Tekijä: arvi.

Nyt ovat  oppositio ja mediat kautta koko valtakunnan kauhistelemassa yhä lisääntyviä konkursseja yrityskentässämme, mutta itse pidän sitä vain merkkinä terveen markkinatalouden toimivuudesta.

Enkä ihmettele lainkaan että nyt ”tarkan markan” hallituksen aikana konkurssiaallot lyövät yli äyräiden, kun edellinen vasemmistohallitus kylvi rahaa ja tukea mahoon maahan, eikä oltu köyhiä eikä kipeitä.

Näinhän se toimii tuolla eläinmaailmankin puolella, kun joku laji lisääntyy hallitsemattomasti, niin se heikentää koko populaation tervettä lisääntymistä, joten heikommat yksilöt kuolevat, jotta terveet voivat jatkaa välttyen  ”sukurutsaukselta”.

Joten johtopäätelmäni on, että parempi on kahden kolmesta kuolema, jotta se yksi säilyisi terveenä  ja voimistuneena jatkamaan yritystään.

Kyllä minulla on ollut naurussa pitelemistä kun muistelen kuinka kepu teki välikysymyksen itselleen ja nyt tämä hauskuus jatkuu demareiden toimin, kun se Galluppien sekoittamana aikoo tehdä välikysymyksen huonosti hoidetusta taloudenpidosta,  Toki aihe on oikea mutta suunta taas väärä, sillä nykyinen hallitus ei ole vielä lyhyen virkauransa aika saanut ainoan ainutta lakiesitystään toteuttamisen asteelle, joten nyt mennään taloudessa vielä alamäkeen juuri Marinin  vasemmistohallituksen leväperäisen taloudenpidon seurauksena ja heidän kaistapäisiä päätöksiään peruen.

Vielä siihen palatakseni mielipiteeni on, että nyt ei enään pidä sairasta raajaa hoidattaa laastareilla, vaan pitää suorittaa amputaatio, jotta kuolio ei etene tappavana koko kehoon.

Ja jos joku tämän itkuvirteni jaksoi tänne asti lukea, niin esitän nyt toivomuksen siitä, että koska en vielä koskaan ole turvautunut sanomaani vahvistamaan  linkkiviidakoiden selkääntaputteluin, niin nöyrästi pyydän, en vaadi, että muutkaan eivät linkkeihin ”sortuisi”.  En tiedä mitä tähän ylläpitäjä suhtautuu, mutta en ole toivomustani tehnyt pahansuopaisuudesta vaan kunnioituksesta oman pään tuotoksiin, vaikka tuskin enään kukaan minun rimaani alittaa.

nimim.  yksinkertaisuus on kaunista ja tavoiteltavaa.

Olen tässä viime aikoina esittänyt itselleni kysymyksen, että mikä on se yhteiskunnan instanssi, joka meillä määrittelee ja päättää vallitsevasta lainsäädännöstä pykälineen ja momentteineen, niin aina olen saanut vastaukseksi että eduskunta.   Toki EU.n lainsäädäntä on vielä omaakin eduskuntaamme valvova ylin elin, mutta se ei nyt ole se pointti jota tavoittelen.

Nimittäin nyt on käynyt varsin selväksi, että AY on ulkoparlamentaarinen korporaatio, johon ei näytä eduskunnan laki,-ja toimeenpanovallan pitkä koura ulottuvan ja jos ulottuukin, niin sillä valkokaulus sosialistit pyyhkivät ”taustapelinsä” ja uhkaamalla ja kiristämällä vaativat demokraattisesti valittua valtioneuvostoa muuttamaan lakialoitteensa heidän mieleisekseen ja jos eivät siihen suostu, niin Suomessa laitetaan verhot ikkunoihin ja ovat sisäpuolelta säppiin, ettei vaan iso paha susi tule AY.n ”isoäitiä” napsimaan poskeensa.

On aivan turhaa hallituksen haaveilla maahamme ulkomaisia investointeja, kun työrauha on ulkoparlamentaarisen korporaatin sanelemaa.  Ja ne Suomalaiset yritykset jotka kaavailevat laajentavansa yritystoimintaansa, niin takuu varmasti suuntaavat katseensa sellaisiin maihin, jossa yrittäjät ja työntekijät istuvat jalat samalla puolella pöytää.  Siinä voittavat kaikki, kun terve talous pitää ne köyhätkin pois kyykystä kasvavine verotuloineen ja sitä kautta hyvinvointipalveluineen.

Jos tämä AY.n toiminta ei ole kiihottamista laillista hallitusta vastaan niin mitä se sitten on.

Minä rinnastaisin sen rikolliseen toimintaan ja jos yksityinen  kansalainen toimisi ja esittäisi tällaisia uhkailuja laillista esivaltaa kohtaan, niin hyvin nopeasti vietäisiin ensiksi Niuvanniemeen, josta matka jatkuisi Huittisten avovankilan suljetulle osastolle yhteiskunnalle vaarallisena.

Sen neuvon nyt annan Orpolle, että jos sinun askeleesi meinaa  huojua ja horjua korporaation kiljunnasta, niin mene Purran selän taakse piiloon ja anna hänen asettaa ulkoparlamentaariselle rikollisjärjestölle suitset ja kuolaimet suuhun, sillä jos sitä nyt ei tehdä, niin se jatkaa mekastustaan jatkossakin hallituksesta saadun selkävoittonsa jälkeen entistäkin kiivaammin.

Kun vasemmisto ei saanut hallitusta nurin rasistisilla olkiukoillaan, niin nyt se turvaa taas kerran soppatykistönsä voimaan.  Mutta minä sanon nyt, että erotkaa kaikki työn raskaan raatajat kiireesti AY.n jäsenyydestä, jos vielä haluatte jatkossa saada leipänne päälle muutakin lihaa kuin ylähuulenne.

Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, nimittäin siihen rintamaan joka Suomessa takaa työ,-ja yhteiskuntarauhan, ei mafia.

…..estää vieraiden aineiden tunkeutumisen elimistöön.

Mutta vieraita ajatuksia se ei ainakaan  VIELÄ  estä,  joten…..

Teenkin nyt blogin olevasta ja tulevasta presidentistämme.

Nykyisen presidenttimme lähes 100% kansansuosio perustuu ja on seurausta hänen tarkasta vainustaan ja nenästään, kun hän on rientänyt ja liittynyt siihen enemmistön ämpärivitjaan mukaan sammuttamaan alkanutta paloa.  Eli Suomeksi sanottuna, mennyt sieltä mistä aita on matalin ja jos joku kykenee minulle osoittamaan missä ja milloin presidenttimme on soutanut paattia  vastavirtaan, enemmistön  mielipiteestä poiketen, niin perun puheeni.  Mielestäni presidentin tulisikin olla se joka rohkenee olla joskus myös valtavirtaa vastaan, pelkäämättä enemmistön ruoskansivalluksia ja suosionsa hiipumista.   Presidenttimme  ei ole ollut kansaa herättelevä unilukkari, vaan kansa onkin  ollut presidentin herättelijänä.  Tämä ei ole Niinistölle moite vaan toteamus hänen kausistaan presidentinnä,  josta hän on kuitenkin selvitynyt ns.kuivin jaloin hyvän nenänsä ansiosta.

Presidentin tulisi ennenkaikkea olla fisionääri, joka johdattaa kansalaiset näkemään muutakin kuin vain sen yhden totuuden ja kolikon toisen puolen.   Kansaa tulee johtaa edestä, eikä vain mennä silloin vasta palopaikalle kuin jäljellä ei ole muuta kuin kivijalka.

Nyt mukana olevista  presidenttiehdokkaista katsoisin että nykyinen eduskunnan puhemies omaa ne fisionäärin ja ”selvännäkijän” kyvyt jota presidentiltä vaaditaan, jotta ei tarvitsisi jälkiviisastella, kuten nytkin on havaittavissa entisten ja nykyisten päättäjien suunnalta.

Puhemiehemme tämän fisionääriytensä vuoksi onkin asemassa jossa hänet koetaan valtavirran piirissä hajoittajaksi ja peltään että hänen esittämänsä suuntaukset voivatkin pian muodostua valtavirraksi, eli kaventavan heidän valtaansa, joten sitä on vastustettava vaikka ne ovatkin olleet oikean suuntaisia.

Hyvää alkavaa marrakesin….eiku marraskuun alkua kaikesta huolimatta.

Yhdysvaltain  kongressin uudeksi puhemieheksi pitkän väännön jälkeen on valittu ”Trumppilainen”  Mike Jhonson.

Itselleni tämä valinta ei saa aikaan sydämmentykytyksiä, sillä se vain tasoittaa tietä  entisestään Trumpin nousulle ensivuoden vaaleissa takaisin Valkoisen talon isännäksi isännän paikalle..

Mutta siitä minä nautin kuinka Suomen koko mediakenttä, joka on voimakkaasti kallellaan Yhdysvaltain epädemokraattisen puolueen suuntaan, että kuinka se nyt kiemurtelee kuin mato koukussa tämänkin valinnan jälkeen.

Suomessa käydään presidentin vaalit ennen Yhdysvaltojen vaaleja, jotka ovat noin vuoden kuluttua, niin suotavaa olisi tietenkin että mahdollinen tuleva presidenttimme jo nyt ja myös valintansa jälkeen pitäisi mölyt mahassaan Trumpin saatanallisuudesta.  Sillä hyvä kello kaus kuuluu, paha kello vieläkin kauemmas.

Amerikkalaiset valitsevat itselleen presidentin ja jos ja kun mitä suuremalla todennäköisyydellä se on Trump, niin pareet on ajatella ensin mitä sanoo, ettei yht`äkkiä sano mitä ajattelee.

Yhdysvallat on meidän tärkein yhteistyö kumppani, niin sodan kuin rauhankin kysymyksissä, joten suotavaa olisi että päättäjämme ei mestaroisi eikä esiintyisi tuomarina eikä lääkärinä Amerikan suuntaan, olipa siellä sitten tuleva presidentti  ( Trump ) minkä makuinen tai hajuinen hyvänsä ja vaikka hän ei omia viittä aistiamme  miellyttäisikkään.

Jos jostakin asiasta kotimaan politiikan saralta voin väittää jotain tietäväni, niin se on perussuomalaisen puolueen kannattajan sielunmaisema ja ajatusten virta.

Kun nyt lähdetään tarkastelemaan nykyhetkeä ja perussuomalaisten hallitusvastuuta, niin politiikan tutkijat ( hutkijat ) kaikissa medioissa järjestään olettavat hallitusohjelman kirjaukset leikkauksineen johtavan vääjäämättömästi samaan lopputulokseen kuin Soininkin aikana, kun hallitusvastuu tiputti aika nopeasti kannatuskäppyrät puoleen vaaleissa saavutetusta.

Itse en tähän usko, ( Purra ei ole koomikko ) vaikka nyt ollaankin eduskuntavaalien tuloksesta tiputtu pari prosenttia, kun rasistiset olkiukot ovat olleet hallitsevina mediakentässä, sekä  vihervasemmiston ainoa vaihtoehto hallituspolitiikalle, kun EI EI EI on kaikunut pitkin pylvästalon käytäviä.

Mutta kuten tiedetään, niin perussuomalaisille tärkein tavoite on/oli  päästä suitsimaan haitallisen maahanmuuton ilmiötä maassamme, joka rasittaa kansantaloutemme kantokykyä kaikilla hallinnonaloillamme terveydestä turvallisuuteen ja opetuksesta ”hävitykseen”.

Väitän, että valtaosalle, ellen sanoisi jopa kaikille perussuomalaisia äänestäneelle se tärkein, eli ”Ruotsin tielle” ajautumisen estäminen on jo nyt saanut luun ympärille lihaa, kun sisäministeri Rantanen ja oikeusministeri Meri ovat laittaneet ”taseet töihin” ministeriöissään, eli rahaa ei säästetä kun turvallisuutta parannetaan sen kaikissa muodoissaan ja nyt velvollisuudet on otettu kotoutumisen ehdoksi toisin kuin edellisen hallituksen tarjoilut pelkkine oikeuksineen.

Nämä leikkaukset mistä nyt oppositio kiljuu orsillaan niin ovat perussuomalaisille vain kosmeettisia jotka on pakko tehdä hyvinvointiyhteiskunnan edes jonkinasteiselle jatkumolle. Ja nämä AY.n  lakkoaseet hehtaaripyssyineen ja soppatykkeineen EVVK perussuomalaista äänestäjää, sillä meillä katsotaan AY jarrun olevan se suurin työllistymisen este nyky Suomessa.

Siinä saattaa vielä käydä niinkin, että kokoomuksesta alkaa valumaan äänestäjiä perussuomalaisten suuntaan, kun Purran joukkue potkii palloa vasemmiston maaliin, kokoomus kun ei aina näytä tietävän että kenen lauluja laulaa ja kenen leipää syö. (EU.n mallioppilaan syndrooma)

Kun nyt media on tietävinään, että ne jotka nostivat perussuomalaiset suurimmaksi työkansan puolueeksi, niin olisivat nyt siirtyneet takaisin vasemmiston ”leipiin”.  Mutta se toive on turhaa kun seuraa kuinka kuutamolla demarit ovat nykyään Marinin lähdön jälkeen, kun Tuppurainen ohjaa tappuraista ja Isontalon Antti surkastuu silmissä, peläten joutuvansa hellan ja akkojen nyrkin väliin.

Joten, mitä nopeammin Orpon hallituksen ohjelma viedään lakiin ja käytäntöön, niin sitä nopeampaa on yhteiskunnan toipuminen vasemmistolaisesta koomasta.  Tämä ensimmäinen neljä vuotta ovat opettelemista kävelemään uudestaan ja vasta seuraava nelivuotisperiodi tuottaa voitot nousta takaisin podiumille.

 

 

Eilen seurasin kokoomuksen ”vaalivalvojaisia”, jossa Stubbista leivottiin nykyiselle koomustaustaiselle  presidentille seuraavaa kokoomuslaista jatkajaa Mäntyniemen ”pesänjakajaksi”.

Itse olen ollut aika epäileväinen Stubbin kykyyn  toimia kansaa yhdistävänä presidenttinä ja tämän eilisen spektaakkelin jälkeen tunne vain vahvistui entisestään ja mielikuva hänestä tuli tuuliviirinä joka kieppuu puolelta toiselle katonharjalla, vaikka metsässä ei liikahda lehtikään ja järven selkä olisi rasva tyyni.

Demareiden Urpilainen sitävastoin on päättänyt, että hän kampanjoi Afrikassa, eli  antaa pahvi – Jutan palella pakkasessa ja enpä taida paljoa erehtyä sanoessani, että Jutan vaalien tulos tulee olemaan  I/I.teen ”pöön” kanssa.  Marinkin sanoi tekevänsä kaikkensa Urpilaisen hyväksi vaaleissa, mutta hänkin näkyy sitä tekevän ehdokkaansa tavoin kaukana Suomesta ja kai se taitaa niin pareet ollakkin kun sanotaan, että köyhyys on tarttuvaista sorttia.

Rheniä en suin surminkaan päästäisi Mäntyniemeen, hän on varmasti parempi potkupalloilijana kuin olisi presidenttinä, joten vaalien jälkeen voi taas palata turvallisesti Suomen pankkiin sotkemaan omat ja yhteiskunnan rahat keskenään.  Rhenillä taitaa suurin pelko perseessä olla, jos Väyrynen saa korttinsa kasaan.

Mutta sen verran kuitenkin kehun näitä kolmea edellämainittua, että mieluimmin vaikka joku heistä kuin Haavisto, sillä kun hänen CV.tä seuraa, niin presidentinlinnan sijaan hänen paikkansa pitäisi olla  linnassa, jossa verhotkin ovat rautaa.

Itselläni on lista niistä jotka Mäntyniemeen kelpuuttaisin  paremmuus järjestyksessä ja se on…..

Jussi Halla-aho.

Sari Essayja.

Mika Altola.

Ehkä nämä eivät kuitenkaan Saulin saappaisiin hyppää mutta  sanon, että herra varjele Suomea Haavistolta, sillä jos hänet valitaan, niin silloin pitää kyllä kansalaisten nukkua yönsä silmät auki.  Stubbin, Urpilaisen tai Rhenin valinta antaisi kuitenkin mahdollisuuden sulkea toinen silmä yöksi.

Viihdettähän nämä vaalit ovat parhaasta päästä ja Suomen suvereniteetti määritellään tänä päivänä kyllä muualla kuin meidän omassa pöydässä, eli painamme sitä nappia ( ei ydinase ) mikä EU ja Nato pöydissä päätetään.

Mukavahan se on olla lastuna lainehilla ja luottaa että saisimme lotossa edes neljä ja lisänumeron sattuvan kohdilleen.

 

 

Suomessa velvollisuudet ovat myrkkyä kaikille niille, jotka pelkkiin oikeuksiin ja vapauksiin oman elämänkatsomuksensa perustavat ja rakentavat.

Kun ajatellaan että yhteiskunta tarjoaa kaikenkattavan hoivan, huoman, koulutuksen ja turvallisuuden sekä terveyspalvelut ns. omasta pussistaan, niin monet ottavat  kiittämättömyydessään oikeudekseen olla työtön, tikkuakaan ristiin lattamalla niihin palveluihin joihin hän on ollut osallisena ja etuoikeutettuna.

Ei terve ruumis työtä kaipaa, mutta sitä se juuri kaipaakin ja on turha väittää että työtä ei ole, sitä on ja sitä löytyy varmasti jos sitä haluaa tehdä, eikä ole ronkeli jos ammattia vastaavaa ei sillä hetkellä ole, sillä kaikki työ on arvokasta.  Hyvin todennäköisesti mielenterveys palvelujenkin matala kynnys jäisi monelta kokematta, kun pääsisi työn kautta ”omin käsin onneen”.

Nämä vapaamatkustaja kehtaavat vielä etsiä monensortin porsaanreikiä välttyäkseen ”Suomen harmaalta” ja mikäs muu se konsti olisikaan kuin mielenterveyteen vedoten, kun on oppinut koko lapsuutensa ja nuoruutensa siihen asti elämään ilman rajoja ja velvollisuuksia.

Puhutaan mitä puhutaan, niin sellainen yhteiskunta jossa elettäisiin ikäänkuin pienessä puutteessa kautta linjan, niin se olisi niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon puolesta ihanne, moraalista puhumattakaan.

Sodanjälkeiset sukupolvet rakensivat hyvinvointimme työtä tekemällä ja sitä teettämällä ja nyt tavoitteena näkyy olevan että hyvinvointi on sitä että oikeuksia ja vapauksia lisätään velvollisuuksia karsimalla.

Perustuslaissamme on pykälä, että yhteiskunta on velvollinen pitämään kaikista huolta, niin se pykälä tulisi poistaa kaikilta niiltä terveiltä työikäisiltä kansalaisilta, jotka eläisivät/elävät  vain muiden elätettävinä.

Jos köyhä on kyykyssä niin saa ollakkin minun puolestani jos työ ei maistu vaikka sitä kulta lautaselta tarjoiltaisiin.

On huvittavaa seurata kuinka työntekijät nyt marssivat niiden puolesta jotka haluavat, että yhteiskunta heidät kyykkyyn elättää samalla, kun itse raatavat otsat hiessä oleskeluyhteiskunnan jatkumoksi.

Työn tekemin on ihmisoikeus ja joka siitä kieltäytyy niin ei enään ole oikeutettu myöskään siihen suojeluun jota terve yhteiskunta vaatii ja edellyttää.

 

Unilukkaria kohta, Mäntyniemeen valitaan, Saulin saappaat porstuassa, oottaa pientä kulkijaa.

Nykyisistä ehdokkaista, Jussi lienee turvaisin, Haavistoon en koskaan luota, valheen verkko tuhoisin.

Ensi vuonna Venäjäkin, uuden tsaarin valitsee, näyttää siltä että vanha, tappamista jatkanee.

Valkoiseenkin taloon vaihtuu, uusi vanha johtaja, Trumppi lupas rauhan kyyhkyn, Ukrainalle tarjota.

Näyttää siltä että meillä, niin kuin koko Euroopas, suurin huoli Donaldista, diilein aito kuningas.

Putini ei aiheuta, tykytystä sydämmeen, kunhan saadaan ”Salpa linja” itä rajaa koreileen.

Suomessa ei mitään vaaraa, Nato haukka vartioi, rauhan kyyhkyt vitreeneissä, YYA.sta unelmoi.

Pohjoisessa Koreassa, asejunat puksuttaa, Venäläinen paluukuorma, suolen mutkaa armahtaa.

Meille taitaa länsi raja, olla vaaran vyöhyke, muuttokuormat Tukholmasta, tulee hiljaa hiipien.

Persut näistä Somaleista, kerkis kyllä varoittaa, mutta heidät rasisteina, vasemmisto ammuttaa.

Nyt kun saatiin Ohisalo, köyhyyttä taas tutkimaan, Rantaselle kaikki aseet, ”rikkautta” torjumaan.

Laitanpa tähän joitain riimittelyjä mitä tuossa aamukahvia hörppiessäni näppäilin.

Kokoomuskin vihdoin viimein, palannut on  juurilleen, puna ruusut vaihdettu on, ruiskukan kauneuteen.

Koti, usko isänmaahan, ennen sitä hävettiin, kapitaalin kammareissa, vasemmalle hurrattiin.

Orpo sitten muutti kaiken, vasemmiston hylkäsi, suomineidon  horroksestaan, Orpon ”sauva” herätti.

Orpoon ei ne kauneuden, ylistykset tehonneet, Sanna jäikin seinäruusuks, Riikka valssiin valittiin.

Velkaisenhan talon peri, Orpo/Purra Sannalta, Sannaa ei nyt  huolet paina, rahat polttaa taskuja.

Demareissa vielä pitkään, Sannan perään porataan, kun ei tahdo Antin nuppiin, Sannan kruunu sopimaan.

Jospa vihdoin Afrikasta, ”verkkosukka” heräisi, mutta lienee tilinauha, jota Jutta ihaili.

Mutta jos ei iso-Antti, tovereita herään saa, silloin tulee korporaatti, soppatykit pelastaa.

Kepusta en enään keksi, edes riimin säettä, Saarikko jo tupaillat, pitää työväentalon kätkössä.

Enpä ole koskaan ennen, moista saanut kohdata, kepulle kun oppositio, toimii vallan kehtona.

Jäävi lienen kirjoittamaan, perussuomalaisista, mutta sen mä kyllä sanon, vasemmiston kuolema.

Riikka meitä taiten johtaa, hellälläkin otteella, mutta vastustajat oottaa, kylmä hiki ottalla.

Suuresti ma siitä nautin, vasemmisto kiemurtaa, ihan niinkuin mato joka, koukkuansa kiroaa.

Jospa nyt se vasen laita, pysyisi vain rasismis, sen he kyllä hyvin taitaa, lienee koti rasismin.

 

 

Siitä tulee pian kuluneeksi neljä vuotta, kun korona rantautui Suomeen ja studiot ja kaikensortin mediat  24/7 oli täynnä asiantuntujoita ja politikkoja puhumassa muunneltua totuutta siitä ja sen kestävyydestä.

Tätä kesti kaksi vuotta, kunnes terveysalan ”asiantuntijat” studioissa vaihdettiin kuin salaman iskusta sotatieteiden pillukandiraatteihin Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja taas alkoi laulu siitä ja sen kestävyydestä.

Ja nyt on sitten Ukraina vahtunut Israeliin ja Hamasiin ja taas on mediat täynnä monensortin Lähi- idän asiantuntijaa ja historioitsijaa, kuka kenenkäkin puolesta puhuen ja ketä vastaan.

Vähemmästäkin sitä ihminen turtuu, kun joka päivä ei paljoa muuta ole tarjolla kuin sotaa näkymätöntä ja näkyvää vihollista kohtaan.

Itse olen jättänyt jo vallan lukemiseni ja kuuntelemiseni näistä edellämainituista sodista ja vaikka ne kuinka riipaisevatkin sydänalasta niin  ne jatkuvat tai  loppuvat ilman minun murehtimistanikin.