Tekijä: arvi.

Venäjä on pinta-alaltaan mailman suurin valtio.

Venäjä on luonnonvaroiltaan mailman suurin valtio.

Venäjä on mailman suurin ydinasevalta.

Venäjän sotaa tukee ja avustaa  mm. kaksi maailman väkirikkainta valtiota Kiina ja Intia ja ne ovatkin liian suuria asetettavaksi boikottien ja pakotteiden alaisiksi.

Jos joku kuvittelee että Venäjältä resurssit loppuvat, niin sellaiset toiveet eivät ole tältä planeetalta ja pakotteetkin ovat lähinnä vain asettajiaan vastaan.

Ja toiveet siitä, että kansa lähtee kaduille Venäjällä vastustamaan sotaa, niin tämäkin on toiveajattelua kuten olemme nähneet, niin tuki Putinille taitaa olla jo samaa luokkaa kuin meidänkin puolustusvoimiemme ylipäälliköllä Suomessa.

Todennäköisempänä pidän sitä, että EU sodan osapuolena on lähempänä luhistumista sisäisesti kuin Venäjä ensinkään ja vaikka kuinka paljon aseita Ukrainaan raijataan, niin se ei sodan kulkuun vaikuta, kun taisteluihin osallistuvat vain Ukrainalaiset joukot.  Venäjällä kyllä miehiä/naisia riittää rintamille kaatuneiden tilalle ja jokaisen kaatuneen tilalle tulee kaksi uutta sotilasta reservistä, kun Ukrainan resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja kun ydinase on kuitenkin pelote jota Venäjä käyttää ja joka pitää Naton sodan ulkopuolella.

Joten ikävää on palauttaa ihmiset maanpinnalle toiveistaan nopeasta sodan loppumisesta, se ei ole näköpiirissä ja pitkittyessään se mutkistuu ja tulee aiheuttamaan Euroopassa poliittista epävakautta, kun setelipainokoneet eivät leipäkoneiksi ja bensapumpuiksi muutu.

Suomenkin Natojäsenyys on vielä valovuoden päässä jos nyt yleensä toteutuukaan, koska monissa maissa tullaan käymään vaaleja, jotka voivat asetelmat muuttaa ratkaisevasti Suomen Natojäsenyyttä silmäiltäessä.

 

 

On siinä taas ensikevääseen asti äänestäjillä melkoinen kattaus poliittisia puolueita, jotka yrittävät valehd…anteeksi puhua muunneltua totuutta, jotta ei eduskunnan pyöröovista tulisi viskatuksi ulkopuolelle.

Kokoomus yrittää nyt pitää Gallupin lupaaman pääministeriyden sillä, että on sekä maahanmuuttokriittinen että maahanmuuttomyönteinen samaan aikaan, sekä suhtautuu EU.n tukipaketteihin ja liittovaltiodilemaan kielteisesti, äänestämällä tyhjää eduskunnassa.  Lisäksi kokoomus haluaa koko pitkälle itärajallemme pystyttää sähköaidan ”paimenpojalla” varustettuna.  Nyt vielä puolue varoittelee ehdokkaitaan Natokysymyksen tiimoilla sillä, että pitää viimeiseen asti olla sanomassa että mitäs minä sanoin.  Kokoomushan markkinoi mennävuosina itseään työväen puolueena menestyksellisesti ja nyt mainotoimistot kuulemma lanseeraavat vaalislogania jossa sanotaan, että työ on parasta sosialiturvaa ruoskan ohella, siinä tulee palvelleeksi kaikkia sosioekonomisia ryhmiä maassamme.

Demarit taas ovat koira jota häntä heiluttaa ( AY ) ja kun tämä ulkoparlamentaarinen korporaatio pannaan asialle, niin kuvittelisi olevansa puna-armeijassa, jossa suurimman äänimölinän saanut valitaan johtajaksi.  Demareilla ei ole siinämielessä hätää, sillä heillä on johtajanaan henkilö, jonka ulkoinen kauneus ja koreus korvaa kyllä puuttuvan älykkyyden ja se riittää kyllä äänestäjille ja on tähänkin asti riittänyt.

Kepu tulee vaaleissa taas saamaan veretseisauttavan torjuntavoiton, kun se vasemmiston kynnysmattona on torjunut kannattajansa kookoomuksen helmoihin.  Saarikko kun lähtee vaalikiertueelle puhumaan paskaa viljelijöiden pellonpientareille, niin siinä siemen itää ja viljaa kaatuu kun S…..ko nai.

Persut taas tekevät vaalijulisteen, jossa Jussia kannetaan kultatuolissa ja nykyinen puheenjohtaja huutaa halle lujaata.  Halla-aholta putosivat hanskat kun olisi pitänyt iskeä, mutta Purra nosti hänet takaisin kehään olettaen, että sodan sanoma kyllä saa kannattajat uurnille, vaikka nälkäsuoli huutaa ei oota. Ainoa asia mikä persut pelastaisi vaalitappiolta olisi, että se lopettaisi sisäsiisteyden, eikä siivoaisi nurkkiaan vieraiden kehoituksesta ja hallituskipeydestä ja eikä muuttuisi muiden kaltaiseksi suomisyöjiksi.

Vihreillä se vasta vaikeaa onkin, kun vihreätä idiotismia huutaa jo koko eduskunta mailmanlopun tuskissaan ja houreissaan persuja lukuunottamatta ja vallankumous on ikäänkuin syönyt omat lapsensa.

 

Minä olin aikaisemmin melko innokas urheilun seuraaja ja aina seurasin suurella mielenkiinnolla Venäläisten urheilijoiden edesottamuksia ja heidän menestystään.

Silloin minun mielenkiintoni lopahti lähes tyystin urheilun seuraamiseen, kun Venäjä ja Venäläiset urheilijat suljettiin kansainvälisen ”urheluperheen” ulkopuolelle, heidän kansalliseen douppingohjelmaansa vedoten.

Tätä on kestänyt jo monta vuotta ja ne harvat Venäläisurheilijat jotka kansanvälisiin urheilukilpailuihin kelpuutettiin, niin he eivät saaneet kantaa maansa värejä ja lippuja kansallishymnistä puhumattakaan.  Nöyryytettiin koko maan urheilijoita joidenkin rikkeistä mielivaltaisesti.

Nyt on sitten sota Ukrainassa ja urheilijat joutuvat taas syytettyjen penkille maansa harjoittaman politiikan seurauksena.

Kai taas jotkut idiootit syyttävät tämän kannanottoni johdosta minua Venäjän sotatoimien hyväksyjänä, vaikka sympatiani on yksinomaan urheilun ja urheilijoiden puolella ja sotaa vastaan.

Ajattelin eräänä päivänä ensitalven hiihtojakin ja taitaa joissakin tapauksissa niistä muodostua Norjan ”astmaatikkojen” jäsentenväliset ja kymmen hiihtäjän kärkeen ei sovikkaan kuin Iivo Norjalaisten lisäksi.

 

Gallupeissa kuulla saamme, orpopojan valssi soi, parkettien partaveitsi, Sannan paikkaa hekumoi..

Tuskin Sanna kruunustansa, suosiolla luopunee, hetkeks viedään lataukseen, robotti taas hymyilee.

Ihan sama taitaa olla, kumpi maata johtanee, kuitenkin se Brysselistä, orjan leipä kapenee.

Natostakin sopuun päästiin, nyt ei ketään pelota, pasifistit kilvan takoo, auroistansa aseita.

Jotkut sitä ennustelee, että ruoka loppunee, Putini kun kylvää peltoon, ”Äkkijyrkät” poikineen.

Ihan sama ketä sinne, eduskuntaan äänestää, käskyt tulee Brysselistä, rahat matkaa etelään.

Vihreästä siirtymästä, turha meidän rutista, sillä Kremlin muurin teesit, löytyy heidän sivuilta.

Sekavaa on tämä maamme, poliittinen elämä, Saulikin ois hiljaa ollut, virhe moni vähemmän.

Nyt on sota Ukrainassa, vielä voimme hengähtää, Turkinpippuria joutuu, Suomineito nielemään.

EU muurit palelevat, idän tuuli puhaltaa, saatana kun Moskovasta, holotnaa vain tarjoaa.

Ennen kuolee kurki suolle, ennenkuin se kuivataan, Putin elää datsallansa, rauhan kyyhkyt ammutaan.

Korona ja sota meitä, koettelee tosissaan, mutta suurin pelko mulla, jos se Orpo valitaan.

Ei se ole ollut myöskään, Sannan ura hohdokas, kirkas kruunu päänsä päällä, nälän tunne jatkuva.

Herrat sanoo, kärsi kärsi, kirkas kruunu odottaa, Brysselinkin ruoskaan tottuu, nyt se jopa naurattaa.

Korona ja sota kansan, rivit ampui suoriksi, nyt kun vielä soppaan saatais, karhun lihaa jatkeeksi.

Sotimalla sodat loppuu, Rokkakin se sanoi näin, hopee ei oo häppee vaikka, vituttais se hetkittäin.

 

 

 

 

Onko henkilöpalvonnalla enään mitään rajaa, kun seuraa tätä yhteiskuntamme kokonaisvaltaista rähmälläänoloa Sauli Niinistön suuntaan

Nytkin Niinistö on haalinut kaikki hänen kanssaan samaa mieltä olevat selkääntaputtelijansa Kultarantaan ja voi sitä glamourin ja gloorian määrää mitä hänen suuntaansa osoitetaan.

Ketäs tämänsortin kokoustaminen ja ”teeliike” oikein palvelee ja onko se enään tarkoitustaan palveleva, kun kaikki ovat asioista yhtä mieltä.

Eri ”aatesuuntaa” edustavat pidetään pois silmistä, pois mielistä ja kaikki politikot jotka haluavat olla politikkoja jatkossakin, niin toteuttavat itsesensuuria ja sulkevat mieluimmin suunsa kuin joutuvat Niinistön ja hänen hovinarriensa Giljotiiniin.

Miksi Suomen hallituksen ja eduskunnan pitää vielä ottaa ulko,-ja turvallisuuspolitiikkaamme mukaan niinsanottu kolmas pyörä, luulisi riittävän, että hallitus ja eduskunta riittäisi meitä edustamaan rajojemme ulkopuolella ja jos Unionin rajojen yli mennään, niin EU.sta löytyy kyllä ministerit ja komissaarit, jotka suhteita hoitavat ns.kolmansiin maihinkin ja kun kuitenkin Suomikin on alisteinen kaikessa EU.n lainsäädännälle.

Nyt pitäisi ehdottomasti antaa ulkoasiain vastuu ja hoito yksinomaan hallituksen ja eduskunnan vastattavaksi ja Niinistöä ei pitäisi enään päästää sotkemaan ulkosuhteitamme pahempaan juntturaan, oman egonsa sanelemana.

Ja jos meillä pitää tätä presidenttinstituutiota yhä ruokkia, niin pidetään hänelle lautanen katettuna kuitenkin vain sellaisiin pöytiin, jossa ne eivät sotke eduskunnan ja hallituksen muodostamaa linjaa, sillä nytkin Marin joutuu olemaan ikäänkuin varpaillaan, ettei loukkaa tai jätä huomiotta ”hänen ylhäisyytensä” pyhyyttä.

Presidentin virka on painottunut aikaisemmin suurimmalta osin Venäjäsuhteille, mutta kuten nyt on käynyt, että suhteita ei ole ja mitä on ollutkin, niin Niinistö on onnistunut nekin romuttamaan, joten kumpaakaan ei tarvita.

Edellinen presidentti Halonen on nyt jälkikäteen tuomittu liiaksi Putinin ymmärtäjäksi ja Niinistö tullaankin muistamaan presidenttinä, joka liitti meidät sotaan sodan osapuoleksi ja sotilasliiton vasalliksi.

Eikö näin pieni kansakunta tulisi aivan hyvin toimeen tasavaltana, pitääkö tässä vielä monarkiaa matkia.  Minulla oli kölvipoikana Monarkkimerkkinen mopo ja joskus se tuppasi lähtemään käsistä, kuten nyt tapahtuu Niinistöllekkin.

Katselin hetken Kokoomuksen ja kepun puoluekokouksia ja ne muistuttivat lähinnä joidenkin herännäisliikkeiden ”kokoontumisajoja”, jossa messiaanisesti julistetaan puheenjohtaja  pyhimykseksi.

Kokoomus juhli jo vuoden etukäteen Orpon pääministeriyttä ja ennen kun Orpo oli lähinnä seinäruusuna, niin nyt kaikki olisivat hänen kanssaan halunnut tanssimaan orpopojan valssia.

Orpo oli onnesta mykkä(senä) ja hän liikuttuneena pyyhkikin kostuneita silmänurkkiaan Nato-nestuukiinsa, joka on ollut hänen taskussaan jo vuosi- kymmenen, odottamassa parempia, sotaisia aikoja.

Mutta nyt sanon kokoomukselle sen, että mitä korkeammalta putoaa, niin sitä enemmän sattuu.

Mutta kepu ylitti kyllä hurmoksessaan vielä kokoomuksenkin, liekkö syynä uus,-ja vanhoillislestariolaisten suuri herännäisten joukko jäsenkunnasta.

Koskaan en ole nähnyt sellaista hehkutusta ja ylistystä mitä Saarikko sai osakseen ”seurakunnaltaan”, vaikka kannatus on puolittunut  ja vielä minun piti nähdä sekin päivä, että vasemmistolainen huudettiin yksimielisesti jatkamaan naulojensa lyömistä kepuarkkuun nuijallaan.

Saarikko kun lähtee kiertämään maata matkasaarnaajana, niin tupailloissa kansaa kaadetaan ja intternationaali ja työn orjat raikaa taustalla.

Väyrynenkin on nykyään kepussa vain eräänlainen koomikko, joka höpisee jostain Alkiosta ja itkee koomikon kyyneleitä kulisseissa ja sanoo, että odotettavissa on kepun ruumiinvalvojaiset, kun lähdettiin vasemmiston kynnysmatoksi ja heidän ideologiansa takuumieheksi.

Vasemmistoliittokin piti kokoustaan ja mistäs siellä muusta puhuttiinkaan kuin Natosta.  Mutta vasemmiston pasifisteistakin tuli nopeasti sotilasliiton ylimpiä kannattajia, kun vaarana olisi muuten ollut ministeriauton takapenkistä luopuminen, on siinä arvoasetelmät hyvin kohdillaan, ei voi muuta sanoa.

Suomen sodanjälkeisen historia tärkein päätös oli ainakin näihin päiviin asti liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995

Se ei ollut vaikka jotkut muuta väittävätkin, kuin puhtaasti kauppapoliittinen ja se ei meidän turvallisuuspoliittiseen ympäristöön muutoksia tuonutkaan, 1349 kilometrin rajallamme kauppa kävi ja henki haisi pakotepolitiikasta huolimatta.

Mutta nyt sitten tehtiin se suurin perustavaa laatua oleva munaus, kun haimme sotilasliiton jäseneksi, se tekee meistä uhan Venäjälle heidän sotilasdoktriinien mukaan ja siinä tehtiin rajastamme vastakkainasettelun raja, vaikka jotkut hurmahenget sitä ylistävätkin rauhan tyyssijaksi pelotevaikutuksineen.

Perusteluksi jäseneksi pyrkimiseen otettiin Ukraina ja jopa Raatteen tien taistelijat kaivettiin esiin sankarihaudoistaan ja peloteltiin kansalaisia sillä, että Suomea odottaisi pian Ukrainan kohtalo, vaikka mikään ei tähän viitannut ja Venäjältä kuullut palopuheet vanhan Venäjäimperiumin palauttamiseksi entisille rajoilleen pidän vain vanhan toistona, mitä on opittu kuulemaan koko meidän itsenäisyytemme ajan. Joten Ukrainan vertaamista Suomeen pidän hölyn pölynä.   Nyt sitten pelko saa päättäjämme ja kansalaiset aivopestyinä perässä vaatimaan jonkinsortin aitaa itärajallemme, onko hulluudella mitään rajaa kysyn minä.

Tässä ei ole nyt kysymys siitä mitä Ukrainassa tapahtuu ja jos nyt jotkut kuvittelevat, että sotilasliittoon liittyminen on meille tae turvasta, niin sen vaikutus on kyllä päin vastainen, olemme nyt vihollismaa Venäjälle kaikilla elämän ja kuoleman sektoreilla ja olemme vain pelinappulana Venäläisten sakkilaudalla ja Amerikan johtaman Naton laajenemispokerissa.

Jos joku kykenee esittämään minulle konkreettisen esimerkin, että kuinka ja miten Venäjä on ollut meille sotilaallinen uhka muuten kuin tavanomaisen uhon puitteissa, niin sitten sotilasliiton hakemus olisi edes jotenkin perusteltavissa, mutta kun pelätään jo omaa varjoaankin ja nähdään ryssä jokaisessa ruispellossa.

Venäjä oli suuri mahdollisuuksien maa Suomelle, mutta menetimme sen, kun liityimme sodan osapuoleksi.  Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin Venäjän teot Ukrainassa, mutta itse olen nyt itsekäs, enkä lähtisi omaa turvallisuuttamme hakemaan Ukrainan aroilta enkä natohaukan kynsistä.

 

Kun eduskunta ”viisaudessaan” antaa rahaa johonkin kohteeseen 3,5 miljoonaa euroa, niin se tuntuu mitättömältä summalta noin äkkipäätä ajatellen.

Mutta sitten hymy hyytyy, kun se antaa tämän summan vuoden jokaisena päivänä lähetettäväksi ikäänkuin kankkulan pohjattomaan kaivoon, eikä koirat perään hauku.

1000000000,  tässä on se määrä mikä kertyy 3,5 miljoonan päivittäisestä lahjasta verovarojamme, eli miljardi, eli tuhannen miljoonaa kehitysapuun ja ylikin, tänä vuonna se on noin 1300 miljoonaa, ei ole kyllä hulluudella rajaa, ei voi muuta sanoa.

Mutta jos suhteutetaan, niin pieniä ovat silahkat joulukaloiksi, kun verrataan kehitysavun miljardia siihen lahjaan mitä me annamme EU.n sivistysvaltioiden köyhyyden torjuntaan, niin miljadit nauravat mennessään, mutta autuaitahan ovat ne, jotka kääntävät toisenkin poskensa ja rasvaavat itse hirttoköytensä.

Minun puolestani annettakoon kuinka paljon hyvänsä mailman pelastamiseen, mutta sitten ei pidä huuttaa myöskään ei oota eduskunnassa, kun köyhä henkensäpitimiksi euroa pyytää ( kerjää ) näiltä moraaliposeeraajilta.

Erdogani Turkin maalla, heristelee sormeaan, miksi Suomen pitää olla, terroristein kotimaa.

Haavistonkin Nato-kynää, vielä ehkä tarvitaan, suotta sitä vielä vietiin, mueoihin makaamaan.

Erdogani päättää siitä, koska Suomi päästetään, peloistansa ryssän maasta, Nato-perheen elämään.

Niinistöökin Erdogani, piti ihan pilkkanaan, kyllä mailmaan ääntä mahtuu, prosyyrit vain vahvistaa.

Macronikin Ranskan maalla, patonkiinsa tukehtuu, vodkaryypyn perään vinkuu, muuten Putin vilustuu..

Venäläisten sodan käynti, muuttaa yhä muotoaan, nyt ne aikoo Afrikankin, tappaa nälkään kokonaan.

Raatteen tieltä Venäläiset, sodan opin ottivat, vanhaan malliin Ukrainassa, mottiin joutuu iivana.

Suomessakin eduskunta, keskenänsä riitelee, pitäisköhän Salpa linja, kaivaa esiin esteineen.

Vihreät ja vasemmisto, suosii kyllä mattoa, punaiseksi värjättyä, ”pakolaisen” astella.

Pahaa pelkään että vielä, syksyllä on edessä, sienet nousee taivahalle, nappi painuu idässä.

Toivossa on hyvä elää, lapamato vakuuttaa, toivotaan et karhun turkki, takan eteen laitetaan.

 

Nyt jos joillakin on ns.medialukutaitoa muillakin kuin itselläni, niin politiikkaa seuraavien on helppoa havaita, että tästä päivästä aina ensikevääseen asti päätöksiä ja ”päättömyyksiä” ohjailee taustalla vain yksi sana ja se on  VAALIT.

Kepu ja Kokoomus viettävät tulevana viikonloppuna omiensa selkääntaputtelun ja kehumisen vuosipäivää ( puoluekokous ) ja joissa toiset puolueet haukutaan populisteiksi ja selkäänpuukottajiksi sekä takinkääntäjiksi ja sanansa syöjiksi.

Gallupjohtaja kokoomus yrittää nyt olla tekemättä mitään isompia munauksia, jossa varotaan päästelemästä sellaisia sammakoita suustaan, joka heidän vesi kielellä odottamansa pääministeriyden tuhoaisi.  Suurin osa kansasta ei seuraa päivänpolitiikkaa muuten kuin mediaseksikkään lööppijournalismin puitteissa ja he eivät näe sitä, että kokoomus toimii hyväksi havaitulla toimintamallillaan, jossa kaksilla rattailla matkustetaan vaalivoittoon.  Toiset rattaat peesaavat persuja ja toiset istuvat vihervasemmiston ”ilmasotalaivassa” huutamassa apua.

Demarit taas ratsastavat ja seuraavat vain valkoisen sotaratsunsa selässä istuvaa Sannaa, joka pasifistina kiihottaa kansalaisia paistamaan ryssää ilman voita. ( resähti )

Persuilla on taas vaikeaa olla uskottava, kun toisella kädellä ollaan airueen kärjessä auttamassa Ukrainan evakkoja, kun toinen käsi pujoittaa hirttosilmukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien ”turistien” kaulaan.  Halla-aho heitti kirveensä kaivoon luopuessaan puheenjohtajuudestaan ja Purra teki virheen omalle uralleen, kun nosti poliittisesti kuolleen henkilön takaisin puolueensa ”sotapäälliköksi”.   Tietenkin annamme humanitaarista apua Ukrainalaisille, mutta aseistamiseen ei olisi pitänyt lähteä, ja liittyä sodan osapuoleksi, sanokoon moraali mitä hyvänsä, sillä näin asetimme itsemme maalitauluksi,  sanonko mille.

Kepu taas ei petä koskaan, se pystyy kerta toisensa jälkeen saamaan kannattajansa vaaliuurnille, vaikka maaseudulla kepun politiikan seurauksista johtuen liikettä ei ole enään kuin yhteen suuntaan, hautuumaalle.  Kepu ei nyt oikein tiedä, että itkisikö vai nauraisiko, kun hallituksen kynnysmattona muut pyyhkivät kuraiset, lannalta tuoksivat piikkikorkokengänsä mattoon.  Kepulla ei ole ollut kuin katastrofaalisia puheenjohtajia viimeisinä vuosikymmeninä.  Jäätteenmäki, Vanhanen, Kiviniemi, Sipilä, Kulmuni ja nyt suurin katastrofi vihervasemmistolaiseksi osoittautunut Saarikko-

Vihreät ovat olleet kuten persutkin ”aseettomina”, kun korona ja sota on heiltä vienyt tikkunekun suusta, kun ilmasto,-ja maahanmuuttohulluus on jäänyt/jätetty odottamaan parempia aikoja, mutta helppoa on kannatus saada nousemaan sfääreihin, mutta vaikeaa on pitää se siellä, sen tietävät nyt kantapään kautta molemmat.

Vasemmistoliitto taas tekee virheen kun se sekoittaa punaisen ja vihreän värin keskenään, se muuttuu paskan ruskeaksi.

Ruotsalaiset eivät petä, olipa hallitus minkä värinen, makuinen tai hajunen hyvänsä niin heille kaikki sopii, kunhan kielikylvyt ovat hallitusohjlmen proknooseihin piirretty.

Kristilliset taas taitavat vedellä viimeisiä henkäyksiään Arkadianmäen herrahississä, ennenkuin pääsevät autuaammille metsästysmaille poliittisina ruumiina.

Harkimokin pääsee taas lähtemään yksinpurjehdukselle maapallon ympäri, kun ei ole enään Eduskunta työpaikkana ensi kevään vaalien jälkeen.m