Tekijä: arvi.

Nyt käydään säätytalolla hallitusneuvotteluja neljän puolueen kesken ja koetetaan tehdä sellainen ohjelma jolla hyvinvointiyhteiskunta pystytään pelastamaan nykyisen, vielä virassaan olevan vihersosialistisen humpan,  utopistisen jenkan  ja kohtalokkaan samban jäljiltä.

Kunpa muutkin mukanaolevat kolme puoluetta säätytalolla laskeutuisivat pilvistä ja utopioista sille tasolle, jossa päätöksiä tehdään suomen ja suomalaisten parhaaksi, jossa demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeus,-ja yhdenvertaisuus politiikkaa toteutettaisiin suomalaisten hyväksi ei suomen etuja vastaan.

Nyt pitää korvat sulkea näiltä vihersosialistien ismeiltä ja jättää heidän oleskeluyhteiskuntansa vaateet huomiotta, sillä vaikka he alinomaan huutavat pelastavansa jälkipolvet tuholta, niin heidän neljän vuoden periodinsa vallassa oli sitä pahinta myrkkyä minkä tulevat sukupolvet joutuvat nielemään.

Olkoon nyt Orpon / Purran hallitusohjelma kuinka ottava tai antava hyvänsä, niin pääasia on kuitenkin se, että maamme tähän moraalis / taloudelliseen alennustilaan vieneet ovat nyt siellä missä he eivät tuhojaan jatka, eli oppositiossa itkemässä ilmaisten lounaidensa ja saavutettujen hillopurkkiensa  perään.

Lukaisin tuossa mediasta, että nyt on sitten yksi politiikan tähdenlento kuollut ja kuopattu lopullisesti ja en kyllä sure enkä itke, vaan tunnen jopa vahingoniloa.

Ei varmaan koskaan suomen poliittisessa historiassa ole niin nopeasti menty häistä hautajaisiin kuin tämän mainitun tähdenlennon kohdalla.

Kaksikymmentä kansanedustajaa ja viisi ministeriä kansa pudotti samaan aikaan eduskunnasta ja nyt heistä ei enään kukaan muista kuin johtajansa (harhaan ) joka yhä esiintyy voittajan elkein sopeutumisrahalla ja katkeroituneena jakelee neuvojaan joka suuntaan pääkohteena tietenkin perustamansa puolueen nykyjohto, joka ei tee niin kuin hän neuvoo ( onneksi ) Suomen nykyinen pääministerikin sai jo osansa, kun kehtasi Amerikkaan mennä puhumaan läpiä päähänsä, eli olemaan profeettana vieraalla maalla.  Eniten ihmettelen median toimintaa, että Soinia pidetään haastateltavana vähän joka asiassa muka ”asiantuntijana”, vaikka häneltä tulisi vain kysyä neuvoa, kuinka tuhota puolue ja häntä seuraavien opetuslastensa  poliittinen ura.

Jussi Niinistö, joka varmasti oli silloin mies paikallaan puolustusministerinä, niin sanoi olleensa järkyttynyt pudottuaan ministerin vakkanssin omaavana kokonaan eduskunnasta, mutta uskollisena Soinin soturina taisi ihan tosissaan uskoa, kuten varmasti kaikki muutkin loikkarit, että isä kuolee PS  ja poika Sinin. jää henkiin.

Eipä siinä  vakanssit eikä tittelit paljoa painaneet, kun äänestäjät vaaleissa näyttivät, että sitä saa mitä tilaa.

En tiedä miten kaikki siniset ovat poliittisen jälkeisen elämänsä järjestäneet, mutta eivät he ainakkan katkeruuttaan, jos sitä onkaan, niin itke medioissa johtajansa tapaan.

 

 

Suomeen ei synny hallitusta tällä kokoonpanolla. Niin kuin ennustettu, niin persut heittää itsensä pihalle ja vastuusta tai muut heittävät persut ulos.  Se siitä, muu on ajan haaskausta.

1 )  Totta.

2 ) Tarua.

 

Vanha sanonta, että kepu pettää aina on heidän poliittisten vastustajiensa lanseeraama ja varmasti kokemusperäinen.

Mutta nyt kaikki ne 349640 äänestäjää, jotka kepulle vaaleissa valtakirjansa antoivat heidän äänensä kuuluviin saaduksi, niin voivat nyt yhtyä tämän muiden puolueiden totuuteen kepun pettämisestä, sillä nyt puolueen johto  petti jo omatkin, menemällä oppositioon tehtyjen virheidensä seurauksista, eli puoluejohto rankasee nyt äänestäjiään omista virheistään.  Ja ei varmasti nämä kepua äänestäneet valtakirjaa antaessaan halunneet, että puoluejohto menee heidän antamaansa mandaattia puolustamaan oppositiosta käsin, tulipa vaaleissa voitto, torjuntavoitto tai tappio.

Minun vähäiseen ajatusvirtaani olisi sopinut paremmin jos kepulainen olisin, että koko puoluejohto vaihtoon ja sitä kautta hallitukseen, jossa ovet olivat sepposen selällään mennä ja toimia niiden 349640 äänestäjän arvojen mukaisesti ja niitä edistäen.

Olen ymmärtänyt, että puolueiden tärkein tavoite on menestyä vaaleissa ja saada mahdollisimman suuri edustus Arkadianmäen herrahissiin ja vaalien tuloksesta riippumatta, oppositio on se viimeinen paikka jonne ei mikään puolue soisi joutuvansa.   Mutta kepu ei olisi kepu jos se muiden tavoin toimisi, sen johtajat ruoskivat  vain omat äänestäjänsä vereslihalle ja huutavat  itse oppositiossa tuskaansa, kun heidät on väärin ymmärretty.

Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.   Näin sanoi Oxenstierna muinoin pojalleen.

Nyt minä sanon, että kunpa tietäisivät maailmalla, kuinka vähällä järjellä on suomea johtanut viimeiset neljä vuotta pääministeri, jonka sotkuja ja osaamattomuutta nyt Orpon johdolla säätytalolla koetetaan parsia takaisin tolkun tilaan, niin voisi tittelit ja prenikat jäädä vähemmälle.

Sitä minä enempi ihmettelen, en Marinin osaamattomuutta, vaan että suomessa yhä on suuri määrä helppoheikkejä, jotka koettavat Marinin jälkeensä jättämää paskaa nimittää  kullaksi ja vaativat suu vaahdossa jatkettavan samaa talous/moraalista katastrofia mitä neljä vuotta on ollut.

Sääliksi käy Orpoa ja kolmea muuta hallitusneuvotteluissa mukana olevaa puheenjohtajaa, kun neljä vuotta on eletty kuin viimeistä päivää, ei olla oltu köyhiä eikä kipeitä ja nyt kun rahakirstussa ei ole muuta jäljellä kuin velkaa ja vekseleitä, niin kaikki poraavat että ei minulta ainakaan saa saavutettuja etujani leikata eikä sopeuttaa, minkä Marin on kansaa voidellessaan antanut ja velaksipa tietenkin.

Nyt hallitusneuvottelijat säätytalolla saavat vain kuraa niskaansa, vaikka oikea kohde olisi se jota nyt ulkomailla juhlitaan ja tekisipä mieleni sanoa, että pitäkää sankarinne, mutta jätän sanomatta kuitenkin, hän on toiminut kuitenkin se järjen valossa joka hänelle on, turhaa on kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

En tohdi  enkä uskalla edes ajatella sitä, jos kansalaiset Marinille olisivat vielä vaaleissa antaneet luvan jatkaa entiseen malliin.

Minä toivon, että Orpo kumppaneineen tekisi heti tarvittavat toimet hyvinvointivaltion pelastamiseksi, eikä kuuntelisi näiden nykyisten hallitustovereiden ruikutuksia eikä heidän sopuleidensa uikutuksia, sillä jos nyt jätetään tekemättä, niin sitä enempi se sattuu myöhemmin, se on varma.

Nyt se otetaan miehestä mittaa säätytalolla, että pitääkö Orpo housut jalassa, vai vetääkö hameen päälleen näiden viiden jälkiviisaan ”neitsyen” kiljuessa katsomossa, että kuinka sinä kehtaat.

Minulle ja varmasti suurimmalle osalle suomalaisista sopii sopeutukset ja leikkaukset mitkä on pakko tehdä ja kaikista huonoin vaihtoehto olisi tämän koalition kaatuminen, sen myötä tilalle tulisi sinipuna, jossa laastarilla lääkittäisiin kuolevaa.

Suomessa kauhistellaan ulkomaisten valtioiden ”demokratioita”, jossa vaalejakaan ei kyetä viemään läpi etteikö niitä varastetuiksi tai väärennetyiksi mainittaisi ja seuraukset ovat useasti veriset.  Jopa suurimpana demokratiamaana mainitussa Yhdysvalloissa on näin käynyt.

Meillä sitävastoin ei vuoden 18 jälkeen ole laillista hallitusta vastaan noustu ja aina vaalien jälkeen kun äänet on laskettu, niin pulinat pois, kansa on puhunut on sananparsi jota kaikki noudattavat.

Vaalien jälkeen meillä  hävinneet puristavat kätensä vain nyrkkiin ja piilottavat sen housuntaskuihinsa ja sanan säilä on se jolla muutosta haetaan seuraaviin vaaleihin.

Mutta eihän tästä ole vielä järin pitkä aika siitä ( 1973 ) kun meillä ei uskallettu edes järjestää vaaleja pelossa, että kansa saattaisi äänestää väärin ja sen seurauksena ”joku” voisi suuttua.

Demokratia osoittaa tomivuutensa aina vaalien voittajien näkökulmasta, mutta hävinneet löytävät aina vaalitappiolleen syyn jostain muusta kuin omasta itsestään, milloin se on media ja milloin mikäkin.  Nytkin juuri päättyneiden eduskuntavaaliemme häviäjät ovat herttaisen yksimielisiä siitä, mikä oli perimmäinen syy tappiolleen.  No persutpa tietenkin, kun ovat perkeleet tulleet heidän vesille kalasteleen heiltä lupaa kysymättä.

Onhan se nyt pyhän häväistys, että AY.n savijalat  huutavat pelastajakseen äärioikeisoa joka säätytalolla neuvottelee samaan aikaan, kun äärivasemmisto itkee sitä, kun kansalaiset eivät ole heidän viestiään sisäistäneet maailmanlopusta.  Ja kepu kiroaa persuja, kun eivät anna heidän rauhassa viedä loppuun maaseudun hautajaisia.

Silloin  kun huomaa erehtyneensä, niin silloin pitää nostaa käsi pystyyn erehdyksen merkiksi ja niin nyt teen, koska Petteri Orpon osakkeet eivät ole häävit olleet tykönäni ja pidin häntä enempi tuonne vihervasemmistolaisten pillipiipareiden ja itkupillien suuntaan kallellaan olevana.

Jo nyt se, että hän uskalsi uhmata näitä äärivasemmistolaisia, joihin luen niin sdp, vihr, kuin vassarienkin nykyjohdon ja lähti rakentamaan hallitustaan perussuomalaisten kanssa näiden punaisten paholaisten varoituksista piittaamatta, niin siitä hänelle luovuttaisin kyllä sisu puukon.

Orpo toimintaa ohjaa ennen kaikkea se, että hän toteuttaa sitä mitä vaalitulos edellyttääkin, eli hän toimii demokratia edellä, eikä ole lähtenyt joidenkin katsomosta huutelevien ohjeita noudattamaan, vaan on niiden antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Valtava mekkala ja huuto kuuluu vasemmalta Orpon suuntaan, että kuinka sinä kehtaat, etkö edes häpeä, sillä mitähän meistä nyt ulkomaillakin ajatellaan, kun otit kumppaniksesi puolueen, jonka poliittinen teema ”suomi ensin” on rasistinen ja johtaa heinäsirkkaparvien tuloon maahamme.  Sitä vaan, että tuskinpa niitä heinäsirkkaparvia nyt saadaan, koska vasen laita puhuu kylmästä kyydistä,  jonka Orpo/Purra tarjoilee tämän toivotaan toivotaan ihanuuden jälkeen.

Saattaahan olla, että Ruotsi voittaa kuten nyt kävi Euroviisuissakin ja nimikaima hallitusneuvotteluissa tekee ”biudit” ja marssii ulos lopullisesti säätytalolta, vaikka Säkkijärven polkka olis tullut halvemmaksi  kuin heidän kalliiksi suomalaisille koituva viherhumppansa.

Kävi nyt hallitusneuvotteluissa kuinka hyvänsä, niin Petteriltä voisin kyllä ostaa käytetyn auton, mutta vihersosialisteilta en ostaisi edes kintaita, sillä selkäni kun käännän niin veisivät nekin.

Jos nyt Petteri Orpo saa hallituksen koottua nykyisten neuvotteluissa mukana olevien puolueiden kanssa, niin seuraavat neljä vuotta tullaan elämään jatkuvan varuillaan olon vallassa, kun vasemman laidan huutomyrsky muuttuu lihaksi, eli jos huuto ei auta, niin sitten lähdetään kaduille tekemään sitä minkä he parhaiten osaavat, -terroriin laillista esivaltaa ja niitä puolustavia tahoja vastaan.  Ja jos meitä on peloteltu sillä, että venäjä saattaa meidät saartoon/saarroksiin, kun sulkee meriliikenteemme, mutta se ei ole enään minun pelkoni ( Nato ) ja pelkoni onkin ihan kotikutoista sorttia, kun AY-mafia laittaa lakkokenraaleineen satamat toppiin ja ahtaajille punaiset käsivarsinauhat.

Se on selvä että seuraavat vuodet tullaan tarjoilemaan niukkuutta, mutta jos siitä lähdetään tätä  Orpo/Purra hallitukseksi aijottua  lahtaamaan, joka toivottavasti kokoon saadaan, niin silloin suunta on väärä, kohde istuu oppositiossa, jonne äänestäjät heidät ohjasi pahojen tekojensa tähden.

Luulen kuitenkin, että kyllä Siperia vielä opettaa ne ankkalammikon uiskentelijatkin, että äkkisyvässä ei kovin pitkään pysty käsipohjaa uimaan.

 

 

Sitä olen vähän tykönäni aina joskus aika ajoin miettinyt, että kuinkahan pitkään ne yhä pienemmät kansanryhmät suostuvat vielä otsansa hiessä elättämään yhä suurempaa joukkoa niitä, joiden palkanmaksajana toimii  Kela.

Onhan tässä nyt jokin paradoksi, kun suomessa on työvoimapula, vaikka täällä työttömiä laskutavasta riippuen on siinä 3-450000  ja silti eräät tahot haluavat vielä heidänkin päälle raijata tänne sadoin tuhansin lisää matalapalkkaisia, joiden palkasta puolet on Kelan kontolla.

Nyt kun valtion rahakirstu huutaa ei oota ja Orpo puhuu ja myöskin presidentti siitä, että ei suomi voi olla oleskelu yhteiskunta, niin johan vasemmalta alkoi kuulua älä mölöä, kuinka köyhiä laitetaan kyykkyyn.

Suomalainen hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän, kun meillä  ihmisten toimeentulo ei ole riippuvainen siitä, onko hän työssä tai työvoiman ulkopuolella.  Toki osa ihmisistä jotka haluaisivat työtä tehdä ja jotka syystä tai toisesta ei siihen kykene, niin heitä tulee auttaa.

Nyt suuri osa työttömistä kokee, että ei kannata itseään rasittaa työllä, kun saman elintason, paremmankin saa Kelan luukulta tikkuakaan ristiin laittamatta.

En sitten tiedä, mutta kokeiltaisiinko välillä keppiä porkkanan asemasta, sillä eihän työnteon tulisi olla vaihtoehto vaan oikeus ja jos kansanterveydestä ollaan huolissaan, niin  parasta sosiaaliturvaa on kuitenkin työ, joka  ennalta ehkäisee monelta, oleskeluyhteiskunnan henkiseltä elintaso sairaudelta.

Jos työ ei mene työttömän luo, niin työttömän pitää lähteä työn luo, ei tämä ole mitään tähtitiedettä.  Tietenkin jos halutaan jatkaa oleskeluyhteiskuntana, niin valmistautukaa jatkossakin tekemään yhä kovemmin työtä, sillä oleskelijoiden joukko kasvaa lainsäätäjien hellässä suojeluksessa, joten lopettakaa ruikutus.

 

 

Vaikka en Sanna Marinin harjoittaman politiikan ylin ystävä olekkaan ja en hänen tapaansa toimia kaiklta osin ymmärtänytkään, niin silti minulle ei tuota mitään ongelmia toivottaa hänelle menestystä jatkossa, niin henkilökohtaisessa elämässään kuin myös siinä toimessa, mihin sitten päättääkin seuraavaksi suunnata eronsa/erojensa jälkeen.

Voin vain kuvitella sitä luopumisen tuskaa mitä hän nyt kokee tykönään, jossa hän tuntee sisimmässään varmasti osin epäonnistuneensakkin, niin henkilökohtaisessa,-kuin myös valtiollisessa toimessaan.

Voin toki olla väärässäkin ( mitä harvoin jos koskaan kyllä olen ) että häntä eivät kosketa ”normaalin” elämän lainalaisuudet lainkaan ja hän voi jatkossakin mennä rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä ajatuksena, että se mikä ei tapa se vahvistaa.

Hän oli ja hän toimi pääministerinä sellaisella tavalla, että sitä ei ole aikaisemmin tällä vakanssilla toimineilta nähty ja luulempa että tämä jääkin ainut kertaiseksi ilmiöksi samoin kuin väitetään ainutkertaisiksi jääviä EU. tukipakettejakin. ( vannomatta paras )

 

 

Kun suomessa nyt näyttää ruotsalainen 4% puolue määrittävän, minkälaiset arvot heille eivät käy hallitukseen osallistumiselleen ja mitkä käyvät ja tämä vaaankieli sirpale saattaa kaataa tämän kokoomuksen ja perussuomalaisen graniittisen perustan, jolla on tarkoitus nykyisen  Marinin jäljet parsia takaisin tolkun tilaan.

Maan talous on kuralla ja keinoja etsitään tiheällä kammalla pienimmistäkin puroista, että kymmenen miljardin kuoppa saataisiin lapioitua edes osin umpeen.

Mutta annas olla, tämä kyseinen marginaali, joka nyt on kepun pyykinpesun avittamana päässyt asemaan, jossa se voi määrätä arvoillaan, syntyykö maahamme Orpo  I  vai  tuleeko suomeen hallitus, johon ruotsalaisten ihmiskäsitys istuu kuin nyrkki silmään.

Kalliiksi tulee suomelle ruotsalaisten ihmiskäsitys ja arvopohja ja siinä ei miljardit paljoa paina vaakakupissa, kun perussuomalaisten ”suomi ensin” politiikkaa ruoskitaan ihmisyyden puutteesta, kun eivät taipuneet suomen halaamisen asemesta suutelemaan ja rakastamaan koko maailmaa etupainotteisesti.

Minä kun kuulen sana arvopohja ja ihmisyys, niin silloin poistan aseestani varmistimen, sillä sen varjolla on odotettavissa tehtävän ne raaimmat ja katastrofaalisimmat päätökset, jossa suomi toimii haudankaivajana itselleen, omissa hautajaisissaan.

Eduskunnassa toimivista puolueistamme kaikki varmasti haluavat kehittää suomen ja suomalaisten hyvinvointia, mutta se miten siihen päästään ja  miten se parhaiten onnistuu niin siitä ei vallitse parlamentaarista yksimielisyyttä.

Perussuomalaiset kokevat, että kansalaiset jotka heille on valtakirjansa vaaleissa antaneet, että sen edellytyksenä on, että ensin kotimaan asiat ja yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet säälliseen tilaan ja jos sen jälkeen jaettavaa on, niin sitten maailman parantaminen.  Tämän kuvittelisi olevan muidenkin puolueiden pääasiallinen tavoite suomalaisina suomessa. Mutta mitä vielä, nyt ollaan niin rikkaita täynnä omaa hyvyyttä ja hurskautta ja ollaan rähmällään rajojemme takaisten helppoheikkien edessä että pahaa tekee.  Kansanvälisiä, historiallisia sopimuksia ja kaiken sortin proknoosipykäliä letaan kuin piru raamattua ja etsitään täikammalla, mistä maailmankolkasta vielä löytyisi jokin kalifi  ja heimokultti, jonne voisimme rikkauttamme lähettää.  Ja tätä maailmojen syleilyä me harrastamme velaksi yli miljardin vuositasolla ja se on niin suuri summa, että kotimassa sen myötä moni vanhus olisi voinut ostaa kaupasta  myös lääkkeensä ruuan lisäksi ja monet nuoret saisivat avun mielen häiriöihinsä, kun nykyään heille tarjotaan kuvainnollisesti lähimmän puun oksaa kaulakeinulleen.

Lopuksi vielä vaikka tiedän saavani kuraa niskaani ihmiskäsityksestäni ja arvoistani, niin jossan kai pitäisi olla myös piikki Ukrainan sodan laskulle suomen osalta.  Asetan nyt vaakakuppiin kansainvälisen kehitysavun, joka on rohee miljardi suomen osalta vuosittain ja trendi on nouseva  ja kun Ukrainan auttamiseen on mennyt ja menee jatkossakin ainakin samaa suuruusluokkaa oleva summa vuositasolla, niin nyt se Ukrainan apu tulee ottaa muista kehitysapukohteista niin pitkään ainakin, kun tilanne Ukrainassa normalisoituu ja palautuu sotaa edeltävälle tasolle.

Eihän se ole mikään hyvinvointivaltion mitta, että velkarahalla autamme muita ja oman maan apua, hoivaa ja huolta tarvitseville tarjotaan vain kylmää kättä ja kyytiä ja hoetaan, että taas kerran olemme maailman onnellisin kansa, että kun sinulle sanotaan että tilastollisesti näyttää että sinulla ei voi olla nälkä, niin kai se sitten uskottava on, vaikka suolenmutka huutaa  EI  OOTA.

Nämä suomenkin eri maailmankolkkiin lähettämät miljardit ovat menneet pohjattomaan kaivoon ja itseasiassa on esteenä sille, että onki jää käyttämättä, kun kalaa tuodaan kehityksen jarruksi.

Ukrainassa ja täällä oleville pakolaisille apu ei mene pohjattomaan kaivoon, se on osana Ukrainan tulevaisuutta ja taloudellis/henkistä jälleenrakennusta.