Tekijä: arvi.

Minun silmissäni siitä asti, kun Petteri Orpo nimesi puolueet, jotka haluaa seuraavaksi nelivuotiskaudeksi kanssaan suomen suuntaa muuttamaan velkavetoisesta oleskeluyhteiskunnasta työn ja yrittämisen yhteiskunnaksi,  niin………

Hän kasvoi kokoaan suuremmaksi politikoksi.

Ja vaikka vihervasemmistolainen suunpieksijä joukko Sanna Marinin johdolla kiljui kitapurjeet punaisena sinimustasta kuolemasta, niin kaikki muut kalpeni, mutta ”meidän” Petteri säilytti värinsä.

Jos ei nyt mene yksin ihan Petterin kehumiseksi, niin kyllä meidän Riikka ei horjunut eikä huojunut vasemmalta käyvän puhurin edessä ja se on varmaa, että se rasismipuukko minkä Riikka sai ennen vaaleja selkäänsä, niin ei se sieltä mihinkään katoa vaalien jälkeenkään, olipa hallitusohjelma minkälainen hyvänsä.

Tänään se hallitusohjelma sitten varsinaisesti julkaistaan ja siitä mistä iloitsen,  vaikka en vielä tarkempia kirjauksia tunnekkaan, niin opposition orsien kiljunta on musiikkia korvilleni.

Vielä ei tiedetä varmaksi kuin pääministerin ja rahaministerin nimet ja uskon ja tiedän, että Petterin ja Riikkan yhteistyö sujuu kuin tanssi yli hautojen (vasemmiston )

 

Tänään ilmeisesti Orpo saa hallituksen muodostajana kopauttaa nuijalla pöytäänsä  ja ilmoittaa sovun syntyneen ja aisan yli potkinut marginaali puoluekkin katsoo,  että parempi  olla orjana Orpon paattia  soutamassa, kuin nypätä tappi irti ankkalammikkonsa pesusoikosta.

Minusta seitsemän viikkoa on lyhyt aika jonka hallitusneuvottelijat käyttivät säätytalolla, kun parsittavana oli  sentään  neljän vuoden katastrofi ”tyttöhupakkojen” jäljiltä.

Jos nyt hallitusohjelman ilmestymisen jälkeen mietitään minkälaisen vastaanoton se tulee saamaan opposition ja AY.n suunnalta, niin neuvoisin kiinnittämään huomiota millä kiljunnan tasolla liikutaan, eli mitä voimallisempi kiljunta ja volyymi, niin sitä paremmin säätytalon neuvottelija voivat onnitella itseään työnsä tuloksista.

Mutta eihän tätä suomilaivaa vielä neljässä vuodessa täysin saada merikelpoiseksi, mutta nyt ainakaan ruoste ei enään enempää raiskaa eikä puuosat mätäne metsään, niin hyvä tulee mummon kantapäästä, niin paha kuin se olikin.

Nyt ei mennäkään ideologia edellä kuten mentiin edelliset neljä vuotta, nyt mennään kansalaisten tarpeet edellä, eli suunnataan toimet maailman parantamisesta kotimaan pelastamiseen, ei kertarysäyksellä, vaan askel kerrallaan  porras portaalta ja ajatellen, että mitä minä voisin tehdä suomen ja suomalaisten hyväksi, eikä niin että mitä suomi voisi minun vuokseni tehdä.

Olkoon nyt hallitusohjelma sitten keppiä tai porkkanaa tai molempia, niin tärkeintä on kuitenkin, että kiljunta ei satu, se vahvistaa.

 

 

Nyt saimme kuulla medioista, että hallitusneuvotteluissa kristillisdemokraatit ovat tehneet neliraaja jarrutusta asiassa, jossa he eivät hyväksy viinien tuomista maitokauppoihin.

Eikö tämäkin asia voitaisi ratkaista hyvinkin yksinkertaisesti, että viedään maidot viinakauppoihin, niin siinähän toteutuu taspuolisuus.  Molemmathan ne ovat ruokajuomia jo tänään ja jotka sitä viiniä kittaavat suurempia määriä janoonsa, niin ne kyllä kittaavat sitä huolimatta siitä että mistä kaupasta sitä hankkivat.

Muistan hyvin vuoden 69 kun keppana tuli maitokauppoihin, siis yli puoli vuosisataa sitten vielä holhousmenttaliteetti voi hyvin yhteiskunnassamme.

Henkilökohtaisesti en viinoja enkä viinejä tarvitse, en väkevää enkä miedompaakaan sorttia, mutta en myöskään ala moralisoimaan jos viisasten juomaa jotkut lipittävät kuka mitenkin.

Jos katsotaan, että milloin alkoholin kulutus on ollut suurinta asukasta kohti laskettuna maassamme, niin taitaa olla kieltolain aikaan, vaikka varmaa tutkimustietoa ei taida saativalla ollakkaan, sillä sehän oli salakulutusta/kuljetusta.

Nyt on  maassamme moni puolue vaihtamassa johtoonsa uuden nuijan heiluttajan, kun vanha väsyi tai tunsi epäonnistuneensa, kun kansa ei hänen viestiään ostanut tai ymmärtänyt omakseen.

Vihreät viikonloppuna valitsivat itselleen uuden ”maailmanparantajan”, joka näin ensikuulemalta ei ihan niin ulkona ole kuin edeltäjänsä ihmisten arjesta. Toki samaa virttä laulaa kuin köyhyystutkijakin, että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyö tule kuuloonkaan, mutta antaa laulaa, jos se heitä helpottaa.

Mutta sitten jos ja kun todennäköisesti demareissa Sanna vaihtuu isoon Anttiin ( pienempi joutui sopeutumisrahalle ) niin uskoakseni vihreät tulevat uuden puheenjohtajansa johdattamana saamaan ne eksyneet lampaansa takaisin omaan pahnuuseensa, jotka Marin oli hurmannut riveihinsä, joten alaspäin tulee varmasti demaritkin Antin johdolla huomattavasti nykyisistä luvuistaan, eli kaikki mikä on vihreille nousua, on pois demareilta.  Onkin mukavaa seurata kun oppositiossa demarit, vihreät ja kepu yrittävät kukin ottaa johtavan oppositiopuolueen roolin itselleen, siinä aitaa kaatuu ja tanner tömiseen kun hevoset…… Se on muutos aikaisempaan neljään vuoteen, että nyt komediennet istuvatkin katsomossa.

Kepusta en osaa sanoa, menevätkö jatkossakin entisin opein  puheautomaattiinsa luottaen, että joskus vielä se aurinko paistaa…jne.  Taisi se kepu nyt vielä näissä vaaleissa saada nipin napin ylitettyä sen äänikynnyksen, jolla pystyy omat välikysymyksensä sorvaamaan.

Mielenkiinnolla voimme odottaa torstain kyselytunteja, kun oppositio haukkuu hallitusta omista munauksistaan ja virheistään.

 

Paavo Väyrynen lähtee keräämään kannatusyhdistyksen kautta tarvittavaa 20000 kannattajakorttia osallistuakseen vuoden 24 presidentinvaaleihin.

Se on vähän kuin kuuden vuoden takainen toisinto, jossa Paavo voitti kepun oman ehdokkaan ( Vanhanen ) vaaleissa ja nyt on kepulla luultavasti Olli.

Näissä vaaleissa sitten nähdään sekin, että miten suurta suomessa on Nato vastaisuus ja Paavon äänisaalis tulee sen konkreettisesti osoittamaan.

Minusta on hyvä että Natosta keskustellaan avoimesti ja Paavo varmasti tuo siihen oman mausteensa ollatenkin, kun jäseneksi lähdettiin hakemaan Galluppien perusteella.

Jospa vaalien kautta sitten ilmakin vähän puhdistuisi ja loppuisi kaikkien sotilasliiton vastustajien nimittely Putinisteiksi ja trolleiksi.

Heikko on sellainen demokratia, joka ei siedä eri mieltä olevia, olipa heidän mielipiteensä kuinka mielipuolisia hyvänsä.

Tänään taas jatkuvat säätytalolla Orpon vetämät hallitusneuvottelut viikonlopun jälkeen ja onkin mielenkiintoista nähdä kuinka nöyrästi ankkalammen polskuttelijat palaavat takaisin sorvin ääreen, kun ovat joukolla uhriutuneet ja ruoskineet itseään.  Mutta ehkäpä sielläkin on otettu taskulaskin ja mittaikku käyttöön ja katsottu omaa painoarvoa joka on  kymmenen suhteessa neljäänkymmeneen kuuteen 10 / 46 Joten pienempikin uho riittäisi jos meinaavat neljä vuotta yhteistä leipää ”purra”.

Pikaista päätöstä hallitusneuvotteluista odottaa moni taho ja ei vähiten kepu, joka on jo sotasuunnitelmansa ja saatanalliset säkeensä muokannut siihen asentoon, jolla pääsevät perussuomalaisia kurmoottamaan ”toveri” Saarikon johdolla.

Mutta yksi joka toivoo Orpon pian julistavan hallituksensa syntyneeksi on Marin, sillä hän joutuu nyt vielä roikkumaan toimitusministerinä, eikä pääse ilouutistaan julkaisemaan siirrostaan ulkomaan ”kirjeenvaihtajaksi”.   Minä joka kaiken tiedän, niin en tiedä vielä kuitenkaan Marinin ”ammatinvalintaa” ja epäilen, että hänestä leivotaan suomen Greta Thunberg, joka ravaa pitkin maailmaa julistamassa uskonsanomaa tulevasta maailmanlopusta, eli jos et ole meidän ( hänen ) puolellaan, niin olet häntä vastaan.

Nyt kun vihreät saivat itselleen uuden puheenjohtajan, niin hänellä on kova työ hallituksen haastamisen lisäksi saada oman puolueensa suunta  käännetyksi köyhyystutkimuksesta yleispuolueeksi.

Samaa voi sanoa demareidenkin tulevaisuudesta, että jos ja kun Lindtmanista uusi puheenjohtaja leivotaan, niin hänelläkin on hallituksen haastamisen lisäksi kova työ saada Marinin jättämä pesä takaisin tolkun tilaan, jossa yhden kuvan palvonnasta palataan takaisin kansaliikkeeksi.

Hyvin menee mutta menköön.

 

Katselin ja kuuntelin viikonloppuna vihreiden puoluekokousta, niin ei voi muuta sanoa kuin että, kyllä ne on sekaisin.

Mutta suomen perustuslaki takaa uskonnon vapauden, niin kai joukkoon vielä nämäkin horupäät sopii.

Kulunut Marinin hallituskausi on ollut airueena ja esikuvana kansalle, kuinka asiat on nähty mustavalkoisina me vastaan ne,  oikeisto vastaan vasemmisto ja jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan.

Marinin neljä vuotta johtama vihervasemmistolainen politiikka ja ideologia rakentui vastakkainasetteluille ja kun sanotaan että valta turmelee, niin se turmeli myöskin Marinin ja vaikka häntä nyt juhlitaan rajojemme takana, niin Säätytalolla ei kyllä kiitellä, kun hyvinvointivaltion rippeitä kasaan parsitaan.

Koronan kellistämisessä ja Natoon liittymisessä Marinilla ei ole osaa eikä arpaa. Pandemia voitettiin kansan nöyryydellä ja ja Natoon liityttiin kansan tolkulla.

Mutta ei tätä suomen sisäistä sotaa, eli vastakkainasettelun idiotismia vielä ole voitettu, vaikka vihervasemmistolaiset ovatkin nyt saaneet sotatuomioistuimen (vaalit) rangaistuksen opposition ”avovankilasta”, sillä heidän kilvenkantajansa kiertävät jo tahkojaan, teroittaen älyttömyysnystyröitään iskukuntoon, kun Orpo I astuu vastuun ottamaan isänmaasta sen hävityksen jälkeen, jonka kohteena suomineito on ollut  viimeiset neljä vuotta.

Nyt kun AY on menettämässä valtaansa ja se puolustaa vielä savijalkojaan korporaationa, niin sen verran tiedän, että nyt se on vaarallisimmillaan uhattuna  ja Orpo I.nen tulee vielä usean isänmaallisen sodan käymään, ennenkuin siihen pimeään linnakkeeseen pääsee järjen valo lankeamaan.

 

Hyvin usein, etten sanoisi lähes aina saa lukea ja kuulla medioista kaikensortin poliittisilta ”asiantuntijoilta” analyysin kepun viimesien eduskuntavaalien tappiosta ja kuin yhdestä suusta tulee kommentti, että vasemmistolaisen hallituksen pönkä.

Jos näin sanotaan, niin sitten pitää katsoa sitä edellistenkin eduskuntavaalien tappion syitä kepun kohdalla, niin oliko se silloinkin pönkä sillä erotuksella, että olikin oikeistolainen kynnysmatto.

Kepulaisuus periytyi äidinmaidosta sukupolvelta toiselle, mutta sitä se perimä ei kestänyt, että maaseudun tyhjentyessä se haihtui asfalttiviidakkon vilskeessä, jossa hävettiin omaa murretta ja litisevien navettasaappaiden muistoa ja hajua.

Helsingissäkin on suuri osa junantuomia, jotka ovat lähteneet maaseudulta leivän perässä kaupunkeihin, niin onhan se perimä äidinmaidosta haihtunut kuin lehmän pieru Saharaan, kun pääkaupungistamme ei yhtä ainutta kepulaista ole enään noussut eduskuntaan.

Mutta minä sanon, että jos kepu sanoo, että he eivät kuulu sen paremmin vasempaan kuin oikeaankaan laitaa, että he kuuluvat keskelle, niin eihän suomeen koskaan saada hallitusta kasattua keskipuolueiden toimesta, sillä niitä on vain yksi ja jos se yksi haluaa hallituksissa olla edustettuna, niin sen on oltava mukana niin oikeiston kuin vasemmistonkin kynnysmattoina, sillä kepulla on nykyään vain muisto loistavasta menneisyydestään, jossa he olivat pääministeri puolue, se on historiaa joka ei toista itseään.-

Turhaan sinne oppositioon nyt menevät ruoskimaan itseään, sillä heidän kannatuksensa on jatkossakin laskevaa sorttia.  Kun kepu on ollut koko itsenäisyytemme ajan vallankahvassa nimeään vähän muutellen, niin mistäs se kepu nyt sen viisastenkiven löytäisi marginaalina maaseuden tyhjenemiseen, kun se ei sitä keksinyt ( halunnut ) kepulandiassakaan itsevaltiaana nuijan varressa.

Pyörä on jo keksitty ja sitä on turhaa enään keksiä uudelleen, maailma muuttuu ja niin muuttuu suomikin ja maaseudut tulevat olemaan jatkossa vain lomanvietto paikkoja ja suuria ruuan alkutuottajia robotiosaatioineen, väki vähenee ja pidot paranee.  Turhaa on nuoria rangaista ja pakottaa heidät maalla eläjiksi ja hokea että, suomi pitää säilyttää asuttuna Hangosta Nuorgamiin.

”Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan”……

Voi vai kuvitella minkälaista tuskaa se henkilö tunsi urheilijana, joka oli kolun kilpailussa jäänyt kolmanneksi, vaikka hänellä oli uudet verkkarit.

Ja jostakin kieroituneesta huumorintajustani johtuen rinnastin Marinin tähän verkkapuku henkilöön.

Jos olet neljä vuotta mennyt voitosta voittoon ja osa kansasta on hänet ristinnyt jo kaikkien aikojen parhaimmaksi urh….eiku pääministeriksi, niin onhan se sokki, kun kultamitali vaihtuukin pronssiseen lätkään.  Siinä ikäänkuin neljän vuoden uurastus valuu alas kuin vesi hanhen selästä.

Moni siinä tilanteessa lyö hanskat, tai tässä tapauksessa verkkarinsa naulaan, sillä hopeakin on häpeä saatikka pronssi, niin teki myös Marin, eli jos ei tykätä niin ei sitten tupatakkaan mietti Sanna ja taitaa suunnatakkin ammattilaiseksi ulkomaille, jossa sentään vielä uskotaan, että järki ja kauneus pysyvät samassa päässä.

Tuleva uusi pääministeri Petteri ei varmasti kysele aamuisin peililtään, että kerro kerro kuvastin……

Sanotaan, että menestyneen miehen takana seisoo aina nainen.  Tiedä häntä, mutta nyt on Petterillä niitä kolmin kappalein hallituksessaan.  Toisin oli Sannalla, kun menestyneen naisen takana seisoikin neljä naista valmiina repimään toisiltaan silmät päästä.

Riikka, Sari ja Henriksonska kyllä pitävät huolen, että Petteri ei yksin tule päättämään missä nurkassa se kaappi seisoo ja kun on sitten papin….eiku Niinistön luona käyty, niin sen jälkeen ”rakastetaan” ainakin seuraavat neljä vuotta niin myötä kuin vastamäessäkin.