Ei natseja Turkuun, ei natseja minnekään! Näin ovat julistaneet sekä rauhan- että räyhänomaiset mielenosoittajat pitkän aikaa. Heillä on erinomainen peruste ja hatunnoston arvoinen aate. Heidän nyt hetken aikaa villiä utopiaa täysin päinvastaiseen kulmaan. Kontekstiksi voi lukea taannoisen keskustelun yleisötapahtumien sisäänpääsystä.
Varoitus: Tämä kirjoitus on äärimmäisen spekulatiivinen, utopistinen ja/tai dystooppinen. Se on tarkoitettu gedankenexperimentin polttoaineeksi.
Natsit ja punikit kesäfestareilla
Olipa kerran torilla kesäfestarit, jossa soitettiin musiikkia sekä myytiin olutta ja hodareita. Pääsylippu oli vitosen. Koska olutta myytiin, ikärajatarkastusta tehtiin mutta muilta osin lipun myynti oli simppeliä: vitonen kassaan, pääsylippu kouraan. Portista saattui astua sisään useita rikostuomioita kärsinyt uusnatsi, maanpetosta suunnitteleva venäjämielinen kommunisti, koko ikänsä lainkuuliaisesti elänyt Siiri 83v sekä juuri 18 vuotta täyttänyt putkimiesopiskelija Teppo. He menivät festareille, ottivat juomaa, nauttivat musiikista ja lähtivät kotiin. Kukaan ei tiennyt että joukossa oli rikollisia. Kaikki jorasivat kilpaa samalle hienolle biisille. Saattoivatpa jopa hymyillä toisilleen.
Ensimmäinen kysymys kuuluu: olisiko Suomi parempi paikka, mikäli joku heistä ei olisi ollut tervetullut festareille, eikä lippua olisi hänelle myyty?
Jos vastaus on kyllä, miten tämä toteutettaisiin? Mihin vedettäisiin raja? Onko pääsyn eston syynä henkilön mielipide? Miten mielipide todistetaan? Miten toteutuu perustuslaillinen yksityiselämän suoja? Vai pitäisikö perustuslakia muuttaa jotta voidaan varmistua, ettei natseja pääse minnekään?
Väitän, että koko ajatus on mahdoton. Natsit ovat tervetulleita festareille, kunhan käyttäytyvät tapahtuman järjestyssääntöjen mukaan. Säännöissä voi luonnollisesti kieltää vaikkapa tiettyjen symbolien käytön vaatetuksessa.
Mitä siis tehdään yhdessä?
Kannatan ehdottomasti natsien päästämistä jokaisille avoimille festareille ja muille kekkereille. Edellinen lause ei ole painomusteensa arvoinen. Tuo on vähän kuin sanoisin että kaikilla vasenkätisillä on oikeus kävellä jalkakäytävällä.
Mielestäni on erinomaista polarisoitumisen vastaista työtä, että yhä useammassa paikassa, yhä useammin, yhä erilaisemmat ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan rauhanomaisesti. Nyt haaste on että miten saadaan tästä eniten irti. Miten saisimme ymmärrettyä sen suuren ilon erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Tätä ei joka maailman maassa tapahdu enää näin helposti. Meillä on Suomessa hyvät kortit kääntää suunta pois polarisoitumisesta. Se vaatii kohtaamisia, dialogia. Mitä enemmän näemme, että ne väärää mieltä olevat ovat myöskin ihmisiä, sitä vaikeampi meidän on hyökätä heitä vastaan.
Tarvitseme lisää Erätaukoa, lisää elävää kirjastoa, lisää tuhatta ja yhtä muuta kohtaamisen menetelmää. Me haluamme ihmiset näkemään toisensa ihmisenä.
Vain yksi askel
Se, että eri äärilaitojen mielipiteitä omaavat ihmiset kohtaavat rauhanomaisesti, on hyvä asia. Se on alku, ei loppu. Mutta sen alun merkitystäkään ei voi vähätellä. Dialogi on ainoa tapa kestävään rauhaan. Samaa mieltä ei pidä olla, se on totalitaaristen valtioiden juttu. Se on sinänsä helppoa: noudata diktaattorin sanaa tai kompastu luotiin. Demokratialla on paljon vaikeampi haaste, koska täytyy ylläpitää rauhanomaista yhteiseloa. Se on myös paljon palkitsevampaa.
Siten näen, että ainoa tapa elää fiksusti tässä yhteiskunnassa on muuttaa sanontaa: Kyllä natseja Turkuun, kyllä natseja kaikkialle! Kunhan sääntöjä noudatetaan.
