Sopivan mansellismielinen blogialusta
Vilkaisin tässä Soinin plokia. Soini käyttää paljon sanoja vakuuttaakseen, että on nyt onnellinen mies. Matka on taittunut Kaitaan lukion jumppasalista maailman valtioiden peilisaleihin 1. luokassa. Ja nyt takaisin pääpuhujaksi iivisniemen urheiluseuran juhlaan samaiseen saliin.
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Soini haluaa jotenkin ottaa kunnian itselleen Halla-ahon tuomasta kannatuksen noususta puolueelle.
Itse suvaitsevaisuuden apostolille, HS:n toimittaja Saska Saarikoskelle, on jäänyt päähänpinttymiksi kaksi poliitikkoa, joita hän ei suvaitse:
D. Trump ja J. Halla-aho. Artikkelisarjan toinen osa käsittelee tri Halla-ahoa.
Päivän paperi-Hesarissa on Saarikosken kolumni: Halla-aholla on tilaisuus tehdä iso palvelus. Siinä Saarikoski ei kuitenkaan osaa kertoa, mikä tuo palvelus olisi. Oletan kuitenkin, että Saarikosken käsitys siitä eroaa siitä, mitä Halla-ahoa tai persuja äänestäneet ajattelevat.
Niinpä nettiversiossa se on korjattu muotoon:
Halla-ahon kirjoitukset ovat niin poikkeuksellisia, että niistä on pakko puhua, mutta samalla niiden poikkeuksellisuus on tehnyt niistä puhumisen vaikeaksi
Saarikoski todellakin pahoittelee, että media ei ennen vaaleja nostanut esille Halla-ahon Scripta-blogeja, vaikka ne ovat vaivanneet Saarikoskea yli kymmenen vuoden ajan. Vasta, kun Antti Rinne käytti niitä sulkeakseen PS:n hallituksen ulkopuolelle, on niistä jälleen lupa kirjoittaa. Ikävä kyllä vaalit oli ja meni, eikä media pystynyt torpedoimaan PS:n vaalivoittoa.
Saarikoski väittää, että nyt Halla-aho on reagoinut ja vetänyt takaisin kaikkein ”julkeimpia” juttujaan. Sikäli kuin itse ymmärsin, Halla-aho on pahoitellut joitakin käyttämiään ”brutaaleja” ilmaisuja, mutta itse asiasisällöstä ei ole tinkinyt. Ja hyvä näin.
Aika moni agenttiromaani tuntuu tämän kirjan jälkeen tylsältä ja mielikuvituksettomalta.
Toisaalta tulee myös mieleen, että päärooleissa voisivat aivan hyvin olla Jim Hacker, Sir Humphrey ja Bernard Woolley, ja kyse olisi klassikkosarjan (Kyllä, herra ministeri/pääministeri) unohduksiin painuneesta ja toteuttamatta jääneestä käsikirjoituksesta.
Tässä tarinassa kuitenkin ydintapahtumien käsikirjoituksen laati suurelta osin Suomen istuva hallitus.
Tarkemmin sanottuna toimistohuoneisto Helsingin Yrjönkadulla.
Sen kohtalo oli lievän mielenkiinnon kohteena PS:n puoluekokouksen ja puolueloikkauksen jälkeen:
Jälkimmäistä on tosin vaikea uskoa, koska nähdäkseni koko kyseenalaisellaa vuokrajärjestelyllä Soini&kumpp. tavoittelivat maksimaalista määrää veronmaksajien kustantamaa puoluetukea koplan myöhempää käyttöä varten.
Nyt tämän ympärillä vallitsee hiljaisuus. Vistbacka pysyy PS:n jäsenenä. Kuvitteleeko Soini, että hänellä on mahdollisuus seuraavassa puoluekokouksessa kaapata puolue takaisin? Näin säätiön varoja ei tarvitsisi ohjata ”Sinisille” vaikeasti toteutettavan sääntömuutoksen avulla.