Sopivan mansellismielinen blogialusta
naapuri poikkesi kylään
juteltiin hetken
lähti pois
hätäinen mies kun on
niin kuin minäkin
no jopas
taas aukesi ovi
koulukaveri
läheisin ystäväni
istahti sohvalle
vaihdettiin kuulumisia
eläkkeelle oli päässyt
puheltiin tovi
nousi sohvalta
teki lähtöä
vilkas karjalaispoika
niin kuin minäkin
Syksyn 2015 muslimi-invaasiota on ihmetelty ja päättäjämme ylistivät itseään siitä, kuinka hyvin Suomi hallitsi yllättäen syntyneen tilanteen. Nyt jo on päivänselvää, että suunnitelmat olivat jo olemassa hyvissä ajoin, mutta kuka ja kenen päätöksellä tilanteen annettiin tapahtua.
AL: Kuka pisti prosessin liikkeelle? Entä miten Saksa toimi? Miten ihmissalakuljettajat osasivat ennakoida ihmisaallon? Entä miksi Ruotsin niin sopivasti heijasi meille tulijat eikä meidän oma ulkoministerimme tehnyt mitään?
https://www.aamulehti.fi/a/201449808?c=1522737894164
”Työeläkemenot olivat 2017 noin 27 miljardia euroa ja kerättävät eläkemaksu 25,7 miljardia. 1,3 miljardin euron miinus katetaan eläkerahastojen sijoitustuotoilla, jota 2017 kertyi yli 10 miljardia euroa.”
Voittoa siis jäi lähes 7 miljardia euroa eli rahastot kasvoivat sen verran – vuodessa.
Millähän perusteella jotkut edelleen jatkuvasti räksyttävät siitä, että suurten ikäluokkien eläkkeillä rahastot loppuvat ja nykyiset työssä kävijät jäävät muka ilman eläkkeitä?
”On arvioitu, että taitetun eläkeindeksin poisto maksaisi vuositasolla 320 miljoonaa euroa.”
Rahastojen kasvu siis vähenisi n. 5% – hirveältä vaikuttaa……..
Omia ajatuksiaan voi nykyään tuoda julki netissä hyvin monilla eri tavoilla. Otsikosta puuttuu mm. Twitter, jota vaikkapa Maapallon voimakkaimman valtion nykyinen presidentti Trump suosii julistuksissaan.
Otsikosta puuttuu myös perinteinen Kirja. Kirja on ollut erinomaisen merkittävä vaikuttaja menneisyydessä ja on osittain myös nykyisin. On kuitenkin hyvin huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät ota käteensä kirjaa, mutta viettävät runsaasti päivittäin aikaansa ”Somessa”.
Nykyisin yksi vaikutuskanava on myös nettilehtien uutiskommentit.
Itse pidän edelleen hyvin tärkeänä vaikutustapana Kotisivuja. Siellä olevat artikkelit ovat näkyvissä hyvin pitkän aikaa – ovat lähes kirjojen tasolla. Googlella haetaan hyvin yleisesti tietoa ja Google löytää kotisivuille kirjoitettuja artikkeleita varsin hyvin.
Omilla kotisivuillani on nyt noin 1638699 vierailua. Kirjoitan sinne jatkuvasti uusia artikkeleita ja ne tuntuvat olevan kiinnostavia, sillä vierailujen määrä kasvaa, kasvaa ja kasvaa.
Kotisivuilleni kirjoitan lähinnä pitkävaikutteisia artikkeleita kuten sotahistoriaa. Se on validia dataa myös vaikkapa 100 vuoden kuluttua.
Blogi on enemmänkin päivänpolttaviin kysymyksiin kannan ottamista, eikä blogikirjoitukset ilmeisesti ole pitkällä aikajaksolla välttämättä kiinnostavia. Ensimmäinen blogini taisi olla Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kirjoitin sinne varsin paljon myös sotahistoriallisia kylmiin tosiasioihin perustuvia artikkeleita. Sitten yhtenä kauniina päivänä US bannasi minut kun kirjoitin Paavo Väyrysen blogikirjoituksen kommenttiin jotakin siihen suuntaan, että Väyrynen voisi jäädäkin Venäjälle. No, olen edelleen samaa mieltä.
Aamulehden blogeihin aloin kirjoittamaan lähinnä siksi, että siellä olivat suomettuneet punikit selvästi yliedustettuina ja katsoin minua tarvittavan tasapainottamaan tilannetta. No, sitten Aamulehti lakkautti bloginsa – minulla oli sinne kirjoitusoikeus loppuun saakka, mutta en kirjoittanut, kun tiesin sen katoavan.
Aamulehden blogien tilalle tuli Pirkan Blogit. Odotukseni olivat suuremmat kuin oli tulos. Valitettavasti Kyuu Eturautin blogistani ei saavuttanut (ainakaan vielä) suurta suosiota. Toivottavasti saa tulevaisuudessa.
Kotisivullani kukaan ei voi sensuroida asiallisia fakta-artikkeleitani. Aamulehden blogeissa, Pirkan Blogeissa, jne. voi sensuroida. Pirkan Blogeissa kirjoitin varsin pitkän sarjan artikkeleita teemalla Vapaussota 100-vuotta. Pari suomettunutta paskiaista sai kuitenkin Kyuun kieltämään Vapaussodasta kertovat artikkelit määräajaksi.
Se oli ihan perseestä, mutta Kyuulla oli täysi oikeus tehdä niin omassa blogistanissaan. Oman kotisivuni merkitys kasvoi silloin entisestään. Omalla kotisivullani sain edelleen kirjoittaa kylmiä tosiasioita sotahistoriasta ilman, että kukaan niitä estäisi tai sensuroisi.
En aio jälleen kerran alkaa listaamaan niitä kymmeniä asioita joihin tarvittaisiin rahoitusta että yhteiskuntamme olisi ehjempi. Mitäpä suotta yrittämäänkään, sillä jokainen puolue kisaa pitkin listoin taas kerran vaalien alla siitä kuka voi tuhlata eniten. Haluaisin heittää peliin sen toisen puolen, pienen vertauskuvan avulla.
Romahdus palauttaa maan pinnalle
Pörssi, perinteisessä mielessään, ei ole mitenkään erityisen huono keksintö. Asioista tehdään kauppaa avoimesti ja ne valuoidaan. Perus pörssikauppa itsessään, asiallisesti verotettuna ja avoimin kortein pelattuna, on markkinatalouden terveimpiä puolia. Pörssikaupan nykytila voisi olla paljon terveempi, mutta itse perusidea kestää päivänvaloa. Kuten tiedämme, aika ajoin pörssissä pitää nollata tilanne, pestä pyykki. Tulee pörssiromahdus. Kurssit laskevat, kuplat puhkeavat ja todellisuus ottaa tilaa unelmilta. Se on oikein.
Sen sijaan on aivan sama meneekö yhteiskunnassa hyvin vai huonosti, saavutettujen etujen alati paisuva kupla ei puhkea koskaan. Maamme on täynnä paikkoja joihin pumpataan miljarditolkulla rahaa tai joista jätetään miljarditolkulla verottamatta istuvaa rahaa. On säätiöitä, on järjestöjä, on tukiaisia, on eturyhmiä, on suojatyöpaikkoja. Jotkut näistä toimijoista tekevät näennäisesti hyvää mutta hiton tehottomasti, jotkut näistä ovat olemassa vain olemassaolonsa vuoksi.
Nämä toimijat ovat kuitenkin rahan kanssa pelaajia. Ne ovat osa markkinataloutta siinä että ne käpistelevät samoja rahoja. Ne kuitenkin ovat osa suunnitelmataloutta siinä että ne eivät altistu samoille pelisäännöille. Saavutetut edut kaipaisivat tottavie kunnon pörssiromahdusta, tilannetta jossa olisimme valmiit niitä katsomaan. Mikään osa julkista rahaa ei saa piiloutua pelisäännöiltä. Ounastelen että tämä ei olisi kansalaisille niin suuri shokki kuin saavutettujen etujen antajille ja suurimmille saajille.
Kompromissi voisi tapahtua
Yhdysvalloissa, jossa poliittinen kahtiajako on monin verroin ikävämpää, kokeiltiin miten valmiita kansalaiset olisivat niihin poliittisiin kompromisseihin joihin päättäjät eivät pysty. Tulos oli selvä peli, kansa on valmis tinkimään ja joustamaan, poliittisista kannoistaan riippumatta. Minulla on vahva oletus että sama pätisi myös Suomen pyhien lehmien hoidossa. Olisi vänkää nähdä tällainen koe suoritettavan myös Suomessa. Olisin myös yllättynyt jos joku maamme mainioista yliopistoista ei olisi ainakin harkinnut ideaa.
Ehdotan seuraavaa poliittista ajatusta: säästöt pitää aina hakea ensin loppuun asti paikoista, joista säästäminen ei heikennä kansalaisten perustarpeita. Vasta kun näitä ei enää ole, tulee tehdä niitä ikävimpiä päätöksiä. Meidän on pakko säästää, mutta voimme päättää satutammeko säästöillä saavutettuja etuja vaiko eläviä ihmisiä.
Infoa kaikille niille, jotka väittävät persujen olevan vain yhden asian puolue.
Saisi kyllä jäädäkin.
Lännen Media on näköjään sitoutunut lobbaamaan ruotsalaista hävittäjää – ilmaiseksiko?
Tuskin.
Aamulehti päästää Lännen Media lobbaukset sivuilleen estoitta – olipa sitten kyse tuulivoimaloista tai hävittäjähankinnasta.
AL 10.2.2019 sivu A12 – Otsikko : ”Yksi hävittäjä edellä muita”
[ Otsikon yläpuolella kuva ruotsalaisesta Saab-koneesta ]
***
https://www.aamulehti.fi/a/201450645
9.2.2019
Nämä asiat tiedetään tarjouksista Suomen hävittäjähankinnassa: Yksi suosikki – Ruotsi vakuuttelee puolustusyhteistyötä, vaikka Gripen jäisi rannalle [ Kun Saab –hävittäjä jäi viimeksi ’rannalle’, veti Saab –konserni Saab autojen valmistuksen pois Uudestakaupungista.]
Liittoutumaton Ruotsi on pystynyt pysymään uskottavana hävittäjävalmistajana maailman suurvaltojen ja sotilasmahtien keskellä. Se on huima saavutus 10 miljoonan asukkaan maalta. [ Aika harva maa on pitänyt pientä Ruotsia uskottavana valmistajana. Pienellä asiakaskunnalla kehittelykustannuksiin ei riitä varoja. Lisäksi: Ruotsin lainsäädäntö kieltää aseiden toimitukset sotaa käyvälle maalle.]
Marcus Wallenberg on Saabin hallituksen puheenjohtaja. Hän otti kantaa Suomen Hornet-valintaan, jossa myös Saabin Gripenin silloiset versiot olivat ehdolla.
–Joukkueemme hävisi, emmekä pitäneet siitä. Emme lopeta liiketoimintaamme Suomessa hävittäjävalinnan perusteella.[ Edellisen häviön jälkeen lopetitte. ]
Lännen Media vieraili Ruotsissa 6.–7. helmikuuta Saabin kutsumana, mutta omalla kustannuksella. [ Niin, Marcus Wallenberg ei siis maksanut lentolippuja ..]
Elektronisella sodankäynnillä voidaan piilottaa omat lentokoneet vastustajan tutkasta tai estää ohjuksen lukittuminen, jos kone on ehditty havaita. Tarkoitus on päästä itse ensin ampuma-asemaan. [ Jos Saab pystyy, niin pystyvä myös vihollisen koneet. Varmaa on, ettei Saab’n kilpailijat ole tässäkään suhteessa huonompia.]
Samanlaista ratkaisua tarjoaa Suomelle amerikkalainen Boeing, joka vahvisti perjantaina illalla Lännen Medialle antamassaan vastauksessa, että sen tarjous sisältää Super Hornetien lisäksi johtavia elektronisen sodankäynnin Growler-hävittäjiä, suomeksi ”murisijoita”. Vastauksessa ei kuitenkaan kommentoitu Growlerien määrää.
Hävittäjähankkeen tiedotuspäällikkö Eemeli Peltonen kertoo, että tarjousvastausten purkaminen on aloitettu, mutta tietomäärä on suuri.
Kuitenkin hävittäjähankkeen vetäjillä on jo käytyjen esineuvottelujen perusteella se käsitys, että kaikki tarjouspyyntöihin vastanneet yritykset täyttävät pääpiirteissään Suomen minimivaatimukset elinkaarikustannuksissa, huoltovarmuudessa ja teollisessa yhteistyössä.
Seuraava askel on tarjousten sisällön analyysivaihe ja ensimmäinen neuvotteluvaihe, jossa tarjouksia tarkennetaan hävittäjävalmistajien kanssa. Vaatimukset todennetaan tasapuolisesti ja kysytään valmistajilta tarkentavia kysymyksiä. Valinnan ratkaisevan suorituskykyvertailun aika on vasta myöhemmin.
Toki tulevan hallituksen poliitikot voivat vielä sanoa viimeisen sanan sekä hävittäjän merkistä että niiden määrästä.
Suorituskykyarvioinnissa on vain yksi ennakkosuosikki. Amerikkalaisen Lockheed Martinin F-35 on tulevaisuuden hävittäjä Yhdysvaltain ilmavoimissa. Sillä on pinnassaan ja muotoilussaan häiveteknologiaa, jota muilla ei ole.
Muut hävittäjävalmistajat mielellään sanovat, että häiveteknologia on vain yksi piirre tai ominaisuus, eikä se ole ainoa tapa välttää hävittäjän havaitseminen tutkassa.
Silloin kuitenkin vedetään mutkia suoriksi. Jos asia olisi näin, miksi Kiina on halunnut rakentaa häivehävittäjän? Miksi Venäjä yrittää rakentaa häivehävittäjää huonommalla menestyksellä? Miksi Lähi-idän kriisipesäkkeessä oleva Israel osti F-35:n ja käyttää sitä jo taistelussa? Miksi Kiinan naapuri Japani osti F-35:n ja teki lisätilauksen?
F-35:een saa myös ne ominaisuudet, joilla muut valmistajat yrittävät välttää havaitsemisen. Lisäksi siinä on valtava tiedustelu- ja tiedonjakokapasiteetti, jonka
F-35:n kaikkein suurin etu Suomen tilauksen kannalta on valtava käyttäjäkunta jopa 2060-luvun jälkeen. Se tarkoittaa kehitystyötä ja aseistusmahdollisuuksia, jotta hävittäjä pysyy aallonharjalla. Varsinkin Rafalen ja Gripenin kohdalla riski on pienissä tilaajamäärissä.
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelman mukaan Suomen pitäisi ostaa hävittäjät maasta, joka ei käy sotaa. Silloin käytännössä joutuisi valitsemaan ruotsalaisen Saabin Gripenin. [ Ruotsi – maa, joka ei ole käynyt sottaa sen jälkeen, kuin menetti suomalaiset sotilaat vuonna 1809.]
Kysymystä voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta: Jos halutaan Puolustusvoimille hävittäjä, joka toimisi sodassa, kannattaako sodassa kokeiltuja sulkea valinnasta pois?
Gripenin valinnassa yksi kysymys on aikataulu. Hävittäjiä ei ole vielä yhtään valmiina. Neljä ensimmäistä valmistuu tänä vuonna. Toistaiseksi on lennetty testiversioilla, joissa on paljon ylimääräistä mittauslaitteistoa.
Amerikkalainen Boeing vetoaa Suomen Hornet-historiaan ja kokemukseen onnistuneesta teollisesta yhteistyöstä, kun se kauppaa Super Hornetia. Suomen ja Sveitsin hävittäjähankinnan myyntijohtaja Alain Garcia kertoo, että tähänastisen yhteistyön arvo, noin kolme miljardia euroa, ylitti alkuperäiset vaatimukset.
Boeingin mukaan 60 prosenttia Hornetin huoltotyökaluista sopisi Super Hornetin huoltoon.
Hävittäjäkaupalla on turvallisuuspoliittinen ulottuvuus, jota ei voi väheksyä. Amerikkalaisen Hornetin valinnalla Suomi osoitti kuuluvansa länteen.
Yhdysvaltojen kanssa Suomella on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus, ja Suomi on sotilasliitto Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppani. Käytännössä Suomi on siis niin läheinen osa Natoa, kuin voi olla olematta kuitenkaan jäsen ja turvatakuiden piirissä.
*
Muistellaanpas edellisiä kahinoita. Vuonna 1939 Venäjä hyökkäsi Suomeen. Britit tarjosivat apua Talvisotaa käyvälle Suomelle. Ruotsalaisille ei sopinut varusteiden ja sotilaiden kuljettaminen Kiirunan radan kautta. Ruotsalaiset halusivat olla puolueettomia. Se olikin viisasta heille. Entä tulevina vuosina?
Kepun kannatuksen alamäki vaan kiihtyy ja se on saanut nyt kepulit jeesustelemaan vanhusten hoidolla. Nyt kepulit sysää vastuuta Kokoomukselle ja sen oikeusministerille, jonka pitäisi ruveta perimään yhteisösakkoja ja voitonjako kieltoa hoivayhtiöille.
Kepulit ovat nyt kyllä myöhäisherännäisiä, sillä tämä vanhusten huono hoito on ollut tiedossa jo vuosia ja kepuleilla olisi ollut kyllä aikaa neljä vuotta panna vanhusten hoito maassa kuntoon. Mutta nyt kun vaalit ovat jo lähellä, niin kepulit käyttää vanhuksia hyväkseen vaaliaseena. Nyt jo ennustettu, että kohu vanhusten huonosta hoidosta päättyy vaaleihin, jonka jälkeen alkaa suuri hiljaisuus.
Mutta kyllä kansa tietää.
Tiedättekö muuten mitä on ”keputalismi”?
”Keputalismi tarkoittaa, että ensin rakennetaan julkisilla verovaroilla valtiolle tai kunnalle omaisuus. Ja sitten se myydään alihintaan kepulaisille kavereille ”liiketoiminta-alustaksi”. Määritelmä lainattu US:n blogistaniasta.
http://pekkaelonheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230276-kapitalismista-keputalismiin
Vaihdoin vessaan palaneen lampun
laitoin sen takin taskuun
odottamaan lamppujen hautausmaata
kaupan aulassa paikka tyhjille pattereille
ei lokeroa palaneelle lampulleni
kävelen ulos, näen jätelavat
sinne siis intoa puhkuen
lavoja pahville, paperille
muovipulloille lasille
metallille vaatteille
kaikelle muulle
mutta ei palaneelle lampulle
viikon päästä tuskissani
palanut lamppu
yhä taskussani
ymmärrän mitä tarkoitetaan
ongelmajätteellä
Hakaristin ritarit: Suomalaiset ss-miehet, uskonto, politiikka ja sotarikokset.
Kirjailija: André Swanström
Tuommoisen ”sotakirjan” sain eilen luettua loppuun. Kirja tarkastelee valtavan lähdeaineiston pohjalta jatkosotaan johtaneita tapahtumia, sotilaspolitiikkan, valtakunnallisen politiikan, uskonnollisten liikkeiden ja äärikansallisten liikkeiden, sekä suomalaisten ss-miesten kohtaloita II maailmansotaa edeltäen ja sen aikana sekä hieman sen jälkeenkin.
Kirjoittaja tuo selkeästi esiin, miksi ja milloin sota alkoi, Saksan valtapolitiikan vetäessä suomalaisetkin mukaan Suur-Suomea rakentamaan. Kirjan aineistojen perusteella melko selväksi tulee, että Suomesta olisi Saksan voittaessa tullut selkeästi Saksan vasallivaltio, siis jo toisen kerran runsaan kolmenkymmenen vuoden sisällä tämä oli Saksan sotilaspolitiikkaa.
Tapahtumia tarkastellaan runsaiden päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden ja henkilökuvien taustoittamana ja kuten jo mainitsinkin, lähdeaineistot ovat todella mittavat, eivät mitään sivun-kahden tarkoitushakuisia joidenkin sivujen lainauksia. Mitään taistelukuvauksia ei kirja sisällä vaan pyrkii olemaan ensisijaisesti analyysi tapahtuneista asioista.
Kirjassa pureudutaan myöskin suomalaisten ja saksalaisten keskinäisiin suhteisiin; suomalaiset kuten myös muutkin pohjoismaalaiset olivat selkeästi kirjoittajan mukaan saksalaisia alempiarvoisia, kuten saksalaisten suhtautuminen suomalaisiin osoitti. Pohjoismainen kansallissosialismikin saa melkoisesti huomiota kirjassa.
Jo viime kesänä luin sotilaspastori Pihkalan kertomuksia ko ajalta, todennäköisistä sotarikoksista ja nyt niistä taas uutisoidaan viimeksi eilen.
Kirja kannattaa lukea, jos haluaa selvyyttä 20 – 40-lukujen aikaisiin tapahtumiin,