Kun sanotaan, että suomalaiset ovat kateellista kansaa, niin en kyllä tätä alleviivaa ainakaan omalta kohdaltani.
Minulle on yksi lysti, vaikka joku tienaisi, perisi, voittaisi lotossa tai muuten ylpeilisi rikkauksillaan ja omaisuuksillaan, eikä minun tarvitse vanhaa autoani lähteä kateudesta vaihtamaan uuteen Mersuun tai muuhunkaan kalliiseen menopeliin vain siksi, kun naapurini pihassa sellainen seisoo.
Enkä hommaa kyllä sellaista asuntoakaan, joka on omiin käyttötarkoituksiini lukaali, jossa on turhia neliöitä lämmitettävänä.
Ja jos näiden rikkaitten taustoja vähän tongitaan, niin useimmilla taustalta löytyy velka, eli syödään enempi kuin tienataan.
Minä olen onnellinen mitä minulla on, on oma tupa ja oma lupa, eikä ulosottomies eikä velkojat kopistele porstuassa ja voi syödä ja juoda menemättä konkurssiin ja ulkomaanmatkojakin voisi tehdä vaikka joka viikko, mutta en sitä tee vaikka ilmaiseksi vietäisiin.
Minä olen jopa tyytyväinen eläkkeeseeni ja suuren suuri se ei ole, mutta kun on elänyt kohtuudella, niin nyt on sitten hyvä nauttia ilman huolen häivää huomisesta taloudellisessa mielessä.
Enkä kyllä veikkauksilla enkä muillakaan rahapeleillä pyri miljonääriksi pääsemään, en tarvitse enempää kuin mitä minulla nyt on ja en viitsisi siinä vaivassa olla, että viikottain odottaisin lottopallojen pompahtelua hyrrässään.
Kukin taaplaa tyylillään ja en kyllä rupea luistelutyyliä harjoittelemaan, kun perinteinen riittä minua viemään sinne minne haluan omaan tahtiini, jos nyt tällainen metafora tähän sallitaan.
Ollaan tyytyväisiä mitä meillä on, eikä tavoitella sitä mitä emme tarvitse.