Yleensähän lantinheitto on eräs arvontamuoto, sitä heittää jopa jalkapallopelissä päätuomari arpoen pelikentän puolet. Muutamassa muussakin pelissä ja joissain muissakin yhteyksissä heitetään lanttia.
Mutta entäs meillä Suomessa, hinnoitellaan sähkön kulutusta. Jos tulisin maahan ihan outona, tipahtaisin vaikka kuusta, väittäisin ei voi olla totta. Niin se vaan ihan oikeasti on, joskus sähkö maksaa ja joskus sitä saa ihan ilmaiseksi. Minusta tuo ilmainen on järjen vastaista, ei se kuulu yriryselämään. Eikä sitä käytetä missään muualla, kuin näissä sähkösotkuissa .
Minä äskettäisin jouduin uusimaan sähkösopimuksen, meni siinä tovi miettieässä, mikä oikea sopimus olisi. Nettiä tutkiessa löytyy paljon kaikenlaisia sopimuksia, eli niistä en tullut hullua hurskaammaksi. Ninpä sitten tein kahden vuoden kiinteän sopimuksen vanhan toimittajan kanssa.
Ajattelin sopimusta tehdessäni, että minä en ala tutkimaan mitä sähkö millonkin maksaa, tuskin edes aina tarvittaessa muistaisin. Minä saan nyt olla siitä kaikesta rauhassa, eikä tarvitse valvoa unettomia öitä.
Minun mielestäni Valtiovallan pitäisi huolehtia tällaisen ”peruselintarvikkeen” saatavuudesta ja hinnoittelusta. Eli pitäisi olla kohtuullinen yksikköhinta, siis yläraja ja alaraja. Tietysti päättäjillä on osakkeita sähköyhtiöissä ja myös valtiolla ja monella muulla, niin minullakin. Eivät ne osingot saisi vaikuttaa haitallisesti käytännön toteutukseen kuluttajille.
Tietysti on totta, että niitä osuuksia on myyty pitkin maailmaa aina Austraalia myöten ja sijoitusta harrastaville kotimaisille eläke- ja vakuutusyhtiöille. Noin niinkuin esimerkiksi.
