kuulla monta värikästä näytelmää, jossa Rinne on lirissä.
Nähtäväksi jää, kuinka Rinteen pumppu kestää.
Kun kannatuslukemat tulevat jatkossa varmuudella rokottamaan tulevia hallituspuolueita, niin silloin alkaa housut tutista muillakin, kuin demareilla. Erityisesti kannattaa seurata Kepun edesottamuksia. Kunhan Kepun kannatus putoaa alle 10 %, niin voi tulla kiire pois Rinteen hallituksesta.
Edellinen artikkelini Vapaussodasta löytyy täältä. Vilppulan suunnan taisteluista maaliskuussa voi lukea mm. täältä.
”13.2.1918 Pietarin sotilaspiirin ylipäällikkö käski lähettää rautateitse viiden koneen osaston Helsinkiin. Valkoisten tiedustelutietojen mukaan 24.2.1918 Viipuriin saapunut juna jatkoi Riihimäen kautta pohjoiseen. Kolme konetta palautui Kouvolaan. Tampereelle jatkoi kaksi konetta, joita varten pystytettiin suojat Näsijärven Naistenlahdelle.
Pohjoisen rintaman lento-osaston käytössä oli 2-3 Nieuport 10 ja 21:tä. Edellinen oli kaksipaikkainen tiedustelukone, jälkimmäinen yksipaikkainen hävittäjä. Maaliskuun 3. päivästä alkaen suoritettiin 1-2 tiedustelulentoa päivässä Vilppulan suuntaan. Samalla pudotettiin punaiselle paperille painettua propagandaa. Tiedustelulentoja suoritettiin myös öisin.
Punaisten maaliskuun yleishyökkäys käynnistyi koko rintamalla 10.3.1918 ympärillä. 70 kilometrin etäisyyden takia Lylyjärven jää Vilppulan eteläpuolella otettiin työkentäksi. – – Tiedustelun lomassa pudoteltiin kranaattikartessin kaltaisia pommeja.”[i]
——
[i] Elias Salminen & Kalevi Keskinen – Tiedustelulentäjät Suomen sodissa 1918-1945; 2018; sivu 47
Väärin äänestetty, kun äänestitte persuja. Eivät kelpaa mihinkään, ei hallitukseen, ei kokoomuksen kumppaniksi oppositioon, ei EU-jytkyn tekijäksi , ei muodostamaan uutta EU-vastaista ryhmää, Ruotsidemokraatitkin nauravat, Halla-ahon logiikka petti ja hymy hyytyi.
Kansa on viisasta, persut eivät, siis lauletaan yhdessä:
