Sopivan mansellismielinen blogialusta
Venäläinen eläkeläisrouva Elena Belova, 65, valeli kenraali Jevgeni Sektarevin luxus – bemarin Moskovassa bensiinillä ja tuikkasi sen tuleen. Kenraali Sektarev johtaa Kremlin sotilassensuuriin keskittyvää osastoa. Rouva Belova ilmoitti tehneensä oman ”erikoisoperaation” protestiksi sotaa vastaan. Nyt hänet voidaan tuomita jopa viidentoista vuoden vankeuteen. Jotkut ne uskaltavat tehdä rankkaa pilaa.
Aiheesta kertoi kuvien kera Daily Mail jota voi lukea ilmaiseksi netissä.
TVOn ennuste oli, että sähköä rupeaisi tulemaan tänään noin kello 18. Olivat jopa etuajassa, sähköä tuli jo noin kello 17 – seurasin tarkkana kuin porkkana. Ensin se näkyi Fingridin numeroissa ja kesti pitkään ennen kuin se alkoi näkyä TVOn kotisivulla.
Ovat hiljalleen nostelleet tehoa ja tätä kirjoittaessa TVOn kotisivun mukaan varovaisesti teholla 321,9 MW. Huomen aamuksi kello 9 tehon ennustetaan olevan 836 MW.
Toivottavasti se ”Iisakin kirkko” pysyy pystyssä ilman pidempiä seisakkeja. OL3 ydinvoimala on Suomelle äärimmäisen tärkeä.
En epäile pätkääkään, etteikö ydinreaktori toimisi kunnolla. Sitä on syynätty jo suunnittelu, rakennus ja koekäyttövaiheissa taatusti perusteellisesti. Sen sijaan pelkään, että valtavan suuri generaattori ei ole tykännyt olla ”10 vuotta” koipussissa – ne on tarkoitettu pyörimään, pyörimään ja vieläkin pyörimään.
En ollut syntynyt 1960-luvulla, kun Gene Roddenberry valoi modernin tv-scifin kulmakiven aluksi heikosti menestyneellä Star Trek -sarjallaan. Tämän sarjan aloittama scifin merkkipaaluteosten aika jatkui 1990-luvulle, jonka jälkeen laji on kasvanut volyymissä mutta hävinnyt sisällössä. Vihdoinkin suunta on kääntynyt.
Vanhat kulmakivet
Tieteisfiktio, eli kansankielisesti scifi, on niin kirjallisuutena, elokuvana kuin televisioteoksinakin ottanut usein tehtäväkseen ajatusten herättämisen pienen mutkan kautta. 1960-luvun Star Trekissä käsiteltiin rotusortoa, suurvaltojen jännitteitä, sotaa, naisten oikeuksia, yhteiskuntaluokkia ja vaikka mitä. Aiheet olivat tuolloin äärimmäisen latautuneita, mutta scifi pystyi ilmaisemaan ne mutkan kautta, fiktiivisinä tarinoina muukalaisrotujen parissa. Sarjan inspiroivaa voimaa on tutkittu laajalti ja on osoitettu sen toimineen valtavana inspiraationa mm. naisten hakeutumisessa tieteentekijöiksi.
1980-luvulla aloitettu jatko-osasarja Star Trek: The Next Generation jatkoi samoin perusajatuksin, mutta reilummalla budjetilla. Näihin aikoihin heräsi myös monia muita sarjoja, joista ehkäpä useimmiten nostetaan esille Babylon 5. B5:llä ei ollut niin suuria intohimoja tarjota yhteiskuntaoppia, vaan enemmänkin erinomaista fantasiahenkistä tarinankerrontaa scifiuniversumissa. Sarjasta ollaan paraikaa tekemässä uusintapainosta, joten aika näyttää mihin se pystyy. Odotan innolla.
Toki Star Trek kantoi vielä pitkälle ja siitä on tehty lukuisia uusia sarjoja, elokuvia, pelejä ja vaikka mitä. Myös muita scifisarjoja alkoi ilmestymään ja muutamista kirjoittelinkin vuosia sitten. Monet uusista sarjoista olivat tyylikkäitä ja eeppisiä, mutta samanlaista sydäntä oli vaikea löytää ainakaan länsimaisista teoksista. Pahimmillaan monet uudet sarjat ovat keskittyneet polarisoimiseen ja saarnaamiseen. Kun perinteisesti koitettiin kylvää ajatuksen siemen tarinan taustalle, nyt sitä julistetaan kovaan ääneen suoraan päin naamaa. Se ei iske samalla lailla, ei inspiroi. Suoraan sanoen moni modernimpi sarja on ollut melkoisen tasapaksua tuubaa. Aivan uusimmasta päästä on tosin mainittava Star Trek: Strange New Worlds joka ylittää keskiarvon yksinkertaisen toimivan scifiseikkailun keinoin.
Herätyskellot soivat
Herra nimeltä Seth MacFarlane tunnettaneen parhaiten aikuisten animaatiosarjasta Family Guy, jota on Suomen televisiossakin näytetty pitkään. Muutama vuosi sitten hän kuitenkin avasi pelin scifisarjalla The Orville, joka näytti paljon tuttua ja paljon uutta. 1960-luvun Star Trekin henkinen seikkailumatka pitkin galaksia, moniplanetaarisen liittouman aluksella, oli tuttua. Sekaan laitettu huumori oli sen sijaan uutta. Mielestäni tärkeintä oli kuitenkin paluu kaikkein vaikeimpien aiheiden äärelle, mitä klassisimpia scifin kerrontakeinoja käyttäen.
Sukupuoli, populismi, moniarvoisuus, uskonto, yhteiskunnan kehitys, perhe, inhimillisyys, seksuaalisuus, rakkaus, sodan säännöt. Tuossa muutamia otteita aiheista, joita sarja on käsitellyt mestarillisesti. Ei saarnaten, ei julistaen yksipuolista totuutta, ei politikoiden, vaan kertoen tarinaa josta jokainen katsoja saa ottaa omansa. Vihaa tihkuvassa ja polarisoituneessa maailmassa nämä tarinat voivat olla jopa arvokkaampia kuin reilu puolivuosisataa sitten. Huumoria käytetään niin naurattamaan kuin myös tekemään vakavia asioita inhimillisemmäksi. Myös musiikkiin on panostettu merkittävästi ja pitkästä aikaa sen arvo tunnelman luonnissa on taas ymmärretty. Sinfoniaorkesteri soittaa koko rahan edestä, mutta myös laululle annetaan tilaa. En voi olla mainitsematta, että countrymusiikin legenda Dolly Parton vierailee sarjassa tavalla, joka yksin ansaitsee useamman hatunnoston.
Antakaa kun pureskelen ruokani
Televisioviihteellä menee sinänsä paremmin kuin koskaan. Niin oma Areenamme kuin Netflixin kaltaisetkin ovat nostaneet televisioviihteen arvoa, tuoneet siihen rahaa niin Hollywoodissa kuin ympäri maailmankin. Merkittävä osa tästä tuotannosta on kuitenkin turvallista, väsyttävän kliseistä. Se ratsastaa polarisaatiolla, osa tarjoten viihdettä progressiivisiivelle (suom. ”punaviherfeminismi”) ja osa konservatiivisemmalle kuppikunnalle. Rajoja ei haluta haastaa ja inspiraatio jätetään yksittäisiin lausahduksiin, pieniin hetkiin tai yksittäisiin elementteihin. Kyllä se viihteestä käy, mutta tuntuu kuin ruoka olisi pureskeltu puolestani.
Kun minulla joskus on aikaa viihteelle, oli se sitten kirja, teatteri, elokuva tai tv, haluan joutua ajattelemaan. Haluan kysymyksiä, en vastauksia. Haluan tunteita, jotka joudun selittämään itselleni. Haluan löytää syitä itkeä ja nauraa, riemuita ja murehtia. Haluan inspiraatiota seuraavaan päivään, uusia ajatuksia elämään, enkä vain toisintoa omille ajatuksilleni. Juuri loppuun katsomani Orvillen kolmoskausi tarjosi juuri sitä. Viisi tähteä, eikä yhtään vähempää.
The Orville on katsottavissa Disney Plus -suoratoistopalvelussa sekä television Fox -kanavalla maanantaisin.
PR-avustajat yksi tärkein lenkki!
Politiikassa ainakin tietty puolue käyttää oikein mainostoimistoa, jossa rymä pohtii slouganeita ulkoa opeteltavaksi. No ainakin niihin ehdin kyllästyä enkä pitänyt niiden toistoa viisaana.
Marinin avustajakaari mokasi ja moka ei ollut kiireisen väsyneen pm-syytä. Moka oli suuri kun eletään vaikeita aikoja.
Erottaisi vähintään kaksi ja käyttäisi omaa aikaa ja harkintaa ennenkui…
Moni iso halusi aikanaan kysymykset ennakkoon ja avustajakaarti pohti mitä pm vastaa.
Rajalla on eletty yli rajan kauppaa tehden ja venäläiset ovat saaneet palvelua venäjäksi sillä Tohmajärvellä asuu myös venäjänkielisiä.
En nyt kirjoituksessani enään omalta osaltani jatka kertomista kuinka saatanallisen teon venäjä teki hyökätessään Ukrainaan ja varmasti kaikki ”laatusanat” on jo käytetty siihenkin, kuinka hullu johtaja ja johto venäjällä on ja sellainen kansa kuin on johtokin.
Mutta toivoisin silti että ei tuudituttaisi siihen uskoon, että tosissaan maalataan kuvaa, että venäjä häviäisi sodan. Joitain taisteluja se häviää, mutta sodan se kyllä voittaa.
Venäjällä ei lasketa kaatuneita, olipa niitä miten paljon hyvänsä, sillä siellä ei toimi samat normit kuten meillä ja länsimaissa yleensä.
Pakotteilla ja aseavulla, olipa se kuinka kattavaa hyvänsä Ukrainan hyväksi ei sotaa voiteta niin pitkään, kun muut maat eivät taistelujoukkojaan ja taisteludivisiooniaan Ukrainaan lähetä ja sitä ei ole näköpiirissä.
Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden on ”turvallista” taistella Ukrainan puolesta omasta maastaan käsin ja se apu mitä Ukraina saa, se saa paljon tuhoa aikaan venäjän sodankäynnille, mutta sotaa sillä ei voiteta.
Tietenkin minä ja kaikki muutkin toivovat, että venäjä murskataan ja hajoitetaan pillun päreiksi, mutta se on vain vihan tuomaa toiveunta, sillä venäjä on ydinase -suurvalta ja tavanomaisilla aseilla ei kyllä Moskovan porteille marssita, eikä edes saada niitä alueita takaisin mitä se Ukrainan maaperällä nyt hallitsee.
Tämä on realismia ja itseäni viisaammat saavat kertoa mikä on ratkaisu sodan lopettamiseksi, minä en sitä tiedä, mutta jos nyt kuitenkin katsottaisiin sodan kulkua faktojen näkökulmasta, niin mikään ei osoita sodan kääntyvän venäjän tappioksi, päin vastoin. Sillä Eurooppa on pian energiasodassa itseään vastaan ja se antaa vain lisäpuhtia venäjälle, kun muut ovat sen energian panttivankeina sinisilmäisyytensä seurauksena.
Edessä on tilanne, että venäjä asettaakin ehtoja EU.lle ja vaatii energiavirtojensa avaamisesta sellaista, joka edesauttaa sen asevoimia rintamalla ja jolla kotirintama pysyy yhtenäisenä.
Venäjä ja venäläiset kyllä jaksavat kärsiä pitkäänkin joidenkin ylellisyystavaroiden puuttumisen hyllyiltään ja länsikerskan häviämisen tarjonnasta, mutta Eurooppa ei kestä odotettavissa olevaa kriisiä ja se tulee katseensa yhä enenevässä määrin suuntaamaan oman kerskakansansa tyytyväisenä pitämiseen ja tullaan näkemään kovaa taistelua yhä vähenevästä energiasta ja sitä kautta päivisin leivästä ja yöllä lihasta.
Meilläkin varmasti kansalaiset asettavat realiteetit kohdilleen omassa elämässään ja toiminnassaan, niin teorian kuin käytännönkin tasolla ja potkivat perseelle vihreän siirtymän vouhottajia ja vaihtavat utopian arkitodellisuuteen sinivalkoisen siirtymän muodossa.
Ensitalvena mitataan Euroopan yhtenäisyyttä, tarjoaako se Ukrainalle kylmää kättä, että oma perse pysyy lämpimänä.
Olen täällä erämökillä odottanut hyvää keliä katsoa tähtiä. Nyt näyttää siltä. On lämmin sekä ei tuule. Hyvää yön jatkoa kaikille
Olen sen sanonut ja sanon taas: minua ei sen paremmin kiinnosta kuin häiritsekään Sanna Marinin juhlat. Hänen politiikassakaan ei ole mitään sellaista joka nostaisi korkeimman hälytystilan. Se, mistä häntä väkevästi moitin on epärehellisyys.
Politiikka saa muuttua
Pääministerinä olen valmis antamaan Marinille tyydyttävän arvosanan. Koronakriisissä tehtiin pahoja virheitä, mutta tilanne oli täysin uusi. On kohtuutonta vaatia täydellisyyttä, kun horisontissa näkyy terra incognita. Hoitajien huolestakaan hän ei ole paljoa piitannut, mutta jälleen kerran rehellisyyden nimissä eivät siitä ole piitanneet muiden puolueiden päättäjätkään valta-asemassa. Toki hänen demaripolitiikassaan on monta asiaa josta en markkinaliberaalina pidä, mutta demokratiassa valta vaihtuu kuten pitääkin. Osaan arvostaa päättäjää joka tekee omannäköistä politiikkaa määrätietoisesti, vaikken siitä politiikasta pidäkään.
Tanssimisesta puolestaan voin vain antaa kehuja. Jos jokainen päättäjä tanssisi samalla pieteetillä, olisi meillä parempia päättäjiä. Samaa voin sanoa hänen lihaskunnon esittelyistä, vain toivoen että se inspiroi monia muitakin ihmisiä pitämään itsestään huolta. Ei taatusti ole synti välittää terveydestään.
Itse rakennettu tarina
Se, mikä minua häiritsee, tiivistyy kahteen tapahtumaan. Ensimmäinen oli taannoinen tilaisuus Lahdessa, johon Marin kutsui lähimpiä kannattajiaan. Tilaisuudessa esitetty teatraalinen farssi oli todella ruma esitys. Nyt, kun tarpeeksi moni viestinnän tutkijakin komppaa esityksen fiktiivisyyden, uskallan seistä sen takana itsekin kunnolla. Marinin kaverit, Marinin tilaisuudessa katsomassa ammattilaisten käsikirjoittamaa fiktiota oli todella, todella masentavaa – tai dystooppisesti ajateltuna mestarillista. Tiettävästi harvaan teeskennelty itku kuitenkin upposi. Onneksi.
Toinen on Marinin asenne mediaan. Kaksinaamaisuus on aika räikeää, kun ensin itse järjestetään medialle bileinfoja ja juttua, sitten valitetaan että miksi media siitä uutisoi. Media on onneksi ollut aiheesta hereillä (1, 2, 3), eikä niellyt syytöksiä. Siitä on kaksi vaihtoehtoa tapahtuiko alkuperäisen videon vuoto Marinin aktiivisesta toimesta, vai ainoastaan hänen myötävaikutuksella, mutta joka tapauksessa hän on ainakin hyväksynyt videon päätymisen mediaan. Kaikki siitä eteenpäin on tullut suoraan häneltä. Hän on tehnyt kaikkensa jatkaakseen aiheen mediakäsittelyä ja kehtaa sitten valitella miten media käsittelee asiaa. Tuo on epärehellisyyttä.
Yksityisyyteen on oikeus
Kannatan ehdottomasti myös pääministerin oikeutta yksityisyyteen. Yksikään media ei ole tunkeutunut hänen kotiinsa tai hänen yksityisiin tilaisuuksiinsa. Media on nähnyt vain sen jonka hän on paljastanut. Jos hän olisi paljastanut vähemmän, olisi media kertonut vähemmän. Hänellä on ollut ja on oikeus yksityisyyteen, kuten kuuluukin. Hän on itse päättänyt vähentää tätä oikeuttaan, vaihtaakseen osan yksityisyyttään poliittiseen markkinapääomaan. Onneksi hänen perhe on pysynyt jutuista poissa eikä media ole tehnyt senkään osalta typeryyksiä.
Olen aina valmis kehumaan päättäjiä halki poliittisen kartan, sillä jokaisesta merkittävästä ei-kepulaisesta puolueesta löytyy hyviä ihmisiä ja ajatuksia. Rajanveto menee rehellisyydessä. Jos valehtelee, on epäkelpo päättäjä. Sanna Marin on viimeisen viikon aikana valehdellut toistuvasti. Se on yksinkertaisesti sopimatonta.
R-kioski suosittelee työnhakijoiden luottotietojen tarkistamista – professori: Käytäntö voi rikkoa lakia
Kyllä kaikki on niin vaikeaa – ovatkohan lait enemmän proffahenkisiä vai eduskuntahenkisiä?
Työnhakijan tietoja saa kysyä vain tehtävään valitun kohdalla – ennen työsopimuksen allekirjoittamista.
****************************************************************************
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/38cc7d3a-695a-4ef4-8961-5c9243780fb3
Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskisen mukaan luottotiedot saa lain mukaan tarkistaa vasta silloin, kun hakija on valittu tehtävään, ja työsopimusta ei ole vielä tehty.
– Ei ole mahdollisuutta, että voisi kysyä kaikilta hakijoilta, vaan se kohdistuu henkilöön, johon valinta on päätynyt, Koskinen sanoo.
Luottotietoja koskeva säännös on Koskisen mukaan erityissäännös, eikä hakijan luvan suostumuksen varainen. Sitä tulee soveltaa sellaisenaan ja se löytyy laista yksityisyyden suojasta työelämässä.
Jos hakijalta kysytään luottotietojen tarkistamista jo haastattelussa, Koskinen neuvoo hakijaa vetoamaan, että asiassa mentäisiin lain mukaan.
*
Olemaan valppaana – Koskinen neuvoo hakijaa vetoamaan, ..
Hakijaa vetoaa, että asiassa mentäisiin lain mukaan, minkä jälkeen haastattelija kertoo hakijalle, että älkää soitako meille – me soitamme teille, jos teidät on valittu. [ . tuskin valitaan]
Poimin lyhyen lainauksen HS:n sivustolta. [ edempänä ]
Voidaanko sanoa, että enemmistö suomalaisista on nähnyt Ruotsin ongelmat jo vuosia sitten?
.
Suomessa, uskoakseni, on alettu ajatella, että maahan muuttoa pitää valtiovallan toimesta hallita.
(sanovatpa mitä tahansa ikivanhat sopimukset)
Koko ajan maapallolla lisääntyy alueita, joissa eläminen on muuttunut vaikeaksi – puhutaan kymmenistä miljoonista ihmisistä
On vain pakko hyväksyä, että suomalaiset eivät kykene koko maapallon ongelmia ratkomaan.
*
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008991716.html
Me emme halua Chinatownia, me emme halua Somalitownia tai Pikku-Italiaa”, ruotsalainen poliitikko sanoi tällä viikolla ruotsalaislehti Dagens Nyheterin haastattelussa.
Hän puhui Ruotsin asuinalueiden eriytymisestä, jolle on poliitikon mukaan tultava stoppi. Ruotsissa on puhuttava ruotsia, eivätkä eri ryhmät saa eristäytyä omille asuinalueilleen, hän korosti.
Oliko kyseessä ruotsidemokraattien Jimmie Åkessonin haastattelu? Ei suinkaan, vaan haastattelussa puhui Ruotsin pääministeri ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson.
*
Tämä Ruotsi on omaksunut uudenlaisia totuuksia. Yksi niistä liittyy pääministeri Anderssonin tapaan puhua maahanmuuttajista.
Ruotsin uudet totuudet eli puolueiden näkemykset yhteiskunnasta linkittyvät maahanmuuttoon ja integraatioon, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen sekä siihen, miten muut puolueet suhtautuvat ruotsidemokraatteihin.