Sanna Marin Tampereelta, hurmas koko suomenmaan, hiuksiensa punapaulaa, porvaritkin kumartaa.
Koronakaan ei se saanut, Sannan hymyy hyytymään, ”vangittuna” vanhuksilta, ilon kyynel vierähtää.
Mäntyniemen ”kuningaskin”, prosentteja tutkailee, pelkää että Sanna hänet. hopealle potkaisee.
Kaikki luuli että Saulin, Pekka perii uskottiin, mutta sitten Haavistonkin, polku johti poliisiin.
En ma usko että Sanna, Mäntyniemeen pyrkisi, koska unilukkarina, vallan valjaat riisuisi.
Nyt on suomi vihdoin saanut, monarkkinsa omansa, Tampereesta leivotaankin, kivikylä komia.
Nyt ei ole vielä aika, kilistellä laseja, korona kun saattaa ottaa, kruunun Sannan kutreilta.
Taitaa olla tasavalta, suomelle se parasta, silloin joka neljäs vuosi, vaihdetaan me tuoleja.
Kruunupäät ne voivat elää, ihan omaa elämää, Sannakin voi ylpee olla, ”kassaneidin” perimää.