Tekijä: arvi.

Jos ajattelet politikon uraa ja pääsyä sen ”vihreille” oksille ja vallan kammareihin, niin sinulla pitää olla tarkka suunnitelma sen toteuttamiseksi, mitä saa ja voi tehdä ja mitä ei missään tapauksessa.

1)  Valitse puolue,  joka …….

Ei missään tapauksessa lähde marssimaan itsenäisyyspäivänämme kaduille heiluttamaan Suomen lippua, vaan valitse puolue, joka osallistuu airueen kärjessä Pride viikon tapahtumiin sateenkaarilippua liehuttaen ja vaatii vähemmistöjen oikeuksien nostamista muiden oikeuksien yläpuolelle.

Ja puolueen valinnassa on tärkeätä myös se, kuinka suureen ääneen ja mielikuvin uskaltavat huutaa, että saatana asuu Moskovassa ja että  Venäläiset on tapettava viimeiseen mieheen tavattaessa ja ei missään nimessä saa puhua diplomatian palauttamisesta maidemme välille ja pitää vielä vaatia Karjalaa takaisin pullo kerrallaan.

Ehdottoman tärkeä kriteeri on sekin, että puolue sanoo EU.hun liittymisemme olleen meille vuosisadan Lottovoitto ja ilman sitä kantaisimme täällä vielä säkillä valoa pimeisiin pirtteihimme.

Suuren ja peruuttamattoman virheen urallesi teet, jos et liity niiden joukkoon, jotka lankeavat polvilleen Saulin edessä ja voitelevat hänen varpaanvälinsä kalanmaksaöljyllä.

Vältä myös koskaan sanomasta että Suomi ensin, se tekee sinusta rasistin kuten myös se, että toivot julkisesti Trumpin paluuta valkoiseen taloon.

Äläkä koskaan äläkä milloinkaan mene sanomaan, että ilmaston lämpeneminen kuuluu normaalin vahtosyklin piiriin ja ihmisen toiminnalla ei ole siihen ollut eikä tule olemaan osaa eikä arpaa.

Lisäksi tulee vaatia kaikille koronarokotuksista kieltäytyjille rangaistukseksi kansalaisluottamuksen menettämistä ja heidän tulee neuloa hihaansa symbolia, kuten joutuivat Juutalaisetkin kantamaan omaa Daavidin tähteään jokin aika sitten.

Pitää myös välttää sanomasta, että tehtaanpiippu Suomessa on suurin ilmastoteko, silloin olisit hyvää vauhtia matkalla poliittiseksi ruumiiksi.

Ja jos menet sanomaan kuuluvasi Raamattu-uskoon ja uskovasi isään, poikaan ja pyhään henkeen, niin tämän sanottuasi sinut poltetaan kuvainnollisesti roviolla.  Sinun pitää sitävastoin olla niiden joukossa, jotka haluavat Suomeen rakennettavan valtavan moskeijan kouluineen ja pyhine imaameineen ja kieltää kaikki kristinuskoon vivahtavakin kouluissamme ja opetuksista.

Ja hyvänä meriittinä pidetään myös sitä, että kieltäydyt kaikesta poliittisesta yhteistyöstä Perussuomalaisten suuntaan ja mansikkana kakkusi päällä olisi se, että vaatisit koko puoluetta lakkautettavaksi fasistisena järjestönä.

Sananvapautta sinun pitää puolustaa kaikissa olosuhteissa, mutta persuilta sananvapaus pitää poistaa, se on vihapuhetta.

Ja jos sanot, että Natoon liittyminen oli virhe, niin kannat lopun ikääsi Putinistin viittaa harteillasi.

Ehkä kaikkein paras tae menestymiselle politiikassa olisi, että sanot olevasi feministi. ja tasa-arvon kannattaja ja vaadit vaihteeksi miehiä nyrkin ja hellan väliin, oletpa sitten mitä sukupuolta tai sukupuoletonta hyvänsä itse.

Valinta on näiden kriteerien perusteella joko kok tai demarit, sieltä ne suurimmat huij…isänmaan ystävät ja toverit löytyvät.

 

Eduskunta opettaa et, koulussa ei kiusata, parlamentin ”pulpeteissa”, 200 pahinta.

Valehtelijaksi ketään, sanoa ei myöskään saa, muunnellusta totuudesta, heidät kyllä palkitaan.

Lakimmekin heitä kyllä, hellin käsin kohtelee, jääveinä he momentteja, omaks eduks muovailee.

Poliittista vastuuta he, tavan takaa toitottaa, mutta heillä vastuu loppuu, parlamentin oven taa.

Keväälle se taasen nähdään, kuka taitaa parhaimmin, vaalipuheen lupaukset, rikkaaks tekee köyhänkin.

Suurimmalle konnalle se, valta sitten annetaan, pikkukonnat polvillansa, tahtoo mukaan jakamaan.

Sulle mulle, mulle sullu, ohjelmassa sanotaan, raha löytää rahan luokse, köyhät joutaa ”saunan taa”.

Kaikkein paras olis maalle, valintaa kun tehtäisiin, Lottopallon pyörähdyksin, parlamentti koottaisiin.

Kokoomus ei mittään, demarit ei mittään, vihreät ja kepu ei mittään, persut sekä ruottalaiset mitä niitä onkaan, kellekkään ei mittään……

Nukkuvaksi taidan jäädä, sohvaltani huudella, kuka näille tolvanoille, antoi valtakirjansa.

Velvollisuus äänestykseen, kansalaisten oikeus, mutta mikä oikeus on, koko kansan kusetus.

Kansanedustajiks heitä, ennen muinoin sanottiin, nyt ne sitten edustavat, kansan piikki ei mee kii.

 

 

 

 

Jos on nykyään television huumoripläjäykset ja sketsit lähinnä pieru ja alapäähuumoria, niin itse pidän eduskuntaa ja siellä ”ahertavia”politikkoja puolueineen parhaana kanavana, joka pitää synkkyyteen taipuvaiset Suomalaiset iloisina onnesta.

Parhaimmat naurut sain silloin, kun huumoriohjelmistaan tunnettu ja niiden myötävaikutuksella eduskuntaan päässyt P. P. Petelius pyysi anteeksi aikaisempia huumoriohjelmiaa niiden kohteeksi joutuneilta.  Ei tainnut oikein uskottavuus politikkona lähteä hyvin liikkeelle synnintunnossaan.

Hyvät naurut sain silloinkin, kun kokoomus vastusti voimakkaasti EU.lle myönnettyä miljardien tukipakettia, äänestämällä tyhjää.

Kepu taas teki eräänlaisen nopeusennätyksen, kun erotti Kulmunin nuijastaan, vaikka ei ollut vielä yksissäkään vaaleissa ollut puheenjohtajana kynsiään näyttämässä, mutta eipä ne Saarikonkaan kynnet tunnu kovin teräviltä muualla kuin omassa ahterissa. Tästä sain lähinnä vahingoniloa.

Jussi Halla-aho sanoi puheenjohtajuudesta luopuessaan, että ei tule olemaan varjona seuraajalleen. Nyt onkin käynyt niin, että Halla-aho onkin nykyään aurinko puolueen tähtitaivaalla ja vaarana onkin altistuminen ultraviolettiselle hallasäteilylle, se voi tappaa koko puolueen. Tästä en oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Eräänlainen nopeusennätys nähtiin silloinkin, kun kokoomus heitti Rydmanin susille, ennenkuin Orpo oli kolmasti kiekaissut ja muste Helsingin sanomien sivuilta kuivunut.  Oli siinä naurussa pidättelemistä.

Vihreät julhli suurena voittona turpeesta luopumista ja nyt hallituksessa myöntävät avustuksia turveyrittäjille konehankintoihin, kun olivat turpeesta luopumisen seurauksena myyneet koneensa romuraudaksi Eestiin.

Anu Vehviläinen sanoi kokeneensa seksuaalista häirintää niin eduskunnassa kuin vaalikentilläkin, mutta joku tolkku kerjätessäkin.

Tämä samainen Vehviläinen sanoi, että ei enään asetu ehdolle kevään eduskuntavaaleissa ja olen antanut itselleni kertoa, että hän ei ole vieläkään toipunut Tynkkysen yli kahdeksan tunnin puhemaratonista.

Kepun Tiilikaista eivät Ruokolahtelaiset valinneet pienen kuntansa kunnanjohtajaksi, sen johdosta puoluetoverit nimittivät hänet professoriksi.

Antti Rinne ja Sirpa Paatero erotettiin, sen seurauksena toisesta tuli eduskunnan puhemies ja toisesta ministeri.

Sauli Niinistö sanoi, että hän ei tule enään koskaan pelaamaan jääkiekkoa Putinin kanssa, sillä hän on syyllistynyt kaukalon ulkopuoliseen väkivaltaan.  Tämähän ei sinällään ole naurun aihe, mutta taitaa jäät sulaa ennenkuin kurki kuolee.

Ano Turtiainen oltaisiin halusta siiretty istumaan eduskuntasalissa persuista oikealle, mutta kun seinät tulivat vastaan.

Kepun Hoskonen sai puolueeltaan varoituksen ja erottivat hänet ympäristövaliokunnan puheenjohtajuudesta, kun hän puhui totta.

Orpo valitutti itsensä puolustusvaliokunnan johtoon siksi ajaksi, että Nato saadaan maaliin, mutta taitaa eduskuntavaalit pelastaa Orpon.

Sanna Marin aikoi päästä haastajastaan eroon, nimittämällä Lindtman eduskunnan puhemiehistöön, mutta Antti ei suostunut ja siitä lähtien hän onkin ollut kuin kusi sukassa.

 

Ulkomaat sanovat, että Suomalaiset ovat mailman onnellisin kansa.

Minusta Suomalaisten suuri enemmistö on ”vähän onnellisia”, kun pitävät esim. lottovoittona jäsenyyttämme EU.ssa, mutta en kyllä pitäisi lottovoittona sellaista, että olemme olleet koko liittymisemme ajan maksajan asemassa tälle konklaaville, eli olemme vain keskuskomitean haarakonttori, tai paremminkin haara-apteekki, josta Euroopan sivistysvaltiot hakevat troppia vaivoihinsa ja nimemme vekseleihinsä, josta vielä onnellinen kansa on kiitollinen.

Onnellisuuden lisäksi taidamme olla myös rakkauden apostoleita, kun rakastamme hampaat irvessä ruoskaa ja ruoskijoitammekin yli kaiken, nimittäisin sitä kyllä masokismiksi.

Jos joku kykenee minulle esittämään EU-lain, joka on meidän Suomalaisten kansallista lakiamme parempi meille Suomalaisille, niin perun aikaisemman arvioni tästä keskuskomiteasta.

On sekin uskomatonta, että Suomessa nämä onnelliset pitävät kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia niin tärkeinä, että niiden varjolla voidaan alistaa ja syrjiä oman maamme hädänalaisia ja apua tarvitseviä kansalaisia.

Ulkomaanelävät ovat havainneet, että kun oma rahakirstu huutaa ei oota, niin kehutaanmpa vähän Suomea ja Suomalaisia heidän erinomaisuudestaan ja onnellisuudestaan, niin johan täällä kukkaronnyörit aukeavat ja viedään viimeisetkin siemenperunamme ja tuhkatkin pesästä näiden sivistysvaltioiden köyhille, jotta he voivat jatkossakin laittaa ruuan päälle maata.

Onnellista on näemmä sekin, kun pimeimmästä Afrikasta raijataan tänne ”turisteja” Kelaan ”töihin” kehdosta hautaan ja tätäkin vielä nämä onnelliset pitävät rikkautena.

Lisäksi nyt vielä nämä onnelliset halusivat liittää meidät sodan osapuoleksi ja kehtaavat nimittää sitä rauhan työksi, mutta tapansa kullakin sano Sinnemäki kun latvasta tukin teki.

Täällä onnellisia johtaa isä Sauli, joka reissaa ulkomailla silitettävänä hyvyydestään, mutta kotimaahan saavuttuaan vaatii nyrkkiä pöytään ja siitäkös onnelliset ovat onnessaan, että kyllä kansa….eiku isä aurinkoinen tietää.

Ruotsalaisia emme ole, Venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis ”vähän onnellisia” Suomalaisia.

Suomalaiset suhtautuvat sotaan ja sotiviin osapuoliin yleensä neutraalisti ja katsovat, että asia ei kuulu meille, pesköön kukin oman pyykkinsä.

Mutta nyt, kun toisena, hyökkäävänä osapuolena on sama joka meilläkin tavoitteli sirppiä ja vasaraa nostettavaksi siniristin tilalle eduskuntatalon katonharjalle, niin johan löytyi Talvisodan henki ja innokkaammat ovatkin jo etulinjassa taistelemassa kodin, uskon ja isänm…..eiku Ukr….eiku Amerikan puolesta.

Nyt saatiin sitten se rajalakikin maaliin ja saadaan ampua maaliin muitakin kuin pahvinukkeja, jos tälle puolelle rajaa tunkevat.

Joten valmiina ollaan ja näyttääkin siltä, että naapuri on jo varuskuntansa tyhjentänyt aseista ja miehistä lähialueiltamme hyväntahdon eleenä, meidän Natoon liittymisellemme.

 

 

Viha ja vihapuhe vilahtelee usein keskusteluissa, jossa joidenkin sananvapaus on joidenkin sananvapautta tärkeämpi ja joita sitten lautapääsonnit raastuvassa ratkovat kukin oman vihakäsityksensä ohjaamana.  Mutta koskaan en ole kenenkään tuomarin enkä juomarin kuullut sanovan tuomiota julistaessaan, että viha on syntiä, jos hän tämän ikivanhan käsityksen toisi tuomiota julistaessaan ilmoille, niin hänelle nauraisivat jopa pappilan kiviaidan kivetkin.

Ja jos työvoimaneuvoja lausuisi jollekkin työtä vieroksuvalle, että tiedätkös sinä kurja, että laiskuus on syntiä, niin sen jälkeen työvoimaneuvoja liittyisi kilometritehtaalle.

Ja seitsemään kuolemansyntiin kuuluivat ennenmuinoin myös kateus, himo, ylensyönti, ylpeys ja ahneus, joten sanon niinkuin olen aina sanonut, että kyllä ennen oli kaikki paremmin, nyt näitä edellämainuttuja taidetaan yleisesti pitää hyveinä.

 

Kun seurailee näitä median uutisointeja terveystutkimukseen ja ihmisten hyvinvointiin liittyvässä medikaalisessa katsannossa, niin…..

olen tullut siihen päätelmään, että lääketiede on jo niin pitkälle kehittynyttä, että oikeastaan ei löydy enään yhtään täysin tervettä ihmistä.

 

Ei millään uskoisi, että lähes Euroopan ytimessä käydään veristä taistelua elämästä ja kuolemasta ja samaan aikaan tämän ”ytimen” ulkopuolella eletään kuten ennenkin sirushuveista ja ylellisyydestä nauttien ja valittaen elinkustannustensa nousua.

Sitten huonoa omaatuntoa paikataan massiivisella aseavulla ja solidaarisuudella ja höpistään kunniakkaasta taistelusta koko Euroopan puolesta.

Jotenkin se on irvokasta, kun oma sinisilmäisyys kaatuu nyt Ukrainan kannettavaksi ja vannotaan pyhää vihaa siihen suuntaan, jossa on hetkeä aikaisemmin poskisuudelmiä jaeltu ”tovereina” toverien joukossa.

Mikä ja kuka sitten mahdollisti hyökkäyksen Ukrainaan, no, kyllä sen tekivät ne maat, jotka tätä koneistoa ovat tukeneet, hirttämällä menestyksensä Kremlin muuriin.

Sitä niittää mitä kylvää ja saattepa vielä nähdä, että tämä on vasta alkusoittoa sille, että EU.n yhtenäisyys ja sen pystyssäpysyminen tulee tämän ”konfliktin” seurauksena olemaan hiuskarvan varassa, kun sirkushuvien ja leivän välillä joutuu valitsemaan, kun aikaisemmin on eletty kuin pellossa jatkuvan kasvun ja setelipainokoneiden hurinassa, johon osaltaan suurena myötävaikuttajana on ollut ”suuri ja mahtava Neuvostoliitto”.

Kyllä ”Neuvostoliitolla” ystäviä piisaa niin kauan kun enegiaa riittää ja sitä alennettuun hintaan on tarjolla, sillä ei se solidaarisuus tuo ruokaa pöytään ja kyllä siinä ihmisoikeudet ja solidaarisuus unohtuu, kun vaihtoehtona on puute ja kurjuus omassa pirtissä.

Kun Natomaita suojaa viides artikla, niin se suojaa myös ”Neuvostoliittoa”, sillä Nato on puolustusliitto, joten repikää pelihousunne, sen voi faktantarkastajatkin todeta.

Gallupit ne näyttää että, kokoomukseen luotetaan, kunhan vielä joku veisi, Rydmaninkin ”saunan taa”.

Kevääseen on lyhyt aika, jolloin vaalit pidetään, mutta kyllä Orpo pystyy, varman voiton häsäämään.

Saulikin se patsastelee, ylistystä satelee, koskahan se 100 prossaa, kannatukses rikkunee.

Marini se joka aamu, peililtänsä kyselee, kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.

Eikä Sanna kruunustansa, suostu kyllä luopumaan, vaikka täytyis ahtaajien, perseet panna huilaamaan.

Pressaksi ei Sanna rupee, valta siinä riisutaan,  vaikka kyllä sitä kroppaa, vaatteittakin kumartaa.

Kepulla se kannatus ei, liitoksista turpoa, taitaa saumat ratketa vain, Saarikolla trikoista.

Eikä sieltä vasemmalta, kepulaari täyttyne, taitaa olla pareet pyytää, Paavo takas pramille.

Keväällä se ihme nähdään, kuinka takki käännetään, kepu kun sen punavärin, tahtoo pestä itsestään.

Persuilla ei huolta ole, köyhä kansa äänestää, vasemmiston aate hukkuu, Globaaliseen höpinään.

Persut ovat vaihtoehto, vähän joka asiaan, muut kun tahtoo Brysselille, suomineidon alistaa.

Vihreidenkin politiikan, kansa viimein oivalsi, joukkoitsemurhaan meitä, vihree myrkky siunaisi.

Eihän sitä kukaan tiedä, ennustella tulevaa, mutta se on varmaa että, suolen mutka mouruaa.

Aina pitää varautua, pahimmankin varalle, mutta pahin taitaa olla, sinipuna kansalle.

Sinipunan sekoitukset, ruskeaksi muuttunee, siihen hajuun proletaarin, henkikulta pakenee.

Persuin kanssa muut ei lähde, hallitusta kasaamaan, jatketaan vain samaan malliin, velat velan kuittajaa.

Saattaa olla että meille, tulee vielä idästä, aidan alta rikkautta, Kelan heitä ikävä.

Natoon kun me joskus päästään, saadaan elää rauhassa, ytimiin on tavoiteltu, atomit on aseina.

Makeasti oravainen, nukkuu sammal petissään, onnelliset Suomalaiset, tossun alla hymyää.

Minä tunnustan olevani siltä osin pakana, että en huuda halle-lujaata, kun Sauli Niinistön nimi mainitaan, enkä hänen eteensä levitä palmunlehviä, kuten tekee viimeisimmän Galluptutkimuksen mukaan 92% kansasta.

Itse pidän häntä presidenttinä, joka johdatti Suomen sotaan, sitä ei ole tapahtunut 80 vuoteen ja hatunnostoni hänen sodanjälkeisen ajan edeltäjilleen.

Toivottavasti hänen seuraajansa tälle vakanssille on kuitenkin sellainen, joka ei toimi lääkärinä ( puoskarina) eikä tuomarina selkääntaputtelijoidensa hurratessa.

Ja toivottavasti Niinistön seuraaja kykenee edes vähän korjaamaan niitä poltettuja siltoja entiselleen, mitkä Niinistö on polttanut takanaan.

Venäjä on ollut ja on nyt ja on myös tulevaisuudessa tärkein rajanaapurimme, niin hyvässä kuin pahassakin ja nyt käynnissä oleva sota Ukrainassa ei tätä asetelmaa muuksi tee, olipa rajoillamme rautaa miten paljon hyvänsä.

Minä en ole pitänyt Venäjää meille uhkana, en niinä 70 vuotena jotka olen elänyt, enkä pidä vast`edeskään ja hartain toiveeni onkin, että seuraava valtion päämiehemme palauttaa Venäjäsuhteemme takaisin Halosen linjoille.

En pitäisi ihmeenä, että Niinistölle tämä uskontokultti vielä anelee annettavaksi rauhan Nobelin, saihan hän Suomenkin liitettyä sotilasliiton jäsenyyteen ja liittymään osapuoleksi sotaan Venäjää vastaan.

Jos emme aikaisemmin olleet Venäjän ydinkärkien kohdemaa, niin Natojäsenyyden myötä sitä olemme.

Eihän naapuruussuhteita näin hoideta, että kohdatessa annetaan poskipusuja ja kylillä solvataan hulluksi, olipa sitten kysymyksessä vaikka itse saatana Moskovasta.

Rauha tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja jos nyt jo alettaisiin vähitelle rakentamaan siltaa tuhotun suhteemme ylle, niin sille minäkin antaisin siunaukseni, vaikka taitaapa neuvoni vielä mennä kuuroille korville, niin kiihdyksissä tuntuu ihmiset olevan juoksuhaudoissaan.