Lauantai 13.3
Levottomasti nukutun yön jälkeen heräsin ns. kylmä rinki takapuolessa. Kuinka oli Mirjamin laita? Heti soitto ja hän kertoi, ettei ole häävi olo. Lämpöä oli 37.5 tienoilla. Kehtotin ottamaan panadolia ja sen hän myös teki. Vähän väliä soittelin mikä on kunto. Hieman oli olo helpottanut. Huokaus, jospa se siitä tokenisi.
Aamupäivällä lähdin ulos, että saa jotain järjellistä tekemistä. Kolasin taas pihan lumisohjosta ja kannoin puita. Liikunta saa mielen paremmaksi.
Iltapäivällä Mirjam kertoo yhä olevan lämpöä, eikä kuntokaan ole häävi. Alamme etsiä Virtain tartuntatautihoitajan numeroa, jonka Mirjam on johonkin hukannut. Emme löydä mihin olisimme yhteydessä. Turvaudun lopulta Kihniön päähän ja oma hoitajani kertoo mihin siellä kannattaa ottaa yhteyttä. Mirjam sitten soittaa kiireelliseen päivystykseen. Sieltä kehoitetaan vain tarkkailemaan kuumetta. Sanotaan, että pitää soittaa taksi jos ei jaksa olla ja pahimmassa tapauksessa ambulanssi.
Molempia kiukuttaa, kun emme tiedä voiko normaalin taksin soittaa, ettei heitä mahdollisesti tartuta. Oma hoitajani soittaa ja sanoo Pirkanmaalla olevan takseja jotka ovat juuri koronapotilaita varten. Hän kuitenkin lohduttaa, että ei lämpö vielä paha ole, joten tarkkailkaa tilannetta. Kiitän huomiosta ja neuvoista. Lääkkeet alkavat purra illan mittaan ja olo parantua. Menemme nukkumaan kohtuullisen levollisin mielin.
Sunnuntai 14.3
Mirjamin olo on paljon parempi, eikä kuumetta ole. Nyt jo vitsailemme puhelimessa ja puhumme arksisista asioista. Näin pyhäpäivä vierähtää iltaan tavanomaisen tavallisissa tunnelmissa, ei kerrottavaa jälkipolville.
Maanatai 15.3
Viikon ensimmäinen päivä alkaa mukavan leppoisasti. Karanteenin loppu lähenee ja Mirjamilla kunto alkaa olla kohdillaan. Päivä kuluu vitkastellen. Vieläkään en ole ottanut kirjaa käteen, vaikka aikaa olisi lukemiselle. Pöydällä on edelleen avaamatta kirpputorilta hankkimani Ingmar Bergmanin :Laterna magica – muistelmat.
Illalla Mirjamin olo pahenee. Kuumetta ja ääni on todella kipeän oloinen. Mitä tehdään? Komennan ottamaan lääkettä. Emme aio soittaa mihinkään, katsotaan nyt. Tanitan hänen päähänsä, että soittaa heti minulle jos alkaa olla hälyttäviä merkkejä – vitkastella ei saa. Menemme huolten saattamina nukkumaan, jos nyt uni tulee silmään.
Tiistai 16.3
Ylös noustuani kiireellä puhelimeen. Olo hänellä on surkea, ääni maassa ja kuumetta. Sovimme, että soitan itse Virtain tartuntatautihoitajalle. Kerron hänelle viikonlopun tilanteen ja missä nyt ollaan. Hän lupaa heti soittaa Mirjamille ja pyynnöstäni kertoo hänelle miten mahdollinen taksi tilataan.
Pian hän soittaa minulle takaisin ja sanoo Mirjamille tilatun ajan lääkäriin ja testeihin klo. 11.40. Taksi hakee hänet klo. 11.20. Kiitän ja tuntuu kuin kivi putoaisi sydämeltä. Soitan Mirjamille ja käymme läpi mitä hän ottaa mukaan sairaalaan ja pyydän häntä soittamaan kun tietää missä mennään hoidon suhteen.
Sain luvan mennä lämmittämään Ohtolaan huushollia ja huolehtimaan kisuista, jos hän joutuu jäämään sairaalaan.
Iltapäivällä selviää kokeiden jäljiltä, että keuhkoissa on pientä keuhkokuumeen alkua, joten hänelle laitettiin oitis antibioottia tiputuksella. Hapen saanti oli hyvä. Koronatesti tietysti otettiin.
Lähden ajamaan Virroille. Kisut odottavat rauhallisina. Alan lämmittää ja kannan puita sisälle. Koko ajan maski kasvoilla ja hanskat kädessä touhuan. Tuuletan myös hyvin huoneita. Sitten teen päätöksen ja alan lämmittää saunaa. Onhan jo puolitoista viikkoa aikaa edellisestä saunomisesta. Ikävä on suunnaton, kun olen tottunut, kuinka Mirjam aina iloisena ottaa vastaan ja yhdessä touhuamme kaikenlaista. Täällä vasta iskee kuin lekalla päähän lyöden, miten paljon kaipaan häntä ja näkemistämme.
Saunan jälkeen pellit kiinni, kissoille ruokaa ja ei kun kohti Kihniötä. Viestittelemme, Mirjam toteaa kuumeen olevan 38 astetta. Onneksi on hyvissä käsissä. Eristyksessä joutuu olemaan, mutta on sentään televisio. Ennen iltapalaa soitellaan ja kyllä hän selvästi on pirteämpi. Toivottelemme hyvät yöt rakkauden tunnustuksin, tietenkin.
Keskiviikko 17.3
Niin se sitten avautui viimeinen aamu karanteenissa, minun osalta. Viestittelemme kuulumiset. Huojentavaa lukea kuinka kuume on laskenut normaaliin ja olo muutenkin aika hyvä. Aamupalan syötyään hän soittaa. Oli yöllä hikoillut todenteolla, veikö kuumeen pois? Pohdimme yhä koronan mahdollisuutta vaikka emme haluakaan mennä asioiden edelle. Se tulee mikä tulee, tuumaamme. Kuitenkin kun hänelle ei oikein maistu ja hajukin on hieman kateissa, niin totta kai yhtäläisyysmerkit viittaisivat koronaan, tai sitten ei. Olivat luvanneet kohta viedä suihkuun, hyvä hyvä.
Puolenpäivän tienoilla lähden ajelemaan taas Ohtolaan tapaaman mirrejä ja lämmittämään. Kissat olivat mielissään päästessään ulos. Aika vierähti nopsaan, kevättä on selvästi ilmassa.
Näin illansuussa soittelimme, kaikki oli hyvin, antibioottia antoivat vielä. Koronatestin tulosta ei vielä ollut tiedossa, joten siltä osin kaikki on vielä auki. Huominen näyttää miten edetään. Pidetään porukalla peukkuja, että tulos olisi negatiivinen ja saisin hakea Mirjamin kotiin.
Huomenna vapaus koittaa. Mukavaa, että olette olleet mukana kannustavina karanteenimatkalla meidän kanssa. Teen vielä kaikesta tästä jälkikirjoituksen kuinka lopulta kävi. Myös tunteistani, mitä karanteeni opetti, miten vaikutti jne.
Kiitos ystävät ja lukijani.
17.3 2021
