Ihmetellään, eivätkö ihmiset todella usko ilmastomme olevan hätää kärsimässä. Missä syy, ettei ilmastotalkoot saa tuulta purjeisiin, varsinkaan ns. tavallisen kansan parissa. Olisiko niin, että sanat ja teot eivät kohtaa?
Sotateollisuus, sodat, sotaharjoitukset, ohjuksien testaukset, uudet asehankinnat. Näistä visusti vaietaan, puhuttaessa ja vaatiessa kansalaisilta ilmastotekoja. Viime viikolla käytiin Ruska sotaharjoitus maassamme. Ikkunat helisivät sotakoneiden lentäessä yllämme. Sulkiko tai yrittikö sulkea Elokapinalliset lentokentän, jotta ilmaa saastuttavat sotakoneet pysyisivät maassa?
Eiväthän sodat ja sotateollisuus ole rikoksia maapalloa vastaan, eihän! Mutta pienyrittäjän nostama pala turvetta ja hänen kalusto tuhoaa ilmastoa, niin, että linnaan joutaisi.
Me punaisen lihan syöjät tuhoamme telluksemme. On vähennettävä lihan syöntiä tai hukka perii meidät. No, Atria riemuitsi muutama päivä sitten, kuinka huipputuloksen se teki. Eikö tässä koeta ristiriitaa? Talous kasvaa kohinalla. Kauppojen hyllyt notkuvat lihatuotteitta ja mainostajat yllyttävät, osta, osta, osta.
Me uskomme ja ostamme. Kaikkea mitä jättimarketit meille tyrkyttävät. Heissä ei nähdä mitään pahaa, vaan meissä kuluttajissa, jotka lankeamme mainosten uhreiksi. Näinhän se menee, vai kuinka? Meidän niskaamme kaadetaan syyllisyydet, mutta jättimarketit nyt vain kuuluvat osana markkinatloutta.
Nyt kauhistellaan kun rekkaralli Euroopasta Englantiin Brexitin takia on hiipumassa. Bensiiniasemilla tankit ovat tyhjinä. Mediassa taivastellaan Englannin eroa Unionista ja kuinka kurjaa on kun kansalaiset eivät voi kuluttaa.
Oletteko kuulleet medioissa sanaakaan siitä kuinka paljon ilmasto hyötyy rekkarallin hiljentymisen myötä? En ole minäkään. Markkinatalouden pyörien kuuluu kapitalistisessa järjestelmässä pyöriä, tuottaa maailmaan tokuttomasti krääsää.
Mutta hei, eihän kapitalismia sovi arvostella. Samoin kuin sotia tai sotateollisuutta. Miten muuten voisimme elää, perustellaan.
Ja sitten ihmetellään kirkkain otsin, kuinka vaikeaa kansalaiset on saada uskomaan, että ilmastomme on hätää kärsimässä.
Taas kerran koetellaan mielenterveyttäni käynnistäessäni vanhan bensavehkeisen Skodan ja lähden ajamaan armaani luokse Virroille. Kaiken huippuna illalla Tampereelle kirjasto Metsoon tilaisuuteen, koskien aluevaaleja. Olen minä paha ihminen.