Tänään ilmeisesti Orpo saa hallituksen muodostajana kopauttaa nuijalla pöytäänsä ja ilmoittaa sovun syntyneen ja aisan yli potkinut marginaali puoluekkin katsoo, että parempi olla orjana Orpon paattia soutamassa, kuin nypätä tappi irti ankkalammikkonsa pesusoikosta.
Minusta seitsemän viikkoa on lyhyt aika jonka hallitusneuvottelijat käyttivät säätytalolla, kun parsittavana oli sentään neljän vuoden katastrofi ”tyttöhupakkojen” jäljiltä.
Jos nyt hallitusohjelman ilmestymisen jälkeen mietitään minkälaisen vastaanoton se tulee saamaan opposition ja AY.n suunnalta, niin neuvoisin kiinnittämään huomiota millä kiljunnan tasolla liikutaan, eli mitä voimallisempi kiljunta ja volyymi, niin sitä paremmin säätytalon neuvottelija voivat onnitella itseään työnsä tuloksista.
Mutta eihän tätä suomilaivaa vielä neljässä vuodessa täysin saada merikelpoiseksi, mutta nyt ainakaan ruoste ei enään enempää raiskaa eikä puuosat mätäne metsään, niin hyvä tulee mummon kantapäästä, niin paha kuin se olikin.
Nyt ei mennäkään ideologia edellä kuten mentiin edelliset neljä vuotta, nyt mennään kansalaisten tarpeet edellä, eli suunnataan toimet maailman parantamisesta kotimaan pelastamiseen, ei kertarysäyksellä, vaan askel kerrallaan porras portaalta ja ajatellen, että mitä minä voisin tehdä suomen ja suomalaisten hyväksi, eikä niin että mitä suomi voisi minun vuokseni tehdä.
Olkoon nyt hallitusohjelma sitten keppiä tai porkkanaa tai molempia, niin tärkeintä on kuitenkin, että kiljunta ei satu, se vahvistaa.
Kuvassa on varmaan hienoin ateria minkä olen eläissäni luonut, merianturaa valkosipulihaudutettujen perunaliuskojen kera, vähän papuja ja väriksi paprikaa. Kalahan on jumalattoman pahan näköinen, piti aivan keskittyä kun ryhdyin sitä fileoimaan. Mutta hyvää oli, päivällisvieraammekin kehuivat mikä tietysti voi olla pelkkää kohteliaisuutta.