Tekijä: arvi.

Olen tässä joskus tuumaillut isänmaallisuutta ja sitä, mikä saa kansalaiset tuntemaan ylpeyttä suomalaisuudestaan ja että mihin lokeroon itseni tässä sijoitan.

Jos nyt esimerkiksi suomalaiset voittavat jääkiekon MM tai Olympiakultaa, niin jo ollaan tukka sekaisin onnesta ja ihastellaan sankareitamme, kun ilmaveivillä saivat vietyä mustan lätkän ”ylä mummoon”.  Mutta itselleni se ei tuo väristyksiä suuntaan eikä toiseen, koska en seuraa  koko lajia, niin en silloin poraa suomenlippua märäksi isänmaallisista onnen kyyneleistäkään.  Ja onhan näitä lajeja muitakin, joissa en yhdy kollektiiviseen riemuun muiden tavoin kuten esimerkiksi Formulat ja potkupallot, sählyt ja koripallot mm.  Hiihtoa ja ampumahiihtoa olen seurannut, mutta sekin taitaa nyt jäädä vähemmälle, kun politiikka on noussut voittajaksi.  Joten jos urheilu tekee isänmaallisen, niin sitten en sitä ole.

En tiedä voiko sitä sanoa isänmaallisuudeksi, kun ennen sain tuntea Snelmanin ja Paasikiven sormieni välissä, niin se toi hyvän mielen, nyt kun euroja ja senttejä hypistelen, niin kiroan koko valuutan ja ne henkilöt, jotka  isänmaallisen Graniitin  vaihtoivat kissankultaan.

En varmasti vuoden 1995 jälkeen ole liiemmin itsenäisyyttämme juhlistanut ja syy kyllä tiedetään, kun jouduimme komentotalouden vangiksi, jossa ylin juomanlaskija ja ylipappi asuu rajojemme ulkopuolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Sanotaan, että kun veikkaat, niin suomalainen voittaa aina, mutta tämäkin harrastus itseltäni puuttuu ja lopetin uhkapelin jo silloin, kun 20 pennin pajatso vaihtui  50 penniseen.

Alkon pitkäripaista en ole yli kymmeneen vuoteen kätellyt, enkä  näin ollen hoilaa juovuspäissäni olen suomalainen renkutusta.

Mutta turvallisuuden tunne ja tunne että saamme elää ilman sodan pelkoa ja uhkaa toivat kiitollisuuden ja isänmaallisen ylpeyden pintaan ja nöyrän kiitoksen menneille sukupolville.  Nyt sekin on tiessään, kun sotilasliiton jäsenyys ja rautaesirippu rajallamme ei tuo turvallisuuden tunnetta, vaan päin vastoin kadottaa sen.

Sitä minä vähän ihmettelen, että isänmaallisuutta tuolla juhlitaan suomen lippuja suudellen ja siihen kietoutuen, mutta kuitenkin samat henkilöt ovat koko ajan niitä suomalaisuuden tunnustuksellisia ja perinteellisiä isänmaalle ominaisia kivijalkoja murentamassa suuria savijalkoja kumartaen.

Koti, uskonto ja isänmaa äidinkielineen, tämä koossapitävä lauseke on se joka pitää kaiken sen sisällään joka on isänmaallisuutta itselleni ja taitaapa olla nykyään, että se luokitellaan vihapuheiden ja taantumuksen joukkoon kuuluvaksi.

Ruotsalaisia emme ole, Venäläisiksi emme halua tulla, kunpa vielä joskus saisimme olla Suomalaisia, isäntinä omassa maassamme ilman ulkoparlamentaarista ohjausta ja pakkoa.

Tänä päivän rauha on kirosana ja verta pakkiin on suurta isänmaallisuutta ja mitä enemmän aseita ja tuhovoimaa, niin sitä turvattomammaksi ainakin minä tunnen itseni, vaikka ei minua sota pelota, sitä niittää mitä kylvää sanotaan ja viha tunnetusti kasvattaa vihaa ja itse en vihaa tunne ketään enkä mitään kohtaan, vain pettymystä tietyistä asioista tiettyyn suuntaan.

Olen itsepäinen isänmaallinen ilman isänmaata ja isänmaalla tarkoitan omaa tupaa ja omaa lupaa, joita eivät ulkomaanelävät määrittele mikä on oikein ja mikä väärin heidän kakkunsa kasvattajana ja kaleerilaivansa soutajana.

 

 

 

 

Nyt on puolueilla kova kilpalaulanta  siitä johtuen, kun kestävyysvajeemme näyttää kestämättömältä,  että mistä ja miten paljon ja että keneltä leikataan ja että  kenelle annetaan, mutta itse olen sitä mieltä, että ensiksi tulisi karsia menoja kohteista, jotka ovat jonkin toisen hallinnonalan ja instituution kanssa päällikkäisessä suhteessa.

En tarkoita nyt miehen ja naisen välistä avioliittoa ja suhdetta, siellä on monia muitakin ”asentoja” kuin päällekkäisiä.

No, pienistä puroistahan se valtamerikin syntyy ja jospa lähdettäisiin rohkeasti karsimaan sieltä, jota vallan huipuksi kutsutaan ja lopetetaan presidentti-instituutti, sillä se on rinnakkaisessa suhteessa eduskuntaan ja eduskunta kyllä kykenee valtion komentokeskuksena toimimaan niin sodan kuin rauhankin aikana ilman ylimääräistä lautastakin.

Eduskunnalla on pääministeri ja ulkoministeri sekä liuta muita ministereitä ja virkamiehiä, jotka niin lähialue kuin kaukosuhteemmekin hoitavat niiden ohjeiden ja prosyyrien mukaan, jotka eduskunta on heille evääksi antanut, ei siihen enää pidä muita sotkea, sillä mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa pitää tässäkin kutinsa.

Sanotaan että presidentti on mielipide vaikuttaja,  mutta ei hallitukseemme ainakaan ole hänen ”neuvonsa” uponneet sellaiseen maaperään, että sieltä oraita olisi noussut, sillä hallituksemme ei hänen kuiskuttelujaan ole ottanut kuuleviin korviinsa, vaan on toiminut omien tavoitteidensa mukaisesti ja useimmiten kun  päätöksien pöytäkirjoja lukee, niin päin vastoin kuin on Mäntyniemen herra  sanonut.

Presidentin lähes 100% kansansuosion kyllä ymmärtää, kun hän puhuu siitä mistä kansa tykkää ja haluaa, mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta jos keisarilla ei ole vaatteita, kun hänet on vallasta riisuttu, niin se on kuin metsään huutelisi, josta vain kaiku vastaa huutoihin.

Jos joku pystyy minulle sanomaan mikä ja mitkä asiat olisivat jääneet hoitamatta suomessa  ilman presidenttiä, niin voin tarkistaa sanomaani, mutta kun ei sellaisia ole, vaikka ehkä kansalaisille sellainen käsitys on tullutkin reissu-Saulin sauhutessa maailmalla, mutta ohjeensa hän on kyllä reissuilleen saanut UTVASTA, jossa presidentille on vielä lautanen katettuna ihmeellisen perustuslaki mokan seurauksena valtasuhteita muokatessa.

Kansalaiset haluavat vahvan presidentin, mutta minkäs teet, kun edustuslaitoksemme, jonka kansa valitsee, on häneltä vallan avaimet pois ottanut ja pudottanut hänet kansakunnan kaapin päältä tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä kaipaa suomikaan presidenttiä, sillä maassa on eduskunta ja hallitus kaikkine koneistoineen  ja  virkakuntineen ja ”perässä  hiihtäjineen”, että hyvin on mennyt mutta menköön.

Se olisi nyt hyvä lopettaa Sauliin tämä päällekkäisyys vuonna 24, vaikka ei siitä säästyvillä rahoilla vielä maata pelasteta, mutta mikäs sen parempi esimerkki olisi rahvaalle, kuin karsimisen aloittamin oksalta ylimmältä,  mist`´nään Harjulan seljänteen.

 

Kuvittelisi nyt suomenkin pidättäytyvän rakettien ampumisista ja pommien paukutteluista Uutena vuotena, kun Ukrainassa ihmiset joutuvat oikeasti niitä pelkäämään henkensä edestä.

Neuvoni olisi, että menkää Ukrainaan ammuskelemaan, siellä saisitte kovat käyttöön ilman räkäpäitä.

Lahjoitetaan nekin varat Ukrainalaisille mitkä nyt meillä taivaalle ammutaan, siellä niillä saisi enemmän aikaan kun meidän hetkellinen huumamme niitä katsellessa.

 

Kaivoin tuolta komeroni pohjalta siellä vuoden päivät pölyttymässä olleen  kristallipalloni esiin ja siitä tiirasin sitä osastoa pallostani, jossa lukee että  VIIHDE.

Ja keidenkäs pärstäkertoimet sieltä esiin työntyivät esiin muiden kuin Arkadianmäen sirkustaiteilijain kansan-naurattajat totisine naamoineen ja näkyi siellä kuningas Saulinkin kruunupää loistavan niin, että meinasi minut ihan sokaistaa kirkkaudellaan. Saulin kohdalla lukee, että odota vielä vuosi, sitten vasta kristallipallo kykenee vastauksen antamaan hänen saappaisiinsa hyppääjästä, joten siirryin sitten osastoon, jossa lukee että  hovinarrit.

No nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan ja kysyessäni pallolta, että kukahan se mahtaa tätä valehtelijoiden klubia johtaa pääministerinä seuraavan neljä vuotta, niin jostakin kumman syystä pallo alkoi soittaa kappaletta Petteri punakuonosta ja ajattelin että nyt on pallo vielä joulun tunnelmissa ja kysyin uudelleen, että kuka pääsee sirkustirehtööriksi sirkukseen, niin se karjaisi minulle, että ookkona sää pöljä kun et kerrasta usko.

No, jätin asian sikseen ja kysyin tulevaa hallituspohjaa ja sini-punaa tyrkkäsi ja ajattelin, että Sanna siellä laskeutuu joustavasti valtaistuimeltaan Petterin hovineidoksi, istumaan rahakirstun päälle mutta mitä vielä, taas alkoi kristallipalloni soitannan kautta vastausta antamaan ja alkoi kuulumaan laulu Isontalon Antista ja arvailuksihan se minulta meni ja päädyin Lindtmaniin, koska Rinteellä on jo parasta ennen päivämäärä mennyt umpeen..  No siitä sitten kysäisin pallolta, että mihis se Sanna sitten itsensä parkkeeraa, niin taas alkoi soitanta ja kuului kappale että, menoo lippu, menoo lippu, mulla kauas meno lippu on ….

Ja kristallipallo näytti kun kysyin muita hallituskumppaneita demareiden lisäksi Petterille, niin Ruotsalaisia ja Vihreitä tyrkkäsi ja nyt ei kuulunut soitantaa, tuli vain vastaus että, siirrytään suoraan vihreästä siirtymästä seuraavaan askelmaan, eli helvettiin.

Ja ei ollut enää edes minun vaikeata arvata mitä pallo näytti opposition orsille, siellä penkkiä kuluttavat lihoneet persut ja entisestään laihtunut anorektikko kepu.

Enempää en tällä kertaa palloltani kysellyt sirkuksesta, eihän sitä nyt makeaa mahan täydeltä.

 

Kyllä minäkin useasti mieleni pahoitan asioista, jotka eivät aina muistuta omaa ”vinolaudoitustani” , mutta ei se silti saa minua lähtemään jokaiseen juoksuhautaan huutamaan ääntäni käheäksi joidenkin puolesta tai jotain toista vastaan ja liehuttamaan jos vaikka minkä värisiä valtioiden tai erimakuisten konklaavien tunnuksia.

Kun minua ei esimerkiksi saa osallistumaan edes sellaisille marsseille, jossa suomen lippu on kaivettu esiin ja siihen pyyhitään silmänurkat joko ilosta tai surusta ja se olisi sitten muka jonkin sortin isänmaallisuuden ilmentymä.  Joten, kun ei suomen lippu saa minua barrikaadeille, niin ei sinne saa minua sitten Ukrainan lippukaan, olipa maailmanpoliittinen tilanne sitten mikä hyvänsä ja en myöskään lähde osallistumaan sellaisten isänmaallisten ryhmien toimintaan, jotka polttavat venäjän lipun vihoissaan, mutta menköön ne joille se tuo helpotusta.

Ja ”menoveteni”ostan edelleen Teboilista niin kauan, kun se on laillista liiketoimintaa suomessa, enkä ajattele sillä hetkellä sotaa, vaan päästäkseni paikasta A paikkaan B  ja se on sitten lainsäätäjän asia, jos sen toiminta kielletään.

Enkä jätä kiinalaista tuotettakaan ostamatta jos se on tarkoitukseeni soveltuva, olipa maan ihmisoikeustilanne millä mallilla hyvänsä ja se on sitten päättäjien asia, jos kiinalaiset tuotteet kauppojen hyllyiltä lopetetaan, ei minun.

Tavaratalo Kärkkäisenkin ovensaranoita kulutan niin kauan kuin hänellä on yrittäjänä samat oikeudet kuin muillakin ja hänet rasistiksi leimaavat saavat painua vittuun wokeineen.

Ja jos mökkini vuokraan, niin vuokraan se niin Ukrainalaiselle kuin Venäläisellekin, kunhan noudattavat asettamiani vuokraehtoja.

Niin pitkään kun meillä on edustuksellinen demokratia, niin minä annan heidän hoitaa lainsäädäntä puolen ja ne asiat jotka suomessa kuuluvat yksilönoikeuden piiriin, niin valinta on minun, enkä anna tunteiden ohjata päättömyyksiin.

Ja jos päättäjät päättävät päästää suomeen kaikki sotaa pakenevat Ukrainalaiset, niin en sitä vastusta ja verojeni kautta heidän ylläpitoonsa osallistun, siinä olkoon minun osuuteni heidän auttamisessaan ja vaikka vastustin suomen liittämistä sodan osapuoleksi niin valtio päätti toisin ja en lähde silti tätäkään päätöstä vastustamaan muuten kuin omassa tuvassa ja omassa luvassa.

 

No niin, nyt saa sitten taas vuoden itkeä ja meluta vapaasti ilman pukki pelkoa  ja iloita siitä, että joillakin menee vielä huonommin kuin itsellä.

Tosin tästä päivästä aina huhtikuun vaaleihin asti turut ja torit ovat täynnä rikkaita pukkeja, jotka lupaavat lahjoja avokätisesti kaikille, kunhan hän vain pääsisi teidän rahoillanne niitä teille osteleen Arkadianmäen velkavekselillä.

Monet toivovat kädet ristissä, että nykyinen hallitus saisi velkavaltakirjan jatkaa myös seuraavan neljä vuotta, sillä kansalaiset ovat jo hyvin totutetut ja koulittu uskomaan siihen, että tosiasiassa velat ovatkin saatavia.

Mutta kun ajatellaan minkälaiset kriisit ja koettelemukset yhteiskuntaamme on koetellut koko neljä vuotta, niin hyvinhän noista on selvitty, nykyisestä hallituksesta huolimatta.

Toinen puoli kansasta taas rukoilee, että ei koskaan enää suomeen hallitusta, jossa viisi viisasta ”neitsyttä” pääsee toteuttamaan omaa tasa-arvon ja solidaarisuuden  käsitystään kansakunnan kaapin päälle.

Mutta kun suomalaisissa elää jo äidinmaidosta peritty oppi, että mitähän meistä ajatellaan ja että mitähän voisimme tehdä muiden puolesta että meistä tykättäisiin ja kun näyttää, että ulkomailta tulee kiitosta ja ylistystä ”tyttöhallitukselle” ja kuningattarelle, niin täytyyhän sen sitten hyvä olla, joten ruoskaniskut omassa selkänahassa on vain rakkauden tunnustus ”kauniilta ja rohkeilta”.

Joten annetaan pitojen jatkua seuraavatkin neljä vuotta, kyllä valtio kyydin maksaa ja totutetaan jakolaskua, että jos ei ole mistä otetaan, niin täytyy lainata.

Se vähän huvittaa, kun eduskunnassa yritetään suitsia näitä pikavippifirmoja kohtuullisuuteen, niin kohtuus on kyllä tuntematon hyve heidän heidän itsensä, kaveriensa ja puolueidensa pankkikirjoissa, jotka muistuttavat pornokirjaa pelkkine panoineen.

 

En tiedä mutta, minulle tulee hyvä mieli kun näen ihmisten pakkautuvan kirkonpenkeille jouluna juhlistamaan vapahtajan syntymää ja laulamaan Hoosiannaa Daavidin poikaa ja lukemaan aterialla jouluevankeliumia niin ajattelen, että taitaa se hyvyys ja laupeus kuitenkin asua ihmisen sisimmässä.

Mutta kun arki koittaa, niin muina päivinä sitten vuodessa voidaankin elää kuin Ellun kanat ja kielletään Vapahtaja ja hänen nimensä lausuminen ja hänen tekojensa ylistäminen, sillä se on saatanasta joka johtaa tuomioon maallisen vallan kammareissa.

Raha ja valtahan se on nykyihmisten ja läntisen sivilisaation Jumala jota palvotaan ja kumarretaan ja sen kaikkivoipaisuuteen uskotaan ja onnellisuuden kuvitellaan löytyvän.

Tottahan rahaa tarvitaan, mutta jos se rengin asemasta nouseekin isännän rooliin huushollissa ja yhteisöissä, kun kaverille ei jätetä ja mulle kaikki heti, niin hukassa ollaan.

Eihän köyhyys tee ihmisestä itsessään hurskasta, jos köyhyydestään syyttää taivaan isää, mutta aika vähissä taitavat olla nekin ihmiset, jotka rahan jumalasta luopuisivat ”uskossaan”.

Kaikkihan me syntisiä olemme, mutta on vain yksi Jumala, älköön ihminen pitäkö muita jumalia ja joka tähän uskoo pelastuu.

 

 

 

 

 

Nyt kun mietitään kulunutta vuotta ja sitä, että kuka ja mikä on ollut eniten ihmisten huulilla ja kun se on ihmisten hampaiden välistä ulos sylkäisty, niin sen verran voimallisia ilmaisuja on käytetty, että kotikasvatukseni kieltää niitä julki tuoda varsinkaan nyt, kun Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään.

Kysymyksessä ei ole suinkaan henkiolento, vaikka toiset häntä saatanaksi ja toiset Jumalaksi kutsuvatkin, riippuen keneltä kysytään.

Jotkut hänelle jo talouden Nobeliakin ehdottelevat annettavaksi, kun on saanut kansakunnat palaamaan takaisin kerskakulutuksesta juurilleen, elämään suu säkkiä myöden, vaikka herätys on joidenkin kokemana karmea.

Toiset taas pitävät häntä maanpäällisenä saatanana, joiden katsannossa Hitlerkin on rauhan kyyhky häneen verratessa.

Nyt kysytäänkin, että miten kauan saatanan vielä annetaan pitojaan järjestellä, ja jos hänelle nyt annetaan pikkusormi, niin johtaako se ennen pitkää koko käden amputaatioon.

Jeesus opetti, että rakastakaa vihollisianne ja jos hän teitä lyö, niin kääntäkää toinenkin poskenne, mutta tässä nykyisessä  tilanteessa ja kehityskulussa tällaiset neuvot ovat suoranaista herjausta.

Jatkuvastihan hoetaan sitä ja odotetaan Jeesusta palaavaksi maan päälle, mutta nyt onkin käynyt niin, että saatana olikin nopeampi.

Kukaan, en edes minä kykene sanomaan, että miten kauan  saatana Moskovan seimessä on kapaloituna ennen siirtämistään balsamoituna Kremlin ikuisen tulen mausoleumiin Lenin sedän viereen ja kun se hetki joskus koittaa, niin taitaa vain käydä niin, että pojasta polvi  PAHENEE.

Rauha on sana, jota joulun sanomassa on totuttu kuulemaan, mutta nyt sen lausuminen on vähän kuin saatanan palkitsemista..

 

 

 

 

Katselin tuossa vähän tilastoja edellisten eduskuntavaalien tiimoilta ja vertailin niitä nykyhetkeen.

Nimittäin  persujen Gallupkannatus kolmea kuukautta ennen vuoden 19 eduskuntavaaleja näytti vähän yli 8% ja kun vaalien äänet oli laskettu, niin kannatus olikin jo yli 17% ja eduskuntapaikoissa toiseksi suurin ryhmä demarien jälkeen ja voittokin jäi vain muutamista tuhansista äänistä uupumaan ja nyt sitten olemmekin Rinteen/Marinin kyydissä päätyneet seinään.

Joten kannatus olikin puolet suurempi vaalipäivänä, kuin mitä taloustutkimuksen ennustus näytti joulukuussa vuonna 18

Mutta jos nyt teemme saman laskelman, että persujen Gallupkannatus kohoaa nykyisestä 17% huhtikuun vaaleihin mentäessä puolella kuten se teki viime eduskuntavaaleissakin, niin tulokseksi saataisiin roheesti yli 30%

Persujen ei nyt tarvitse hirveästä tehdä vaalityötä, kun muut tekevät sen heidän puolestaan paniikissa ja kyllä kansa tietää, että nyt ennen vaaleja muut yrittävät hypätä persujen jalaksille äänien toivossa, niin ei kansa nyt sentään tyhmää ole, että koko eduskuntakausi kun on vastustettu persupolitiikkaa hampaat irvessä, että se nyt vähän ennen vaaleja kelpaisi muille konsensuskeinottelijoille.

 

Jos nyt mitään ymmärtämättömänä tohdin vähän sohaista kokoomuksen kusiaispesää ja muutakin, niin toistaakohan taas historia itseään Orpon kohdalla, kun kalkkiviivoilla sammakot lentävät suusta ja viimeisimpänä tämä Kaikkosen kritisoiminen vanhempainlomalle jäämisestä.

Onhan tämä Kaikkonen nyt noussut oikein korvaamattomaksi, kun ei valtakunta muka kestä muutaman kuukauden isyysvapaata ja sijaista.

Kokoomus toivoo kädet ristissä, että vaalipäivä pian koittaisi, muuten Orpo on viemässä  puhelahjoillaan heidät taas opposition penkkiä kuluttamaan.

On paljon esimerkkejä puolueista, jotka ovat lähteneet linjamuutokseen vallan sokaisemana ( PerusS ja  Kepu viimeisimpänä ) ja vain paluu juurilleen, kuten persujen kohdalla Soinin jälkeen on käynyt, niin palauttaa kansalaisten luottamuksen.  Saarikko vielä kipuilee Gallupromahduksen syövereissä ja jos aikovat vielä tupailtojen sähköt pitää päällä, niin paluu vanhaan on sille ehtona.

Kokoomus tuntuu olevan nyt ennen vaaleja kuin peura ajovaloissa ja kannatusta yritetään hakea niin oikeasta kuin vasemmastakin laidasta, kun välillä pelastetaan maailmaa vihervasemmiston opein ja toisaalla kaivetaan koti, usko ja isänmaa kypärää menneisyyden juoksuhaudoista.

Pahalta tai joidenkin mielestä hyvältä näyttää, että nykylinja jatkaa myös ensikevään vaalien jälkeen hallitusvastuussa, kun vappusataset ovat  muuttuneet vappumiljardeiksi, kun mannaa sataa taivaalta ja yhteiskunta on ottanut kuristusotteeseensa markkinatalouden lainalaisuudet ja vielä jotkut ihmettelevät, että miksi yritykset eivät suomeen investoi, mutta köyhä tykkää, kyllä valtio kyydin maksaa.

Veikkaanpa, että käyrä osoittaa jo alenemaa kokoomuksen kannatuksessa ja kuinka paljon se ehtii vielä pudota ennen vaaleja, se riippuu kuinka suurella suulla se Orpo sammakoitaan ruokkii.

Ja kokoomuksen alenema on demareiden ja persujen ylenevä, tämä on Arkimeden laki ja Ojalan laskuoppi.