Li Andersson IS:n vaalitentissä: ”Emme anna tuumaakaan periksi rasisteille”
Kuva ja teksti KU:sta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kuva ja teksti KU:sta
Japanilaiset sitten ovat pystyneet osoittamaan, että kissa tunnistaa nimensä.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Jaa, saattaa sitten olla noinkin. Juuri äsken huomasin leasing-kissamme Mirrin poistuvan saunan terassilta. Menin ulos ja kutsuin Mirriä, juosten tuli. Laitoin sille vakiosapuskat, edelliset laitoin siinä puoli kahdeksan aikaan.
Mirri sitten mussuttelemaan tarjouksiani ja hyvin kelpasivat.
Joskus kun Mirriä ei näy aamusella, kutsun ja sieltähän se tulee.
Kenen kissa lie mutta meillä on kissanvirkaansa hoitanut pian pari vuotta. Hiiriä ja myyriä pyydystelee, pikkulinnut jättää rauhaan, ei edes meidän untuvikkojamme ole uhitellut. Kyllä tuntee nimensä ja tykkää kun sille jutustelen (se kissan kehon kieli).
On aivan käsittämätöntä miten Suomen eduskuntavaalit ovat liukuneet ilmastonlämpenemisvouhotusvaaleiksi.
Olisi Suomen ja suomalasten kannalta erittäin paljon tärkeitä asioita, joista pitäisi olla kiinnostuneita valittaessa eduskuntavaaleissa puoluetta ja ehdokasta – mutta jotka tärkeät asiat ovat hautautuneet tyhjänpäiväisen ilmastovouhotuksen alle.
Listaan omasta mielestäni tärkeitä unohdettuja teemoja:
Viimeiset mielipidemittaukset näyttävät vääjäämättä kuinka Halla – ahon perussuomalaiset etenevät kuin juna kohti ykköspaikkaa. Vasemmisto on aurannut tien raiteista siloiseksi perussuomalaisten kolmannelle jytkylle.
Eduskuntavasemmisto on tarjonnut kultalautasella perussuomalaisille työläisten ja vähäosaisten puolustamisen. Vasemmistolla itsellään kun on suuremmat kansainväliset asiat kiikarissa, eihän siinä nyt ehdi suomalaisten päähän potkittujen asialla olla.
Mitä vanhuksista, mitä pienituloisista, mitä maaseudun autioitumisesta, kun teillämme liikkuvat, köyhälistön omistamat polttomoottorit uhkaavat kansakuntaa. Sikalat ja maitotilat on ajettava alas. Ei voi olla, että mummot, papat, työttömät ja muut osattomat yrittävät pitää itsensä hengissä sianpotkalla ja maitolitralla. Nämä on vaan yksinkertaisesti lainsäädännöillä saatava syömään kalliita kasviksia. Lainatkoot elämiseen rahat sukulaisilta tai tutuilta.
Tieliikenne pitää sähköistää. Se taas vaatii suuria panostuksia. Sähköautoille täytyy antaa isoja verohelpotuksia. Verohelpotukset hyväosaisille sähköautoihin siirtyville vaatii talouskasvua. Tarvitaan voimakasta vientiä.
Viennin edistäminen taas edellyttää erilaisia tukimuotoja vientiteollisuudelle, jotta ilmastoa rajusti pilaavat rahtilaivat saadaan kontteja täyteen ja maailman merille. Tuet tietysti rahoitetaan kansan syvien rivien kukkaroista.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on vasemmiston ehdottomasti tärkein asia, yhdessä miesten ja naisten tasa-arvon kanssa. Työläisten ja köyhän kansan asioiden ajaminen on pelkkää populismia, eikä siihen pidä vasemmiston sortua, kun olemme suurten muutosten äärellä.
Miesten ja naisten tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää. Ilmastonmuutoksen torjuminen taas vääjäämättä aiheuttaa epätasa-arvoa hyväosaisten ja heikoimmassa asemassa olevien välille, mutta kumpi on tärkeämpää, tasa-arvo vai ilmaston pelastaminen?
Vasemmisto sylkee perussuomalaisten päälle, eivätkä suin surminkaan halua heitä hallituskumppaniksi, vaikka ovat itse nostaneet perussuomalaiset mukaan kärkikahinoihin. Samalla vasemmisto tulee sylkeneeksi niille joita sen kuuluisi puolustaa, mutta jotka se on ajanut perussuomalaisten syliin.
Kirjoitus on vankan vasemmistolaisen pettyneitä tuntoja, jotka ovat syntyneet seurauksena kansan syvien rivien parissa. Heidät pettymyksien purkauksista vasemmistoon, ihmettelyyn, miksi vasemmisto on kääntänyt selkänsä heille joilla elämä on todella vaikeaa. Ainoana oljenkortena nähdään enää perussuomalaiset.
Nuorisovaaleissa perussuomalaiset ja oikeisto jyräsivät. Mitä tähän voi sanoa? Olisiko vasemmiston aika todeta, sitä niitämme, mitä olemme kylväneet. Olen pahoillani kun näin vaalien viime metreillä synkistelen vasemmiston tilaa, mutta mitä muuta voisin, kun joutuu surullisena, suuttuneena ja kateellisena seuraamaan perussuomalaisten etenemistä. Kaikesta huolimatta itse äänestän edelleen kommunistia ja naista.
Kuten sattoi odottaa persujen kannatuskäyrän trendi pitää. Se tarkoittaa, että vaaleissa on tulossa persuille n. 17-18 prosentin kannatus.
Samaan aikaan kokkareiden kannatusskäyrän trendi on laskeva samoin kepuleiden. joten on mahdollista, että persut tulee toiseksi, kokkareet kolmanneksi ja kepulit neljänneksi rökäletappion kärsittyään. Sipilän hallitus saa täten kansalta tuomion.
Trendit sen kertovat.
Törmäsinpähän vahingossa tuohon nimeen; tuttuun ja ajoittain jo täysin unohtuneeseen.
Tulivatpahan mieleen Hannun pikkuruisessa mökissä viettämämme (serkkujen kanssa) tunnit jos toisetkin.
Muistelin jopa ihmetellenkin Hannun suhtautumista meihin kolmeen pojankoltiaiseen. Korttia pelasimme, Hannu pääsääntöisesti voitti, eräänlainen älykkö kun näin jälkeen ajatellen analysoin.
Suurimman osan Hannun runokirjoista aikanaan luin, vaan yhtäkään ei kirjahyllyyni jäänyt asumaan.
Samaan syssyyn sitten liittyivät talvinen Puttosharju, höyrylaiva Tarjanne, Kotalan kylän pieni, suuri mies, Martti Kitunen jne. Monet kerrat tuli Kitusen muistomerkillä ja uhrikuusella käytyä.
Rinne puhuu todellista asiaakin eikä vain älytöntä höttöjargoonia ja löysää ”arvokeskustelua” – vaan keskustelua faktoista:
https://www.uusisuomi.fi/…/276758-antti-rinteen-nato…
Antti Rinteen Nato-lausunto nousi esiin: ”Hän taisi käytännössä irtisanoa Juha Sipilän kirjauksen”
Katja Incoronato
Luotu: 6.4.2019 09:55
Faktakulma
Hallitusohjelman linjaus Natosta:
– Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.
– Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.
– Suomi toimii Euroopan unionin ja Naton yhteistyön kehittämiseksi ja ottaa huomioon Naton merkityksen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisenä foorumina.
Historioitsija, entinen diplomaatti ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi nostaa Puheenvuoron blogissaan esiin sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Nato-lausunnon.
Rinne arvioi tiistaina MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa, ettei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Suomi kelpaisi Naton jäseneksi.
”Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme”, Rinne sanoi.
Alpo Rusin mukaan lausunto tarkoittaa muutosta hallitusohjelman Nato-kirjaukseen, jos Rinne nousee vaalien jälkeen pääministeriksi.
”Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan ”Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä”. Mikäli seuraavan pääministerin nimi on Antti Rinne, hän taisi käytännössä irtisanoa Sipilän kirjauksen. Ei hän ole yksin tässä pohdinnassa. Mahdollisuus on olemassa, mikäli vaikkapa Turkki tai Puola löytäisivät omista syistään ongelmia Suomen jäsenyyden hyväksymiselle. Tämä tarkoittaisi, että asiasta olisi mahdollisesti sovittu Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välillä Helsingissä Presidentinlinnassa heinäkuun 16. päivä 2018. Pelkkä epäilyskin on ongelma. Silti huippukokouksen isännyys oli Suomelle eduksi”, Rusi kommentoi.
Hän ehdottaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka voisi olla parlamentaarisen komitean tehtävä.
”Tällainen komitea loi nykyisen turvallisuuspolitiikan perusteet 1971, kun maanpuolustus nostettiin ulkopolitiikan rinnalle toiseksi pilariksi, mikä perusratkaisu on pitänyt – kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä. Komiteassa voitaisiin tehdä lopulta arviota myös siitä, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi, kun Suomi suuntaa 2020-luvulle.”
Rusi linjaa myös, että Suomen ja Ruotsin on tehtävä läheistä yhteistyötä siten, että ne etenevät turvallisuuspolitiikassa käsi kädessä.
”Ne ovat vuoden 2014 jälkeen sekä geopoliittisesti että laajemmin turvallisuuspoliittisesti samassa veneessä. Ruotsi on johdonmukaisesti torjunut sotilaallisen liittosopimuksen naapurinsa Suomen kanssa, mutta rakentanut yhtä johdonmukaisesti yhteistyötä niin Suomen kuin Naton ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ja Ruotsin onkin löydettävä turvallisuuspoliittinen linja, joka lisää niiden omaa turvallisuutta ja Itämeren alueen vakautta. Mieluummin yhdessä kuin erikseen.”
Ruotsin Nato-kannalle pyyhkeet Suomen eduskunnasta: ”Umpiperä”
Suomen ja Ruotsin tilanteen nosti viikolla esiin myös Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteeri Anna Wieslander. Hän kehottaa blogissaan Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita.
Naton päämajassa vuosina 2015-2018 työskennellyt Catharina Candolin pitää ehdotusta kummallisena.
”Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja”, hän analysoi Puheenvuoron blogissaan.
”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea”
Wieslander spekuloi myös sillä, että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei Candolinin mukaan voi laskea ilman turvatakuita.
”Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta”, hän huomauttaa.
Candolin nostaa esimerkiksi Ukrainan, joka on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Ukraina on Candolinin mukaan muun muassa osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esimerkiksi sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa.
”Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle”, hän toteaa.
Myös historioitsija, valtiontieteen tohtori Jukka Tarkka on kiinnittänyt huomiota Wieslanderin ulostuloon.
”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea. Sitä on ennen tarjottu eri tahoilta, ja aina torjuttu. Se on sitten ihan eri asia, jos Suomi pyytää joltakin saman mieliseltä tukea omalle itsenäisele kansalliselle puolustukselleen. Jos Suomi ilmoittaisi valmiutensa liittyä Naton, ja Nato ryhtyisi valmistelemaan Suomen kutsumista jäseneksi, tämän kuvion asiasisältö olisi juuri tuo: Suomi saisi pyynnöstään tukea kansalliselle puolustukselleen”, hän kommentoi Facebookissa. ”
Viron ”persujen” EKREn puheenjohtajalta Mart Helmeltä oli erittäin hyvä haastattelu Delfi-TVssä.
Haastattelussa sisäministeriehdokas Helme vastasi kysymyksiin miten hän esimerkiksi rajavartiostoa kehittää.
Samoin kysymyksiin EUn suhteen, jne. Helme piti Puolaa Viron tärkeimpänä strategisena liittolaisena.
Haastattelun lopuksi ”revolverihaastattelija” kysyi Mart Helmeltä hänen tärkeimpiä prioriteettejä sisäministerinä. Helme vastasi erinomaisen hyvin, että hän ei ole vielä sisäministeri ja hänen pitää ensin tutustua sisäministeriön henkilökuntaan ja katsoa millaisen porukan hän saa sinne kasattua. Hänen ei kannata vielä kotkottaa, vaan pitää ensin munia muutama muna. (vapaasti suomennettuna).
En ole kovinaan monia paneeleja katsellut ja kuunnellut, kun selvisi mitä mieltä kukin puheenjohtaja on.
Parhaillaan on menossa Alma Median vaalipaneeli puheenjohtajille ja samoja fraaseja vaan kuulee toistettavan.
Ainoa asia, joka hieman kiinnostaa on Sipilän ja Halla-ahon nokkapokka, jonka aloitti Sipilä. Kaikki alkoi siitä, kun Sipilä syytti Halla-ahoa siitä, että hän ”flirttailee” Oulun raiskaustapauksilla. Sipilä ei edes tiedä, mitä on flirttailu.
Vikipedian mukaan Flirttailu eli keimailu on ihmisten välistä vuorovaikutusta, jolla yleensä osoitetaan seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toiseen henkilöön …
Sen sijaan media suorastaan mässäili Oulu raiskaustapauksilla, mutta siitä ei Sipilällä ollut mitään huomauttamista.
No Halla-aho maksoi potut pottuina ja muistutti jälleen kerran, että Sipilä itse asiassa kutsui tänne irakilaisia ja hän on valmis antamaan talonsa heidän käyttöön. Se on arka paikka Sipilälle ja on hän tunnetusti herkkähipiäinen. Kun Halla-aho aina sopivan tilaisuuden tullen muistutti asiasta, Sipilällä jo alkoi niskaa punoittaa.
Nyt Sipilän viimeinen veto on haukkua Halla-ahoa siitä, että persut ovat ottaneet vain yhden henkilön maalitaulukseen tarkoittaen tietenkin itseään. Voi ressukkaa.
Kuka tämän vaalitaiston aikana on enemmän mollattu ja syrjitty, kuin Halla-aho? Sietäisi Sipilänkin mennä peilin eteen.
Sipilä on osoittanut olevansa kuin pikku poika, joka on päässyt isojen poikien leikkiin mukaan ja saatuaan vähän kolhuja juoksee äidin luo valittamaan.
Jokin aika sitten sain viestin operaattoriltani että nyt olis saatvilla sähköinen sim kortti puhelimeen
Onko joillain kokemusta toimiikos se vois vaikka ottaakkin olis vaan kiva tietää toimivuudesta
seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast