Sharia laki ja Eurooppa

Sharia -laki ja Eurooppa

Pohjoismainen hyvinvointivaltio Tanska – Ruotsissa samaa ongelmaa – on vaikeuksissa koraanikoulujen kanssa, koska niissä opetetaan ankaraa sharia -lakia. Sama ilmiö on Ranskassa ja Saksassa joissa muslimiväestön osuus on kaiken aikaa kasvanut. Integraatioyrityksistä huolimatta maahan muuttavat muslimit muodostavat oman tiukan yhteisönsä erottautuen siten ”vääräuskoisista”. Tanskalaisessa dokumentissa salaa kuvatut keskustelut osoittavat, että näin muslimijohtajat ja heidän seuraajansa nimittävät eurooppalaisia. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään uutinen, koska se on aina ollut yleinen käsitys islamissa. ”Suvaitsevaisten” eurooppalaisten, myös poliittisten päättäjien on vain ollut liian vaikea hyväksyä sinänsä selvää asiaa. Tämä näkyy meidänkin maamme mediassa ja keskustelussa. Monet imaamit ja uskontojohtajat haluavat eristää muslimit omaksi ryhmäkseen valtion sisällä. Viranomaisten on vaikea puuttua asiaan. Mutta voiko maassa olla eri lait eri kansanryhmillä?

Tanskassa Fatma ja Mohammed kuvasivat salaa moskeijoissa tehden paljastavan dokumentin aiheesta. (Ulkolinja, Sharialakia Tanskassa, YLE TV1, 09.02.2017 klo 22.00, alkuperäisnimi Behind the Veil of the Mosques). Mm. naisiin kohdistuva väkivalta ja moniavioisuus ovat hyväksyttäviä sharialain mukaan. Salaa kuvattu materiaali näyttää, miten moskeijoissa eletään islamilaisen lain mukaan, Tanskan laeista tai integraatiotavoitteista piittaamatta. Dokumentti valottaa myös sitä, miksi maahanmuuttajien sopeutuminen tanskalaiseen yhteiskuntaan on kangerrellut vuosikymmenien ajan. Dokumentin tekijät esiintyivät nuorena avioparina, joka tarvitsee tukea ja apua. He vierailivat Tanskan kahdeksassa suurimmassa moskeijassa.

Suurin osa paikoista tunnetaan julkisuudessa maltillisina yhteisöinä, mutta kuvattu materiaali paljastaa aivan toisen todellisuuden. Pelataan kaksin kasvoin: toinen ulospäin viranomaisiin ja ulkopuolisiin  sekä toinen koskien omaa väkeä. Imaamit ja uskontojohtajat mm. neuvovat välttämään ongelmien sattuessa kääntymistä  tanskalaisten viranomaisten puoleen. Moniavioisuus on hyväksyttävää ja aviomiehellä voi olla useampia vaimoja. Imaami Abu Bilal Ismail opettaa, että aviorikoksen tehnyt nainen pitää kivittää kuoliaaksi. Muslimin tappanut henkilö tulee myös tappaa samoin kuin islamin uskonnon hylännyt henkilö. Imaami on myös rukoillut Allahia ”tuhoamaan sionistijuutalaiset”. Vuonna 2015 Grimhoj moskeijan puheenjohtaja Oussama El-Saadi ilmaisi tukevansa ISIS -terroristeja ja että he haluavat ”islamilaisen valtion koko maailmaan”. Dokumentissa yksi imaami toteaakin, että ”maailman valloitus on jo alkanut”.

Suomessa ei vielä olla Tanskan ja Ruotsin tilanteessa mutta ei ole uskottavaa, etteikö meilläkin olisi sharia -lain kannattajia. Tanskassa tehty tutkimus vuonna 2015 osoitti, että 40% maan muslimeista haluaisi Tanskan lakien perustuvan Koraaniin. Määrä saattaa olla suurempi sillä 77% uskoi Koraanin kirjaimelliseen totuuteen. Prosenttiluvut osoittivat, että islamin kannatus oli vain noussut edeltävien 10 vuoden aikana. Monet entiset muslimit Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat jo pitkään varoittaneet muslimien eristäytymisen seurauksista ja siitä, kuinka imaamien johtama muslimiyhteisö suhtautuu ”vääräuskoisiin”. Länsimaiseen yhteiskuntaan sopeuttaminen on toteutunut huonosti.

Mediakaan ei ainakaan Suomessa ole aivan ”hereillä”. Kiitämme YLEä myöhäisiltaan sijoitetun tärkeän tanskalaisen dokumentin näyttämisestä (kellonajasta huolimatta). Silti emme voi ojentaa vain ruusuja vaan vähän risujakin. Esimerkki on YLEn uutisointi verkkosivulla 21.2.2017 koskien mellakointia Tukholman Rinkebyn kaupunginosassa. Ylen uutisointi sanoo mm.: ”Rinkebyn lähiö on melko levotonta seutua ja tunnettu väkivaltaisuuksistaan” mutta ei puhu mitään kiihkoislamistien miehittämästä kaupunginosasta. Lähiö ei ole vain ”melko” levotonta, vaan monen ruotsalaisen viranomaisenkin painajainen. Ruotsalaislehti Dagbladetin mukaan poliisipartio ei etenkään illalla mene Rinkebyn lähiöön ilman vahvistuksia. Lisäksi se ei ole ainoa muslimienemmistöinen lähiö Ruotsissa, jossa on suuria ongelmia. Suomessa ei ole vastaavaa ilmiötä, kuten näillä alueilla mm. tuhansia autojen polttamisia vuosittain.

Kaupunginosassa vierailleita toimittajia on kivitetty ja pahoinpidelty, mm. NRK:n Anders Magnus ja Australian 60-minutes -ohjelman toimittajia. Australialaiset totesivat olleensa Somaliassa, Syyriassa ja Irakissa mutta eivät koskaan ole kokeneet sellaista uhkaa kuin Ruotsissa! Toki muslimeissakin on niitä, jotka eivät haluaisi elää sharialain alla vaan integroitua muuhun yhteiskuntaan. Mutta perinne ja muslimiyhteisössä toimiva ihmisten erottelu ”oikea”- ja ”vääräuskoisiin” elää vahvana. Länsimaisissa demokratioissa rohkea ja faktoihin perustuva asioista puhuminen ja arviointi niiden oikeilla nimillä ja suoraan myös islamia koskien ei saisi johtaa toisten leimaamiseen.

Juhani Aitomaa

Vihdoinkin on selvinnyt, mikä on Suomen pahin ongelma

Pahimmaksi ongelmaksi Suomessa on osoittautunut Suomen sopimuskulttuuri. Se selvisi kuluvalla viikolla, kun pääministeri kutsui kaikki eduskuntapuoleiden puheenjohtajat yhteiseen palaveriin tuomitsemaan kaikkinainen vihapuhe sosiaalisessa mediassa.

Palaverissa tuotiin puheenjohtajien eteen vetoomuspaperi, jossa puheenjohtajat tuomitsivat vihapuheet. Kaikki allekirjoittivat paperin.

Pari päivää sen jälkeen keskusteltiin eduskunnassa samasta aiheesta, ja siinä keskustelussa kävi ilmi, että vihapuheesta eivät kaikki olleetkaan samaa mieltä vaan vihapuheesta oli erilaisia tulkintoja.

Pääministerin tulkinta oli se, että se on vihapuhetta, kun suomalaiset kirjoittelevat kiukkuisia kommentteja maahantulijoista terroristeina. Laura Huhtasaari, joka edusti Perussuomalaisia pääministerin palaverissa puolueen varapuheenjohtajana oli taas sitä mieltä, että vihapuhetta vasta on se, kun islamilaiset maahanmuuttajat uhkaavat suomalaisia vääräuskoisina. Näin ollen vihapuheesta on Suomessa erilaisia tulkintoja ja se pääministerin vetoomuspaperi kelpaa vain pikkukamarin käyttöön.

Tästä pääsemme siihen miksi Suomella menee huonosti. Suomi on aina ollut ns. sopimusyhteiskunta, mutta jos joka helkutin asiasta on aina monta eri tulkintaa, niin eihän sellainen sopimusyhteiskunta voi toimia menestyksellä.

Kun eri sopijapuolet aina tulkitsevat yhteiset päätökset omaksi parhaaksi on lopputuloksena konkurssikypsä Oy Suomi Ab, jonka toimitusjohtajana häärii muuan insinööri.

Jos ja kun jatkossa kirjoitatte vihapuheen johonkin julkaistavaksi, niin voisi olla hyvä panna alkuun maininta siitä, mitä tulkintaa vihapuheenne edustaa. Onko se kirjoituksenne pääministerin tulkinnan mukainen vai jonkun muun tulkinnan mukainen. Pääministerillä on aina ihka oma tulkinta joka asiaan, jonka on laatinut Kepun sylttytehdas monikymmenvuotisella kokemuksella.

Lue näköislehti ilmaiseksi HS

Jakajien lakko ja osa jäi paperilehteä paitsi.

Jakajien palkkoja alennetaan?

Olenko rikkuri, kun avasin näköislehden?

Kokemus ei mairitellut – miksi näköislehti? Ekö olisi parempi tehdä hyvä nettilehti ja nykyinenkin päihittää näköislehden – mielestäni.

Mitä tulee jakajien palkkoihin, niin kaikkien ansiot ovat laskeneet lukuunottamatta pientä ryhmää joka riistää enemmistöä tosin heitä sanotaan menestyjiksi.

Ihmettelen edelleen miksi postia jaetaan monella organisaatiolla kuten sanomalehdet/posti/ilmaisjakelu?

Härskiä ja ahnetta puuhastelua – miksiköhän tämä ei tosiasiassa yllätä?

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709072200377301_u0.shtml

”Ruotsin ja Norjan kantaverkkoyhtiöt Svenska Kraftnät ja Statnett ovat valmistelleet salassa luonnoksen siitä, miten Suomen ja Tanskan pitää tasapainottaa sähkön tuotantoa ja kulutusta.

Luonnoksen mukaan Ruotsi ja Norja määräisivät, millainen ja kuinka moni voimala saa osallistua säätö- ja reservimarkkinoille sekä kuinka nopeasti niiden pitää reagoida.

Esitys on Suomen ja EU:n lakien vastainen. Ruotsi ja Norja ovat vastanneet tähän kehottamalla muuttamaan lakia niiden hyväksi.

Svenska Kraftnät ja Statnett ovat irtisanoneet yhteistyösopimuksen etuajassa. Ne ovat lähettäneet Suomen ja Tanskan kantaverkkoyhtiöille uuden sopimuksen allekirjoitettavaksi.”

Tämä ei jotenkin yllätä.

Svenssonit ja norskit ovat muissakin asioissa osoittaneet pitävänsä itseään muita parempina.

Se kalaretki mieleen usein palaa – Osa 3: Nyt hiljaa hiljaa hiivitään…

Lapsuuden keskeisiin kalastusaiheisiin muistoihin kuuluu kasiaisten eli kastematojen pyydystäminen käsin. Mummolassa tätä tehtiin lähes aina, kun olosuhteet olivat sopivat.

Kasiaisten pyydystäminen tapahtui kesäyön hämärässä, kun pitkään jatkunut sade loppui sopivasti ennen auringonlaskua. Pieni, hentoinen tihku ei haitannut, oikeastaan päinvastoin, mutta reilulla sateella hommasta ei tullut mitään.

Pyydystyspaikkana meillä oli mummolan kasvimaa, jonka koviksi tallautuneilla käytävillä oli helppo liikkua ääneti. Myös perunamaan laita sopi pyyntipaikaksi, mutta pottumaan vakoihin ei ollut asiaa, koska siellä oli mahdoton liikkua ääneti.

Kasiaiset nousevat sateisen päivän iltana heti hämärän tullen pintaan. Ne työntävät ensin päänsä pinnalle ja sitten hitaasti, sentti sentiltä, lähes koko ruumiinsa. Vain takaosa, erityisesti hännän sukasten peittämä pää, jää maan alle.

Pyydystäjän on liikuttava täysin äänettömästi, varoen kahisuttamasta ruohoja tai oksia ja tömisyttämättä maata. Ainoana ”aseena” on taskulamppu. Kasiainen on nimittäin erittäin arka tärähdyksille ja kahahduksille, mutta valoa se ei pelkää.

Kun taskulampun valossa huomaa kasiaisen maan pinnalla, alkaa hidas lähestyminen. Hitaasti, jokaisen askeleen paikka tarkkaan katsoen, hiivitään niin lähelle, että yletytään kumartumalla tarttumaan kasiaisesta kiinni mahdollisimman takaa, hyvin läheltä sen piilokoloa.

Sitten alkaa väsytys. Kun kasiaisesta nappaa kiinni, se levittää häntänsä sukaset ja yrittää vetää itsensä maan alle. Sen ote kolostansa on niin tiukka, että sitä ei voi vetää ulos väkisin ilman, että se katkeaa, jolloin siitä ei ole säilytettäväksi. Väsytystekniikan voi opetella seuraamalla räkättirastaan toimia kasvimaalla. Kasiaisesta pidetään tiukasti kiinni ja siihen kohdistetaan tasainen veto suoraan kolosta ulospäin. Se ei pysty jännittämään häntäänsä loputtomiin, joten aina jännityksen silmänräpäykseksi lauetessa se liukuu vedon voimasta muutaman sentin ulos kolostaan. Lopulta se luiskahtaa kokonaan maan pinnalle.

Kasiaisia keräämällä pysyttiin koko kesä kunnon syöteissä. Riittipä niitä oikein säilöttynä talveksi pilkkisyötiksikin. Niitä pidettiin isossa puisessa astiassa hyvässä mullassa. Puuastiasta kasiainen ei nouse reunoja pitkin pois, joten astiaa ei tarvitse peittää. Astia pidettiin kesällä liiterin viileimmässä nurkassa, talveksi se vietiin kellariin. Ruokintaan riittivät kahvinperskeet, joita piti sitten annostella erittäin varovaisesti, sillä ne saattavat turvottaa kasiaisen hajalle. 

Pyydystettyjen kasiaisten käyttöön palaan seuraavissa osissa.

Rakennusten ja ravintoloiden kuntotarkistus

Ninä päivinä on paljon kirjoiteltu ravintoloihin kohdistuvista tarkastuksista ja talojen kuntotarkistuksista. Esimerkki siitä kuinka kahdessa tärkeässä asiassa valtiovallan ote on äärilaidoista. Ravintoloita syynätään viimeisen päälle tarkaan , rakennuksien kuntotarkistusten laatuun ei valtiovalta puutu pikkusormellaan.

Isoista asioista kyse molemmissa, ruokamyrkytysten uhkaan suhtaudutaan vakavasti, siitä että talon ostajaa toimimattoman tarkatustoiminnan vuoksi voi kohdata homeiden takia terveyden ja suurten rahojen menetys ei valtiovalta sääntöineen ole lainkaan kiinnostunut.

Pääministeri yrittää suitsia kansalaiskeskustelua

Pääministeri Sipilä oli kutsunut tänään kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat palaveriin, jossa oli tarkoitus hillitä kansalaiskeskustelua  maahanmuutosta ja kansan kahtiajakautumisesta. Yrityksetkin suitsia kansalaiskeskustelua Suomessa, jossa sananvapaus on arvossaan on tuomittu epäonnistumaan. Ainoa keino rajoittaa kansalaisten oikeutta sanoa julki, mitä mieltä kukin on mm. maahanmuutosta onnistuu vain säätämällä sensuurilakeja. Mitä se kertoisi Suomesta, jos hallitus edes uhkailisi sensuurilaeilla?  Pääministeri Sipilän yksi johtamiskeino on uhkailu ja peloittelu. Niillä keinoilla mm. kiky-laki saatiin aikaiseksi.

Mitä sanovat oppositiopuolueiden puheenjohtajat pääministerin yritykselle hillitä kansalaiskeskustelua? Tuskin esim. Halla-aho on kovinkaan innostunut moisesta hankkeesta.

Kun Sipilän hallitus on totaalisti epäonnistunut Suomen maahanmuuttopolitiikassa, niin nyt sitten pantaisiin kansa kärsimään rajoittamalla sananvapautta.

Sipilän otteissa on sama maku, kuin Turkin presidentin puuhissa.  Kaikki, jotka ovat eri mieltä hallituksen kanssa on vaiennettava tavalla tai toisella. Se olisi demokratian lopullinen päätepiste.

Quo Vadis Suomi?

Kissa on vihdoinkin nostettava pöydälle presidentin vaalissa

Presidentinvaaliin on aikaa enää vajaa viisi kuukautta, jos vaali järjestetään 28.1.2018. Mistään vaalitaistelusta ei ole vielä näkynyt merkkejä, vaikka jotkut ehdokkaat olisivat halunneet jo aloittaa kamppailun. Istuva presidentti, joka myös on ehdokkaana tulevissa vaaleissa on toppuutellut innokkaimpia siirtämään taistelun aloittamista. Hänellä on siihen syynsä, joka lienee se, että mitä lyhyempi vaalitaistelu, sitä varmempaa on hänen valintansa.

Nyt kuitenkin maailmassa ja Euroopassa tapahtuu paljon asioita, joihin pieni Suomikin joutuu määrittelemään kantansa. Tuorein esimerkki on tältä päivältä, kun EU:n komissio aikoo määrätä jäsenmaille kiintiöt pakolaisista, jotka jäsenmaiden on vastaanotettava. Suomessa kansa sanoo, ei enään yhtään pakolaisia lisää ennen kuin on selvitetty nykyiset sotkut.

Nyt on presidentivaalien agendalle otettava kysymys Suomen linjasta EU:ssa. Aikooko Suomi olla mukana yhä syvenevässä integraatiossa, joka johtaa väistämättä jonkin sortin liittovaltioon. Emme ainakaan vielä tiedä mitä mieltä on Sauli Niinistö asiasta. Niinistö on bilderbergiläisiä ja he ovat vaatineet maailmaan uutta järjestystä, joka tarkoittanee federalismia. Nyt on siis Niinistönkin samoin kuin kaikkien muidenkin presidenttiehdokkaiden kerrottava  selkokielellä, ovatko he federalisteja eli liittovaltion kannattajia vai nationalisteja, jotka haluvat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona.

EU on Suomen kohtalon kysymys. Jos jatkamme EU:ssa integraation syventämistä on Suomi mennyttä kalua itsenäisenä valtiona. Jos emme jatka EU:ssa vaan eroamme voimme itsenäisenä valtiona liittoutua kenen kanssa vaan samoin ajattelevien maiden kanssa. Esimerkkinä Englanti.

Seuraavat presidentinvaalit ratkaisevat Suomen suunnan Euroopassa. Siksi on tärkeätä, että kansalaiset saavat tietää, mitä maamme korkein päättäjätaho ajattelee näistä tosi suurista asioista.

Likainen Harri – tarina ”totuusmedian” pimeästä puolesta

Hesarin pitkän linjan rikostoimittajan Harri Nykäsen, joka vuonna 2001 siirtyi päätoimiseksi dekkaristiksi, muistelot uransa merkittävimmistä tapahtumista Erkon divisioonan palveluksessa ovat mielenkiintoista luettavaa.

Nykänen kertoo tietenkin uransa vaiheista, mutta myös siitä mädännäisyydestä, joka valtamediassa – niin Hesarissa kuin muuallakin – vaikutti. Kuvaukset mediatalojen kärkinimien läheisistä suhteista valtaapitäviin ja moninaisista yrityksistä pitää isokenkäiset skandaalien ulkopuolella ovat kuin dekkarista. Ei ihme, että Nykänen on omissa dekkareissaan käyttänyt taustana useita tosielämän tapahtumaketjuja.

Nykäsen kertomuksissa nousevat esille demarijohdon laittomuudet ja öykkäröinnit, taiteilijajärjestön yhteydet äärivasemmistolaiseen lehteen, vihreiden johdon verosuhmuroinnit, keskustalaisten vedätykset, Matti Ahteen ahdisteluskandaali ja niin edelleen. Herkullisia tarinoita.

Väkisinkin virnistyttää, kun suhteuttaa mediajohdon temput siihen älämölöön, jota he ovat viime aikoinakin pitäneet ”Journalistin ohjeiden” kunnioittamisesta.

Loppuyhteenvedossaan Nykänen pohtii mediassa syntynyttä suorastaan paatoksellista pyrkimystä ”oikeakielisyyteen”, millä ei suinkaan tarkoiteta äidinkielen koukkuja vaan orwellilaista uusiokieltä eufemismeineen. Tuskinpa ketään avoimin silmin mediaa seurannutta yllättää, että Nykänen päätyy vertaamaan tilannetta taistolaisajan ankarimpaan suomettumisilmiöön.

Annan vilpittömän lukusuosituksen teokselle Likainen Harri: 20 vuotta Erkon renkinä.