Tekijä: arvi.

Suomen sodanjälkeisen historia tärkein päätös oli ainakin näihin päiviin asti liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995

Se ei ollut vaikka jotkut muuta väittävätkin, kuin puhtaasti kauppapoliittinen ja se ei meidän turvallisuuspoliittiseen ympäristöön muutoksia tuonutkaan, 1349 kilometrin rajallamme kauppa kävi ja henki haisi pakotepolitiikasta huolimatta.

Mutta nyt sitten tehtiin se suurin perustavaa laatua oleva munaus, kun haimme sotilasliiton jäseneksi, se tekee meistä uhan Venäjälle heidän sotilasdoktriinien mukaan ja siinä tehtiin rajastamme vastakkainasettelun raja, vaikka jotkut hurmahenget sitä ylistävätkin rauhan tyyssijaksi pelotevaikutuksineen.

Perusteluksi jäseneksi pyrkimiseen otettiin Ukraina ja jopa Raatteen tien taistelijat kaivettiin esiin sankarihaudoistaan ja peloteltiin kansalaisia sillä, että Suomea odottaisi pian Ukrainan kohtalo, vaikka mikään ei tähän viitannut ja Venäjältä kuullut palopuheet vanhan Venäjäimperiumin palauttamiseksi entisille rajoilleen pidän vain vanhan toistona, mitä on opittu kuulemaan koko meidän itsenäisyytemme ajan. Joten Ukrainan vertaamista Suomeen pidän hölyn pölynä.   Nyt sitten pelko saa päättäjämme ja kansalaiset aivopestyinä perässä vaatimaan jonkinsortin aitaa itärajallemme, onko hulluudella mitään rajaa kysyn minä.

Tässä ei ole nyt kysymys siitä mitä Ukrainassa tapahtuu ja jos nyt jotkut kuvittelevat, että sotilasliittoon liittyminen on meille tae turvasta, niin sen vaikutus on kyllä päin vastainen, olemme nyt vihollismaa Venäjälle kaikilla elämän ja kuoleman sektoreilla ja olemme vain pelinappulana Venäläisten sakkilaudalla ja Amerikan johtaman Naton laajenemispokerissa.

Jos joku kykenee esittämään minulle konkreettisen esimerkin, että kuinka ja miten Venäjä on ollut meille sotilaallinen uhka muuten kuin tavanomaisen uhon puitteissa, niin sitten sotilasliiton hakemus olisi edes jotenkin perusteltavissa, mutta kun pelätään jo omaa varjoaankin ja nähdään ryssä jokaisessa ruispellossa.

Venäjä oli suuri mahdollisuuksien maa Suomelle, mutta menetimme sen, kun liityimme sodan osapuoleksi.  Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin Venäjän teot Ukrainassa, mutta itse olen nyt itsekäs, enkä lähtisi omaa turvallisuuttamme hakemaan Ukrainan aroilta enkä natohaukan kynsistä.

 

Kun eduskunta ”viisaudessaan” antaa rahaa johonkin kohteeseen 3,5 miljoonaa euroa, niin se tuntuu mitättömältä summalta noin äkkipäätä ajatellen.

Mutta sitten hymy hyytyy, kun se antaa tämän summan vuoden jokaisena päivänä lähetettäväksi ikäänkuin kankkulan pohjattomaan kaivoon, eikä koirat perään hauku.

1000000000,  tässä on se määrä mikä kertyy 3,5 miljoonan päivittäisestä lahjasta verovarojamme, eli miljardi, eli tuhannen miljoonaa kehitysapuun ja ylikin, tänä vuonna se on noin 1300 miljoonaa, ei ole kyllä hulluudella rajaa, ei voi muuta sanoa.

Mutta jos suhteutetaan, niin pieniä ovat silahkat joulukaloiksi, kun verrataan kehitysavun miljardia siihen lahjaan mitä me annamme EU.n sivistysvaltioiden köyhyyden torjuntaan, niin miljadit nauravat mennessään, mutta autuaitahan ovat ne, jotka kääntävät toisenkin poskensa ja rasvaavat itse hirttoköytensä.

Minun puolestani annettakoon kuinka paljon hyvänsä mailman pelastamiseen, mutta sitten ei pidä huuttaa myöskään ei oota eduskunnassa, kun köyhä henkensäpitimiksi euroa pyytää ( kerjää ) näiltä moraaliposeeraajilta.

Erdogani Turkin maalla, heristelee sormeaan, miksi Suomen pitää olla, terroristein kotimaa.

Haavistonkin Nato-kynää, vielä ehkä tarvitaan, suotta sitä vielä vietiin, mueoihin makaamaan.

Erdogani päättää siitä, koska Suomi päästetään, peloistansa ryssän maasta, Nato-perheen elämään.

Niinistöökin Erdogani, piti ihan pilkkanaan, kyllä mailmaan ääntä mahtuu, prosyyrit vain vahvistaa.

Macronikin Ranskan maalla, patonkiinsa tukehtuu, vodkaryypyn perään vinkuu, muuten Putin vilustuu..

Venäläisten sodan käynti, muuttaa yhä muotoaan, nyt ne aikoo Afrikankin, tappaa nälkään kokonaan.

Raatteen tieltä Venäläiset, sodan opin ottivat, vanhaan malliin Ukrainassa, mottiin joutuu iivana.

Suomessakin eduskunta, keskenänsä riitelee, pitäisköhän Salpa linja, kaivaa esiin esteineen.

Vihreät ja vasemmisto, suosii kyllä mattoa, punaiseksi värjättyä, ”pakolaisen” astella.

Pahaa pelkään että vielä, syksyllä on edessä, sienet nousee taivahalle, nappi painuu idässä.

Toivossa on hyvä elää, lapamato vakuuttaa, toivotaan et karhun turkki, takan eteen laitetaan.

 

Nyt jos joillakin on ns.medialukutaitoa muillakin kuin itselläni, niin politiikkaa seuraavien on helppoa havaita, että tästä päivästä aina ensikevääseen asti päätöksiä ja ”päättömyyksiä” ohjailee taustalla vain yksi sana ja se on  VAALIT.

Kepu ja Kokoomus viettävät tulevana viikonloppuna omiensa selkääntaputtelun ja kehumisen vuosipäivää ( puoluekokous ) ja joissa toiset puolueet haukutaan populisteiksi ja selkäänpuukottajiksi sekä takinkääntäjiksi ja sanansa syöjiksi.

Gallupjohtaja kokoomus yrittää nyt olla tekemättä mitään isompia munauksia, jossa varotaan päästelemästä sellaisia sammakoita suustaan, joka heidän vesi kielellä odottamansa pääministeriyden tuhoaisi.  Suurin osa kansasta ei seuraa päivänpolitiikkaa muuten kuin mediaseksikkään lööppijournalismin puitteissa ja he eivät näe sitä, että kokoomus toimii hyväksi havaitulla toimintamallillaan, jossa kaksilla rattailla matkustetaan vaalivoittoon.  Toiset rattaat peesaavat persuja ja toiset istuvat vihervasemmiston ”ilmasotalaivassa” huutamassa apua.

Demarit taas ratsastavat ja seuraavat vain valkoisen sotaratsunsa selässä istuvaa Sannaa, joka pasifistina kiihottaa kansalaisia paistamaan ryssää ilman voita. ( resähti )

Persuilla on taas vaikeaa olla uskottava, kun toisella kädellä ollaan airueen kärjessä auttamassa Ukrainan evakkoja, kun toinen käsi pujoittaa hirttosilmukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien ”turistien” kaulaan.  Halla-aho heitti kirveensä kaivoon luopuessaan puheenjohtajuudestaan ja Purra teki virheen omalle uralleen, kun nosti poliittisesti kuolleen henkilön takaisin puolueensa ”sotapäälliköksi”.   Tietenkin annamme humanitaarista apua Ukrainalaisille, mutta aseistamiseen ei olisi pitänyt lähteä, ja liittyä sodan osapuoleksi, sanokoon moraali mitä hyvänsä, sillä näin asetimme itsemme maalitauluksi,  sanonko mille.

Kepu taas ei petä koskaan, se pystyy kerta toisensa jälkeen saamaan kannattajansa vaaliuurnille, vaikka maaseudulla kepun politiikan seurauksista johtuen liikettä ei ole enään kuin yhteen suuntaan, hautuumaalle.  Kepu ei nyt oikein tiedä, että itkisikö vai nauraisiko, kun hallituksen kynnysmattona muut pyyhkivät kuraiset, lannalta tuoksivat piikkikorkokengänsä mattoon.  Kepulla ei ole ollut kuin katastrofaalisia puheenjohtajia viimeisinä vuosikymmeninä.  Jäätteenmäki, Vanhanen, Kiviniemi, Sipilä, Kulmuni ja nyt suurin katastrofi vihervasemmistolaiseksi osoittautunut Saarikko-

Vihreät ovat olleet kuten persutkin ”aseettomina”, kun korona ja sota on heiltä vienyt tikkunekun suusta, kun ilmasto,-ja maahanmuuttohulluus on jäänyt/jätetty odottamaan parempia aikoja, mutta helppoa on kannatus saada nousemaan sfääreihin, mutta vaikeaa on pitää se siellä, sen tietävät nyt kantapään kautta molemmat.

Vasemmistoliitto taas tekee virheen kun se sekoittaa punaisen ja vihreän värin keskenään, se muuttuu paskan ruskeaksi.

Ruotsalaiset eivät petä, olipa hallitus minkä värinen, makuinen tai hajunen hyvänsä niin heille kaikki sopii, kunhan kielikylvyt ovat hallitusohjlmen proknooseihin piirretty.

Kristilliset taas taitavat vedellä viimeisiä henkäyksiään Arkadianmäen herrahississä, ennenkuin pääsevät autuaammille metsästysmaille poliittisina ruumiina.

Harkimokin pääsee taas lähtemään yksinpurjehdukselle maapallon ympäri, kun ei ole enään Eduskunta työpaikkana ensi kevään vaalien jälkeen.m

 

Kyllä Suomen kamaralla, ihanaa on elellä, muut kun ottaa meidän rahat, murhe yksi vähemmän.

Metsämmekin tuottaa kultaa, toukkain leuat louskuttaa, hiilinielut tulee täyteen, pettuleipä naurattaa.

Savupiippu teollisuus, kiinalle nyt annetaan, sillä saadaan Suomi nousuun, paska enään haisekkaan

Koronasta kin me päästiin, Kiuru lähti synnyttään, ministerit peloissansa, koska Kiuru visertää.

Lääketieteen Nobelilla, Niinistökin palkitaan, puhelimen kautta tiesi, Putin viedään hourulaan.

Lätkän MM toistuvasti, täällä sitä juhlitaan, tyhmyys joukos tiivistyykin, jälkiä kun korjataan.

Suurin kiitos koittaa meille, muita kun me autetaan, suolenmutkaa oottaa aika, turhaan enään mouruaa.

Kunpa vielä monarkia, tulis meille viimeinkin, Väinö oli ensimmäinen, Saksan maalta tietenkin.

Sauli sekä Sanna kyllä, kruunupäiksi kelpaisi, pirullinen kansanvalta, siitä on vain haitaksi.

Pahaa Suomesta en löydä, vaikka kuinka etsisin, mutta kyynel silmänurkast, toista kertoo kuitenkin.

Lukematon onnen määrä, Suomessa on kaikkineen, Väyrynenkin taasen meitä, tiedoillansa valaisee.

Saarikolle Väyrynen on, piikki hänen lihassa, mutta piikki ahterissa, läskit pitää kurissa

Orpokin jo samppakaljaa, kittaa voittoo odottaa, mutta hänen voiton estää, Erdokani Turkin maan.

Ensikevään vaalein jälkeen, juhlaan onkin aihetta, kunhan saadaan  Sanna II, estään nyrkin tarjonta.

Juhannusta odotellen, silloin Suomi vapautuu, kossupullo povitaskus, moraan moni tukeutuu.

Makeasti Suomen kansa, nukkuu sammal petillään, kunhan jostain vielä löytyis, joku köyhä kerjäämään.

Meitähän ei mikään uhkaa, Putinikin sairastaa, kuka lähtis hälle viemään, viagran huuleen, ”kutinaan”.

 

 

Sodan jälkeen Suomee johti, Juho Kusti varmasti, ikuiseksi rauhan rajaks, itärajan julisti.

YYA.ta Molotovin, kanssa yhdes väsättiin, sillä sitten ryssän pelko, vähitellen voitettiin.

Kauppa kävi, henki haisi, ripaskaakin tanssitiin, Säkkijärven polkan tahtiin, vodka virtas kiduksiin.

Hyvinvointi valtioksi, Suomi lähti nousemaan, Paasikivee saamme kiittää, polun lähti auraamaan.

Suomettuneiks meitä haukkui, kateelliset koloistaan, komissio Helsingissä, Tornin valot sammuttaa.

Sitten koitti Urkin aika, Lepikosta syntyjään, Paasikiven polun otti, opiks omaan elämään.

Viisivuotis suunnitelmin, naapurissa elettiin, meillä kaikki Urkki hoiti, kansa kiitti, juhlittiin.

Hrutsevikin meillä kävi, useasti kylässä, saunan parves Urkin kanssa, kiuas itki vieressä.

Urkin jälkeen sitten meillä, muuttui malli kokonaan, naapurille pyllistettiin, ryssää voissa paistetaan.

Tuli Manu, Ahtisaari, Halonen ja Niinistö, kukin heistä vuorollansa, Suomineidon häpäissyt.

Itsenäisyys luovutettu, myyty pala palalta, lännessä nyt helppoheikit, hykertelee onnesta.

Brysselissä herrat ravaa, siellä lienee onnela, orjana me saamme olla, palkkana vain ruoskinta.

Nato aseet vihdoin saadaan, rajojamme suojaamaan, mutta mänty Karjalassa, oottaa päiden hakkaajaa.

Tässä pieni välähdys on, historian havinaa, Urkki pyörii haudassansa, tunarit kun mellastaa.

Taidan juoda toisen kupin, Juhla Mokan tuotetta, vaikka suomen herraonni, surun nostaa pintaansa.

Pyydän jo etukäteen anteeksi kirjoitustani kaikilta hyväuskoisilta idi……anteeksi sinisilmiltä, jotka sanovat ja kirjoittavat että, kunhan sota loppuu Ukrainassa, niin sen jälkeen voidaan taas palata ns.normaaliin päiväjärjestykseen elintarvikkeiden ja muidenkin tuotteiden osalta ja hintataso tippuu sotaa edeltävälle tasolle.

Sallikaa minun nauraa, ei tule tapahtumaan ja sanokaas yksikin tuote tai valmiste minulle, joka on pudottanut hintansa, kun on sen saanut hilattua tasolle, joka tuo suuremman katteen viivan alapuolelle.   Nyt näyttää olevan vallalla Globaalisti, että kaikki nousee, vaikka sota Ukrainassa ei kosketa sitä piirun vertaa, kahvi hyvänä esimerkkinä.

Sitten toinen esimerkki.  Kun näkyy jotkut viisaat kirjoittelevan lähes totuutena, että sota ei enään pitkään kestä ja Venäjä on voimavaransa käyttänyt jo loppuun ja se joutuu ( pakotetaan ) luopumaan kaikilta valloittamiltaan alueilta, Krim mukaanlukien, ja palaamaan takaisin entisille sijoilleen.  Sallikaa minun nauraa, sillä näin ei tule tapahtumaan ja jotkut vielä uskovat siihenkin, että kunhan Putin vetää viimeisen henkäyksensä, että silloin viimeistään Venäjä palaa/pakotetaan demokratian tielle ”oman käden kautta”..  Venäjää on johdettu niin kauan kun Venäjä on ollut  yleensä olemassa ja tulee johtamaan tulevaisuudessakin ”tsaari” ja olipa se kuka hyvänsä Putinin jälkeen, niin tilanne ei siellä muutu meidän toivomaamme suuntaan.

Tämä tälläkertaa, ettei tarvitse turvautua kenenkään lääkärin apuun.

 

Joskus sitä tulee miettineeksi, että vaikka ihmisen, eli homon syntyminen tapahtui noin 2-3 miljardia vuotta sitten Afrikassa, erottuaan simpanssien sukupuusta omaksi lajikseen, että kuvittelisi Afrikan olevan se manner, joka olisi kehittyneisyydessään valovuoden edellä muita.

Mutta mitä vielä.  Onko siellä sitten ollut niin helppo elämä, että ei ole tarvinnut ihmeemmin uudistua ja kehittyä hengissä pysyäkseen, kun ollaan saatu olla maanpäällisessä paratiisissa.

Ne jotka sieltä sitten lähtivät levittäytymään Eurooppaankin, niin olosuhteiden pakosta heidän oli henkensä pitimiksi keksittävä koko ajan uusia toimintatapoja ja apuvälineitä nälkäkuoleman ja paleltumisen estämiseksi.

Tosin, nyt on käynyt niin ja hyvää vauhtia käymässäkin, että ihminen on viisaudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan tuhoamassa koko maapallon ja itsensä hulluudessaan ja sivilisaatioista tulee robottien ja tekoälyin johdettuja laboratorioita, joissa ihminen on koekaniinina.

Joten, Afrikka ja Afrikkalaiset ovat kuitenkin ne viisaat, jotka elävät kestävän kehityksen ehdoilla, muualla ollaan yhtenä rattaana siinä kehityksen pyörässä, joka tuhoaa itsensä ja yhteisönsä, myytyään sielunsa …………..

Nyt näyttää siltä, että nuolaistiin ennen kuin tipahti, nimittäin Nato jäsenyys on jumittunut nyt Erdoganin pöytälaatikkoon ja ratkaisija istuu valkoisessa talossa, joka arvioi omasta näkökulmastaan, kumpi on heille se hyödyllisempi idiootti, Suomi vai Turkki.

Tässä voi vielä ”hyvässä lykyssä” käydä niinkin, että palataan niihin Erkki Tuomiojan ehdottamiin yhteistökuvioihin Ruotsin ja Suomen kesken, jossa kaveria ei jätetä jos toveri hyökkää.

Suomen oma uskottava, sotilasliittoihin kuulumaton itsenäinen puolustus heitettiin parissa kuukaudessa romukoppaan ja lähdettiin turvaa hakemaan sotilasliitosta, vaikka meitä ei sotilaallinen eikä muukaan vaara ollut uhkaamassa, suurista puheista ja uhoista huolimatta, joita on totuttu kuulemaan naapurin tahoilta yhtä säännöllisesti kuin aikamerkkejä.

Tänään vietetään Marskin syntymäpäivää ja sotilasparaatia saamme seurata Punaiselta tor….anteeksi Senaatintorilta rinta rottingilla.

 

Suomessa sotahysteria saa aikaan mitä ällistyttävimpiä piirteitä ja tuntuu että mikään ei enään yllätä, kun kauhu leviää yläkertaan.

Nyt ollaan jo useassa paikassa kieltämässä yhtä meidän aakkosiimme kuuluvan kirjaimen käyttö, kun se muistuttaa meitä liiaksi naapurimaan sotakoneen tunnuksista ( Z )

Toinen esimerkki löytyy vaatimuksista, että Valko-Venäjän nimi pitää muuttaa meillä muotoon Beladus, jolla sitä jatkossa tituleerattaisiin, sillä Venäjän maininta nimessä ajaa ”saikulle”.

Nämä ylläolevat luen kyllä samaan hysteriaan kuuluvaksi kuin nekin, vaikka vähän eri puolelta ”pyöreää huonetta”, kun alettiin kaikki rasismiin viittaavat tuotteiden nimetkin kieltää ja liikennemerkit ja hymypatsaatkin piti valjastaa sukupuolettomiksi tasa-arvon nimissä.

Lisäksi historiallisia patsaita ja muistomerkkejä ollaan meilläkin kaatamassa ajatuksella että, pois silmistä, pois mielestä.

Jos tämä on sitä kaikensallivaa demokratiaa, niin itse en siihen halua olla osallisena.