Aiheesta on Alpo Rusin ilmeisimmin melko hyvä kirjoitus Usarissa, uusin aikaisemman dogmin tarkistuksin. Rusi on sivunnut asiaa aikaisemminkin.
.
Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, että erityisesti KEIDEN se sota olisi pitänyt pystyä välttämään: valtiomiesten? poliitikkojen? sotilai- den? Rusin mielestä diplomaattien – tai – huh – toimittajien: Suomi nimittäin hänen mukaansa toimi ennen talvisotaa jo melko pitkään ”tiedollisesti” SAKSAN TEHTAILEMIEN VALEUUTISTEN VARASSA – jopa joidenkuiden suomalaisten silmäätekevien kuten ulkoministeri Holstin omasta toininnasta.
Mää en osaa tätä kauheasti kommentoida, joten lainaan aika pitkiä pätkiä:
Rudolf Holstin ero heikensi diplomatian edellytyksiä välttää talvisota
Ulkoministeri Rudolf Holsti (1881-1945) erosi 17.11.1938.Hän oli toimi- nut ensimmäisen kerran ulkoministerinä vuosina 1919-1922 ja vaikut- tanut keskeisesti nuoren tasavallan ulkopolitiikan muotoiluun sekä toimeenpanoon. Tämän jälkeen hän oli lähettiläänä Tallinnassa ja Riias- sa sekä Kansainliitossa Genevessä. Hänen toinen ministeriytensä oli seurausta pääministeri Kyösti Kallion häntä kohtaan osoittamasta ar- vostuksesta.Kallio halusi ennen muuta parantaa suhteita Neuvostoliit- toon, kun Euroopan turvallisuustilanne oli vakavasti uhattuna syksyllä 1936.
Holsti teki merkittävän vierailun Moskovaan helmikuussa 1937, mitä Saksan Helsingin lähettiläs Wipert von Blücher ei katsellut hyvällä. Kirjeessään Kaliforniasta presidentti Risto Rytille 11.10.1942, jonka tämän blogin tekijä sai elokuussa haltuunsa Kanadasta, Holsti katsoo Blücherin olleen ”kavalin lähettiläs”, jota hän oli urallaan koskaan koh- dannut. Holsti selitti vuonna 1935 tehtävässään aloittaneen Blücherin saaneen ”Helsingin poliittisissa” ja ”seurapiireissä johto-aseman” ennen kuin hän itse aloitti hallituksessa lokakuussa 1936. ”Siitä lähtien Blücher alkoi vainota minua sekä edessä että etenkin takanapäin”.
Saksalainen professori Michael Jones on vahvistanut Holstin näkemyk- sen vuonna 2008 ilmestyneessä väitöskirjassaan.Jones osoittaa, miten Blücher sai kampanjalleen tukijoita ei vain ulkoministeristä, vaan myös maan hallituksesta ja mediasta. Natsi-Saksa kävi hybridisotaa ennen kuin käsite lanseerattiin 2000-luvulla. Suomi taipui.
Holstin eron taustalla olikin ennen muuta natsi-Saksan pari vuotta kes- tänyt operaatio hänen kaatamisekseen. Blücher riemuitsi eron jälkeen Berliiniin kirjoittamassaan raportissa,että ”aktiomme onnistui täydelli- sesti”. Vakiintunut historiankirjoitus Suomessa syyttää kuitenkin Hols- tia itseään erosta, ”diplomaattisesta harha-askeleesta”, joka maksoi hänelle ulkoministerin postin. Hänen katsottiin loukanneen Saksan ”valtakunnankansleria” Adolf Hitleriä diplomaatti-illallisilla Genevessä aiemmin 26.9.1938. Eron yhteydessä tosin leviteltiin myös huhuja, että Holstilla olisi ollut kiistaa verottajan kanssa, sekä epäselvyyksiä nautti- mastaan kaksoipalkasta. Molemmilta syytöksiltä putosi pohja hieman myöhemmin eron jälkeen, minkä tämän blogin tekijä on äskettäin voinut asiakirjojen kautta varmistaa.
Hitler piti aiemmin samana päivänä ennen Holstin ”harha-askelta” 26. 9. kiihkoisan ja äärimmäisen hyökkäävän puheen Urheiluhallissa Ber- liinissä, mikä radioitiin kaikkialle Saksaan. Jokainen voi halutessaan katsoa ja kuunnella puheen Youtuben kautta. Holsti ei kuitenkaan esit- tänyt illallisilla halventavia kommentteja Hitleristä, mikä tosin olisi ollut jopa ymmärrettävää, vaan ainoastaan käänsi Ranskan entisen päämi- nisteri Poul Boncourtin pyynnöstä Hitlerin puhetta englannista rans- kalaisille vieraille. Irlantilaisen Kansainliiton neuvoston puheenjohtaja Eamon De Valeran isännöimän illallisen jälkeen oli kokoonnuttu kahville, jossa yhteydessä vasta Hitlerin nimi tuli esnimmöistä kertaa esille ja vain Holstin käännöksen kautta. On siiten mahdollista, että joku on tahallisesti kuullut Holstin moittineen Hitleriä. ”
RK: Kappas vaan, että Irlannin vallankumousjohtaja de Valera oli peräti Kansainliiton puheenjohtja tuolloin, eräänlainen ”maailmanjohtaja”, kunKL pyrki maailmanhallitukseksi – toisin kuin seuraajansa YK.
Rusi:”Suomen Berliinin lähettiläs Aarne Vuorimaa meni Saksan ulkomi- nisteriön valtiosihteerin, SS-kenraalimajurin arvossa toimineen Ernst von Weizsäckerin virittämään ansaan. Valtiosihteeri ei koskaan pal- jastanut lähdettään 1.11. tapaamisessa Vuorimaalle, vaan viittaisi aino- astaan ehdottoman luotettavaan lähteeseen. Vuorimaa lähetti 7.11. sa- laisen raportin saamistaan tiedoista, joiden uskottavuutta hän ei mitenkään kyseenalaistanut. Raportissa oli myös lauseita, jotka viittasivat lähettilään antipatioihin omaa ulkoministeriään kohtaan. Holstin oma versio – jonka sisältö saatiin tutkimuksen käyttöön Kanadasta alkukesästä 2018 – kumoaa täysin Vuorimaan välittämät tiedot. Presidentti Kyösti Kallio luotti täysin Holstiin, mutta oli sairas, eikä jaksanut puolustaa ministeriään, joka oli myös saanut lievän sydänkohtauksen paineen keskellä.
Holstin ero tapahtui Suomen kannalta huonoon aikaan. Sitä edelsi ”kris-tallisirpaleiden viikko”, kuten Saksassa yöllä 9.-10.11. käynnistettyä juu- talaisiin kohdistunutta vainoaaltoa on nimitetty. Vuorimaa raportoi salaisessa kirjelmässä ulkoministeriölle tapahtumista heti 11.11.:
”Saksan valtion suhtautuminen juutalaisiin on siksi tunnettua, ettei siitä kannata paljon kirjoittaa”. Lähettiläs katsoo että ”jyrkät toimet on tar- koitettu saamaan juutalaiset pois Saksan valtakunnasta tavalla tai toi- sella”. Hän selostaa asiallisesti kristalliyön tapahtumien taustan ja ker- too tuhoista eri puolilla Berliiniä sekä uskoo maailman yleisen mielipi- teen tuomitsevan väkivaltaisuudet. Näin tapahtui, mutta Suomi alkoi lähestyä Holstin eron jälkeen kuitenkin natsi-Saksaa, harjoittaa hänen seuraajansa Eljas Erkon kaudella ”puolueettomuutta Saksan hyväksi”.
Kirjeessään Rytille 11.10. 1942 Holsti valittaa, että Suomessa ei ole seu- rattu kansainvälistä tilannetta – osin siksi, että usein tiedot saadaan Saksan virallisen uutistoimituksen DNB:n kautta väritettyinä. Suomi oli tämän päivän narratiivia mukaillen suursodan seurannassa pääosin valeuutisten varassa. Tämä onkin ehkä vajavaisesti tutkittu jatkosodan historiaa koskeva yksityiskohta. Holsti varoittaa presidenttiä vuoden 1918 tilanteesta,jolloin kohtalona oli jäädä sodassa hävinneiden puolel- le. Hän pelkää näin tapahtuvan, mikäli Suomi ei pääse eroon sodasta ajoissa. Hän ei viittaa vuoteen 1939, jolloin nojautuminen Saksaan oli ainakin osasyynä talvisotaan, kun Saksan petti elokuussa siihen naiivisti luottaneen Suomen solmimalla liittosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. ”
RK: Saksa ei vain ”pettänyt Suomea” Molo-Ribbellä, vaan LIETSOI AK-TIIVISESTI TALVISOTAA SEKÄ SUOMESSA ETTÄ MYÖS NEUVOSTO-LIITOSSA. Se oli yksi syy ehdottaa koko huijaus”sopimusta” ja tehdä se.
Rusi on itsekin kirjoittanut aiheesta tuonut esiin asiaan liittyviä tietoja:
” Iltalehdessä 31.08. 2012 Suomen Sveitsin ja Vatikaanin suurlähettiläs Alpo Rusi kertoo löytäneensä dokumentin elokuulta 1942, jossa Suo- men silloinen Vatikaanin suurlähettiläs G.A. Gripenberg, joka oli vast- ikään siirretty sinne Lontoosta, ja jonka tehtävä oli tunnustella rauhan- solmimismahdollisuuksia, sai tietää ranskalaiselta kardinaali Eugéne Tisserantilta (1884-1972), että Saksa oli ennen talvisotaa yllyttänyt Neuvostoliittoa hyökkäämään Suomeen ja Romaniaan kardinaalin tul- kinnan mukaan siksi, että ”Saksa saisi vihaiset liittolaiset sivustoilleen”.
(Todellinen syy oli, että Hitler oletti hyökkäyksen johtavan NL:n sotilaal- liseen konfliktiin Englannin kanssa. Talvisodan kuluessa Hitlerille selvisi, että Englantia kusettamalla se ei onnistu. Sen sijaan hän oletti vielä kut- suttuaan Molotovin ”neuvottelemaan” Berliiniin joulukuussa 1940, että NL olisi kusetettavissa hyökkäämään Persiassa englantilaisten kimp- puun. Stalin oli uskomattoman taitavasti onnistunut leikkimään ”tyhmää” …)
Tisserant kertoi myös kuulleensa saksalaisten upseerien olleen Kan- naksella 1940 kertomassa NL:lle Suomen puolustusjärjestelyistä, joita saksalaiset olivat täällä olleet mukana tekemässä, ja aseista, joita he olivat Suomelle toimittaneet. Tisserant ennusti lähes nappiinsa linjan, jolle Sak- san hyökkäys NL:on tulisi pysähtymään, mutta hän arvasi Saksan häviön vuotta aikaisemmaksi kuin tuli toteutumaan. Jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin, USA olisi julistanut Suomelle sodan. Rusin mukaan Suomi sai Gripenbergin kautta USA:an yhteyden, jota kautta onnistui vakuuttamaan, ettei Suomi hyökkää Leningradiin. ”
Jo ehdotuksessaan Molotov-Ribbentrop-”sopimuksesta” Hitler antoi sen muodolla Stalinin ymmärtää, että Suomi oli edellisenä vuonna toi- mittanut ”Jartsevin”/Rybkinin ehdotuksen ”etupiirijaosta Itämeren alu- eella” heti sellaisenaan Hitlerille. Stalin oli esittänyt Suomelle ”etupiiri- jakoa in the Baltic Region”, sotilasliittoa ja aluevaihdoksia Leningradin turvallisuuden takaamiseksi. On hyvin todennäköistä, että Stalin esitti näitä myös Virolle, ja että Viron johto luuli kyseisen tarjouksen (kuulu- misesta SUOMEN ”etupiiriin”) yhä olevan voimassa NL:n ehdottaessa myöhemmin tukikohtia.
http://users.cyberone.com.au/myers/sudoplat.html
” ” On April 8, 1938, the NKVD rezident in Finland, Boris Rybkin, was summoned to the Kremlin where Stalin and other members of the Politburo, in a formal way, entrusted him with the mission of acting as informal envoy of the Soviet government in Finland. Rybkin donated money, on Stalin’s orders, to the formation of the Small Farmers party, which propagated a neutral stand for Finland. Rybkin was ordered to offer the Finnish government a secret deal, sharing interests in Scan- dinavia and economic cooperation with the Soviet Union,on the con- ditions of their signing a pact of mutual economic and military assis- tance in case of aggression by third parties. The pact was to guaantee Finland eternal safety from attack by European powers and mutual economic privileges for the two countries on a permanent basis. Inclu- ded in the proposals was a division of spheres of military and economic influence over the Baltic areas that lay between Finland and the Soviet Union. ”
NL teki myös Englannille ehdotuksen ”yhteistä toimista Suomen sak- salaissuuntauksen kääntämiseksi käyttäen englantilaismielisiä ainek- sia maan johdon piirissä”. Mutta englantilaiset ilmoittivat, että ”ei siellä ole sellaista meidän väkeä”.
Tuolloin NL pyrki todella saamaan Suomen vaikka kuinka epäluotetta- vaksi liittolaisekseen Saksaa vastaan keski- ja itä-Euroopassa käytä- vän alueellisen sodan varalta sen sijaan, että Suomi olisi ollut Saksan liittolainen, eli ”rauhoittamaan Suomen ilmansuunnan” tuollaisen sodan varalta. ”
Rusi: ” Max Jakobson on teoksessaan Diplomaattien talvisota (1954) vihjannut, miten Holstin ero 1938 tulkittiin Moskovassa ”Saksan diplo-maattiseksi voitoksi”. Tässä hän ei ollut väärässä. Suomen ulkopoliit- tinen johto siirtyi Eljas Erkon käsiin, joka ei ymmärtänyt, että suurvallan intressi on usein ristiriidassa pienten valtioiden oikeuksien kanssa. Hitlerin natsi-Saksa ei välittänyt Suomen oikeuksista, vaan laskelmoi kylmästi, kuten 1918, Suomen roolia omien poliittisten intressiensä näkökulmasta.
Olisiko Suomi taitavammalla Saksan-politiikalla voinut välttää talvisodan 1939 on kysymys, johon tuskin saadaan vastausta.
Professori Stephen Kotkin on tuoreessa Stalin -teoksessaan Waiting for Hitler arvioinut, että ”Suomi taisteli 1939 sodan jonka se olisi voinut välttää”.
Kotkin on perustanut näkemyksensä lähinnä arvioon Holstin ja Neuvos- toliiton tiedustelun NKVD:n edustajan Boris Jartsevin ja Holstin keväästä lokakuuhun 1938 eri vaiheissa käymiin neuvotteluihin, joista tietoja saatiin yksityiskohtaisemmin vasta sotien jälkeen, vaikka hallituksen ylin johto niistä oli tietoinen ja niihin myös osallistui. ”
RK: MILLÄ TAVALLA ”HALLITUKSEN YLIN JOHTO OSALLISTUI JARTSEV-NEVOTTELUIHIN, Alpo Rusi?
Ainakaan hanketta NL:n puolelta johtaneen Pavel Sudoplatovin mukaan EI NIIN YHTÄÄN MITENKÄÄN!
Suomen pankin, EKP:n ”huarakonttorin” pääjohtajan Liika-Erkin arvostelu kirjasta on ensinnäkin puhdasta paskaa: Neuvostoliitto mm. saavutti talvisodassa mitä ilmeisimmin aika tarkkaan juuri sen mitä oli hakemassakin. Hinta oli mikä oli, se on sitten toinen juttu.
Rusi: ” Suomen strateginen asema Leningradin puolustuksessa oli toissijainen verrattuna Baltian maihin, kuten kenraaliluutnantti Oscar Enckell kirjoitti muistiossaan marraskuussa 1939. Tämä olisi tullut soveltaa diplomatiaksi, missä ei onnistuttu. J. K. Paasikivi ehdotti 30. 10. 1939 presidentti Kalliolle kesken Moskovan neuvottelujen Erkon erottamista ja Väinö Tannerin nimittämistä ulkoministeriksi.
Ehdotus oli siinä mielessä ”keskeneräinen”,että ainoastaan Holstilla, joka oli Genevessä Suomen edustajan Kansainliitossa, olisi ehkä ollut vielä tässä vaiheessa riittävästi poliittista pääomaa tai luottamusta saada aikaiseksi kompromissia Neuvostoliiton kanssa, kun esillä olivat kysymykset Hangon ja Suursaaren luovutuksesta tai vuokaamisesta sekä Repolan ja Porajärven palautukset, joita vastaan raja olisi kannaksella siirretty lännemmäksi. ”
RK: Näin saattaisi hyvinkin olla.Holsti oli kaunan pullistestellut Hitler- (Rib-bentrop-) salaliittoa vastaan, mikä titysti kirkastui vasta, kun se paljastui.
Sen sijaan Erkon vaihtaminen Tanneriin ei auttanut mitään, sillä nimen- omaan hänelle jos kenelle Stalin oli juuri raivostunut. Taustalla oli Chur- chillin antama väärä ”oivallus” Mannerheimista ( joka oli kääntänyt Suo- men valkoiset Keskuvaltojen puolelle) ja oikea tai väärä tieto Tanneris- ta, jokta taas oli 1917 vastustanut ankarasti Kerenskin ”maakuntavaa- leihin” osallistumista (ehdottomasti AIHEESTA!). Ja Englannin Hyppy-Heikkihän se Kerenski oli.
Rusi: ” Mikään ei viittaa Holstin julkaisemattomissa muistelmissa siihen, että hänkään olisi ollut valmis hyväksymään Neuvostoliiton maksimaa- lisia ehdotuksia. Erkon jatkossa antamat neuvotteluohjeet olivat joka tapauksessa epäonnistuneita, eikä niiden pohjalta neuvottelijoilla ollut asiallisesti mitään liikkumavaraa.
Ulkoministeri Eljas Erkko oli 29.11.1939 illallisilla ystävänsä eversti G. Taucherin luona. Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti pilasi kuitenkin ystävysten illallisen. Itsekin Kansallisteatte- rista illalla ministeriöön hälytetty Pakaslahti yritti useita kertoja puhe- limitse saada turhaan yhteyttä ministeriin. Lopulta kiusaantunut Erkko saapui ulkoministeriöön Ritarikadulle keskiyön tuntumassa. Pakaslahti kertoi ministerille Neuvostoliiton katkaisseen diplomaattisuhteet.
”Hänen todellisen mielentilansa kuitenkin saattoi aavistaa siitä lähes täydellisestä neuvottomuudesta, joka kuulsi hänen reaktioistaan”.
Dramaattinen kuvaus on luettavissa Pakaslahden vuonna 1969 ilmes- tyneistä muistelmista Talvisodan poliittinen näytelmä. Seuraavana päi- vänä alkoi Talvisota, ”Erkon sota”, kuten J. K. Paasikivi sitä tuohtuneena kuvasi. ”
